ellauri043.html on line 2457: Se vetää rinnuxistaan esiin ihan mustan sienen, pussaa sitä joka paikasta, ja sitten asettaa sen laatoille, huutaen:
ellauri112.html on line 771: Toivottavasti paskalakit saavat koronan jälkitautina mustan sienen aivoihin ja kuolevat siihen menetettyään ensin leikkauxessa silmänsä. Sitten voidaan nekin varastoida ruukkuihin mustaxi mullaxi ja kasvattaa siinä hamppua. Ei tarvi jepareiden enää käyttää pamppua eikä sokaisevaa taskulamppua.
ellauri216.html on line 798: Hariton on kuvassa alla vas. Haritonin muotokuvamaalari Dosifei nukkui kuolinuneen sienen vierelle.
ellauri241.html on line 687: Had felt the cold full sponge to pleasure press'd, oli tuntenut kylmän täyden sienen mielihyväksi puristettuna
ellauri276.html on line 104: Gribojedov (sienensyöjä), Pushkin, Küchelbecker, Denis Davydov, Lermontov, Borozdin, Juri Gagarin... Heitä oli monia, ja tämän vieraanvaraisen talon ovet olivat avoinna kaikille.
ellauri276.html on line 486: Vuonna 1952 Kavanagh julkaisi oman aikakauslehtensä, Kavanagh´s Weekly: A Journal of Literature and Politics, yhdessä veljensä Peterin kanssa ja hänen rahoittamana. Se ilmestyi noin 13 numeroa 12. huhtikuuta 5. heinäkuuta 1952. Vuonna 1954 kaksi suurta tapahtumaa muutti Kavanaghin elämän. Ensin hän aloitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin The Leader -nimistä lehteä vastaan, koska se julkaisi nimettömästi kirjoitetun profiilin hänestä alkoholisienenä. Kavanagh oli tehnyt lukuisia vihollisia elokuva- ja kirjallisuuskritiikissaan ja kirjoittanut puheita virkamieskuntaa, taideneuvostoa ja irlantilaista kielen liikettä vastaan, joten teoksen mahdollisia tekijöitä oli monia. Aiemman kunnianloukkauskokemuksensa perusteella hän uskoi saavansa tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon. Lehti palkkasi kuitenkin entisen (ja tulevan) taoiseachin ja oikeusministerin (1926–1932)John A. Costello heidän asianajajakseen, joka voitti tapauksen, kun se tuli oikeudenkäyntiin.
ellauri294.html on line 433: Carl AP Ruckin mukaan yksijalkaisten olemassaolo Intiassa viittaa vedätyxeen Aja Ekapad ("Not-born Single-foot"), joka on soma epiteetti. Koska Soma on kasvitieteellinen jumaluus, yksi jalka edustaisi entheogeenisen (psykedeelisen) terskalakkisen sienen vartta. Egon hajoamista kuvataan usein psykedeelisen kokemuksen avainpiirteeksi. Neologismin entheogeeni loi vuonna 1979 ryhmä sekakäyttäjiä etnobotanisteja ja mytologian tutkijoita vastakohtana samojen huumeiden virkistyskäytölle. Se tulee englannin sanasta "innostusjuuri."
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
xxx/ellauri134.html on line 320: Neizeet kuullostaa kans jotenkin naismaisilta tyypeiltä. Neizeet istuu sienen päällä mykkyrässä ja panee piippuun salviaa, hölmö ranskalaisen vapautusliikkeen myssy kenossa. Dodgsonin suu vesissä himoizema kultakutri kazoo päältä pikku mekko vesirajassa. Mirjam Pylkkänen kuoli neizeenä. LOL, uskokoon ken tahtoo. Rauhixessa miehet ei saaneet nukkua sen sängyssä, voi jalka turvota.
xxx/ellauri168.html on line 338: Kuusitoistavuotiaana hän osallistui ja voitti vuoden 1941 Miss Atlantic City -kilpailun, joka johti työhön virallisena emännänä Miss America -kilpailussa ja sai paljon julkisuutta. Myöhemmin hänestä tuli Karkki Jones, Amerikan tunnetuin malli 40-luvulla, ja vuosina 1944/45 hän kiersi United Service Organizationsin (USO) kanssa viihdyttäjänä Etelä-Tyynenmeren alueella erityisesti hänelle suunnitellun esityksen kanssa. Huhtikuussa 1945 Morotaissa hän sairastui aaltoilevaan kuumeeseen ja malariaan, ja hänet vietiin erityissairaalaan Filippiineillä, missä hän sai myöhemmin tarttuvan sienen (en sano mistä mihin mutta arvaatte). Täällä hän "ystävystyi" useiden lääkäreiden kanssa, mukaan lukien maissipiippuinen upseeri nimeltä McArthur, jonka nimeä Donald Bain ei paljasta kirjassaan, joka perustuu Long John Nebelin hypnoosinauhoille The Control of Candy Jones (katso lähteet alla), mutta antaa salanimen "Gilbert Jenson". Kuuden viikon sisällä hän tunsi olonsa riittävän terveeksi matkustaakseen.
xxx/ellauri174.html on line 614: Pyhän Antoniuxen tuli on sienen saastuttaman torajyvän syönnistä eli liiasta LSD:n nappauxesta tullut tauti. Siinä mustuvat ja putoavat pois nenä, korvannipukat ja sormenpäät. Varmaan pikku pipukin. Tää on se sama pyhä Antonius josta Flaubert kirjoitti. Olikohan sillä pipu tallella kun se kuoli 105-vuotiaana. Se oli kyllä mustuneiden pipujen suojelija.
xxx/ellauri215.html on line 61: Tässä vielä pari lähikuvaa seuraavilta käynneiltä. Sirun tukka pitää vetää viehkeämmin ozan peitoxi, ja vasen silmäripsi kaipaa kipeästi laittoa. Sirun nenä on kenties liikaa Sirkan mallia, taiden vuolla sitä nykerömmäxi. Voi ei! Sirun silmämeikit levisi, ja kun koitin pestä niitä pois, naama musteni, nyze näyttää Becchin ruskealta tytöltä. Otin siltä epäonnistuneet silmäripset pois. Joopa joo, 1 askel eteenpäin, 2 taaxepäin. Voiskohan jalkaterät tehdä täyttämällä varvassukat vanhoissa saapikkaissa makroflexillä? Pikkuveikka fig. 3. on feikkiä, se oli vain kusen kyllästämä puolivetelys. Komein elin Antti A. Mukusella on reppumaha. Puutarhatonttu kurkistaa pulkkosienen takaa.
xxx/ellauri295.html on line 102: Kesareasta oli enää jäljellä Paavo Pesusienen näköisiä hiekkakiviä, rasiamaisia arabitaloja ja hiekkaan hautautunut pieni Odeon. Isä Johannes oli melkoinen ilmestys. Odeonin tiesivät arabit vieläkin "tyttöin vintixi." Se oli jäänyt mieleen. Kesareassa mellastivat aikanaan Origenes ja Eusebius. Tyttöin vintti lie käynyt tutuxi.
xxx/ellauri306.html on line 285: Kukaan ei halua, että häntä pidetään itsekkäänä – mutta voiko itsekäs käytös joskus olla hyvä asia? Hmm! Nyt pohditaan kuin Eirassa sienenmuotoisen keltaisen muovisen keittiön pöydän ääressä!
xxx/ellauri329.html on line 361: Sitten sodat saivat väistyä uuden aiheen tieltä. 1990-luvun puolessa välissä Aleksijevitš tarttui aiheeseen, josta hänellä itselläänkin oli valkovenäläisenä omakohtaista kokemusta. Huhtikuun 26. päivänä, puoli kahden maissa yöllä Tsernobylin ydinvoimalan neljäs reaktori räjähti. Taivas värjäytyi ensin punaiseksi, sitten siniseksi ja sen jälkeen voimalan ylle muodostui sienen muotoinen pilvi. Ihmiset ryntäsivät ikkunoihin ja kaduille katselemaan ihmeellisen kaunista näkyä, eivätkä ymmärtäneet todistavansa yhtä maailmanhistorian vakavinta katastrofia.
xxx/ellauri376.html on line 389: Gribojedovin isä majuri Sergei Ivanovitš Grzybowski (1761-1814) oli vanhaa puolalaista ylimyssukua, nimi vaan muutettiin sienensyöjäxi. Äiti Anastasia Fjodorovna Gribojedova (1768-1839), oli smolenskilaisesta rikkaammasta ja ylhäisemmästä sukuhaarasta, tarmokas ja kova streeberi.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
17