ellauri003.html on line 574: iloiset sielumme yhteen yhdistäen.

ellauri030.html on line 290: - Sanohan Simmias, mikä tässä (sielun kuolemattomuudessa) ei tunnu vakuuttavalta. - Se että myös harmoniasta, lyyrasta ja sen kielistä voisi sanoa samalla tavoin: viritetyssä lyyrassa on harmonia näkymätön, ruumiiton, täydellisen kaunis ja jumalallinen, ize lyyra ja kielet taas ovat ruumiita ja ruumiillisia, yhteen liitettyjä, maan kaltaisia ja sukua kuolevaiselle. Entä jos joku nyt särkisi lyran tai katkaisisi sen kielet ja sitten väittäisi samoin perustein kuin sinä, että harmonian täytyy vielä olla olemassa, että se ei ole voinut hävitä - sillä eihän ole mahdollista, että nämä kuolevaiset esineet, lyyra ja kielet, olisivat vielä olemassa vaikka kielet on katkaistu, sen sijaan harmonia, joka on jumalallisen ja kuolemattoman kaltainen ja sille sukua, olisi hävinnyt ja siis tuhoutunut ennen sitä mikä on kuolevaa? Ja hän voisi väittää edelleen, että harmonian on pakko olla vielä olemassa ja puuosien ja kielten täytyy lahota ennenkuin sille voi tapahtua mitään. Sinäkin olet varmaan huomannut, Sokrates, että kuvittelemme sielun lähinnä tällaisexi: ruumiimme jännittyy ja herpautuu kuumuuden ja kylmyyden, kuivuuden ja kosteuden sekä muun sellaisen vaikutuxesta,kun taas sielumme on kaiken tämän sekoitus, harmonia, jossa kaikki on hyvin ja sopivasti sekoittunut keskenään. Ja jos sielu kerran on harmonia, on selvää että kun sairaus tai jokin muu paha saa ruumiimme liiaxi herpautumaan tai jännittymään, sielun täytyy heti hävitä, olipa se miten jumalallinen hyvänsä, aivan niinkuin harmonian yleensäkin sekä musiikissa että muissa taiteissa; sen sijaan ruumiin jäännöxet säilyvät kauan, kunnes ne poltetaan tai mätänevät. Jos joku siis väittää, että niin sanotun kuoleman tapahtuessa sielu häviää ensimmäisenä koska se on ruumiin ainesten sekoitus, niin mitä me voimme esittää tätä teoriaa vastaan? 86a
ellauri030.html on line 292: Simmiaan ja Kebeen puheenvuorot saivat meidät kaikki apealle mielelle, kuten myöhemmin tunnustimme toisillemme. ... Ekhekrates: - Voi Faidon, minä ymmärrän teitä hyvin. ... Minä nimittäin pidän ja olen aikaisemminkin pitänyt erityisen kiehtovana sitä ajatusta, että sielumme on eräänlainen harmonia, ja kun siitä nyt puhuttiin, muistin izekin ajatelleeni niin. Nyt kaipaan samalla lailla kuin alussakin jotakin todistelua voidaxeni uskoa, ettei sielu kuole ihmisen kuollessa.
ellauri051.html on line 1155: 563 We found our own O my soul in the calm and cool of the daybreak. 563 Löysimme oman sielumme aamun tyynessä ja viileässä.
ellauri111.html on line 858: Me sanomme heille, että kaikenlaatuinen synti on heille sallittu, niinkauankuin se tapahtuu meidän luvallamme; me otamme kaikki heidän syntinsä päällemme, sillä niin me rakastamme maailmaa, että olemme valmiit uhraamaan sielumme sen hyväksi.
ellauri183.html on line 557: Portilla ollut orjatar meni sisälle välittämään viestiä, pyyntöä ja tietoa, viipyi jonkin aikaa ja tuli vihdoin tuomaan vastauksen että tänne ei voinut jäädä vaan täytyi etsiä jokin toinen talo, vaikkei sellaista varmaan mistään löytyisi, ja että emäntä käski sanoa että heidän olisi kyllä kaikkein viisainta etsiä suojaa jostain luolasta, kun niitä oli rinteillä paljon, Entä lapsenpäästäjä, Joosef kysyi, ja orjatar vastasi että jos vain isäntäväki antaa luvan ja kysyjä suostuu, hän itse voisi auttaa, sillä hän oli vuosien mittaan ehtinyt nähdä ja oppia talossa yhtä ja toista. Ajat olivat totisesti sangen kovat, tässä se nyt nähtiin, lasta saava vaimo kolkutti ovea, emmekä me päästäneet häntä edes pihakatoksen alle vaan käskimme hänet luolaan synnyttämään karhujen ja susien lailla. Omatunto antoi meille kuitenkin piston, niin että nousimme viimein paikaltamme ja menimme ovelle katsomaan, ketkä siellä oikein etsivät suojaa näin pakottavaan ja epätavalliseen tarkoitukseen, ja kun näimme onnettoman ihmispolon tuskaisan ilmeen, naisensydämemme heltyi ja me puolustelimme kieltoamme harkituin sanoin, sillä meillä oli talo täynnä, Tässä talossa on niin kovin paljon tyttäriä ja poikia, lapsenlapsia, vävyjä ja miniöitä, ettette te mitenkään mahtuneet tänne, mutta orjatar vie teidät meille kuuluvaan luolaan joka on ollut tallina, siellä teidän on mukava olla, siellä ei nyt ole eläimiä, ja sanottuamme tämän ja kuunneltuamme ihmisparkojen kiitokset vetäydyimme takaisin kotimme suojiin tuntien sielumme pohjalla sanomatonta huojennusta, jollaisen vain tunnonrauha antaa.
ellauri345.html on line 557: Sitten on vielä tämä psyyke, kreikkalaisten sielu, joka meille saxalaisille on jotain muuta kuin germaaninen sielumme. Ei, psyyke on tarkkaan erotettava sielusta. Psyyke on virtuaalinen suolisto, joka sulattelee sieluun päätyviä vaikutuxia. Jos kokemus ei sula, sieluun tulee ilmavaivoja. Sielu kopsii psyyken sulattamat sisällöt keskusmuistista umpilevylle lähtiessään karulle.
ellauri345.html on line 563: https://spirit-online.de/unterschied-geist-und-seele.html tuo peliin tärkeitä lisänäkökohtia! Henki ja sielu ovat molemmat hienovaraisen, muodottoman olemassaolomme tasoja. Emme voi nähdä, haistaa, tuntea, koskettaa, punnita, mitata, annostella tai kaupata henkeämme - paizi voimme! voimmehan paeta jotain henkemme kaupalla tai pantata sielumme paholaiselle! Voisimme silti havaita sielumme aisteillamme tai jollain muulla tavalla. Henkemme on olemassaolomme "ajatteluulottuvuus", kun taas sielumme on olemassaolomme "hengissäolemisulottuvuus" (pun unintended). Geist und Spirit sind mir das Gleiche. Geist ist deutsch, Spirit english.
ellauri345.html on line 602: Ja kuten kaikki lapset, kehomme on joskus hyvin itsepäinen, itsepäinen ja pikkuveikalla on ikäänkuin oma tahtonsa. Pystyäksemme hallitsemaan kehoamme, tarvitsemme egomme. Egomme on "kehomme henki". Egomme on kuin sähköasema (kuten muuntajatalo). Ego muuttaa sielumme ja henkemme hienovaraiset, muodottomat signaalit kehon signaaleiksi, liikeimpulsseiksi, käytökseksi ja teoiksi. Toimimme ihmisinä (tai apinoina, mixei myös täinä tai perskurkkanoina).
ellauri345.html on line 604: Itse asiassa egomme saa käskynsä ja työohjeensa suoraan rakkauden kentältä: sielulta ja hengeltä. Mutta koska tämä on joskus johtanut egon kannalta epämiellyttäviin, tuskallisiin ja fyysisesti/henkisesti huonoihin tunteisiin (jotka olivat kuitenkin tarpeellisia ja tärkeitä sielumme kasvuprosessille: Auts tekee viisaammaksi, välttämättömyys on keksinnän äiti, virheistä oppii) - ja koska meillä on vapaa tahto - egomme saa myös sanoa EI. Ja se käyttää sitä hyväkseen. Silloin egomme tekee jotain erilaista, nimittäin sitä, mitä SE pitää oikeana. Ja egomme pitää kaikkea ulkopuolista paljon tärkeämpänä kuin sielun ja hengen impulsseja. Ja koska egomme ei enää kuuntele rakkautta, monet asiat menevät pieleen ja lisää kipua syntyy, varsinkin toisille.
ellauri345.html on line 612: Jotta sielumme voi kehittyä optimaalisesti ja henkemme voi ja voi ilmaista itseään luovasti ja mielihyvin (kehollamme), egomme on yksinkertaisesti sanottava: "Palvelen mielelläni sydänkenttääni (sieluani) ja auliisti ja iloisesti seuraan henkeäni (intuitioni, sisäinen ääni, sisäinen tunne)."
ellauri378.html on line 294: Jumalan ilmoituksen synnynnäisestä voimasta skeptikot saattavat mieluummin painottaa avioliiton geneettistä vaaraa selittääkseen historiallisen ja kulttuurisen vastenmielisyytemme insestiä kohtaan – se on tiedettä, he sanoisivat loppujen lopuksi. Mutta sanon ei. Minusta painavampi paino on Jumalan Sana. Kaikki mikä saa Jumalan vapisemaan, vapisuttaa meitäkin. Jos jumala ei piittaa, ei tarvi olla moxiskaan. Kaikki meistä eivät sitä tee, emmekä aina, mutta sielumme tietää, kun jokin on rikki. But if it ain't broken, don't try to fix it.
ellauri384.html on line 136: ne juovat sielumme omaa verta ja syövät voimamme.
ellauri384.html on line 152: Alamielisyys syövyttää sielumme; sisäinen tuli,
xxx/ellauri177.html on line 560: Katsos, kirkko on hyvin pieni; se on köyhä, se on ruma, siinä on rippituoli ja mäntysaarnatuoli, kipsi kastekappeli, neljästä taulusta tehdyt alttarit, jotka maalasin itse uudelleen. Mitä väliä sillä on! se on suurempi kuin sinun puutarhasi, kuin laakso, kuin koko maa. Se on pelottava linnoitus, joss mikään ei heilu. Tuulet ja aurinko ja metsät ja meret, kaikki elävä, hyökkäävät sen kimppuun turhaan, se jää seisomaan, horjumattakaan. Kyllä, anna pensaiden kasvaa, ravistakoot seiniä oikeiden käsivarsillaan ja päästäkö hyönteisparvet maan halkeamista, jotta ne tulisivat puremaan seiniä, kirkkoa, olipa se pilalla, ei koskaan viedä pois tässä elämän ylivuoto! Hän on voittamaton kuolema... Ja haluatko tietää mitä tapahtuu jonain päivänä. Pienestä kirkosta tulee niin jättiläismäinen, se heittää sellaisen varjon, että koko luontosi repeää. Ah! kuolema, kaiken kuolema, taivas aukeaa vastaanottamaan sielumme, maailman iljettävien roskien yläpuolella! Siellä meidän ijien kelpaa sitten kulkea perseet tervassa! Lällällää, ja te ämmät palatte alakerrassa jossain pirun tulessa!
xxx/ellauri293.html on line 183: Mutta meille hän sanoo: ei verkkoja ole väärin levitetty lintuille. Vertaa: "Varmasti turhaan verkko levitetään minkä tahansa linnun silmissä." (Sananlaskut 1:17); "Pelasta itsesi lintuina linnunpitäjän kädestä." (Sananlaskut 6:5); "Totisesti hän pelastaa sinut lintuharrastajan paulasta" (Psalmi 91:3); "Meidän sielumme on paennut kuin lintu lintujen ansasta: paula on rikki, ja me pääsemme pakoon." (Psalmi 124:7) Kummaa lintuvainoa, kuin itänaapurien majalla.
16