"Olemme kohtalokkaasti laskeneet ..."- Lermontovin runoja, jotka on omistettu Varvara Lopukhinalle, voidaan avata näillä valaistuneilla nuorisolinjoilla vuonna 1832. Hänen rakkaansa kuva on täällä täydellinen, hiän on ainoa lohdutus runoilijan sielulle, mutta toiveet ovat realisoitumattomia, ei ole onnea täällä, koska ei ole yhteistä polkua. : runoilija tietää, mitä kohtalo on valmistautunut hänelle.
ellauri142.html on line 401: Pas pithekos phusei eidenai oregei, eli apinat on luonnostaan uteliaita kuin apinat. (Urkund merkkasi ton punaisella, se on plagiaatti Arilta.) Mutta mitä se hyödyttää, siitä saa vaan sielullensa vahingon, parempi olla tyhmä maalainen ja kyyristellä herran kynnyxellä. Laat af an oonmatige wijsbegeerte. Pane se kirja pois, riittää kun hypistelet omaa napanöyhtää, gnothi seauton.
ellauri162.html on line 427: Koko quatrainin aikana on läsnä leksikaalinen valon kenttä ("lämpö", "soihdut", "heijastaa", "valot", "peilit"), tämä ei ole tavallista puhua kuolemasta, ja se osoittaa jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta. Kuten ensimmäisessä quatrainissa, tämä toinen quatrain näyttää positiivisen kuvan kuolemasta: se antaa kahdelle sielulle mahdollisuuden päästä lähemmäksi ja nauttia viimeisestä lämmöstä.
ellauri183.html on line 400: Oi J-la, täynnä myötätuntoa, joka asut korkealla, annapa todellista hermolepoa sen naaraspuolisen avataarisi Jumalallisen läsnäolon Shechinahin siivillä pyhän ja puhtaan ylevissä palloissa, jotka loistavat maailmanvahvuuden loistotorneina, [mainitse hänen heprealainen nimensä ja isänsä nimi tässä]:n sielulle joka on mennyt hänen supernaaliseen [ei-infernaaliseen] maailmaansa, sillä hänen sielunsa muistoksi on lahjoitettu rakkautta ja huisisti massia; Olkoon hänen lepopaikkansa Gan Edenissä. Siksi, suojelkoon Kaikki armollinen häntä siipiensä kannella ikuisesti ja sitokoon hänen sielunsa elämän lepositeisiin. Herra on hänen perintönsä; Levätköön hän leposijassaan rauhassa; Ja sanokaamme: Åja.
ellauri183.html on line 611: Sisäpuolella oli pätsi, lihatiski ja teurastamo. Kahden suuren kivipöydän päällä valmisteltiin kookkaammat uhrit, erityisesti härät ja vasikat, mutta myös karitsat ja lampaat sekä vuohet ja pukit. Pöytien vierellä oli korkeita kivipylväitä, joihin upotettuihin koukkuihin nautaeläinten ruhot ripustettin, lihakauppiaiden koko välineistö, veitset, hakkurit, kirveet ja sahat, nähtiin vimmatussa käytössä, ja ilma oli sakeana polttopuiden ja palaneiden nahkojen savusta sekä veren ja hien höyryistä. Jokaiselle nykyaikaiselle sielulle, jolla ei ole tarvetta pyhyyden tavoittelemiseen, tuottaa varmasti vaikeuksia käsittää, miten Jumala voi tuntea itsensä tyytyväiseksi sellaisen verilöylyn keskellä, kun hänen sanotaan kuitenkin olevan ihmisten ja eläinten yhteinen isä.
ellauri207.html on line 263: Niinpä kun tällainen homostelukiihko valtaa alhaisen mielen, tämä käyttää suostuttelukeinoinaan rikkauksia, lahjoja, suosimista arvoasemain pääsyssä ja muita alhaisia houkutuksia, joita antiikki paheksui. Jos se tapahtuu jalommalle sielulle, suostuttelukeinotkin ovat jaloja kuin Platolla: filosofisia opetuksia, neuvoja uskonnon kunnioittamiseen, lakien tottelemiseen, isänmaan puolesta kuolemiseen sekä esimerkkejä urheudessa, viisaudessa ja oikeudenmukaisuudessa, kun rakastava pyrkii katamiitin suosioon sielunsa jalouden ja kauneuden avulla, koska hänen ruumiinsa kauneus on kauan sitten kuihtunut ja koska hän toivoo myös voivansa tämän henkisen yhteyden perustalle solmia lujemman ja kestävämmän liiton.
ellauri246.html on line 627: Hyvä Leonid Ilyich, jättäen Venäjälle, ei hänen tahtoaan, mitä voit, tiedän, olen päättänyt vedota sinulle pyynnöstä, oikeus minulle antaa yrityksen tietoisuuteen, että kaikki, mitä olen tehnyt 15 vuotta kirjallisuutta. Työ, se palvelee ja palvelee myös vain venäläisen kulttuurin kunniaa, ei mitään muuta. Haluan pyytää sinua antamaan mahdollisuuden säilyttää olemassaoloani, läsnäoloni kirjallisessa prosessissa. Ainakin kääntäjänä - kapasiteetissa, jossa olen edelleen kannattanut. Uskallan ajatella, että työni oli hyvä työ, ja voisin jatkaa hyötyä. Lopulta sata vuotta sitten harjoitettiin. Minä kuulun venäläiseen kulttuuriin, olen tietoinen siitä, että lopputulos, eivätkä muutosta lopputuloksessa ei voi vaikuttaa. Kieli on muinaisempi ja väistämätön kuin valtio. Minä kuulun venäläiseen kieleen, ja kuten valtio, sitten minun näkökulmasta kirjailijan isänmaallisuus on, miten hän kirjoittaa kansan kielellä, josta hän asuu eikä vala rostrumista . Olen katkera lähteä Venäjältä. Olen syntynyt täällä, kasvoin, asui, ja kaikki, mitä minulla on sielulle, velkaa hänelle. Kaikki on huono, joka putosi minun osuuteeni, jossa on enemmän kuin hyvä päällekkäisyys, enkä koskaan tuntenut Isänmaa. En tunne nyt. Sillä, koska se on lakannut Neuvostoliiton kansalaiseksi, en lakkaa olemasta venäläinen runoilija. Uskon, että tulen takaisin; Runoilijat palautetaan aina: lihassa tai paperilla. Haluan uskoa molempiin. Ihmiset tulivat pois tästä iästä, kun oikeus oli vahva. Tehdä tämä maailmassa liikaa heikkoa. Ainoa oikea asia on ystävällisyys. Pahasta, vihasta, vihaa - anna vanhurskas - kukaan voittaa. Me kaikki tuomittiin samaan: kuolemaan. Minä kuolen, kirjoitat näitä rivejä, kuolet, luen heidät. Meidän asiamme pysyvät, mutta ne tuhoutuvat. Siksi kukaan ei saa häiritä toisiaan tekemään liiketoimintaansa. Edellytykset ovat liian raskaita vaikeuttamaan niitä. Toivon, että ymmärrät minut oikein, ymmärrät mitä pyydän. Pyydän minua antamaan minulle mahdollisuuden jatkaa Venäjän kirjallisuudessa Venäjän maalla. Mielestäni en ole syyllistynyt kotimaani. Päinvastoin mielestäni on paljon oikeuksia. En tiedä, mikä on vastauksesi pyyntööni, hän tapahtuu lainkaan. Se on sääli, etten ole kirjoittanut sinulle ennen, ja nyt ei ole aikaa jäljellä. Mutta kerron teille, että joka tapauksessa, vaikka ihmiset eivät tarvitse kehoa, sieluni on edelleen hyödyllinen. "
ellauri285.html on line 249: Eli täyttä potaskaa jonka pyrkimyksenä on löytää taas se madonreikä yrittäjän sielulle, jonka Marx ja Darwin ovat täysin tukkineet.
ellauri330.html on line 105: Descartes erotti fyysisen ja henkisen alueen. Mieli on Descartesin mukaan erillinen aineeton substanssi (sen olemus on ajattelu), joka on kausaalisesti yhteydessä aivoihin. Descartesin dualismi liittyy eroon ihmisten ja muiden eläinten välillä: vain ihmisillä on mieli, kun taas muut eläimet (ja kasvit) ovat pelkkiä koneita. Aristoteles, mielen biologi, väitti, että ihmisen sielulle on ominaista se, että se ei sisällä vain kasvun, ravinnon ja lisääntymisen vegetatiivisia voimia ja herkkiä havainnointi-, halu- ja liikevoimia, vaan myös ihmisen rationaaliset kyvyt. älyä ja tahtoa. Sielu ei ole, toisin kuin Descartes uskoi, kausaalisesti yhteydessä ruumiiseen, vaan sitä luonnehditaan elävän ruumiin "muodoksi". Aristoteles luonnehtii ihmistä eroavaksi eläimistä ja kasveista sen perusteella, mitä he voivat tehdä (eli heidän kykyjään, joka ilmaistaan ​​käyttäytymisessä, mukaan lukien kielellinen käyttäytyminen). Väitämme, että ymmärtääksemme tietoisuuden evoluutiota meidän on laajennettava Aristoteleen käsitystä vegetatiivisesta, herkästä ja rationaalisesta sielu näkemyksestä, että elävät organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, jotka ovat saaneet perinnöllisyyden. Evoluutiomuutosten seurauksena kehittyi monimutkaisia ​​termodynaamisia järjestelmiä, esim. soluja soluorganelleineen ja myöhemmin monisoluisia elimiä sisältäviä elimiä. Selitämme, kuinka neljä tietoisuuden muotoa kehittyivät yhdistämällä evoluutioteoria Aristoteleen keskusteluihin eri organismien kyvyistä.
ellauri350.html on line 415: Koska Atticuxen mallissa alkuaine oli liikkeessä jo ennen maailman luomista, herää kysymys tämän liikkeen syystä. Atticus, joka jäljittää jokaisen liikkeen takaisin sielulle sen alkuunpanijana, antaa aineelle oman sielunsa. Näin ollen hän pitää ainetta elävänä (hylozoismi). Koska esikosmisen aineen liike oli Timaiuksen mukaan kaoottista, ei luonnostaan ​​täydellistä sielua voida pitää Atticuksen liikkeen aiheuttajana, sillä täydellinen tai hyvä sielu saattoi tuottaa vain järjestystä. Tästä Atticus päättelee, että alkuaineen sielun täytyy itse olla epäjärjestynyt ja siksi "paha" (kakḗ). Hänelle paha sielu yhdessä sen elävöittävän aineen kanssa on pahuuden syy maailmassa. Atticus käyttää tähän teknistä termiä "pahansuopa sielu" (kakergétis psychḗ), mikä on tyypillistä hänen opetukselleen.
ellauri377.html on line 550: Sitten he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voisi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen Ja he johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan. "Ja Yaluham, tuo Sabaōthin sieppari, Adamas, tuo unohduksen maljan ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sen ja unohtaa kaikki alueet ja kaikki asiat ja kaikki alueet, joiden läpi se on käynyt. Ja he luovuttavat sen ruumiin, joka viettää aikansa vaivautuneena. "Tämä on panettelijan rangaistus."
ellauri377.html on line 558: "Sitten he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voisi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen. Ja he johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan. "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tuo unohduksen maljan ja ojentaa sen sielulle; ja se juo sen ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuva, pysähtynyt ja sokea ruumis. "Tämä on varkaan rangaistus."
ellauri377.html on line 560: "Ja Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tulee ja tuo maljan, jossa oli unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle; ja se joi ja unohtaa kaikki ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuvaksi ja epämuodostuneeksi ruumiiksi, niin että kaikki halveksivat sitä sinnikkäästi. "Tämä on ylimielisen ja nenäkkään miehen rangaistus." Andreas vastasi ja sanoi: "Entä ylimielinen mies, mitä hänelle tapahtuu, kun hän tulee ulos ruumiista?"
ellauri377.html on line 566: "Ja sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, jotta tämä tuomitsee sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon aioneihin. Ja pallon palvelijoille pallo johda se veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen. "Ja Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tulee ja tuo maljan, jossa oli unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle; ja se joi ja unohtaa kaikki ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuvaksi ja epämuodostuneeksi ruumiiksi, niin että kaikki halveksivat sitä sinnikkäästi. "Tämä on ylimielisen ja nenäkkään miehen rangaistus."
ellauri377.html on line 586: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, joka antaa unohduksen maljan sieluille, ja hän tuo unohduksen veden ja ojentaa sen sielulle; [ja se juo sen] ja unohtaa kaiken ja kaiken alueille, joille se oli mennyt. Viisauden maljasta sen jälkeen tulee pienen Sabaothin sisäänheittäjä, Hyvä, hän Keskimmäisestä. Hän itse tuo maljan, joka on täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittius; [ja] hän ojentaa sen sielulle. Ja he heittivät sen. ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sille annetun raittiuden maljan tähden, mutta se lyö sydämensä sinnikkäästi kyseenalaistaakseen Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksen kautta ja perii Valon
ellauri384.html on line 422: Käsite aineettomasta ja kuolemattomasta sielusta – erillään ruumiista – ei ilmestynyt juutalaisuuteen ennen Babylonin maanpakoa, vaan se kehittyi vuorovaikutuksen seurauksena persialaisten ja hellenististen filosofioiden kanssa. Vastaavasti heprealaisella sanalla נֶ֫פֶשׁ ‎, nephesh , vaikka se on käännetty " sieluksi " joissakin vanhemmissa englanninkielisissä Raamatuissa, on itse asiassa lähempänä "elävää olentoa". Nefes käännettiin kreikaksi Septuagintassa nimellä ψυχή ( psūchê ) , käyttäen kreikan sanaa "sielulle" eli "puhahdus". Uudessa testamentissa käytetään myös sanaa ψυχή. Psuh on märän pierun ääni pyllystä.
xxx/ellauri057.html on line 559: Lauseesta "Himmelhoch jauchzend, zum Tode betrübt" (taivaallinen ilo, tappava suru) Klärchenin laulusta Goethen Sturm und Drang-näytelmän Egmont kolmannessa näytöksessä on tullut eurooppalaisten intellektuellien usein romanttiselle sielulle tunnusomaiseksi siteeraama sanonta.
xxx/ellauri168.html on line 205: "Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole lopunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua."
xxx/ellauri170.html on line 342: Another Wexford book. The title is taken from Shakespeare's 'Sonnet 146': "So shalt thou feed on Death, that feeds on men, And Death once dead, there's no more dying then." Sonet 146, jonka William Shakespeare on osoittanut sielulleen, "syntiselle maalleen", on vetoomus itselleen arvostamaan sisäisiä ominaisuuksia ja tyydytystä ulkomuodon sijaan. Bill oli Reg Wexfordin lailla turhamainen miekkonen.
xxx/ellauri170.html on line 1076: "Ja sitten tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanotin, Adamat, joka ojentaa sieluille unohduksen kupin, ja hän tuo kupin, joka on täynnä unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sen ja unohtaa kaikki alueet ja kaikki alueet, joihin se on mennyt. Ja he heittävät sen ruumiiseen, joka viettää aikansa jatkuvasti levottomana sydämessään. Tämä on kiroajan rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 1080: "Sen jälkeen he kantavat sen Valon Neitsyelle, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon æoneihin. Ja pallon orjuuttajat johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee sekopää ja se syö siihen, kunnes se puhdistaa sen täysin. "Ja Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, tuo unohduksen kupin ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sitä ja unohtaa kaikki alueet ja kaiken ja kaikki alueet, joiden kautta se on mennyt. Ja he toimittavat sen ruumiille, joka viettää aikansa kärsien. Tämä on herjaajan rankaisemista."
xxx/ellauri170.html on line 1090: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, tuo unohduksen maljan ja antaa sen sielulle; ja se juo sitä ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt. Ja he heittivät sen tylsään, pysähtymään ja sokeaan kehoon. Tämä on varkaan rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 1094: "Sen jälkeen he kantavat sen keskelle; ja jokainen keskellä oleva viivoitin ottaa siitä koston vielä 20kk. Ja sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon æoneihin. Ja pallon orjuuttajat johdattaa se veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee valtava tuli ja se syö siihen, kunnes se puhdistaa sen. Ja vielä Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamat, tulee ja tuo kupin unohduksen vedellä ja ojentaa sen sielulle; ja se juo ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt. Ja he heittävät sen tylsään ja epämuodostumaiseen kehoon, niin että kaikki halveksivat sitä jatkuvasti. Tämä on ylimielisen ja nenäkkään ihmisen rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 1112: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin sisäänheittäjä, Adamas, joka antaa sieluille unohduksen maljan, ja hän tuo unohduksen veden ja antaa sen sielulle; [ja se juo sitä] unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt." Viisauden maljasta." Sen jälkeen tulee pienen Sabaōthin, Hyvän, ja Keskon vastaanottaja. Hän itse tuo kupin täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittiutta; [ja] hän antaa sen sielulle. Ja he heittävät sen ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sen raittiuden kupin takia, joka sille on annettu; mutta se piiskaa sinnikkäästi sydäntään kyseenalaistamaan Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksellä ja perii Valon ikuisesti." Niin ettei siinä kummemmin käy, ei satu sen vertaa kuin koronarokotus. Heippa, jatketaan tästä ensi kerralla. Jokos saadaan lounasta?
xxx/ellauri175.html on line 444: Runoilija heräsi hänen mielessään. Hän kertoo itselleen, että ilta heidän ympärillään oli todella sellainen, jossa kahden ihmisen on hyvin vaikeaa kauneuden, nuoruuden ja rakkauden kukoistaessa olla tuntematta hieman enemmän kuin tästä maailmasta; että naiselliset mysteerit ovat syvempiä kuin ajatus; että hämärimmät sydämet, jotka ovat alttiina yleville ja rauhallisille vaikutuksille, voivat hetkessä valaistua heille tuntemattomalla hohteella; että nämä lempeät ja terveelliset varjot kutsuivat ainakin tähän toivoon; ja että vihdoin hänen onneton emäntänsä saattoi tuntea tämän jumalallisen kutsun koko olemuksessaan, edes tajuamatta sellaista vaikutelmaa. Mennään! Hänen täytyi yrittää yön nimissä ylivoimaista ylösnousemusyritystä sielulle, joka oli tähän asti kuuro ja sokea, niin sanotusti kuolleena syntynyt, jota hän rakasti kivusta.
xxx/ellauri175.html on line 498: Hän otti taivaan ja maan silmäyksellä, epämääräisellä, kuivalla, törkeällä naurulla, joka palautti Tuntemattomalle ansaitsemattoman loukkauksen, joka oli tehty hänen sielulleen. Ja tämä sai hänet takaisin täysin hallintaansa.
xxx/ellauri177.html on line 641: Pappi lausui yhtäkkiä tylsän valituksen. Hän nousi seisomaan ikään kuin näkymättömän pureman alla; sitten hän kaatui uudelleen. Kiusaus oli juuri purrut häntä. Mihin likaan hänen muistonsa olivat vaeltaneet? Eikö hän tiennyt, että Saatanalla on kaikki temput, että hän jopa käyttää hyväkseen tuntikausia sisäistä tutkimusta luistaakseen käärmeensä pään sielulle? Ei, ei, ei tekosyitä! Sairaus ei sallinut syntiä. Hänen tehtävänsä oli varjella itseään, löytää Jumala uudelleen kuumeesta poistuessaan. Päinvastoin, hän oli nauttinut kyykystään hänen lihassaan.
xxx/ellauri186.html on line 662: Silloin Paholainen sanoi Jeesukselle, Huomannet kuinka tuossa, mitä hän on kertonut, pyritään koko ajan kahdella tavalla tuhoamaan oma elämä, joko marttyyrikuolemalla tai kaikesta luopumalla, ei enää riitä että he kuolevat silloin kun heidän hetkensä tulee, vaan heidän pitää vielä tavalla tai toisella rientää kuolemaa vastaan, joko ristiinnaulittuina, sisälmykset kiskottuina, kurkku viillettynä, poltettuina, kivitettyinä, hukutettuina, palasiksi revittyinä, kuristettuina, nyljettyinä, keihästettyinä, sarvien lävistäminä, haudattuina, sahattuina, nuolilla ammuttuina, silvottuina, piikeillä ruhjottuina tai rankaisemalla itseään kammioiden, kappelien ja luostareiden sisä- tai ulkopuolella siitä että he ovat syntyneet ruumiiseen, jonka Jumala on heille antanut ja jota ilman heillä ei olisi sielulle paikkaa, tuollaisia kidutuksia ei ole keksinyt ainakaan Paholainen, joka tässä sinulle puhuu.
xxx/ellauri259.html on line 261: Aiheena on siis oman tahdon tukahduttaminen. Ajatelkaamme sitä hyvää, mikä on mahdollista epäonnistumisen kautta, pettymyksen onnea, tappion rauhaa. Näemme miesten käyttävän kaikki voimansa johonkin jaloon tarkoitukseen, mutta hyvät tulokset jäävät oudosti pidättäytymään. He suunnittelevat pyhiä suunnitelmia, jotka, kuten Daavidin temppelin rakentaminen, ovat turhautuneita. Jeesus Kristus ei pidä edes hänen työtään parempana kuin omaansa. Viimeinen uhri, joka joidenkin ihmisten on tehtävä, ei ole nautinnon uhraus tai jostain kallisarvoisesta aarteesta luopuminen; se on rakkaan tarkoitusperän uhri, jolla he toivoivat voivansa tuoda kunniaa Herralleen. Heitä vaaditaan kääntymään pyhän palvelun polulta, luopumaan pyhästä yrityksestä. John Ruskin on kertonut meille, kuinka hänen toivonsa paremmasta palvelusta katkesi hänen tullessaan selkeämpään terveydentilaan. "Juuri kun olin päässyt koulusta, olin pahoillani siitä, että olin niin typerä poika, mutta kuitenkin otin palkinnon tai kaksi, ja odotan nyt ryhtyväni johonkin vakavampaan liiketoimintaan kuten kriketti, olen hylännyt mestarin, jolle toivoin tarjoilla. Kuinka viehättävä tapa, jolla Johannes Kastaja hyväksyi kaventuvan sfäärin ja myöntyi olosuhteisiin, jotka jättivät hänet hotellin hämärään ja hiljaisuuteen. "Hänen täytyy kasvaa, mutta minun on vähennettävä." Tämä hieno nöyryys antaa jalolle sielulle muuttavan kosketuksen. Se luo pehmeän loiston hänen luonteensa graniittihuippuihin.
xxx/ellauri357.html on line 279: Näin varmasti aistihavainnointi, diskursiivinen päättely; ja kaikki tavallinen ajattelumme on sielulle vieraita: sillä tunne on vastaanotto- olipa kyseessä ihannemuoto tai välinpitämätön keho - ja päättely ja kaikki tavallinen henkinen toiminta käsittelee tunnetta.
xxx/ellauri357.html on line 281: Kysymys on vielä tutkittavana asiassa intellektit - onko ne osoitettava sielulle - ja mitä tulee Pure-Pleasureen, kuuluuko tämä sielulle sen yksinäisyydessä osavaltiona.
xxx/ellauri357.html on line 287: Voidaan vastustaa sitä, että sielulla täytyy kuitenkin olla aistihavaintoa koska sen välineen käytön tulee perehtyä ulkoisiin olosuhteisiin, ja tällainen tieto tulee järjen kautta. Näin ollen väitetään, että silmät ovat näkemisen väline, ja näkeminen voi aiheuttaa ahdistusta sielulle: siksi Sielu voi tuntea surua ja kipua ja kaikkea muuta kiintymystä joka kuuluu kehoon; ja tästä lähtee taas halu liikkeelle, kuin pesäloisiminen käelle. Sielu etsii välineensä korjausta.
xxx/ellauri357.html on line 289: Mutta kysymme, kuinka nämä kiintymykset voivat mahdollisesti siirtyä kehosta sielulle? Keho voi välittää ominaisuuksia tai ehtoja toiselle elimelle: mutta - ruumiista sielulle? A:lle tapahtuu jotain; tapahtuuko se siitä B? Niin kauan kuin meillä on agentti ja väline, on olemassa kaksi erillistä kokonaisuutta; jos sielu käyttää kehoa, se on erillään siitä.
xxx/ellauri357.html on line 323: Toinen ehdotus voisi olla, että kaikki johtuu mielipiteestä tai tuomiosta: jotain pahaa näyttää tapahtuneen miehelle tai hänen omaisuudelleen ja tähän vakaumukseen aiheuttaa ongelmia kehossa ja koko Animatessa. Mutta tämä tili jättää vielä kysymyksen tuomion lähteestä ja kotipaikasta: kuuluuko se sielulle vai parille? Sitä paitsi tuomio siihen, että paha on läsnä, ei liity surun tunnetta: tuomiota saattaa hyvinkin syntyä, eikä suru suinkaan seuraa: ihminen voi ajatella itseään halveksittu, mutta älä kuitenkaan ole vihainen; eikä ruokahalu välttämättä ole innostunut mielihyvän ajatuksella. Emme siis ole lähempänä ketään kuin ennen taataan näiden kiintymysten osoittaminen Pariskunnalle.
xxx/ellauri357.html on line 337: Mutta jos tunne on liike, joka kulkee kehon läpi ja huipentuu Sielussa, kuinka sielusta puuttuu tunne? Sensitive-tiedekunnan läsnäolo täytyy taata tunne sielulle.
xxx/ellauri357.html on line 376: Siten kaikesta huolimatta Sielu on rauhassa itsensä ja sisällään itse: kaikki muutokset ja kaikki kokemamme sekasorto ovat ongelma siitä, mikä on alisteinen sielulle, ja ovat, kuten on sanottu, tilat ja kokemuksia tästä vaikeasta "parista".
43