Olen sairastanut, vaikka olen vielä nuori, inhottavaa sielullista tautia, ja tahdon kertoa, mitä olen 67 vuoden aikana kokenut. Jos yksin potisin tautiani, en puhuisi mitään, mutta kun tiedän, että monen monet sairastavat samaa tartuntaa, tahdon kirjoittaa heitä varten, vaikka en tiedä, panevatko he sanoihini huomiota. Mutta joskaan ei kukaan ottaisi niistä vaaria, on minulla kuitenkin niistä se hyöty, että tulen itse terveemmäksi, sillä kirjoittaessani jyrsin, kuin loukkuun joutunut repo, poikki vangitun jalkani.
ellauri036.html on line 1223: Pikku kerubi joka vartioi sen sielua
ellauri036.html on line 1465: on vaan yxi sielu kaksiosaisessa ruumiissa.
ellauri036.html on line 1652: se syntyy alennettujen sielujen auringon alla,
ellauri036.html on line 1798: Tällä siivolla pusulla sen sielu lensi tiehensä,
ellauri036.html on line 1998: Jos sielu on meemi niin sithä sen kuolemattomuus
ellauri036.html on line 2152: Älisijät (engl. Daesh) eli ankeuttajat ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Ne ovat sieluja imeviä loisia. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan sähläminmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustan, vain niljakkaat kädet paljastavan burkan peitossa. Haamumaisilla älisijöillä ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalla on suuri aukko. Älisijät lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Älisijät omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa räjähtää). Älisijöiden älykkyydestä on vaan vihjailtu, mutta niiden oletetaan olevan silti tuntevia, sillä niiden on nähty johtavan kapinoita ja ne tietävät kuinka käyttää kykyjään.
ellauri036.html on line 2156: Ruokkiessaan itseään positiivisilla tunteilla älisijät voivat antaa "älisijän suudelman", jolloin älisijä imee uhrin sielun tämän suun kautta ja panee tilalle koraanin. Uhrista jää jäljelle vain tyhjä kuori, joka ei pysty ajattelemaan eikä tekemään sijoituxia. Uskotaan, että älisijän suudelman saaminen on pahempaa kuin kuolema. Varokaa brittipojat! Suudelma on kihlauxen merkki.
ellauri036.html on line 2173: Maapallo alkaa olla eläinten hautuumaa. Maunulan mezissä laulaa enää pari hassua pikkulintua. Oli siellä sentään 1 peippo. Muut eläimet on muoviasuisina dallaavia ja pyöräileviä apinoita, jotka sentään väliaikaisesti väistelevät toisiaan. Ainoat muut suuret eläinlajit on apinoiden ruoka, lemmikit ja loiset. Tilanteeseen sopivasti on Maunulan mezässä lemmikkien hautuumaa. Lemmikeitä surressaan on nää aapat tavallisuudesta poikkeavan herttaisia, ne soittelee sielujensa herkimpiä kieliä. Ja oikein tekevät, onhan eläimet näitä apinoita paljon onnettomampia. Vaikka kohta ollaan kyllä kaikki samassa kirkkoveneessä. Neitokakaduja on menehtynyt koko perhe. Kisua ja Misua jäivät suremaan Vasen ja Oikea. Vasen oikee, vasen oikee, sieltä näkyy pyöree soikee. Kissain silmist saineet / vuotaa kyynellaineet.
ellauri037.html on line 525: Setämiesystäväni Chamfort sanoo aivan oikein: naiset on tehty käymään kauppaa meidän heikkouxilla, meidän hulluudella, muttei meidän järjellä. (No ei tietysti, miesjärkeä ei ole juuri kaupan, tai se on huonolaatusta, ei löydy ostajia, markkina ei vedä.) Naisten ja miesten väillä on ihokosketus, ei mitään henkistä sielullista eikä luonteen sympatiaa. (Vittu ei ainakaan tän koalan kaa, se on niin totaalisen epäsympaattinen.) Silleen ajatteli antiikkiset ja orientaaliset setämiehet naisista, ja antoivat niille asiaankuuluvan paikan paremmin kuin me (mun kaltaiseni nykypiipunrassit siis), jotka ollaan vanharanskalaisen galantteja ja palvotaan mauttomasti naisia, se on tän kristillis-germaanisen tyhmyyden korkein kukkanen, joka on ainoastaan saanut aikaan sen, että ne on niin arrogantteja ja häikäilemättömiä, että tulee mieleen Benaresin pyhät apinat, jotka tuntien pyhyytensä ja loukkaamattomuutensa pitävät kaikkea izellensä sallittuna. (Olikohan joku daami kiilannut Artun eteen lihakaupan jonossa sen pyytäessä luuta Atmalle, kun se kiihty kirjottamaan tätä turausta?)
ellauri037.html on line 579: Tässä vaiheessa Sope tutustui myös Herderin oppilaaseen Majeriin, joka opetti sille Upanishadia. Sopen mielestä Buddha oli lähes yhtä kova jäbä kuin Plato ja Kant. Se luki vielä Bhagavad Gitan ja jotain värikuvapainoxia hinduismista, plus takusti Kama Sutran, vaikkei sitä mainita. Semmielestä buddhismi oli ihan ykkösuskonto, koska se selittää myös peräkkäisten mutta silti niin samanlaisten villakoirien ytimen, se on sielunvaellus. Myöhemmin Sope väitti et se oli kexinyt intialaisen filosofian ize, yhdennäköisyys vedoihin on pelkkää sattumaa.
ellauri037.html on line 598: Loppuajan eli 1833-1860 Sope asui Frankfurtissa puudeleiden sielunvaelluxen luojana, milloin Atma, milloin Butz (sielu ja sen vihollinen vuoron perään). Voitti norjalaisilta palkinnon kotiaineella tahdon vapaudesta, ei saanut tanskalaisilta toista moraalin alkuperästä, vaikka oli ainoo osanottaja. Haukkui liian nimekkäitä filosofeja. Sope oli ollut varma voitosta (ylläri) ja raivostui. Vitun tanskalaiset! Se julkaisi molemmat prujauxet omalla kustannuxella ja haukkui tanskalaisia vielä esipuheessa. Ammattifilosofit ei viizineet edes pierasta Schopenhauerin suuntaan, mut kaikenlaiset diletantit alkoi innostua sen räväköistä jutuista, monet lakimiehiä. Yx bändäri erityisesti, Frauenstädter, roikkui sitkeästi Sopessa ja sai lopulta sen Nachlassin. Hulluna vuotena Sope pelkäs omaisuutensa ja henkensä puolesta ja kannusti kovasti kurin ja järjestyxen palautusta. Lahjotti kiikarinsa upseereille että löytävät nihilistit paremmin. Kun vasemmistohegeliläiset (kuten Marx) puhui edistyxen puolesta, Sope sanoi kuin Jeesus että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja hyvä niin, jää hajurakoa. Sitäpaizi on hyvä vään kun tulee apuharvennusta.
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri038.html on line 263: Gauleiterin mielestä amerikkalaiset ymmärtää Nietzscheä paremmin kuin sakut ize. Sen voi hyvin uskoa, onhan amerikkalaiset kexineet enemmän supersankareita kuin edes nazit. Heidegger sähläs mm. siinä että se teki Nietzschen aika arkisista tsygologisista havainnoista jotain mystiikkaa. Nietzsche havainnoi (omasta päästä, sehän oli sen tärkein lähde) et apinat on vallanhaluisia, et se niitä motivoi. Samanlaista virhetulkintaa voi epäillä Sopen Willen kohdalla, ehkä se oli vaan jonkinlainen sähkön vastine, sielun mekanismista vielä puuttuva johtovyyhti. Mut Heidegger alkoi keittää näistä kyökkizygologeista jotain mystikkasoppaa, ja sillä tiellä on vieläkin monet mannermaiset pellet.
ellauri038.html on line 285: Ei ollut, vaikka sen sisko oli. Retu ehti kuolla ennen nazeja. Nazixi siinä oli muutamia vikoja: se oli sairaalloinen piipunrassi, se ei tykännyt saxalaisista eikä armeijasta, ja sillä oli jutkukavereita (Rée, ainaskin aluxi). Plussaa nazeista oli ettei se tykännyt kristityistä. (Hmm. ehkä isäpappa oli käyttänyt sielunhoidossa liian konkreettisia otteita? Ehkä pyllistyxet ei jääneet pelkkiin rukouxiin?) Naziplussaa myös ettei Nietzsche piittaa mistään tasa-arvosta. Sosiaalidarwinismia se peukuttaa ihan raakana. Nietzschen hall of famessa on muutamia erityisen mainioita uuberkuskeja, nimittäin: Goethe, Beethoven and Nietzsche ize. Ja näille neroille pitää antaa palkinnoxi mitä ne vaan haluuvat etuja. Tää sopii nazeille, ja tää sopii myös vaurastuneille jenkeille. Jos ne olis käyttäytyneet kunnollammin, ne ei oisi päässeet neroixi. Ne tarvizee ankaraa izerakkautta. Mitä paskaa. Exe nyt oo aika läpinäkyvää et hemmo laittaa izensä johkin top 10 listalle. Jos joku tekee jonkun 10 kärjessä luettelon johon se kuin sattumalta ize joutuu ihan kärkipäähän, niin nakkaa rodeen. Sekä lista että tekijä. Kasta dem i sopena!
ellauri039.html on line 176: sä mun sielu, liha mun lihasta ja veri verestä!
ellauri039.html on line 202: Yxi ruumis ja sielu tulee meistä, sini ja mini.
ellauri041.html on line 177: Miesten sielujen alkemisti Teemu Syrjälän "miesten viikonlopuissa"
ellauri041.html on line 330: Parhaiten uppoutuminen ranskalaiseen sielunmaisemaan käy Ranskassa, jonne hän suuntaa Toyotallaan. Hän on päätynyt vaatimattomaan japanilaiseen autoon, koska uskoo, ettei Audin kaltainen statussymboli sovi inhimillisiä arvoja mainostavalle markkinamiehelle. Eikö sitikka 2cv tai ryppypeppu ois ollut pastillimpi? Huijaat vaan Tommi izeäs ja meitä, ei ollut varaa kuin pieneen riisipussiin.
ellauri041.html on line 998: tulla kuvatuxi rumimmaxi sieluista.
ellauri041.html on line 1339: tässä sielunvihollisen vehkeet huomaa,
ellauri042.html on line 586: Kun Ollin pakinoita lukee tarkemmin, niissä on antiempiirisiä hämäräjuttuja ja hämärämiehiä: Bergson, Kierkegaard, Wittgenstein, Jöötti, Tarmo Manni, tieteen tavoittamattomiin jäävää korkeampaa sieluelämää. Ja lähes viimeistä myöten homoja. Aiika epäilyttävää.
ellauri042.html on line 588: Sigge Riemukas sanoi että minuus ja yxilöllisyys on ensi kädessä ruumiintuntoa ja muistia. Sixpä ruumiin ylösnousemus kai on niin tärkeää eikä sielunvaelluxessa ole paljon itua. Miten voi jatkaa elämistä jonain toisena joka ei edes muista sua? No omat lapset on vähän sellaisia. Mehän ollaan vaan sieniä, itiöemiä. Izekkäät geenit ja saidat meemit jatkaa menoa ja leviää, sehän se on pääasia. Pääpä pää, hyvinkin. Hehe. Limanuljaskat lizaantukoot saappaan alle.
ellauri042.html on line 615: Tourette ja Riemastus oli Charcotin oppilaita. Ne vielä ymmärsi et ruumis ja sielu on sama asia. 1900-luku sit erotti neurologian ja psykiatrian. Vitun humanistit tunki filosofiasta samalle tontille sähläämään ja syntyi psykologia. Eno Kala koti-Suomessa. Nyt ollaan tässäkin asiassa palattu 1800-luvulle. Mielipuolet rauhoitetaan lääkkeillä.
ellauri042.html on line 630: Lurian ja Saxen mielestä varsinainen sielun menetys on tunne-elämysten latistuminen, se että kaikki on mulle oikeestaan ihan sama. Tää on hyvin juutalais-kristillinen ajatus. Hindujen ja bambujen mielestä oman tahdon häviäminen on elämässä ihan tavoite. Mut niihä se on, ei kapitalistin peliteoriasta tulee mitään jos kaikki erät on yhdentekeviä. Pitää olla jotain väliä että osaa vetää kotiinpäin.
ellauri042.html on line 660: Tän perusteella Olli Saxen hieno loppukaneetti Popelta sen kommentoidessa sieluttomia viziniekkoja joutuu ize vähän naurettavaan valoon. Mut tääkin on vaan mun omaa Witzelsuchtia.
ellauri042.html on line 961: And her soul early into heaven ravishèd, Jolta sielu ryövättiin etuaikaan taivaisiin,
ellauri043.html on line 119: Hetkinen, mitkä munkit? Eikös Anttu asunutkaan yxin? Eiku yxin yhdessä jonkun avustajakunnan kanssa, termiittipesä oli täynnä eremiittejä. Se siitä sielunrauhasta. Flaubertin Antollekin joku toi sen jokapäiväisen voisilmäpullan. Mut ämmänlänkiä käyttäviä ei lasketa miesvahvuuteen, ei koomassa sen enempää kuin konevitsassa.
ellauri043.html on line 624:
Mä oon siis kirottu! Voi ei! Mä on SYYYLLINEN! Mä meen jokaiseen halpaan! Ei ole imbesillimpää eikä huonompaa kuin mä. Mä haluisin lyödä izeäni, tai paremminkin potkaista selkärankani hatun läpi! Olen pidättänyt liian kauan! Mun tarvii kostaa, lyödä, tappaa! Tuntuu kuin mulla olis sielussa parvi villipetoja. Tekis mieli mennä huitomaan väkijoukkoon kirveellä! Ai saatana! Tai puukolla niiku se yx mamu Turun torilla!
Mut ois voitu kiinnittää vastakkaiseen pylvääseen, naamakkain, sun näkyviin, et oisin voinut osallistua sun kiljuntaan mun ähinöin (niinkuin silloin ennen), ja meidän tuskat ois sekottuneet, meidän sielutkin ois sekottuneet.
ellauri043.html on line 1067: Mitä mä on niihin verrattuna joilla on koko ajan peloton sielu ja luja henki - kuten suuri Athanasios, esim!
Ei ole kuin 1 sielu, joka on levinnyt kaikkialle, kuten joen vesi jakautuu suistossa. Sepä se kuiskuttelee tuulessa, kirskuttaa marmoria jota sahataan (inhottava kitinä, kuin vetäis taulua käyttämättömällä liidulla), ja huutaa meren äänellä; ja se itkee maitokyyneleitä, kun viikunapuusta karsitaan lehtiä.
Sen (sielun?) muodosti seizemän planettahenkeä.
Enkelit on tehneet sielut!
Niinpä tietysti, koska sielulla on ruumis - ei ruumista, ei olemassaoloa.
Sen sielu oli Eesaun sielu! Sillä oli Bellerofonin tauti; ja sen hajustettu äiti antoi roomalaiselle stm Pantheruxelle maissipellossa yhtenä iltana kesken elonkorjuuta.
Adventin sielun traktaatti! Mutta Sophia, ihan säälistä, elvytti sen palasella omaa sieluaan. Sääli sen sielua, kuulezä jumala! Se ikävystyy varjossa! Ole hyvä ja päästä se nousemaan sieltä ylös, jotta se voisi nauttia sun valoista!! Kerta olemassaolo tulee hajoomisesta, ja hajoominen halusta, halu aistimuxista, aistimus kosketuxesta, mä olen välttänyt kaikenlaista toimintaa, kaikkea kosketusta; ja — liikkumatta enempää kuin hautaveistos, hengittäen 2 sieraimeni kautta, keskittäen kazeen nenänpäähän, ja mietiskellen eetteriä hengessäni, maailma jäsenissäni, kuuta sydämessäni, — ma unexin suuren sielun esanssia, josta lähtee koko ajan, kuin tulen kipinöitä, elämän alkuja. Mä sain lopulta kiinni ylimmästä sielusta kaikissa olioissa, kaikista olioista ylimmässä sielussa; — et ja mä onnistuin saamaan sen sisään mun omaan sieluun, johon mä olin saanut mun aistit sisään.
Ei matskulla voi olla niin paljon voimaa ilman et siinä on joku henki sisällä. Jumalten sielut ok kiinni niiden kuvissa…
Krokodiililla razastava vanhus menee pesemään joessa kuolleitten sieluja. Niitä kiduttaa tää musta nainen jolla on mädät hampaat, helvetin emäntä.
Sinne laskeuduttiin portaita jotka veivät saleihin, missä oli kopioituna hyvien ihmisten juhlat, pahojen kidutuxet, kaikki mikä tapahtuu kolmannessa näkymättömässä maailmassa. Pitkin seiniä kuolleet maalatuissa arkuissaan odottivat vuoroaan; Ja vaelluxesta vapautettu sielu jatkoi untaan uuteen elämään heräämiseen saakka.
Mä ajattelen kaikkia noita väärien jumalien hukkaamia sieluja! Traagista!
Se oli ennen sielujen asunto. Pytagoras-veijari varusti sen vielä linnuilla ja suurenmoisilla kukilla.
Voi ei! Kyllä siellä ylhäällä aina joku on kotona! Iso sielu, seniori, iskä, jota mun sydän jumaloi ja jonka täytyy rakastaa myös mua!
Mä taas oon kevyt ja leikkisä! Mä paljastan ihmisille hämmästyttäviä perspektiivejä, pilvilinnoja ja kaukaisia onneja. Mä kaadan niille sieluun ikuisia dementioita, onnen pipanoita, tulevaisuuden suunnitelmia, unelmia kunniasta, ja rakkauden saarnoja ja hyviä uudenvuoden päätöxiä.
ellauri043.html on line 2082:
ellauri043.html on line 2200:
ellauri043.html on line 2490:
ellauri043.html on line 2544:
ellauri043.html on line 2545:
ellauri043.html on line 3788:
ellauri043.html on line 3962:
ellauri043.html on line 4797:
ellauri043.html on line 4858:
ellauri043.html on line 4957: Mun rinta laajenee. Ennen tuntematon riemu laskeutuu mulle ihan sielun pohjalle! Onpa kaunista! Onpa todellakin kaunista!
ellauri043.html on line 5039: Jumalaxitekemisen kotka, mikä Ereboxen puhallus on sut tuonut mulle asti? Tai, lennähdätkö Marsin kentältä tuomaan mulle viimeisen keisarin sielun?
ellauri043.html on line 5042: Mä en enää halua ihmissieluja! Pitäköön maa ne, ja heilukoot ne vaan omalla alhaisella tasollaan. Niillä on nyt orjansielu, ne unohtavat loukkauxet, esi-isät, valat! ja jokapaikassa tuulettavat parvityhmyydelle, keskinkertaisille yxilöille, rotusekaannuxelle!
ellauri043.html on line 5125: Sillä aikaa Kairoxet ojentavat kyntensä pitääxeen kiinni sieluista; furiat repivät epätoivoissaan käärmeensä tukasta; ja Kerberos, jonka sä panit kytkyeeseen, rähisee, louskuttaen kolmesta kurkustaan.
ellauri043.html on line 5288: Mä tein koko Helleenien maan horisontin mun vyöstä. Sen vainiot hehkuivat mun poskien punasta, sen joet oli leikattu mun huulten mallin mukaan, ja sen vuoret, valkoisemmat kuin mun kyyhkyset, sykkivät kuvanveistäjien käsissä. Mun sielu löytyi juhlien järjestyssäännöistä, kampausmalleista, filosofien dialogeista, tasavaltojen perustuslaeista. Mut mä hemmottelin miehiä liikaa! Rakkaudesta tuli mun kompastuskivi!
ellauri043.html on line 5297: Maailma on inhottava. Multa puuttuu ilmaa! Hei Merkurius, lyyran kexiä ja sielujen konduktööri, vie mut mukanas!
ellauri043.html on line 5477: Niiden sielu sai huvilan kukoistamaan kyyhkyslakkoineen, unikekojen ja etanoiden asuttamine puistoineen, verkkojen suojaamine karjapihoineen, ja seetrinhajuisine lämpimine talleineen.
ellauri043.html on line 5741: Henki kulkee hyvin! Saasteeton ilma pullistaa multa sielun. Ei enää painoa! ei enää kärsimystä!
ellauri043.html on line 5806:
ellauri043.html on line 6029:
ellauri043.html on line 6094: Hirmu kylmä jäätää mut sielun pohjamutiin saakka. Tää on enemmän kuin jaxaa kärsiä! Tää on kuin kuolemaakin pahempi kohtalo. Mä pyörin jumalhämärässä. Pimeys tulee mun sisään. Mun omatunto (tai tietoisuus) räjähtää tästä olemattomuuden laajenemisesta!
ellauri043.html on line 6267: Sitäpaizi, sun ruumis on pilkannut sun sielua niin paljon että on jo payback time.
ellauri043.html on line 6624:
ellauri043.html on line 6855: painaa korviaan 2 kädellä. Siitä tuntuu että tää melodia vie sen sielun mennessään.
ellauri043.html on line 7019: Gouith, Ahuti, Alphalim, Iukneth Caffe-vuorilta (mistä saadaan kahvia), Homaï arabimaista, jotka on murhattujen miesten sieluja.
ellauri045.html on line 802: Neljä ekaa pakanallista riitti ennen globaalista taloutta. Kapitaali vaati noi kolme kristillistä lisää. Eikä niissäkään se pääasia ole sielunelämä, älkää säikähtäkö liikemiehet, vaan taloussellainen.
ellauri045.html on line 866: Murahtelun ja törmäilyn täyteistä tukahdutetun homoeroottista balettiahan se amer. jalkapallo on, jos minulta kysytään. Hartioiden liioiteltu leveys, kasvoilta paistavan luonteen peittäminen kypärällä, se miten painotetaan sekä kontaktia että sen välttämistä. Kuinka pyritään tunkeutumaan ja vastustamaan tunkeutumista. Kireät housut jotka korostavat pakara- ja takareisilihaxia sekä jotain, mikä näyttää aika ilmeisesti alasuojalta. Asteittainen siirtyminen "tekopinnalle", "tekonurmelle". Eivätkö housujen etumuxet näytäkin siltä, että niihin on tungettu alasuoja? Ja kazopa miten ukot lätkivät toistensa perseitä aina pelin jälkeen. Vähän kuin Swinburne olisi sielunsa synkimpänä yönä päättänyt että noniiin, nyt meikäläinen muuten kehittää urheilulajin. Älä anna mitään painoarvoa Oinin puolustuspuheille, joiden mukaan amer. jalkapallo on aseellisen yhteenoton rituaalinomainen korvike. Aseellinen yhteenotto on jo izessään aika rituaalinomaista, ja koska meillä on todellistakin aseellista yhteenottoa (piipahda vaikka jonain iltana Roxburyn ja Mattapanin alueilla Bostonissa), niin ihan turha sille on lähteä korviketta keximään. Amerikkalainen jalkapallo on pelkkää homofobisesti tukahdutettua neitimiespuuhaa, sanoi O. mitä tahansa. (fn. 269 p. 1021)
ellauri046.html on line 284: Sörkä Diapsalmata ei ole muuta kuin sen Paasauxia. Jokunen Jorina ja Penseys on joukossa. Esm Sörkkä heittää kehnon läpän Swiftistä. Siitä ei kaunosielu ilmeisesti tykännyt. Mautonta. Tragikoominen pastori laittaa humoristipiispaa. Sören oli sevverran viikinki, et luki brittejäkin saxaxi. Sen paasauxet on iankaikkista marinaa. Pigene behage mig ikke, ne rupistuu niin nopeasti. Ja ne on uskottomia, mikä on ikävää, tai sit ne on uskollisia, mikä on myös ikävää. Entten tentten, kurjaa on kumminkin päin. Marinaa. Joku Ingrid Basso on äkännyt et Luutarha ehkä apinoi Reikärauta Rene Chateubriandia, jonka haudantakaiset muistelmat on hyvin samantapaista kristillis-masista märinää.
ellauri046.html on line 486: Hemmetti Sörnäinen on kyllä kova luu, setämiesten aatelia. Nyt on runkkausvuorossa kolleega Jöötin panopuu Gretchen. "Se mistä erityisesti tykkäämme tässä piikasessa on hänen sielunsa yxinkertaisuus ja nöyryys." Ei tarvi kahesti käskeä pyllistämään tännepäin. Piikasen ei sovi olla liian dannet. Faustin viettelykikka näät on sen uhyre Overlegenhed. Gretchen on siihen nähden Intet.
ellauri046.html on line 657: Tentten sanoo et Tungsind on syntiä. Se tulee siitä ettei tahdo kyllin kovasti. Ei ota izeänsä niskasta. Lakkaa paapomasta izeään. Söpe uskoi et masis ei ole sairaus vaan synti, ei ruumiillista vaan sielullista. Ei ollut sen ajan lääkäreillä antidepressantteja. Ois syönyt edes mäkikuismaa kuten Burton.
ellauri047.html on line 109: Goethe oli herttuan rötykkäkomitean (Privy Council) jäsen, istui sota- ja maantiekomiteassa (haukotus), leikkas sinisen nauhan kun Ilmenaun hopeakaivos avattiin ja jarrutti tutkinnonuudistusta Jenan yliopistossa. Antoi avustuxen kasvitieteelliseen puutarhaan ja suunnitteli mukavuuslaitosta herttuan palaziin. Jotain nilkkimäistä näyttää siinä olleen, tulee mieleen Arto Samuli. Se mm. möi kulkureita ja toisinajattelijoista sotilaixi armeijoihin. Pientä kaupantekoa ei vielä ihan kuolleilla sieluilla.
ellauri047.html on line 992: Issur Danielowitsch Demsky, Robert Zimmermann, Paul Auster, Harry Heine, Solomon Bellows, ynnä monen monta muuta juutalaista on myynyt sielunsa paholaiselle ja muuttanut heprealaisen nimensä saxalais-slaavilaisexi ja siitä edelleen lännemmäxi, vielä vähän lännemmäxi.
ellauri048.html on line 708: Saul Bellowin Henderson-buhlein on läpeensä perseestä. Inhottava tyyppi, rasistinen narsisti, eikä vähimmässäkään määrin hauska. Ja tää koskee sekä Hendersonia että sen kalansilmästä alter egoa. Ne on molemmat pappisvallan samppiooneja, uskontohemmoja sielupieru exyxissä. Oma "pelastus" on ihan ykkösasia, muista apinoista viis.
ellauri048.html on line 1166: That mind and soul, according well, Et mieli ja sielu, sopusoinnussa,
ellauri048.html on line 1277: And half conceal the Soul within. Ja puolix kätkee sielun siellä sisällä.
ellauri049.html on line 72: Se vyöryi kohti sielunmaani rantaa
ellauri049.html on line 169: Kaikki sukulaiset eivät ymmärtäneet Uunon herkkäluonteisuuden päälle. Heistä erikoislaatuisen pojan sulkeutunut ja jäykkä olemus vaikutti uppiniskaisuudelta, mitä se toki olikin. Varsinkin enot koettivat kurittaa piirteen pois niin ruumiillisen rankaisemisen kuin nöyryyttämisen keinoin. Niinistön13 mukaan se lisäsi Uunon sulkeutuneisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja herkkätunteisuutta. Tällä ymmärtämättömyydellä oli Kailaan luonteeseen pysyvä vaikutus hänen elämänsä ajan.14 Kailaan vieraantuminen isästään jatkui Honkapäähän muuton jälkeen. Eevert Salonen solmi uuden avioliiton puoli vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen. Honkapään suku ei ymmärtänyt Salosen hapuilevaa ja velttoa elämäntapaa. Uunon äidin rikkonaisen perhe- elämän sekä kuoleman katsottiin olevan Salosen syytä. Katkeruus entistä vävyä kohtaan näkyi siinä, että Salosta ei kutsuttu Honkapäähän ja hänestä ei liioin puhuttu, varsinkaan positiivisesti. Honkapäässä koetettiin välttää kylmän ja katkeran mielikuvan päätymistä Uunon korviin. Kuitenkin, aikuisiällään Kailas tunsi kantavansa pakollista geneettistä sidettä isäänsä, jonka hän muutoin kielsi. Uuno puhui äitinsä vanhemmista isänä ja äitinä. Koulutovereilleen hän uskotteli isänsä kuolleen.15 Aikuisena hän puhui ystävilleen isästään hyvin vähän, mutta uskoutui esimerkiksi opettaja Otto Kososelle16 todeten, että isäsuhteen puuttumisen vuoksi hänellä ei ollut oikeata lapsuutta: se oli hänen sielullisen rikkinäisyytensä syy. Kailas koki vieraantuneen isäsuhteen olevan seuraus hänen itsensä, äidin puoleisen sukunsa ja isänsä käytöksen yhteisvaikutuksesta.
ellauri049.html on line 803: Μή, φίλα ψυχά, βίον ἀθάνατον σπεῦδε, τὰν δ’ ἔμπρακτον ἄντλεῖ μαχανάν. Älä hyvä sielu vonkaa kuolematonta elämää, kauho käytännöllisesti.
ellauri049.html on line 825: Ô mon silence !… Édifice dans l’âme, Mun hiljaisuus! ... Rakennelma sielussa,
ellauri049.html on line 839: Et le ciel chante à l’âme consumée ja taivas laulaa hiipuneelle sielulle
ellauri049.html on line 861: Sonnant dans l’âme un creux toujours futur ! onttoa kohtaa sielussa, tulematonta!
ellauri049.html on line 911: L’art personnel, les âmes singulières ? persoonalliset eleet, erikoiset sielut?
ellauri049.html on line 921: Et vous, grande âme, espérez-vous un songe ja te, suuri sielu, toivokaa izellenne unta
ellauri049.html on line 956: Pour l’âme, Achille immobile à grands pas ! sielulle, Akilles harppoo paikallaan!
ellauri049.html on line 962: Me rend mon âme… Ô puissance salée ! palauttaa mun sieluni... suolainen mahti!
ellauri049.html on line 1010: Jänniä seikkailuja jossa valkohatut hyvixet monien kommellusten jälkeen voittaa mustahatut pahixet, siekailematta tappaa ne ja rikastuu, pääsee syömään ja naimaan kaunista heroa ja heroiinia. Siinä se, pähkinänkuoressa. Kirjaa ei malta laskea käsistään, se tempaa mukaansa, tainnuttaa tiiliskivenä. Hizi kuin paperinen tv-sarja, just samanlainen ankeuttaja, joka imaisee oman sielun viimeisetkin repaleet. Ei päästä irti ennen loppuvizejä.
ellauri049.html on line 1058: Tunteen aitous, ehdottomuus ja miehekäs voima, joka kapinoidessaankin todellisuuden asettamia rajoja vastaan tunnustaa niiden olemassaolon ja alistuu välttämättömään, antavat Runebergin kirjeellisille tunnustuxille sitä inhimillistä suuruutta ja ylevyyttä, mitä meillä "Kuningas Fjalarin" runoilijalta on oikeus odottaa. Ei voi olla ilman sisäistä järkytystä seuraamatta tätä sielundraamaa, jossa kaipuu ei milloinkaan löydä lepoa ja tyydytystä ja jossa sosiaalisen syyllisyyden varjo, alituisesti karkoitettunakin, himmentää lyhyitä ilon hetkiä.
ellauri050.html on line 170: Ransu aikoi tehdä izemurhan, mutta sen pelasti joku aikaisemman runoilijan ilmestys. Kun se oli pennitön, se asui jonkun Maria Magdalenan luona tämän kustannuxella. Oli sen elämässä valoisampiakin hetkiä. Sen kuuluisin runo on Hound of Heaven, nähtävästi sixi, että se soveltuu niin mainiosti sielunkalastuxeen, oli sielun meemi katolinen, hindu, bambu tai banaani.
ellauri050.html on line 485: Bourgetin paha sielutieteilijä Adrien Sixte asui Jardin des Plantesin laidalla. Bourget ei tykännyt että ihmisten käyttäytymistä verrataan apinoihin tai muihin eläimiin. Se ei ole sopivaa.
ellauri050.html on line 507: Summa summarum, en pidä Rilkestä. Sekin on tollanen teutoninen metafyysikko, sekundaversio Friedrich Nietschestä. Täysin huumoriton väpelö. Jumalinen ilman jumalaa ja itkee sitä, samalla kun nussii puumaa ja kreivitärtä ja imee Toblerone patukkaa. Yllättäen Tom Pynchon osoittautuu sielunveljexi. Ja ehkä myös veli Jöns.
ellauri050.html on line 604: seliger Fortschritt entspringt -: könnten wir sein ohne sie? sielullista kasvua -: voitasko me olla ilman niitä?
ellauri050.html on line 1051: Glühte deine Seel Gefahren, Pindar, sun sielunveljet, Pindaros,
ellauri051.html on line 360: No tietysti, niinhän se just on, elukat suunnittelee ize omat radat, tarkoitusperistä ennakoitava ennakoimattomuus tekee elämästä pelin. Se et elukassa on toi peliteoreettinen algoritmi tekee siitä elävän. Sitkun se on täysin ennustettava, siitä tulee ropotti. Kellokoneisto. Vihannes. No voisko sen algoritmin irrottaa kehyxistä ja zipata jonnekin pilveen? Kai sen vois, periaatteessa. Siinähän se olis sitten kuolematon sielu pienessä lankakerässä, ja nimi perässä.
ellauri051.html on line 543: 4 I loafe and invite my soul, 4 Mä malexin ja huhuilen sielua,
ellauri051.html on line 597: 52 Clear and sweet is my soul, and clear and sweet is all that is not my soul. Selvä ja sievä on mun sielu, selvää ja sievää kaikki muu kuin se.
ellauri051.html on line 636: 82 I believe in you my soul, the other I am must not abase itself to you, Mä uskon tähän sieluun, mun tää toinen ei voi alentua suhun,
ellauri051.html on line 1010: 422 I am the poet of the Body and I am the poet of the Soul, 422 Minä olen ruumiin runoilija ja olen sielun runoilija,
ellauri051.html on line 1155: 563 We found our own O my soul in the calm and cool of the daybreak. 563 Löysimme oman sielumme aamun tyynessä ja viileässä.
ellauri051.html on line 1251: 654 The damp of the night drives deeper into my soul. 654 Yön kosteus ajaa syvemmälle sieluani.
ellauri051.html on line 1400: 800 I fly those flights of a fluid and swallowing soul, 800 Lennän niitä nestemäisen ja nielevän sielun lentoja,
ellauri051.html on line 1612: 1005 And in my soul I swear I never will deny him. 1005 Ja sielussani vannon, etten koskaan kiellä häntä.
ellauri051.html on line 1780: 1169 Now on this spot I stand with my robust soul. 1169 Nyt tällä paikalla seison vahvalla sielullani.
ellauri051.html on line 1884: 1269 I have said that the soul is not more than the body, 1269 Olen sanonut, ettei sielu ole enempää kuin ruumis,
ellauri051.html on line 1885: 1270 And I have said that the body is not more than the soul, 1270 Ja minä olen sanonut, ettei ruumis ole enempää kuin sielu,
ellauri051.html on line 1892: 1277 And I say to any man or woman, Let your soul stand cool and composed before a million universes. 1277 Ja minä sanon jokaiselle miehelle tai naiselle: Anna sielusi seistä viileänä ja rauhassa miljoonan universumin edessä.
ellauri052.html on line 459: Sale on aina ollut mystikko siis uskonnollinen sikäli eze luulee olevansa jotakin enemmän kuin Sale, siis joku sielu joka ei lähe kulumallakaan. Onkohan toi mystisismi jonkin sortin narsismia sekin?
ellauri052.html on line 545: Nimitys antroposofia on vanhahko. Fichte käytti sitä. Rudi teki Fichtestä paskakaivoväitöskirjan. Rudi otti sanan käyttöön riitaannuttuaan teosofiseuran kaa. Ne oli liian brittejä ja itämaisia, Rudi halus jotain saxalaisempaa. Rudin versio on olevinaan pseudotieteellistä napaan tuijotusta ja nöyhdän lajittelua: imaginatio, inspiratio, intuitio. Kuvittelua, sisäänhengitystä ja sinne kazomista. Mitenkä ne jaxavat. Samaa sieluhöpötystä se vaan on, vaikka uusilla tuotenimillä ("astraaliruumis", haha). Narsishtien on vaikee uskoa et maailma jatkuu ilman minua. Olen ihmisyyden edustaja, Hegelin historian individi, humanismin piirimyyjä. Olen sitäpaizi erilainen kuin muut, muhun sattuu kuolema.
ellauri052.html on line 547: Lisää antroposoofista pseudoeläintiedettä: eläimet on kehittyneet ihmisestä. Ihminen on muiden elukoiden syy. Ompa antroposentristä. Narsismia ihan lajitasolla. Ihminen on kuin sielun toukka joka kuolemassa muuttuu henkisexi perhosexi. Missähän se Steiner liihottelee nyt. Salen kanssa jossain pellon laidassa.
ellauri052.html on line 665: Suomessa on mieli sielu ja henki. On vielä järkikin, kellä sitä on. Reason, raison, Vernunft. Ja äly, intelligence, wit, Witz. Ja viisaus, wisdom, Weisheit, sagesse.
ellauri052.html on line 915: Salen aika oli meidän vanhempien aika, kaikista kovimman talouskasvun aika 20-luvulta 80-luvulle. Juuri sillä ajettiin pallo maailmanlopun kuntoon. Siitä on karmaisevaa ja säälittävää lukea. Kuolleet sielut joita Sale kauppaa on yhtä halpoja kuin muukin tavara.
ellauri052.html on line 1000: Sale on sielullisesti samalla viivalla kuin Paolo Coelho. Napanöyhtäfilosofiaa. Sen ruusuristiläiset pöpötyxet vahvistaa just samalla lailla, että kun jäbä on tarpeexi täynnä izeään, se uskoo omaan kuolemattomuuteensa ja ajattelee, että koko maailma on sen sisässä. Luonto ei ole muuta kuin iso peili josta paistaa sen oma kalansilmäinen naamari. Idealismi on mahtavinta narsismia. Solipsismiä. Pahempaa kuin paapa. Pahempaa kuin autismi.
ellauri052.html on line 1006: Wilt Whatman, Waldo Emerson ja lättänenä Plato oli kaikki salen henkisiä kusipäitä sielunveljiä. 2 lisää: Dante ja Dostojevski. Kaikki Salen herot on narshishteja, misogyynejä ja vähintään piilohomoja. Niinkuin se. Ei se ihaile kuin kaltaisiaan mulkkuja. Sale ja sen isokannuinen Renata luuska on aivan hemmetinmoisia moukkia. Samaa luokkaa kuin Jasu ja sen kotka.
ellauri053.html on line 76: Hemmetti toi kuolemattomuussikiö on vahva meemi! Sale Bellowilla oli sellainen, ja Söören Luutarhalla. Jos hemmo tosiaan ei haluu ize kuolla sillä on se. Sörkkä kuzui tätä sielua nimellä Personlighed. Vähemmän persoonalliset tyytyy jättää viestikapulan jälkeläisille. Joiltakuilta se putoo kalkkiviivoilla. D'oh!
ellauri053.html on line 177: Pöyhkeä pikkusielu
ellauri053.html on line 199: Morskea konisielu
ellauri053.html on line 205: Usean karanteeniviikon kuluttua yöpöydän kirjakasasta kuoriutui tää A. Kinnusen kimalteleva pokkari Morskea konisielu, jonka ehdin lainata Viikin kaupunginkirjastosta ennen karanteenia. Koska en ole sitä vieläkään saanut luetuxi, kerronkin ensin muuta Puovoon liittyvää.
ellauri053.html on line 315: Pila, satiiri, ironia, syvempi merkitys. Mikähän niistä on naurettavin? Puovon jumalia ovat sielu, ruumis, nainen, mieli, omaisuus, jumalat. Piru, pimeys ovat maailman kehät. Tässä on aika vahvasti meemiainesta, geenejä on vaan siteenä. Puovon pirut on tulleet just noista meemeistä. Geenejä se kohteli tylysti kuten vaimoja, tytär kuoli ja pojasta tuli änkyttäjä. Kaikkia Antoniuxen kiusauxia tuli maistettua, ja tuskin kadutti. Pimeä Puovo oli, tosi pimeä.
ellauri053.html on line 326: Mitäs se monisielusuus sitten on? Sekin on Puovon oma sana. Onkos se jotain sellasta mistä toinen Puovo, Paul Bourget ei yhtään pidä, eli jotain freudilaista jakomielisyyttä? Minä, superminä ja se? Minä, sinä, ja Hentun Liisa? Juorkunan Jussi, kukas se nimimerkki oli? Se oli Kerttu Kauniskangas, eurokommari. Vaihtoi kansanedustajan levikkipäällikköön. Riitautti eläkkeensä kun meinasivat naisen laittaa eläkkeelle ennen miehiä. Hyvä Jussi! Nojoo, tää oli taas asian vierestä. Ei vaitiskaan, monisielu on moniosaaja, eli sellainen joka osaa vähän kaikkea eikä mitään kunnolla. Ei sentään sieluton. Koko sana sielu on aika pateettinen, vanhaa hapatusta.
ellauri053.html on line 334: Ikivanha Uarne Kinnunen julaisee teoxessa Korskea monisielu pahanilkisesti Puovo Huovikon julkaisukelvottoman vanhusrunon:
ellauri053.html on line 346: Nuoruuden "latvastani ylväästä" on aika pudotus korppikotkan sirkutuxeen, nälvii henkiinjäänyt Uarne. Korskeata monisielua sattui varmaan leukaan. Korppikotkat ei muuten sirkuta vaan huutaa rumasti ruuan ääressä.
ellauri053.html on line 449: Olen palannut Uarnen "tulkintoihin" Puovon suolloxista kirjassa Korskea monisielu. Karhea nenänielu. Huovikko on kuin Frankenstein ja Kinnunen sen rakentama hirviö, joka turhaan koittaa saada luojastansa selkoa.
ellauri053.html on line 465: Suurimmat egoistit uskoo sielunsa katoomattomax. Niin myös Prospero ja nähtävästi tää sen Sancho Panzakin:
ellauri053.html on line 573: Epätoivoista sumua, huokailee Uarne joka haluis sielunravintoa. Äidinmaitoa. Isä potki raivoissaan pihalla kiviä.
ellauri053.html on line 586: Kyl Uarne ainakin sai aikasex kaikenlaista. Professorikin se oli. Ja onhan silläkin vittu sielu, eli kukoistusta. Ei ihme että Eski tykkäs tästä. Jos nyt edes luki tähän asti.
ellauri055.html on line 283: - Olin toivonut, sanoi Pangloss, saavani hiukan keskustella kanssanne syistä ja vaikutuxista, parhaasta mahdollisesta maailmasta, pahan alkuperästä, sielun olemuxesta ja ennalta määrätystä sopusoinnusta.
ellauri055.html on line 711: Hyrykin oppi väessä järjestyxen miehexi. Tekemään siistejä pinkkoja ja kyselemään hintoja. Pysyy sielukin sitten paremmin hallinnassa. Anttia itkettää kun tärkeässä asiassa tulee eteen ei. Isä ei anna tuuman nauloja eikä Maija persettä. (No antoi se, ks. seuraava paasaus.)
ellauri055.html on line 1394: Jotain höpsötystä Toopella on vielä sieluista ja niiden yhteydestä. Mauriselta varmaan kopsattua. Unohda se Eelis ja palaa panohommiin. Mitkä 4 ällistyttävää sanaa Kolkatan Olka sanoo Eelixelle ukkosella? "Nyt saat naija mua?" Eiku "onko nyt mielesi hyvä". Olix tää siis sanottu post coitum? Jäikö taas näpein paikka näkemättä? Hemmetti. Tää on niin vihjailevaa, ettei vanha pysy käänteissä mukana. Putoo kärryiltä.
ellauri058.html on line 372: Mut muuten Kari-Matti on hyvin vastenmielinen. Rupusakkia. Pahansuopia pakko-oireisia persumiehiä. Mixi ihmeessä Masa luulee et toisten omakotitalot jotenkin kuuluu sille? Se on narsisti, ilman muuta. Eze jaxaakin Kari sitä vekuttaa et mix on setämiesten asia nyt niin huonosti et naiset saa muuttaa kotoa jos niitä vaan ihan vähän suutuspäissään hotasee. Ennen oli meillä paremmin. Eitää ole romaani tää on persusetähotaveteraanin pamfletti. Eikä tää ole ilmeisesti sattumaa, vaan porilaisen expunkkarin syvintä sielunelämää. Sillä Hotapojan uusimmasta tulee Herlarissa hyvin samansuuntsinen tuomio:
ellauri061.html on line 572: LAERTES The devil take thy soul! LAERTES Piru vieköön sielusi!
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri061.html on line 888: wirta/ Kisonin wirta/ talla minun sielun
ellauri061.html on line 968: Jari Pervo on 1 nilkin 375 humanistista. Jari Pervolla on Alibin, Poliisiuutisten ja Seiska-lehden reportterin sielunelämä ja Ilta-Pulun toimittajatyön muovaama maailmankazomus. Kotimaisen kirjallisuuden hukkiopinnoista ei takkiin paljon tarttunut. Se tunsi izensä usein idiootiksi Helsingin yliopistossa. Ylläri. Pian se huomasi, että sillä aineyhdistelmällä pätevöityy tutkijaksi tai kotirouvaksi. Kun kotirouvan ura ei silloin vielä napannut, se meni Sanoma Osakeyhtiön toimittajakouluun. Eikä enää taaxeen kazonut, jos ei paljon eteensäkään. Ruikki varpaille. Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luulet.
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri061.html on line 1532: Se, että omasta perimästä löytyi loraus saamelaisuutta, oli Jarille yllätys. Tarkemmin ajateltuna on kuitenkin hassua, että se yllätti: Jarin ilkeä äiti oli Petsamosta. Nyt se makaa vanerilla peitettynä Perunkajärvellä puolukkamättään vieressä. Jarin vankikarkuri velipuoli Private sen nirhasi. Hyvä että ehti ensixi, oli se Jarillakin käynyt mielessä. Usein penättiin, mixi Jari ei kirjoita naisista nätisti, oliko syynä se, se on sielunsa pimeydessä naisvihaaja. Mixi kirjoittaisin, mixen kohtelisi heitä kuin ihmisiä. Vaude. Tää on tosi synkkä tapaus. Mamman vuoroin hemmottelemat, vuoroin vähättelemät mammanpojat on ehkä verisimpiä misogyynejä.
ellauri062.html on line 362: Jake laittaa musliminuoret susilauman tavoin jahtaamaan kauhuissaan pakenevaa vähäpukeista blondia (s.136) Tissiliivit näkyy. Onx tää nyt jotain satiiria vai? Vai ihan oikeata xenofobiaa? Tässä se just on, ei tiedä kannustaako Jake juniorileijonia vai susijengiä. Vai ihan vaanko Jakea. Onko Jakessa vähän märkää Clint Eastwoodia? Ei niinkään ulkoa kuin kallon sisäpuolelta, jotain sisäpoliittista sielunveljeä. Clint on limainen libertariaani, vapaa pyssymies. Clint sanoo videolla jep. Sille tuli puheripuli. Clintistä lisää albumissa 284.
ellauri062.html on line 626: Quid sum miser tunc dicturus? sieluani virvoittaa, Mitäs sanon kurja siihen? How shall I then make romances
ellauri062.html on line 827: Otto Weiningerin kirja Sukupuoli ja luonne (1903) oli suosittu 1900-luvun alussa. Teos kuului muun muassa filosofi Ludwig Wittgensteinin suosikeihin. Weiningerin mukaan miehen ja naisen välinen aistillinen rakkaus estää taivaallisen sielun rakastamisen. Weiningerin ajattelua leimaa samalla sofistikoitunut ylenkatse juutalaisia, naisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Otto Weininger oli itse sekä juutalainen että homoseksuaali - kuten Wittgensteinkin - ja päätyi itsemurhaan 23-vuotiaana. Wittgensteinin koulutoveri Linzistä, Adolf Hitler, nimitti Weiningeria myöhemmin ainoaksi säädylliseksi juutalaiseksi.
ellauri063.html on line 235: Uushumanismi on eräs kasvatusfilosofinen suuntaus. Se oli syntynyt 1800-luvulla reaktiona valistuksen utilitarismille. Uushumanistit näkivät koulutuksen tehtäväksi älyn ja ajattelun koulimisen sekä henkisten kykyjen kehittämisen ja jalostamisen. Suuntauksen kannattajat uskoivat, että ihmismieli jakautui "sielunkykyihin", älyyn, tahtoon ja tunteeseen. Opetuksen tuli kehittää erityisesti ensin mainittua. Keskeisintä oli perustan luominen tieteelliselle ajattelulle.
ellauri063.html on line 562: Qìgong: kiinalainen oppi ruumiin qin eli energian ylläpidosta, vahvistamisesta ja elvyttämisestä ruumiillisen liikunnan ja henkisten harjoitusten avulla. Päämääränä on "terve sielu terveessä ruumiissa".
ellauri064.html on line 208: Nää poliitikkojen sielunluotauxet vaikka kuinka satiiriset on yxinkertaisesti tylsiä. Huoh ja haukotus.
ellauri065.html on line 224: Sano mitä sanot Jake silti musta näyttää että sun sielu on paholaisen vallassa. Salavittuilua marxilaisille, psykoanalyyytikoille, feministeille, postkolonialisteille, ja skizoanalyytikoille. Avointa vittuilua Aki Kaurismäelle. Merkit ovat selvät seinällä, mene mene tekel ufarsin. Mene mene, tekeleesi on farssia.
ellauri065.html on line 450: Modernismi on kirjallinen suuntaus, joka hylkäsi hämäräperäisen psykologisoinnin ja tunnetilojen utuiset kuvauxet ja perusti kerronnan raikkaaseen havaintoon. Ennen kirjoitettiin että "Antero tunsi sielussaan sävähdyxen kun hä kazoi pohjoisniitylle antavasta ikkunasta ulos ja näki Martan hennon hahmon pakahduttavissa mietteissä rantatöyräällä", nyt todettiin että "Antero kazoi ikkunasta ja näki Marian, jonka hän aikoi jättää heti lounaan jälkeen". (Klassikko, 208fn)
ellauri069.html on line 418: S. 728 paljastetaan liskovaltio, omistavien piirien monikansallinen kartelli, joka yltää yli valtamerten ja pintapolitikoinnin, on suverreeni kuin internationaali tai Rooman kirkko, ja Roketti on sen sielu. Mahtava Sormi pyörittelee niitä kaikkia. Sehän on imugeeni Isse Immu! Tiesinhän sen!
ellauri069.html on line 599: Sanoo että henkilötiheys on suoraan verrannollinen ajalliseen kaistanleveyteen. Eli siis minuus riippuu muistista ja suunnitelmista. Alzeheimerilla tai pikkulapsella on minuus kortilla, koska se ei muista mitä se on tehnyt, kuka se on ja mitä piti tehdä seuraavaxi. Ei tää nyt mitään uutta ole, mäkin oon tän monasti jo maininnut jossain paasauxissa. Sixhän sielunvaelluxessa ei ole mitään itua, eikä taivaassa voi olla kovin mukavaa, koska pahoja ei muistella eikä suunnitella lisää.
ellauri070.html on line 78: Roger Mexiko haluis nuolla vielä Jessicaa mut tää tietää millä puolella leipää voita on. Roger tykkää kuiteskin eniten sinisestä smurffiveljestä. Roger on Schlumpfin sielun veli, niillä on enemmänkin yhteistä kuin schischelifetischi. Ne on kuin Roger Casement ja Tyrone Power. Ne on samixia. Ne on ize asiassa sama henkilö, nimittäin tää Nipistin.
ellauri071.html on line 527: Kabbala on joskus varhaiskeskiajalla kehitetty jutkumystiikka. Filosofisista koulukunnista eniten kabbalaan on vaikuttanut uusplatonismi. Näiden kahden opin kirjoituksia vertailtaessa ei voi olla huomaamatta niitä samankaltaisuuksia, jotka vallitsevat kummankin opin käsityksissä alkuykseydestä (Εν / כתר), siitä emanoituvasta ideoiden maailmasta (Νους / חכמה), joka toimii kaiken olevan pohjapiirustuksena ja kabbalassa varsinkin 'kirjoittamattomana Toorana', jolta Jumala kysyi neuvoa maailmaa luodessaan, sekä ideoiden maailmasta emanoituvasta sielujen tyyssijasta (Ψυχή / בינה). Juutalaisista neoplatonisteista varhaisiin kabbalisteihin ovat vaikuttaneet ainakin Šalomo Ibn Gabirol (n. 1021–1058) sekä Barcelonassa syntynyt ja Narbonnessa kuollut Abraham bar Ḥijja (1070-1136/45), jonka ajatuksia on lainattu jopa sanatarkasti Bahirissa — vanhimmassa kabbalistisessa teoksessa (Gershom Scholem: Origins of the Kabbalah). Kabbalasta voimakkaasti vaikutteita saaneista suuntauksista mainittakoon šabbateismi sekä itä-eurooppalainen hasidismi.
ellauri072.html on line 256: - Vai arveletko hänen tätä sepittäessään ajatelleen, että sielu on harmoniaa, jota ruumiin halut, kiihkot ja pelot ohjailevat? Eikö päinvastoin, että sielu ohjaa ja hallizee näitä ja että ne se on jotkin paljon jumalallisempaa kuin harmonia?
ellauri072.html on line 259: Tää on lättänenä Platonilta aika vetelää argumentointia. Harmonia-analogia ei implikoi että sielu on justiinsa sama kuin harmonia, riittää että se on korkeasti järjestyneen materian eräänlainen järjestys, joka häipyy kuin pieru saharaan kun se materia hajoaa. Tämmöstä onnetonta ex analogia päättelyä löytyy Platonilta roppakaupalla. Eise kyllä ollut mikään neropatti. Muze olikin oikeistofasisti.
ellauri073.html on line 214: Ketjuhotellien sieluton anonyymisyys, huoneiden hirveä alati vaihtuva samuus: sänkypeitteiden ainainen kukkakuvio, monet heikot lamput, kiinniruuvatut vaisut taidejäljennöxet seinillä, ilmastoinnin pirstomielinen sipinä, surullinen nukkamatto, vieraiden pesuaineiden hajahdus, seinään pultattu Kleenex-teline, automaattiherätys seinänkokoisesta radiosta, kokoseinän korkuiset pimennysverhot, ikkunat joita ei voi avata. Sama teevee samalla kaapeliohjelmalla jossa sama ääni sanoo "Tervetuloa jne" valikko-ohjelman 8sek nauhalla. Tunne että kaikkea huoneessa on hypelöinyt tuhat kättä ennen sinua. Toisten viemäröinnin äänet. Onko ihme että yli puolet US suikkixista tehdään ketjuhotelleissa.
ellauri073.html on line 465: Michael Joyce oli Wallun ihailema sen ikäinen tai vähän vanhempi jenkki tennispelaaja. Ei pidä sekoittaa James Joyceen, joka oli koprofiili irkku kirjailija. Jim Wallace (Wallun isä) pani Taavin lukemaan Platon Faidoa (joojoo, tiedän, yäk). Ja innostui kun poika vaikuttikin valopäiseltä, ei ollut pelkkä jock kuten äiti koitti yllyttää. Ne varmaan kilpailivat Wallu paran sielusta. Siitä saattaa selittyä Wallun "literally indescribable war against himself", involving "toxic, paralyzing, raped by psychic bedouins selfconsciousness".
ellauri073.html on line 487: "Rakkaus, sielu, lunastaa", ovat kliseisiä sanoja lainausmerkeissä. No joo, rakkaus menköön, muut on syvältä. Sielu on huono selitys izeohjautuvuudelle, lunastus on bisnestä.
ellauri074.html on line 100: Ja sit tää "Isompi kuin sinä ize" isänmaallisuus. Outoa pörriäismäistä pesän palvomista. Wallu on kuin onkin rebublikaaninen. Haluu izellensä laulua. Jotain kuolemattomuutta. Se vasta onkin narsismia. Naama paistaa iankaikkisesti tiimin suurentavassa peilissä. Kaikki sellainen on perseestä. Panee miettimään, et onxtoi Wallun huumeilu jotain kääntöpuolta sen Jack Londonmaisesta tennisfilosofiasta. Et jos tyypille liikaa paukutetaan päähän tollasta bigger than yourself tuubaa, niin siitä tulee lopultakin vaan lusmuilija. Se menettää joteskin otteensa omaan izeensä. Se on myynyt sielunsa jollekin aatteelle.
ellauri077.html on line 395: Immanuel Kant (tuumaa Uppomuna) tekee kuperiskeikan Käytännön järjen kritiikissä, ja rekonstruoi sydän läpättäen, lähtien kategorisen imperatiivin postulaateista, sielun kuolemattomuuden. Ja sielun kuolemattomuudesta (eikä toisinpäin) se johtaa jumalan olemassaolon. No tietysti. Niinhän päin se menee kaikilla uskovaisilla. Pääasia on et mä elän ikuisesti, muu on rekvisiittaa.
ellauri077.html on line 413: Totuus on - täytyy olla täysin selkeä tässä asiassa - että materialismi ei tee muuta kuin kieltää yxilöllisen sielun kuolemattomuuden, henk.koht. tietoisuuden jatkumisen kuoleman jälkeen. Sielun kuolemattomuus on turvassa vaan dualistisissa järjestelmissä - niissä jotka opettaa että apinan tietoisuus on jotain perinjuurin erilaista kuin muiden elukoiden, puhumattakaan muista ilmiöistä kuten kasvi- ja kivikunnasta.
ellauri078.html on line 193: demands my Soul, my Life, my All. kaikkeni annan käyttöösi. Vaatii mun sielua, mun elämää, mun kaikkea.
ellauri078.html on line 258: Tää toxisempi Dworkin setämies oli vinosuisen Indiana Jonesin näköinen. Vinosuisuus on vahva vihje väärämielisestä sielusta.
ellauri079.html on line 79: Elly May, Jedin ja Rose Ellen Klampetin ainokainen, on vuoristokaunotar jolla on kansikuvatytön ruumis ja poikatytön sielu. Hän osaa heittää kovaa pesäpalloa ja "painiskella" useimmat miehet kumoon, ja se osaa olla yhtä lempeä ystäviensä eläimien ja perheen kaa kuin se on sitkeä pala "painikumppaneiden" kanssa. Se sanoo kerran että eläimet voi olla parempia kumppaneita kuin ihmiset, mutta kun se tulee vanhemmaxi, se myöntää että "häiskät voi olla hauskempaa painiseuraa kuin elukat". Sen ja perheen koiran Herttuan (vanha verikoira) lisäxi Klampetin tilalla asuu lukuisia lemmikkejä, kiitos eläintenrakastaja Ellyn. 1981 TV elokuvassa, Elly May on eläintarhanjohtaja.
ellauri079.html on line 197: Paras todiste miehen kelvollisuudesta tai kehnoudesta on Lätyn mielestä se, onko hänellä ystäviä vai ei. No hmm, entäs jos ne ystävätkin on paskiaisia? (Todennäköisesti onkin, samanhöyheniset korppikotkat viihtyy yhdessä saman haaskan ääressä.) Mikä tahansa kärsimys on oikeaa ja kaunista, jos tavoittelee sitä mikä on parasta izelle ja valtiolle. On todella syytä aina uskoa vanhoja pyhiä opetuxia, joiden mukaan meillä on kuolematon sielu, joka ruumiista erottuaan joutuu tuomittavaxi ja saa kärsiä ankaria rangaistuxia. Vain se pitää rupusakin kurissa ja herran nuhteessa.
ellauri079.html on line 320: Riita sofisti Thrasymakhoxen kaa on saanut paljon huomiota, koska T. puolustaa provosoivaa teesiä että luonnollinen oikeus on vahvemman oikeutta, ja että totunnaisoikeus on parhaillaankin korkealentoista tyhmyyttä. Provosoivaa ehkä mutta totta. Heikommat saa tahtonsa läpi vaan tiiminä. Tarpeexi iso heikompien tiimi vetää lättyyn harvoja vahvempia. Sokrateen argumentit eri vaiheissa keskustelua eivät saa tässä tilaa. Vaikka ne tukkii Thrasymakhoxen suun ne on ala-arvoisia. Sokrates on izekin niihin tyytymätön R. 354c: “Mitä muhun tulee niin tulos on ettemmä taaskaan tiedä mitään, sillä kun en tiedä mitä oikeus on, tuskin tiedän onko se hyvä asia vai paha, ja onko sellainen ihminen onnellinen vai onneton.” Mutta kerrankin keskustelu ei pääty sormi suussa. 2 yleisön jäsentä, Plaatton veljet Glaukon and Adeimantos haastaa Sokrateen uusintaotteluun: Kenties Thrasymakhos on vaan puolustanut keissiään huonosti; vaan jos Sokrates haluaa vakuuttaa kuulijakuntansa, sen pitää petrata kuin sika juoxua. Veljexet vaatii positiivisen kannanoton mitä oikeus on, ja mitä se tekee omistajansa sielulle.
ellauri079.html on line 324: Tässä ei nyt kerkiä kertoa pitkästi miten Plaatto asiasta selviää, riittäköön lyhyt summary. Ensin se kazoo miten oik.mukaisuus toimii valtiossa, ja sitten vasta sielussa. Juttu on se ikivanha rebublikaaninen tarina ihmisruumiin osista ja erittäin tärkeästä mahalaukusta. Eli syntyy työnjakoa, ja porukka jakautuu luonnostaan farmareihin ja käsityöläisiin, mutta sit tarvitaan myös näitä mahalaukkuja, suolia ja perseitä, ja niiden turvaxi armeija ja johtoon filosofikuningas. Tää on taloudellsta, väittää Plaatto, muuta perustelua ei anneta. Eliskä toi sääntö ‘yxi henkilö - yxi jopi’ (R. 370a–c; 423d). Ei vitussa, sanoo uusliberaali, paljon parempi tää järjestys missä huipulla on vähän ihmisiä ei mitään jopia, ja pohjalla vitusti ihmisiä jokaisella kolme neljä jopia.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri082.html on line 264: Kuolema voi olla helpotus kun se tappaa elämisen tuskan. Kuolema voi myös vapauttaa meidän sielun orjuuden. Frostin runossa, puhuja voi fantisoida kuoliaaxi jäätymisestä ja rauhallisesta seppukusta. Frost (osuva nimi, Kuura näät) kirjoittaa, "Jäädä tähän misseio taloja / Mezikön ja järven jään välimaille / Vuoden pimeimpänä iltana." Dickinsonin runossa heti alkaa päälle se sanoo "Kun en pysäyttänyt kuolemalle, se ystävällisesti pysähtyi mun kohdalle." (Enempää ei päässyt lukemaan kirjautumatta, mutta eiköhän tää jo ollut tässä.)
ellauri082.html on line 405: Jamesin mukaan nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen kokemuksen tai kääntymyksen kokeneilla ja johtavat vielä a) jonkinasteiseen asketismiin b) sielun lujuuteen c) henkiseen puhtauteen ja d) lähimmäisenrakkauteen.
ellauri082.html on line 407: b) Asketismi ja c) henkinen puhtaus kuulostaa pahalta. Rassataan sielua henkisellä vessaharjalla kuin Serranon perheen isäpappa poikia samannimisessä espanjalaisessa saippuasarjassa. Serrano-kinkku on kyllä hyvää vaikka ylisuolaista. Serranot on vuoristolaisia. Sierra Madren paholaisia kuin el Zorrossa. Sierra on myös saha. Aina samaa juonta sahaa Ankat, nää uskontohyypiöt. Joskus tuntuu kuin meemejä olis tosi vähän erilaisia. Meemien moninaisuus on vaan kazojan verkkosilmässä, joka jakaa ne eri perspektiiveihin kuin kaleidoskoopissa.
ellauri082.html on line 516: Tahto uskoa sokaisi sen aivotoiminnan. Sillä on jotain todistettavaa ja size tarraa kaikkeen mitä sen mieleen juolahtaa. Sen argumentit on samaa ex analogiaa kuin Plaatton jonka mielestä sielu ei voinut olla harmoniaa koska sen piti olla niinku joku johtaja. No Plaatto kuumui vahvoista johtajista, varmaan kumarsi Dionysoxelle ja pyllisti Dionille. Ja/tai kääntäen. Filosofikuningas, your foot shoved dans mon oeil. Kaappihinureita koko porukka, hela idealistifilosofikööri. Ei se jumala tässä lopultakaan ole se pääasia, vaan se että oma sielu läpättää loppumattomattomasti. Jonkun sortin narsismia tämäkin.
ellauri089.html on line 423: § 10. "Good", then, denotes one unique simple object of thought among innumerable others; but this object has very commonly been identified with some other—a fallacy which may be called "the naturalistic fallacy" … Tässä Jyriltä alkaa lähteä riimu käsistä. Sillä on niin iso lehmälauma ojassa, ettei se pysty pitelemään sitä. 1 lehmistä on että ainoa merkizevä hyvä on termiittiapinoiden hyvä, lehmistä ei mitään väliä. Niitä on hyvä popsia aivan vapaasti. Koska lehmät ei ole meikäläisiä, niillä ei ole sielua, ei äänioikeutta eikä armeijaa, ja ne maistuu meistä apinoista hyvältä. So there!
ellauri089.html on line 475: § 35. Summary of chapter. Tulihan se sieltä. Tää on tää iänikuinen talousliberaali silmäänkuseskelu. Että me sielukkaat apinaolennot ollaan jotain luonnon yläpuolella kun me osataan näitä pelejä. Ilkka Niiniluoto 70-luvulla ivaili Ahmavaaran korkkiruuvia, että tosiasioista voitas muka päättää miten asioiden oisi paras olla. Senhän hydran pään katkaisi jo Hume sillä giljotiinilla. Ja eihän maailma ole satunnainen eikä deterministinen, eihän? Kai me ollaan muumipelin pelaajia jotka voi vaikka arvaamalla valkata jonkun parhaan reitin, jonka varrella on 2 näkinkenkiä ja muumitalon avain?
ellauri089.html on line 541:
ellauri090.html on line 259: A alma triste do poeta sobrenada Surullinen runoilijasielu pulikoi
ellauri090.html on line 270: Acolhe-me, – e terá minha alma aflita, nosta mut - ja mun kolhiintunut sieluni
ellauri092.html on line 159: Wikipedian luettelemat pykälät: raamatun paikkansapitävyys ja auktoriteetti, seurakunta koostuu hurahtaneista, paikallisseurakunnan itsehallinto. yleinen pappeus, kaste ja ehtoollinen, pastori ja diakoni, kirkkojen ja valtion erillisyys, yksilön sielunvapaus, on tämmöstä hallintoa vaan, Tästä kyllä puuttuu tärkein eli se uppokastelu. Muissa poinzeissa en nää eroa muitten kliseisiin. Mut mä en ole disciple.
ellauri092.html on line 362: Pastori Ekman piti hyppytunnin ja pyysi meitä tyttöjä pyllistymään puoleensa, ja niin me yhdyimme hyvässä hengessä. Norjalainen miehekäs Leergang aikoi lähteä Zulukansan keskuuteen mustimpaan Afrikkaan. Tulisieluinen tanskalainen Fredrik Balle valmistui Norjan retken jälkeen lähtemään Grönlantiin elimiään jäähdyttämään.
ellauri092.html on line 364: Pimeästä Afrikasta kuuluu hätähuutoja eikä kukaan auta. Juutalaiset puuhailevat pyhään maahan paluuta. Kiire tässä alkaa olla. Valtaosa porukoista ei edes tiedä olevansa syntisiä. Siitä on nyt aloitettava. Kävimme sielunpaimenien luona tarjoomassa vapaaehtoisesti vastalypsettyä maitoa.
ellauri092.html on line 496: Jossain Tennesseessä joku ylioppilas väitti ettei sillä ollut sielua, että tiedemiehet oli tutkineet asian eikä löytynyt edes pientä pierua. Onnexi muut ylioppilaat viis veisasivat epäilevästä tuomaasta. Kaikki heräsivät levänneinä ja virkeinä seuraavana aamuna.
ellauri092.html on line 508: liikuntaa. Mutta milloin vain olosuhteet myönsivät, Mott käytti pääosan matkapäivistä hiljaiseen hartauteen, luovaan ajatustyöhön, "sielunhoidollisiin keskusteluihin" pikku sihteerien kaa, kirjeitten sanelemiseen tai omiin paasauxiinsa. Leila luki sillä aikaa kansituolissa Johnin koirankorville selattuja dekkareita.
ellauri093.html on line 307: Haahkat sielunpoimenina
ellauri093.html on line 469: Mut ei sekään ole ihan tyydyttävää (Nielsenin kannalta), sillä sittenhän ei Jepen neizeellinen syntymäkään ole kuin vain sielun silmin nähtävää sekundatotta. Miten käy tiernapoikien? Siitä ei Prof Nielsen selviä kuin mustekalan keinolla: levittämällä mustan pilven ja uimalla kiiruusti pois sen varjolla.
ellauri093.html on line 471: Hilja ei ole veizilaatikon terävimpiä veiziä, joten se ei nää tässä mitään ongelmaa. Nielsenin luennot olivat kyllä pilkan kohteena, mutta nuorelle totuudenezijälle niistä avautui vapauttavia näköaloja. Hänelle valkeni toisaalta inhimillisen tutkimuxen avaruus ja tärkeys, mutta toisaalta riittämättömyys, kun iäisyysarvot ovat kysymyxessä. Uskon yxinkertainen tie kirkastui aivan uudella tavalla, ei tiedon vastakohtana, vaan sen välttämättömänä täydentäjänä. Kantin lait ovat yhtä epäämättömiä sielun sisäkentillä kuin Newtonin painovoimalaki ulkopeleissä. Mutta eri tavalla. Ai miten niin? Pruit pruit, läiskis läiskis (peruuttaa nopeasti taka-alalle). Kuten Peeveli sanoi: "Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä kuulostaa hyvältä, sitä miettikää." Hizi koittais edes päättää mitä niistä erityisesti.
ellauri093.html on line 499: Kari oli kaunosielu, esteetikko kuten Calleri. Hänen kuolemansakin oli kaunis. (Toisin kuin Calle-paran. En mene yxityiskohtiin.) Hautajaiset oli melkein yhtä komeat kuin Wilholla.
ellauri093.html on line 501: Nyborg-Strandissa Hilja nokkii ja pudottelee kuuluisia hartausnimiä kuin harmaavarpunen kyyhkysiltä jääneitä jyviä. Siellä oli meitä poikia, siellä oli Christensen, Svend Rehling, "Israelin tytärten" kääntäjä jota en ennestään tuntenut, Ingibjørg Olafsson, myöskin comtesse Knuth odottaa. Kylläpä he olivat kilttejä minulle! Jumalakin järjesti kyydit tosi reilusti. Laaja puisto, hulppeat premissit, suuret kokous- ja ruokailusalit, hyvät majoitushuoneet sekä asialle alttiit hoitajat ja palvelijat, jotka enimmäxeen olivat kristillisten yhdistysten jäseniä. Helluntaiystävien pastorisparillakin oli paljon auttavia käsiä. Hilja oppi tuntemaan sekä nuoria, voimakkaita tulisieluja että iäkkäitä herttaisen lepsuja sydänvaivasia. Nokkimajärjestys oli täsmällinen.
ellauri093.html on line 863: Eikä siinä kaikki! Ympäri käydään, yhteen tullaan! Päivi Lipponen, Dick ja minä tavattiin vielä kerran kesällä '33 Karjalan kannaxella Vammelsuun parantolassa. Täysihoitolassa piti sanoa. Päivi oli jättänyt Pekan ja lähtenyt Intiaan Ghoomin kylään lähetystyöhön, Darjeelingin teestään kuuluisan kaupungin liepeillä. Sinne ryntäsi eräs Bill Mann, komea mies, voimakas ja tulisieluinen. Luonnollisestikin hän tutustui Päivi Lipposeen, ja pian nämä 2 löysivät sisäisen kosketuxen. Ulkonaisesti ne olivat kuin Pekka ja Pätkä, mies kookas, neiti pieni ja hento. Sitten norjalaiset missunäärit heittivät ulos nämä hyyryläisensä.
ellauri095.html on line 361: why lament for a soul Mix surra sielua
ellauri095.html on line 367: your words and soul Sun sielun sanat
ellauri095.html on line 415: What fathom-depth of soul-struck widowhood, Kuinka syvä sielun lyöty leskeys,
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri096.html on line 370: Augustinuksen mukaan hyvä elämä tarkoittaa pyhitettyä elämää, jossa ruumiin tarpeita on hillittävä. Augustinuksen mukaan kaikki ihmiset tuntevat totuuden, joka on Kristus, Jumalan Sana. Kääntymällä ulkoisesta maailmasta askeettisen elämän kautta sielun sisälle ihminen löytää itsestään sisäisen opettajan, joka on Kristus-Logos (kr. logos = 'sana'), yksi Kolmiyhteisen Jumalan persoonista, joka jatkuvasti pitää maailman olemassa. Augustinuksen merkittävimpiä ja kiistellyimpiä oppeja onkin hänen teologinen tietoteoriansa, ns. illuminaatio-oppi, jonka mukaan kaikki tietäminen ja ajattelu perustuu näkymättömiin ideoihin, jotka voidaan tuntea vain Logokselta tulevan valaisun kautta. Myös pakanat pystyvät Augustinuksen mukaan tietämään mikä on hyvää ja tuntemaan Jumalan näkymättömän olemuksen, mutta heillä ei ole voimaa toimia sen mukaan. Vain kirkon opetuksen ja sakramenttien kautta ihminen voi tulla Jumalan armon piiriin, ja tämä armo antaa ihmiselle voimaa tehdä hyvää niin, että hän ei vain tiedä mikä on hyvää vaan myös kykenee tekemään sitä.
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri096.html on line 413: Juotikkaalle ei piisaisi Ympäristöruudun toimittajan Eero Kakon (Olli Keskinen) haastatteleman valtion ohjeistamispäällikkö valtiotieteitten maisteri Jaakko Parantaisen (Heikki Silvennoinen) EAT-terapia, tarvetta selvästi olisi myös FUCK- ja KILL- tyyppiselle sielunhoidolle.
ellauri096.html on line 755: Kirjallisuutta koskevien pohdintojen ohella Anu paneutuu syvällisesti elämisen ja olemisen filosofiaan alkuräjähdyxestä loppuromahduxeen. Parhaalla tahdollakaan ei voi tulkita hänen päätelmiään optimistisixi. Ilmeinen Greta Thunbergin sukulaissielu. Mitenkäs se Trump taas niin osuvasti sille heittikään? “[s]he seems like a very happy young girl looking forward to a bright and wonderful future. So nice to see!” No Greta nauroi parhaiten viimesex kuin Hippon Akun toimelias vaimo.
ellauri097.html on line 329: Miehen fysiikka, naisen sielu, viehättynyt pääasiasssa miehistä. E.M. Forster, Julien Green, Arabian Lawrence, Oscar Wilde, Marcel Proust, Wilt Whatman
ellauri097.html on line 330: Urningin Naisen fysiikka, miehen sielu, viehättynyt pääasiassa naisista. Georgette Leblanc, Tove Jansson, Ursula le Guin
ellauri097.html on line 338: Manuring Naismainen mies jolla on miehen sielu sikäli et pitää naisista el Lauri
ellauri097.html on line 361: Zwei Seelen unter meiner Brust Kaxi sielua mun rinnassa
ellauri097.html on line 762: And feel a spirit kindred to my own; ja tunsin sielun veljen hengen tuoxahduxen,
ellauri100.html on line 91: Ernst Kretschmer (8. lokakuuta 1888 Wüstenrot, Saksa – 8. helmikuuta 1964 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen psykiatri. Kretschmer tuli tunnetuksi erityisesti ruumiin ja sielun rakenteen vastaavuutta koskevista töistään. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa teos Nerous ja ihminen (1950).
ellauri101.html on line 563: 94 Greedstockissa nuoret ois menneet järjiltään ilman krääsäkojuja. Ne oli tottuneet sponsorointiin, niistä kaupallisuus oli kova juttu. Nuoriso on vielä laumasieluisempaa kuin boomerit. Oonxmä cool? Onxtää cool?
ellauri102.html on line 258: Joo selkeesti nää brändit on siis meemejä, ja meemit on ikuisia sieluja. Koneet kuluu loppuun, autot hajoo, apinat kuolevat, mutta brändi jatkaa menoa. Tehdasruumiista voi vapautua ja kurittaa sitä kolmannessa maassa. Työläiset jatkaa lentoa ulos ovesta, muttei jatka sukua.
ellauri105.html on line 299: 17. Niin Baabelin pojat tulivat ja makasivat hänen kanssaan hekumassa ja saastuttivat hänet haureudellaan, niin että hän saastui heistä. Sitten hänen sielunsa vieraantui heistä.
ellauri105.html on line 300: 18. Mutta kun hän paljasti haureutensa ja paljasti häpynsä, niin minun sieluni vieraantui hänestä, niinkuin minun sieluni oli vieraantunut hänen sisarestansa.
ellauri109.html on line 245: Into siis kuoli oikeasti koska sen hautaakaan ei muisteta. Paizi että pääsihän sen meemi livahtamaan tähänkin penseeseen! Eli eläköön kuolematon sielu!
ellauri109.html on line 650: ). Hän on kuolematon, ei sixi että hänellä yxin elukoista on väsymätön ääni, vaan sixi että hänellä on sielu, kyky sääliä ja uhrautua ja kestää.
ellauri110.html on line 88: Ainoastaan muutamilla suhteellisesti yksinkertaisilla mielialoilla on omat nimityksensä. Mutta taitava kirjailija ei edes näitäkään yritä siirtää lukijaan pelkästään niiden nimityksiä käyttämällä, vaan kuvaamalla niiden aiheuttajat ja niiden ilmaisut. Sillanpäätä estää tässä jossakin määrin hänen impressionistinen ohjelmansa. Hänen maailmankuvastaan päättäen, joka kantaa merkkiä voimakkaista älyllisistä harrastuksista, luulisi hänen tahtovan olla »realisti» kaunokirjallisessa kuvauksessaan, mutta sitäpä hän ei tahdokaan. Hän ikäänkuin ei tahdo astua kuvaamiensa sielujen taikapiirin ulkopuolelle, ja katsella heitä ulkokohtaisesti, erittelevästi, vaan leijuu ja liitelee kaiken aikaa näissä sisäisissä maailmoissa. Luulen, että se ainakin osaksi on tämä seikka, joka tekee, että useat kirjan mielialamaalaukset ovat niin vähän suggeroivia. Verrattakoon häntä esim. Juhani Ahoon!
ellauri110.html on line 513: Missä sielu on ja minne se katoaa, on kysymys johon ihmiskunta ei vieläkään ole saanut vastausta.
ellauri110.html on line 564: Kun murheet sun sielusi mustaks saa, Hyvät enkelit, kauniisti hymyilkää, Ken kerran itsensä unhottaa,
ellauri110.html on line 585: ja itkeä ei voi ilkeä: sitä uskoa täällä ei tarvita, kaks silmää sieluni ikkunaks,
ellauri110.html on line 621: on jokaisella se sielussaan, ja kuullehet kuisketta metsän puun, Voi, pian se riittyvi rinnan lies,
ellauri110.html on line 789: ihmissielujen sysissä. ja kaikki oli se Minä. siemen suurimman, vähimmän. tuumi, mik´ on sulle paha,
ellauri110.html on line 971: Kylvyssä istuessaan Hemingwau luki lehestä että se oli kuollut. Säikähti niin että paransi tapansa. Tai no joitakuita niistä. Vanhus ja meri-vanhus vei Heminwauta merelle. Kysyi mitä tulee evääxi. Hei juu ja rommia pullo, oli vakiovastaus. Vessanseinään Pappa merkizi tukkimiehen kirjanpidolla montako rommia oli kulauttanut. Tästä taisinkin jo mainita, vai mainizinko jo? Loppu oli traaginen, vaiko koominen? mies ampui izensä. Elukat nauroivat ja taputtivat karvaisia eturaajojaan. Rahalla ei ole sielua, muttei ole apinallakaan.
ellauri110.html on line 979: Viivasuinen Ludi Wittgenstein pani kärpäsiä tai bantukimalaisia tulitikkulaatikkoon ja antoi niiden pöristä. Mietti onko niillä sielua. Tushkinpa.
ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia.
ellauri111.html on line 858: Me sanomme heille, että kaikenlaatuinen synti on heille sallittu, niinkauankuin se tapahtuu meidän luvallamme; me otamme kaikki heidän syntinsä päällemme, sillä niin me rakastamme maailmaa, että olemme valmiit uhraamaan sielumme sen hyväksi.
ellauri112.html on line 44: Kalan sielu
ellauri112.html on line 46: Eno sai herätyxen filosofiaan kalaretkellä veneen pohjalla. Onko kalalla sielua eno? Ei kai kun ei siihen satukaan. Eno kehittelee aihetta eteenpäin seuraavalla tavalla.
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 59: Täten nykyisessä sielutieteessä on huomattavana tuntuvaa sielunelämän kokonaisuuden ja »sielullisen synteesin» tehostamista erillisten sielunainesten kustannuksella. »Sielullinen synteesi» on nykyisessä psykologiassa tavattoman tärkeä ja paljon käytetty käsite. Siten on m.m. Wundt, määritellessään sen lain että sielullisten tekijäin antamassa yhteistuloksessa (synteesissä) aina on jotakin enemmän kuin pelkästään tekijäin summassa olisi, ja johtuen siten oppiin sielullisen energian kasvamisesta, vastakohtana opille fyysillisen energian säilymisestä, antanut paljon huomatun ilmaisun puheenalaiselle käsitteelle. Kenties vielä runsaamman käytännön on se saavuttanut ranskalaisessa sielutieteessä, joka viime vuosikymmeninä mielihalulla on käsitellyt suurinta sielutieteen kysymystä, problemia tärkeimmän psyykillisen synteesin, minuuden eli personallisuuden luonteesta, synnystä ja kokoonpanosta.
ellauri112.html on line 81: Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden».
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 90: Sielu on kuin valtio, tai paremminkin murkkupesä, sanoi Marvin Minsky, sekin juutalainen. Jaakko vei mut sen kotiin vierailulle Bostonissa. Koti oli joku jättimäinen tehdashalli, jossa oli Marvinille leikkipaikaxi kattoon kiinnitetty trapezi. Nain on meidankin elamassamme, eli sama juttu valtiossa ja sielussa: Yxinvalta on pahasta, mutta niin on liika demokratia. Parasta on rebublikanismi jossa senaattoreina heiluu trapezilla Eno Kala-tyyppisiä meritokraatteja. Aivokuori on ikäänkuin haggixen asiantuntijaeliittiä. Yliminä olkoon presidenttinä, mutta se on valittava joka 4. vuosi uudestaan ettei se jumahda.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 103: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar.
ellauri112.html on line 105: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 185: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri112.html on line 437: Calvaire de Plougonven, Bretagne, Ranska. Saatana eli paholainen, sielunvihollinen on monien uskontojen, etenkin juutalaisen, kristillisen ja islamilaisen käsityksen mukaan Jumalan vastustaja, pahuuden henkilöitymä, joka viekoittelee ihmisiä syntiin.
ellauri115.html on line 39: Aion kohdistaa itseeni tietyssä mielessä samoja toimenpiteitä, joilla luonnontutkijat selvittävät ilman päivittäistä tilaa. Herborisoin tunteitani. Tutkin kuin barometrillä omaa sieluani.
ellauri115.html on line 56: Voihan se niinnii olla että laatukirjailijoiden pitää olla narsisteja jotta ne osaa oikein kuvailla mitä ihmisen päässä voi liikkua. Niiden pitää olla jostakusta aivan hirmuisen kiinnostuneita, paneutua siihen koko sielulla ja mielellä. Ja kukas muu se voisi yhtä hyvin olla kuin oma persoona.
ellauri115.html on line 160: Tämmönen hypoteesi sitten, että kirjailijoista ja muista julkkixista 90% on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Ne pyrkii esille täyttääxeen niiden sielussa ammottavaa mustaa aukkoa. Mutta musta aukkopa ei täytykään, se vaan imuroi izeensä lisää mazkua. Tän hypoteesin (joka kieltämättä on aika extreemi) testaamisexi täytyisi selvittää, onko kirjailijaa kehuttu liikaa pienenä vai liian vähän. Ja sitten verrata tätä niiden kirjoittamiin kirjoihin sekä niiden tekosiin.
ellauri115.html on line 213: Hän hieroi hoikilla sormillaan nenäänsä ja oli pettynyt. Sitäkö varten että saisi puhua jumalastaan, oli Meleksedek kuzunut hänet luoxeen? Kaipasiko Meleksedek jotakin, tahtoiko hän kuulla Babilin jumalista siinä pelossa, että siellä kenties oli hänen korkeimpaansa vahvempi jumala? Apilseri väsyi ajattelemiseen ja välinpitämättömästi oli uskovinaan Anun luoneen taivaat, Mardukin tehneen savesta Lullan, ihmisen, ja oli uskovinaan mitä hyvänsä. Jos maailmassa oli vain kaaos erilaisia tapahtumia, vallitkoon silloin kaaos hänen sielussaankin! Hän tiesi niin tapahtuvan juuri tänä hetkenä. Mixei Meleksedek puhu mitään? Kaikki käy ahdistavaxi. Kaikki alkaa muuttua epätodellisexi. Kuningaskin on ikäänkuin epätodellinen. Hän on olevinaan mahtava kuningas ja osoitta kaikille pienuutensa, siinäkin että kuzui luoxeen yxinkertaisen kauppamiehen puhuaxeen tälle hämäristä jumalasioista.
ellauri115.html on line 241: Tässä tilassa ryhdyn jatkamaan vakavaa ja vilpitöntä tutkisteluani, jota aikaisemmin harrastin Tunnustuxieni nimellä. Omistan viimeiset päiväni (noin 1000) oman izeni vatvomiseen ja valmistaudun pian koittavaan tilipäivään. Päätän omistautua kokonaan mielihyvään jota oman "sieluni" kanssa seurustelu merkizee, sillä se (siis tää outo kikkeli) on ainoa mitä muut ihmiset eivät voi riistää minulta.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri115.html on line 538: Juuri esittämäni doktriini on tosiaankin hämärä; mut ainakin se kuulostaa kuin se merkizisi jotakin eikä siinä ole mitään järkeä tai kokemusta luotaantyöntävää; voiko samaa sanoa materialismista? Eikö ole selvä että jos liike on oleellista aineelle niin sitä ei vois siitä irrotta, se olis aina läsnä siinä yhtä paljon, aina läsnä jokaisessa aineen hiukkasessa, aina sama jokaisessa hiukkasessa, sitä ei voisi siirtää, se ei kasvaisi eikä vähentyisi, eikä me voitas kuvitella ainetta levossa. [Tää on taas huippumoukkamaista pohdintaa, samaa luokkaa kuin Platonin Sokrateen suuhun laittamat sepustuxet siitä mix sielu ei voisi olla harmoniaa. Leegopalikka-tason törttöilyä. ] Kun sanot mulle että liike ei ole aineen luonteessa mutta välttämätöntä, se on pelkkää sanakikkailua. Sillä joko aineen liike lähtee aineesta izestään ja on sixi sille oleellista; tai se lähtee ulkoisesta syystä eikä ole sille välttämätöntä, koska liikuttava syy vaikuttaa; ja ollaan takas lähtöruudussa. [Toi oli hyvin vedetty, ex je?]
ellauri115.html on line 547: Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.]
ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.]
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri115.html on line 659: Ei mikään aineellinen luomus ole izessään aktiivinen, ja mä oon tosi aktiivinen. Turhaan sä yrität tästä jankata; mä tunnen sen, ja tää tunne puhuu mulle niin kovalla äänellä että järjen ääni hukkuu siihen. Mulla on ruumis johon muut ruumiit joskus tunkeutuvat, ja se puolestaan tunkeutuu niihin; ei ole mitään epäilystä tästä edestakaisesta liikkeestä; mut mun halu on riippumaton mun aisteista; mä suostun tai mä panen vastaan; mä annan perixi tai pääsen päälleppäin; ja mä tiedän mainiosti izessäni milloin mä oon saanut mitä mä tahdoin ja millon mä vaan annoin perixi mun passiohedelmälle. Mulla on aina tahdonvoimaa, muttei aina voimaa tehdä mitä mä tahdon. Kun mä annan perään kiusaajalle mä antaudun ulkoisen kalun ohjattavaxi. Kun mä syytän izeäni tästä heikkoudesta, mä kuuntelen vaan mun tahtoa; mä oon mun paheideni orja, mutta vapaa mies katumaan niitä uudestaan ja uudestaan; tää vapauden tunne ei koskaan häviä musta, paizi kunmä teen ize väärin ja kun mä pitkän päälle estän sielunääntä protestoimasta ruumiin arvovallalle.
ellauri115.html on line 675: Jos mies on samalla kertaa aktiivinen ja vapaa [Terskaa ei lasketa, se on vaan taloudenhoitaja], se toimii omavoimaisesti kuin Dexterin henkilönostimet; se mitä se tekee vapaasti ei ole mitenkään osa Sallimuxen merkkaamaa systeemiä, eikä sitä voi panna Sallimuxen syyxi. Sallimus ei halua pahaa mitä mies tekee väärinkäyttäessään saamiaan vapauxia; eikä Sallimus estä sitä tekemästä tyhmyyxiä, [sehän on Sallimus eikä Kieltäymys] joko six että noin heiverön olion tekemä vääryys on sille pelkkää kärpäsen surinaa, tai koska se ei voisi estää sitä tekemättä vielä suurempaa vääryyttä sen vapaalle luonnolle. Sallimus teki miehestä vapaan niinet se voi valita hyvän ja kieltäytyä pahasta. Se on tehnyt sen kykeneväxi tähän valintaan jos se käyttää oikein sille annettuja kykyjä, mutta sen voimat on niin rajalliseet että vaikka siltä lähtis mopo käsistä ei se pysty häirizemään yleistä järjestystä. Miehen tekemä paha osuu omaan nilkkaan vaikuttamatta maailman systeemiin, estämättä ihmmislajin säilymistä vastoin muun luomakunnan tahtoa. On turha valittaa et Jumala ei estä meitä tekemästä väärin, koska se on tehnyt miehestä niin mainion luonteisin että se on pannut sen toimiin sen moraliteetin jolla ne jalostuvat, niinet se on tehnyt miehekkyydestä miehen syntymämerkin.Ylin onni muodostuu izetyytyväisyydestä; jotta me tunnettas tätä izetyytyväisyyttä meidät on pantu tälle pelilaudalle vapaasti sijoittamaan pelimerkkejä, meitä kiusaa meidän passiohedelmät ja meitä rajoittaa tää omatunto. Mitä muuta ois jumalallinen voima voinut tehdä meidän puolesta? Oisko se voinut tehdä meidän luonteesta ristiriitaisen, ja antanut hyvänolon tunteen oikein tekemisestä sellaselle joka ei voi tyriä? Oisko Sallimuxen pitänyt estää miestä ilkeydestä rajoittamalla se vaistoihin ja tekemällä siitä pökiön? [No pökiön se tekikin ainakin musta, vaikka vaistot mulla on aika karkeat.] Ehei, ei niin, oi mun sielun Jumala, mä ainakaan en sua syytä siitä et mä tein susta mun selfien, et mä olisin yhtä hyvä ja onnellinen kuin mun money maker!
ellauri115.html on line 687: “Mäkö petin sua, hätähousu! Kuka sulle niin sanoi? Onxun sielu hajalla? Ooxä lakannut olemasta? Oi Brutuxeni! Oi mun poikanen! Älä nyt tuhri kaikkea jalon elämäsi takakuistilla; älä menetä toivoasi ja kunniaasi Philippoin tasangolla. Mixä sanot 'Miehuus ei ole midiä', kun sä oot ihan just huulilla nauttimaan miehuuden lopputiliä? Sähän olet kuoleman kielissä! Ei, kylsä elät edelleen, tavallaan, ja mun lupaus toteutuu sit kuonpuoleisessa, usko pois."
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri115.html on line 693: Mutta mitä sellainen elämä sit on? Onx miehen sielu luonteeltaan kuolematon? Enpäs tiedäkään. Mun äärellinen ymmärrys ei ymmärrä ääretöntä; emmä tajua ikuistakaan. Miten mä voin sanoa juuta tai jaata sellaisesta mistä mulla ei ole hölkäsen pöläystä? Mä uskon että sielu jatkaa menoa kun ruumis katoaa, koska se on välttämätöntä yleisen järjestyxen säilyttämisexi; kuka tietää riittääkö tää siihen että se on ikuista? Kuitenkin tiedän että ruumis väsyy ja tuhoaa hajoomalla osiinsa, mutten voi kuvitella että tietoinen luonne voi sillä lailla hajota, ja kun en voi kuvitella miten se voi kuolla, oletan eze ei kuolekaan. Kaikki tää olettelu on lohduttavaa eikä mitenkään kohtuutonta, mixmä pelkäisin hyväxyä sitä? No voihan aika käydä pitkän päälle vähän pitkäxi heitellessä hevosenkenkää sädekehällä. Parasta ottaa mun kirjat mukaan, että on jotain hyvää lukemista edes.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 699: Älä kysy multa kestääkö pahisten kidutuxet ikuisesti, voiko kiltti luoja tuomita ne ikuiselinkautiseen; taaskaan mä en osaa sanoa, eikä mua kyllä kiinostakaan, se on hyödytöntä tietoa. Miten ilkeiden kohtalo koskisi minua? Mähän on selkeästi lampaiden tiimissä. EVVK. Silti mun on vaikea uskoa että niiden rangaistuxet olis iänikuisia. Jos korkein oikeus vaatii kostoa, se vaati sitä tällä puolella. Maailman kansakunnat erroreineen ovat sen toteuttajia. Oikeus käyttää izeaiheutettuja pahoja rangaistaxeen niitä jotka ovat ne ansainneet. Meidän kyllääntymättömissä sieluissa, joita syövät kateus, ahneus ja kunnianhimo, keskellä feikkiä vaurautta, kostavat passiohedelmät saavat ansaitun palkintonsa teidän rikoxista. Ei tässä tarvita mitään helvettiä, se on jo ilkimysten rinnassa.
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 781: On tosi vaikea olla uskomatta mitä oikein kovasti toivoo. Tää mun vakaumus on taivaan lähettämä. Mitä musta tulisi jos jäisin kuolemaa pahemman kohtalon armoille eliskä en saisi hyvitystä häväistyxistä jota vihulaiset pani mut kärsimään, enkä voisi toivoa saavani oikeutta joka mulle kuuluu? Mä joka olen tälläinen viaton ja luottavainen joskin ylpeähkö sielu? Muzit tajusin et tää elämä on pelkkää koeaikaa. Kovimmatkin kärsimyxet menettävät voimansa sen mielessä joka tietää saavansa niistä suuren ja varman hyvityxen kuonpuoleisessa. Varmuus hyvityxestä oli mun mietiskelyjen suurin tulos.
ellauri115.html on line 785: Hemmetti etmä olen sitten puhdasrotuinen piilonarsisti! Varsinainen vilijonkka! Tuija Välipakan kirjasessa Sata hauska tappa tappa sielu - Kansa taisteli miehet kertovat kerrotaan siitä näin.
ellauri115.html on line 1155: Narsistit on niin samanlaisia kuin ne olisi kaikki leimattu samalla klisheellä, tai leivottu samalla piparkakkumuotilla. Mitä ne tekee, mitä ne sanoo, miten ne haukkuu uhrejaan, kaikki niiden nokkelimmatkin paskamaisuudet on aivan prikulleen yx yhteen samat. Ei narsistien sieluntappotapoja ole varmaan edes sataakaan. Ja sit vielä jotkut väittävät että näillä hemmoilla on tahdonvapaus, etne saavat valita elämästään just sellaisen kuin haluaa. Paskapuhetta. Ne on BASICilla ohjelmoituja mikrotietokoneita, samanlaisia kuin esim Bill Gates. Kuin torakoilta jotka kävelee ympyrää kun niiltä on revitty irti jalkoja. Varmaan joku narsisti on repinyt. Yli puolet taparikollisista on psykopaatteja, niitä ei voi parantaa. Ne pannaan vankilaan vaan pois kuleximasta baanalla, niinkuin Woku hyttysansan hyttyset. Siellä ne inisevät kunnes kuivahtavat.
ellauri118.html on line 686: Their Bodies as their Souls are joyn´d, Niitten ruumiit yhtyvät kuin sielut;
ellauri131.html on line 287: Jo kuoppaan kallistuva käärmeöljykauppias Jack Canafield on kirjoittanut kirjan poikineen aiheesta Kanakeittoa sielulle. Vaikkei se ole juutalainenkaan.
ellauri132.html on line 985: Verklärt und selig entschlafen. — Der Fremde stand erschreckt, selvinneenä ja sielukkaana nukkuen. — Vieras
ellauri135.html on line 298: У меня в душе огонь погас, Kun talloit eka kerralla, tuli sammui sielussani.
ellauri135.html on line 615: Душе настало пробужденье: Herääminen on tullut sieluun:
ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.
ellauri135.html on line 821: Lermontovin rakkaus-sanat heijastavat runoilijan sielua
ellauri135.html on line 890: Turhan turhamaisuuden ja ylpeät ajatukset jätti runoilija, kun hänen sielunsa puolustus oli tämä rakkaus. Vaikka alusta alkaen oli selvää, että Varvara Lopukhina ja Lermontov eivät ole pari, koska he ovat samanikäiset. Kuudentoista vuoden iässä voit olla yhteiskunnan täysjäsen, jos olet nainen, jopa naimisiin (siksi hiän esiintyi pääkaupungissa), mutta runoilija ...
ellauri135.html on line 891:
Sekä turhuus että ylpeät ajatukset jättivät runoilijan milloin Hänen sielunsa puolustaminen oli tämä rakkaus. Vaikka alusta lähtien oli selvää, että Barbara Lopukhina ja Lermontov eivät ole pari, koska he ovat samanikäisiä. Kuusitoista-vuotiaana voisi olla yhteiskunnan täysjäsen, jopa mennä naimisiin (juuri tätä tarkoitusta varten hiän esiintyi pääkaupungissa), mutta runoilija ...
ellauri135.html on line 914: Me vahingossa vähennetään kohtaloon ..."- tää Lermontovin runoista on omistettu Barbara Lopukhinalle, voit avata näitä valistuneena; nuorekkaat rivit 1832 kuvaa täällä rakkaan ihanteellisen, hiän -. Ainoa lohtu sielulle, runoilija, mutta toiveita täyttämättä: onnellisuus ei löydy yleensä matkalla sinne, ja voit lukea rivien välistä, visionääri: runo tietää, että kohtalo on valmis."
ellauri135.html on line 915:
"Olemme kohtalokkaasti laskeneet ..."- Lermontovin runoja, jotka on omistettu Varvara Lopukhinalle, voidaan avata näillä valaistuneilla nuorisolinjoilla vuonna 1832. Hänen rakkaansa kuva on täällä täydellinen, hiän on ainoa lohdutus runoilijan sielulle, mutta toiveet ovat realisoitumattomia, ei ole onnea täällä, koska ei ole yhteistä polkua. : runoilija tietää, mitä kohtalo on valmistautunut hänelle.
ellauri135.html on line 917: Samana vuonna runo "Jätä turhaa huolta". Tässä Lermontovin optimistinen mieliala, lyyrinen sankari näyttää siltä, että tunne käynnistää, hän on jopa varma. Vot runoilijan sydän lyö kussakin baarissa, hän castigates hänen menettänyt uskonsa ja ei kallista sielua ja näkee urkuharmonin jopa vastavuoroisuutta. Vuonna 1841, yksi kuuluisimmista runoista, ei omistettu Varvara Lopukhinalle: "Ei, en rakasta sinua niin intohimoisesti ..." - täynnä muistoja menneestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri141.html on line 374: iam nec spes animi credula mutui enää eikä toivo sielunveljeydestä
ellauri142.html on line 270: Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa).
ellauri142.html on line 280: Ärjylä (apinan ego) on taistelukentällä (tekojen ja toimintojen kenttä on mainen elämä) kahden vihollisjoukon keskellä. Toinen näistä kuvaa korkeampia (pandavat, Poirotin harmaat aivosolut, teris) ja toinen alempia ("Se 1 paikka", kurut, matelijanaivot) sielunvoimia. Siinäpä seisoo Kuntinpoika (sielu) omien sukulaistensa ja Uhritahran poikien (aineellinen elämä) välillä, ja häntä uhkaavat ylpeys, izekkyys, himot, izeänsä muita parempana pitäminen, halut, intohimot, viha, kiukku jne., mutta hänenkin puolellaan seisovat voimalliset, mahtavat sotijat: eturivissä hän ize, hänen tahtonsa hyvään, alistuvaisuus (ydishtira), toisia izeäsä parempina pitäminen, hänen totuudenrakkautensa, korkeampi tietoisuutensa (jumalan luottamus häneen), vakaumuks...ei jaxa. Täytyy vetää henkeä.
ellauri142.html on line 315: Teos on kristillisen sudenpennun käsikirja. Sen tarkoituksena on auttaa yxinkertaista sielua saavuttamaan etäyhteys Jumalan kanssa ja tavoittelemaan pyhyyttä. Teoksen lauseet ovat suoria väittämiä, ilman perusteluja, joutavaa lätinää, ja tuntuvat perustuvan syvälliseen risteilykokemukseen. Teos oli alun perin tarkoitettu luostarien ja venakkojen käyttöön. Tärkeimpänä koko teos julistaa itsensä kiertämisen tärkeyttä. Muiden kielentäminen on hyvällä kakkossijalla.
ellauri142.html on line 319: Teos oli munkin kirjoittama ja tarkoitettu nunnien kahvihetkiin. Kristillisenä kirjana teos on ollut suosittu ja arvostettu, sillä se painottaa Kristuksen ensisijaista merkitystä sielunviholliseen nähden, ja sitä, että apina voi saavuttaa yhteyden Jumalaan välittömästi jo kävelyvauhdissa.
ellauri142.html on line 363: Tapa vaan, ei viisas sitä sure. Hän muuttaa uuteen ruumiiseen. Sen sielussa on 3 osaa, kama-rupa, manas ja buddhi. Kama-rupa kuulostaa aika pahalta ja onkin eläimellisin. Mitäs nää on muuta kuin Freudin vanhat tutut id, ego ja supermies.
ellauri142.html on line 401: Pas pithekos phusei eidenai oregei, eli apinat on luonnostaan uteliaita kuin apinat. (Urkund merkkasi ton punaisella, se on plagiaatti Arilta.) Mutta mitä se hyödyttää, siitä saa vaan sielullensa vahingon, parempi olla tyhmä maalainen ja kyyristellä herran kynnyxellä. Laat af an oonmatige wijsbegeerte. Pane se kirja pois, riittää kun hypistelet omaa napanöyhtää, gnothi seauton.
ellauri142.html on line 444: Tarkkaavaiset tapaamiset hengellisistä asioista voivat kyllä edistää paljon hengellistä kypsytystä, varsinkin kun broilerit, jotka ovat samaa mieltä "sielusta" ja "merkityksestä", liittyvät yhteen junaan sisäisen ja jumalallisen lohdutuksen vuoksi.
ellauri142.html on line 453: Monet yrittävät paeta kiusauksia, ja he seuraavat niitä paljon enemmän! Pelkästään matalalennolla emme voi niitä voittaa; mutta kärsivällisen pyllistelyn kautta meistä tulee vahvempia. Se, joka ei ole maahan juurtunut, edistyy vain vähän; Kiusaukset palaavat hänelle pian, ja hän tuntee ne vielä voimakkaammin. Siksi joku sanoi: "Yritä parantaa hulluus sen luomisessa kokonaan ja kokonaan. Mutta turhaan lääkäri tulee, kun pahuus on juurtunut." Ensin alaston ajatus tunkeutuu sieluun, sitten eloisa esitys, himo ja syntinen herätys ja hyväksyntä on olemassa.
ellauri142.html on line 469: Kaikki eivät voi hyötyä samoista harjoituksista; yhdelle tämä on parempi, toiselle se on parempi. Aika voidaan myös ottaa huomioon, mikä miellyttää meitä lomilla, emme halua tavallisina päivinä. Se, mikä on meille välttämätöntä kiusauksessa, ei auta meitä levon ja sielunrauhan aikana. Jotkut ajatukset ja keskustelut, joita rakastamme surullisina, toiset onnellisena hetkenä.
ellauri142.html on line 489: Kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu luonnon voimien liikkumisesta. Sellainen, jonka sielun täyttää suuruudenhulluus eli itsekkyys, jonka itseluulottelu sokaisee, ajattelee: ”minä olen koneenkäyttäjä”. No sitähän toi jumala just uhoaa, tai bramiinit sen nimissä. Mutta se pitkäkäsivartinen, joka honaa eron luonnon (prakriti) ja sen liikkeen perustana olevien voimien (sanskriti) välillä, ja joka älyää, mitkä voimat kaikissa voimissa muodoissa vaikuttavat, se ei ole omiin toimintoihinsa kiintynyt.
ellauri142.html on line 525: Ruumiillistunut sielu, joka oman tahtonsa voimasta on kieltäytynyt kaikista tekemisistään ja jättämisistään, asuu itsensä halliten onnellisena yhdeksän portin kaupungissa; hän ei toimi, eikä
ellauri142.html on line 532: ”Jumala on yhtä tyhjän kanssa, ja sen tähden sitä kutsutaan tyhjäksi (vaikka se on itse jumala), sillä jumala on käsittämätön ja sanoilla selittämätön.” (J. Böhme, Teosofisia kysymyksiä, II, 13.) Jahven nimi izelleen oli "minä olen", voiko enää paljon sitä narsistisemmaxi tulla. Jos jumalaa voisimme pelkästään ihmisjärjen kannalta käsittää, hän ei olisi mikään jumala. Ainoastaan jumala voi itsensä käsittää jumalana. Adhyatma merkitsee korkeinta maailmansielua (itsetajuntaa).
ellauri142.html on line 539: Kaikkivaltiasta ei voi ajatella minkään muotoiseksi, jostain madonreijästä se vaan paistaa kuin Naantalin aurinko, muistuttaen Hangon kexiä. Antautumista ja yhtymistä. Kyllä näiden mustikoiden mielessä pyörii vaan toi 1 ja sama asia. Kuunvalo eli astraaliruumis. Sitten vasta, kun se kuolee eli häviää, palaa sielu omaan alkuperustaansa, josta sen ei enää tarvitse tänne syntyä.
ellauri142.html on line 548: ”Suurista ja pyhistä asioista pitää puhua ainoastaan korkeassa ja jalossa mielessä eli majesteetillisessä sieluntilassa.” (Eckhart) Vähän vaikeeta se on kun joku koko ajan vieressä päästää pahanhajuisia puuppia.
ellauri142.html on line 563: ruokaa. (Ei sitä ambrosiaa, se on kreikkalaisten pahaa pöperöä.) Sihijuomaa juodaan silloin kun sielu on jättänyt kaiken maallisen, siis muistonkin siitä. ”Nälkäisen himo tulee jumalan sanassa lihaksi, taivaalliseksi, yliluonnolliseksi lihaksi ja tämä liha on todellinen jumalan uhri, jossa jumala ottaa asuntonsa, mutta ei eläimellisessä, kuolevaisessa ihmisessä.” (J. Böhme, Myst. magn.27, 44.) Paizi lihaa ei pie syödä, se on syntiä. Aijoo sehän oli vaan jainilaisten humpuukia, ammennä vaan se kotletti, ota vielä tästä lampaanlapapalapataa, ja sihijuomaa palan painikkeexi.
ellauri142.html on line 565: Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen. Kannattas varmaan vetää henkeä välillä. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; häntä kutsutaan myös karkeimmaksi vizixi, aikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. Alettasko nyt vihdoinkin vähitellen päästä vyön alle? Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras inkkareista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta. Joomä tiedän, aine on tietysti taas se naaras ja se konnoissööri on koiraspuolinen. No ei tässä joogassa sittenkään päästy vielä vaaka-asentoon. Odotetaan parempaa. Vielähän näitä on jonossa toinen mokoma.
ellauri142.html on line 634:
Luther puts this clearly: “The spirit consists in the use, not the object”. Luther reached his theological breakthrough when he realized that theological language consists fundamentally of speech acts and linguistic action.
Augustinuxen show-and-tell semantiikka ei kata mysteerien pragmatiikkaa: ei kuivassa näkkärissä ole sielua, vaan se pujahtaa siihen joteskin kun näkki pannaan kielelle ja sanotaan oikeat taikasanat. Hizi empä arvannut poikasena kielitieteen kurssilla miten läheltä Luther siinä liippasi, hyvä ettei tukka heilahtanut.
Nyt alkas sitten saarnaosuus. Rukoilkaamme. Mä lakkasin jossain vaiheessa edes teeskentelemästä kirkonpenkissä kädet ristissä pää köyryssä hartaan näköstä. Herra näki kuitenkin sieluuni ja ettei siellä ollut ketään kotona. Vaan riepumatot rytyssä. Mutta ensin kirjeitä ja sanomia pikkuprofeetoilta eli Lassin peukuttamilta hämärämiehiltä.
ellauri155.html on line 346: [Ja 4. -Kehaketun lisäys: juhlikaa itsenäisyyttä joka ei ole minnekään kadonnut. Se elää kansan sielussa ja odottaa uutta tuloaan.]
ellauri155.html on line 745: Humen tutkielman ydintyö – todellakin hänen yleinen (epäuskoinen tai "ateistinen") filosofinen näkemyksensä – on se, että moraalinen ja sosiaalinen elämä eivät perustu eikä vaadi kristillisen metafysiikan dogmeja. Humen naturalistinen kehys moraalisen ja sosiaalisen elämän ymmärtämiseksi sulkee pois paitsi libertarianismin metafysiikan (esim. aineettomien aineiden "moraalisen" syy-yhteyden muodot) lisäksi myös kaikki muut teologisesti inspiroidun metafysiikan, joka yleensä liittyy siihen (eli Jumala, kuolematon sielu, tuleva valtio ja niin edelleen). Uskonnon metafysiikka, Hume ehdottaa, vain hämmentää ja peittää ymmärryksemme näistä asioista ja piilottaa niiden todellisen perustan ihmisluonnossa. Humen näkemykset vapaasta tahdon ja moraalisen vastuun aiheesta, kuten on esitetty kohdissa "Vapauden ja välttämättömyyden" ja muualla hänen kirjoituksissaan, ovat juuri se käännekohta, johon tämä perusteesi kääntyy.
ellauri158.html on line 182: Täh? Miten niin substanssit on äärettömiä? Puhuuko siili lajikumppaneista niinkuin Pentti Linkola? Lajit ennen Darwinia vaikutti aika pysyviltä. Vaiko ehkä raaka-aineista, kuten tulesta, ilmasta, vedestä ja lasijauhosta, vai ajetaanko jo takaa kuolematonta sielua? Täytyy nähtävästi lukea pienellä kirjoitettu printti tästä.
ellauri158.html on line 191: Häh? Onxtässä puhe jostain olioita yxilöivistä ominaisuuksista? Eihän sellaisia välttämättä ole, tarvitaanhan suhteita. Mihinkähän tätä tulosta tullaan käyttämään. Sieluako tässä taas koitetaan taivaaseen salakuljettaa? Kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaansen vilahtaa.
ellauri158.html on line 213: Hui! tää on aika raju väite, Pentin pahexuttua panteismiä. Ainoa ainesosa maailman leivonnaisessa on jumala, kaikki me on tehty sen jauhopussista. Koska tää kaiketi on sen päätuloxia, muut premissit on luettava niin et tää vaikuttaisi korollaarilta. Res extensa olis niinkö ruumis (extensiivinen eli aikapaikkainen), res cogitans olis sit sielu eli pään sisäpuoli. Mind-body dualismi luikahtaa tässä sisään sivulauseessa.
ellauri158.html on line 254: Joo niin se on, vaan absoluuutti osa Jumalasta on pysyvää. Eiköhän se ole tää sieluparka taas.
ellauri158.html on line 258: Mistä onnekkaana korollaarina sielukaan ei häviä kuin pieru Saharaan. Mikä oli todistettava.
ellauri158.html on line 448: Apinat ei ole oikeasti substansseja, vaan ne on pikkusieluja. Huokaus. Kyllä ne vaan on substansseja Siili, niin olit sinäkin, vaikka nyt vain lasipölyä.
ellauri158.html on line 454: Joopa joo, apinan sielu on osa jumalaa eli maailmansielua. Tätähän hindut bambut ym panteistit hokevat ja tähän pyrkii loputkin loppupeleissä. Se on hyvin termiittimäistä. Kai niistä sitten tuntuu siltä, ainakin se olis niistä kivaa. Mulle kyllä riittää olla osa materiaa. Spinozan jumala on samaa materiaalia. Sihen kelpaa yhtyä kuin edelliseen puhujaan, mutta vasta tilaisuuden jälkeen. Mitenhän tääkin todistus menee, pitäisi kazoa. Muttei nyt vielä jaxa.
ellauri158.html on line 459: Mikä hyvänsä tapahtuu kohteessa joka on apinan mielen rakentava idea (sielu, tästälähin, en jaxa kirjoittaa tota sepustusta enää), sen apinan mieli havaizee, tai siitä asiasta välttämättä syntyy mielessä idea; eli siis, jos apinan sielun kohteena on korpus, ei mitään siinä korpuxessa voi tapahtua, jota ei mielellä havaita. Mitähän tääkin sitten olisi. Onko tähtäimessä Jaakko Hintikan transitiivisuusaxiooma S4, eli Kp -> KKp? Täähän on freudilaisuuden tappolause, ei voi olla jotain alitajuntaa, josta ylitajunta ei olis selvillä. Eli se on eittämättä perseestä. Mieli on kuten Minsky sanoi, pieni termiittipesä sekin.
ellauri158.html on line 463: Apinan sielun kohteena on korpus, eli tietynkokoinen oikeasti olemassaoleva, eikä mikään muu. Tästä seuraa että apina koostuu mielestä ja ruumiista, jotta se, kuten meistä tuntuukin, on olemassa.
ellauri160.html on line 376: ja vieras vaimo on ahdas kaivo. Irstaitten vaimojen suukin on syvä kuoppa; Herran vihan alainen kaatuu siihen." Tämä kohta sopii isä Parkkiselle kuin nenä naamaan: "Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Sotilasremmillä sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat."
ellauri160.html on line 378: Jos olen enemmän kiinnostunut omasta tyydytyksestäni kuin kumppanistani ihmisenä, rakkaus voi muodostua päihteeksi jota käytetään, johon paetaan. Toisesta ihmisestä ei sittenkään ole vapahtajaksi, ellei hän ole hyvin voideltu. Jos hänestä yrittää sellaisen tehdä, on pettymys molemminpuolinen ja euforian jälkeen seuraa kyrvänpääkipu, sielunelimen krapula.
ellauri160.html on line 444: “Shattered the nape-nerve, the soul sought Avernus. Tuli niskalaukaus, lähti sielu Avernuxeen2
ellauri160.html on line 575: Jokin minussa isäni? isoisäni? ješiva-koulun opettaja piti saarnaa ja osoitti sanansa minulle: "Olet saastuttanut sielusi. Olet turmeltunut. Olet maannut Lilithin, Maamahin1, Machlatin2, Shibitan kanssa!..."
ellauri161.html on line 419: L'âme seulette a mal au coeur d'un ennui dense. Yxinäinen sielu voi pahoin pitkästyneenä.
ellauri161.html on line 452: Koska hyve on tässä maailmassa poikkeus - sitä ei kannattane kiistää - sille ei yksinkertaisesti ollut tilaa naturalistisissa piirustuksissa. Koska meillä ei ollut sellaisia kristillisiä käsitteitä kuin lankeemus ja kiusaus, shynti ja ahdishtush, emme oivaltaneet millaisten ponnistusten ja tuskien tulosta hyve aina on; emme ymmärtäneet mitään siitä sielullisesta sankaruudesta, jota elämän karikoiden välttäminen vaatii. Niinpä mieleemme ei juolahtanut kuvata tuota taistelua kaikkine voittoineen ja tappioineen, yllätyshyökkäyksineen ja harhautusliikkeineen, tai niitä erinomaisia liittolaisia, jotka tosin usein varustautuvat kamppailuun jossakin luostareiden perukoilla, hyvin kaukana niistä, joita Paholainen pahimmin kiusaa. Yhdistimme hyveet tylsimyksiin tai hurahtaneisiin ihmisiin, joiden kuvaaminen taiteessa ei tuottaisi sykähdyttävää vaikutusta.
ellauri161.html on line 458: Zolan henkilöillä ei Jorin mielestä ollut sielua, sen halusi Jori puhaltaa heroihinsa takaisin. Vittu tää fin se sièclen pärinä oli tosiaan taantumuxen paluuta. Zola oli isokourainen ja ronski, ruipeloa Joria se samalla "ihastutti" että pelotti. Mutta se halusi jotain jalompaa, olihan se sentään sisäministeriössä töissä. Saatana mikä lällypää, kuin Ändy Nyölen pimiössä maripaita päällä.
ellauri162.html on line 199: No sit ois vielä se mies jolla oli 4 vaimoa joista rumin ja vanhin mutta uskollisin oli sen sieluparka. Ja size Grimmin tossukka jonka vaimo vaati kampelalta yhä lisää kunnes kampelalta meni hermot ja se palautti kaiken kurjuuden ennalleen. Mut tokko Bernanos näitä tarkoitti.
ellauri162.html on line 424: Jakeessa 4 ("Haudottu meille kauniimman taivaan alla") vertaileva "enemmän" osoittaa, että paikka, jossa rakastajat eivät ole, on "kauniimpia" paikkoja, ja paikka, jossa rakastajat ovat, voi olla pääsy tähän kauniimpaan paikkaan, koska sen sisältämät kukat tulevat siitä. "Taivaalla" on hengellinen merkitys, joka edustaa sielun kohoamista. Pohjan ja yläosan välillä on vastustus ("syvä" / "taivaat", "haudat" / "hyllyt"), mikä osoittaa jo käsitteen siirtymisestä todellisesta maailmasta (alhaalta) mystiseen maailmaan (yläosa). Koko runon ajan runoilija työllistää tulevaisuutta: hän näyttää jo käyneen tässä tuonpuoleisessa. Tämä ensimmäinen quatrain esittelee paikan, joka näyttää miellyttävältä ja liittyy kuoleman ajatukseen, mikä osoittaa jo paradoksaalisesti positiivisen kuvan kuolemasta.
ellauri162.html on line 428: Jakeet 6, 7 ja 8 osoittavat rakastavaisten liiton, jossa kaksinaisuuden leksikaalinen kenttä ("kaksi" toistetaan 3 kertaa, "of", joka foneettisesti muistuttaa "kahta", "kaksinkertaista", "peilejä", "kaksosia"). "Meidän kahden" anafora (jakeet 6 ja 8) vaatii tätä kaksinaisuutta. On porrastusta, kaksi sielua lähestyvät quatrainissa: ensinnäkin he ovat "kaksi", sitten he "heijastavat" kuin "peilit" tullakseen "kaksosiksi". Jakeessa 8 rappeutumisesta ("Kahdessa mielessämme nämä kaksoispeilit") on säännöllinen leikkaus (5/5), joka vaatii tätä symmetriaa kahden olenton välillä - > muoto palvelee taustaa. Jakeessa 8 sana "henget" osoittaa, että rakkausliitto ottaa hengellisen eikä fyysisen ulottuvuuden. Lisäksi rakastajat on nimetty vain metonymy tässä quatrainissa ("sydämet", "mielet"), ikään kuin he alkaneet erota ruumiistaan.
ellauri162.html on line 430: Koko quatrainin aikana on läsnä leksikaalinen valon kenttä ("lämpö", "soihdut", "heijastaa", "valot", "peilit"), tämä ei ole tavallista puhua kuolemasta, ja se osoittaa jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta. Kuten ensimmäisessä quatrainissa, tämä toinen quatrain näyttää positiivisen kuvan kuolemasta: se antaa kahdelle sielulle mahdollisuuden päästä lähemmäksi ja nauttia viimeisestä lämmöstä.
ellauri162.html on line 438: Jakeessa 14 toistetaan toista kvartistia ("peilit", "liekit / soihdut"): kuolema on tahrannut peilit ja sammuttanut liekit, mutta ne elvytetään. Siksi sielut eikä ruumiit elvytetään, koska "peilit" ja "liekit" viittaavat ystävien hengellisyyteen eikä heidän kehoonsa. Myös jakeiden 7 ja 8 assonanssi [i] vastaa myös jakeiden 13 ja 14 assonanssia. Kuolema yhdistää rakastavaiset ja sinetöi heidän rakkautensa ikuisesti. Runoilija näyttää siis odottavan sitä vapautuksena, kuten tulevaisuuden käyttö runossa osoittaa. Otsikkoa lukuun ottamatta sana "kuolema" ilmestyy lopulta vain runon lopussa, mutta se on pikemminkin ylösnousemus, kuten jakeessa 13 osoitetaan. Lisäksi "kuolleet liekit" on oksymoroni (liekit = elämä) ja [m] -allitaatio yhdistää nämä kaksi sanaa.
ellauri162.html on line 676: Vähän myöhemmin kipuileva pappi halailee viatonta pikkupoikaa ja itkee ruiskien sen olkapäähän. Pörisee kuin herhiläinen pullossa. Sen sielu on kuin kärpänen tulitikkulootassa. Ezellasta. Hölmö pappi tarvizee mainion Ruisbrookin neuvoa: tule alas 7. taivaasta ja anna potilaalle kanakeittoa.
ellauri163.html on line 42: Sukupuolielimet ilmentävät ihmissielua paremmin kuin mikään muu ruumiinosa, silmät mukaanlukien, sanoo moniavioinen Singer. Singer on ihan samanlainen lurjus kuin kaikki muutkin kirjailijat. Sekin on aivan vitun typerä ja huono kaikessa muussa kuin izestään kirjoittamisessa. Itchelekin oli lukenut Otto Weiningerinsa ja halwexi naisia. Mies on kuin piipunrassi ja puhuu putkihommista.
ellauri163.html on line 549: Schopenhauer toteaa myös, että luonteenominaisuudet ovat synnynnäisiä ja immuuneja rabiexelle. Emme muuta motiivien lajia, johon esimerkiksi egoistin tahto on saatavilla. Sinä voit koulutuksen mukaan pettää egoistia tai parempi vielä korjata hänen ideoitaan, saada hänet ymmärtämään, että on olemassa tapa saavuttaa hyvinvointi, se vaatii työtä ja rehellisyyttä eikä kevytmielistä sooloilua. Mutta kun on kyse sielun herkistämiseksi muiden kärsimyksille, luovuta: tämä on varmasti yhtä paljon mahdotonta kuin lyijyn vaihtaminen kultaan. Voimme saada egoistin näkemään, että luovuttamalla pieni etu, voidaan saavuttaa paljon suurempi; vakuuttaa pahan siitä, että aiheuttaessaan kärsimystä muille hän aiheuttaa itselleen vielä elävämmän. Keppi siis ja porkkana.
ellauri163.html on line 630: Kaikilla Lyran maailman ihmisillä, myös noidilla, on paha henki. Se on ihmisen "sisäisen olennon", sielun tai hengen fyysinen ilmentymä. Se on olennon muodossa (koi, lintu, koira, apina, käärme jne.) ja on yleensä vastakkaista sukupuolta kuin sen ihmisen vastine. Lasten dæmoneilla on kyky muuttaa muotoa - olennosta toiseen - mutta lapsen murrosiän loppua kohti heidän demoni "asettuu" pysyvään muotoon, joka heijastaixen henkilön persoonallisuutta. Mitähän Payot sanoisi tästä? Kun ihminen kuolee, sen dæmon häviää kuin pieru saharaan. Panssaroituja karhuja, kallion kammottavia ja muita olentoja ei ole demoneina. Panssaroidun karhun haarniska on hänen sielunsa. Sielun kanssa se näyttää vyötiäiseltä. Elukoita käy vähän säälixi, vaikka ne on varmaan digitalisoituja.
ellauri163.html on line 650: Iorick Byrnison on massiivinen panssaroitu karhu. Panssaroidun karhun haarniska on hänen sielunsa. Iorickin haarniska varastetaan, joten hänestä tulee sieluton ja epätoivoinen. Lyran avulla hän saa takaisin haarniskansa, arvokkuutensa ja sielukkaan kuninkaanasemansa panssaroitujen karhujen yli. Kiitollisena ja vaikuttuneena hänen ovelasta valehtelustaan, hän kutsuu häntä "Lyra Silvertongueksi". Voimakas soturi ja haarniskaseppä Iorek korjaa hienovaraisen taskuveitsen, kun se särkyy. Myöhemmin hän käy sotaa Esivaltaa ja Metatronia vastaan.
ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin.
ellauri163.html on line 772: La furieuse revolte se sa chair contre cette hypothese absurde, hideuse. Tää sama Salen narsistis-solipsistinen pensee taas, et on ihan mahootointa ajatella ettei olis izeä. Mikä siinä oikein maxaa? Kysy Darwinilta. Joillekin on apoptoosi ainut tapa niellä se. Toisten on ihan pakko uskoa johkin viime hetken pelastukseen, joka tempaa sieluparan kadotuxesta. Mut jos on jo aika kylästynyt tähän sirkuxeen, voi olla vaan tyytyväinen kun loppu häämöttää.
ellauri164.html on line 134: Tuolla, eikne ole rehellisiä sieluja, jotka tahtoo mulle hyvää... Tulkaa... Mulla on tyyny suussa, ei ne kuule mua, ne on haamuja. Sitäpaizi kukaan e ajattele toisia. Paras ettei lähestytä. Tunnen palaneen hajua, se on varma.
ellauri164.html on line 172: Kantille noumenaalisen maailman olemassaolo rajoittaa järjen siihen, mitä hän kokee sen oikeiksi rajoiksi, mikä tekee monista perinteisen metafysiikan kysymyksistä, kuten Jumalan, sielun ja vapaan tahdon olemassaolosta, järjellä vastaamattomiksi. Kant johtaa tämän tiedon määritelmästään "esitylle annettujen esitysten määrittelyksi". Koska näiden olemusten esiintymisiä ei ole ilmiömäisessä, Kant pystyy väittämään, ettei niitä voida tuntea mielelle, joka toimii "sellaisen tiedon, jolla on tekemistä vain ulkonäön kanssa". Nämä kysymykset ovat viime kädessä "uskon, mutta ei järjen varsinainen kohde". Okei uskotaan, vaikka en ymmärrä tätä yhtään.
ellauri164.html on line 348: Syöpäsen papin mielestä on hirveää yöpyä kirkosta eronneen kolleegan luona joka on kauppaedustaja. C'etait horrible! Kauppaedustaja tuli pappipudokkaasta Bernadottestakin. Syöpänen pappi ihailee läskiä flaamipappisetää sekä takatukkaa legioonalaista. Jopa kreivitärtä, ne on sielun aatelia.
ellauri172.html on line 53: Huismannin mielestä Baudelaire lapparoi syvemmälle sielun paskakasaan kuin kukaan muu, edes munasäkkikään, nimtuten koska se oli niin ikävystynyt. Isänperinnöllä eli. Baudelairen mieliteemoja oli Nyölenin mukaan kello, ajankulu ja vanhuus. Calle kuoli 46-vuotiaana spugena äidin käsivarsille. Mitähän äiti 73v tuumasi noista vanhuusskizoista. No se nyt kyllä lällytti isätöntä Calle-poikaa kaikin tavoin, kuten on jo selvitetty albumeissa 49 ja 145. Kai Calle on jo listattuna albumissa 34 kylmiönä mammanpoikana? Nyt on.
ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon.
ellauri172.html on line 994: des Esseintes usein lueskeli Verlainen viisauden kirjaa ja elätteli sen äärellä omia salamyhkäisiä kuvitelmiaan, omia sepitelmiään okkulttisesta rakkaudesta bysanttilaiseen madonnaan, joka tietyllä kellonlyömällä muuttaixen meidän aikaamme exyneexi Cydalise-neidoxi - niin salaperäisexi ja askarruttavaxi naisexi, ettei siitä koskaan oikein tiennyt tahtoiko se kylvää jälkeensä hirmuista syntiä ja turmelusta, jota ei sen päästyä valloilleen apinakaan voisi vastustaa, vai oliko hän kohoamassa unien tahrattomiin sfääreihin, joissa hänet sulkisi syleilyynsä sielun syvyydestä kurottuva adoraatiorukous, sillä hän olisi iäisesti ripittäytymätön, iäisesti puhdas.
ellauri180.html on line 136: Omppuoluttalon säännöissä on kaikki hyvän Irving-romaanin piirteet: inhimilliset, omituiset ja miellyttävät hahmot, joilla on epätavallisia elämänkokemuksia; tarina, jolla on moraalinen pohjavire; syvällisiä kohtauksia - jotkut hassuja ja huvittavia - toiset viisaita ja koskettavia. Älä ymmärrä minua väärin, tämä kirja ei sovi kaikille. Se ei lähde heti nousuun – joku nopeatempoinen tv-kazoja saattaa jopa pitää koko ensimmäistä puoliskoa hitaana. Jos olet tiukasti elämänmielinen, et todennäköisesti huomaa nauttivasi tästä kirjasta – lapsenlähdetys on liian jatkuva ongelma. Eikä sikiönkaavinta ole tässä ainoa painava teema: petos, sota, siveys, lait ja säännöt, sielu, sukuruza, perhe, kuolema, naisiin kohdistuva väkivalta; lista jatkuu.
ellauri181.html on line 40: Phil Roth seikkailee nyt Prahassa kuten kääntäjänsä Pena. Mukana on liiankin tavallinen Claire eli Clarissa joka näppii koko ajan kuvia. Se harmittaa Piliä. Ei hizi ei kai tähän väliin tunge se erittäin epämiellyttävä thsekkiläinen Pilin sielun veli, eli törkyturpainen Milan Kundera? No ei fiuh.
ellauri183.html on line 400: Oi J-la, täynnä myötätuntoa, joka asut korkealla, annapa todellista hermolepoa sen naaraspuolisen avataarisi Jumalallisen läsnäolon Shechinahin siivillä pyhän ja puhtaan ylevissä palloissa, jotka loistavat maailmanvahvuuden loistotorneina, [mainitse hänen heprealainen nimensä ja isänsä nimi tässä]:n sielulle joka on mennyt hänen supernaaliseen [ei-infernaaliseen] maailmaansa, sillä hänen sielunsa muistoksi on lahjoitettu rakkautta ja huisisti massia; Olkoon hänen lepopaikkansa Gan Edenissä. Siksi, suojelkoon Kaikki armollinen häntä siipiensä kannella ikuisesti ja sitokoon hänen sielunsa elämän lepositeisiin. Herra on hänen perintönsä; Levätköön hän leposijassaan rauhassa; Ja sanokaamme: Åja.
ellauri183.html on line 557: Portilla ollut orjatar meni sisälle välittämään viestiä, pyyntöä ja tietoa, viipyi jonkin aikaa ja tuli vihdoin tuomaan vastauksen että tänne ei voinut jäädä vaan täytyi etsiä jokin toinen talo, vaikkei sellaista varmaan mistään löytyisi, ja että emäntä käski sanoa että heidän olisi kyllä kaikkein viisainta etsiä suojaa jostain luolasta, kun niitä oli rinteillä paljon, Entä lapsenpäästäjä, Joosef kysyi, ja orjatar vastasi että jos vain isäntäväki antaa luvan ja kysyjä suostuu, hän itse voisi auttaa, sillä hän oli vuosien mittaan ehtinyt nähdä ja oppia talossa yhtä ja toista. Ajat olivat totisesti sangen kovat, tässä se nyt nähtiin, lasta saava vaimo kolkutti ovea, emmekä me päästäneet häntä edes pihakatoksen alle vaan käskimme hänet luolaan synnyttämään karhujen ja susien lailla. Omatunto antoi meille kuitenkin piston, niin että nousimme viimein paikaltamme ja menimme ovelle katsomaan, ketkä siellä oikein etsivät suojaa näin pakottavaan ja epätavalliseen tarkoitukseen, ja kun näimme onnettoman ihmispolon tuskaisan ilmeen, naisensydämemme heltyi ja me puolustelimme kieltoamme harkituin sanoin, sillä meillä oli talo täynnä, Tässä talossa on niin kovin paljon tyttäriä ja poikia, lapsenlapsia, vävyjä ja miniöitä, ettette te mitenkään mahtuneet tänne, mutta orjatar vie teidät meille kuuluvaan luolaan joka on ollut tallina, siellä teidän on mukava olla, siellä ei nyt ole eläimiä, ja sanottuamme tämän ja kuunneltuamme ihmisparkojen kiitokset vetäydyimme takaisin kotimme suojiin tuntien sielumme pohjalla sanomatonta huojennusta, jollaisen vain tunnonrauha antaa.
ellauri183.html on line 611: Sisäpuolella oli pätsi, lihatiski ja teurastamo. Kahden suuren kivipöydän päällä valmisteltiin kookkaammat uhrit, erityisesti härät ja vasikat, mutta myös karitsat ja lampaat sekä vuohet ja pukit. Pöytien vierellä oli korkeita kivipylväitä, joihin upotettuihin koukkuihin nautaeläinten ruhot ripustettin, lihakauppiaiden koko välineistö, veitset, hakkurit, kirveet ja sahat, nähtiin vimmatussa käytössä, ja ilma oli sakeana polttopuiden ja palaneiden nahkojen savusta sekä veren ja hien höyryistä. Jokaiselle nykyaikaiselle sielulle, jolla ei ole tarvetta pyhyyden tavoittelemiseen, tuottaa varmasti vaikeuksia käsittää, miten Jumala voi tuntea itsensä tyytyväiseksi sellaisen verilöylyn keskellä, kun hänen sanotaan kuitenkin olevan ihmisten ja eläinten yhteinen isä.
ellauri184.html on line 143: Pulukin tulee muttei se kehu niin paljon Jeshuaa. Ehtiiköhän apinasieluja tulla miljoona miljoonaa ennen valomerkkiä? Edes ilman kierrätystä?
ellauri184.html on line 171: Pirun mielestä Jeshuan isi on pikkumainen pikkusielu, joka esittää liian paljon uhkauxia. Se ei kuulosta kaikkivaltiaalta. Kylläpäs! inttää Jeshua vähän epävarmana.
ellauri184.html on line 201: Juutalaisilla oli kuolleille sieluille vanhastaan Shaol eli kuoppa, johon osa ellei kaikki kuolleet päätyivät. Eläville hyvä heiluisi jahka juutalaiset pääsisivät niskan päälle. Toisen temppelin hävityxen jälkeen 70 eKr, kun juutalaisten maailmanvalta näytti siirtyneen hamaan lipputankojen kukinta-aikaan, kexittiin lohdukkeexi Gan Eden eli kuoleman jälkeinen paratiisiratkaisu. Gehenna puolestaan oli vähän kuin kiirastuli, sieltä pääsi kohtuukäristyxen jälkeen Eedeniin.
ellauri185.html on line 406: Steven Arthur Pinker (born September 18, 1954) is a Canadian-American cognitive psychologist, psycholinguist, popular science author and public intellectual. He is an advocate of evolutionary psychology and the computational theory of mind. Enlightenment Now (2018) uses social science data to show a general improvement of the human condition over recent history brought by Western reason, science and humanism plus colonialism. Pinker on Hararin sielunveli, ne siteeraavat toisiaan. Pahuus on sitä mukaa vähentynyt kun jenkkihegemonia on vahvistunut. Vitun fariseuxet.
ellauri185.html on line 667: Sinä olet velvollinen palvelemaan ja avustamaan miekan hallitusvaltaa kaikilla käytettävissäsi olevilla keinoilla: ruumiillasi, omaisuudellasi, kunniallasi ja sielullasi. Sillä sinä itse et tosin miekan suojaa tarvitse, mutta muu maailma ja sinun lähimmäisesi tarvitsevat sitä aivan välttämättömästi. Senvuoksi, jos huomaat, että tarvitaan pyöveliä, poliisia, tuomaria, herraa tai ruhtinasta, ja sinä huomaat itsesi kykeneväksi joihinkin näihin toimiin, niin on sinun itsesi siihen tarjouduttava ja pyrittävä, jottei välttämätön esivalta joudu halveksituksi, voimattomaksi ja kokonaan tuhoudu. Sillä maailma ei voi tulla ilman sitä toimeen" (E.m.t. S. 240).
ellauri185.html on line 728: Pierussa on vieläkin suurempi voima. Se nujertaa paholaisen. Toisinaan sielunvihollinen herätti Lutherin yöllä väittelyyn. Silloin mies esitti hurskaat argumenttinsa ja lopuksi ”pieraisin paholaisen tiehensä”. Niin köykäisiä ovat ikivihollisen pointit.
ellauri188.html on line 156: Etiikan transsendentaalinen deduktio Darwinista: eusosiaalisuuden aste selittyy ravintoverkon laikkuisuudesta, eli siis kilpakumppanien granulariteetista. Jos ravintoa on paljon tai sitä on tasaisesti hyvin harvassa, ei juuri maxa vaivaa olla laumasieluja. Ize kukin elukka menestyy parhaiten seppoilemalla omin päin.
ellauri189.html on line 104: "A step – koń – kozak – ciemność – jedna dzika dusza” “And the steppe – the horse – the Cossack – darkness – they are one wild soul”). Steppi - koni - kasakka - myteryys - 1 villi sielu! Jokainen rappu jonka sä väsäät, mä tuun kellottaa suaaaa!!
ellauri189.html on line 333: Asenteisiin rotia, kyllä! Ja nimenomaan muiden asenteisiin! Globalismi on vienyt hengellisen suomalaisuuden ja nuoret eivät löydä enää sitä isänmaanrakkautta joka joskus oli, eivät löydä syytä taistella. Opiskelemme ruotsinkieltä, päätökset tehdään brysselissä ja pian nato vie loputkin siitä hengellisestä suomalaisuudesta mitä on jäljellä, jäljelle jää kielitaitoinen mutta sieluton kansa jolla ei ole moraalia taistella jonkin näkymättömän puolesta.
ellauri192.html on line 212: Se peut-on faire une âme à ce point insensible Voiko tehdä sielusta niin tunteettoman,
ellauri192.html on line 216: Les maîtres plus hardis, les âmes plus serviles, Paatuneimmat isännät, sielut orjamaisimmat,
ellauri196.html on line 498: Ulista tuntui kuin taistelisi hänen sielustaan 2 valtaa, hyvä ja paha enkeli, joista kumpikin halusi häntä omaxeen. Tilanne on tuttu Aku Ankasta ja Lewis-poliisisarjasta, jossa punanuttuinen enkeli veti pitemmän korren ja harppisaku ämmä joka oli kavaltanut viattoman wagneriaani-isänsä Stasille länsimaisista nilkanlämmittimistä hukkui jokisulun kuohuihin. Varsinainen syyllinen oli komisario Morse, joka oli säästänyt postimerkissä ja lähettänyt wagneriaanille yxityiskirjeen Lontoon poliisin postileimalla. Tai no, sehän on roopemaista, tokko sitä voi siitä syytellä. Roopekin on kotoisin pohjois-Englannista, siis skoteista. Sama asia.
ellauri196.html on line 818: fosse indizio di un’anima distorta oli vihje vääristyneestä sielusta
ellauri197.html on line 121: I answer that I gave my soul Sanoisin että annoin sieluni
ellauri197.html on line 128: He fancied that I gave a soul Eze se sai mun sielun
ellauri197.html on line 135: But when this soul, its body off, Mut kun sielu ruumiista riisuttuna
ellauri197.html on line 354: But mixed of all stuffs paining soul or sense, Vaan sekoitettu kaikista sielun ja mielen myrkyistä,
ellauri197.html on line 420: My soul has felt today! Jonka sieluni tunsi tänään aamulla!
ellauri197.html on line 461: Unto the vision of my soul Mun sielun taustapeilissä
ellauri197.html on line 615: Kaikkein onnettomin on kuitenkin Vernen maailman ympäri 80 päivässä remake, se on niin klisheinen että Gentlyn homo upperclass twit James voisi kävellä pahki siihen ja lyödä päänsä niin että klisheesirut lentelevät. Seikkailu on sivuosassa, pääasia on pohtia sieluttomien pahvipäähenkilöiden skizoja. Jokainen jo tuttu tuhannesta aivan identtisestä roskasarjasta
ellauri203.html on line 77: Uusi tarjonta - Narsistit vaikenevat, kun he ovat luottavaisesti korvanneet sinut ottamatta huomioon tai välittämättä tunteistasi. Sillä ei ole väliä, olitko eilen heidän paras ystävänsä, elämänsä rakkaus tai sielunkumppani heidän mielessään, se oli eilen. Tänään joku muu on täyttänyt roolisi, ja he haluaisivat sinun luopuvan kaikesta huolenpidosta, rakkaudesta tai tunteista, unohtavan muistot, energian, rahan tai käytetyn ajan ja "siirtyvän eteenpäin" poistumalla hiljaa vasemmalta näyttämöltä. Korvaaminen niin helposti paljastaa, että he eivät koskaan arvostaneet sinua alun alkaenkaan. He arvostivat sitä, miten sinä näit heidät, ja valitettavasti, jos olet tullut siihen tulokseen, että he ovat narsistisia, et koskaan näe heitä samoin.
ellauri203.html on line 489: Riivaajat on allegoria katastrofisista seurauxista mitä poliittinen ja moraalinen nihilismi aikaansai ryssissä hullun vuoden ja fin de sieclen tienoilla. Herrat kuten Gogol Dosto Tolstoi ja Turgenev menetti kuolleet sielunsa ja nilviäiset kuten Lenin ja Stalin ja Molotov tuli tilalle. Paizi Vileenikin oli aatelinen vaikka säikytteli Russellin Perttiä.
ellauri203.html on line 589: Oli ihqua kazoo vierestä kun pisamainen saxalainen sakkoliha saa vizaa pylly paljaana. Dostolla aina ruiskahtaa kun se jää kiinni törkeistä noloista puuhista. On ihanaa kun tuntuu pahalta. Narsistista yhden hengen sadomasokismia. Swinburneluokan algolagni ja kaappihomo takuulla, ja kova runkkari kuten sen sielunveli Rusakko. Se ei tahdo syyttää ympäristöä eikä sairautta, koska tuntuu ihanalta olla ize syyllinen. Vaikka takuulla sen huono parta, paskat vanhemmat, rumat vaatteet, isot korvat, pitkä naama ja tyhmä pää selittävät tästä paljonkin.
ellauri203.html on line 665: "Make a vow to yourself, and with that great sacrifice you buy everything that you long for", ehdottaa Tiihon. Vitun uskontokamasaxat hieroo koko ajan kauppoja kuolleista sieluista, planeeraa pakkolunastuxia ja hintaralleja. Mutta ei. Niin paljon ei Stafylokokki sitä sentään rakasta. Tiihon pyllistää ja näkee kolmannella silmällä että Nikke panee vielä potin nokkiin ennenkö julkaisee nää tunnustuxet. "Cursed psychologist!" huutaa Nikke sattuvasti. Ne on kai sitten ne Marjan ja muiden porukoiden murhat, jotka on toki pahempia koska uhrina on myös aikuisia miehiä.
ellauri206.html on line 257: Boris Cyrulnik menetti kuusivuotiaana perheensä Auschwitzissä. Myös Cyrulnik pidätettiin, mutta hän onnistui pakenemaan. Nykyään kovia kokenut mies on Ranskan johtavia neuropsykiatreja, joka on kehittänyt resilienssin eli sielullisen joustavuuden teorian. Boris on menettänyt myös tukkansa.
ellauri207.html on line 261: Sillä toden sanoakseni, naisten yleinen taso ei riitä siihen keskinäiseen yhteydenpitoon, joka tätä pyhää liittoa elättää, eikä heidän sielunsa tunnu olevan kyllin vakaa kestämään niin tiukan ja pitkäaikaisen siteen puristusta. Tosiaan, ellei näin olisi, jos voitaisiin vapaasta tahdosta saada aikaan suhde, josta eivät vain sielut saisi tuota eheää nautintoaan, vaan jossa myös ruumiilla olisi osansa liitosta, mihin ihminen näin olisi koko olemuksellaan sitoutuneena, on varmaa, että tämä täydentäisi ja lisäisi ystävyyttä. Mutta mikään esimerkki ei todista tuon sukupuolen kyenneen tällaiseen, ja antiikin koulukunnat ovat yksimielisesti julistaneet sen siihen kelvottomaksi.
ellauri207.html on line 263: Niinpä kun tällainen homostelukiihko valtaa alhaisen mielen, tämä käyttää suostuttelukeinoinaan rikkauksia, lahjoja, suosimista arvoasemain pääsyssä ja muita alhaisia houkutuksia, joita antiikki paheksui. Jos se tapahtuu jalommalle sielulle, suostuttelukeinotkin ovat jaloja kuin Platolla: filosofisia opetuksia, neuvoja uskonnon kunnioittamiseen, lakien tottelemiseen, isänmaan puolesta kuolemiseen sekä esimerkkejä urheudessa, viisaudessa ja oikeudenmukaisuudessa, kun rakastava pyrkii katamiitin suosioon sielunsa jalouden ja kauneuden avulla, koska hänen ruumiinsa kauneus on kauan sitten kuihtunut ja koska hän toivoo myös voivansa tämän henkisen yhteyden perustalle solmia lujemman ja kestävämmän liiton.
ellauri207.html on line 269: Homoystävyydessä sielut ikäänkö sulautuvat ja yhtyvät toisiinsa niin kokonaan, että ne pyyhkivät olemattomiin koko liitoskohdan, joka ne alunperin sitoi. Mä oon valmis! Tuu pyyhkimään! Hää on mää ja mää oon hää. Me ollaan samixet. Millä erottaa ruozalaisen sotamiehen ja upseerin saunassa? Seipäällä, jos silläkään. Tappaisin vaikka tyttäreni jos hän käskisi.
ellauri207.html on line 286: Harriet (30%) kysyi lempeänä, Mikki (30%) nyökkäsi mietteliäästi. Mukavia porukoita. Ei tarvi olla lojaaleja kellekään paizi izellenne, ja se on helppoa. Te haluatte muuttaa asioita, vaikuttaa. Keltäkään ei tarvi lupaa kysyä. Olette kyynikkoja nihilistejä joilla on sielu kuten Gogolin maaorjilla. Sovin tänne mainiosti, olenhan izekin kyyninen biljonääri ja lisäxi sedänmurhaaja.
ellauri210.html on line 1412: On sielu joka elävänä Possède l'âne qui vivant
ellauri213.html on line 92: Me käymme vastamäkeen sielu surren, Мы идем в гору, оплакивая душу.
ellauri214.html on line 618: Pawel vääntää itkua täyttäessään 40. Tapahtuu kaikenlaista mutta mikään ei merkize mitään eikä johda mihinkään. Olgalla on paha virhe ajattelussa, sama kuin Sale Belowilla. Hän tuntee izensä hylätyxi lapseksi tai tielle kakatuxi kökkäreexi. Hänen pitäisi olla pääasia. Pawel ei uskonut kuolemattomaan sieluun ja sixi isäpapan ruumis oli kauhea. Pawelistakin tulisi tollanen säkki. Mitä kauheaa siinä muka on. Ei mitään ellet ole pahan kerran narsisti. Mitä Olga selvästikin on.
ellauri214.html on line 711: Jumala näkee. Aika loppuu. Kuolema tulee. Ikuisuus odottaa. Suojelusenkeli ottaa talteen Misian kuuluisan maxa-retiisisalaattirepestin. Verenpaineisen ei olis kannattanut keittää liian mustaa kahvia, kuten Sirkka Pylkkänen. Isidorin sielu hajoo palasixi vanhainkodissa. Lauri Tähkä tulee keräämään ne pois pelilaudalta.
ellauri216.html on line 120: Tosi rakkaus on kaiken raadollisen ja tärvelevän ulottumattomissa. Se on jotain puhdasta sielun ytimessä, meidän todellinen luontomme.
ellauri216.html on line 415: Oi, kaikkein pyhin rouva Theotokos ja ikuinen neitsyt Maria, ainoa toivo meille syntisille! Me turvaudumme sinuun ja rukoilemme sinua, ikään kuin sinulla olisi suuri rohkeus Herran Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen edessä, joka on sinusta syntynyt lihan mukaan. Älä halveksi kyyneleitämme, älä halveksi huokauksiamme, älä hylkää surujamme, älä häpeä toivoamme Sinuun, vaan rukoile äidillisillä rukouksillasi Herraa Jumalaa, antakoon Hän meille, syntisille ja arvottomille, vapautua synneistä ja sielun ja ruumiin intohimot, kuole maailmalle ja anna Hänen yksin elää kaikki elämämme päivät. Oi pyhä rouva Theotokos, matkusta ja suojele ja vartioi heitä, vapauta vangit vankeudesta, vapauta vaikeuksista kärsivät, lohduta murheissa, murheissa ja vastoinkäymisissä olevia, lievitä köyhyyttä ja kaikkea ruumiillista pahuutta ja anna kaikille kaikki tarvittava vatsa, hurskaus ja tilapäinen elämä. Pelasta, emäntä, kaikki maat ja kaupungit ja tämä kaupunki, vaikka tämä ihmeellinen ja pyhä kuvakkeesi annetaan lohdutukseksi ja suojaksi, pelasta minut nälänhädältä, tuholta, pelkurilta, tulvilta, tulelta, miekalta, ulkomaalaisten hyökkäykseltä, keskinäisestä riidasta ja käännä pois kaikki viha, joka on oikein kohdistettu meihin. Anna meille aikaa katumukselle ja kääntymykselle, pelasta meidät äkillisestä kuolemasta ja ilmesty meille poistumme aikana ilmestyen Neitsyt Jumalanäidille ja päästä meidät tämän aikakauden ruhtinaiden ilmavista koettelemuksista, varmista oikea käsi Kristuksen kauhealla tuomiolla ja tehkää meistä iankaikkisten siunausten perillisiä, ylistäkäämme ikuisesti Poikasi ja meidän Jumalamme suurenmoista Nimeä, Hänen alkamattoman Isänsä ja Pyhän ja Hyvän ja Hänen elämää antavan Henkensä kanssa, nyt ja ikuisesti ja ikuisesti ja ikuisesti. Aamen.
ellauri216.html on line 533: Ippolitilla puhutaan luostareista ja niiden merkityksestä. Puolustamme Dimitrin kanssa kiihkeästi luostareita ja niiden merkitystä sielunpelastuskilpajuoxussa. Opettaja ei jostakin syystä suosi luostareita. Suutahdan mielessäni, kun hän lausuu usein aikaisemminkin ihmisten suusta kuulemani lauseet: Entäs sitten, jos kaikki menisivät luostariin? Kuin kas sitten käy? Ihmissuku pääsee loppumaan! Kukaan ei pääse kulkemaan! Elukoillehan on annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa! Vielä hän jatkaa: »Muistan pyhien elämäkerroista, taisi olla pyhittäjä Makarios Egyptiläisen elämästä, opetuksen kahdesta naisesta, jotka avioelämän ja sen vaivojen kestämisen kautta saavuttivat erakkoja korkeamman kunnian. Siinä teille erinomaisuus!
ellauri216.html on line 545: Makarios noudatti hiljaisuutta ja sydämen rukousta valvoen, ettei hänen sisimpäänsä päässyt tunkeutumaan vieraita ajatuksia. Ruumiin kuihtuessa hänen olemuksensa alkoi näyttää ikään kuin luonnonlakien yläpuolelle nousseelta. Kun hän keskittyi puhdistamaan sieluaan, Jumalan armo poltti hänen ruumiistaan niin kuin tuli hiiltä. Sielussaan hän muisti lakkaamatta oman syntisyytensä, mutta hänen henkensä kohosi korkeuksiin. Hänen rukouksensa oli: ”Herra, armahda niin kuin Sinä tahdot ja parhaaksi tiedät.” Eli tee niinkun tykkäät, niinkun teet sanomattakin.
ellauri216.html on line 579: Kun pyhä Makarios tunsi loppunsa lähenevän, hän vieraili oppilaidensa kanssa viimeisen kerran Nitriassa hakemassa nitroja. Pian sen jälkeen tämä erämaan hengellinen isähahmo antoi sielunsa takaisin Herralle 90 vuoden ikäisenä. Hänen reliikkejään siirrettiin paikasta paikkaan 600-luvulla sitä mukaa kuin muslimit valtasivat Egyptin. Nykyään ne ovat kuitenkin taas omalla paikallaan koptilaisessa Pyhän Makarioksen luostarissa, joka sijaitsee hänen hyppypaikallaan. Pyhää Makariosta muistellaan nimeltä koptilaisen ja armenialaisen liturgian rukouksissa.
ellauri216.html on line 608: Riza ehti lukea vain puolet värsystä "Herra nyzinä lasket" niin jo isä Vsevolod sanoi kurkattuaan epitrakiilin alle: "ei tarvi lukea pitemmälle, sielu erkani jo ruumiista." Vanhauskoinen sai kylmää kyytiä.
ellauri216.html on line 636: Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Aleksanterin terveys murtui ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi ja hän sai nimen Aleksi. Ennen loppuaan hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä.
ellauri216.html on line 711: Hariton pääsee lopultakin skiittaan muttei siitä tahdo tulla mitään kun se pelkää pimeää niin kovasti. Skiitassa Riza kirjoittaa paasauxia. Lainaa muilta pätkiä ja lisää niihin kommenttia. Se tarkkaa sielunsa liikkeitä pienintäkin vivahdetta myöden. Päästyään pitemmälle lomautuxelle se alkaa siteerata Feofan Erakkoa ja Ignati Brjantshaninovia.
ellauri216.html on line 773: Pyhä Feofan Erakko antoi sielunsa kaikessa rauhassa Herralle tammikuun 6. päivänä vuonna 1894. Sielun jätettyä ruumiin hänen kasvoilleen jäi säteilemään autuas hymy kuin Cheshire catilta. Pyhä Feofan Erakko kanonisoitiin vuonna 1988.
ellauri216.html on line 871: On hyvin tunnettua niille, jotka ovat ryhtyneet tutkimaan isien töitä ja niille, jotka yrittävät tätä hiljaisuuden elämää, että on ruumiin hesykiaa ja sielun hesykiaa. Edellinen viittaa ulkoisiin seikkoihin ja jälkimmäinen sisäisiin. Ruumiin hesykia viittaa tavallisesti hesykastisiin asentoihin ja pyrkimykseen minimoida ulkonaiset esitykset, aistien kautta sieluun tulevat ja vastaanotetut kuvat. Sielun hesykia tarkoittaa, että mieli saavuttaa kyvyn ja voiman olla vastaanottamatta mitään viettelyksiä harhoihin. Tässä tilassa ihmisen sielu omaten tarkkavaisuuden ja katumuksen keskittyy sydämeen. Mieli (energia) keskittyy sydämen paikkaan (olemus) yhdistyen siihen, siten saavuttaen osittaisen tai suuremman tiedon Jumalasta.
ellauri216.html on line 883: Haluan viitata pyhään Basileios Suureen esimerkkinä pyhästä hesykiasta. Kirjeessä ystävälleen pyhälle Gregoriokselle hän kirjoittaa hesykiasta sielun puhtauden alkuna, ja ruumiin hesykiasta, s.o. kielen, näön, kuulemisen ja sanojen rajoittamisesta. Hän sanoo esimerkiksi: ”Sielun puhdistumisen todellinen alku on hiljaisuus, jossa kieli ei antaudu keskusteluun ihmisten asioista eikä silmät tarkastelemaan ruusuisia poskia, mehukkaita tissejä tai sieviä vartaloita, eikä korvat vaimentamaan sielun ääntä kuuntelemaan lauluja, joiden ainoa tarkoitus on viihdyttää, tai sanoja vitsailemaan ja pilailemaan – käytäntö, joka ennen kaikkea muuta pyrkii höllentämään sielun äänen”.
ellauri219.html on line 169: Theleman mukaan jokaisella ihmisellä on sekä sielu että "Augoiedes" eli "pyhä suojelusenkeli", joka on eräänlainen korkeampi sielu tai suojelusenkeli. Yhteyden saavuttaminen "Suojelusenkeliin" on yksi vihityn merkittävimpiä tehtäviä. Varsinaiseen kuolemanjälkeiseen elämään ei uskota, vaan elämä ja kuolema nähdään saman jatkumon osina. Augoiedes kuitenkin on kuolematon. Kivat sille.
ellauri219.html on line 660: Sen alkuperäinen nimi on Sisäisen katselun opaskirja nimeltä Tietämättömyyden pilvi, jossa sielu yhdistyy jumalan kanssa. Tässä on heti yhtymäkohta Patanjalin kirjaan: kumpikin lanseerataan oppaina, siis käytännön käsikirjana, joissa annetaan kuvataan menettelytapoja. Ei siis mitään filosofisia jaaritteluja, vaan käytännön asiaa. Oletusarvona täytyykin silloin olla, että tarve kuvattavalle toiminnalle on valmiiksi olemassa. Tarve on olemukseltaan mielen tarve tunnistaa oma itsensä sellaisena kuin se on. Viimekädessä on siis kyse itsetuntemuksesta.
ellauri219.html on line 716: Kuten tiedetään, meditaatio perinne ei ole päässyt mitenkään leimaa-antavaksi valtavirraksi kirkon historian missään vaiheessa. Ja kuten jo Pilven esipuheestakin selviää, tämä on nimenomaisesti varmistettu sillä että se on alistettu mestari-oppilas laitoksen alaisuuteen, initiaatioinen ja hierarkioineen. Tähän on hyvin ymmärrettävä syy, sillä jokainen meditaatiota todella harrastanut tietää, että se on omiaan terästämään itsenäistä ajattelua juurikin niin, meditaatiossa saavutettava sisäinen tasapiano poistaa tehokkaasti mielestä kaikkea sellaista mikä ei kuulu mielen kolminaisuuteen, vaan on ns. väliintulevaa suggestiota. Meditaation harjoittamisessa tulee selkeästi esille ihmisen pyhä kolminaisuus: keho, mieli ja sielu. Sielu on se tyhjän kondomin näköinen hiippari joka pani neizyt Maarian paxuxi särkemättä immenkalvoa.
ellauri220.html on line 83: Nojoo tää on tällästä Teilhard-Löllö linjan transhumanismia, Manhattanin porukat on tärkeitä fragmentteja maailmansielussa. Kaupungit ja niiden loppumaton paisuminen on hyvä asia. Eikä yhtään haittaa että apinat on paskiaisia ja homopettereitä samalla.
ellauri226.html on line 91: Deleddalla oli britti kannustaja pornografisessa D.H.Lawrencessa, josta on jo paasaus albumissa 117. Taavi oli ilmeisesti vielä niin kärmeissään saapasrengeille suuren sodan jäljiltä, ettei sen sielu sietänyt lukea Seraota eikä sitä toista mahtailevaa pikkumiestä, mikäs sen nimi taas olikaan oli, d'Annunzio. Lyön vaikka vetoa että Taavi suunnitteli vetää wiixeen Graziaa käydessään Sardiniassa 5v aikaisemmin, ja Nobel-palkinto oli sen tapa sanoa Deleddalle "Grazie".
ellauri238.html on line 105: Ei löytynyt lie soittajaa, Se syynä olla voisko? Vaiko sähkökatkoko, Suun tukki sielun veljen? Vai ihan täyttä tuubaako, tää tarina vaan oisko? Ei sittemmin ol'ainakaan, Toi kannel soinut koskonkaan.
ellauri238.html on line 477: Trifft selten ein Steinwurf. Ei ristin sielua, kissaa.
ellauri238.html on line 773: Mr. Cogito´s Soul Hra Ajattelen sielu
ellauri238.html on line 784: Mr. Cogito´s soul Hra Ajattelen sielulla
ellauri238.html on line 806: he thinks well of his soul hän arvostaa tota sieluaan
ellauri238.html on line 812: the number of souls sielujen lkm on riittämätön
ellauri238.html on line 818: he thinks of his soul with feeling hän ajattelee sieluaan tunteella
ellauri238.html on line 932: What are we doing with these souls of mist, with these names, Mitä me tehdään näillä sumuisilla sieluilla, näillä nimillä,
ellauri240.html on line 67: Me tiedämme, että miehet ovat luonnostaan epävarmoja. Muistatteko Eevaperiaatteen? Jokainen alkio syntyisi naispuolisena ellei täsmälleen oikealla hetkellä olisi solmittu lukuisia yhteyksiä. Miehen epävarmuus alkaa kohdussa, sanoo puolixi miespuolinen tohtori Walter J. Ong, St.Louisin yliopiston humanistisen sielutieteen professori ja jesuiittapastori. Hän tietää vaikkei ole ize kokeillut. Jeesus on kertonut.
ellauri241.html on line 391: His drooping head, and clear his soul of doubt, roikkuvan "päänsä" ja puhdistamaan hiänen "sielunsa" epäilystä,
ellauri241.html on line 706: And every soul from human trammels freed, ja jokainen sielu vapautunut ihmisten rajoista,
ellauri241.html on line 890: While thou art pouring forth thy soul abroad Kun sä vuodatat sielusi ulkomaille
ellauri241.html on line 893: To thy high requiem become a sod. - Sun korkealle sielunmessulle? Vitun homo.
ellauri242.html on line 172: Myöhempinä vuosinaan Perventsev kärsi suuresti neuvostovaltion ideologian kriisistä: "Täytyyhän olla joulu. Milloin? Tässä on antikristus asialla... Jos he onnistuivat 50 vuodessa tallaamaan sieluista kokonaan 2000 vuotta tunnustetun uskonnon, mitä jää jäljelle uskonnostamme, jos kommunismin sisäiset viholliset lisääntyvät? Meneekö elämämme hukkaan ja voimaa ja verta hukattiin turhaan?" Sanos se! Aina heitti äiti Venäjällä aatteet perskeikkaa. Ei mennyt kyllä putkeen Persenzevillä.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 418: Joskus hei Brodsky edes tulevaisuus näyttää valtakunnan massan. "Tulevaisuus on musta, // mutta ihmiset, ei //, koska se // musta näyttää minusta." Ehkä sinusta, ei minusta. Musta se on musta.Tällainen tulevaisuus on ohjelmoitu kadottamaan yksilöllisyyttä. Brodsky luonnehtii luovuutta "Arya-vähemmistönä". Voi vittu, sehän on pesunkestävä nazi! "Kustakin eksistentiaalisesta ainutlaatuisesta ajatus korvataan idealla henkilökohtaisesta itsenäisyydestä." Brodskin individismia voidaan pitää synonyymina persoonallisuuden periaatteena yhteiskunnan korkeimmaksi arvoksi. Josif oli varmaan lukenut Nietzschen Moraalin genealogian englanninnoxena. Tämä periaate osoittaa Brodskia essee "matka Istanbuliin", ulkomaalainen idän perinteeseen, josta pidetään USSR: ssä. Varmista, kuinka julmimmin kasvaa voimaa ja lihasmassaa niille, jotka eroavat heistä, Brodsky kuvaa itsensä "uudet staksilla elokuulla" henkilöllä, jolla on sielu suhteessa mamiin. Runossa "keskustelu Commerwankerin kanssa", Brodskin totalitaarisen yhteiskunnan olosuhteissa on olemassa päivittäinen loputon kalkki. Tämä tietenkin Golud Moraalista. Lyyrinen sankari on verrattu marttyyri. Elämä itse on ensimmäinen, kipu ja henkilö on "kipu testi". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu.
ellauri246.html on line 422: Joskus Brodsky tarkastelee itseään erittäin korkealla ja erittäin kaukaisella näkökulmalla, esimerkiksi enkelin silmät ("keskustelu ..."). Tämä on täydellinen, erittäin objektiivinen näkökulma. Brodskin itsensä määritelmä ei riitä. Hän asettaa kuoleman ilmiön keskenään ja elämään. Rajojen tragedia on Brodskin käsitystä, joka ylittää kaikki hänen draaman. Jos haluat löytää aukon rakkaastasi, joka jakaa sulle kotona ja auttaa tietoisuutta, kaikki odottavat erottamista maailmasta. Suurempi kauhu päällekkäin ja vähemmän juna-asennossa, joka jossain määrin neutraloi sen ja auttaa kestämään sitä. Kuolema olennaisena osana, jolla on merkittävä paikka Brodskin teoksissa. Työn varhaisessa vaiheessa on ominaista epiteeli "musta". Brodsky antaa kuoleman proosan ulkonäöltään. Itse aika, Brodsky, joka on luotu kuolemalla. "Henkilö on itsensä loppu ja menee pois." Rajojen prisman kautta kuolleisuus arvioi runoilijan ja Brodsky, jossa kuoleman osuus esitellään, jää riman alle. Runko korostaa, että sielu, joka on uupunut kokemuksilla, on kuin langat. Elämän käsitys liikkeeksi kuolemaan asettavat melankolian. Brodskin sävyisä runo on eräistä irrottamista päivittäin. Brodsky pyrkii katsomaan reunaa ja olettaa, että se odottaa meitä kuoleman jälkeen. Aluksi runoilija mahdollistaa mahdollisuuden elää arkussa. "Letter pullossa" (1965): "Kun on vaatimaton alus ... Menen hienosti ehkä." Hänellä on puhtaasti symbolistiset ajatukset elämästä unelmana unessa ja kuolema - ylösnousemuksena toisen valtakunnassa. Vähitellen BrodSky alkaa paljastaa järkeistisen ymmärryksen ja tulkinnan tunnettuja uskonnollisia ja filosofisia käsitteitä. Eli sieltä ne tulee kaikki taantumuxen ainexet kun juutalaista vähän raaputtaa.
ellauri246.html on line 430: Brodsky antaa oman ihanteellisen mallin, joka hänen edustuksensa mukaan on parempi kuin paratiisi. Tärkeimmät merkit ovat ääretön, hengellisyys, täydellisyys, luova toiminta tärkeimpänä muodossa, jolla ei ole pyrkimyksiä. Eikä ikäviä pakkotöitä, pakkasella, esim poronpurentaa. Tämä maailma on erilainen runoilijan tietoisuudessa ja on tärkeämpää hänelle kuin maallisen maailman maailma. Muodikas nimitykset - Star Metaforat, "Tuo maa", "siellä." Runoilija tuntee aiheen "maan". Runossa "Sonetti" (1962), lyyrinen sankari asuu samanaikaisesti todellisessa ja ihanteellisessa. Todellinen maailma on ominaista vankila metaforinen, ja ihanteellinen maailma on makean sublime-kaverin maailma. Siellä korkeimmalle ulottuvuudelle ja lyyrisen sankarin sielu etsii:
ellauri246.html on line 438: Sankari ylittää hänen "I" rajat puhtaan hengen alueella. Aspiraatio maailmassa on erilainen, kun luova mielikuvitus yhdistyy transsendenssi, "Big Elegance of John Donna" luo "Big Elegy. Jos muistat Brodskin sanoja, että kirjallinen omistautuminen on kirjoitusmuotoinen, sitten on tunnustettava: John Donnan sielun ylivoimaisen lennon kuvaus kuvaa tekijän lähtemän tekijän sielun:
ellauri246.html on line 468: Brodskin mukaan Eliot meni kulttuurin maailmaan, joka on edelleen olemassa ja hänen fyysisen kuolemansa jälkeen. Höpönhöpöä. Runoiden sielu välttää jännityksen.
ellauri246.html on line 510: Tuskaa olivat niskatuskamiehen ensimmäiset vuodet. Brodsky näinä vuosina muistuttaa kuin kasvi, joka on noussut maahan, ja se vedettiin ulos ja siirrettiin toiselle maaperälle, eikä se ole selvää, järjestetäänkö se. Ulkoinen runoilija on turvallinen elämäntapa ristiriidassa voimakkaasti emotionaalisen ja psykologisen kooman tilan kanssa, joka Brodsky uusi uudelleen ensimmäistä kertaa maailman kirjallisuudessa. Stripping metaforisesti, runoilija tuntuu kuolleiksi. Runossa "1972": "Tämä ei ole mieli, vaan vain veri." Runaatti tykkää itseään varjoilta, jotka pysyivät henkilöltä. Maahanmuutto, joka kuljetettiin niiden kanssa, ei pelkästään vapautta vaan myös kaikkien tavanomaisten siteiden tauko. Kaikki, mikä oli kalliita henkilölle, otettiin häneltä. Brodskillä oli tunne roikkua tyhjyydestä, ja tämä isku oli niin kohtuuttomia, että se johti sielun väliaikaiseen halvaantumiseen. Lähempänä Brodskin tapahtumista lähestyi Luriea, joka sanoi, että Emigratin Brodskin runous - это itsemurhan sitoutuneiden henkilöiden muistiinpanoja. Skopanova uskoo, että on oikein puhua murhasta. "Vahva kipu, tappaminen tämä, joka kestää valoa." Runotila on hämmästynyt, tappanut, mikään ei tunne, tämä on suurin kärsimys, kun henkilö kärsii niin paljon, että se menettää mahdollisuuden ilmaista se emotionaalisesti. Itsensä kieltäminen, metaforisen käyttäminen liikkumattomuuden arvolla, kuolleet, kun BrodSky tarkastelee itseäsi sivulta ja korjaa vain liikkeen avaruudessa. Usein hän kirjoittaa itsestään kolmannessa henkilössä, kuten runossa "Laguna": "Vieraat, jotka kuljettavat grappaa taskussaan, ehdottomasti kukaan, mies, kuten kaikki, jotka ovat menettäneet muistia, kuvaavat ..." Yliköriltään hermostuneesta " shokki. Brodsky erottaa oman ruumiinsa sielusta ja tekee siitä itsenäisen merkin: "Ruumiin sadetakki muotoilee palloja, joissa rakkaus, toivo, usko, ei ole tulevaisuutta." Tämä ei ole henkilö, joka oli nuoruudessani, se oli vahvistettu ja jatkuvasti tietoinen runoilijasta. Se ei ole sattumalta, että yhdessä runoista, lyyrinen sankari tarkastelee peiliä ja näkee vaatteita, mutta ei kasvoja.
ellauri246.html on line 512: Brodsky käyttää usein metaforisia Decoar, raunioita, siruja. Hänen sielunsa on temppeli ja vertaa raunioita, fragmentteja. Kärsimystä verrataan, onko se nyt pommitusten vastustuskyky tai säteilytauti. Joskus Brodskin kasvot tykkää rauniot. Jokainen, joka tiesi hänet, totesi, että BrodSky ui hyvin nopeasti. Täältä se perustuu suuren harmaaseen paikkaan Brodskin 1970-luvuilla. Harmaalla värillä on anti-systhien tila. Lisäksi jalokivi, Glaciation tunkeutuu BrodSkin työhön ikään kuin hänellä olisi aina kylmä. Kylmän motiivi on orgaanisesti yhteydessä yksinäisyyden motiiviin, joka Brodskin siirtotyöläisessä työssä on poikkeuksellinen paikka: kokoelmilla "Osa puheenvuoro" (1975-76), "Autumn Yastreb Creek" (1976-83) , "Uranialle" (1984-87), "Elämä hajallaan olevalla valolla" (1985-86). Missä lyyrinen sankari on esitetty, hän on aina yksin. Ei kukaan jaa "Loom Cut viipaloituja runoja". Jos Venäjällä oli vastaus hänen runoihinsa (Lemonit muistelee, kuten Kharkovissa, Brodskin opiskelijat, jotka vuokraavat Brodsky per yö, niin että he eivät löytäneet tekstejä), sitten ulkomailla - Alpopulation. Se näyttää Brodsky ja "Top Secret" kuoleman ajatus, itsemurhasta, hänen moraalinen ja psykologinen tilansa on niin raskas. Barbizon Terras on kuvattu runoilijan saapuessa pieneen amerikkalaiseen kaupunkiin. Se ratkaistiin hotelliin, taittaa asioita ja yhtäkkiä, yhtäkkiä käytöstä, rysähtää kattokruunu koukusta. Riittävä psykologisesta tyhjöstä, jossa runoilija tuntuu tyhjyydestä. Tämä muutos myöhässä luovuudessa käy ilmi autiomaassa. "Puheeni on osoitettu ... siinä tyhjyydessä, jonka reunat ovat laajan aavikon reunat." Tyhjyys - это elämän metafora Yhdysvalloissa. Runko ei ideoi tätä elämää ollenkaan ja kuvaa Yhdysvaltoja impersonaalisten naamioiden valtakunnaksi. Tietenkään ei ole sama tyhjä elämä, kun Neuvostoliiton ihmiset ovat johtavia amerikkalaisia, heitä tuetaan, mutta myös siellä "tänään, se on edelleen kiinteä huomenna." Jokainen päivä on uusi eilinen. Muutokset muuttavat vain vuodenaikoja. Tietoja tästä tyhjöstä, tässä hämmentyneessä ympäristössä Brodsky kertoi monissa runoissa, mukaan lukien "Quintet" (1977):
ellauri246.html on line 521: Brodsky, kokemusten seurauksena hermosto ilmestyi, joista hän kirjoittaa melko irrallaan, vaikka tämä on kehon fyysinen vastaus sielun kipuun. Ilmaisee Brodskin sielun kokemuksia epäsuorilla keinoilla. Voit puhua ihmisarvosta, jonka kanssa Brodsski sietää kipua. Kuitenkin joissakin teksteissä, kuten "mitään rakkaudella", kipu hajoaa ja sankari huutaa.
ellauri246.html on line 533: Kaikista mitä Brodsky omistaa, ei puutu vain lahjakkuutta, vaan kyky luoda ihanaa. Ja ulkomailla, jonkun muun paikan edessä, hänen edessään sama arkki. "Tämä valkoinen, tyhjä paperiarkki on täynnä rivejä. Tyhjyys voitetaan luovuudella. " Tässä on kaava, joka Brodsky tarjoaa taistelun tyhjästä. Aitoaan testataan ei-olemassaolo, turha kiirehtiä ikuisuudessa. Luovuus oli ainoa lanka, joka yhdistää Brodskin todellisuuteen, ja se on luovuutta, kuten me tiedämme runolla "Uusi elämä" (1988, Nobelin palkinnon toimituksen jälkeen) innostuksella kaiken pahan maan kasvoilta. Brodskin tuomioistuin itse on paljon tiukempi. Ehkä kirjoittaja itse on pettynyt niihin teksteihin, joista pidämme. On väistämätön ajatus henkilö, jolla on tehostetut vaatimukset. Dostoevskyn omistuksessa olevassa artikkelissa Brodsky toteaa, että kesken luovuutta alkaa haluta itseparannusta, mieluiten pyhyyttä. Mutta tietyssä vaiheessa sanataiteilija huomaa, että hänen sulka on saavuttanut enemmän menestystä kuin hänen sielunsa. Ja sitten hän asettaa tehtävän vähentää luovuuden ja persoonallisuuden välistä kuilua. Näin ollen moraalisen itseparannusongelma tulee esiin. "Mitä sinä työskentelet nyt?" - "Työskentelen itseäni". Oletko työskennellyt hyvin? kysyi Rodin kavereilta. Kuis käsi käyb, kysyi Jaakko Hintikka apupojilta.
ellauri246.html on line 627: Hyvä Leonid Ilyich, jättäen Venäjälle, ei hänen tahtoaan, mitä voit, tiedän, olen päättänyt vedota sinulle pyynnöstä, oikeus minulle antaa yrityksen tietoisuuteen, että kaikki, mitä olen tehnyt 15 vuotta kirjallisuutta. Työ, se palvelee ja palvelee myös vain venäläisen kulttuurin kunniaa, ei mitään muuta. Haluan pyytää sinua antamaan mahdollisuuden säilyttää olemassaoloani, läsnäoloni kirjallisessa prosessissa. Ainakin kääntäjänä - kapasiteetissa, jossa olen edelleen kannattanut. Uskallan ajatella, että työni oli hyvä työ, ja voisin jatkaa hyötyä. Lopulta sata vuotta sitten harjoitettiin. Minä kuulun venäläiseen kulttuuriin, olen tietoinen siitä, että lopputulos, eivätkä muutosta lopputuloksessa ei voi vaikuttaa. Kieli on muinaisempi ja väistämätön kuin valtio. Minä kuulun venäläiseen kieleen, ja kuten valtio, sitten minun näkökulmasta kirjailijan isänmaallisuus on, miten hän kirjoittaa kansan kielellä, josta hän asuu eikä vala rostrumista . Olen katkera lähteä Venäjältä. Olen syntynyt täällä, kasvoin, asui, ja kaikki, mitä minulla on sielulle, velkaa hänelle. Kaikki on huono, joka putosi minun osuuteeni, jossa on enemmän kuin hyvä päällekkäisyys, enkä koskaan tuntenut Isänmaa. En tunne nyt. Sillä, koska se on lakannut Neuvostoliiton kansalaiseksi, en lakkaa olemasta venäläinen runoilija. Uskon, että tulen takaisin; Runoilijat palautetaan aina: lihassa tai paperilla. Haluan uskoa molempiin. Ihmiset tulivat pois tästä iästä, kun oikeus oli vahva. Tehdä tämä maailmassa liikaa heikkoa. Ainoa oikea asia on ystävällisyys. Pahasta, vihasta, vihaa - anna vanhurskas - kukaan voittaa. Me kaikki tuomittiin samaan: kuolemaan. Minä kuolen, kirjoitat näitä rivejä, kuolet, luen heidät. Meidän asiamme pysyvät, mutta ne tuhoutuvat. Siksi kukaan ei saa häiritä toisiaan tekemään liiketoimintaansa. Edellytykset ovat liian raskaita vaikeuttamaan niitä. Toivon, että ymmärrät minut oikein, ymmärrät mitä pyydän. Pyydän minua antamaan minulle mahdollisuuden jatkaa Venäjän kirjallisuudessa Venäjän maalla. Mielestäni en ole syyllistynyt kotimaani. Päinvastoin mielestäni on paljon oikeuksia. En tiedä, mikä on vastauksesi pyyntööni, hän tapahtuu lainkaan. Se on sääli, etten ole kirjoittanut sinulle ennen, ja nyt ei ole aikaa jäljellä. Mutta kerron teille, että joka tapauksessa, vaikka ihmiset eivät tarvitse kehoa, sieluni on edelleen hyödyllinen. "
ellauri246.html on line 665: ei sielu eikä lihaa -
ellauri246.html on line 829: Link Brodsky ajatteli runollisen taiteen säätiöitä. Hän esitteli heidät Yakov Gordinin kirjeeseen 13. kesäkuuta 1965. Siellä on kaksi pääasemaa. Ensimmäinen koskee luovuuden psykologiaa, toinen, joka Brodsky kutsuu "käytännöllisinä" - erillisen runollisen tekstin rakentamisen periaatteet. Psykologisesti tekijän olisi noudatettava vain sen intuitiota, olla ehdottoman riippumaton sääntöjen, normien, lainojen lainoista. "Katso itseäsi ei suhteellisen loput, mutta innoittamana. Hävitä ja anna itsesi kaikki missä tahansa. Jos olet vihainen, älä piilota sitä, anna sen olla töykeä; Jos olet iloinen - myös, anna sen ja trite. Muista, että elämäsi on elämäsi. Piirrä - anna korkeimmat - säännöt eivät ole lakia. Nämä eivät ole sääntöjäsi. Parhaimmillaan ne näyttävät sinun. Ole itsenäinen. Riippumattomuus on paras laatu kaikilla kielillä. Anna sen johtaa sinut tappioon (tyhmä sana) - se on vain tappio. Sinä itse tuo tulokset kanssasi; Ja sitten sinun on vähennettävä pisteitä kuvion tietää, kenen kanssa. Tärkein asia jakeissa on koostumus. Ei tontti, vaan koostumus. Koostumus on tarpeen rakentaa. Sanotaan, tässä on esimerkki: puun jakeet. Aloitat kuvaamaan kaikkea, mitä näet, maasta itse, kiipeää kuvauksessa puun yläosassa. Täällä sinä, kiitos ja suuruus. Sinun täytyy tottua kuvaan yleensä ... ei ole erityistä. Osapuolten on ajateltava viimeisenä. Tietoja Rhyme - Last, Metafora - viimeisimmässä. Mittari on jotenkin läsnä alusta alkaen, - Will, - No, kiitos siitä. Koostumus, ei tontti. Sido Stanza ei logiikkaa, mutta sielun liike - voit ymmärtää yhden ymmärrettävän. "
ellauri246.html on line 890: Korkean lukemisen rooli henkisen kasvun prosessissa on vaikea yliarvioida. Tällainen lukeminen on kuitenkin kevyt, viihde-kirjallisuus vaatii vaivaa. Suuri kulttuuri, kuten huippupisteiden korkein puoli, ei anneta liikkeellä mihin tahansa jalankulkijaan - sen pitäisi olla hihoitettavasti valmistettu. Tietenkin kaikki on aika ja paikka: tietyssä tilanteessa ja "minun karjani, pudonnut" putoaa sieluun, mutta koko saali on, että tämä ei vaadi erityisiä ponnisteluja osallistujalta, yksi esteettinen muodostuminen! Joten henkisen kulttuurin hallitsemisen prosessissa emme voi tehdä yhden weseltisen ilon kanssa; Esillä, toisin sanoen Ymmärtäminen, lukeminen on "työvoima ja luovuutta" (V. Asmus), "sielu on velvollinen!" (N. Zabolotsky), "INI, joka kynnet" (V. Mayakovsky).
ellauri254.html on line 97: Pyhän Athanasioksen tavoin myös pyhä Serapion tunnetaan erityisesti kirjallisista töistään. Häneltä on säilynyt useita kirjoituksia. Näistä merkittävin on liturgisten rukousten kokoelma Eukhologion, joka löydettiin ja julkaistiin 1890-luvulla. Se on merkittävimpiä alkukirkon liturgisia tekstejä. Serapionilta on myös säilynyt teos manikealaisuutta vastaan. Manikealaiset opettivat, että vain sielu on Jumalan luoma mutta ruumis oli lähtöisin pahasta tai suorastaan Paholaisesta. Pyhä Serapion kuitenkin osoitti teoksessaan, että ihmisruumista voidaan käyttää sekä hyvän että pahan välineenä sydämen asenteesta riippuen. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siis yhtä lailla Jumalan tekosia. Iloisena Jahve rullasi Aatamille vällykäärmettä hyräillen: This is a cinch.
ellauri254.html on line 99: Pyhä Serapion kirjoitti myös useita kirjeitä sekä teoksen, joka koski psalmeja. Psalmiteos ei kuitenkaan ole säilynyt. Opetuksissaan Serapion korosti, että ihmisen sisin puhdistetaan hengellisellä tiedolla, sielulliset himot puhdistetaan anteliaisuudella ja epäterveet kalut pidättyväisyydellä ja katumuksella.
ellauri254.html on line 110: Neuvostoviranomaisten taholta Serapion-veljet nähtiin kaunosieluisina myötäilijöinä, joiden toimintaa pyrittiin aluksi sietämään. 1920-luvun puolivälin jälkeen ryhmä alkoi herättää yhä voimakkaampaa arvostelua. Ryhmän kokoontumiset jatkuivat vuoteen 1929 saakka. Myöhemmin muun muassa Zoštšenko, Slonimski ja Tihonov joutuivat kärsimään sen jäsenyydestä. Veniaminin Kaveri teki Serapion-veljien perintöä uudelleen tunnetuksi 1960-luvulta lähtien.
ellauri254.html on line 173: A. Blok on venäläisen runouden valoisa persoonallisuus. Hänen runonsa herättivät aina lukemisen kiinnostuksen. Heitä odotti kärsimättömästi, lukea ja lukea uudelleen, koska he seurasivat runoilijan sielua arkisten traagisten tapahtumien taustalla.
ellauri254.html on line 264: Стальных машин, где дышит интеграл, Teräsmasiinat joilla ei ole sielua jää seisomaan
ellauri254.html on line 412: Jokamies (engl. Everyman) on 1400-luvulta peräisin oleva mysteerinäytelmä, allegoristen hahmojen kautta kerrottu moraliteetti sielun pelastuksesta. Englannissa tai mahdollisesti Hollannissa syntynyt tarina pohjautuu suulliseen traditioon, mutta ilmestyi painettuna Englannissa vuonna 1510.
ellauri254.html on line 415: Vuonna 1911 itävaltalainen Hugo von Hofmannsthal julkaisi 1500-luvun tekstin pohjalta oman uusioversionsa Jedermann, jonka otsikko suomeksi kuuluu Jokamies – vanha näytelmä rikkaan miehen kuolemasta. Loppusoinnuin kirjoitetussa tekstissä Jumala ja Piru piru piru tavoittelevat rikkaan Jokamiehen sielua. Kuolema ilmestyy miehelle ja kertoo lopun olevan lähellä. Jokamies yrittää taivutella läheisiään ja Mammonaa mukaansa kuolemaan, mutta lopulta hän kulkeekin rajan yli Uskon ja Hyvien töiden saattelemana.
ellauri256.html on line 92: Siellä ei ollut sielua: aurinko poltti sen. Siellä oli yksi ruumis, mustat, kuivat ja vahvat parrakkaat kasvot, jotka söivät ja joivat, jalat, jotka kävelivät, ja kädet, jotka tappoivat, repivät lihaa ja nussivat naisia sohvalla. Mutta Israelissa Jumala, joka on armollinen ja pitkämielinen, oikeudenmukainen, hyväntahtoinen ja tosi, on musta ja parrakas, kuten Israel, kostaja ja murhaaja. Ja Jumalan ja Israelin välillä - sininen, sileä, parraton ja kauhea taivas ja Israelin johtaja Mooses.
ellauri256.html on line 297: Taivas, sielujemme taivas:
ellauri256.html on line 311: Juuri sielus yllä häälyvät
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri256.html on line 455: Kaavakkeessanne on paljon kysymyksiä: - Oliko matkoja? Vai eikö ollut matkoja?- Ja mitä, jos minä sain kiinni lauman pegasoxia seuraavixi 15 vuodexi?! Teillä on - asettukaa asemaani — tietoja palvelusväestä ja omaisuudesta näiltä kulmilta. Ja mitä jos minä olen kansan fyyreri ja samalla — kansan palvelija? Luokka ehkä kuuluu meidän sanastamme, mutta me olemme proletaareja, kynän moottoreita. Sielun autoa kulutamme vuosien varrella. Sanovat: — arkistoon, loppuun kynäilty, on aika!- Yhä vähemmän pidetty, yhä vähemmän uskalias, ja otsani on valmis runner-up-murskauksille. Tulee pahin poistoista - sydämen ja sielun arvonalennus. Ja kun isä aurinkoinen ihroittunena karjuna nousee tulevaisuuden yli ilman kerjäläisiä ja raajarikkoja, - minä jo olen mädäntyneenä kuollut aidan alle, tusinan kollegani kanssa. Siirtäkää tilille minun postuumi taseeni!
ellauri257.html on line 63: Taras Bulba on Nikolai Gogolin kirjoittama romaani. Se on kuvaus kasakoiden elämästä Ukrainan laajoilla tasangoilla 1600-luvulla. Se kertoo kasakoiden halusta taistella pyhän oikean venäläisen uskon puolesta. Teoksesta on ilmestynyt lukuisia suomennoksia: Samuli S., J. A. Halonen, Juhani Konkka, Gunvor ja Kaarlo Salo, Ulla-Liisa Heino sekä Neuvosto-Karjalassa kaksi suomennosta, 1940 ja 1952. Siitä on tehty kaksi elokuvaa, Yhdysvalloissa 1962 ja Venäjällä 2009. Näitä leffoja olis hauska verrata. Onko Tony Curtis yhtä vizikäs kuin veijareita ja pyhimyxiä TV sarjassa? Onko yhteisslaavilainen leffa yhtä hahatuttava kuin esim Kuolleet sielut? Puolalainen, kasakka ja turkkilainen kilpailivat siitä kuka oli vähävenäläisin ja mätki eniten juutalaisia. Tony oli unkarin juutalainen nimeltä Bernard Schwartz. Sen isä oli New Yorkin räätäli ja äiti skizo, veli myös. Se ehti ottaa 6 vaimoa ja puikottaa yhtä monta lasta.
ellauri257.html on line 320: Ruskeiden silmien mukaan Mustien kulmakarvojen mukaan Sydämeni oli repeytynyt, nauroin, Kaatoi kielen, Se vuodatti, kuten taitavasti, Pimeänä yönä, Kirsikkatarhan vihreälle, Tytön hyväilyyn... Steppeille ja haudoille, Mitä Ukrainassa on, Sydämeni jyskytti, en halunnut. He laulavat vieraassa maassa... En halunnut olla lumessa, metsässä, Kasakka-yhteisö nuijilla, nagaikoilla kerää neuvoja. Anna kasakoiden sielut Ukrainassa huimaan nousuun - Se on leveä siellä, se on hauskaa siellä Reunasta reunaan... Kuten se tahto, joka on mennyt ohi, Dnepri on leveä - meri, Steppe ja steppi, myrskyävät kosket, Ja haudat ovat vuoria, -
ellauri258.html on line 225: Himanen vetäytyi kohun seurauksena julkisuudesta. Vuonna 2016 Himanen sanoi Helsingin Sanomille, että kohu oli ”kivuliasta, sielun pimeä yö”. Yleisöreaktio Pekka-Ikaroxen tähdenlentoon: jaa - ei - poissa.
ellauri258.html on line 407: (kuolleiden sielujen) opas toiseen maailmaan ja hänellä on yksi luujalka
ellauri260.html on line 213: Hän väitti (vastoin varhaisbuddhismin ja bolshevismin anatman-kantoja) että ihmisillä on sielu ja että he ovat siksi luonnon ja hengen risteyksessä. Hän uskoi, että ihmisten pitäisi voittaa ei-hengellinen luontonsa jatkuvasti pyrkimällä tuhoamaan hengetöntä luontoa, toinen hänen eettisen aktiivisuutensa ja elämän tarkoituksensa (EFK) näkökohta.
ellauri262.html on line 283: Kerran viikossa Inklingit lukivat Lewisin asunnossa ääneen kirjoituxiaan ja vinoilivat niistä. Tolkien puhui ryöpsähtelevästi säkättäen, ja kun hän lisäksi tärkeään kohtaan tullessaan sysäsi hampaiden väliin piipun tutixi, hänen textinsä luki selvyyyden vuoxi kuopuspoika. Muun ajan pohdittiin tärkeitä ajankohtaisia kysymyxiä, kuten onko koiralla sielua, onko parempaa siideriä kuin Kotkassa, onko Eliotin runoiilla arvoa (ei) ja onko polttohautaus pakanallista. Sota-ajan sanomalehdistä Lewis ja Tolkien ratkaisivat vain ristisanat. "Keskustelumme mittaan meille avutuu koko maailma ja jotakin maailman tuolta puolen, jos on onnea. Kenelläkään ei ole mitään vaatimusta toisilta eikä mitään vastuuntaakkaa keneltäkään, vaan kaikki oomme vapaita miehiä ja tasa-arvoisia. Karhun elämää, saa mettä kämmentää. Eedit! tuo lisää olutta! Eedit! EEDIT!" "Minä olen ize asiassa hobitti", Tolkien oli sanonut. Tolkien ja Lewis pukeutuivat, käyttäytyivät ja asennoituivat vanhanaikaisesti, viettivät ikävää urautunutta elämää. Lewis tokaisi: minä pidän pitkäveteisyydestä! Ron piti kirjavista liiveistä kuin Bilbo Baggins. Matti Pulkkinen vertaa salaa Vuokko vaimoa milloin Etheliin, milloin Tolkienin Lukittareen, ize se on kaljanhajuinen Tolkien matkalla hilpeänä kotiin bubista kuin Wagner-sika. Tolkien käy messussa masennuslääkkeenä. Ethel ei lähde, miettii kääntymistä takaisin luteraanixi, siellä naisilla on enemmän sananvaltaa, voivat jopa erotakin.
ellauri263.html on line 589: Ihminen on mikrokosmos, ja eri planeettakausien kehityksellä on ihmisessä omat vastaavuutensa esimerkiksi aisteina sekä tajunnan eri tasoina ja ominaisuuksina. Ihmisessä voidaan siten erottaa seitsemän prinsiippiä, jotka ovat ātma eli Sopen villakoira, buddhi eli henkinen sielu, manaus eli inhimillinen sielu, kamala rumpa eli himo- tai tunnekeho, lingam shakiraan eli fyysisen kehon kaksoispuoli ts. astraalikeho, prawna eli elonhenkäys elävässä olennossa ja stool shakirasta eli fyysinen keho. Neljännen juurirodun aikana ihmiskunnassa oli vielä toimivana "kolmas silmä" eli henkinen näkökyky, jonka fyysinen elin on nyt surkastunut ja tunnetaan häpy- tai peräaukkona.
ellauri263.html on line 594: kehittyy sekä muodoltaan että sielultaan;
Elämässä on aika, kun halu loppuu, aika, jolloin sielu
ellauri311.html on line 333: "Minulla on erään tutkijan sielu. Olen jopa opiskellut näitä asioita. En usko mitä tahansa, vaan haluan kuulla perusteluja eri kanteilta. Oshon perustelut kuulostivat parhailta."
ellauri317.html on line 242: Не вынесла душа поэта Runoilijan sielu ei kestänyt sitä
ellauri317.html on line 330: Jotkut ihmiset ajattelevat, että Natalya Goncharova oli jotenkin vastuussa aviomiehensä kuolemasta, koska hän ei joko kyennyt tai halunnut lopettaa huhuja, jotka yhdistävät hänet d´Anthèsiin. Runoilija Anna Akhmatova kutsui häntä "Heeckerenien rikoskumppaniksi kaksintaistelun rakentamisessa", kun taas Marina Tsvetaeva kirjoitti: "Kauneus eikä mitään muuta, vain kauneus, ilman aivoja, sielua, sydäntä, ilman mitään lahjakkuutta. Alaston kauneus, iskevä kuin miekka. Ja hän löi."
ellauri317.html on line 718: Sytyttivät, rosvot, molemmat Dunajevin tehtaat niin mahorkka kuin tulitikkutehtaan. Epsteinin tehtaasta jäi vain kattilahuone. Näetkö raunioita Volgan takana? Toinen on Vabronejevin mylly. Tuo keltainen on entinen seminaari, ei yhtään ikkunaa. Kattokin romahti. Kun kapinan epäonnistuminen tuli ilmeiseksi, hän murtautui noin 50 hengen joukon johdolla Jaroslavlista maan itäosaan, missä hän värväytyi Perustavan kokouksen jäsenten komitean (Kombucha - bakteerijuoma, pahaa!) kansanarmeijaan, johti erillistä Kazanin kivääriprikaatia. Joulukuussa 1918 - helmikuussa 1919 hän oli tahdonvastaisessa hoidossa Omskissa. Helmi-heinäkuussa 1919 hän komensi 13. Kazanin kivääridivisioonaa. Tuotanto: korkein hallitsija amiraali A.V. Kolchak. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi Jaroslavlin kansannousun valmistelusta ja johtamisesta, sai Perkhurov-Jaroslavskyn kunnianimen. Vielä divisioonaa komentaessaan hän järjesti partisaaniosaston, joka teki onnistuneita tuohirasioita puna-armeijan linjojen takana. Heinäkuusta 1919 lähtien hän komensi 3. armeijan erityisiä lentäviä partisaaniyksiköitä. Yksi upseereista kutsui häntä "mukavaksi mieheksi, mutta jolla on omalaatuinen sielu". Elo-syyskuussa 1919 hän taisteli punaisia vastaan yhdessä B.K. Fortunatovin kornetin kanssa Kustanayn ja Tobol -joen alueella. Sitten hän osallistui valkoisen armeijan vetäytymiseen Suuren Siperian jääkampanjan aikana.
ellauri318.html on line 307: Kun tää automaatti sitten alkaa takkuilla sopivien saalismaiden puutteessa, tulee lama, ja mamut alkaa ryppyillä, perustaa sen 7 klaania ja lahkoa, kärhämöivät reviireistä keskenään eikä piittaa enää virkavallasta tuon taivaallista, niillä on omat sääntökirjat ja ansaintalogiikat. Juuri näin kävi kristinuskon alkuaikoina. Miljoona ärhäkästä lahkoa kamppaili sieluista kuin rotat katakombeissa. Pahimmat rettelöizijät ripustettiin pää alaspäin Twitter-muotoiseen ristiin kuivumaan. Eikös kuulosta eri tutulta? Senkös takia USAnkin on ihan pakko saada hallintaansa Ukraina, muuten ei talouskasvu ole taattua?
ellauri321.html on line 274: Mutta eräänä kuumana syyskuun iltana - kun Juan oli kolmannen tai neljännen kerran onnistunut karkaamaan ja istui eräillä portailla maantien varressa, rupesi hän torvisoittoa ja pölypilviä seuratessaan ymmärtämään asioita. Miksi, hän ajatteli, olivat kaikki vanhemmat ihmiset menettäneet järkensä? Miksi he sen sijaan, että olisivat rauhallisia ja hyväntuulisia, olivat kuumia, vihaisia, kiihtyneitä ja aina valmiita itkemään? Hän tiesi, että hänen isoisänsä oli tyhmä vanha äijä, Rhea tyhmä pikkutyttö ja kylän lapset auttamattoman tyhmiä. Oli hauska huomata sellaisia asioita, ja hänen salaperäinen sielunsa hekumoi tämänkaltaisissa huomioissa. Mutta oli kauheata huomata koko maailman tulevan hulluksi. Hän ei voinut nauraa sille... Kaksi sotilasta ajoi hänen ohitseen polkupyörillä. Sitten tuli puoli tusinaa lisää. Heidän polkupyörillään oli raskas kuorma kiväärejä ja khakivärisiä kääröjä. Vähitellen alkoi sieltä kuulua musiikkia, ensin miellyttävän kauniina, mutta muuttuen kovaksi ja läpitunkevaksi lähestyessään. Rykmentin soittokunta tuli näkyviin. Miehet olivat punaisia kasvoiltaan ja pienet tomupilvet kohosivat tiestä, kun heidän jalkansa heiluivat jäykkinä musiikin tahdissa, ja kun he menivät ohi, pitivät torvet huumaavaa melua. Soittokunnan takana ratsasti kaksi upseeria. Toinen heistä oli Juanin mielestä aivan hänen isänsä näköinen. Toinen oli nuori, hauskannäköinen ja ruskettunut. Ja upseerien perässä tuli loputon jono miehiä. Sadat jalat, paksuina ja jäykkinä khakivärisissä sääryksissään, heiluivat väsymättä musiikin mahtavien iskujen mukaan. Jotkut miehistä nauroivat ja laskivat leikkiä. Toiset toljottivat suoraan eteensä. Useimmat olivat aivan nuoria, mutta joillakin oli V:n muotoiset nauhat hihassaan ja he näyttivät julmilta ja itsevarmoilta. Aina vähän ajan kuluttua tuli ratsastava upseeri näkyen korkealla khakivärisen miesjonon yläpuolella. Ja jonolla ei näyttänyt olevan loppua.
ellauri322.html on line 226: "Pudotukset kiirehtivät sieluni uuteen heijastusten junaan. Pomppaavan virtauksen kiihkeä ryntäys tummista onteloista, jotka pilkkasivat tutkivaa silmää, sai aikaan samanlaisen toiminnan mielessäni: ajatukseni lensivät maasta taivaaseen ja kysyin itseltäni, miksi olin kahdeltuna elämään ja sen kurjuuteen? Silti myrskyisät tunteet, joita tämä ylevä esine innosti, olivat miellyttäviä; ja sitä katsellessani sieluni nousi uudella arvokkuudellaan huolensa yläpuolelle - tarttuen kuolemattomuuteen - tuntui mahdottomalta pysäyttää ajatusteni virtaa, koska aina vaihteleva, yhä sama, virtaava edessäni - ojensin. käteni iankaikkisuuteen, joka rajaa tulevan elämän ko. pimeän täplän yli."
ellauri322.html on line 472: Sieni-omaisuuksia alettiin tehdä sodan aikana; ihmiset todellakin näyttävät olevan sienilajin jäseniä, ja se röyhkeä vulgaarisuus, jonka äkillinen vaurauden tulva tavallisesti tuottaa tavallisten ihmisten mielissä, on täällä hyvin silmiinpistävää, mikä on ristiriidassa monien emigranttisiirtolaisten surujen kanssa, jotka ovat kaatuneet, pudonneet kartanoiden korkeuksista, sellaisia onnenpyörän ylä- ja alamäkiä. Monet siirtolaiset ovat urheasti kohdanneet sellaisen täydellisen olosuhteiden muutoksen, jota tuskin voi verrata, vetäytymällä arvokkaasti palatsista tuntemattomaan koloon, mutta suurempi joukko vaeltelee kaikkialla, loiston haamuja, St. Louisin ristit tarkoituksella esillä, täysi päättäväisyys toivoa, "vaikka taivas ja maa ovat siellä, missä heidän halunsa risteävät". Ja kuitenkin hyvä kasvatus leimaa herrasmiestä, ja kunnian ja herkkyyden tunteet näyttävät olevan sielun suuruuden tuotetta verrattuna likaisten prosenttisenttihammastajien nyyhkyviin katseisiin.
ellauri325.html on line 243: Simon ja Toyota Celican sarvetetun isän mielestä kaikkein loukkaavinta Maurassa (=musta) ole että se oli kvarteroni eli neljännes neekeri. Vaimo perkele oli päästänyt puoliverisen pukille! Voi vittu mikä rasisti! Vaikkei sitä päältä huomannut. Sielusta sen kyllä huomasi, ja hitlerwiixistä. Kuraverisyys jättää sieluun ruman jäljen. Arteagoakin vaivasi myötäsyntyisen konnuuden taakka, sillä hän oli äpärrä. Mutta sellasta diktatuuria ei tulekaan joka hävittää kaiken romantiikan maailmasta. Eipä tietysti, FUCK! on Darwininkin suurin käsky, jolle EAT! ja KILL! tekee hunööriä.
ellauri326.html on line 103:Onko vesiliskoilla sielua?
ellauri326.html on line 106: Ystäväni, reverend H. B. Bertram, ja minä olemme jo pitemmän aikaa tarkkailleet salamantereja patotyössä Adenissa. Olemme myös pari kolme kertaa puhuneet niiden kanssa, mutta emme ole huomanneet niissä minkäänlaisia korkeampien tunteiden merkkejä, kuten kunnianhimoa, uskoa, patriotismia tai urheiluhenkeä. Mutta voimmeko mitään muuta pitääkään sieluna?
ellauri326.html on line 110: En ole milloinkaan nähnyt salamanteria, mutta olen varma, että olennoilla, joilla ei ole säveltaidetta, el ole myöskään sielua.
ellauri326.html on line 114: Jättäkäämme syrjään kysymys sielusta, mutta Andrias- salamanterista sanoisin, ettei sillä ole individualiteettia Ne näyttävät olevan yhdennäköisiä, yhtä ahkeria, yhtä kelpoisia ja yhtä ilmeettömiä. Lyhyesti: ne täyttävät erään nykykulttuurin ihanteen, nimittäin keskinkertaisuuden.
ellauri326.html on line 118: Niillä ei ole sielua, se on varmaa, ja siinä suhteessa ne ovat ihmisten kaltaisia.
ellauri326.html on line 122: Kysymyksenne saattaa minut ymmälle. Tiedän esimerkiksi, että minun plenella kiinalaisella Bibi-koirallani on pleni, ihastuttava sielu. Samoin on minun persialaisella kissallani Sidi Hanumilla sielu, merkillinen, hirvittävä sielu. Mutta salamanterit! Ne ovat sangen lahjakkaita ja viisaita, ne pikku eläimet, ja ne osaavat puhua ja laskea ja olla suureksi hyödyksi, mutta ne ovat niin hirveän rumia!
ellauri326.html on line 130: Niillä ei ole sielua. Jos niillä olisi, niin meidän täytyisi tunnustaa niille taloudellinen tasa-arvoisuus ihmiseen nähden, mikä olisi mieletöntä. Henry Bond.
ellauri326.html on line 132: Niillä ei ole sukupuoliviettiä eikä siis sieluakaan.
ellauri326.html on line 136: Niillä on sielu niinkuin jokaisella olennolla ja jokaisella kukkasella ja kaikella elollisella. Suuri on koko elämä kaikessa salaperäisyydessään.
ellauri326.html on line 152: ”Salamanterien sota” on pelottavan tunnelman omaava teksti, joka rajoittuu Jules Vernen tieteisfiktioon. Tämä romaani tuomitsee rajattoman edistyksen tavoittelun, jossa ihminen on valmis uhraamaan henkensä ja myymään sielunsa.
ellauri326.html on line 279: Venäjän imperialismi ilmaistaan tällä ja monilla muilla tavoilla. Ja tämä meidän on ymmärrettävä. Kun luemme klassikoita nyt, meidän on ymmärrettävä, mistä jokainen klassikko kirjoitti. Voinko kertoa sinulle Dostojevskista? Dostojevski vietti koko elämänsä viimeisteleessään Gogolin Kuolleiden sielujen kolmatta osaa. Koska Gogol halusi lähettää Chichikovin Siperiaan, Tšitšikov joutui vankilaan ja löytää sieltä Kristuksen itsestään. Tätä Dostojevski tekee kaikissa teoksissaan - hän lisää siihen. Koska hänelle oli selvää, että Venäjää ei voinut muuttaa millään vallankumouksella. Muutos on mahdollista vain, jos ihminen löytää Kristuksen itsestään.
ellauri326.html on line 281: Ja tämä Jumalan etsintä järkytti rationaalista länttä - millaisesta Jumalasta sinä puhut? On säädytöntä puhua tuollaista yhteiskunnassa! Ja yhtäkkiä paljastui jotain vilpitöntä ja aivan loistavaa. Ihminen etsii jotain irrationaalista! Tässä se on, venäläinen sielu! Kaikki sortuvat siihen. Kysy keneltä tahansa slavistilta, mistä rakkaus venäläiseen kirjallisuuteen alkoi - hän kertoo sinulle Dostojevskista. Mutta tämä ei ole Dostojevski! Tämä on puoli-Dostojevski. Koska on toinen puoli-Dostojevski, jonka he ymmärsivät väärin.
ellauri326.html on line 328: – Kyllä tässä varmaan on tarvetta kansallisesti tutkiskella sielua, Koivula avaa.
ellauri328.html on line 158: Useita voittoja ja tappioita myöhemmin 2-mastoinen venäläinen priki Rurik kuskasi Napsun Helenalle. - Gleb Semenych, sieluni, huomautus päiväkirjaan: viisikymmentä mailia luoteeseen, Pyhän Helenan saari on avautunut. Pysäköinti on mahdollista vain Gemstonen alueella!
ellauri328.html on line 448: Paljas totuus: Gender-ideologia ei ota huomioon seksin darwinistista alkuperää - nisäkkäiden lisääntymisstrategiaa, mukaan lukien ihmiset, jotka kyyryvät kuin raidaperäiset paviaanit. Liito-oravauroskin haistelee naarasta kolon äärellä. Seksi, genderhanhille, ei ole objektiivinen totuus miesten ja naisten liittämisestä yhteen keskikohdalta. Emme ole miehiä tai naisia kehomme rakenteemme tai sen vuoksi, että kehomme on suunnattu kohti banaania tai viikunaa, siittiöiden tai munasolujen tuotannon ympärillä. Ihmiset ovat muka pohjimmiltaan psykologisia itsejä, joilla on sisäinen sukupuolitunnus - kuin ruumiittomia sukupuolisieluja. (Väärin! Raamattu sanoo, että taivaassa perseet tervataan.) Nämä "sukupuoli-identiteetit" ovat riippumattomia ja voivat olla ristiriidassa niiden kiimaisten elinten kanssa, jotka Jumala antoi meille ja jotka Raamattu alkoi yhdistää oviin "Ladies" ja "Gentlemen." Nämä "sexi"-kategoriat ovat pelkkää huijausta, sanoo gender-ideologi (en minä, Cod forbid, olen sexipoikia).
ellauri330.html on line 43: Joo ja tietoisuudella ei ole enää paikkaa kropassa niin se katoaa kaikkialle maailman kaikkeuden kanssa. Edellyttäen että sielu on jotain ainetta eikä pelkkää lihasäkin harmoniaa.
ellauri330.html on line 105: Descartes erotti fyysisen ja henkisen alueen. Mieli on Descartesin mukaan erillinen aineeton substanssi (sen olemus on ajattelu), joka on kausaalisesti yhteydessä aivoihin. Descartesin dualismi liittyy eroon ihmisten ja muiden eläinten välillä: vain ihmisillä on mieli, kun taas muut eläimet (ja kasvit) ovat pelkkiä koneita. Aristoteles, mielen biologi, väitti, että ihmisen sielulle on ominaista se, että se ei sisällä vain kasvun, ravinnon ja lisääntymisen vegetatiivisia voimia ja herkkiä havainnointi-, halu- ja liikevoimia, vaan myös ihmisen rationaaliset kyvyt. älyä ja tahtoa. Sielu ei ole, toisin kuin Descartes uskoi, kausaalisesti yhteydessä ruumiiseen, vaan sitä luonnehditaan elävän ruumiin "muodoksi". Aristoteles luonnehtii ihmistä eroavaksi eläimistä ja kasveista sen perusteella, mitä he voivat tehdä (eli heidän kykyjään, joka ilmaistaan käyttäytymisessä, mukaan lukien kielellinen käyttäytyminen). Väitämme, että ymmärtääksemme tietoisuuden evoluutiota meidän on laajennettava Aristoteleen käsitystä vegetatiivisesta, herkästä ja rationaalisesta sielu näkemyksestä, että elävät organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, jotka ovat saaneet perinnöllisyyden. Evoluutiomuutosten seurauksena kehittyi monimutkaisia termodynaamisia järjestelmiä, esim. soluja soluorganelleineen ja myöhemmin monisoluisia elimiä sisältäviä elimiä. Selitämme, kuinka neljä tietoisuuden muotoa kehittyivät yhdistämällä evoluutioteoria Aristoteleen keskusteluihin eri organismien kyvyistä.
ellauri330.html on line 109: Vaikka Descartes erotti jyrkästi mielen kehosta ja aivoista (hänen näkemyksen mukaan elämä liittyy tietoisuuteen vain ihmisten eläinelämän ollessa täysin mekaanista), uusaristotelialaiset väittävät, että kasveilla on voimia, seuraten Aristoteleen tekemää eroa elävyydestä elottomasta. myös, nimittäin vegetatiiviset voimat ja eläimet lisäksi herkät voimat (descartes piti vegetatiivista ja herkkää sielu mekaanisin termein selitettävinä).
ellauri330.html on line 115: Kun kasveilla on vain tarpeita (esimerkiksi ne tarvitsevat vettä), myös eläimillä on haluja ja vastenmielisyyksiä ja ne toimivat päämäärän eteen. Ihmisillä, kieltä käyttävinä olentoina, on herkkien voimien lisäksi rationaalinen sielu. Järjen voima on kyky päätellä, ts. ymmärtää siirtyminen lähtökohdista päätelmään oikeutetusti. Mikä tahansa olento, joka osaa järkeillä, on myös herkkä syille, syille toimia tai pidättäytyä, syille ajatella jotain olevan niin ja syille tuntea. Ja mikä tahansa olento, joka osaa järkeillä ja voi tehdä asioita syistä, voi myös vastata kysymykseen "Miksi?". Joten he ovat vastuussa teoistaan. "Miksi nait sitä pientä tyttöä vasten puuta ja sen tahtoa? Koska teki mieli ja pikkuveli yllytti."
ellauri330.html on line 117: Sielu, toisin kuin elin tai solu, ei ole osa elävää olentoa. Voimme tehdä asioita sielullamme siinä mielessä, että teemme asioita kykyjemme avulla. Ihmisillä on kykyjä ja kykyjä, velvollisuuksia ja alttiuksia. Mutta vaikka kirves on omistussuhteessa omistajaansa (eli se on jonkun hallussa), rationaalisten voimien omistaminen ei ole omistussuhde henkilön ja voimajoukon välillä. Kirveellä voidaan kyllä poistaa henkilö voimajoukosta, mutta henkilöltä lähtee siinä hötäkässä henki.
ellauri330.html on line 250: Haastattelija Adam Smith: Kiinnostuin kirjan muistia käsittelevästä osiosta, erityisesti Clive Wearingista. Yllään pukeutuu henkilö, joka tuhoisan aivotulehduksen seurauksena menetti kaiken tietoisen muistin ja elää pysyvässä nykymuodossa, ikään kuin heräisi jatkuvasti koomasta. Silti tutkimukset osoittavat, että hän osoittaa jatkuvaa rakkautta vaimoaan kohtaan. Miten se selitetään? Ellei sielulla?
ellauri332.html on line 591: David Ayer sai tehtäväkseen ohjata omituisen anti-sankari-supersankarielokuvan "Suicide Squad" jo vuonna 2016. Ayerin alun perin tarkoittama "sielullinen draama" teurastettiin elokuvastudion toimesta sieluttomaksi yleisöä miellyttäväksi komediaksi. Sen lipputulos oli kehno huolimatta siitä että kriitikot ja Ayer itse panivat elokuvassa. Ayerin onneksi AC/DC-fanit kokoontuivat yhteen ja vaativat Ayerin visiota joukkueesta, mikä johti "uudelleenkäynnistykseen" yllättäen nimeltä "The Suicide Squad" vuonna 2021.
ellauri332.html on line 662: Tom Cruise ja Dustin Hoffman näyttelevät vieraantuneita veljiä vuoden 1988 elokuvassa "Rain Man". Vaikka elokuvaa kiitettiin tuolloin autistisen miehen kuvaamisesta, sitä on sittemmin kritisoitu voimakkaasti autistisen miehen kuvaamisesta. Monet ovat viitanneet tähän elokuvaan yleisön yleisestä väärinkäsityksestä autismista. Hoffmanin hahmo on elokuvassa autistinen ja omaa viisaita taitoja, mikä johtaa yleiseen väärinkäsitykseen, että kaikilla autismiasteikolla on sama piirre. Ei sunkaan, enemmistö on yhtä tyhmiä kuin laumasieluisemmat kazojat.
ellauri333.html on line 502: Vainajan kuolemaa ei kuulu surra ääneen, sillä sikhit pitävät kuolemaa normaalina ja välttämättömänä sielunvaelluksen osana. Vainajat polttohaudataan, mikä tapahtuu Intiassa perinteiseen tapaan hautaroviolla. Sikhien mukaan naiset ovat miehiin nähden tasa-arvoisia tai oikeammin täydentäviä, ja naisille kuuluvat periaatteessa samat oikeudet kuin miehillekin niin uskonnollisissa rituaaleissa, avioliitossa, koulutuksessa, perimisessä kuin johtajuudessakin, vaikkei käytännössä.
ellauri333.html on line 544: Daniel Defoe ja Iris taittaa peistä siitä onko kaikki determinististä vai joku valintamyymälä. Is this cheese? Täysin yhdentekevää. Aikamatkustajat eivät problematisoi sitä miten käy jos menee muuttamaan juuri tätä historiaa. Eihän se sitten enää ole tää. Vähän sama ongelma kuin sielunvaelluxessa: jos musta tulee joku muu elukka niin en ole enää mä, ja miten käy pikkuveitikan? Enhän nytkään muista mikä olin ennen tätä rundia. Vitun turhanpäivästä. Mixei voi vaan uskoa ettei tästä tule tämän kummempaa? Kohta pölistään Hietaniemessä tuhkaläjänä. Loppuu tämä pölinä.
ellauri335.html on line 249: ja autuus, riemu sieluni, Kan jag ro med Guds snopp/snippa het.
ellauri335.html on line 257: niin ruumiini kuin sieluni har ännu intet mött min syn
ellauri335.html on line 294: Se sieluni on toivomus
ellauri338.html on line 160: Satmarit on pieni antisionistinen lahko hasideja, jotka ovat jiddishiä käyttävä lahko haredeja eli änkyräortodokseja. Tuhotkaa Israel lukee satmareiden plakaateissa. Sympatian lypsäminen holokaustista loukkaa kaikkia siinä lentoonlähteneitä sieluja. Kaikkinainen assimilaatio on perseestä. Juutalaiset ovat ylpeitä sokeasta uskosta. Koko tää hassuhattuilu on alle sata vuotta vanhaa.
ellauri338.html on line 223: Pokhlebkinin mukaan ruoka ei ole vatsan ongelma, "vaan sydämen ongelma..., kansallisen sielun palauttamisen ongelma". Niinpä hänen mielestään on ruokia, jotka eivät ole kadonneet venäläisestä keittiöstä yli vuosituhanteen, kuten kaalikeitto mustalla leivällä. Pokhlebkin mainitsi "kaalikeiton tuhoutumattoman aromin, kaalin hengen, joka aina seisoi venäläisessä mökissä".. Verratessaan venäläistä ruokaa ranskalaiseen hän mainitsi hapankaalin, suolakurkun, kuivatut herkkutatit, smetanan ja piparjuuren, joita hänen mielestään ei ole Ranskassa.
ellauri339.html on line 290: Debout ! l'âme du prolétaire Seisomaan! proletaarien sielu
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.
Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri342.html on line 420: Hyvä ystäväni. Tehän tiedätte, että meidän naurumme niin teidän kuin minunkin, niin pormestarin kuin saippua- ja savukemainoksissa olevien elokuvatähtienkin kuvastaa aina tiettyjä sielullisia toimintoja. Naurulla on tärkeä biologinen merkitys. Tämän vuoksi ihminen voi nauraa minkälaisessa mielialassa tahansa: viha, mustasukkaisuus, nälkä, kiihtymys, katkeruus, neuvottomuus, sukupuolinen toiminta, vieläpä suuri epätoivokin voivat synnyttää naurua. Sydämellisintä ja aidointa on tietenkin vahingoniloinen nauru. Tämän voi todeta silloin kun sirkuksen trapetsivoimistelija putoaa korkeudesta maahan ja taittaa selkänsä. Silloin "ihmiset" nauravat, ja tästä johtuukin sanonta, että sirkus on kongressimme pahin kilpailija.
ellauri342.html on line 422: Biologisesti on naurun tarkoituksena siis sielun vapautuminen sisäisistä jännitystiloista. Jokainen normaali ihminen nauraa, ja naurullaan hän paljastaa oman sisäisen minänsä.
ellauri342.html on line 437: As your scream disrobes your soul. kun riisuu sielusi sun kiljaisus.
ellauri342.html on line 483: Of your mind and heart Henkesi ja sielusi
ellauri343.html on line 269: 18. toukokuuta innostunut Bobi saapui Sortavalaan, mutta kuuli itse paikalla, ettei tilanne kehittynytkään poliittisesti suotuisasti. Sivén kotiutui Sortavalaan ja alkoi tutustua karjalaisuuteen. Sivén luki Sortavalassa seuraavat teokset: Martti Pihkalan Minkälainen Suomi meidän on luotava?, Ilmari Kiannon Vienan kansan kohtalossa I. K. Inhan Inhaa kansallista itsetutkiskelua ja Gustave Le Bonin sosiaalipsykologinen Joukkosielu.
ellauri345.html on line 277: Riittää Kulliverbin tavoin poimia yksikin näistä Gundolfin kääpiölauseista, huolimatta sen horjuvista sofismista, ja pohtia sitä rauhallisesti. "Vain" avioliitossa "kiistetään... kaikki ne viehätykset ja vastenmielisyydet, jotka syntyvät ihmisen jännityksestä luonnon ja kulttuurin välillä, tästä kaksinaisuudesta: siitä, että verellään hän rajoittuu eläimeen, sielullaan jumaluuteen... Ainoastaan avioliitossa kahden ihmisen kohtalokkaasta ja vaistomaisesta liitosta tai erottelusta... laillisen lapsen käsityksen kautta tulee pakanallisesti sanottuna mysteeri, kristillisin termein sakramentti. Avioliitto ei ole vain eläimellinen teko, vaan myös maaginen teko, loitsu." Eli ei siis vaan geenejä vaan "omaan kuoreen" liittyviä meemejä. (Nää on meille moosexenuskoisille tosi tärkeitä, ette arvaakaan!)
ellauri345.html on line 414: Siksi Ottilien täydellisessä hiljaisuudessa häntä elävöittävän kuolemanhalun moraali tulee kyseenalaiseksi. Itse asiassa se ei perustu päätökseen vaan pikemminkin haluun. Siksi, kuten hän näyttää moniselitteisesti sanovan, hänen kuolemansa ei ole pyhä. Jos hän tunnustaa, että hän on astunut pois "polultansa", tämä sana voi todella tarkoittaa vain sitä, että vain kuolema voi pelastaa hänet sisäiseltä tuholta. Ja niin se on sovitus kohtalon merkityksessä, mutta ei pyhä sovitus, joka ei voi koskaan olla vapaa kuolema ihmiselle, vaan ainoastaan hänelle jumalallisesti määrätty kuolema. Ottilien, kuten hänen koskemattomuutensa, on vain sielun viimeinen keino, joka pakenee rappeutumisesta. Rauhan kaipuu puhuu hänen kuolemanvaistossaan. Goethe ei jättänyt kuvailematta, kuinka täydellisesti se kumpuaa jostakin luonnollisesta siinä.
ellauri345.html on line 422: Mutta tämä ei ole ainoa tapa, jolla sanaton halu voidaan tunnistaa; Heidän elämänsä näyttää myös toivottomalta, kun moraalimääräysten valo osuu heihin. Mutta vain täydellinen kiinnostuksen puute tätä runoutta kohtaan näyttää sallineen kriitikon nähdä sen. Niinpä Julian Schmidtin kodikkaalle mielelle jätettiin kysymys, joka olisi ensimmäinen kysymys, joka tulee ennakkoluulottoman mieleen, kun hän kohtaa tapahtuvan. "Ei olisi ollut mitään sanottavaa sitä vastaan, jos intohimo olisi ollut vahvempi kuin omatunto, mutta kuinka ymmärtää tämä omantunnon vaientaminen?" "Ottilie syyllistyy syyllisyyteen, hän kokee sen myöhemmin hyvin syvästi, syvemmin kuin on tarpeen; mutta miten hän ei tunne sitä aiemmin? ... Miten on mahdollista, että niin hyvin luotu ja hyvin koulutettu sielu kuin Ottilie ei koe, että tapa, jolla hän käyttäytyy Eduardia kohtaan, tekee vääryyttä hänen hyväntekijäänsä Charlottelle?" Ei mitään tietoa asian sisimistä yhteyksistä!
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 454: . Romaania käsittelevässä kirjeessään Zelter kirjoittaa Goethelle: löytyihän sulla loppuviimexi tähän tarkoitukseen sopiva kirjoitustapa, joka on kuin kirkas elementti, jonka ketterät asukkaat uivat toistensa läpi räpytellen tai tummentuen, liikkuen ylöspäin. ja alas eksymättä tai exymättä. Se, mitä Zelterin koskaan tarpeeksi arvostetulla tavalla ilmaistaan, havainnollistaa, kuinka runoilijan kaavamainen, lumoava tyyli muistuttaa lumoavaa refleksiä vedessä. Ja tyylin lisäksi se osoittaa tuon "ilojärven" merkityksen ja lopulta koko teoksen merkityksen. Aivan kuten näennäinen sielu ilmestyy epäselvästi, houkuttelee viattomalla selkeydellä ja johdattaa alas syvimpään pimeyteen, niin myös vesi osallistuu tähän outoon taikuuteen. Koska se on toisaalta musta, tumma, käsittämätön, mutta toisaalta heijastava, selkeä ja kirkastava. Tästä vesiaiheesta lähtee Benjyn sanamylly taas pyörimään:
ellauri345.html on line 538: Tästä piätellen henki voisi olla jotain totalitaarista, ulkoa ja ylhäältä annettua, sielu taas kunkin oma sykkäilevä sydän siellä sisällä.
ellauri345.html on line 545: Henki on selkeästi jotain jota saadaan yläkerrasta. Yllättävää kyllä sielu on osa henkeä, mutta samaan aikaan kuitenkin se sisältää myös ruumiin, ml. luut, sisuskalut, muskelit ja sukupuolielimet. Se on suunnilleen sama asia kuin elämä tai ize asiassa koko apina. Sielu on sitä myötä myöskin oikeastaan paha. Aina uutta juonta sahaa, ankat. Joskus hyvää, joskus pahaa, ankat. Sielu on apina horisontaalisesti tarkasteltuna, henki sen vertikaalinen ateriahissi taivaaseen. Jotain tällästä.
ellauri345.html on line 549: "Ihminen koostuu ruumiista, hengestä ja sielusta, ne on siinä yhtenä sekametelisoppana." Tämä kelpaa useimmille apinoille määritelmänä. Mutta piru piilee yxityiskohdissa! Lääketiede on kylä hyvin selvillä ruumista, muttei sekään selitä kaikkea! Onko henki ruumiin materiaalivapaa osa, vai sielun, vai molempien? Onko henki niikö panohalu, ymmärrys ja tahto, tai jotain sellasta? Se kyllä kuulostaisi miehekkäämmältä.
ellauri345.html on line 553: Sielu on se mikä tekee imettäväisistä imettäväisiä, emmekä nyt puhu vain synnyttimistä ja nisistä vaikka niitäkin on kiva näin ohimennen kosketella. Varsinkin kun sielu ei tämän lähteen mukaan ole physisch greifbar. Tissit ja pillu sentään siihen hyvin soveltuvat.
ellauri345.html on line 555: Noniin, siis sielu on ikäänkuin ruumiiton kokemusten muistitikku, johon ne henkisest tallentuvat. Kaikki sielut ovat yhteenkytketyitä virtuaalisesti pilvessä, muodostaen maailmansielun eli nirvanan. Sinne ei olekaan ihan helppo päästä, mutta kuten lohkaisi Mauno Koivisto vainaja Bernsteinia siteeraten, tie on sinänsä jo päämäärä.
ellauri345.html on line 557: Sitten on vielä tämä psyyke, kreikkalaisten sielu, joka meille saxalaisille on jotain muuta kuin germaaninen sielumme. Ei, psyyke on tarkkaan erotettava sielusta. Psyyke on virtuaalinen suolisto, joka sulattelee sieluun päätyviä vaikutuxia. Jos kokemus ei sula, sieluun tulee ilmavaivoja. Sielu kopsii psyyken sulattamat sisällöt keskusmuistista umpilevylle lähtiessään karulle.
ellauri345.html on line 559: Sielun tarpeiden ja egon halujen nokkapokka aiheuttaa kaikenlaista pahaa oloa. Hengenmies voi hoitaa sielua sanan avulla, muttei egoa, koska se on jo osa henkeä. Egon luonnevikoja ei voi korjata. 197-vuotias woodoomummu tiesi tämän Prinsessa ja Frog-filmissä.
ellauri345.html on line 563: https://spirit-online.de/unterschied-geist-und-seele.html tuo peliin tärkeitä lisänäkökohtia! Henki ja sielu ovat molemmat hienovaraisen, muodottoman olemassaolomme tasoja. Emme voi nähdä, haistaa, tuntea, koskettaa, punnita, mitata, annostella tai kaupata henkeämme - paizi voimme! voimmehan paeta jotain henkemme kaupalla tai pantata sielumme paholaiselle! Voisimme silti havaita sielumme aisteillamme tai jollain muulla tavalla. Henkemme on olemassaolomme "ajatteluulottuvuus", kun taas sielumme on olemassaolomme "hengissäolemisulottuvuus" (pun unintended). Geist und Spirit sind mir das Gleiche. Geist ist deutsch, Spirit english.
ellauri345.html on line 567: Sielu puolestaan on monta asiaa yhtä aikaa. Siellä on yksi, kaiken kattava ensisijainen sielu. Tämä YKSI SIELU on Isä-Äiti Jumala. Olemme kaikki tämä yksi sielu. Tämä YKSI sielu on/käsittää sisällään koko luomakunnan. Ajan alusta äärettömyyteen se kattaa kaiken, mikä on, mitä ei ole ja mikä on olemassa ja mitä ei ole olemassa. JUMALA on itse asiassa luultavasti oikea ilmaus tässä. Das Nichts nichtet, kuten Hegel sanoisi. Warum gibt es überhaupt etwas? Warum nicht lieber nichts? ehdottaa Heidegger.
ellauri345.html on line 569: Tämä yksi alkuperäinen sielu on nyt jakanut ja "jakanut" itsensä useille täysin erilaisille tasoille/ulottuvuuksille. Aber aufpassen! Merk dass "jakaa" oder "geteilt" die falschen Worte sind, denn alles ist mit allem verbunden. Vielleicht können wir es uns wie ein Organismus vorstellen. Nehmen wir als Anschauungsbeispiel einmal „die Welt“. Diese große Gesamteinheit beinhaltet schier unendlich viele immer kleiner werdende Detaileinheiten.
ellauri345.html on line 582: Ja tässä meillä on jo yhteys hengen ja sielun välillä. ELÄVÄ henki asuu kujun sielussa. Jos henki on kuollut, kujussa ei ole sielua. Ja huomaamme tämän paitsi alastomien esineiden kanssa, vaan alastomat ihmiset voivat myös käyttäytyä kuin olisivat sieluttomia.
ellauri345.html on line 584: Joskus ihmettelemme, kuinka alastomat ihmiset voivat tehdä julmia julmuuksia. He toimivat sieluttomasti (ilman rakkautta). Sisälläsi ei ole MITÄÄN elävää henkeä. Rakkaus karkotettiin heistä varhaisessa lapsuudessa. Siitä lähtien he ovat eläneet vailla rakkautta. He ovat elämättömiä, ovat ihmisiä ilman rakkautta - kuten zombeja tai näennäisesti kuolleita. He ovat kylmiä. Hänen sydämensä on tehty kivestä. Rakkautesi on jäässä. He toimivat puhtaasti jämäkästä egosta, joka ei pysty havaitsemaan tunteita. Tämä on pimeä pimeys elämämme varjopuolella. (Ego ei siis sunkaan ole henkeä, niinkuin väitti yllä arvoisa kolleega.)
ellauri345.html on line 586: Toisin kuin ego, sielu on kaikenlaista kivaa altruistista. Sielu on elävää rakkautta. Sielu on valoa. Sielu on ilo. Sielu on rauhaa. Sielu on kunniaa. Sielu on autuus. Ego on vain pikkumainen kusipää.
ellauri345.html on line 593: Sielut inkarnoituvat kehoon (muotoon), esimerkiksi ihmiseen, mutta myös porkkanaan, täihin, iilimatoon tai luteeseen, saadakseen kokemuksia ja kehittyäkseen. Yksi alkuperäinen sielu (Jumala) sisältää jo KAIKEN kehityksen. Mutta vaikka kaikki on jo valmis, sielut haluavat silti pelata elämän peliä uudelleen. Koska se on kivaa. Jumala on siihen vähän kylästynyt. Lautapelit ovat valmiit ja tietokonepelit ohjelmoitu - ja silti nautimme niiden pelaamisesta uudelleen - eli niiden käyttämisestä ja soveltamisesta. Tässä suuri heijastuu pienessä ja pieni heijastuu suuressa.
ellauri345.html on line 594: Ja juuri kun sielu on saanut palapelin valmiiksi, se pulpaa sen toisen ja kolmannen ja neljännen kerran - aivan kuten mekin, koska rakastamme myös pulmapeliä useita kertoja, koska arvoittaminen on niin hauskaa.
ellauri345.html on line 596: Pelin tarkoitus on tulla izetietoisexi. Izetietoiset ihmiset auttavat joka kierroxella alkusielua (jumalaa) tulemaan yhtä izetietoisexi kuin ne. Henki on tärkeä työkalu matkalla tähän tietoisuusprosessiin. On tärkeää välillä vetää henkeä. Henki on pyhä. Ehdollistunut egomme on toisaalta raskas perässä vedettävä. Ja egomme ajattelu voi todella väsyttää meitä, kun taas henkemme inspiraatiot inspiroivat, ilahduttavat ja ilahduttavat meitä. Ero egon/mielen/pään/ajattelun ja hengen/inspiraation välillä on monille ihmisille tuntematon, vaikea ja ikävä.
ellauri345.html on line 598: Kun meistä vähin erin tulee energeettisesti kevyempiä ja värähtelemme korkeammalla värähtelytasolla, meidän on opittava erottamaan toisistaan keitä olemme ja keitä emme ole. EMME ole ehdollinen egomme emmekä kehomme, vaan ME OLEMME HENKIÄ. Olemme niin sanotusti jumalallista älyä. Tästä ei pidä egon ylpistyä, se on ihan normaalia. Kun sielu "suutelee" universaalia tietoisuutta, muoto syntyy juuri tuossa kohdassa, nimenomaan juuri tuossa kohdassa (näyttää kuvasta). Jotain syntyy. Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Ilman niitä ei ole koko taidetta.
ellauri345.html on line 600: Lapsi, jonka sielu ja henki "suudelmillaan" (no, täytyy myöntää mentiin pidemmälle, juu juu, mentiin pidemmälle) synnyttivät, on ruumis (muoto). Ja niin puhumme myös kolmiyhteisyyden kehosta, hengestä ja sielusta. (Der Henki olis niikö koiras ja die Sielu naaras, kuten kolleegamme ovat huomauttaneet edellä.)
ellauri345.html on line 602: Ja kuten kaikki lapset, kehomme on joskus hyvin itsepäinen, itsepäinen ja pikkuveikalla on ikäänkuin oma tahtonsa. Pystyäksemme hallitsemaan kehoamme, tarvitsemme egomme. Egomme on "kehomme henki". Egomme on kuin sähköasema (kuten muuntajatalo). Ego muuttaa sielumme ja henkemme hienovaraiset, muodottomat signaalit kehon signaaleiksi, liikeimpulsseiksi, käytökseksi ja teoiksi. Toimimme ihmisinä (tai apinoina, mixei myös täinä tai perskurkkanoina).
ellauri345.html on line 604: Itse asiassa egomme saa käskynsä ja työohjeensa suoraan rakkauden kentältä: sielulta ja hengeltä. Mutta koska tämä on joskus johtanut egon kannalta epämiellyttäviin, tuskallisiin ja fyysisesti/henkisesti huonoihin tunteisiin (jotka olivat kuitenkin tarpeellisia ja tärkeitä sielumme kasvuprosessille: Auts tekee viisaammaksi, välttämättömyys on keksinnän äiti, virheistä oppii) - ja koska meillä on vapaa tahto - egomme saa myös sanoa EI. Ja se käyttää sitä hyväkseen. Silloin egomme tekee jotain erilaista, nimittäin sitä, mitä SE pitää oikeana. Ja egomme pitää kaikkea ulkopuolista paljon tärkeämpänä kuin sielun ja hengen impulsseja. Ja koska egomme ei enää kuuntele rakkautta, monet asiat menevät pieleen ja lisää kipua syntyy, varsinkin toisille.
ellauri345.html on line 606: Myös kehomme on tärkeä, koska vain sen avulla voimme kokea, tuntea, havaita, nauttia ja aistia toisten kehojen mehukkaita muotoja. Kehomme on kuin radiovastaanotin, kuin monitoimityökalu, kuin kitaran runko (resonaattori) ja kuin vahvistin. No, mitäs sitä kiertelemään, siitin ja emätin. Kehomme palvelee meitä kokemaan ja tuntemaan tunteita pyöreiden muotojen tasolla, koska mieli ja sielu ovat molemmat muodottomia eivätkä voi tuntea tai havaita mitään aistillisesti ilman kehoa. Ilman kullia ja pillua ei tulisi mistään mitään, edes lapsia.
ellauri345.html on line 610: Loppujen lopuksi rakkaus, eli henki ja sielu, on aina ylivoimainen. Egomme haluaa seurata oppimiaan ideoita ja ehdollistamista, mutta ne tuovat meille vain "huonoja hampaita" (liian paljon suklaata todellisen rakkauden korvikkeena, josta tulee hampaisiin reikiä.)
ellauri345.html on line 612: Jotta sielumme voi kehittyä optimaalisesti ja henkemme voi ja voi ilmaista itseään luovasti ja mielihyvin (kehollamme), egomme on yksinkertaisesti sanottava: "Palvelen mielelläni sydänkenttääni (sieluani) ja auliisti ja iloisesti seuraan henkeäni (intuitioni, sisäinen ääni, sisäinen tunne)."
ellauri345.html on line 704: Kaiken tämän perusteella veikkaan, että Klages porukoineen koitti kaataa hengenmiehiä alas pyramiidin huipulta ja korvata ne yxilöllisemmällä sielutieteellä. Sekin oli osa samaa liikehdintää, jolla feodalismin viimeisetkin jämät luudittiin pois kehittyvän talousliberalismin jaloista. Hitler, Mussolini, Stalin ja muut vastarintaliikkeet oli keskusjohtoisen valtiokapitalismin viime kouristuxia. Kun niistä päästiin, valta on viimeinkin siellä minne se kuuluu eli biljonääri oligarkeilla. Kaikkien maiden oligarkit yhtykää taloussopimusten (TTIP) nimessä.
ellauri345.html on line 706: Juu pyhää henkeä ja kirkonmenoja ei enää tarvita kun on tää mainosten turvottama interweb ja suorasoittosarrjat. Mainoxet on korvanneet rukouxet ja siunauxet ja some kirouxet. Muuta moraalia ei tarvita kuin looking out for number one, markkinavoimat pitävät huolen lopusta. Jokainen pikku sielu haluaa 8 sekunnin julkisuutensa. Unelma on tulla pyhimyxexi eli julkkixexi, jollei suorastaan tule jackpot ja pääse oligarkkien olympoxen jäsenexi. Toivo ja unelmoi, ora et labora, niin kaikki on sulle mahdollista vielä tässä elämässä, joka valitettavasti on sun ainoa. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, luota sydämmees vaan!
ellauri347.html on line 300: Nykyään saatamme tarkastella elämää keskiajalla tai elämää sellaisena eläimenä kuin murmeli jota närästää ihan et 'cringe'. Mutta tosiasia on, että vapauden puute jota edustaa biologinen tai sosiaalinen determinismi on helppoa. Elämälläsi on rakenne, merkitys; ei ole epäilyksiä, ei syytä sielun etsimiseen, sinä sovit etkä koskaan kärsinyt identiteettikriisiä.
ellauri347.html on line 302: Historiallisesti katsottuna tämä yksinkertainen, joskin vaikea, elämä alkoi muuttua kun sitä ravistellaan renessanssin kanssa. Renessanssin aikaan ihmiset alkoivat nähdä ihmiskunnan maailmankaikkeuden keskuksena Jumalan sijaan. Toisin sanoen ne alkoivat ryöstää siirtomaita aivan sikana. Toisin sanoen meidän ei tehnyt mieli katso vain kirkkoa (ja muita perinteisiä laitoksia) polkuna, jota meidän piti kulkea. Sitten tuli kaiken kukkuraxi uskonpuhdistus, joka esitteli idean että jokainen meistä on yksilöllisesti vastuussa omista tuloistaan, ml. omasta sielustaan (pelastus). Ja sitten tulivat demokraattiset vallankumoukset, kuten amerikkalaiset ja Ranskan kielen vallankumoukset. Nyt yhtäkkiä meidän piti hallita itseämme ja intiaaneja! Ja sitten tuli teollinen vallankumous, ja maanmuokkauksen sijaan maaperää tai tehdä asioita käsin, meidän täytyi myydä työmme vastineeksi rahasta. Ihan yhtäkkiä meistä tuli työnantajia, työntekijöitä ja kuluttajia! Sitten tuli sosialisti vallankumoukset, kuten Venäjän ja Kiinan, jotka esittelivät idean osallistavasta taloustieteestä. Et ollut enää vastuussa vain sinun omasta hyvinvoinnista, mutta myös työtovereista! Ihan kreisiä!
ellauri347.html on line 344: Toinen vetäytyvä perhetyyppi on moderni perhe, joka löytyy maailman "edistyksellisimmistä" osista, erityisesti USA:sta. Vaihtuneet asenteet lasten kasvatukseen ovat saaneet monet ihmiset vapisemaan käyttää fyysistä rangaistusta ja syyllistämistä lasten kasvatuksessa. Uudempi idea on kasvattaa lapsesi tasavertaisinasi. Isän tulee olla pojan paras kaveri; äidin tulee olla tyttärensä sielunkumppani. Mutta prosessissa hallitessaan tunteitaan ja nyrkkiään vanhemmista tulee kylmän välinpitämättömiä. Ne eivät itse asiassa ole enää todellisia vanhempia, vaan vain lastensa avopuolisoita. Lapset, nyt ilman todellista aikuisen ohjausta, kääntyvät ikätovereidensa puoleen ja tiedotusvälineisiin saadaxeen arvoja.
ellauri348.html on line 113: Egyptiläinen Horus on yxi vanhimpia jumalia. Hän oli haukkapäinen mies, joka piteli kädessään ach was- sauvaa, ja ankh morpork-symbolia. Se on kaikkea kengännnauhasta avaimeen, jolla pääsee tuonpuoleiseen. Ihmisen kolmas silmä avautuu, kun hengen ja sielun silmät yhdistyvät. (Sielusta ja hengestä on meillä aikaisempi paasaus albumissa 345.) Apinan kolmas silmä on kyllä takapuolessa. Horus liittyy tähän sillä että se oli erittäinkin toiveikas. Horuxesta mesosi se Crowley joka kexi uskonnon nimeltä Thelema.
ellauri348.html on line 115: Hindulaiset liittävät toivon usein käsitteisiin halu ja toive. Panohalu on toive päästä hilloviivalle. Jos ei pääse yhtymään naisenpilluun, voi odotella karman pyörän pyörähdystä kunnes pääsee mokshaan eli maailmansieluun yhtymään. Hindujen Afroditella Lakshmilla on neljä kättä ja Black & Decker (tai ehkä 2): dharma, artha, kama, ja moksha, eli vanhurskaus, varallisuus, mielihyvä ja vapautuminen. Tämän kun saan ja vielä toisen, niin enää 3 viidestä puuttuu. Ize asiassa nykytilanteessa kaikki on jo täydellistä, eli mixi rehkiä. No ei tästä tämän enempää, ei tää oikein nazaa länsimaiseen toiveikkuuteen, jossa karman pyörän korvaa tombola. Kaunis jumalatar istuu vaunuissa, leikkisät norsut ilahduttavat häntä kärsillään. Lehmien ja hevosten valtiatar nääs.
ellauri348.html on line 485: Olen havainnut, miten paljon ne siitä nauttii ja miten paljon se vaikuttaa niiden mielenterveyteen. Mutta ne joutuvat ulkona alttiiksi vaaroille ja aiheuttavat vahinkoa lähiluonnolle. Päästäisistä ei tosin ole järin väliä, ei niillä ole kuolematonta sielua.
ellauri349.html on line 209: Eva Korsisaaresta ei löydy paljon kuvia, ei se nähtävästi ole hääppönen. Ei kelpuutettaisi Dalai Lamaxi. Izenäinen sielu kumminkin ja perätilainen moniosaaja. Korsisaaren väikkäri löytyi Pasilan poistohyllystä. Mit vit, Eski saa kiitoxissa yhden laihan kappaleen, se ei ollut työn ohjaaja vaan Horatiuxen porsas H.K.Riikonen, ja työ tehtiin Kristina-instituutille. Eva oli käynyt kuulemassa Eskin peptalk luentoja, siinä kaikki.
ellauri349.html on line 270: Ei nytpä kerronkin miten löysin tien Pipsan punaisiin pikkuhousuihin. Lassi Nummen sielukasvaloinen rouva Pirkko hoiti Tamminiemessä dementoitunutta Urho Kekkosta. Mutta olimme kumpikin naimisissa tahoillamme. Ekbergin puhelusta menisi viikkoja ennenkuin antautuisit minulle, saisin erektiivisenä rullata reisille nuo isot kaatiot. Asuntosi Albertinkadulla olisi pikku sammalmättäämme ja minä vihdoinkin sinun mikkihiiresi. Yhtyminen sinuun oli upeaa. Ette arvaakaan. Olin saunassa punatukkaisen viixekkään paarman kanssa.
ellauri349.html on line 434: Katolinen usko velvoittaa meidät katsomaan, että sielut ovat välittömästi Jumalan luomia, vaikka karvoittuneet tervaamattomat perseet olisivat kuinka evolutiivisia. Paavi Johannes Paavali II on äskettäin vahvistanut kannan, joka erottaa ruumiin ja sielun luomisen, korostaen evoluutioteoriaa tukevia faktoja puoli vuosisataa myöhemmin.
ellauri349.html on line 693: Heideggerin näkemyksen mukaan olemme aina jo matkalla kohti Gelassenheitia, avoimuudessa sitä kohti, mutta emme täysin perillä. Samanlainen ajatus löytyy Eckhartin ymmärryksestä jumaluudesta tai jumalallisesta tahdosta, koska hän ei pidä Jumalaa (tai jumalallista tahtoa) jonakin meistä erillisenä. Pikemminkin Eckhart ymmärtää, että meidän on oltava " gelâzen ", jotta ymmärtäisimme, että olemisen salliminen luonnehtii jumaluuden ykseyttä ja sielun perustaa" (Moore, 2019, s. 138). Sekä Heidegger että Eckhart ovat yhtä mieltä siitä, että vapautuminen on tämäntyyppisen pohdiskelun olennainen perusta.
ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
ellauri350.html on line 411: Atticus pitää Demiurgia, maailman luojaa Platonin Timaiuksessa, ylimpänä jumalana. Ontologisesti hän näkee Demiurgin ylimpänä ensimmäisenä peripateetikkona; hän identifioi Demiurgin hyvän platoniseen muotoon, hyvään itsessään, joka esiintyy korkeimpana jumalana Platonin tasavallassa. Näin tehdessään hän seuraa keskiplatonismin konservatiivista suuntaa, jota myös joku Albinus (n.h.) edustaa, ja on ristiriidassa näkyvän keskiplatonistin ja uuspythagoralaisen Numeniuksen näkemyksen kanssa. Numenius (n.h.), kuten myöhemmät uusplatonistit Plotinos ja Proclus (no ei näistäkään ole paljon lintuhavaintoja, mutta kz. albumia 357), olivat ymmärtäneet Demiurgin erillisenä kokonaisuutena, "Hyvän" apulaisena. Keskiplatonistien yleisen näkemyksen mukaan Demiurgi luo maailman tarkastelemalla asioiden arkkityyppejä (ideoita) kuin jotain mallikuvia. Atticus jakaa tämän näkemyksen, mutta toisin kuin useimmat keskiplatonistit, hän ei oleta ideoiden maailman olevan Demiurgin älyssä (nous). Pikemminkin hän osoittaa sille erillisen olemassaolon nousin ulkopuolella, sielun tasolla, demiurgin housuissa.
ellauri350.html on line 415: Koska Atticuxen mallissa alkuaine oli liikkeessä jo ennen maailman luomista, herää kysymys tämän liikkeen syystä. Atticus, joka jäljittää jokaisen liikkeen takaisin sielulle sen alkuunpanijana, antaa aineelle oman sielunsa. Näin ollen hän pitää ainetta elävänä (hylozoismi). Koska esikosmisen aineen liike oli Timaiuksen mukaan kaoottista, ei luonnostaan täydellistä sielua voida pitää Atticuksen liikkeen aiheuttajana, sillä täydellinen tai hyvä sielu saattoi tuottaa vain järjestystä. Tästä Atticus päättelee, että alkuaineen sielun täytyy itse olla epäjärjestynyt ja siksi "paha" (kakḗ). Hänelle paha sielu yhdessä sen elävöittävän aineen kanssa on pahuuden syy maailmassa. Atticus käyttää tähän teknistä termiä "pahansuopa sielu" (kakergétis psychḗ), mikä on tyypillistä hänen opetukselleen.
ellauri350.html on line 417: Vasta demiurgin luomisteon kautta aineen paha sielu sai jumalallisen ravintolisän. Tällä tavalla se sai osuuden sekä ideamaailmasta että nousista ja hyväksytystä järjestä. Siitä lähtien aineellinen maailma on tehnyt säännöllisiä jumppaliikkeitä. Joten aineen alunperin pahasta sielusta tuli hyvä (vaikkakaan ei täysin täydellinen) maailmansielu. Kuitenkaan "ilkeä sielu" ei muuttunut täysin, vaan se jatkoi olemassaoloaan sielun huonona osana kosmoksessa ja jatkoi vaikutustensa kehittämistä rajoitetussa määrin. Aineen luonnollista pahuutta ei korjaa sen sielun muutos, vaan se on rajoitettu; se vaikuttaa vain kuun ja maan väliseen alueeseen (kuviteltu maailman keskipisteeksi). Tämä alue on ainoa osa kosmosta, jossa Platonin opetuksen mukaan tapahtuu pahaa.
ellauri350.html on line 423: Atticus puolusti painokkaasti platonista oppia sielun kuolemattomuudesta Aristotelesta vastaan. Hän syyttää Aristotelesta sellaisen näkemyksen puolustamisesta sielusta, joka merkitsee sielun toiminnan kieltämistä, mutta myös sen substanssia ja luonnetta, väittäen, että just tää kuolemattomuus erottaa sielun älystä (nous); Aristoteles tekee sielusta tarpeettoman. Atticukselle maailmansielu järjestää ja läpäisee kaiken, koska vain jos yksi sielullinen voima yhdistää ja pitää kaiken yhdessä, maailmankaikkeutta voidaan hallita järkevästi ja kauniisti. Law and order ja republikanismi vallizee. Presidentti istuu oval officessa valkoisessa talossa. One ring to bind them all.
ellauri350.html on line 425: Atticus opettaa, että ihmisen kuolematon rationaalinen sielu (logikḗ psychḗ) on ymmärrettävä jumalallisen ja ei-rationaalisen sielun liittona. Hän pitää irrationaalista sielua alustana, jumalallista järjestysperiaatteena ja nousin kantajana. Lisäksi hän hyväksyy myös järjettömän, lyhytaikaisen elämänperiaatteen (álogos zōḗ). Hän identifioi tämän periaatteen Timeuksen sielun kuolevaisiin puoliin, jotka ovat intohimoisen halun lähde. Hänen näkökulmastaan tämä irrationaalinen, järjetön osa ei ole sielun todellinen osa, vaan vain tilapäinen lisäys, jonka sielu saa kehossa oleskelunsa ajaksi ja joka tulee aineen "ilkeästä" sielusta ja palaa siihen ihmisen kuollessa. Alkiossa Atticus ilmeisesti olettaa animaation ja muodostumisen yksinomaan irrationaalisen elämän periaatteen kautta; alkio ei ole hänelle vielä ihminen, vaan siitä tulee sellainen vasta myöhemmin, kun rationaalinen sielu tulee sisään ulkopuolelta. Pahaa lääkettä! Sittenhän abortti olisi perusteltua! NOT THE PLAN!
ellauri350.html on line 429: Klassisessa antiikissa Atticuksen filosofian vaikutus oli huomattava ja kestävä. Hänen opetuksensa kosmologiasta ja sielusta vaikuttivat lääkäri Galenukseen, joka kuitenkin torjui hänen näkemyksensä alkion muodostumisesta. Kyllä siihen sittenkin tarvitaan aimo limaruiskaus kuukerin nellistä. Kuuluisa peripataatti Aleksanteri Aphrodisiac käsitteli Atticuksen Aristotelesta esittämää kritiikkiä. 3. vuosisadalla platonisti Longinus sai valitettavasti vaikutteita Atticuksen metafysiikasta.
ellauri351.html on line 76: Odin ja hänen veljensä Ve ja Vili loivat ensimmäisen miehen ja naisen ollessaan kävelyllä rannalla. He löysivät vierekkäin kasvavan saarnen ja jalavan. Toisessa versiossa tarinasta he löysivät kaksi ajopuuta rannalta. Puut he muotoilivat ihmisiksi, miehen nimeksi tuli Askr (Saarni) ja naisen nimeksi Embla (Jalava). Odin antoi heille elämän ja sielun, Ve ymmärryksen ja Vili ruumiin ja aistit. Jumalat loivat myös ihmisille paikan, jossa asua – Midgårdin (Keskimaa), jonka ympärille he rakensivat muurin, joka suojasi heitä jättiläisiltä. Midgårdin ja Asgårdin he yhdistivät sateenkaarisillalla, jonka nimi oli Bifrost.
ellauri351.html on line 484: On siis virheellistä vihaamista, siis myös virheetöntä. Niitä alkaa Paavo setviä niteen puolimatkassa. Virheet syntyvät tietobiaxista, sielun syndimekanismeista ja ryhmäjutuista.
ellauri352.html on line 76: Mutta onnex onnex filosofi Pirmin Stekeler-Weithofer hylkää yhteiskuntateoreettisen tulkinnan taistelulle tunnustuksen puolesta. Sen sijaan hän olettaa, että Hegelin isäntä-orja -luvun todellinen teema on ihmisen itsensä suhde itseensä; hän lukee sen Hegelin kritiikkinä sokraattis-platonis-kristilliselle metaforalle sielusta tai järjestä ruumiin hallitsijana. Vittu Pirmin Stekeler on kuin nippu näitä psykopaattikyrpiä.
ellauri352.html on line 81: Hegelin isäntä-orja-luvun Stekeler-Weiterhofer ymmärtää kritiikkinä sokratis-platonista vertauskuvaa kohtaan sielusta ruumiin hallitsijana. Stekeler-Weithofer näyttää henkilökohtaisen itseluottamuksen kehittymisen itsekasvatuksena ja itsehillinnäna sen sijaan, että se keskittyisi vain yhteiskuntateoreettiseen arkkityyppiin, ihmisten väliseen tunnustamistapaukseen. Platonin tulkinnassa hän erottaa psykḗen maineen ja kunnian kantajana, joka kestää myös kuolemamme jälkeen, ja aktiivisen aretḗ- ihmisen (hyve), jossa toimimme tunnollisesti ja itsetuomisesti, riippumatta muiden kehuista tai moituksista. Huolehditaan siitä, että sielua ei ymmärretä onttisesti 'sieluksi' kutsutun henkisen olennon todellisena olemassaolona. Sielu on vaan meemi, tyypin kuolematon maine meedioissa ja pilvipalveluissa. Stekeler vakuttaa (kuorossa Hegelin ja muiden sax. idealismikellarin juuresten kanssa) tiedon subjektin absoluuttisuudesta. En voi epäillä ajatusteni ja tekoni toteutumista. Ja mixi en, bitte sehr? Die Geschichte vom hölzernen Bengele, by: Joseph Mengele. Ei tässä ole päätä eikä häntää Pirmin hyvä, puhdasta potaskaa.
ellauri352.html on line 150: Johkin kuulumisen tarve on laumasieluiselle apinalle ihan tärkeintä. No hemmetti, mixi sitten käytettiin sivukaupalla tämän tarpeen seuraamusten sätintään? Kaikki nää hirveydet on sille ihan myötäsyntyiset.
ellauri352.html on line 163: Sen lisäksi, että hän on kirjoittanut suuren kirjan "Descartes' Error", joka muutti ihmisten käsityksen nähdä "järjen ja tunteen" risteys, jossa hän opinnoissaan "lyö vetoa", että limbinen järjestelmä (aivojen osa, joka hallitsee tunteita) ja perustoiminnot) ja neokortex (osa järkeä) liittyvät toisiinsa, koska ne toimivat aina yhdessä. Hänen ikonisin lause kirjassa on: "jokainen rationaalinen ilmaisu perustuu tunteisiin". Tollasia dagot ovat, tunneihmisiä. Vetävät fadoja kapakassa vedet silmissä. Sitäpaizi höh, Descartes erotti sielun ruumiista, ei sielua ja henkeä kuten Klages ja muut nazit albumissa 345.
ellauri352.html on line 211: Sielu muodostuu tunteista, Paavo väläyttää. Ei hullumpikaan ajatus kun muistaa miten sakemannit asettivat järjen ja sielun vastakkain. Sielu on siis matelijanaivot ja järki toi nuorempi kuorikerros. Tää aivojen kaxikerroxinen hermoverkko selittää tuhannet vuodet magiaa, mystiikkaa ja filosofiaa. Sikäli vaan outoa että mixi porukat sitten huolehtii niin paljon juuri sielun ikuisuudesta? Sehän on muutenkin aika ikuinen, koska se on koodattuna geeneihin eli kaikille apinoille lähestulkoon sama! Järki säilyy ylisukupolvisesti vain meemeinä, koska sen kytkennät muodostuvat kokemuxesta.
ellauri353.html on line 531: Isaac Babel kirjoitti kokonaisen kirjan juutalaisista gangstereista. Hän ei ollut romanttinen sielu. Tässä lyhyessä novellissa moderni kirjailija, nyt politrukki, keskustelee Gedalin kanssa, joka on vastoinkäymisten ja päämäärien vartija, toisen ajan asioita, joista ei ole juurikaan hyötyä nykyisyydessä. Babel jättää meidät, jopa nyt vuonna 2023, pelkäämään seuraavaa historian käännettä, pelkäämään seuraavaa armeijaa, jolla on totuus, yksi totuus ja joka tulee luoksemme missä tahansa olemmekin. Olisiko se vihdoinkin Israelin armeija?
ellauri359.html on line 171: Blakella oli elämänsä aikana vain yksi näyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Megan Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”. ”Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää", puolusteleixe Blake.
ellauri359.html on line 213: Blake uskoi neliyhteyteen, piru neljäntenä pyöränä. Blake uskoi, että jokaisella ihmisellä oli kaksinkertainen identiteetti, joista toinen puoli oli hyvä ja toinen paha. Blake ei hyväksynyt käsitystä sielusta erillään ruumiista, vaan näkee sielun ruumiin letkumaisena jatkeena. Hän inhosi itsensä kieltämistä ja sexuaalisia sortotoimia.
ellauri359.html on line 238: Kirjansa hän painatti omakustanteina. Svefbergin tiedesaavutuxista ehkä tunnetuin on maailmaneetterihypoteesi, jota nykyään pidetään virheellisenä. Anatomianiteessä puhutaan myös ihmisen sielusta. Joel H. pitäisi. Kirjassaan Arcana Coelestia hän esittää, että kaikilla aineellisilla asioilla on henkiset vastaavaisuutensa. Hyvä hyvä kuuluu Joelin suunnalta. Svedun teos Taivas, sen ihmeet ja Helvetti löytyy suomennettuna, muttei netistä. Löytyy vaan tämmösiä haarukkapaloja:
ellauri362.html on line 311: Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella. Jonkinlainen airolla ja peräpainoilla varustettu Hilja Haahti? Wannabe isä Mefodi? Ei vaan isä Joel! Kirjailija Joel Haahtela haluaa teoksillaan lohduttaa itseään ja kaikkia muitakin yksinäisiä. Vaimo läx, lapset jättivät, Jeesus hylkäsi. Läppä läppä, ei sentään asiat ole niin huonosti. Psykiatrina hän lähestyy mieltä, ortodoksisen seurakunnan diakonina sielua. ”Olen ihmisenä erittäinkin syvältä”, hän sanoo.
ellauri362.html on line 318: Maailma on nykyään kovin hankala paikka elää, Joel Haahtela miettii. Esimerkiksi sielu, jonka avulla ihminen voi Jumalan yhteyden löytää, on valistuksen ja materialismin myötä lähes kadonnut käsistä. ”Suosittu israelilainen kirjailija ja historioitsija Yuval Noah Harari perustelee, ettei sielua voi olla olemassa, koska se ei sovi evoluutioteoriaan, jossa kaiken olemassa olevan voi todentaa, jakaa pienempiin ja muuttuviin osiin.” Tääkö jätkä on luonnontieteilijä? Epäilee jopa darwinismia. Ihmiselle tällainen umpimaterialistinen maailma on Haahtelasta raskas ja lohduton, täynnä virzakiviä, divertikkeleitä ja umpisuolia.
ellauri362.html on line 393: Schreber kutsui tilaansa "sielumurhaksi". Hän selitti, että termi viittaa "kaikkien kansojen kansanperinnössä ja runoudessa laajalle levinneeseen ajatukseen, että jollain tavalla on mahdollista ottaa haltuunsa toisen ihmisen sielu."
ellauri362.html on line 412: Zvi Lothane otti naftaliinista Niederlandin ja Schatzmannin välisen keskustelun työssään Schreberin kuntouttamisesta niteessä Zvi Lothane: Fuck sielunmurha yes psykiatria. Schreberin kuntoutuksesta, Psykoanalyysin kirjasto, Psychosocial Publishing Giessen 2004, tässä luku. 8: Kuinka muut Schreberit tulkitsivat, s. 457–536.
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri362.html on line 586: Kiihkeä sielu kirkas järjen polku uhmaa,
ellauri362.html on line 608: Äärimmäisyydet eivät ole saavuttaneet yhtäkään hänen sielunsa intohimoa,
ellauri364.html on line 102: Todellisista henkilöistä muistamme Goethen izensä (mahtava narsisti ja pedofiili), Cornelia-sisaren (erittäin vaikea skitsoidinen hypokondrikko, mahdollisesti skitsofreenikko), runoilija Lenzin (todennäkösest skitsofreenikko), ylevämielisen uskonnollisen haaveilijan, neiti von Klettenbergin, kaunosielun, die schöne Seele, jonka tunnustukset on otettu Wilhelm Meisteriin (siitä toisinaan kuultu parodioitu sanonta kaunosielun tunnustus), sekä kuuluisan lääkärin Zimmermannin ja hänen elinikäisen, vaikean hypokondriansa. Zimmermann kirjoitti suuren, omalaatuisen kirjan Ueber die Einsamkeit, Yksinäisyydestä. Hän oli kuin jonkinlainen tieteellinen erakko, jolla yhä vielä on annettavana varsin paljon lohdutusta kaltaisillensa onnettomille ihmisille.
ellauri364.html on line 142: Varsin hyvin tunnettu on ns. James-Langen emootioteoria. Kun ihminen äkkiä pelästyy, hän kalpenee, änkyttää, hiukset nousevat pystyyn, kurkku tuntuu kuivalta ja ääni salpautuu, polvet tuntuvat pettävän, kädet vapisevat ja ehkä pääsee vahinkokin housuihin. Pelottoman henkilön sielu ei asusta vazassa, kuten pelkurin tai villin. Sisälmyshermot vain reagoivat huonommin. Mitään muuta ei James eikä Lange ole tarkoittanut. Meillä ei ole tässä aikaa perin pohjin syventyä näihin kysymyksiin. Tunne-elämää hallizee 1-kertainen +/- asteikko. Joukkosielu on karkean primitiivinen: propaganda, sanomalehdet, radio ja huhut nappaavat. Uskottelu tehoaa parhaiten heikkoihin ihmisiin, hysteerikkoihin ja kallovammaisiin.
ellauri364.html on line 159: Buddenbrookit on toinen tapaus pisteessä. Thomas Mann piti huonoja hampaita suvun rappeutumisen merkkeinä. Morel (fr. "korvasieni") kiinnitti erityishuomiota korviin. Muita degeneroitumisen merkkejä: pääkopan ja kasvojen luiden asymmetria, suun vinous, kallon muut epämuodostumat, rumat silmät, huonot hampaat, pahanhajuinen hengitys. Heikot lihaxet, luisut hartiat, epämuodostuneet jalat, ylimääräisiä nännejä. Homokunkku Kustaa III:n pääkoppa oli huomattavan vino. Hänen enonsa Fredrik Suuri oli myös sexuaalisesti vajavainen (hinuri). Gustaf, du äst falsker, sanoi Kustaan äitikin. Kyllä sielullisesti terveelläkin yxilöllä voi olla rumat korvat. Uudempaa tutkimusta tällä suunnalla edustaa hra KRETSCHMER.
ellauri364.html on line 164: , yltiöpäisyys ja hurmahenkisyys sopivat jollakin tavoin paremmin yhteen ulkonaisen hoikkuuden ja hintelyyden, kuoppaisten poskien, syvälle painuneiden silmien ja tuijottavan katseen, kylmien, liian herkkien sormien jne. kanssa. On vaikeata kuvitella lihava marttyyria. Sama on sanottava idealistisesta hullusta ritarista Don Quixotesta ja hänen mahaan kiintyneestä ja maltillisesta aseenkantajastaan Sancho Panzasta. Molemmat tyypit ovat puhtaasti sielullisesti tyypillisiä kretschmertyyppejä, leptosomi ja pyknikko. Tälläisiä suosittuja luonnepareja on useita: Holmes ja Wazon, Majakka ja Sivuvaunu, Ohukainen ja Paxukainen, Asterix ja Obelix, Pekka ja Pätkä.
ellauri364.html on line 171: Komplexi on etevän schweiziläisen Jungin nimitys. Se on sielun kipeä kohta jota kierretään. Psykoanalyysi on skizoidien sielutiedettä. Niille ominaista on alemmuus- ja ylemmyyskomplexi ja autismi, Freudin autoeroottisuus eli narsismi. Izestään taisi Clinton-kaliiperin sikareita imuttava Riemu siinä kertoa. Degeneroitunut juutalainen piru.
ellauri364.html on line 404: kuutamoon unelmaan hänen sielunsa pyrkii, till drömmar i månljus trår hans själ,
ellauri364.html on line 429: Homomiehillä on varmasti tavallista miestä vähemmän miehekäs sielu ja sydän, vaikka mela voi olla mahtava. He ovat nirsoja ylikultivoituja esteettejä, kulturpersoneja. Heidän kulttuurinsa on kuitenkin enemmän tollasta vastaanottavaa. Keräävät krimskramsia ja mitälie kitschiä. Homonaiset ovat karkeita miesmäisiä rekkalesboja. Käyttävät miesten vaatteita ja johtajan otteita. Harrastavat razastusta ja miekkailua tai ovat älyllisiä kuin Virginia Woolf. Sairasta!
ellauri364.html on line 579: Aihetta koskevasta perustutkimuksestaan Diener sai lempinimen Dr. Happiness. Tutkijoita, joiden kanssa hän on työskennellyt, ovat E. Saarisen sielunkumppani Daniel Kahneman ja Martin "kukoistus" Seligman. He held Smiley's chair as Joseph R. Smiley, Distinguished Professor of Psychology at the University of Illinois sat on it :). Diener's wife Carol is a psychologist and attorney. His daughters Marissa and Mary Beth are psychologists, as is his son, Robert.
ellauri365.html on line 105: kaikilla oli pieni kuunvalo sielussaan. Ayant toutes un peu de clair de lune à l’âme.
ellauri365.html on line 163: Jännittyneessä olemuksessani, aisteissani, sielussani, Dans mon être crispé, dans mes sens, dans mon âme,
ellauri367.html on line 219: José Landowskyn Rakowskin hätäpaskoina vääntämistä tunnustuxista keräämän protokollapinon mukaan Rakovski mainitsee salaliiton sieluina nimeltä Iona Yakir, Boris Feldman ja Mihail Tukhachevsky. Pöytälaatikon tylsemmät toiset veitset olivat kenraali Avgust Kork, Ieronim Uborevich, Vitovt Putna, Vitali Primakov, Robert Eideman, Nikolai Kashirin. Siinä täsmennetään, että Tukhachevsky, Pavel Dybenko ja Vasili Blücher allekirjoittavat sotilaalliset julistukset ja esiintyvät muodon etuosassa Aleksei Rykovin ja Nikolai Bukharinin rinnalla. Leon Trotsky tulee olemaan puolueen pääsihteeri, komissaarien neuvoston puheenjohtaja, vallankumouksellisen sotaneuvoston puheenjohtaja ja Kominternin presidentti. Tukhachevskysta tulee Neuvostoliiton esikunnan päällikkö ja Neuvostoliiton ensimmäinen marsalkka, Iagodasta tulee sisäasiain komissaari, Rakovskista ulkoasioiden komissaari, Nikolai Bukharinista maailmanvallankumouksen salainen johtaja, Rykovista tulee Neuvostoliiton talouden komissaari. ja Gamarnikin puolustuskomissaari. Vallan todellisuuden takaavat Trotski, Jagoda ja Gamarnik itse. Rakovskilla tulee olemaan suuri kansainvälinen rooli. Hän ilmoittaa Jossif Stalinin, Vjatšeslav Molotovin, Mihail Kalininin, Kliment Vorošilovin ja Nikolai Ježovin fyysisen likvidoinnin.
ellauri369.html on line 402: Kirjoissa piilee koko menneen ajan sielu; menneisyyden artikuloitu kuultava ääni, kun sen ruumis ja aineellinen substanssi ovat kokonaan kadonneet kuin unelma."
ellauri370.html on line 318: Monet kataarit tunnistivat pahan jumalan Saatanaksi, fyysisen maailman herraksi ja saddukealaisen Vanhan testamentin nationalismin jumalaksi. Katarit uskoivat, että ihmissielut olivat enkelien sukupuolettomia henkiä, jotka olivat loukussa pahan jumalan aineellisessa maailmassa. Paha Jumala on kuvattu Vanhassa testamentissa aineen ja fyysisen maailman luojana. Jälkimmäinen, jota usein kutsutaan nimellä Rex Mundi ("Maailman kuningas"), tunnistettiin juutalaisuuden jumalaksi ja myös joko sekoitettiin saatanaan tai sitä pidettiin Saatanan isänä, luojana tai viettelijänä.
ellauri371.html on line 59: Sisäinen vihollinen. Se liberaali sielu sanoisi, että tällainen päättely on viittä vailla moraalista, kysyn: jos jokaisessa valtiossa on kaksi vihollista ja jos suhteessa ulkoiseen viholliseen hän on sallittua, eikä sitä pidetä moraalittomana käyttöä ryhtyä mihinkään taistelutoimiin, kuten: ei tajua hyökätä vihollista vastaan hyökkäys-, puolustus- ja hyökkäyssuunnitelmilla sitten hänen luonaan yöllä tai epätasaisella määrällä ihmisiä. Miksi tällaisia toimenpiteitä esimerkiksi suhteessa pahimpaan viholliseen? yhteiskuntajärjestyksen ja vaurauden tuhoajaan, voit kutsua laittomaksi ja moraalittomaksi?
ellauri371.html on line 256: Luuletko, että he nousevat aseisiin meitä vastaan? Se on heidän käsissään, jos he ymmärtävät etukäteen, mitä tapahtuu. No, minä.., mutta tätä tarkoitusta varten lännessä meillä on sellainen kauhu- sellainen liike, että rohkeimmat sielut vapisevat: maalliset kulkureitit siihen mennessä suoritetaan vuonna 0 kaikki pääkaupungit, josta ne räjäytetään kaikista organisaatioidemme ja maiden asiakirjojen kanssa.
ellauri371.html on line 410: Julkisen menestyksen merkitys. Goyit menevät lodgeille uteliaisuudesta tai toivossa että heidän avullaan voivat ottaa julkisen piirakan, ja jotkut jotta saisi tilaisuuden ilmaisex yleisön edessä kohdata epärealistiset ja perusteettomat unelmansa: he janoo menestymisen tunteita ja suosionosoituksia, joille olemme melko anteliaita. Sitten annamme heille tämän meille luvatun - ei vitussa, mitä hyödyttää hyödyntää itsesyntynyttä itseään viettelyä, jolla ihmiset havaitsevat huomaamattomasti tulleensa lahkeeseen, seuraavat opetuksiamme ilmankin pelkäämättä niitä täysin luottavaisin mielin mielessään luottamus siihen, että heidän erehtymättömyytensä vapauttaa sen ajatuksitta, mutta ei voi enää havaita vieraita... Et voit kuvitella, kuinka älykkäimmänkin goimista voi johtaa tiedostamattomaan naivuuteen, kun itsepetoksen olosuhteet ovat oikeat, ja samalla on helppo lannistaa heitä pienimmälläkin epäonnistumisella: lopeta vaan aplodit ja johda letkun avulla orjaan tottelevaisuutta uuden menestyksen vuoksi... Missä määrin meidän sopii laiminlyödä menestystä vain toteuttaakseen omia suunnitelmia, joten goyit ovat valmiita uhraamaan kaikenlaisia kun aikoo vain onnistua. Tämä on heidän psykopatografia. Tämä tekee heidän ohjaamisestamme paljon helpompaa. Nyaah. Näillä tiikereillä on lampaiden sielut, ja heidän päässään kusta. Niitä ajaa vetotuuli. Laitamme niille päälle ihmisen yksilöllisyyden omaksumisen unelman harrastushevosen kollektivismin symbolisena yksikkönä...
ellauri372.html on line 220: Oi Epämakulatuuri, taivaan ja maan kuningatar, syntisten turvapaikka ja rakkain äitimme, Jumala on tahtonut uskoa koko (no lähes koko) armon järjestyksen sinulle. Minä, (nimi), katuva syntinen, heittäydyn jalkojesi juureen ja rukoilen sinua nöyrästi, että ottaisit minut rajusti, kaiken, mitä olen ja mitä minulla on, kokonaan itsellesi omaisuutesi ja omaisuutesi. Ole kiltti ja tee minusta, kaikista sielun ja ruumiin voimistani, koko elämästäni, kuolemastani ja iankaikkisuudestani sitä, mikä sinua nyt eniten miellyttää.
ellauri372.html on line 222: Jos haluat, käytä kaikkea, mitä minulla on ja mitä minulla on varauksetta, täysin saavuttaaksesi sen, mitä sinusta sanottiin: "Hän murskaa päänne" ja "Sinä yksin olet tuhonnut kaikki harhaopit koko maailmassa." Anna minun välineeni olla sopiva tahrattomiin ja armollisiin pikku käsiisi esitelläkseni sitä ja ollaxeni kasvattamassa sitä kunniaxesi maksimaalisesti kaikissa monissa eksyksissä olevissa ja välinpitämättömissä sieluissa ja siten auttaa laajentamaan Jeesuksen pyhimmän Sydämen siunattua valtakuntaa niin pitkälle kuin se ylipäänsä on mahdollista. Sillä minne ikinä menetkin, saat aikaan minussa tämän pystyyn kääntymyksen ja pyhyydessä kasvamisen armon, sillä juuri sinun pikku kättesi kautta kaikki armot tulevat meille Jeesuksen pyhimmästä sydämestä.
ellauri373.html on line 330: Venäjän imperiumin synkkä kohtalo inspiroi kauhua ihmissieluissa ja kiihotti koko maailmaa. Bolsjevistinen ideologia luonteeltaan ja tahdoltaan sen luojat, oli ensisijaisesti kansainvälinen, kunnes Stalin tuli ja pilasi koko jutun.
ellauri373.html on line 558: sielullaan ja sydämessään olevaa halua luoda oma,
ellauri373.html on line 624: Hänen ilmestyneiden artikkeleidensa kautta lehdessä "Hashiloah" ("Nazshioap") ja muissa muinaisen hepreankieliset julkaisut, Asher Ginz- berg oli jatkuvasti yhteydessä hänen kansansa toimesta. Myöhemmin pääoman ansiosta hän K. Vysotskyn toimittamana hän perusti kustantamo Korporaaliyhdistys "Aspiazzei" Kaikki hyväksyttiin ry herättää kirkkaus jokaisen juutalaisen sielussa tietoisuus siitä, että hän ei kuulu tuon maan ihmisiin, jossa hän asui, mutta juutalaiselle kansalle, muodostaen erillisen kansan, ainoan, joka jota kaikki juutalaiset ovat velvollisia palvelemaan.
ellauri374.html on line 87: Tämän sielunumeron omaavat henkilöt ovat erinomaisia yrittäjiä. He ovat kehittäneet intuitiota, joten raha ei koskaan mene heidän ohitse. Valtava raha on heille normi elämässä. He eivät koskaan usko edes omaa sanaansa; he vaativat aineellisia todisteita kaikesta. He ovat vastuullisia ja luotettavia, ja on hyödyllistä olla heidän kumppaninsa. Heillä on korkea pätevyys, päättäväisyys ja vastuullisuus. Sellaiset ihmiset saavat vähän lepoa.
ellauri374.html on line 111: Niinpä hänet luovutettiin kiduttajille, jotta nämä repisivät hänen kylkiään rautapiikeillä. Sitten hänen jalkoihinsa pantiin rautaiset sandaalit, joiden pohjista sojottivat terävät naulat, ja hänet pakotettiin kävelemään. Hartaus täytti marttyyrin sielun, kun hän näki jaloistaan vuotavat verivirrat. Tuntui ize asiassa aika vängältä. Maximianus sanoi hänelle pilkaten: ”Huomenna kun suuri jumalatar lähtee temppelistään, soita huiluasi, Sozon, niin vannon sinulle, että hän vapauttaa sinut kaikesta vastuusta ja rangaistuksesta.” Marttyyri vastasi: ”Sinä sanot, mitä neuvonantajasi ilkeä paha henki suuhusi panee, ja pidät minua pilkkanasi. Minä soitin paimenhuiluani lampaitani paimentaessani, mutta nyt soitan vain Herralleni ja laulan uutta virttä julistaen pelastuksen ilosanomaa kaikille. Sinun jumalattaresi ei kuuntele soittoani, vaan seisoo paikalleen jähmettyneenä kuin sieluton ja tunteeton (ja kädetön haha) aasialainen.”
ellauri374.html on line 113: Vihastuneena Maximianus käski ruoskia Sozonia ankarasti, kunnes hänen ruumiinsa hajoaisi. Marttyyrin veri peitti maan kuin virvoittava kaste ja hän antoi sielunsa Jumalan haltuun yliluonnollisen ilon vallassa. Kiduttajat sytyttivät rovion polttaakseen hänen riekaleiset jäsenensä, mutta rankka sadekuuro sammutti tulen ja hajotti nuotion. Uskovat saattoivat vapaasti tulla kokoamaan marttyyrin jäännöksiä pikku rasioihin. Heidät ohjasi paikalle kirkas kohdevalo, joka valaisi paikkaa, kunnes he saivat marttyyrin talteen alle kilon paloina.
ellauri374.html on line 397: Itse asiassa tunnustan heidän suvereniteettinsa heidän maassaan ja muuallakin. Uskon Pyhään Koraaniin ja tämä tosiasia mainitaan kirjassa useita kertoja. Esimerkiksi: "Oi kansani! Mene pyhään maahan, jonka Allah on määrännyt sinulle" [Koraani 5:21], "Olemme tehneet Israelin lapsista sen perillisiä" [Koraani 26:59] ja monia muita jakeita Pyhässä Kirjassa. On muitakin syitä: tämä kansa (Israel) on rauhallinen ja rauhaa rakastava, ei vihamielinen eikä aggressiivinen; [he ovat] ihmisiä, jotka puolustavat itseään vain tarvittaessa, yrittäen samalla aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vihollisilleen. Lisäksi tunnustan sen tosiasian, että Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on valinnut nämä ihmiset muiden ihmisten ja demonien sijaan aikojen loppuun asti. Jumala ei anna etusijaansa niille, jotka eivät ansaitse sitä. Jumala, ylistys Hänelle, ei koskaan puhunut kenellekään [muulle] tai antanut heille tätä kunniaa muille kuin Israelin kansalle. Israelin kansa on nimetty esi-isänsä Israelin (Jaakobi) mukaan, lepääköön hänen sielunsa rauhassa. Kuten Koraani sanoo: "Oi Israelin lapset". Puhuessaan muille hän sanoo "oi uskovat" tai "hoi ihmiset", mikä on yleisempi tervehdys.
ellauri377.html on line 85: Kirjoitus käsittää kuusi kirjaa, yhteensä 148 lukua, ja on pisin tunnettu gnostilainen teksti. Se alkaa vertauksella, joka kertoo rinnakkaisesti Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja kuvaa sielun alaslaskeutumista ja ylösnousemista. Tämän jälkeen kuvataan gnostilaisen kosmologian tärkeitä hahmoja. Lopulta kirjoitus luettelee 32 lihallista himoa, jotka ihmisen on voitettava ennen kuin pelastus on mahdollista. Ne ovat FUCK!, FUCK!, FUCK!, FUCK!,
ellauri377.html on line 199: Kirjoitus käsittelee lähinnä kuolevaisuutta ja sen alkuperää demiurgin aikaansaannoksena, Jeesuksen taivaaseenastumista ja sielun ylösnousemista gnostilaisuuden mukaan.
ellauri377.html on line 207: Keskustelussa Maria eli Jeesus opettaa, että sisäinen nenä koostuu sielusta, hengestä/mielestä ja kolmannesta silmästä, joka on näiden kahden välillä ja joka näkee näyn.
ellauri377.html on line 362: Vastaväite 1: Vaikuttaa siltä, että lihalliset synnit eivät ole vähemmän syyllisiä kuin hengelliset synnit. Koska aviorikos on ankarampi synti kuin varkaus, sillä on kirjoitettu (Sananl.6:30, 32): "Virhe ei ole niin suuri, kun ihminen on varastanut... vaan se, joka on avionrikkoja, tyhmyyden tähden. hänen sydämensä tuhoaa hänen oman sielunsa." Nyt varkaus kuuluu ahneuteen, joka on hengellinen synti; kun taas aviorikos liittyy himoon, joka on lihan synti. Siksi lihalliset synnit ovat suurempi syyllisyys kuin hengelliset synnit.
ellauri377.html on line 449: Maria kyselee Jeesuksen teismistä keskellä. Ja Maria lähestyi häntä, lankesi maahan, palvoi hänen jalkojaan ja suuteli hänen käsiään (ja muutakin) ja sanoi: "Niin, Herrani, paljasta meille: Mitä hyötyä on keskeltä olevista teistä? Sillä me olemme kuulleet sinulta, että ne ovat Herra, kuinka me sitten pääsemme eroon heistä tai pääsemme niistä pakoon? Tai millä tavalla he valtaavat sielut? Kuinka kauan he viettävät tuomioissaan? Armahda meitä, Herramme, Vapahtajamme, jotteivät keskellä olevien teiden tuomioiden vastaanottajat veisi pois sieluamme ja tuomitsisi meitä pahoilla tuomioillaan, jotta me itse saisimme periä isäsi valo, äläkä ole kurja ja köyhä sinusta."
ellauri377.html on line 475: Paraplexiasta. "Kesken tien ensimmäinen hallitsija on nimeltään Paraplēx, naisen muotoinen hallitsija, jonka hiukset ulottuvat hänen jalkoihinsa ja jonka vallan alla seisoo viisi ja kaksikymmentä arkkidemonia, jotka hallitsevat monia muita demoneja. ovat ne demonit, jotka menevät ihmisten sisään ja viettelevät heitä, raivoaen, kiroilemalla ja panettelemalla; ja ne ovat ne, jotka vievät sieluja täältä ja ihastuksissaan ja lähettävät heidät pimeän savunsa ja pahojen rangaistusten kautta." Mökin kuistille ei laitettu runkmannin ehdottamaa plexilasia.
ellauri377.html on line 481: Maria sanoi: "Herrani, paljasta meille, millä tavalla he vievät pois sieluja kiihottuneena, jotta myös veljeni ymmärtäisivät sen. Minä kyllä tiedän, olet näyttänyt."
ellauri377.html on line 487: Kuinka demonien hallitsijat vievät sieluja pois. "Salauksen aikaan asti, jotta he tulisivat jälleen esiin, hallitsijat kapinoivat pahuutensa vihan kautta ja menevät suoraan valoihin, koska he [Yew ja Melkisedek] eivät ole heidän kanssaan siihen aikaan, ja he kantavat pois sieluista, jotka he voivat siepata irti ihastuksissaan ja tuhota heidät heidän synkän savunsa ja pahan tulensa kautta.
ellauri377.html on line 489: Paraplēxian rangaistukset."Siihen aikaan tämä valta, nimeltään Paraplēx, yhdessä hänen allasa olevien demonien kanssa karkottaa pois väkivaltaisten, kiroajien ja panettelijoiden sielut ja lähettää heidät pimeän savun läpi ja tuhoaa heidät pahan tulensa kautta, Satakolmekymmentäkolme vuotta ja yhdeksän kuukautta he viettävät alueidensa kurituksissa, kun hän vaivaa heitä pahuutensa tulessa.
ellauri377.html on line 491: "Sitten kaikkien näiden aikojen jälkeen tapahtuu, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Zeus, saapuu pallon ensimmäiseen æoniin, jota kutsutaan maailmassa Boubastiksen oinaaksi eli Aphroditen; [ja] kun hän [Boubastis] tulee pallon seitsemänteen taloon, toisin sanoen tasapainoon, silloin oikeiston ja vasemmiston välissä olevat verhot vetäytyvät sivuun, ja sieltä ne katsovat korkeudesta ulos. oikeistolaisista suuri Sabaōth, Hyvä; ja koko maailma ja koko sfääri [herästyy] ennen kuin hän on katsonut eteenpäin. Ja hän katselee alas Paraplexin alueita, niin että sen alueet hajoavat ja hukkuvat. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään ja heitetään takaisin sfääriin uudelleen, koska ne ovat tuhonneet Paraplēxin rangaistukset."
ellauri377.html on line 497: "Ja sielut, jotka tämä auktoriteetti kantaa ihastuksissaan, viettävät satakolmetoista vuotta hänen alueillaan, samalla kun hän piinaa heitä pimeässä savussaan ja pahan tulessaan, niin että he ovat lähellä tuhoa.
ellauri377.html on line 499: "Ja sen jälkeen, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä hallizija kalifi Harun el Pullah, jota kutsutaan maailmassa toisellakin nimellä, el Zorron nimellä, tulee, ja hän tulee pallon neljänteen æoniin, joka on Rapu, ja Boubastis, jota kutsutaan maailmassa Aphroditeksi, tulee pallon kymmenenteen æoniin, jota kutsutaan nimellä izepäinen kuin vanha Vuohi, siihen aikaan verhot, jotka ovat vasemmiston ja oikeiston välissä, vetäytyvät sivuun, ja marjakuusi katselee oikealle; koko maailma hätääntyy ja kiihtyy yhdessä sfäärin kaikkien æonien kanssa. Ja hän katselee etiopialaisen Arijoutsin asuntoja, niin että sen alueet hajoavat ja tuhoutuvat, ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksessaan, viedään pois ja heitetään takaisin palloon, koska ne ovat tuhoutuneet hänen pimeään savuunsa ja hänen tuli paha olo."
ellauri377.html on line 503: "Silloin sielut, joita Hekatē tästä syystä kantaa ihastuksissaan, hän luovuttaa demoneilleen, jotka seisovat hänen allasa, jotta he voisivat kiusata heitä hänen pimeässä savussaan ja pahan tulessaan, ja he ovat äärimmäisen vaivautuneita demonien takia. - sataviisi vuotta ja kuusi kuukautta, häntä kuritetaan pahoissa rangaistuksissaan; ja ne alkavat hajota ja tuhota.
ellauri377.html on line 505: "Ja sen jälkeen, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä, hän Keskimmäisestä, jota kutsutaan maailmassa Zeukseksi, tulee, ja hän tulee pallon kahdeksas æon jota kutsutaan Skorpioniksi, ja kun Boubastis, jota he kutsuvat Aphroditē, tulee ja hän tulee pallon toiseen æoniin, jota kutsutaan Härkäksi, silloin oikeiston ja vasemmiston välissä olevat verhot vetäytyvät. sivuun, ja Zorokothora Melkisedek katsoo ulos korkeudesta; ja maailma ja vuoret ovat kiihtyneitä ja eonit ovat huolissaan. Ja hän katselee kaikkia Hekate-alueita, niin että sen alueet hajoavat ja tuhoutuvat, ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään pois ja heitetään takaisin palloon, koska ne ovat hajotettuja sen rangaistusten tulessa."
ellauri377.html on line 507: Parhedrōn Typhonista. Hän jatkoi ja sanoi: "Neljännen luokan nimi on Parhedrōn Typhōn, joka on mahtava hallitsija, jonka alaisuudessa on kaksi ja kolmekymmentä demonia. Ja juuri ne menevät ihmisten sisään ja viettelevät heidät himoon, haureuteen, aviorikokseen ja aviorikokseen. Jatkuva yhdynnän harjoittaminen. Sielut, jotka tämä hallitsija sitten ihastuksissaan kuljettaa, viettävät satakaksikymmentäkahdeksan vuotta alueillaan, samalla kun hänen demoninsa piinaavat heitä hänen pimeän savunsa ja pahan tulensa kautta, joten että ne alkavat tuhoutua ja tuhoutua. "Silloin tapahtuu, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä, hän Keskimmäisestä, jota kutsutaan Zeukseksi, tulee, ja kun hän tulee pallon yhdeksänteen æoniin, jota kutsutaan jousiampujaksi, ja kun Boubastis, jota kutsutaan maailmassa Aphroditeksi, tulee ja hän tulee kolmanteen æoniin sfäärissä, jota kutsutaan Kaksosiksi, silloin vasemmiston ja oikeiston välissä olevat verhot vetäytyvät sivuun, ja sieltä näyttää kieltä ulos Zarazaz, jota hallitsijat kutsuvat alueidensa mahtavan hallitsijan nimellä "Maskelli", ja hän katselee Parhedrōn Typhōnin asuntoja, niin että hänen alueensa hajoavat ja tuhoutuvat. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään ja heitetään takaisin sfääriin, koska he ovat vähentyneet hänen pimeässä savussaan ja hänen pahassa tulessaan."
ellauri377.html on line 509: Yachthanabasista. Taas hän jatkoi puhetta ja sanoi näille opetuslapsille: "Viides luokka, jonka hallitsija on nimeltään Yachthanabas, on mahtava hallitsija, jonka alaisuudessa on suuri joukko muita riivaajia. Ihmisten kunnioittaminen - kohtelevat vanhurskaita epäoikeudenmukaisesti ja suosivat syntisten asiaa, ottavat lahjoja oikeudenmukaiselle tuomiolle ja vääristävät sen, unohtaen köyhät ja puutteessa olevat, - he [demonit] lisäävät unohdusta sielussaan ja huolehtia siitä, mikä siitä ei ole mitään hyötyä, jotta he eivät ajattele elämäänsä, niin että kun he tulevat ulos ruumiista, he ovat ihastuksissaan.
ellauri377.html on line 515: Oikeasti nyt, vetäytykää syrjään, ja sieltä näyttää korkealta suuri Lao-tse, Hyvä, hän neuvoo Juha Keskistä, Yachthanabasin alueille, niin että hänen alueensa hajoavat ja tuhoutuvat. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksissaan, viedään pois ja heitetään takaisin sfääriin, koska he ovat tuhonneet hänen rangaistuksensa.
ellauri377.html on line 539: Salome kysyy syystä huolestuneena kuinka käy pään irroittajan. Aika kehnosti: Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat ja johdattavat hänen sielunsa ulos ruumiista ja sitovat sen jaloistaan suureen demoniin. hevosen kasvot, ja hän viettää kolme päivää kiertäen sen kanssa maailmassa. "Sitten he johdattavat sen pakkasen ja lumen alueelle, ja he kostavat sille siellä kolme vuotta ja kuusi kuukautta. "Sen jälkeen he johdattavat sen kaaokseen Yaldabaōthiin ja hänen neljäkymmentäyhdeksän demoninsa eteen, ja jokainen hänen demoninsa ruoskii sitä vielä kolme vuotta ja kuusi kuukautta. "Sen jälkeen he johdattavat sen Persefonen edessä olevaan kaaokseen ja kostavat sen rangaistuksineen vielä kolme vuotta ja kuusi kuukautta.
ellauri377.html on line 542: seutujen rangaistuksilla vielä kolme vuotta ja kuusi kuukautta. "Sitten he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voisi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, se käskee heittää sen ulompaan pimeyteen siihen aikaan asti, jolloin keskiosa on korotettu, se [sielu] tuhotaan ja hajotetaan. "Tämä on murhaajan rangaistus."
ellauri377.html on line 550: Sitten he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voisi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen Ja he johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan. "Ja Yaluham, tuo Sabaōthin sieppari, Adamas, tuo unohduksen maljan ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sen ja unohtaa kaikki alueet ja kaikki asiat ja kaikki alueet, joiden läpi se on käynyt. Ja he luovuttavat sen ruumiin, joka viettää aikansa vaivautuneena. "Tämä on panettelijan rangaistus."
ellauri377.html on line 554: Pietari vastasi ja sanoi: "Herrani, ryöväri ja varas, kenen synti on tämä, kun hän tulee ulos ruumiista, mikä on hänen kurituksensa?" Jeesus sanoi: "Jos sellaisen aika on täytetty sfäärin läpi, Adōniksen vastaanottajat tulevat hänen perässään ja johdattavat hänen sielunsa ulos ruumiista, ja he viettävät kolme päivää kiertäen sen kanssa ja opastaen sitä maailman luodoista. maailma. "Sitten he johdattivat sen alas Amenteen Arielin eteen, ja hän kostaa sen rangaistuksissaan kolme kuukautta, kahdeksan päivää ja kaksi tuntia.
ellauri377.html on line 558: "Sitten he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voisi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen. Ja he johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan. "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tuo unohduksen maljan ja ojentaa sen sielulle; ja se juo sen ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuva, pysähtynyt ja sokea ruumis. "Tämä on varkaan rangaistus."
ellauri377.html on line 560: "Ja Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tulee ja tuo maljan, jossa oli unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle; ja se joi ja unohtaa kaikki ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuvaksi ja epämuodostuneeksi ruumiiksi, niin että kaikki halveksivat sitä sinnikkäästi. "Tämä on ylimielisen ja nenäkkään miehen rangaistus." Andreas vastasi ja sanoi: "Entä ylimielinen mies, mitä hänelle tapahtuu, kun hän tulee ulos ruumiista?"
ellauri377.html on line 562: Ylimielisten kurituksesta Jeesus sanoi: "Jos sellaisen aika on täytetty sfäärin läpi, Arielin vastaanottajat tulevat hänen perässään ja johdattavat hänen sielunsa ulos [ruumiista] ja viettävät kolme päivää matkustaen [sen kanssa] ympäri maailmaa ja opettaen se koskee maailman luotuja. Sen jälkeen he johdattivat sen alas Amenteen Arielin eteen, ja hän kostaa sen rangaistuksillaan kaksikymmentä kuukautta.
ellauri377.html on line 566: "Ja sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, jotta tämä tuomitsee sen. Ja kun pallo kääntyy, se luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon aioneihin. Ja pallon palvelijoille pallo johda se veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee kiehuva tuli ja se syö sitä, kunnes se puhdistaa sen. "Ja Yaluham, Sabaōthin saaja, Adamas, tulee ja tuo maljan, jossa oli unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle; ja se joi ja unohtaa kaikki ja kaikki alueet, joihin se oli mennyt. Ja he heittivät sen ontuvaksi ja epämuodostuneeksi ruumiiksi, niin että kaikki halveksivat sitä sinnikkäästi. "Tämä on ylimielisen ja nenäkkään miehen rangaistus."
ellauri377.html on line 572: "Sen jälkeen he johdattavat hänet ulkoiseen pimeyteen, kunnes päivä, jolloin suuri hallitsija lohikäärmeen kasvot. joka pimeyden ympäröi, tuomitaan. Ja tuo sielu jäätyy [?] ja tuhoutuu ja hajoaa. "Tämä on jumalanpilkkaajan tuomio."
ellauri377.html on line 574: Bartolomeus sanoi: "Mikä on mies, joka on yhdynnässä miehen kanssa, mikä on hänen kostonsa?" Sen rangaistuksesta, joka on tekemisissä miesten kanssa, Jeesus sanoi: "Miehen, joka on kanssakäymisessä miesten kanssa, ja miehen, jonka kanssa hän makaa, mitta on suunnilleen sama kuin pilkkaajalla. "Kun aika on sitten päättynyt sfäärin läpi, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat heidän sielunsa perään, ja hän neljänkymmenenyhdeksän demoninsa kanssa kostaa sille yksitoista vuotta.
ellauri377.html on line 578: Thomas sanoi: "Olemme kuulleet, että maan päällä on muutamia, jotka ottavat urossiemenen ja naaraspuolisen veren, tekevät siitä linssipuuron ja syövät sen, sanoen: "Me uskomme Esauhun ja Jaakobiin." Onko tämä sitten näyttävää vai ei?" Jeesus ihan vihastui maailmaan sillä hetkellä. Noituuden rangaistuksesta se sanoi Tuomakselle: "Amēn, minä sanon: Tämä synti on iljettävämpi kuin kaikki syntit ja vääryydet, sodomia mukaan lukien. Sellaiset ihmiset viedään heti ulkoiseen pimeyteen, eikä heitä heitä enää takaisin sfääriin, vaan he hukkuvat, tuhoutuvat ulkoinen pimeys alueella, jossa ei ole sääliä eikä valoa, vaan ulvomista ja hampaiden kiristystä. Eikä kaikkia sieluja, jotka viedään ulompaan pimeyteen, ei heitettä takaisin, vaan ne tuhotaan ja hajotetaan."
ellauri377.html on line 580: Johannes punastui heleästi [ja sanoi]: "Anteexi, mutta mitä tapahtuu miehelle, joka ei ole tehnyt syntiä, vaan on tehnyt hyvää sinnikkäästi, mutta ei ole löytänyt salaisuuksia kulkemassa hallitsijoiden suolen läpi, kun hän tulee ulos ruumiista?" Sen vanhurskaan miehen kuoleman jälkeisestä tilasta, jonka polkua ei ole aloitettu.Jeesus sanoi: "Jos sellaisen aika on täytetty sfäärin kautta, Bainchōōōchin 18056(Verzeihung ich habe gerülpst), joka on yksi kolminkertaisen voiman jumalista, vastaanottajat tulevat hänen sielunsa perään ja johdattavat hänen sieluaan ilolla ja riemulla ja viettävät kolme päivää ympäriinsä. sen kanssa ja opettaa sitä koskien maailman luomuksia ilolla ja riemulla.
ellauri377.html on line 584: "Sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luo, ja hän tuomitsee sen ja tallettaa sen pieni Sabaōth, Hyvä, hän käy Keskisen kyläkaupassa, kunnes pallo kääntyy ja Zeus ja Aphrodite kohtaavat Valon Neitsyt, kun taas Kronos ja Arēs tulevat hänen takanaan. "Sillä hetkellä hän ottaa sen vanhurskaan sielun ja antaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon peoneihin. Ja pallon palvelijat johdattavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja kuohuvaan tuli nousee ja syö sitä, kunnes se puhdistaa sen kokonaan.
ellauri377.html on line 586: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, joka antaa unohduksen maljan sieluille, ja hän tuo unohduksen veden ja ojentaa sen sielulle; [ja se juo sen] ja unohtaa kaiken ja kaiken alueille, joille se oli mennyt. Viisauden maljasta sen jälkeen tulee pienen Sabaothin sisäänheittäjä, Hyvä, hän Keskimmäisestä. Hän itse tuo maljan, joka on täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittius; [ja] hän ojentaa sen sielulle. Ja he heittivät sen. ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sille annetun raittiuden maljan tähden, mutta se lyö sydämensä sinnikkäästi kyseenalaistaakseen Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksen kautta ja perii Valon
ellauri378.html on line 286: Ja niin Hän teki. Jumala jatkaisi sukuluetteloa Nooan, Abrahamin, Daavidin ja muiden kautta, kunnes oli aika lähettää Poikansa Jeesus maan päälle nöyrän vauvan muodossa – täysin ihmisenä ja täysin jumalallisena – lähetetty pelastamaan kaikkien uskovien sielut. jotka uskoisi Hänen totuuteensa ja pelastavaan voimaansa.
ellauri378.html on line 294: Jumalan ilmoituksen synnynnäisestä voimasta skeptikot saattavat mieluummin painottaa avioliiton geneettistä vaaraa selittääkseen historiallisen ja kulttuurisen vastenmielisyytemme insestiä kohtaan – se on tiedettä, he sanoisivat loppujen lopuksi. Mutta sanon ei. Minusta painavampi paino on Jumalan Sana. Kaikki mikä saa Jumalan vapisemaan, vapisuttaa meitäkin. Jos jumala ei piittaa, ei tarvi olla moxiskaan. Kaikki meistä eivät sitä tee, emmekä aina, mutta sielumme tietää, kun jokin on rikki. But if it ain't broken, don't try to fix it.
ellauri378.html on line 326: Tämä artikkeli on osa People from the Bible -sarjaamme, joka sisältää tunnetuimmat historialliset nimet ja hahmot Raamatusta. Olemme koonneet nämä artikkelit auttaaksemme sinua tutkimaan niitä, jotka Jumala valitsi asettaa meille esimerkkeinä Sanassaan. Vahvistakoon heidän elämänsä ja vaellus Jumalan kanssa uskoasi ja rohkaiskoon sieluasi. Eikä siinä kaikki!
ellauri381.html on line 254: На помин души... sielun muistoksi...
ellauri382.html on line 216: Ironista, monimutkaisuutta, vivahteita tai syvyyttä ei ole koskaan olemassa. Kaikki on pintaa. Jotkut amerikkalaiset saattavat nähdä tämän virkistävänä etukäteen. No, emme tee. Näemme sen olevan ilman sisäistä maailmaa, ei sielua. Ja Isossa-Britanniassa olemme perinteisesti Daavidin, emme Goljatin puolella. Kaikki sankarimme ovat kekseliäitä altavastaajia: Robin Hood, Dick Whittington, Oliver Twist, Prinssi Varaosa. Trump ei ole kyykky eikä altavastaaja. Hän on täysin päinvastainen asia. Hän ei ole edes hemmoteltu rikaspoika tai ahne lihava kissa. Hän on enemmän lihava valkoinen etana. Etuoikeuden Jabba Hutt.
ellauri382.html on line 236: Me olemme lopultakin täysin merkityksettömiä väkivaltaisen ja armottoman olemassaolon taistelun sekä sokean, mielettömän sattuman tuottamia sieluttomia ja merkityksettömiä biorobotteja pienellä mitättömällä ja merkityksettömällä planeetalla, joka kiertää mitätöntä ja merkityksetöntä G-spektriluokan tähteä jossain kaukana keskikokoisen galaksin reunalla, ja sen keskustassa on valtava musta aukko. Lopulta se tähti kuolee ja tuhoaa meidät kuollessaan. Ja lopulta koko itse universumikin tuhoutuu.
ellauri382.html on line 702: Crisis with Conformity. Koska olet epätavallisen nopea, ankara ja utelias, sinun on vaikea keskittyä yhteen asiaan tai kulkea tavanomaista valtavirran yhteiskunnan sanelemaa elämänpolkua. Saatat joutua ottamaan vastaan stereotyyppisiä sukupuolirooleja (koiras/naaras) tai tekemään uravalintoja (siistijä, influensseri), jotka eivät ole totta luonteellesi. Koska yhteiskunnan rajalliset ajatukset siitä, mitä 'menestys' tarkoittaa, rajoittavat sinua, et ehkä pääse tekemään sitä, mikä aidosti innostaa sinua tai mikä saa sielusi laulamaan. Jos olet sosiaalisten sopeutumisten vuoksi hiljentänyt todellisen itsesi, saatat kokea voimakkaan keski-iän tai neljänneselämän kriisin tai kohtaat masennuksen tai vakavan sairauden myöhemmin elämässäsi.
ellauri383.html on line 308: Ja kuningas seisoi korokkeella ja teki liiton Herran edessä, että hän vaeltaa Herran perässä ja pitää hänen käskynsä ja todistuksensa ja säädöksensä kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vahvistaakseen sanat. tästä liitosta, jotka kirjoitettiin tähän kirjaan; ja kaikki kansa seisoi liiton edessä. Ja kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja toisen asteen pappeja ja ovenvartijoita tuoda ulos Herran temppelistä kaikki astiat, jotka oli tehty Baalille, Aseralle ja koko taivaan joukko; ja hän poltti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedolla ja vei niiden tuhkan Beteliin. Ja hän kukitti epäjumalia palvelevat papit, jotka Juudan kuninkaat olivat säätäneet uhraamaan uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympärillä. Myös ne, jotka uhrasivat Baalille, auringolle ja kuulle ja tähtikuvioille ja kaikelle taivaan joukolle.
ellauri384.html on line 136: ne juovat sielumme omaa verta ja syövät voimamme.
ellauri384.html on line 152: Alamielisyys syövyttää sielumme; sisäinen tuli,
ellauri384.html on line 422: Jooseppi väittää että "Sokrates", no, Plato, kexi kuolemattoman sielun 400-luvulla eKr. Oliskohan näin. Platonin argumentit Faidonissa Simmiaan ja Kebeen (vai kenenkä se nyt oli) harmoniamallia vastaan (kz. albumi 30) oli aivan olemattomat, eli niitä ei vaan ollut. Samaa katteetonta toiveikkuutta vaan kuin muillakin narsisteilla. Vaan mites juutalaisilla?
ellauri384.html on line 424: Käsite aineettomasta ja kuolemattomasta sielusta – erillään ruumiista – ei ilmestynyt juutalaisuuteen ennen Babylonin maanpakoa, vaan se kehittyi vuorovaikutuksen seurauksena persialaisten ja hellenististen filosofioiden kanssa. Vastaavasti heprealaisella sanalla נֶ֫פֶשׁ , nephesh , vaikka se on käännetty " sieluksi " joissakin vanhemmissa englanninkielisissä Raamatuissa, on itse asiassa lähempänä "elävää olentoa". Nefes käännettiin kreikaksi Septuagintassa nimellä ψυχή ( psūchê ) , käyttäen kreikan sanaa "sielulle" eli "puhahdus". Uudessa testamentissa käytetään myös sanaa ψυχή. Psuh on märän pierun ääni pyllystä.
ellauri384.html on line 426: Tekstitodisteet osoittavat lukuisia näkökulmia sieluihin, mukaan lukien todennäköiset muutokset vuosisatojen aikana, jolloin raamatullinen korpus kehittyi.
ellauri384.html on line 428: Mooseksen kirjan 2:7:n mukaan Jumala ei tehnyt ruumista eikä pannut siihen sielua kuin kirjettä tomukuoreen; pikemminkin hän muodosti tomusta ihmisen ruumiin, sitten hengittämällä siihen jumalallista hengitystä, hän teki tomuruumiin eläväksi, eli pöly ei niellyt sielua, vaan siitä tuli sielu – kokonainen olento. (What's the diff?)
ellauri384.html on line 430: Ainoa heprealainen sana, joka on perinteisesti käännetty "sieluksi" ( nephesh ) englanninkielisissä Raamatuissa, viittaa elävään, hengittävään tietoiseen kehoon kuolemattoman sielun sijaan. Mitä vittua kristityt, izehän te messuatte ruumiin ylösnousemuxen puolesta? Ilman sormia olis paha soittaa harppua pilvellä. Tarpeexi paha jo että perseet on siellä tervattu, eli takapuoli puuttuu kuin kiiltokuvalta, kuten Mark Twain on huomauttanut.
ellauri384.html on line 451: Tässä ja "kaiken Raamatun läpi" "elävä sielu" tarkoittaa "elävää henkilöä". Tämä johtuu siitä, kuten Brevard Childs kirjoittaa, raamatullisen näkemyksen mukaan henkilöllä "ei ole" sielua, vaan hän "on sielu".
ellauri384.html on line 464: Käsitys ruumiista erillään olevasta ja ruumiista selviytyvästä aineettomasta sielusta on yleinen nykyään, mutta nykyajan tutkijoiden mukaan sitä ei löydetty muinaisista heprealaisista uskomuksista. Sitä ei löydy minun raamatustani.
ellauri384.html on line 465: Monet nykyajan teologit ize asiassa torjuvat näkemyksen, jonka mukaan Raamattu opettaa oppia kuolemattomasta sielusta, ja Hebblethwaite jopa väittää, että oppi on "epäsuosittu kristittyjen teologien tai kristittyjen filosofien keskuudessa nykyään".
ellauri384.html on line 469: Oiskoon tosiaankin niin että ruumiittoman sielun taivaaseen vilahtamisen ajatus oli vain Johixen platonisteilta kristinuskoon lanseeraamaa gnostilaista hapatusta, josta Nikeassa palattiin juudetyyppiseen kokokehon pelastuxeen? Ilmeisesti sitten mikään pierumainen sielu ei heti kuoltua livahdakaan mihkään maailmansielun yhteyteen vaan kalmo odottelee kärsivällisesti kuopassa että Jeppe kerkiää kiireiltään takaisin kaivamaan luut ylös luutarhasta. Samahan se sille on, ollen sillä aikaa vähintään yhtä tajuton kuin potilas virzakivileikkauxen aikana, eikä tajua ajan kulua. Toisaalta eikös sille sitten ole aika 1 ja sama tuleeko se pelastaja ylipäänsä toista kertaa noutamaan. Paremminhan siltä siellä loppuaika kuluu taju kankaalla kuin jos pitää ikuisuuxiin rämpytellä yläpilvessä harppukuorossa 24/7 tai 9-9-6 perse ummella ilman tupakkataukoja, Rembranttyylin munkkikahveista puhumattakaan.
ellauri386.html on line 46: Järkeisusko työntää syrjään rakkauden, elämäntahdon, uskonnollisuuden, pyhyyden, ihmeet ja ilmestyxet. Juurevan osan venäläistä sielua (shirokaja natura).
ellauri386.html on line 73: Kohtaustensa lisäksi hänellä oli siellä peräpukamia, hän laihtui ja "valitti kuumetta, vapinaa ja liian kuumaa tai kylmää joka ilta". Tilan haju levisi koko rakennukseen, ja pienen kylpyhuoneen piti riittää yli 200 hengelle. Puolalaiset aateliset pilkkasivat häntä ja hän muuttui russofiilixi. Ruozalaissyntyinen paroni Wrangel huomautti, että Dostojevski "näytti julmalta. Hänen sairaita, kalpeat kasvonsa peittivät syylät ja hänen vaaleat hiuksensa oli leikattu lyhyeksi. Hän oli hieman keskipitkä ja katsoi minua intensiivisesti terävällä harmaansinisellä silmällään. Se oli kuin jos hän yrittäisi katsoa sieluani ja selvittää, mikä olen miehiäni."
ellauri386.html on line 109: Kirkkoon hautaus oli kirkolle hyvä tulonlähde, sillä hautapaikan (lägerstället) lisäksi aina kun hautaan haudattiin kuului maksaa haudan multamaksu eli haudan avausmaksu (aikuiset 36-38 taaleri ja lapset puoleen hintaan). Muita hautaukseen liittyviä maksuja olivat erilaiset sielunkellojen (rigning, klåckorna) soitot. Soiton yksikkö oli puolen tunnin soitto, joko kaikilla viidellä kellolla (5 taaleria) tai kolmella suurimmalla eli sunnuntai kelloilla (3 taaleria). Myös ruumislaudan eli paarien ja paarivaateen (båhrklädet) käytöstä maksu oli 6 äyristä 18 taaleriin, Johan Tolpo maksanut 28 taaleria. Joskus myös maksettiin kynttilöistä ja ruumissaarnasta. Hautaus tuomiokirkkoon kiellettiin kuninkaan määräyksellä 22.8.1784. Bugger it.
ellauri386.html on line 207: Pikku Aljoshan nieltyä kielensä Fjodor kävi luostarissa marisemassa pyhälle Ambroselle. Pyhä Ambrose sanoi: "Rukous on sielun ruokaa. Älä nälistä sielua. On parempi antaa kehon olla nälkäinen." Ambrose ei tiennyt että tämä erottelu on epäraamatullinen. Sielu ei tule toimeen ilman ruumista.
ellauri386.html on line 471: Useita vuosia hän opiskeli Leipzigin yliopistossa ja sai länsitartunnan. Katariina ei tykännyt ja lähetti Lodun Siperiaan oppimaan. Siellä hän kirjoitti pitkän tutkielman Ihmisestä, Hänen kuolevaisuudestaan, Hänen kuolemattomuudestaan , jota kunnioitetaan [kuka kunnioitti?] yhtenä harvoista Venäjän suurista filosofisista teoksista. Siinä hän käsittelee ihmisen uskoa kuonpuoleiseen, sielun ruumiillisuutta, syntisten lopullista lunastusta ja materialismin virheitä. Usko kuolemattomuuteen on hänelle erityisen voimakas sekä uskon tekijänä että lohdutuksena elämän vaikeuksien keskellä.
ellauri390.html on line 258: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
ellauri390.html on line 277: Vuonna 1994 sarjastudio ja Ekran-tuotantoyhtiö kuvasivat romaaniin perustuvan televisiosarjan "Pietarin mysteerit". Käsikirjoittajat ottivat kuitenkin lähtökohdaxi vain Krestovskyn kirjallisen työn monimutkaisen ja monitahoisen juonen, ja muuttivat suurelta osin romaanin kerronnan ääriviivat ja hahmot. Poistettuaan romaanin sosiaalisen suuntautumisen kirjoittajat luottivat enemmän sen seikkailunhaluiseen osaan. Joten elokuvan kirjoittajat päättivät mennä naimisiin laittomien Mashan ja Vanyan kanssa, kokenut rosvo Kovrov palkittiin jaloudella, rohkeudella ja lempeällä sielulla, joka kykenee korkeaan, uskolliseen rakkauteen, ja huijari Nikolai Tšetševinski muutettiin eräänlaiseksi venäläiseksi kreiviksi. "Monte Cristo", jalo ja oikeudenmukainen kostaja. Jo on vittua. Se on kuin väittää että julkinen terveydenhoito "ei toimi" kun yxityiset "terveystalot" kuppaavat sitä kuin iilimadot. Saatana pysähtyneisyyskin olis parempi kuin tää uusi oligarkia.
ellauri390.html on line 727: Onko kyseessä korkeampi voima, maailmansielu vai mitä? Ei, se on tää kapitalismin korkoa korolle periaate. Sama juttu kuin pyramidiskeema. Kun olet nousukauden aallolla, rahantuloa ei voi estää! Musta mies! Hiivaa! Sovinnon kunniaxi pizzat kaikille. Kaikki haluavat lainata sellaiselle joka näyttää menestyneeltä. Spare a penny for an ex leper. Fortes fortuna adiuvat. Vahvemmat yleensä voittavat. Voittajat ovat oikeassa, häviäjät väärässä. Ei ole muuta oikeutta kuin voiman oikeus.
ellauri391.html on line 272: Hannu Hanhi kannatti jainalaisuutta. Jainalaisuus on dharmalainen uskonto, jossa kaikella elollisella uskotaan olevan sielu, mutta palkitsevan ja rankaisevan luolajumalan olemassaoloon ei uskota. Siveellisten periaatteiden ja askeettisen elämäntavan noudattamisen katsotaan vapauttavan ihmisen jälleensyntymisen ketjusta. Keskeistä on elämän loukkaamattomuuden periaate, mikä ilmenee muun muassa kasvissyöntinä. Ristin sijaan tapaillaan hakaristin merkeissä. Virnuillaan kun tavataan.
ellauri391.html on line 467: Varsinainen perkeleen kexintö oli kirjapainotaito. Se oli uuden ajan paperinen some. Dominikaanimunkki Johann Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: ”Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Luther tuomitsi anekaupan sanoen: "Ei helvetissä vilahda!"
ellauri391.html on line 655: Kveekarit (koko nimi Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit, engl. Quakers, Religious Society of Friends) on Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike. Sen jäsenet kutsuvat itseään ”totuuden ystäviksi” tai ”ystävien seuraksi”. Yhteisö syntyi vallitsevan poliittisen ja uskonnollisen sorron aikana. George Foxia pidetään kveekariliikkeen perustajana, jonka käsityksen mukaan Jumala läpivalaisee jokaisen sielun erikseen eikä pelastumiseen tarvita pappeja tai muita ulkopuolisia tahoja. Yhteisö pitää itseään suoraan Jumalan alaisena. Kveekareihin kuuluu maailmassa noin 400 000 jäsentä, Ison-Britannian lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Keniassa ja Boliviassa. Suurin yhteisö on Yhdysvalloissa William Pennin vuonna 1682 kveekarien pakopaikaksi perustamassa Pennsylvaniassa. Kveekarit ovat perustaneet useita tunnettuja ja suuria yrityksiä Isossa-Britanniassa ja USA:ssa. Kveekarien uskonnollisuuden ohjaamaa yritystoimintaa kutsutaan kveekarikapitalismiksi.
ellauri392.html on line 808: Onko maan päällä mittaa? Ei ole yhtään. Nimittäin Luojan maailmat eivät koskaan estä ukkosen kulkua. Kukka on kaunis myös siksi, että se kukkii auringon alla. Silmä löytää elämässä usein olentoja, joita voisi kutsua jopa kauniimmaksi kuin kukat. O! Tiedän sen hyvin! Sillä se, että vuotaa verta kehossa ja sydämessä, eikä enää ole täysin, miellyttääkö se Jumalaa? Mutta sielun, kuten uskon, täytyy pysyä puhtaana, muuten kotkat ylistyslaululla ja niin monen linnun äänellä saavuttavat mahtavan siivessä. Se on entiteetti, se on muoto. Sinä kaunis pieni puro, loistat koskettamalla, vierität Linnunradan läpi yhtä selvästi kuin jumaluuden silmä. Tunnen sinut hyvin, mutta kyyneleet nousevat silmistäsi. Näen ympärilläni kukoistavan iloisen elämän luomishahmoissa, koska vertaan niitä, ei kohtuuttomasti, kirkkopihan yksinäisiin kyyhkysiin. Mutta ihmisten nauru näyttää ärsyttävän minua, koska minulla on sydän. Haluaisinko olla komeetta? Minä uskon. Sillä heillä on lintujen nopeus; ne kukkivat tulessa ja ovat puhtaudeltaan kuin lapset. Ihmisluonto ei voi uskaltaa toivoa suurempia asioita. Iloisuuden hyve ansaitsee ylistyksen myös puutarhan kolmen pilarin välissä leijuvalta vakavalta hengeltä. Kauniin neiton on seppelettävä päänsä myrttikukkailla, koska hän on yksinkertainen luonteeltaan ja tunteiltaan. Mutta Kreikassa on myrttejä.
ellauri395.html on line 101: Jukka palvelee laajalla rintamalla eri puolilla hengellistä kenttää. Hän mm. opettaa, julistaa, tekee katumustyötä ja toimii evankelistana ja lähisielunhoitajana. Hän ei halua rajoittaa palvelua mihinkään tiettyyn tunnustuskuntaan, koska silloin se voisi rajoittaa Jeesuksen työtä. Hän on toiminut mm. luterilaisissa seurakunnissa, helluntaiseurakunnissa, vapaaseurakunnissa, metodisteissa ja lestadiolaisten parissa. Hän on tehnyt työtä myös useiden vuosien ajan juutalaisten parissa Israelissa.
ellauri395.html on line 284: Voi olla, ezielu on heitetty konnamaisten koorahilaisten hahmojen takia roskakoriin ja siirrytty henkimaailmaan. Kun vielä sanovat, että kukaan ei voi toisen sielusta lunastusta maksaa, se on niin kallis, Jumala pelastaa, jos pelastaa ja siihen vaikuttaa se, miten on elämänsä elänyt. Kirjaudu sisään jättääksesi asiattoman kommentin!
ellauri395.html on line 403: Se saattaa alkaa viattomasti. Vähän liian pitkästä katseesta, sielua hivelevistä sanoista, jopa yhteisestä hengellisestä missiosta. Selittämättömästä vetovoimasta... Ja pian on mela mekossa! Keppi liossa.
ellauri395.html on line 511: 1.Kor.15:ssa mainitaan taivaallinen ruumis eli ylösnousemusruumis, jollainen myös Jeesuksella oli ylösnousemuksen jälkeen. Se on täydellinen ja vapaa kaikista sairauksista. Kyllä Jeesus söi ylösnousemuksen jälkeen ainakin kalaa. Lopullinen taivas tulee olemaan maanpäällinen paratiisi, kunhan tämä maa luodaan uudeksi 1000-vuotiskauden jälkeen (sen 1000-vuotisjakson pyhät viettävät taivaassa), Ilm.20. Uudessa Eedenissä on tarjolla monenlaisia askareita ja töitä, mutta se jonkinlainen kirous, joka syntiinlankeemuksen jälkeen on työhönkin liittynyt, ei tietenkään enää siellä ole läsnä. Se tulee olemaan jopa vielä todellisemman tuntuista elämää kuin täällä, jossa on monenlaisia puutteita ja sairauksia esim. aistihavaintoja haittaamassa tai estämässä. Se ei siis tule olemaan mitään utuista ja eteeristä henkien tai sielujen ajatonta leijailua vaan kyllä siellä ollaan vankasti jalat maassa gravitaatiokentässä niin kuin nytkin. Kyllä siellä syödään. Ja uskon, että silloin tarjoutuu mahdollisuuksia jopa intergalaktiseen matkailuun. Jumala ei ikuisuudessakaan tee ihmisistä robotteja, eli vapaa tahto säilyy ihmisellä ikuisesti.
ellauri395.html on line 847: "Esirukous on välittäjänä toimimista, seisomista hukkuvien sielujen ja niitä hukuttavan kaikkivaltiaan Jumalan välissä."
ellauri395.html on line 1233: Rukoile, että seurakuntaan tulisi hätä hukkuvista sieluista ja halu kantaa Jumalan antamia kakkoja. (2 Kor. 5:11-21)
ellauri396.html on line 303: "Jumala" ja "sielu" tai "pillu") ja kannustaa nöyryyteen.
ellauri398.html on line 304: muinaiseen juutalaiseen käsitykseen, jonka mukaan sielu
ellauri398.html on line 307: zombieina ilman sielua. Brains... brains... naah. Taivaan
ellauri398.html on line 309: oppia vasta kreikkalaisina vaikutteina sielun
ellauri398.html on line 567: Näitä ovat muun muassa Jumalan luonne, sielu ja profeetallinen tieto. Jossain
ellauri398.html on line 664: Runoilija Imru' al-Qaisilla oli lempeä sydän ja herkkä sielu. Hän halusi parasta
ellauri398.html on line 1024: ”heidän sielunsa palasivat taivaasta ja yhdistyivät
ellauri398.html on line 1053: Toinen mahdollisuus on, että nämä ylösnousseet sielut palasivat kirkastetuissa ruumiissa kuten Jeesus teki ja lähtivät jonkin ajan kuluttua taivaan "pyhään kaupunkiin". Ennen lähtöä he ilmestyivät monille, mutta lähtiessään he eivät kuolleet uudelleen eivätkä koskaan palanneet. Sopulit tulevat sopulit tulevat ! Eivätkä he koskhaan palaa!
ellauri398.html on line 1187: Tie parempaan alkaa oman pahuuden puutteiden ja vikojen tunnustamisesta ja vastuun ottamisesta. Tuolla tiellä Olevaisen (Being) parantamiseksi ihminen voi löytää elämällensä todellisen Merkityksen (Meaning). Merkitys estää häntä suistumasta pohjattomaan kuiluun ja suojaa sielua korruptiolta kuin alustansuojaus autoa.
ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ja uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
ellauri399.html on line 180: He once said, "I don't use religion for business but I use business principles in religion." You can say that again. Kas ainut työni tarkoitus / on raha, eikä synnin karkoitus. Viis sieluista: kun ruumis kuopataan / niin sielu menköön vaikka mustikkaan! Today, there are hundreds of SRF meditation groups and centers around the world that serve tens of thousands of members. He also worked to develop living exemplars of his teachings by setting up a monastic order within SRF that now includes more than 250 monks and nuns dedicated to their own pursuit of soul-unfoldment (monks) and to serving in missionary position (nuns).
ellauri399.html on line 224: Seuraavina vuosina hiän oppi häneltä tien sydämen elinikäisen kaipauksen täydelliseen täyttymykseen: täydelliseen rakkauteen, jumalalliseen rakkauteen – kaiken kuluttavaan rakkauteen, joka koetaan yhdessä sielumme ikuisen rakkaan kanssa. Käytännön tasolla hän auttoi Yoganandaa käyttämällä pikakirjoitusta hänen nauhamaisen puheensa nauhoittamiseen. Yoganandan ja hänen seuraajansa Rajarsi Janakkalan anakondan kuoleman jälkeen SRF:n hallitus valitsi Daya Matan SRF/YSS:n kolmanneksi presidentiksi ja henkiseksi johtajaksi vuonna 1955. Daya Mata tapasi Elvis Presleyn 1960-luvulla, ja hän ajoittain antoi hiänelle henkisiä neuvoja. 5. toukokuuta 1892 syntynyt James Jesse Lynn oli Paramahansa Yoganandan johtava oppilas ja merkittävä liikemies Kansas Cityssä, Missourin alueella. Kun hän tapasi Yoganandan vuonna 1932, hän oli itsetehty vakuutusmiljonääri, ja hän jätti myöhemmin yhteensä noin kuuden miljoonan dollarin suuruisen lahjoituksen Yoganandan järjestölle Self-Realization Fellowship (SRF). Kaikexi onnexi hän kuoli 3v myöhemmin annettuaan liikkeelle kaikkensa. Kaikki Anakondan opetuslapset olivat joko miljonäärejä tai naisia, tai molempia. En saarnaa minkään periaatteen tähden, vaan ainoastaan ansaitaxeni (ja päästäxeni hilloviivalle: tytön joka kaupungista ezin) - ja se riittää asiaxeni!
ellauri401.html on line 162: Pekka Ervastilla oli selässänsä kyttyrä kuin Sören Kierkegaardilla, ja hänen kasvunsa häiriintyi niin, että aikuisiässä hänen pituutensa oli vain 162 cm, kun muut suvun miehet olivat pitkänpuoleisia. Huolimaton piikatyttö oli pudottanut Pekan lattialle imeväisenä. Pekan invaliditeetti kätkettiin julkisuudelta. Valokuvissa sitä ei näy, mutta kyttyrästä on silminnäkijätietoa. Petter-pojasta käytettiin kutsumanimeä Peppi. Kun Ervastilta kysyttiin, mitä hän ajatteli itsestään, kerrotaan hänen vastanneen: ”En minä ole varsinaisesti okkultisti, olen pikemminkin taiteilija." Ranskalaisuudella oli ihmeellinen vaikutus Pepin sieluun. Hän kuvitteli usein olevansa ranskalainen ja tahtoi sellaisena esiintyä. Hän piti ranskalaisuutta jonakin hienompana ja suurempana.
ellauri401.html on line 174: Isä oli ankara järjestyksen mies ja vaati, että kodin oli oltava erinomaisessa kunnossa. Pekka omaksui täydellisesti isänsä antaman mallin. Hänkin oli ankaran täsmällisyyden ja järjestyksen ihminen. Jokainen esine hänen huoneessaan ja kirjoituspöydällään piti olla täsmällisesti omalla paikallaan. Samoin kaikki pikku velvollisuudet piti olla ainaisessa järjestyksessä. Kaikki huolimattomuus ja epäjärjestys aiheuttivat suoranaisen pahoinvoinnin. Jotakin kuitenkin puuttui, sillä Pekka janosi elämältä ”ymmärtäväistä, myötätuntoista rakkautta – semmoista, jonka helmaan syntinen voi luottamuksella juosta, semmoista, jonka sylissä saa itkeä pois surunsa, kaihonsa, pahuutensa”. Hänen sielussaan oli ”kaksi maailmaa: se musta, se ilkeä, se paha – ja se valoisa, se kaunis, se hyvä, missä enkelit asuvat.”
ellauri401.html on line 267: Pekan hyvä karma jatkui. Seuraavaxi Tolstoi karkotti Pekan sielusta kaiken arkuuden, kaiken pelon ja kaiken epäilyksen, niin että hän uskalsi entiseen tapaan jatkaa totuudenetsintäänsä.48 Yhtä syvästi kuin Tolstoi, hän tunsi, ”että kristikunta ei tietänyt mitään Jeesus Kristuksesta”.
ellauri401.html on line 291: Avioliittoon aikova Pekka haki Sortavalan seminaariin, mutta hakemus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. mus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. Isä ei halunnut kustantaa Pekan musiikkiopintoja, eikä hän itsekään ”oikeastaan halunnut” niitä. Musiikkihaaveiden romahdettua Pekka valvoi ensin kaksi vuorokautta ja kulki sitten muutamia viikkoja yhtämittaisessa kamppailussa jumalansa kanssa. Ensin hän rukoili lakkaamatta, vaikkei tiennyt, ketä jumalista rukoili: ”Anna minun kuolla, anna minun haihtua olemattomiin, elämäni ei ole mistään arvosta, maailmassa en mitään tee. Vitut Maijusta, se on jo koettu.” Sitten hänen koko sieluntilansa kärjistyi ja kohdistui tämän tapaiseen ihmettelyyn: ”Mutta olemmeko me ihmiset siis näin hylättyjä, näin yksinäisiä, näin heikkoja olentoja? Tänne me synnymme, täällä me kärsimme, täältä me kuolemme – eikä ole mitään järkeä, ei tarkoitusta, ei jumalaa!” Viimeiset voimansa kooten Pekka ajatteli: ”Nyt minun täytyy tietää totuus. Jos jumala on, täytyy hänen nyt ilmottaa itsensä minulle yai tulee tupenrapinat. Jos ei, riistän itseltäni hengen.”
ellauri401.html on line 350: Hän tunsi kipuja siinä yhdessä paikassa ja sanoi: ”En missään tapauksessa tahdo tulla naurettavaksi, inhoan julkisuutta ja sitä, että ihmiset näkevät minut.” Meni parikymmentä vuotta, joiden aikana kaikki esiintyminen tuotti everstille niin kuvaamattomia sielullisia tuskia, että hän ei tarvinnut mitään pahempaa kiirastulta tai helvettiä. Kyse ei ollut siitä, että Ervast olisi ajatellut, ettei osaa, vaan jostain muusta. Hänen mielestään elämä teosofisissa loosheis-
ellauri401.html on line 383: Lontoon teosofikongressissa 1904 Pekka kärsi kostean laivamatkan jälkeen karmeasti karmallisesta munuaistaudista. Kotiin tultua hän sanoi Matti Kurikalle, että ei siellä mitään teosofiaa ollut ja ”johtavien sielujen” kuten Annie Besantin puheista kuulsi pyrkimys oikeaoppisuuteen. Elämässä on 1 ainoa moraalinen päälaki: tule täydellisexi. Matti Kurikasta tuli täydellinen tunari. Pekka sai munanvalkuaistautikohtauxen 1 kerran Sundsvallissa 1900. Pekka oli silmiinpistävä esimerkki siitä että munanvalkuaistauti johtuu liika arkuudesta ja turhanpäiväisestä nöyryydestä.
ellauri401.html on line 491: Pekka otti ohjelmaan lisää rituaaleja. Huippukohta juhlallisuuksissa oli ”vihkimyskokous” sunnuntai-iltana. Tällöin noudatettiin ensimmäisen vuosikokouksen traditsionia: tavoiteltiin taas maagillista saavutusta. Toivottavasti uudet vihittävät tunsivat vaikutuksen; likinäköisten jäsentemme lausunnoista päättäen yritys ei ollut turha. Tuommoisen juhlan tarkoitus on sakramentaalinen, ja sakramentti, oikein toimitettuna, painaa siveellisen opetuksen ja tunnelman voimakkaana elämyksenä syvälle sieluun, puhdistettuaan tätä edes hetkeksi itsekkyydestä ja synnistä kuin kyrvännuppi emätintä edellisen koiraan spermasta. Sakramentin synnyttämä tunnelma jää muistona sieluun ja voi semmoisena elämän varrella uudistua rohkaisevana, lohduttavana, auttavana. Niin oli ennenaikaan n.s. vähemmissä mysterioissa esim. vanhassa Kreikassa. Jumalan Poika on ihmiskunnan takana oleva suuri taivaallinen ihminen, jonka ruumiissa ihmiset ovat kuin siittiösoluja.
ellauri401.html on line 678: Elämän ja olemassaolon perustana on henkinen todellisuus eli kaikkialla oleva jumaluus. Me kaikki ihmiset ja capybarat olemme jumalia ja veljiä keskenämme riippumatta mistään ulkonaisista seikoista. Ihminen on olemukseltaan paljon enemmän kuin fyysinen keho. Hän on sielullinen eli persoonallinen olento, jonka sieluun kuuluvat hänen ajatus- ja tunneolemuksensa. Ihminen on olemassa sitä varten, että hän tulisi tietoiseksi capybaroista. Kz myös Chalmers ja tietoisuuden kovempi pähkinä albumissa 168.
ellauri401.html on line 680: Ihminen on jälleensyntyvä olento, joka minuutena yhä uudelleen syntyy maan päälle kehittyäkseen suurta päämäärää kohti, capybaraxi. Elämä on siis koulu, jota on käytävä, ja tie, jota on kuljettava. Luonnossa vallitsee syyn ja seurauksen karmaiseva laki, jonka alainen ihminen on. Ihminen on itse vastuussa capybaroille ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan, joiden seuraukset jokainen itse saa kohdata ja kantaa tulevissa maanpäällisissä elämissään – ja usein jo samassa elämässään. Karman lain eräänä tehtävänä on ohjata ihmistä elämäntiellä eteenpäin usein myös kärsimyksen ja vaikeuksien kautta, jotka kohtaavat ihmistä seurauksina edellisissä elämissä tehdyistä mokista. Ikuista helvettiä tai kadotusta ei ole olemassa, vaan Lamminmäen tilat ovat riippuvaisia ihmisen omasta sisäisestä kehityksestä. Useimpien ihmisten kohdalla kuolemanjälkeinen elämä jakautuu pääasiassa kahteen vaiheeseen. Ensiksi kiirastuleen eli elämään tuonela- eli astraalimaailmassa, jossa ihminen luonnon pakosta joutuu läpikäymään oman alemman persoonallisen sielunelämänsä nuohousprosessin. Toiseksi taivasosuuteen ns. taivasmaailmassa, joka on korkeampaa persoonallista sielunelämää capybarana – ei siis ikuista henkistä elämää. Taivasmaailma on ihmiselle lepoa, onnea, työskentelyä ja uuden, ylevämmän maanpäällisen elämän ihannoimista.
ellauri402.html on line 70: - Siinä matkassa, minkä olen kulkenut, on kaksi suuntaa: fyysinen ja sielullinen. Luulisin, että se sielullinen on tärkeämpi. Siinä on kyse siitä, että on löytänyt sen, mitä itse on ja sitten ilmentää sitä, koska me ollaan täällä jokainen maksamassa velkaamme toisillemme.
ellauri402.html on line 79: - Silloin kun avaan sen auran, niin silloin siinä ei ole minä vaan siinä tulee se koko kansan sielu, mikä on minun takanani.
ellauri403.html on line 69: Ja minä kuulin Herran Jumalan, vanhurskaan tuomarin, sanovan jälleen: Tule, tämän sielun enkeli, ja seiso keskellä. Kampaa tukkasi. Ja syntisen sielun enkeli tuli kirjoitus käsissään ja sanoi: "Herra, nämä, jotka ovat minun käsissäni, ovat kaikki tämän sielun synnit hänen nuoruudestaan tähän päivään asti, jopa kymmenen vuoden ajan sen jälkeen. syntymä: ja jos käsket minua, Herra, voin kertoa sen teot siitä lähtien, kun se alkoi täyttää viisitoista vuotta. Ja Herra Jumala, vanhurskas tuomari, sanoi: Minä sanon sinulle, enkeli, en halua sinulta kertomusta siitä lähtien kun se oli viisitoista vuotta vanha, vaan julista sen syntinsä viisi vuotta ennen kuin se kuoli ja tuli tänne. Ja taas Jumala, vanhurskas tuomari,yhden vuoden vaellukselle (keskustelulle) tulisi unohtaa kaikki se pahuus, jonka se on tehnyt ennen, ja se saisi syntien anteeksiantamuksen ja anteeksiantamuksen; mutta anna sen nyt kadota.
ellauri403.html on line 71: Ja syntisen sielun enkeli vastasi ja sanoi: Käske, Herra, tuon (sellainen ja sellainen) enkeli tuoda esiin nuo (sellaiset ja sellaiset) sielut.
ellauri403.html on line 73: Ja samalla hetkellä sielut tuotiin keskelle, ja syntisen sielu tunsi heidät. Ja Herra sanoi syntisen sielulle: Minä sanon sinulle, oi sielu, tunnusta tekosi, jotka olet tehnyt näille sieluille, jotka sinä näet, heidän ollessaan maailmassa. Ja se vastasi ja sanoi: Herra, ei ole vielä kulunut täyttä vuotta siitä, kun minä tapoin tämän ja vuodatin sen veren maan päälle, ja toisen kanssa tein haureuden; enkä vain sitä, mutta tein sille paljon haittaa ottamalla pois sen omaisuuden.
ellauri403.html on line 75: Ja Herra Jumala, vanhurskas tuomari, sanoi: Etkö tiennyt, että se, joka tekee väkivaltaa toiselle, jos se, joka kärsii väkivaltaa, kuolee ensin, hänet pidetään tässä paikassa, kunnes hänet vahingoittaja kuolee, ja sitten molemmille ilmestyvät tuomarit? ja nyt jokainen on saanut niinkuin hän on ansainnut. Ja minä kuulin äänen sanovan: Antakoon tuo sielu Tartaruchuksen käsiin, ja hänet täytyy viedä alas helvettiin. Vie hänet alempaan vankilaan ja heittäköön hänet piinaan ja jätettäköön sinne suureen tuomiopäivään asti. Ja taas kuulin tuhansien tuhansien enkelien laulavan hymniä Herralle ja sanovan: Hyvin vedetty kapteeni, Sinä olet vanhurskas, oi Herra, ja oikeudenmukaiset ovat sinun tuomiosi.
ellauri403.html on line 99: Ja minä näin pohjoisen puolella monenlaisten ja erilaisten piirakoiden piinaajien paikan, täynnä miehiä ja naisia, ja tulijoki virtasi alas heidän päälleen. Ja minä näin ja näin ylen syviä kuoppia, ja niissä monta sielua yhdessä, ja sen paikan syvyys oli kuin kolmetuhatta kyynärää. ja näin heidän voihkivan ja itkevän ja sanovan: Herra, armahda meitä. Ja kukaan ei armahtanut heitä. Ja minä kysyin enkeliltä ja sanoin: Keitä nämä ovat, Herra? Ja enkeli vastasi ja sanoi minulle: Nämä ovat niitä, jotka eivät luottaneet Herraan, että he voisivat saada hänet auttajakseen. Ja minä tiedustelin ja sanoin: Herra, jos nämä sielut jatkavat näin, kolmekymmentä tai neljäkymmentä sukupolvea heitettyinä toistensa päälle, jos (ellei?) heitä heittäisi vielä syvemmälle, en kaivaisi niitä kuoppiin. Ja hän sanoi minulle: syvyydellä ei ole mittaa, sillä sen alla seuraa myös se, mikä on alhaalla, ja niin on, että jos vahva mies otti kiven ja heitti sen syvään kaivoon ja monen tunnin kuluttua (pitkän ajan joka tapauxessa) se saavuttaa maan, niin myös kuilu. Sillä kun sielut heitetään siihen, tuskin viidensadan vuoden kuluttua ne tulevat pohjaan. Ja kun minä sen kuulin, surin ja valitsin ihmiskunnan puolesta. Enkeli vastasi ja sanoi minulle: Miksi suret? oletko armollisempi kuin Jumala? sillä sikäli kuin Jumala on hyvä ja tietää, että on olemassa vaivoja, hän kestää kärsivällisesti ihmiskuntaa ja jättää jokaisen tekemään oman tahtonsa niin kauan kuin hän asuu maan päällä. Mutta sitten, auta armias! Paizi ei auta! On myöhäistä! Sorry we're CLOSED!
ellauri405.html on line 164: Luettuani nipun Hafezin sepustuxia en voi kuin todeta ettei ne ole juuri mistään kotoisin. Ikävästi nousee sielun silmien eteen kuva Hämeen-Anttiloiden pulskista puolituisista virnistellen nalkissa kuin paimensukuiset lapinkoirat. Sama "eeow" cringe fiilis kuin Riitta Uosukaisesta vesisängyssä ähräämässä Topin liehuvan liekinvarren kimpussa. Huminaa paratiisissa. Lännessä monet kirjailijat, kuten Ralph Waldo Emerson ja Johann Wolfgang Goethe, arvostivat suuresti Hafizia. Emerson piti Hafizia "runoilijoiden runoilijana", kun taas Johann Wolfgang Goethe kirjoitti, että "Hafizilla ei ole vertaisia." Ylläri. He johtavat meidät paikkaan, jossa voimme hengittää helpommin ja sanoa: "Ah, tämä maailma ei ole niin paha."
ellauri405.html on line 459: Tässä sanatarkka konekäännös samasta: Vanhoina aikoina, ajoissa, Satumaassa Ratsasmies teki tiensä Aro ja nauriit. Hänellä oli kiire päästäkseen asiaan, Ja arojen pölyssä Pimeä metsä sinua kohti Kasvoi kaukana. Innokas vinkuminen Se raapi sydäntäni: Pelkää kastelupaikkaa Vedä satulasi ylös. Ratsumies ei kuunnellut Ja täydellä nopeudella Lensi ylikierrokselle Metsämäellä. Kääntyi kukkulalta, Tulin kuivaan maahan, Läpi raivauksesta Ylitti vuoren. Ja vaelsi koloon Ja metsäpolku Meni ulos pedon luo Polku ja kastelupaikka. Ja kuuro puhelulle, Ja välittämättä vaistoistani, Johti hevosen alas kalliolta Mene purolle juomaan. Puron varrella on luola, Luolan edessä on Ford. Kuin rikin liekki Sisäänkäynti oli valaistu. Ja karmiininpunaisessa savussa, Näön varjoon, Kaukopuhelulla Boori ilmoitti. Ja sitten rotkon varrella, Hämmästynyt, suora Kosketti hevosen askeleella Kutsuvaan itkuun. Ja ratsastaja näki Ja painoi itsensä keihään, Lohikäärmeen pää Häntä ja suomut. Liekki kurkusta Hän hajotti valoa Kolme rengasta neiton ympärillä Harjanteen kääriminen. Käärmeen ruumis Kuin vitsauksen loppu, Kiinnitetty kaulasta Hänen olkapäällään. Sen maan tapa Vangittu kauneus Annoi sen saaliiksi Hirviö metsässä. Alueen väestö Heidän mökkinsä Lunastettuja penniä Tämä on käärmeestä. Käärme kietoutui hänen kätensä ympärille Ja kietoutunut kurkunpään, Saatuaan jauhoja Tämän kunnianosoituksen uhraamiseksi. Katsoi rukouksella Ratsumies taivaan korkeuksiin Ja keihäs taisteluun Otin sen rauhallisesti. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja. Ratsasmies, jolla on kaadettu kypärä, Kaadettiin taistelussa. Uskollinen hevonen, kavio Käärmeen tallaaminen. Hevosen ja lohikäärmeen ruumis Lähellä hiekalla. Ratsasmies pyörtyy, Neitsyt on tetanuksessa. Holvi oli kirkas keskipäivällä, Sininen on hellävarainen. Kuka hän on? Prinsessa? Maan tytär? Prinsessa? Se on enemmän kuin onnellisuus Kyyneleet kolmessa virrassa, Silloin sielu on vallassa Uni ja unohdukset. Se on terveyden paluu, Se kiinteistö asui Verenhukasta Ja voimien menetys. Mutta heidän sydämensä hakkaa. Joko hän tai hän He yrittävät herätä Ja he nukahtavat. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja.
ellauri405.html on line 574: Lepää tietämätön sielu.
ellauri405.html on line 579: Jos runoilija Zhivago kirjoittaa "Fairy Tale" Laralle, runoilija Pasternakki, hänen sankarinsa Zhivagon kautta puhuu Venäjän kansalle. Hän on vanginnut heidän äänensä yksinkertaisen melodian ja yhdistänyt esi-isien menneisyyden nykyhetken. Venäjän kansa on sairas, ja heidän shamaaninsa, runoilijan, on kutsuttava takaisin vaeltava sielunsa ja annettava sen palata tyhjään kehoon. Zhivago on sekä lääkäri että runoilija, kahdesti parantaja. Pasternakkikin on pyhän asiantuntija, joka, joka, joka on matkustanut Venäjän kansan kollektiivisen alitajuntaisen läpi, kiteytti sen unelmien runossa. (No tulihan se sieltä antikommunismi! s. 521)
ellauri408.html on line 102: ”Olen se, jota rakastamme ja jota emme tunne. Ihmiseen olen perustanut liekin valtakuntani sydämen haluihin, sielun unelmiin, ruumiiden siteisiin, salaperäisiin vetovoimaan, veren aarteisiin, silmien katseisiin. Minä saan vaimon puhumaan unissaan. Onnellinen nuori tyttö oppii onnellisia valheita; Annan heille öitä, jotka lohduttavat päiviä, olen salaisten rakkauksien salainen kuningas. Yhdistän sydämet, katkaisen tiukat kahleet, Kuin perhonen jauhemaisilla siivillään tuon liikkuville nurmikoille kukkapopulaatioita ja rakastelen niitä ilman vaaraa ja kyyneleitä."
ellauri408.html on line 177: Gedeutet ihre Seele! Dem Sehnenden war tulkkasivat sun sielusi! Kaipaaville
ellauri408.html on line 225: Toisinaan sielun kyllyys saa haaveen pikkarin valumaan yli reunojen. Kuin lymfa joka äänettömästi tihkuu pimeän komeron holvista. Kaikki nämä elimen salaperäiset liikahduxet päätyvät heltymiseen, ja heltyminen kiintyy limapisaraxi ripsipiirakan vaiheille. Kiiihkeä rakkaus voi toisinaan ilmetä imutuxen aikana vain puremisen avulla. Olematta nainenkin voi tuntea samanlaista kaipausta. Mutta kuinka paljoa nopeampi, tehokkaampi ja suloisempi on lohdutus jos ihminen antautuu tähän heikkouteen. Jälkeenpäin on ihanan helpottunut olo, vaikka vähän apea. Sateenkaaren värinen kupla ozassa muuttuu pienexi likaisexi nestepisaraxi.
ellauri408.html on line 602: Littré sai minut lukemaan Roman de la Rosea, ja viimeisen laulun pitkä allegorinen rivous kiusaa minua. Rauhoituin vasta vedettyäni kuivat pöydälle. Kamala umpikuja! Sitä mihin vielä kykenen minä inhoan, ja kaikki mitä olisin toivonut, pakeni minulta tuohon laimiskoon. Vätys on kuudenviidettä ikäinen. Mysteeri ärsyttää, tuntematon vaikuttaa kuin myrsky. Seminaarilaisia vaivaa satyriasis ja nunnakokelaita nymfomania. Avioliitto on fyysillisen rakkauden hauta, ja se on suuri onni, kuittaa untelo. Hafezin kääntäjä "Dave" begged to differ. Izemurha ei ratkaise mitään jos sielu on kuolematon. Se riski meidän on otettava. Epäizekkyys on ainut sallittu izemurhan laji. Mutta en pidä siitä!
ellauri408.html on line 721: Jokainen luonnonvoima, jokainen elämän kyky, jokainen sielun kiintymys, jokainen älyn kategoria tarvitsee elimen ilmaistakseen itsensä ja toimiakseen. Oikeudenmukaisuus ei voi olla poikkeus tästä laista. Mutta oikeudenmukaisuus, joka hallitsee kaikkia muita kykyjä ja ylittää itsensä vapauden, koska sillä ei ole elintä yksilössä, jää ihmiselle käsitteeksi ilman tehoa, ja yhteiskunta olisi mahdoton, ellei luonto olisi tarjonnut tilaa ojentuneelle orgaanille tekemällä jokaisesta naisesta eräänlainen yksittäinen puolikas korkeammasta olennosta, jonka androgyynistä kaksinaisuutta tukee miehen oikeudenmukaisuuden elin.
ellauri408.html on line 777: Jumalan olemassaolo ja sielun kuolemattomuus, nämä uskonnollisen moraalin molemmat edellytykset ovat tosiaankin muuttuneet minulle epävarmoiksi väittämiksi, ja kärsimisen välttäminen, vähemmän-kärsiminen, on jäänyt kärsityn olemassaolon ainoaksi tarkoitusperäksi. Minä olen kenties vain psykologi.
ellauri408.html on line 783: Usko on tunne, se on toivoa, se on sielun napajänne, so to say. Usko on tutkimuxen yllyke, se suo korvauxen toiveet, se osoittaa päämäärän. Niinkö luulet nahjustelija. Olet nyt elellyt joudellut kamalan pitkän ajan vaatimatta izeltäsi mitään.
ellauri408.html on line 827: Onnellisuuden sielusi on vain kukkinut,
ellauri408.html on line 910: Juutalainen uskonnonkäsitys saa inhoamaan uskontoa itseänsä. Kuinka synkeän naurettavaa onkaan kuvitella, että Jumala on juutalainen! Jäykkä ja itsekäs juutalainen on sanonut: Hävitköön ihmissuku mieluummin kuin minun uskoni. Usko on juutalaisten keskuudessa aina voittanut järjen ja kukistanut oikeuden. Kiihkomielinen itsepäisyys on heidän toinen luontonsa. Mutta juutalainen usko on suurin tunnetuista uskontyypeistä, koska se Babylonin vankeuden ajoilta saakka odottaa yhä vielä Messiasta - siis 24 pettymyksen vuosisadan kuluttua. Toisin meillä joiden odotus Messiaan ranskalaisen visiitin jälkeen on ollut hiukka lyhkäsempi. Sellainen usko on sielun kivettymistä, muumioitumista tai ainakin jäykkäkouristusta. Se on psykologinen merkillisyys, joka ansaitsee huomiota, mutta tuskin ihailua, sillä ihailu on säästettävä ylevälle suuruudelle eikä kiihkoisalle itsepäisyydelle.
ellauri409.html on line 161: Ne ei ole osoitus henkilökohtaisesta heikkoudesta; ne ovat täysin objektiivisia, koska ne ovat olennaisia hetkiä älyllisen sielun kehityksessä; ja Pascal-tyypille ne ovat analogia kuivuudesta, pimeästä yöstä, joka on olennainen vaihe kristillisen mystiikan kehityksessä. Sairas hahmo tai epäpuhdas sielu joutuu samanlaiseen epätoivoon, ja sillä voi olla tuhoisimmat seuraukset, vaikkakin mitä mahtavimmilla ilmenemismuodoilla; ja siitä alkaa Gulliverin matkat terävä- ja tylsäpäisten munien parissa; mutta Pascalissa emme löydä sellaista vääristymää; hänen epätoivonsa on sinänsä kauheampi kuin Swiftin, koska sydämemme kertoo meille, että se vastaa täsmälleen tosiseikkoja, eikä sitä voida pitää mielisairautena; mutta se oli myös epätoivoa, joka oli välttämätön alkusoitto ja osa uskon iloa. Pascal ei ollut järin huumorimiehiä, eikä ole kukaan joka tuntee näitä tuskia.
ellauri409.html on line 497: Sitten kun Guido kuoli, pyhä Franciscus tuli ottamaan hänen sielunsa, mutta paholainen vastusti häntä sanoen, että kyllä hänen täytyy oikeasti mennä helvettiin paaville annettujen vilpillisten neuvojen vuoksi, joiden vuoksi hän (piru) oli seurannut häntä siihen hetkeen asti: itse asiassa ei voi vapauttaa ketään, joka ei tee parannusta syyllisyydestään, sillä samaan aikaan parannus ja halu tehdä lisää syntiä on ristiriitaista. Guido muistaa olleensa epätoivoinen, kun paholainen tarttui häneen ja pilkkasi häntä sanoen, että ei kai hän luullut olevansa filosofi. Demoni oli tuonut hänet Minoksen luo , joka kiersi häntänsä hänen ruumiinsa ympäri kahdeksan kertaa ja lähetti hänet petollisten neuvonantajien Bolgiaan ja puri omaa häntäänsä vihasta. Siitä lähtien Guido on ollut kirottu ja suree liekkien ympäröimänä. Tarinansa
ellauri411.html on line 533: Katsotaanpa myös joitain tuloksia "jättiläisen" Paavalin "vallankumouksesta", jotka osoittavat, että naisten asema todellakin oli huonontunut. Kristityt tuhosivat Hypatian barbaareimmalla tavalla ja Aleksandrian patriarkan (415 jKr.) pyhän Kyrilloksen moraalisella uhrautumalla, koska hän oli korkeasti koulutettuja ja julkisesti opetettuja miehiä, mikä oli Paavalin kieltämää, kuten edellä näimme. A ΄ Plussat Ti mo the on 2 : 11-12 jne.). Kun Hypatia luennoi, hänellä oli valtava joukko kuuntelijoita, enimmäkseen miehiä, kun taas Cyrilin puhuessa hänen yleisönsä mitattiin sormilla... jne. Jos haluat enemmän analyysiä naiskysymyksestä ja muista pyhien isien asiaan liittyvistä asioista, lue : Tertullianus (esim. "Jokainen nainen on Eeva, olet portti paholaisen luo, olet kielletyn puun rikkoja, olet jumalallisen lain karkuri, olet..."), Jerome, Boethio (esim. "Nainen on viemäriin rakennettu temppeli"), Chrysostomos (esim. "nainen on välttämätön paha", "nainen kerran puhui ja tuhosi kaiken"), Origenes (joka masturboi itseään, jotta naiset eivät joutuisi skandaaliksi ja Taivasten valtakunnan armo, Matteus 12:12 ), Klemens Aleksandrialainen ( esim. "Jokaisen naisen tulee olla täynnä häpeää, vaikka hän ajattelee olevansa nainen"), Ignatius Loyola, Pyhä Augustinus (esim. "Naisilla on ehdottomasti oltava ei valistusta tai koulutusta, mutta todellisuudessa heidät on eristettävä, koska he aiheuttavat vihamielisiä ja hurjan kovia erektioita pyhissä miehissä." Calvino, Odo of Cluny (s. esim. "Naisen syleileminen on kuin lantasäkin syleilyä"), Martin Luther (esim. "Jos nainen kuluu ja kuolee lopulta synnytykseen, sillä ei ole väliä. Anna hänen kuolla synnytykseen, tästä syystä on olemassa. ...” 1 Timoteus pätee tähän b΄: 15), Paavaliin perustuva protestantismin puritaanisuus jne. Luettelo kaikista helmistä juutalaiskristillisyyden naisia vastaan valaiseilta on "loputon". Se, mitä olemme laittaneet tähän, on pieni näyte. Onko (Paavalin kristinuskon) teologien välinen kiista siitä, onko naisilla sielu vai ei...? Paavalin "vallankumouksen" huipentuma oli kymmenien tuhansien viattomien naisten (ja muutaman miehen) polttaminen tai hukkuminen tai tappaminen muilla kristityillä kidutuksilla, koska heitä pidettiin hyvinä ja pelastuneina noitiina, mikä päättyi noin 1800+, mutta satunnaisia taudinpurkauksia ilmaantuu. ja sen jälkeen. Vain monet humanitaariset henkilöt, kuten Thomas Paine, korottivat ääntään ja arvoaan näitä kauhistuttavia rikoksia vastaan, kunnes ne lopettivat.
ellauri420.html on line 340: Näin siis Eemeli. Muiden kuolema ei ole outoa, paizi minun, koitti Jönskin sanoa. No jokaisen kuolema on jonkun minun kuolema, paizi elukoiden tietysti joilla ei ole sielua. Puppua, kyllä ne on kaikki samanlaisia.
ellauri420.html on line 348: ...kävelenpä sinne. Tämän ristin alla nukkuu viimeistä unta Totuus; sen vieressä Lumous; kauempana Rigor ja lukuisten harhoja ja hypoteeseja peittävien laattojen yläpuolella seisoo Absoluutin mausoleumi, siellä lepäävät väärät lohdutukset ja sielun petolliset huiput. Mutta vielä korkeammalla, tämän hiljaisuuden kruununa leijuu Erehdys ja pysäyttää hautajaissofistin askelet. Tässä lepää hyttynen. Tässä lepää paarma.
ellauri420.html on line 350: Koska ihmisen olemassaolo on merkittävin ja oudoin seikkailu, jonka luonto on tuntenut, on väistämätöntä, että se on myös lyhin; sen loppu on ennustettavissa ja toivottava: sen jatkaminen loputtomiin olisikin säädytöntä. Riskialtis paradoksaalinen poikkeuseläin voi jatkaa leikkiä vuosisatoja ja jopa vuosituhansia, ennen kuin sille jää musta pekka käteen. Pitäisikö meidän valittaa siitä? Näin käy ihmiselle: hän jatkaa kykyjään, muttei sukuaan; hänen henkiset voimavaransa kuivuvat, samoin kuin hänen inspiraationsa tuoreus. Vallan jano on vienyt liikaa hänen sielustaan: kun hän on kaiken herra, hän ei enää hallitse päämääräänsä. Koska sillä ei vielä ole kaikkia keinoja tuhota ja nihilistää itsensä, se ei pian tuhoudu; mutta ei ole epäilystäkään siitä, että hän takoo täydellisen tuhon välineen ennen kuin löytää ihmelääkkeen, joka ei myöskään näytä kuuluvan luonnon mahdollisuuksiin. Hän tuhoaa itsensä luojana: täytyykö meidän päätellä, että kaikki ihmiset katoavat maasta? Asioita ei tarvitse nähdä niin ruusuisina: melkoinen osa selviytyy, raahautuu edelleen, ali-ihmisrotu, vapaamatkustajat maailmanlopusta...
ellauri420.html on line 485: — Celui qui donna l'âme aux enfants du limon. - Hän, joka antoi sielun liman lapsille.
ellauri420.html on line 537: Le Christ n’est donc pas le simple « personnage » d’une narration distanciée : il est un avatar de la subjectivité lyrique, laquelle engage à son tour la vie même du poète. Rappelons à ce propos qu’une première version du poème – celle contenue dans la lettre à Victor Loubens – remonte à la crise de 1841 alors que Nerval a dû, malgré qu’il en ait, se laisser « classer dans une affection définie par les docteurs et appelée indifféremment Théomanie ou Démonomanie dans le dictionnaire médical ». « Je me croyais Dieu moi-même », écrit Nerval. « C’était bien lui, ce fou, cet insensé sublime… », lit-on réciproquement dans Le Christ aux Oliviers, en un vers où Nerval projette sur le Christ cette même « folie » que ses confrères littéraires aussi bien que « les médecins et les commissaires » lui jettent au visage. Il (Nerval) devient, dans le finale du texte, un nouveau « prophète », annonçant, après la sorte de Contre-Évangile que constitue la partie centrale empruntée à Jean Paul, quelque religion nouvelle qui permettrait de dépasser l’opposition du paganisme et du christianisme. Se on se kaveri joka antaa sielun liman lapsille.
xxx/ellauri010.html on line 1541: Uskon helposti että Paulo ja Mari Kondo on sielun veljiä,
xxx/ellauri013.html on line 373: Ihmiskunnan kaikkein sitkeimpiä harhaluuloja on ollut se, että eräät ihmiskunnan osat ovat moraalisessa suhteessa muita paremmat. On varsin luonnollista ajatella hyvää itsestään ja tämän perusteella - mikäli asianomaisen sielunliikkeet ovat kyllin yksinkertaiset - myöskin omasta sukupuolestaan, yhteiskuntaluokastaan, kansastaan ja ajastaan.(Touché, Bert?)
xxx/ellauri013.html on line 690: sielut ei, tai häiritsi kuorsaus.
xxx/ellauri027.html on line 242: Aarne Kinnunen: Korskea monisielu.
xxx/ellauri027.html on line 370: Insinööri on soveltava fyysikko, soveltava teologi on diakoni, ja soveltava filosofi on izehoitojuontaja. Diakonissalaitoxen voisi annexoida Aalto-yliopistoon ja siirtää Eskin työsielunhoidon sinne. Sieltä se voisi saarnata mukavasta vuoteesta käsin kuin vanha David kuningas Pipsa kuumavesipullona yhtä vanhaxi kuin Aira Samulin. Kokoavasti on sanottava, että Niini kaikesta huolimatta on tästä juhlaporukasta ainoa, jolla on järki jotenkuten tallella. Sen tyyppipiirre on, et se ei koskaan sano mitään ennenkuin on vähän miettinyt. Kröhii vaikka vähän ensin jos on kiire vastata.
xxx/ellauri027.html on line 404: Kasvun ihme, mon oeil! Ihme kasvuräjähdyxen saarnaaja. Ja hengen ankara laulu, my foot. Mistäs se nyt oli nyysitty. Ainiin Eikka Leikalta: "Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu. Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun." Sanoi Eikka tarkoittaen izeään. Toistaa Eski papukaijamaisesti tarkoittaen ketäs muuta kuin taas izeään. Sillä on se äänikirjana kai Vessa-Matti Ploirin laulamana, toimii autossa mahtavasti. Noita ankaria laulajia piisaa. HENGEN ANKARA LAULU VELVOITTAA OLEMAAN TYÖTELIÄS JA VAHVA TILAAJILLE. Puolesta hengen ja heimon ja maan. Vitun veisaajat. Isa Gripenberg, 79, puhelee puoliääneen izelleen: Tässä on Mannerheimin kirje apelleni. Miehisiä naisia, naismaisia miehiä salaa tissiliiveissä. Keskiluokan tunnejohtaja, johtoportaan perässäjuoxija. Eski johtaa edestä, takaa vuorineuvoxet. Nörttismurffi esittää, pappasmurffit vetää kulisseissa langoista. Valesmurffi ja muita smurffijuttuja.
xxx/ellauri027.html on line 434: Yrityxet, jotka ovat jo ottaneet haltuunsa aineellisen pääoman ja panneet työn orjat viihtymään maisemakonttoreihin, monitoimitiloihin ja muihin pihattoihin, ovat huomanneet, että ihmisissä on vielä paljon ryövättävää jäljellä. Vapaa-aika, persoonallisuus ja sielu on vielä putsaamatta. Työ on kesken, eloa paljon, työmiehiä vähän. Tähän ei riitä enää kellokallet, tarvitaan työelämän joustoa saarnaavia posetiivarijouskeja.
xxx/ellauri027.html on line 474: "Huomasin katsoessani yksin videota huoneessani, että luennon anti oli täysi erilainen kuin A-salissa istuessa. Jotenkin se ihmispaljous ja sen latautunut energia tarttui myös minuun." Kuin kirkossa, urheilukazomossa tai seuratessa julkisia hirttäjäisiä. Ihmistermiitti haistaa herkästi feromoneja. "Se oli sellaista opiskelua, jota Hollywood meille esittää. Insinöörilläkin on sielu. Lisäksi toivon pääseväni lopulta eroon kyynisyydestä ja ennakkoasenteista." Musta pikku koiramaisuus on ihan okei lähestymistapa elämään. Ehkä ette ole panneet merkille.
xxx/ellauri027.html on line 647: Kyllähän tää lirkuttelun lisääntyminen liittyy siihen, et duunareita kuskataan kuutioittain pellolle ja tilalle palkataan robottien säätäjiä ja tekoälykouluttajia. Ne haluu mukavia monitoimitiloja joissa on limska- ja namiautomaatit ja pelihuoneita. Sen hinnalla ne on valmiit myymään firmalle koko sielunsa, vaikka nukkumaan maisemakonttorissa mukavissa riippukeinuissa. Puhelinten pienet valokehät vaan valaisevat salia. Ympärillä lapsukaiset larppailevat sulosti.
xxx/ellauri027.html on line 1006: Ei tarvize olla normaali joukkosielu tajutaxeen tän, jopa mäkin olen siitä selvillä vaikka multa puuttuu tarvittavat antennit, kuten kolleega Enqvistiltä.
xxx/ellauri044.html on line 394: Hermann Hesse arosusineen, lasihelmipeleineen ym ym vaikuttaisi potentiaaliselta narsistilta kukkapenkissä. Narkissos ja Kultasuu oli saleen homoja. Kultasuulla oli äidillisiä piirteitä, se oli sit bottom, ja Narkissos oli top. Kultasuu tekee Narkissoxesta Johannexenkuvan, sekin stemmaa: Johannes oli Jeesuxen poikarakkaus. Tuliko ne ulos kaapista, vai tyytyivätkö vaan reikään kaapin seinässä? No Hessellä oli paljon naisia. Hesse lie ollut monisielu kuten Puovo Huovikko, kun sillä oli näitä eri puolia. Freudin ja Jungin höpötyxiä, joita Paul Bourget ei voinut sietää.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri044.html on line 481: johon tää Eskin kurssi on kaunosieluja teekkareita ja vaatesuunnittelijoita
xxx/ellauri056.html on line 240: Hemmetti kyl Maurisella on sielu exyxissä. Palais katoliseen uskoon niin ei tarvis uikuttaa.
xxx/ellauri056.html on line 247: Ei kyllä Maeterlinck on sittenkin vaan talouslipilaari höpisijä. Ei se kekannut selfish gene ajatusta. Maurise ja muut modernistit, Eno Kala esimerkixi, ei päässeet irti finaalisen kausaliteetin harhasta. Ei tällä tuherruxella ole mitään tarkoitusta, se vaan tapahtuu. Shit happens. Eetteripyörteitä. Modernisteille oli vielä olemassa henkeä ja sielu vaikkei ollut enää selvää missä. Sitä hädissään ne kaivelevat kallon pohjalta vaikkeivät löydä muuta kuin napanöyhtää. Pientä toivetta kuolemattomuudesta vielä
xxx/ellauri056.html on line 256: Maukka raukalla on sielu exyxissä. Hahaa, Maukan sielu katosi kuin pieru Saharaan. Ja parempi niin. On täällä muutenkin jo tosi tunkkaista.
xxx/ellauri056.html on line 340: Pysyteltyään enimmän aikaa edes jokseenkin järkimiehenä Maurise alkaa loppumetreillä sekoilla jostain kuolemattomasta esikoisminästä kuten se Palkeen Salen sveiziläinen huuhaamies, mikäs se oli? ei Pestalozzi eikä Montessori vaan - juu Steiner. Vaisto, sielu, izetiedottomuus, heijastusliikkeet, intuizioni, aavistus jne. Yleiselämän oleellinen aine, sen ultravioletti säde. Kenties Maurisekin kuului niihin joilla tää sielu on ihan pinnassa. Mut oliko se kovaosainen Aku vai onnekas Hannu Hanhi?
xxx/ellauri056.html on line 623: Schellingin tapaiset idiootit tunki koko luonnon pään sisään, tai teki luonnosta ison pään, panteistisesti. Mixei ne tyydy vaan sanomaan niinkuin Marx että izensä heijastelu on korkeasti kehittyneen materian ominaisuus luonnostaan, jotain vitun peilisoluja siihen vaan tarvitaan. Eihän ole vaikee kirjottaa vaikka tietokoneohjelmaa joka on selvillä omasta toiminnastaan. Mix sitä pitää niin hirvesti mystifioida? Size tietokone hajoaa ja sielu katoaa kuin pieru saharaan. No voishan sen tietty nauhottaa tai ladata vaikka pilveen, ehkä niin vielä joskus tehdäänkin. Ellei pelimarkat lopu apinalta sitä ennen.
xxx/ellauri057.html on line 33: Vanhemmiten olen alkanut pitää Tex Willeristä, sen tyynestä yllätyxettömyydestä. Siinä on jotain samaa viehätystä kuin vanhan testamentin kirjoissa, varsinkin apokryfisissä. Siinä on yhtä paljon hyviä sielunvihollisen nimiäkin: Pannahinen! Lempo! Tulimmaista! Kirottua! Bang! Bang! AAH! zwingg! zwiip! zwip! Tex osuu aina, Texiin ei koskaan osu, ainakaan pahasti. Vihulaiset pumpataan täyteen lyijyä. Intiaanit jäävät siunaamaan valkoisia veljiä. Niin paxua että Michelinin äijää harmittaa.
xxx/ellauri057.html on line 559: Lauseesta "Himmelhoch jauchzend, zum Tode betrübt" (taivaallinen ilo, tappava suru) Klärchenin laulusta Goethen Sturm und Drang-näytelmän Egmont kolmannessa näytöksessä on tullut eurooppalaisten intellektuellien usein romanttiselle sielulle tunnusomaiseksi siteeraama sanonta.
xxx/ellauri057.html on line 1214: sieluni katsoo aikojen hämärään.
xxx/ellauri057.html on line 1321: minun sieluni kasvoihin katselkoon”.
xxx/ellauri057.html on line 1406: Kirkas ja yxinkertainen tunnus kuuluu, että taideteos on ennen kaikkea aina otettava taideteoxena, lähteköönpä romaani tai runokokoelma miltä elämänkazomuxelliselta pohjalta tahansa, kuha kirjailija seuraa omaa geniustaan, se on ihan huippua. Ja on huomattava, että tuolle tasolle noussut kirjallisuus ei koskaan voi olla eetillisesti alhaista, sillä taide, jolle me annamme mainesanan suuri, on syvimmältä olemuxeltansa puhdasta (paskaa). Eetillisyys on säteilyä, jonka vain matala kireästi asennoitunut vajaamittainen sielu voi olla havaizematta.
xxx/ellauri057.html on line 1409: No mähän oon just tollanen matala kireästi asennoitunut vajaamittainen sielu. Six mä en havaize näiden piipunrassienkaan suuruutta. Söpöjä joskus, joskus kusipäitä, mutta suuruudesta on tuskin puhetta.
xxx/ellauri057.html on line 1413: Lisää pensselinvetoa tulee Tatun historiallisissa romaaneissa, joista Sillinpää-biokaan ei paljon poikennut. Tatu näyttää kuumuvan erityisesti virttyneistä suurmiehistä. Ettei sittenkin ole vähän tollaista hinttipoikaa Tatussa? Elinakin sanoo Pyhän kevään johdannossa et se piti Kailasta joteskin sieluveljenä. Ja Tartussa oli kiva seukata professori Oraxen kaa. Ilmassa liiteli sellaisia nimiä kuin Shelley, Poe, Goethe, Manninen. Oras on kyllä salvukarju. Armfeltkin oli homo, bylsi Kustaa kolmatta. Vaaskivi myönsi myöhemmin et Armfeltissa kulkee omakohtaisen tilityxen salainen peruslanka. Olikohan se puuvillainen vyö. Puolivillainen ainaskin.
xxx/ellauri075.html on line 161: Sestofilt oli niinkuin Roope Ankka Carl Barksin nelikulmaisissa munissa, missä Andien vanha kylähullu ilahtui kun löysi Roopesta sukulaissielun mutta vielä hullumman.
xxx/ellauri075.html on line 296: Seele (Henki sielun vastustajana), vaikka hänen päälähteenään käyttämä
xxx/ellauri076.html on line 341: Herrat naivat blondeja mutta naivat tummaverisiä. Oi mixi mä tummana synnyin, mixen syntynyt vaaleana. Mun armaani lemmi ei tummaa, hän lempii vain vaaleata. Niin paljon minä kärsinyt olen, monta kyyneltä vuodattanut! Niin monta minä lempinyt olen, mutta yhtä vain rakastanut. Kaikki tällänen on roskapuhetta. Kaikenvärisistä löytyy aivan namuja. Jos jotain yhteistä on niissä joihin kaze pysähtyy on että ne on kiltin ja sielukkaan näköisiä, isot silmät ja anteliaat suut. Sixi Claudia on rajatapaus, sen kulmakarvat ovat vähän pelottavat. Housut tutisevat monestakin syystä. No ei vaitiskaan, vaan yhdestä.
xxx/ellauri084.html on line 36: Both Hitler's oratory and Wittgenstein's philosophy of language derive from the hermetic tradition, the key to which is Wittgenstein's "no-ownership" theory of mind, described by P. F. Strawson in his book Individuals (1958). The no-ownership theory is a metaphysical doctrine of the self, labelled by Strawson. It arises from cartesian mind-body dualism (see mind body problem) and maintains that conscious experiences with a subject cannot be said to ‘belong’ to that subject, because “Only those things whose ownership is logically transferable can be owned at all“. Kauppamiesmäistä mind-body kapitalismia. Taas yxi kiemurtelu sielun irrottamisexi ruumiista.
xxx/ellauri084.html on line 596: Wallun iskähaikara muka inhos Bazinia. Wallu ize varmaan peukutti sitä, vaikka se oli kommunisti sodan aikana. Kuoli onnex leukemiaan 40-vuotiaana. Se kannatti jollain lailla Schleiermacherin 1799 keximää personalismia, jonka mukaan henkilöt on tärkeempiä kuin koko muu maapallo ja maailmankaikkeus yhteensä. Se on yxi idealismin muoto muiden joukossa, eli sielu on taas kaikki kaikessa. Sitä varmaan Wallukin meinaa tässä liputtaa. Personalisteja oli kirkonmies- ja huuhaafilosofijoukossa sekä Bostonissa että Calisotassa. Onko Schleiermacherista, tosta tomppelista pyllyverhontekijästä paasattu jo aiemmin? Ilmeisesti ei.
xxx/ellauri084.html on line 603: Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.
xxx/ellauri084.html on line 605: No joo, filosofina se on solipsistista peruskamaa, mää on mää ja te ootte meidän krannista (sikäli kuin teitä edes on). Oman navan kaivelu on sielun korkein toiminto. (Kuuleppas tätä Wallu!) Pyllyverhoilija on 70-luvulla muodikkaan hermeneutiikan isähahmoja. Eli asetutaan toisen asemaan ja mietitään sen todennäköisiä siirtoja kuin 7 kortin avopokerissa. Se on tosi liberaalia.
xxx/ellauri086.html on line 331: Samalla kun fyysinen keho löytää yhtenäisyyttä liikkeissä ja olemuksessa se puolestaan vaikuttaa mielen ja sielun yhtenäisyyteen.
xxx/ellauri086.html on line 550: Frihet Sverigen varapuheenjohtaja on 30-vuotias Filip Sjöström. Hän toimi lauantaisen tapahtuman isäntänä. Sjöström luonnehtii itseään ”terveysyrittäjäksi”, mutta levittää pääasiassa jopa vaarallista tietoa vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Hänen mukaansa esimerkiksi koronaviruksen tarttumista voi estää meditoinnilla ja positiivisiin asioihin keskittymisellä. Filip on amerikansuomalaisen massayrittäjän Jyri Engeströmin sielullinen mentori. Sjöströmin mukaan kaikki koronarajoitukset olisi poistettava. – Kaikki koronavirukseen, sulkutiloihin, maskipakkoon, uusiin lakeihin ja vapautemme rajoittamiseen uskovat ovat osa salaliittoa ja pitävät sitä yllä, Sjöström kirjoitti lauantain tapahtuman Facebook-sivulla.
xxx/ellauri086.html on line 795: Back into the chamber turning, all my soul within me burning, Takas tupaan peruuttelin, sieluparkaa toppuuttelin.
xxx/ellauri086.html on line 868: It shall clasp a sainted maiden whom the angels name Lenore— jahka sielun aivastan, kohta pääsen nirvanaan.
xxx/ellauri086.html on line 876: Take thy beak from out my heart, and take thy form from off my door!” Nokka pois mun sielusta tai tartun sua nielusta!
xxx/ellauri086.html on line 879: And the Raven, never flitting, still is sitting, still is sitting Korppi varsin valehteli, alankomaan sielun veli.
xxx/ellauri087.html on line 426: And while thy willing Soul transpires Ja sun sielus halukkaasti hengittää kiihkoa sielun tulisen
xxx/ellauri087.html on line 662: Kaikkien aikojen paskin paskaplärä Hesari on lähtenyt rintamahyökkäyxeen Aamulehti-konsernin Talouselämä-lehteä vastaan, jonka laatujournalistiikasta oli edellisen paasauxen "Jyri" esimerkkinä. ("Jyri" on muuten pahaa enteilevä nimi, vertaa vaikka "Jyri" Häkämies. Tai tää.) Ne (plärät siis) kilpailevat nyt siitä kumpi saa ostettua rahnapaskiaisten sielut puolelleen ja pääsevät ryömimään luteina niiden pullottavaan lompakkoon.
xxx/ellauri091.html on line 243: No olihan vielä 15p:n esitelmä naisylioppilaille Kruunuhaassa Laurellin koulussa. (Siellä mäkin oon ollut luennolla ja pitänytkin niitä. Suom. huom.) Kun sinne kävelin ollaxeni perillä kello viisi, oli minulla ihmeellinen odottava juhlatunne sydämmessäni! Ei jännitystä, ei levottomuutta. Viistoon ylittäessäni Senaatintorin kumpusi ennakoivia runonsäkeitä sieluni pohjasta:
xxx/ellauri104.html on line 512: Iltalehti lokak. 2018 uudisoi: Näin tunnistat ihmisen, jonka sielulla on musta ydin. Itsekkään, narsistin ja psykopaatin välillä saattaa olla eroja, mutta heitä kaikkia yhdistää tästäkin huolimatta tietynlainen tapa katsoa maailmaa.
xxx/ellauri104.html on line 786: Jungin mielestä modernilla miehellä (ja naisella) on neurooseja, koska niiltä on jumala hukassa, niiden sielu on kuin pieru exyxissä. Freudilaisten mielestä neuroosit on egon defenssimekanismeja ilkeän supermiehen kynsissä, siis niistä mekanismeista sellaisia huonoja. Tärkein oire on ahdistus, mutta voi siinä mennä depis, obsessio, fobia ja luonnevika samalla. Ja hysteria:
xxx/ellauri104.html on line 1355: Hohhoijaa. Olen väsynyt olemaan koko ajan ilkeä. Koitan nyt suhtautua suopeammin kirjailijoihin ja heidän sepustuxiinsa. Esim Doston Setämiehen uni on muka-komiikan alla suht tarkkasilmäistä sielutiedettä. Eikä se ole puiseva kuten pelkäsin. Pitkäripsisestä Zinasta tulee mieleen joku venäläinen kaunotar, oliskohan Igor Kudashevin rouva Irina. Vaikka sittemmin Juha Janhusen pikkurouva Katjakin oli kaunotar anatomian laitoxen aikoina. Jälkeenpäin ajatellen sillä oli ehkä haku päällä. Mutta molemmat on blondeja.
xxx/ellauri113.html on line 352: Ei se uskonnollisuus mihkään häviä, eipä ei. Sama se mihkä tartutaan, jotain pitää kexiä ettei synkkä kuolema veisi meittiä. Vaan vie se kumminkin. Nytkö sitten kuollaan kysyi Pirkko Hiekkala kuolinvuoteella, aseistariisuvasti. Mitäs sitä kieltämään, nytpä nyt. Ihmiset uskoo mihin tahansa, 20% suomalaisista jopa sielunvaelluxeen. Hullua, eihän siinä ole mitään järkeä! Synnyt uudelleen kärpäsexi ja putoot Pekan soppaan, onpa hienoa. Pekka läimäyttää sut hengiltä oikean käden nopealla läimäyxellä kuin jehova ja eikun takas alkuruutuun taas. Etkä edes muista siitä mitään! Toista se on raamatussa, jossa saadaan valkotakki päälle niinkuin lääkäreillä, huuliharppu käteen ja eikun hissaudutaan pilven päälle hoosiannaa laulamaan kolmijalkaiselle jumalalle. Siis aivan pöhkö juttu! Miten ne jaxaa höpsästellä noin lapsellisia, isot miehet, vanhat ja lihavat? No niitä pelottaa, ja onhan se hienoa jo täällä murheen laaxossa kun kirjat myy ja seurakunta läpyttää. Taidan uskoa että Pekka syntyy uudelleen kärpäsex. Se ei kyllä olis suuri muutos nykyiseen, mutta sentään parannus. Mee ja tee parannus Pekka! Ota vuoteesi ja käy!
xxx/ellauri116.html on line 37: Gatesin menestys johtuu hänen älystään, toimintatarmostaan ja kilpailuhenkisyydestään. Minussa ihmisälyssä ei ole mitään ainutlaatuista, Gates sanoo 1997 Valituissa Paloissa. Jonakin päivänä voimme jäljitellä niiden toimintaa koneella. Kun toimittaja kysyy, eikö ihmissielussa ole jotakin erityistä kenties jumalallistakin, hänen kasvonsa jähmettyvät ja äänestä katoaa sointi. Hän panee käsivartensa ristiin vazan päälle ja keinuttelee ylävartaloaan pontevasti edestakaisin. Lopulta vastaus tulee kuin koneesta: Minulla ei ole näyttöä siitä. En ole tarvinnut sitä hypoteesia. Hän jatkaa keinumista ja toistelee: Minulla ei ole näyttöä siitä. Minulla ei ole näyttöä siitä. Toimittaja hiipii hipihiljaa ulos huoneesta. Pikkuvauvana Bill junior keinui edestakaisin kehdossa, kertoo Bill senior. Psykoterapia ja tietokoneeseen kytkeminen auttoivat poikaa pääsemään tasapainoon. Näinköhän?
xxx/ellauri116.html on line 406:100 hauska tappa tappa sielu
xxx/ellauri116.html on line 408: Tai no ei vaan 100, vaan terapiamuotoja on ize asiassa yli 1000. Tässä muutamia tärkeimmästä päästä Tiede 2000-lehdestä. On muistettava ettei terapia paranna vaan se on tuettua izehoitoa. Terapeutti on sielun persoonallinen traineri.
xxx/ellauri116.html on line 427: On mahdollista, että koko terapian tehossa on kyse 2 yxilön välisestä kemiasta. Terapiasta on suoranaista haittaa 10% tapauxista. Skizofreniaan, psykoosiin, narsismiin ja psykopatiaan terapia ei tehoa. Terapian etuja ovat ongelman nimeäminen, toivon herääminen, sielullinen voimistelu, merkityxen ezintä, terapeutin arvovalta, ja ennen kaikkea, palvelujen maxullisuus eli työllistymisvaikutuxet. No ei ilman kunnon palkkaa ize erkkikään kuuntelisi tärähtäneiden pitkäpiimäisiä jaarituxia.
xxx/ellauri120.html on line 150: Teoksessalesbiakai
se todisti että sielu on kuolevainen. Siitä kikhernekauppias Cicero veti herneen nenään. Dikaiarkhosta oli lukenut myös kuolemanpelkoinen kaljupää Montaigne.
xxx/ellauri121.html on line 529: Käsineidissä lapset loistivat poissaololla. Jatkosarjassa ne on enempi valokeilassa, ainaskin alussa. Peggy-täti piirtää lapsille ja kertoo miten tädit Gileadissa koijasivat pikkuapinaa. Pikku orava kysyy äidiltä, milloin on joulu. Kohta odotellaan pukkia, äidin mekossa on kukkia. Ihan samat jäynät ovat käytössä kuin vanhassa ja uudemmassa varhaiskasvatuxen oppaassa. Pikku orava ihmelettää, millainen on kuolleen lapsen ruumiista pois lepattava sieluparka, onko se kuin pieni tarpeeton käsineitonukke silkkipaperissa, vai onko se se sama kallein aarre joka sillä on mekon alla piilossa, jota tylpin astaloin aseistetut enkelit tähtäilevät kiimaisina. Oi maa, oi maa, mummin kasvimaalle voimaa.
xxx/ellauri124.html on line 92: Descartes melkein sanoi muttei hirvinnyt että apinakin on vaan kone, jossa on lähinnä parfyymina jotain sielunhajua. Joku toinen 1700-luvun hemmo jonka nimi karkaa multa nyt sanoi ihan suoraan että niin se on. Apinoiden toilauxet on täysin ennustettavia kolmesta luonnonlaista: EAT! FUCK! KILL!. "I'm not predictable", says (predictably) a woman indignantly on hearing this. Ize olen tästä täysin vakuuttunut. Hej, jag heter Barbie, vad har du för dej?
xxx/ellauri126.html on line 287: Teologia (sielu)
xxx/ellauri126.html on line 701: Paula tajuaa että sielua ei voi sijoittaa mieleen eikä ruumiiseen, koska ne on jo tieteen likaisissa handuissa. Se tarvizee tän astraaliruumiin kolmannen jaokkeen, jonka ovella on raxoilta tuttu käsi kämmenpuoli edellä: asiattomilta pääsy kielletty. Sen on oltava mystistä ja selittämätöntä, jotta gurun selitystä siitä ei voi epäillä. Usko vaan, se helpottaa.
xxx/ellauri126.html on line 702: Narsismi on Paulalla perisynnin roolissa. Kun siitä vapautuu pääsee osalliseksi astraaliruumiista. Kaikki syntiset on narsisteja ja kaikki narsistit tekee syntiä. Tää puhdistuneiden sielujen yhteinen internet on buddhalainen ajatus, se korvaa telttakansan valkeaan Hugo boss-pukuun pukeutuneen tunnejohtajan.
xxx/ellauri127.html on line 313: Toiseksi, kun Elorna on viimeisessä lukuvuodessaan, Wesley ja Margaret vaativat, että Katharine seuraa heitä lukion näytelmään. Katharine ei ole kiinnostunut näkemään "mitä idioottista asiaa paketti koululaisia teki". Mutta Katharine on utelias lukiosta; hän tulee siihen pilkkaamaan ja huomaa sitten ihailevansa sitä; kun hän kuulee viulunsoiton, hän astuu koulunäytelmään ja huomaa Elornan soittavan "koska vain erikoinen olosuhteiden ketju asettaa sen vain harvoille pelata". Nähtyään Elornan soittavan kuolleen aviomiehensä viulua innostuneelle yleisölle ja huomatessaan, että hänen maailmansa on muuttunut peruuttamattomasti - "Suo oli lähettänyt rakastettujensa kuolleiden sielun ja laittanut sen tyttärensä ruumiiseen, josta hän vihasi. enemmän kuin hän pystyi kestämään ja elämään "- Katharine pyörtyy.
xxx/ellauri127.html on line 748: Souls of Poets dead and gone, Te sielut poeettojen entisten!
xxx/ellauri129.html on line 396: Taitava kirjailija kykenee soittamaan konserton kenen tahansa sielunkielillä. Hän käyttää sujuvasti ammattisanastoa ja vaikuttavia fraaseja ja käsitteitä. Tunteenilmaukset ovat dramaattisia, pinnallisia ja hetkellisiä. Suoraan kysyttäessä hän saattaa myöntää teeskentelevänsä tunteita.
xxx/ellauri130.html on line 43: Mutta sielu karannut.
xxx/ellauri130.html on line 253:Rukous on taikakalu sielun surullisuuteen ja arkamielisyyteen. St. Vitus M KILL!
xxx/ellauri130.html on line 323:J. jos olet olemassa, pelasta sieluni, if any. Ernest Renan M KILL!
xxx/ellauri130.html on line 367:Kuoleman tuo sieluun illuusioiden menetys. Nick Chamfort M KILL!
xxx/ellauri134.html on line 120: Carl Jung oli 1 modernin psygologian originelleja, joka koittaa luoda dialogia tajuttomiin energioihin jotka liikkuu izekunkin meistä läpitte. Hän jakoi monia ideoita jotka jatkaa meidän kaa: komplexi, arkkityyppi, pirsuuna, varjo, sielu (f) ja sielu (m), pirsoonallisuustyypit, unien tulkinta (no tää on kyllä Freudin idea), yxilöinti, ja monia muita älynvälähdyxiä. Hällä oli syvä kunnioitus uuden elämän luomiseen ja hää piti henkisyyttä keskeisenä kaluna apinan kassissa.
xxx/ellauri134.html on line 144: Arkkityyppi tarkoittaa alkumätkyä muinaiskreikassa. Jung käytti arkkityyppi-ideaa teoriassaan apinasielusta. Hän osoitti (no, sanoi, Teppo kieltää käyttämästä muita juhatussanoja) et 12 kaikenkattavaa myyttistä hahmoarkkityyppiä on meidän kolhoosimaisessa tajuttomuudessa. Ajatella et niitä on just 12, niinkuin tähtikuvioita taivaalla! Tää ei voi olla sattumaa!
xxx/ellauri136.html on line 375: Mikhail Yurievich Lermontov oli luonteeltaan skeptikko, joten hän ei ottanut uskontoa vakavasti, vaikka hän työssään toistuvasti kääntyi henkisiin arvoihin. Runoilija rukoili ajoittain erityisen kovaa, jotta hän voisi tyhjentää hänen sielunsa epäilystä, ahdistuksesta ja surusta. Samalla hän halveksivat uskontoa, joka sai ihmiset sitoviksi ja joutuivat kärsimään kärsimystä ja nöyryyttämistä. Lermontov oli kapinallinen ja taistelija vapaudesta, hän halusi puolustaa ihanteiaan, eikä pidä hiljaa kulmassa. Tästä huolimatta kirjailija on toistuvasti käynyt temppeleissä ja luostareissa oppimaan nöyryyttä, jota hän ei myöntänyt luonteeltaan.
xxx/ellauri137.html on line 282: Muualtkuin sun rakkaasta ruumiista ja sielusta?
xxx/ellauri139.html on line 357: Past the sweet Virgin’s picture, while his prayer he saith. Jonka sielu pääsi taivaaseen jo aattona.
xxx/ellauri139.html on line 536: “Ah! why wilt thou affright a feeble soul? Ääk! mixä pelottelet vanhaa sielua,
xxx/ellauri139.html on line 692: By the dusk curtains:—’twas a midnight charm Turha vaiva, unen ote mirrin sielusta
xxx/ellauri139.html on line 864: Millevoye oli herkkä; se rakasti luontoa, ilmaisi mieluusti 1-kertaisia tunteita, kyhäili liikuttavia tauluja. Apinan sielun masixisia kieliä on sen koommin soitettu vahvemmalla haballa; silti vittu jotkut sen biiseistä ansaizee jäädä jälelle. Lehtien putous olisi pikku herkkupala ilman tota onnetonta Epidauroxen oraakkelia.
xxx/ellauri139.html on line 1170: J’ai le coeur dur et l’âme vile, Mulla on kova sydän ja paha sielu,
xxx/ellauri148.html on line 510: Minä sanoin izelleni: uskon jumalaan, pelkään häntä kuin ruttoa, silti en voi rakastaa häntä - en koko sielullani ja ruumiillani niin kuin Toora käskee enkä edes tuntea amorem dei intellectualem, jota peukutti asexuaali Spinoza. En silti voi kieltää Jumalalta sisäänpääsyä niin kuin materialistit tekevät, sillä en pidä materialisteista, tarkoittaen parta-Kallen perillisiä. Paras minka voin tehdä omat rajoitukseni tuntien on kohdella eläimiä ja ihmisiä itse parhaaksi katsomallani tavalla.
xxx/ellauri154.html on line 196: – Mokomakin Höm! Höm Höm!... parta kuin variksenpesä, nuhruinen, vanha, harmaa, takkuinen, kapinen parta, parta, jolla ei ole ymmärtämystä, häpyä eikä naisenkunnioitusta; parta joka ei ole näkevinään, ei kuulevinaan, ei tajuavinaan; parta, resuparta, naavaparta. Kunpa italiantauti vapauttaisi minut tuosta ilkeästä lurjuksesta, jonka nenä on kuin polttoraudalla nipistetty, oikea sontanenä, hallan panema nenä, nenä kuin luutunpohja, kaikkea uskontoa vailla, kuolemankalpea nenä, sieluton nenä, jossa ei ole edes nenän varjoakaan, ei näe pisaraa, on aivan jäähileessä, inhottava nenä! vanha nenä! nenä, jossa tuuli vinkuu... kuollut nenä! Mikä minut on kiinnittänyt ruohon näppynenään, tuohon vanhaan ovenhakaan, joka ei enää tunne tietään? Paholainen vieköön tuon ikälopun kunniattoman nenän, tuon vanhan mehuttoman parran, tuon marakatinnaaman, nuo vanhat haituvat, tuon ukkorääsyn, tuon vanhan vaikka minkä! Ja otanpa izelleni nuoren miehen, joka tekee miehen töitä... kunnolla ja aina. Ja sitten...
xxx/ellauri165.html on line 446: Sillä jos Neitsyen ruumis on Jumalan temppeli, mitä voidaan sanoa sielusta, joka iankaikkisen papin käden paljastettua ruumiin, tuhahtaa niin sanotusti syrjään, hengittää jumalallisen lämmön, antaa potkut? (Siis mitä?)
xxx/ellauri165.html on line 644: Kirkkoisistä apokatastaasioppia edusti ensimmäisenä Origenes. Hän opetti, että kaikkien rationaalisten luontokappaleiden sielut tulevat ajan mittaan täydellisesti puhdistumaan synnistä ja palautuvat alkuperäiseen yhteyteensä Jumalan kanssa.
xxx/ellauri166.html on line 193:2. Varjele ruumiin´, tavaran´ Ja sieluni ja kunni-
xxx/ellauri166.html on line 290: Singerin Iisakki oli punapäinen laihuliini jota nolotti näyttäytyä nakuna kuin Aatamia ja Eevaa omppumaistiaisten jälkeen. Se luki Berkeleytä, Cuntia, Siiliä ja Kabbalaa eikä ymmärtänyt YHTÄÄN. Pääasia oli että Jumalalla oli kikkeli, aivan valtavan humongous parru. Hän sai paljon paljon rakkautta Schechinalta, enkeleitä, serafeilta, kerubeilta, Aralimilta, pyhiltä pyöriltä ja petoeläimiltä, luvuttomilta maailmoilta ja sieluilta, mutta tämä ei riittänyt hänelle, vaan hän vaati rakkautta myös ketjun heikoimmalta lenkiltä jolle hän jämensi: Rakasta herraa eli minua kaikilta voimiltasi (deuteronomia).
xxx/ellauri166.html on line 292: Hän tahtoo rakkautta (kuten minäkin) siihen katsomatta onko Hän ansainnut sitä. Hän rankaisee luotujaan usein mutta Hän vaatii että he antavat Hänelle anteeksi ja tunnustavat että kaikki Hänen tekonsa tähtäävät ihmisen parhaaseen. Hän pitää paljon salaisuuksia ja samalla Hän vaatii että apina on täysin läpinäkyvä ja paljastaa sielunsa täydellisesti.
xxx/ellauri166.html on line 432: 5.Moos.6 4»Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. 5Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. 6Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. 7Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. 8Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. 9Kirjoita ne kotisi ovenpieliin (mazuzah, kyltti jota Schnizelin porukat mennen tullen nuolivat) ja kaupunkisi portteihin.
xxx/ellauri167.html on line 134: mossi la voce: «O anime affannate, sanoixi virkin: "Hei väsähtäneet sielut,
xxx/ellauri167.html on line 163: Quand’io intesi quell’anime offense, Kun mä tajusin näit offensiivisia sieluja,
xxx/ellauri167.html on line 283: "Hän tahtoo että me palvelemme Häntä ja rakastamme Häntä kaikella sydämellämme ja sielullamme."
xxx/ellauri167.html on line 369: Itzhak ezi edelleen keinoa jolla se pääsisi puhtaan järjen kategorioiden läpi ymmärtämään mikä oli Ding an sich ja löytämään etiikalle perustan. Hän penkoi kirjastoja ja kirjakauppoja toivoen löytävänsä jonkin todistuxen sielun olemassaolosta tai astraaliruumiin tai jonkin jäännöxen joka jatkoi elämää senkin jälkeen kun sydän oli lakannut toimimasta ja sydän lyömästä.
xxx/ellauri167.html on line 634: Parodisista elementeistään huolimatta diskordianismi poikkeaa eduxeen muista parodiauskonnoista, kuten esimerkiksi pastafarismista. Opillisesti diskordianismi on läheistä sukua kaaosmagialle. Molemmille on yhteistä "ajattelutavan muutos", jossa tavoitteena on löytää olennainen toisten uskontojen rituaaleista ja maagisista järjestelmistä. Näin diskordianisti voisi suggestion avulla pyrkiä omaksumaan jonkun toisen uskonnon paradigman ja toteuttaa siihen kuuluvia rituaaleja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraan aikaisempien ajattelujärjestelmien hylkäämistä, vaan uusi paradigma syntyy aikaisemman rinnalle. Diskordianismi ei vaadi yxinoikeutta sielusta vaan kannustaa pitämään muita jumalia rinnalla.
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri168.html on line 205: "Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole lopunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua."
xxx/ellauri168.html on line 317: No niin tietysti. Samoja ghost in the machine juttuja. Saman sielunostalgian jankuttaja. Hajaantukaa, ei täällä ole mitään nähtävää. Tottakai elukoistakin tuntuu joltakin, onhan niillä tietoisuus, mixei voisi olla robottipölynimurillakin jos siinä on riittävästi tekoälyä. Miten joku viizii enää/taas kuunnella tälläsiä hämärämiehiä?
xxx/ellauri170.html on line 106: Another Wexford book. The title is taken from Shakespeare's 'Sonnet 146': "So shalt thou feed on Death, that feeds on men, And Death once dead, there's no more dying then." Sonet 146, jonka William Shakespeare on osoittanut sielulleen, "syntiselle maalleen", on vetoomus itselleen arvostamaan sisäisiä ominaisuuksia ja tyydytystä ulkomuodon sijaan. Bill oli Reg Wexfordin lailla turhamainen miekkonen.
xxx/ellauri170.html on line 122: Then soul, live thou upon thy servant's loss Six sielu, elä palvelijas häviöstä, ja anna
xxx/ellauri170.html on line 382: Kauhealla tavalla kaikuu akatemiat ja kymnaasit uusien mielipiteiden hirviöistä jotka ollenkaan piileximättä haasta riitaa katolisen uskon kaninkoloilla, vaan käy hirveää ja luvatonta sotaa jo avoimesti ja näkyvillä. Instituuteista näät opettajien esimerkillä ja nuorukaisten pilatuilla sieluilla leviää hirmuinen uskonnon vahinko ja mitä kamalin tapojen turmelus.
xxx/ellauri170.html on line 743: Gnostilaisuudella viitataan yleensä sellaisiin uskonnollisiin oppijärjestelmiin ja myytteihin, joiden mukaan kaikkeus on pahan tai tietämättömän alemman luojajumalan (yleensä kiivaan juutalaisen Jehovan) luomus, ja pelastus viittaa pelastavaan tietoon ihmisen jumalallisesta alkuperästä ja sielun vapautumiseen ruumiin vankilasta.
xxx/ellauri170.html on line 745: Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys oli jyrkän kaksijakoinen. Luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.
xxx/ellauri170.html on line 813: Maria kyseenalaistaa Jeesuksen keskustelutyyliä. Ja Maria lähestyi häntä, kaatui, jumaloi jalkojaan ja suuteli käsiään ja sanoi: "Niin, Herrani, paljasta meille: Mitä hyötyä on keskellä olevien tavoista? Olemme kuulleet sinulta, että ne ovat suurten kurinteiden ylle. Kuinka sitten, Herrani, me sitten poistamme heidät tai pakenemme niistä? Tai millä tavalla he tarttuvat sieluihin? Tai - kuinka kauan he viettävät aikaa kurituksissaan? Armahda meitä, Herraamme, pelastajaamme, jotta keskellä olevien tapojen tuomioiden vastaanottajat eivät kanttaa sielujamme ja tuomitsisi meitä heidän pahoissa tuomioissaan, jotta me itse voisimme periä isäsi valo, äläkä ole kurja ja köyhä."
xxx/ellauri170.html on line 821: Paraplēxistä."Keskimmäisen tien ensimmäinen viivoitin on nimeltään Paraplēx, vararehtori, jolla on naisen muoto, jonka hiukset ulottuvat hänen jaloilleen, joiden alaisuudessa on viisi ja kaksikymmentä arkkidemonia, jotka alleviivaavat monia muita demoneja. Ja juuri ne demonit astuvat miehiin ja viettelevät heitä, raivoavat, kiroilevat ja herjaavat; ja juuri he kantavat pois ja lumoavat sielut ja lähettävät heidät pimeän savunsa ja pahojen siveytensä läpi." Maria sanoi: "Käyttäydyn huonosti kyseenalaistaakseni sinua. Älä kiemurtele kanssani, jos kyseenalaistan kaiken." Jeesus sanoi: "Kyseenalaista, mitä sinä haluat. En kiemurra."
xxx/ellauri170.html on line 823: Maria sanoi: "Herrani, ilmoita meille, millä tavalla he kantavat pois, joten sielut ovat lumoutuneet, jotta myös veljeni ymmärtäisivät sen." Yew ja Melkisedec. Jeesus,--joka on Aberamenthō, muistatte--teki huomautuksen: "Koska isäni isä,--jos on Marja,-- on kaikkien viivoitinten, jumalten ja voimien esi-isä, jotka ovat syntyneet valtiovarainministeriön valosta, ja Zorokothora Melchisedec on lähettiläs kaikille valoille, jotka puhdistetaan viivaimissa, johdattaen heidät valon valtiovarainministeriöön,--kaksi yksin ovat suuret valot, ja niiden toimitus on, että he menevät hallitsijoiden luo ja puhdistavat heidät ja että Zorokothora Melchisedec roudaa pois puhdistusvalot, jotka he ovat puhdistaneet viivoittimista ja johdattavat heidät Valon valtiovarainministeriöön,-- kun salakirjoitus ja heidän toimituksensa aika tulevat, että he menevät viivainten luokse ja sortavat ja rajoittavat heitä ja kuljettavat puhdistuksen pois viivaimilta."
xxx/ellauri170.html on line 827: Kuinka demoniviivoittimet kantavat sieluja pois. "Siihen asti, kun salakirjoitus tulee uudelleen esiin, viivaimet kapinoivat pahuutensa vihan läpi ja menevät suoraan valoihin, koska he [Yew ja Melchisedec] eivät ole heidän kanssaan tuolloin, ja he kuljettavat pois sielut, jotka he saattavat pystyä sieppaamaan pois hurmiossa, ja tuhota heidät pimeän savunsa ja pahan tulen kautta."
xxx/ellauri170.html on line 829: Paraplēxin siveet. "Tuolloin tämä auktoriteetti, jonka nimi oli Paraplēx, yhdessä hänen alaisuudessaan seisovien demonien kanssa, karistaa väkivaltaisen intohimoisten, kiroajien ja herjaajien sielut ja lähettää heidät pimeän savun läpi ja tuhoaa heidät pahan tulen kautta, jotta ne alkavat purkautua ja hajota. He viettävät 133 vuotta ja yhdeksän kuukautta alueidensa kurituksissa, samalla kun hän piinaa heitä pahuutensa tulessa."
xxx/ellauri170.html on line 831: "Se menee ohi kaikkien näiden aikojen jälkeen, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Zeus, tulee ensimmäiseen pallon æoneihin, jota maailmassa kutsutaan Boubastiksen Ramiksi, eli Aphroditēlle; [ja] kun hän [Boubastis] tulee pallon seitsemänteen taloon, eli tasapainoon, sitten oikeiston ja vasemmiston verhot vetäytyvät syrjään, ja siellä katsoo oikeiston korkeudesta suuri Sabaōth [Iso Pekka], Hyvä; ja koko maailma ja koko pallo [huolestuvat] ennen kuin hän on katsonut eteenpäin. Ja hän katsoo paraplēxin alueita, jotta hänen alueensa voivat hajota ja hukkua. Ja kaikki sielut, jotka ovat hänen kurituksissaan, kuljetetaan ja heitetään takaisin palloon uudelleen, koska ne ovat pilalla Paraplēxin kurituksissa."
xxx/ellauri170.html on line 839: "Ja sitten tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanotin, Adamat, joka ojentaa sieluille unohduksen kupin, ja hän tuo kupin, joka on täynnä unohduksen vettä, ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sen ja unohtaa kaikki alueet ja kaikki alueet, joihin se on mennyt. Ja he heittävät sen ruumiiseen, joka viettää aikansa jatkuvasti levottomana sydämessään. Tämä on kiroajan rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 841: Maria jatkoi ja sanoi: "Herrani, mies, joka sinnikkäästi herjaa, jos hän tulee ulos ruumiista, mitä hän saa tai mikä on, hänen kurituksensa?" Herjaajan kurittamisesta. Jeesus sanoi: "Mies, joka sinnikkäästi herjaa, jos hänen aikansa on päättynyt pallon läpi, että hän tulee ulos ruumiista, sitten Abiout ja Charmōn, Ariēlin vastaanottajat, tulevat, johdattavat sielunsa ulos ruumiista ja viettävät kolme päivää kiertämällä sitä ja opettamalla sitä maailman luotujen suhteen. "Sen jälkeen he johdattavat sen Ameuteen Ariēlin edessä, ja hän rankaisee sitä kurituksissaan 11kk 21p.
xxx/ellauri170.html on line 843: "Sen jälkeen he kantavat sen Valon Neitsyelle, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon æoneihin. Ja pallon orjuuttajat johtavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee sekopää ja se syö siihen, kunnes se puhdistaa sen täysin. "Ja Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, tuo unohduksen kupin ja ojentaa sen sielulle, ja se juo sitä ja unohtaa kaikki alueet ja kaiken ja kaikki alueet, joiden kautta se on mennyt. Ja he toimittavat sen ruumiille, joka viettää aikansa kärsien. Tämä on herjaajan rankaisemista."
xxx/ellauri170.html on line 845: Maria sanoi suu märkänä: "Voi, voi, syntisille!" Salome vastasi ja sanoi: "Herrani Jeesus, murhaaja, joka ei ole koskaan tehnyt mitään syntiä, vaan murhannut, jos hän tulee ulos ruumiista, mikä on hänen rankaisemisensa? Murhaajan rankaisemisesta. Jeesus vastasi ja sanoi: "Murhaaja, joka ei ole koskaan tehnyt mitään syntiä, mutta murhannut, jos hänen aikansa on päättynyt pallon läpi, että hän tulee ulos ruumiista, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat ja johdattavat sielunsa ulos ruumiista ja sitovat sen jaloillaan suureen demoniin hevosen kasvoilla, ja hän viettää kolme päivää kiertäen sen kanssa maailmaa. "Sen jälkeen he johdattavat sen kylmän ja lumen alueille, ja he kostelevat sitä siellä 3v 6kk. "Sen jälkeen he johtavat sen kaaokseen ennen Yaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan, ja jokainen hänen demoneistaan vitsaa sitä vielä 3v 6kk."
xxx/ellauri170.html on line 847: "Sen jälkeen he johtavat sen kaaokseen ennen Persephonēa ja kosiskelevat sitä siveillään vielä kolme vuotta ja kuusi kuukautta. "Sen jälkeen he vievät sen keskelle, ja jokainen keskellä olevan tien viivain ottaa siitä koston alueidensa kuritteluilla vielä 3v 6kk. "Sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, joka tuomitsee vanhurskaat ja syntiset, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän käskee, että se heitetään ulompaan pimeyteen siihen asti, kunnes keskellä olevan pimeyden pimeys raivostuu; se [sielu] tuhoutuu ja hajoaa. Tämä on murhaajan rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 849: Peter tekee protestin naisista. Pietari sanoi: "Herrani, antakaa naisten lakata kyseenalaistamasta, jotta voimme myös kyseenalaistaa." Jeesus sanoi Marialle ja naisille: "Antakaa mahdollisuus miehillenne veljillenne, jotta hekin kyseenalaistavat." Pietari vastasi ja sanoi: "Herrani, ryöstäjä ja varas, jonka synti on sinnikkäästi, kun hän tulee ulos ruumiista, mikä on hänen rankaisemisensa?" Varkaan kurittamisesta. Jeesus sanoi: "Jos tällaisen aika päättyy pallon läpi, Adōnisin vastaanottajat tulevat hänen peräänsä ja johdattavat hänen sielunsa ulos ruumiista, ja he viettävät kolme päivää kiertäen sen kanssa ja opettaen sitä maailman luotujen suhteen. "Sen jälkeen he johdattavat sen Amenteen Ariēlin eteen, ja hän kostaa sen 3kk 8p 2h.
xxx/ellauri170.html on line 853: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamas, tuo unohduksen maljan ja antaa sen sielulle; ja se juo sitä ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt. Ja he heittivät sen tylsään, pysähtymään ja sokeaan kehoon. Tämä on varkaan rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 855: Prinssi Andrew vastasi ja sanoi: "Ylimielinen, nenäkäs mies, kun hän tulee ulos ruumiista, mitä hänelle tapahtuu?" Ylimielisen kurittamisesta. Jeesus sanoi: "Jos tällaisen aika päättyy pallon läpi, Ariēlin vastaanottajat tulevat hänen peräänsä ja johdattavat hänen sielunsa ulos [ruumiista] ja viettävät kolme päivää matkustaen ympäri maailmaa [sen kanssa] ja opettaen sitä maailman luotujen suhteen. Sen jälkeen he johdattavat sen Amenteen ariēlin eteen; ja hän kostaa sen 20 kuukauden niitityksillään. Sen jälkeen he johtavat sen kaaokseen Ennen Jaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan; ja Hän ja hänen demoninsa kostelevat sitä vielä 20 kuukautta."
xxx/ellauri170.html on line 857: "Sen jälkeen he kantavat sen keskelle; ja jokainen keskellä oleva viivoitin ottaa siitä koston vielä 20kk. Ja sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, jotta hän voi tuomita sen. Ja kun pallo kääntyy, hän luovuttaa sen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon æoneihin. Ja pallon orjuuttajat johdattaa se veteen, joka on pallon alapuolella; ja siitä tulee valtava tuli ja se syö siihen, kunnes se puhdistaa sen. Ja vielä Yaluham, Sabaōthin vastaanottaja, Adamat, tulee ja tuo kupin unohduksen vedellä ja ojentaa sen sielulle; ja se juo ja unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt. Ja he heittävät sen tylsään ja epämuodostumaiseen kehoon, niin että kaikki halveksivat sitä jatkuvasti. Tämä on ylimielisen ja nenäkkään ihmisen rankaiseminen."
xxx/ellauri170.html on line 861: "Sen jälkeen he johdattavat hänet alas kaaos ennen Jaldabaōthia ja hänen 49 demoniaan, ja jokainen hänen demoneistaan kostaa häntä vielä 11 vuotta. Sen jälkeen he johdattavat hänet ulompaan pimeyteen siihen päivään asti, jolloin suuri viivoitin lohikäärmeen kasvoilla. jotka ympäröivät pimeyttä, tuomitaan. Ja se sielu jäätyy, tuhoutuu ja hajosi. Tämä on jumalanpilkkajaan siveys."
xxx/ellauri170.html on line 865: "Kun aika on sitten päättynyt pallon läpi, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat sielunsa perään, ja hän 49 demoninsa kanssa kostaa sille 11 vuotta. Sen jälkeen he kuljettavat sen tulijokiin ja näkeviin pikimeriin, jotka ovat täynnä demoneja sikojen kasvoilla. He syövät niihin ja kostelevat heitä tulijoissa vielä 11 vuotta. Sen jälkeen he kantavat heidät pimeään tuomiopäivään asti, jolloin suuri pimeys tuomitaan; ja sitten ne hajotetaan ja tuhotaan." Niin oikein! Thomas sanoi: "Olemme kuulleet, että maan päällä on joitain, jotka ottavat urossiemenet ja naaraspuolisen kuukausittaisen veren ja tekevät siitä linssipuuron ja syövät sen sanoen: 'Me uskomme Esauun ja Jaakobisiin.' Onko tämä sinusta siivoa tai näennäistä vai ei?"
xxx/ellauri170.html on line 867: Jeesus kiemurteli kiukusta maailman kanssa sillä aikaa. Noituuden rangaistamisesta hän sanoi Tuomakselle: "Amēn, minä sanon: Tämä synti on hirvittävämpi kuin kaikki synnit ja vääryys. Yököttävä resepti. Tällaiset ihmiset viedään suoraan ulompaan pimeyteen, eikä heitä heitetä takaisin palloon, mutta he hukkuvat, tuhoutuvat ulko pimeydessä alueella, jossa ei ole sääliä eikä valoa, vaan hampaiden ulvontaa ja jauhamista. Ja kaikkia sieluja, jotka tuodaan ulkoiseen pimeyteen, ei heitetä takaisin, vaan ne tuhotaan ja hajotetaan."
xxx/ellauri170.html on line 871: Vanhurskaan miehen kuoleman jälkeisestä tilasta, jota ei ole aloitettu. Jeesus sanoi: "Jos tällaisen aika päättyy pallon läpi, Bainchōōōchin vastaanottajat, joka on yksi kolmivoimaisia jumalia, tulevat hänen sielunsa perään ja johtavat sieluaan ilolla ja riemulla ja viettävät kolme päivää kiertäen sen kanssa ja opettaen sitä maailman luomuksista ilolla ja riemulla. "Sen jälkeen he johdattavat sen Amenteen ja opettavat sitä Amenten kurituksen välineistä; mutta he eivät kosta sitä. Mutta he opettavat sitä vain heitä vastaan, ja kurinteiden liekin savu tarttuu siihen vain vähän. "Sen jälkeen he kantavat sen keskelle ja opettavat sitä keskuuden tapojen kurittelusta, liekin savusta, joka tarttuu siihen pikkasen.
xxx/ellauri170.html on line 873: "Sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, ja hän tuomitsee sen ja tallettaa sen Pieni Sabaōth, Hyvä, hän keskeltä, kunnes pallo kääntyy itsestään, ja Zeus ja Afrodite tulevat Valon Neitsyen edestä, kun taas Kronos ja Arēs tulevat hänen takaataan. "Siihen aikaan hän ottaa sen vanhurskaan sielun ja ojentaa se hänen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon pioneihin. Ja pallon orjuuttajat johdattavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siihen nousee tuli, kunnes se puhdistaa sen totaalisesti."
xxx/ellauri170.html on line 875: "Sen jälkeen tulee Yaluham, Sabaōthin sisäänheittäjä, Adamas, joka antaa sieluille unohduksen maljan, ja hän tuo unohduksen veden ja antaa sen sielulle; [ja se juo sitä] unohtaa kaiken ja kaikki alueet, joille se oli mennyt." Viisauden maljasta." Sen jälkeen tulee pienen Sabaōthin, Hyvän, ja Keskon vastaanottaja. Hän itse tuo kupin täynnä ajatuksia ja viisautta, ja siinä on raittiutta; [ja] hän antaa sen sielulle. Ja he heittävät sen ruumiiseen, joka ei voi nukkua eikä unohtaa sen raittiuden kupin takia, joka sille on annettu; mutta se piiskaa sinnikkäästi sydäntään kyseenalaistamaan Valon mysteereitä, kunnes se löytää ne Valon Neitsyen päätöksellä ja perii Valon ikuisesti." Niin ettei siinä kummemmin käy, ei satu sen vertaa kuin koronarokotus. Heippa, jatketaan tästä ensi kerralla. Jokos saadaan lounasta?
xxx/ellauri173.html on line 319: Max ampuu kilpailussa taikaluotejaan ja osuu aina tarkasti maaliin. Sitten tulee seitsemännen luodin vuoro... Agathe on hermostunut, sillä hänellä on ollut epämääräisiä painajaisia ja kaikkialla näkyy huonoja enteitä... Max ampuu seitsemännen luotinsa... Luoti koukkaa kohti Kasparia, joka saa kuolettavan osuman. Paholainen ottaa Kasparin sielun haltuunsa. (Kaspar ei ollut ilmeisesti ottanut huomioon, että paholainen voi tappaa vain sellaisen ihmisen, joka on tietoisesti antautunut hänen valtaansa. Ja Kasparhan oli ainoa paikallaolija, perkeleen lisäxi, joka tiesi täsmälleen taikaluotien perkeleellisen alkuperän. Jumala oli taas kerran vessassa, ja Jeesus koko aika suihkussa.) Max joutuu selittämään syyn luodin omituiselle lentoradalle. Hän tunnustaa, että luotien valaminen tehtiin hieman oudoissa olosuhteissa. Paikalle sopivasti ilmestyvä erakko asettuu Maxin puolelle ja laittaa (tai pistää, muttei pane koska se on munkki) tapahtumat typerän ampumakilpailuperinteen syyksi. Paikallaolijat antavat Maxille anteeksi. Ja jos hän käyttäytyy vuoden ajan kunnolla, hän saa Agathen vaimokseen, lupaa perkele. Agathan eläke on silloin jo alkanut juosta.
xxx/ellauri173.html on line 364: Hittolainen, ämmähän on keskiluokkainen MOUKKA! Vain teatterityönsä ammatissa hiän tulkkaa voimakkaasti matkivin keinoin nerouden inspiraatioita― hän pitää niitä onttoina. Näitä suuria, näitä ainoita mielen todellisuuksia kaikille järkeville sieluille, hän kutsuu niitä määrittelemättömällä hymyllä "runollisiksi ja eteerisiksi", ja vain punastuen, pakon edessä, hän pystyy, alentaen itsensä (ikään kuin häpeälliseen lapsellisuuteen syyllistyen) tulkitsemaan niitä.
xxx/ellauri173.html on line 387: Tää on siis koe. Jos tästä sielun kurjuudesta huolimatta, jonka kurjuutta teeskentelen ilman myönnytyksiä tai sääliä, hän kuitenkin jatkaa edelleen ja haluaa mut rakastajattarexi, niin hän ei ole arvokkaampi minulle kuin joku toinen, enkä edusta hänen intohimolleen muuta kuin sitä yhtä paikkaa, vain summaa nautinnoista, juomaa, joka on samanlainen kuin skottiviski; notta lopulta hän nauraisi todellisuudelleni, jos hän voisi aistia sen.
xxx/ellauri173.html on line 696: Ei, mutta sielu
xxx/ellauri173.html on line 727: Hämmästyttävintä on, että he tekevät huijauksia, että he joskus onnistuvat luopumaan hallitusvallasta eri osavaltioissa, kun taas heidän hymyilevä, omahyväinen ja hiljainen tyhjättömyys ansaitsee vain saattohoidon. No, tämän naisen sielu, jota rakastan, valitettavasti! on sisar näille: Miss Alicia, jokapäiväisessä elämässä, - hän on jumalatar Reason.
xxx/ellauri173.html on line 777: Hehkulampun kexijä hehkuttaa lisää: Ensinnäkin tulen reinkarnoimaan kaiken tämän ulkonäön, joka on sinulle niin herkullisen kuolevaista, ilmestykseksi, jonka inhimillinen kaltaisuus ja viehätys ylittävät toiveesi ja kaikki unelmasi! Sitten tämän sielun tilalle, joka tympäsee sua Alisassa, hengitän toisenlaista sielua, joka on vähemmän tietoinen itsestään, ehkä (- ja toisaalta, mitä me siitä tiedämme? ja mitä väliä!-) mutta vihjailevaa. vaikutelmien puolesta tuhat kertaa kauniimpi, jalompi, ylevämpi, toisin sanoen puettu siihen ikuisuuden luonteeseen, jota ilman kaikki on vain komediaa elävien keskuudessa.
xxx/ellauri173.html on line 779: Toistan tiukasti, kopioin tämän naisen Valon ylevällä avulla! Ja projisoiden sen säteilevään aineeseensa, minä valaistan melankoliallanne tämän uuden olennon kuvitteellisen sielun, joka pystyy hämmästyttämään enkeleitä. Voitan Illuusion! panen hänet vankilaan. Pakotan tässä näyssä ihanteen itsensä ilmentämään ensimmäistä kertaa aisteihisi, käsin kosketeltavana, kuultavana ja materialisoituneena. Pysäytän sen lennon syvyyksissä ensimmäisen tunnin tämän lumoutetusta miragesta, jota tavoittelet turhaan, muistoissasi! Ja tuijottaa häntä melkein kuolemattomasti, kuuletko? ainoassa ja todellisessa muodossa, jossa näit sen, painan elävän toisessa kopiossa, ja muotoiltuna toiveidesi mukaan!
xxx/ellauri173.html on line 804: "Loppujen lopuksi, tämä mielestäsi objektiivisoitunut näkemys, jolla vedät käteen oikean Alician sijasta, jonka näet, jonka luot elävässä olemuksessasi, se on vain sielusi halkeama sun narsistin peilissä. Kyllä, siellä on rakkautesi. Se on, näet, vain ikuinen ja steriili egon lunastusyritys (whatever that means).
xxx/ellauri173.html on line 908: - Mutta onko hänellä tietoisuutta/omaatuntoa (conscience) ilman sielua? Edison katsoi lordi Ewaldia hämmästyneenä. - Anteeksi: eikö tämä ole juuri sitä, mitä kysyit, kun huusit: kuka veisi sielun pois tästä (Liisan) ruumiista minulta? Kutsuit aavetta, joka oli identtinen nuoren ystäväsi kanssa, miinus omatunto, joka näytti sinusta pilaavan koko komeuden. Hadaly on vastaus: siinä kaikki. Lordi Ewald pysyi huolissaan ja vakavana.
xxx/ellauri173.html on line 910: No tostahan on ollut jo puhetta, että moni tyhmä apina luulee koppiaisen sisässä asuvan jonkun pienen impin joka vetää naruista, ja joka pyrähtää pois kun apina särkee koppiaisen. Romaamisten kielten puhujien mielestä tää imp on samalla se superego, joka valvoo apinan toimia, eli omatunto on sama asia kuin tietoisuus. Tän perusteella ymmärtää mix nimenomaan uskontopellet ovat erityisen tohkeissaan "hard question of consciousness"ista. Jos ei ole sielua, kaikki saavat ihan rauhassa olla tuhmia, sillä omatunto menee siinä pesuveden mukana.
xxx/ellauri173.html on line 934: Kuinka voimme unohtaa niiden sykkimisen tällä tähtipilkulla, joka on kadonnut syvyyden näpeimpään pisteeseen taulun yläreunassa, jossa ei ole pankkeja, - tällä näkymättömällä jäähtyneellä atomilla - niin monia rakkauden ylivertaisen maailman valittuja, - niin monia hyviä elämän kumppaneita! Esim Huishaismannin "ompelijatar"! Tai Jean-Jacquesin leipäsusi, tai Goethen Vulpius! Edes muistuttamatta meitä vanhoja herroja niiden vanhojen neitsyiden tuhansista nimistä, jotka hymyilivät liekkien keskellä ja kidutusten hellittämättömyydessä, jostain uskomuksesta, jossa heidän vaistonsa muutettiin sieluksi herrojen ylevän valinnan avulla; ohittaen, jopa hiljaisuudessa, kaikki ne salaperäiset sankarittaret – joiden joukossa jopa isänmaan vapauttajat loistavat – ja ne, jotka raahattiin kahleissa, tappion orjuudessa, julistivat kaikki kuolevana miehilleen suloisessa ja verisessä suudelmassa, ettei tikari satu. (Oisko tää se Lucretia roomalaisten käsiohjelmassa? No tälläsiä märkiä unia on varmaan useampia.)
xxx/ellauri174.html on line 39: o Elävä, sisäinen järjestelmä, joka sisältää tasapainon, askeleen, äänen, eleen, aistit, kasvojen tulevaisuuden ilmeet, intiimin säätelijäliikkeen tai paremmin sanoen "sielun". »
xxx/ellauri174.html on line 83: Kun käännyn itseeni, en pysty tunnistamaan mitään kykyjäni tai kykyjäni. Sisäinen tunne, joka minulla on itsestäni, kertoo minulle, että olen, että ajattelen, että tahdon, että minulla on aistitietoisuus, että kärsin ja niin edelleen; mutta se ei anna minulle tietoa siitä, mitä olen – ajatusteni, tunteideni, intohimoni tai tuskani luonteesta tai kaikkien näiden asioiden välisistä keskinäisistä suhteista. ...minulla ei ole aavistustakaan sielustani.
xxx/ellauri174.html on line 106: Näin sanoen Edison sytytti sikarinsa vaaleanpunaisen kamelian tulisessa sydämessä. - Mitä ! Onko todellakin tämä satakieli, jonka sielun kuulen, kuollut? mutisi lordi Ewald. - Kuollut! sinä sanot? "Ei aivan... koska ammuin sen sielun", sanoi Edison. Herättelen sen sähköllä: se on vakavaa spiritualismia. Eh ? "Ja ilmaus siitä, että neste on täällä enää muuta kuin kaloria, voit sytyttää sikarisi tällä vaarattomalla kipinällä, tässä samassa hajustetussa valekukassa, jossa tämän linnun sielu laulaa, melodinen valo. Voit sytyttää sikarisi tämän satakielisen sielussa. Ja sähköasentaja käveli pois painaakseen useita numeroituja kristallipainikkeita pienessä kehyksessä, joka oli kiinnitetty seinään ovea vasten.
xxx/ellauri174.html on line 292: Mennään! Kauneus on taidetta ja ihmisen sielua! Ne tämän vuosisadan mahtavien naisten joukossa, jotka ovat itse asiassa pukeutuneet tietynlaiseen todellisen kauneuden verhoon, eivät tuota, eivät ole koskaan saaneet aikaan näitä tuloksia sellaisille miehille kuin se, josta puhun - ja heillä ei ole mitään tekemistä. lainaamalla tapoja houkutella häntä, mikä ennen kaikkea näyttäisi heidän mielestään sopimattomalta. Ne eivät kestä niin paljon vaivaa - ja ovat äärettömän vähemmän vaarallisia; heidän valheensa ei ole koskaan täydellistä! Suurin osa niistä on jopa varustettu sellaisella yksinkertaisuudella, että ne ovat muutaman ylevän tunteen ulottuvilla, - jopa antaumukselle! "Mutta ne yksin, jotka voivat niin alentaa ja niin alentaa miestä kuin Anderson, eivät voi olla kauniita sanan missään hyväksyttävässä merkityksessä.
xxx/ellauri174.html on line 438: No, muovi-Alician -tulevaisuuden, todellisen Alician, sielusi Alician kanssa et enää käy läpi mitään steriilejä ärsytyksiä... Se on todellakin odotettu puhe – ja jonka kauneus riippuu sinun ehdotuksestasi – mihin häneltä tulee vastaus! Hänen "omatuntonsa" ei ole enää sinua kieltämässä, vaan siitä tulee sielun näytelmä, jota melankoliasi pitää parempana. Pystyt herättämään hänessä ainoan rakkautesi säteilevän läsnäolon, pelkäämättä tällä kertaa, että hän alkaa inttää vastaan, kieltää unelmasi! Hänen sanansa eivät koskaan petä toivoasi! Ne ovat aina yhtä yleviä... kuin inspiraatiosi herättää ne. Silikonin kanssa sinun ei ainakaan tarvitse pelätä väärinymmärrystä, kuten live-tilassa: sinun on vain kiinnitettävä huomiota sanojen väliin kaiverrettuun aikaan. Sinun on jopa turhaa artikuloida sanoja itse! Hänen tahtonsa vastaa ajatuksiisi, hiljaisuuksiin.
xxx/ellauri174.html on line 445: "Sillä jos olet löytänyt ilosi yhdellä ainoalla tavalla hahmottaa itsesi (noniin narsisti!) haluat syvällä sielussasi pitää sen ilman varjoa sellaisena kuin se on, lisäämättä tai vähentämättä sitä; sillä paras on hyvän vihollinen – ja vain uutuus saa meidät pettymään. - Kyllä se on totta ! mutisi lordi Ewald mietteliään hymyillen.
xxx/ellauri174.html on line 620: Näiden silmien juhlallisuus antaa positiivisesti sielun tunteen. Nykyään hyvätapaiset naiset osaavat ainutlaatuisen, maallisen, tavanomaisen ja todellakin hurmaavan (se on sana) kazeen, jonka avulla he voivat ajatella intiimihuoliaan näyttäen syvästi pohtivilta. Se on klischeistä, mutta niinhän se onkin.
xxx/ellauri174.html on line 651: Mitä tulee karvapeitteeseen, siihen ei paljon panoxia kannata tuhlata. Pillukarvoista ei sen enempää kuin arvoituxellinen "Passons." Samanthassa niistä pitää maxaa lisähinta, 30 USD. Ne ei ole vakiovaruste, nykyoloissa. Ettäkö mikään sielu ei sekoitu peräpukamasta (pile) nousevaan savuun? Mitämax, kun sielu häviää kuin pieru Saharaan, valot sammuu haju jää.
xxx/ellauri174.html on line 653: "Mutta – nämä ovat sanoja, joihin olet menettänyt oikeuden lausua. Koska kattilasta nousevan savun vuoksi olet kieltänyt kaikki uskomukset, jotka niin monet miljoonat sankarit, ajattelijat ja marttyyrit olivat testamentanneet sinulle yli kuuden tuhannen vuoden ajan, te, jotka olette vain peräisin ikuisesta huomisesta, jonka aurinko voi hyvin olla että ei nousekaan (Hume). Mihin pidit tuskin eilisestä lähtien parempana edeltäjiesi niin sanottuja muuttumattomia periaatteita planeetalla, kuninkaat, jumalat, perheet, isänmaat? Tälle pienelle savulle, joka ne viheltää ja hajottaa ne tuulen mukaan, kaikkiin maan uriin, kaikkien meren aaltojen väliin! Kahdessakymmenessä viidessä vuodessa viisisataatuhatta veturihengitystä ovat riittäneet upottamaan "valaistuneet sielusi" syvimpään epäilyyn kaikesta siitä, mikä oli ihmiskunnan yli kuuden tuhannen vuoden uskoa.
xxx/ellauri175.html on line 154: - Se on totta ! Olen nälkäinen ! sanoi nuori nainen niin suorasanaisesti, että Edison itse, hänen kasvoilleen unohtamansa taikahymyn huijaamana, alkoi katsoa lordi Ewaldia hämmästyneenä. Hän oli ottanut tämän viehättävän ja luonnollisen puheen iloisen hengen nuorekkaana liikkeenä. Mitä tämä tarkoitti? Jos tämä kauneuden ylevä inkarnaatio voisi vain sanoa olevansa nälkäinen, lordi Ewald olisi erehtynyt, sillä tämä yksittäinen elävä ja yksinkertainen sävel osoitti sydäntä ja sielua, no mahaa ainakin, ja mahanalusta.
xxx/ellauri175.html on line 233: "Tunnistan siinä ylevän sielun välinpitämättömyyden! - hän sanoi: mutta minä lopetan; ei ennenaikaista imartelua. Mikä olisikaan pahempi seura kuin kömpelösti käytetty suitsutusastia? Odotetaan. Ripaus tuota Kanarian viiniä? hän lisäsi.
xxx/ellauri175.html on line 330: Koska en voi millään järkeillä vaimentaa omassatunnossani hyvin salaista varmuutta - joka on siitä jakamaton - ja jonka pysyvyys vaikuttaa koko olemukseeni sietämättömällä katumuksella, tunnen sydämessäni, ruumiissani ja mielessäni, että ihminen ei missään rakkauden teossa valitse vain osaa halustaan ja uhmaa itseään - aistillisesta pelkuruudesta - väittäen olevansa huolimaton poissulkemiskyky. tästä muodosta, ― johon hyväksyy kaiken saman sekoittamaan omaa, ― intiimi olemus, joka sitä elävöittäen voi yksin tuottaa tämän muodon ja siitä kumpuavat halut: nainnin kokonaisuuden . Sanon, että jokainen rakastaja yrittää turhaan tukahduttaa hänessä tämän taka-ajatuksen, joka on ehdoton hänen kaltaisensa, tietääkseen, että häneen lävistää lähtemättömällä tavalla tämä sielun varjo, joka on yhtä lailla kuin ruumiin vallassa ja joka hän toivoo illusorisesti voivansa sulkea hallussapidon, kun ajatus siitä häiritsee hänen mielihyvää.
xxx/ellauri175.html on line 332: Ja koska en pysty, sanon teille, että karkottaa - milloinkaan arjesta - tämä sisäinen itsestäänselvyys, joka painaa minua pakkomielle, tietäen, että minä, okkulttinen olemukseni, on tästä lähtien vihdoin täynnä tätä tahnamaista sielua ja vaistoja. ilman valoa, joka ei voi poimia kauneutta mistään - (kun taas asiat ovat vain sitä, mitä ne on suunniteltu ja me todellisuudessa olemme vain sitä, mitä voimme niissä ihailla, eli - sanokaa tunnista meidät), - myönnän sen sinulle kaikessa vilpittömästi, uskon tehneeni melkein lähtemättömän alennuksen teon omistamalla tämän naisen: enkä enää tiedä kuinka lunastaa itseäni tästä teosta, haluan ainakin rangaista heikkoudesta eräänlaisella puhdistavalla kuolemalla. Lyhyesti sanottuna, ja kun koko ihmiskunnan pitäisi hymyillä, väitän säilyttäväni omaperäisyyden ottaa itseni vakavasti, ja lisäksi minulla on perheen motto: Etiamsi omnes, ego non.
xxx/ellauri175.html on line 337: Nyt kun minulla on ollut tilaisuus katsoa tämän naisen verhottua ihannevartaloa ilman pyllyverhoja sekä taistelussa voitettua ruumista, josta nousen pukilta liian myöhään voittajana kuolettavan haavoittuneena, sallin itseni tiivistää koko tämän vertaansa vailla olevan illan, päästää eroon tästä verhosta sanomalla sinulle: "Koska mahtava älykkyytesi voima ehkä sallii sen, uskon sinulle, että voit muuttaa sen ikäänkuin pieruxi, joka pystyy antamaan minulle ylevän muutoksen, tämä kalpea ihmisaave. Ja jos tässä työssä vapautat minulle tämän ruumiin pyhän muodon tämän sielun taudista, vannon puolestani yrittääni - toivon henkäykseen, joka on minulle vielä tuntematon - täydentämään tätä lunastavaa varjoa.
xxx/ellauri175.html on line 444: Runoilija heräsi hänen mielessään. Hän kertoo itselleen, että ilta heidän ympärillään oli todella sellainen, jossa kahden ihmisen on hyvin vaikeaa kauneuden, nuoruuden ja rakkauden kukoistaessa olla tuntematta hieman enemmän kuin tästä maailmasta; että naiselliset mysteerit ovat syvempiä kuin ajatus; että hämärimmät sydämet, jotka ovat alttiina yleville ja rauhallisille vaikutuksille, voivat hetkessä valaistua heille tuntemattomalla hohteella; että nämä lempeät ja terveelliset varjot kutsuivat ainakin tähän toivoon; ja että vihdoin hänen onneton emäntänsä saattoi tuntea tämän jumalallisen kutsun koko olemuksessaan, edes tajuamatta sellaista vaikutelmaa. Mennään! Hänen täytyi yrittää yön nimissä ylivoimaista ylösnousemusyritystä sielulle, joka oli tähän asti kuuro ja sokea, niin sanotusti kuolleena syntynyt, jota hän rakasti kivusta.
xxx/ellauri175.html on line 458: Tämän tunteen, tämän sanan johdosta nuori mies tunsi hämmästyksessään käsittämättömän hämmästyksen valtaavan. Voimakas ilo inspiroi häntä! Varmasti hän ei enää ajatellut toista! kauhealle: ― tämä yksittäinen ihmissana oli riittänyt koskettamaan hänen koko sieluaan, herättämään siinä tuntemattoman toivon.
xxx/ellauri175.html on line 464: Kahden rakastajan yläpuolella taivas oli jälleen kirkastunut ja täynnä tähtiä polun lehtien läpi: varjo syveni ja tuli yleväksi. Kyllä, unohduksesta järkyttynyt sielu, nuori mies tunsi uudestisyntyneen maailman kauneudessa.
xxx/ellauri175.html on line 498: Hän otti taivaan ja maan silmäyksellä, epämääräisellä, kuivalla, törkeällä naurulla, joka palautti Tuntemattomalle ansaitsemattoman loukkauksen, joka oli tehty hänen sielulleen. Ja tämä sai hänet takaisin täysin hallintaansa.
xxx/ellauri175.html on line 514: Ja katso, huolestuttavat näyt häiritsivät sielusi tässä unessa!
xxx/ellauri175.html on line 527: Tämä elävä eetteri on rajaton ja vapaa alue, jossa etuoikeutettu matkustaja niin kauan kuin hän viipyy, haluaa heijastaa itsensä ajallisen olemuksensa läheisyyteen sen olennon odotetun ja edelläkävijän varjon, joka "Hänestä tulee". Siten syntyy affiniteetti hänen sielunsa ja näiden aistien kanssa vierekkäisten okkultististen universumien, jotka ovat hänelle vielä tulevia, välille; ja suhdepolku, jossa tämän kaksoismaailman välinen virta toteutuu, ei ole mikään muu kuin se Hengen alue, jota Järki – riemuitsee ja nauraa raskaissa kahleissaan voitollisen tunnin ajan – kutsuu tyhjällä halveksunnalla mielikuvitukseksi. .
xxx/ellauri175.html on line 531: Vai niin ! kun tämän äärettömän substanssin ansiosta imaginaari (josta meissä ja ympärillämme pimeys ja sen hiljaisuus ovat niin suotuisia), kun he uskaltavat umpikujaamme ja vastavuoroisen ja välittävän toiminnan kautta he heijastavat läsnäoloaan , ei sielussa – mitä ei vielä voida tehdä – vaan sielussa, joka on taipuvainen heidän vieraamiseensa – joutuvat järkensä unen aikana lähelle heidän maailmaansa – sieluksi, joka on jo melkein paennut ja hämmentynyt heidän olemukseensa. vai niin! jos tietäisit!
xxx/ellauri175.html on line 537: Ja sielun ensimmäinen luonnollinen liike on tunnistaa heidät tässä samassa pyhässä kauhussa, joka todistaa niistä.
xxx/ellauri175.html on line 592: Kunpa tietäisit kuinka suloinen tulevaisuuden sieluni yö on ja kuinka monta unta olet odottanut minua! Kunpa tietäisit mitä huimauksen, melankolian ja toivon aarteita persoonallisuuteni kätkee! Minun eteerinen lihani, joka odottaa vain henkesi henkäystä tullakseen eläväksi, ääneni, jossa kaikki harmoniat ovat vangittuina, minun kuolematon pysyvyyteni, eikö se mitään, turhan päättelyn kustannuksella, joka todistaa, että minua ei ole olemassa? — Ihan kuin et olisi vapaa kieltäytymään tästä turhasta ja kuolevaisesta todisteesta, kun se itsessään on niin kyseenalainen, koska kukaan ei voi määritellä, mistä tämä Olemassaolo, josta hän puhuu, alkaa tai missä sen olemus tai sen käsite koostuu. "Onko syytä pahoitella, etten ole kavaltavien rotua? niistä, jotka hyväksyvät valoissaan etukäteen mahdollisuuden jäädä leskeksi? Minun rakkauteni, sillä olen kuin se, jolla enkelit sykkivät, sisältää ehkä kiehtovampia viettelyjä kuin maallisilla aisteilla, joissa muinainen Circe vielä nukkuu!
xxx/ellauri175.html on line 609: - Jaa se! hän mutisi, sellaiset ihmeet mieluummin pelottaisivat sielua kuin lohduttaisivat sitä! Kukapa mies kuvittelikaan, että tämä synkkä automaatti voisi liikuttaa minua kuka tietää, mitä paradokseja metallilevyihin kaiverrettuina! Mistä lähtien Jumala salli koneiden puhua? Ja mikä naurettava ylpeys näyttää ajattelevan sähköisistä haamuista, jotka naisen muotoon pukeutuneena väittävät sekoittuvansa olemassaoloomme? - Vai niin! Ah! Ah! Mutta unohdin! Olen teatterissa! Ja minun on vain kehuttava. Kohtaus on todella outo! Hyvin tehty siis! Edison! – Bis! bis!…
xxx/ellauri175.html on line 626: Kuitenkin, oliko edustamani elämän käyttämisen arvoista riistää itseltäni se hänen hyväksi? Nainen, olisin ollut yksi niistä, joita voi rakastaa ilman häpeää: olisin osannut vanheta! Olen enemmän kuin ihmiset olivat ennen kuin titaani varasti tulen taivaasta lahjoittaakseen nämä ihailijat! Minä, joka sammutan itseni, kukaan ei lunasta minua tyhjästä! Hän ei ole enää maasta, joka olisi uskaltanut puhaltaa minuun sielun, ikuisen korppikotkan nokan! Vai niin ! kuinka olisin tullut itkemään hänen sydämensä yli Oceanidien kanssa! "Hyvästi, sinä, joka karkoitat minut.
xxx/ellauri175.html on line 632: "Yö", hän sanoi melkein tutulla yksinkertaisella aksentilla, "se olen minä, elävien ylevä tytär, Tieteen ja Nerouden kukka, joka on seurausta kuuden tuhannen vuoden kärsimyksestä. Tunnista verhotuissa silmissäni tuntematon valosi, tähdet, jotka katoavat huomenna; - ja te, neitsyiden sielut, jotka kuolitte ennen hääsuudelmaa, te, jotka kelluvat hämmentyneenä läsnäoloni ympärillä, olkaa rauhallisia! Olen se hämärä olento, jonka katoaminen ei ole surun muiston arvoinen. Minun onneton rintani ei ole edes sen arvoinen, että sitä kutsutaan hedelmättömäksi! Tyhjyyteen jää yksinäisten suudelmieni viehätys; tuulelle, ihanteelliset sanani; katkerat hyväilyni, varjot ja salama ottavat ne vastaan, ja salama yksin uskaltaa poimia turhan neitsyyteni väärän kukan. Ajettuina minä menen erämaahan ilman Ismaelia; ja tulen olemaan kuin nuo surulliset linnut, jotka ovat lasten valloittamia ja jotka kuluttavat melankolisen äitiytensä maapallolla. Oi lumottu puisto! suuria puita, jotka pyhittävät nöyrän otsani varjosi heijastuksilla! Viehättäviä yrttejä, joissa kasteen kipinät syttyvät ja jotka ovat enemmän kuin minä! Elävät vedet, joiden kyyneleet virtaavat tämän lumivaahdon yli, selkeästi puhtaammin kuin kyyneleeni kiilteet kasvoillani! Ja te, toivon taivaat, - valitettavasti! jos vain saisin elää! Jos minulla olisi elämä! Vai niin ! kuinka kaunista onkaan elää! Autuaita ne, jotka vapisevat! Oi Valo, nähdään! Ekstaasin kuiskauksia, kuulet! Rakkaus, uppoa iloihisi! Vai niin ! hengitä vain kerran, nukkuessaan, nämä nuoret ruusut niin kauniita! Vain tuntea tämän yön tuulen kulkevan hiusteni läpi!... Voin vain kuolla!
xxx/ellauri175.html on line 650: Hidas, hidas ja läpitunkeva armo pehmensi hänen säteilevää ja ankaraa kauneutta; hän näytti olevan kykenemätön puhumaan! Hänen päänsä lepää nuoren miehen olkapäällä, hän katsoi häntä ripsien välistä hymyillen säteilevää hymyä. Jumalattaren feminisoitunut, lihallinen illuusio, hän kauhistui yön. Hän näytti imevän rakastajansa "sielua" ikään kuin varustaakseen itsensä sillä; hänen erkaantuneet, puoliksi pyörtyneet huulensa liikkuivat ja vapisevat koskettaen hänen luojansa huulia neitseellisessä suudelmassa.
xxx/ellauri175.html on line 816: Se oli ihanteellinen ihmiskunta, miinus se, mikä meissä on sanoinkuvaamatonta, miinus se, mikä on mahdotonta hallita Hadalyn poissaoloa näinä hetkinä. Myönnän, että olin yhtä innostunut kuin runoilija. Mitä melankolian sanoja, kun tajuat unen herkkyyden! Mikä ääni, mikä läpitunkeva syvyys noissa silmissä! mitä biisejä! mikä unohdetun jumalattaren kauneus! kuinka huumaavia kaukaisia naisellisia sieluja! mikä tuntematon kutsuu mahdottomaan rakkauteen! Sowana muutti tämän lumottujen unelmien kohinalla renkaiden kahinalla. "Kyllä, minä sanoin teille, että he olivat ensimmäiset tämän vuosisadan suurten runoilijoiden ja ajattelijoiden valovoimaisimpien mielien joukossa, jotka kirjoittivat nämä hämmästyttävät ja ihailtavat kohtaukset. Ihan ykkönen niistä oli Aku Salmisaari.
xxx/ellauri175.html on line 818: Siellä, kun herätät hänet vanhassa linnassasi, näet - ensimmäisestä kupista puhdasta vettä ja ensimmäisestä imeskelytablettien juhlasta lähtien - näet, millainen taitava haamu ilmestyy sinulle! Heti kun Hadalyn käyttötarkoitukset ja läsnäolo ovat tulleet sinulle tutuiksi, kerron sinulle, että sinusta tulee sen vilpitön keskustelukumppani, sillä jos olen fyysisesti tarjonnut sen, mikä siinä on maallista ja illusorista, tuntematon sielu on asettunut päällekkäin. töihini ja sisällyttäen itsensä siihen ikuisesti, on, uskokaa minua, laskenut näiden pelottavien ja suloisten kohtausten pienimmätkin yksityiskohdat taiteella, joka on niin hienovarainen, että se todellakin ohittaa miehen mielikuvituksen. Mutta muista! älä ala heti sitä bylsiä, odota se kolme kuukautta joka on vanhassa testamentissä säädetty pakanoilta ryöstetyille vaimoille, että voidaan varmistua ettei ne ole ennestään jo paxuna.
xxx/ellauri175.html on line 824: "Näin", jatkoi Edison, "työ on tehty, ja voin päätellä, että se ei ole turhaa simulaakkaa. Sen vuoksi, sanomme, lisätään sielu ääneen, eleeseen, intonaatioihin, hymyyn, rakkautesi olevan elävän naisen kalpeuteen. Tässä kaikki nämä asiat olivat vain kuolleita, järkeviä, pettäviä, huonontuneita: heidän verhojensa alla kätkee nykyään naisellinen kokonaisuus, jolle tämä epätavallinen kauneus ehkä kuului, koska hän osoitti olevansa sen elävöittämistä arvoinen. Siten keinotekoisen uhri on lunastanut keinotekoisen! hän, joka hylättiin, petettiin alentavan ja säädyttömän rakkauden vuoksi, on kasvanut näkemykseksi, joka pystyy inspiroimaan ylevää rakkautta! se, joka iski sen toivossa, terveydessä, omaisuudessaan, itsemurhan seuraukset, käänsi itsemurhan pois toisesta. Äännä nyt varjon ja todellisuuden väliltä. Luuletko, että tällainen illuusio voi pitää sinut tässä maailmassa ja olla elämisen arvoinen?
xxx/ellauri176.html on line 504: No mitenkä tää neronleimaus sitten liittyy sielunelämään? No silleen että apinan aivokerrosten 3 osaa, id, ego ja superego kehittyvät tämän puuhastelun ohella. Alkupää on idin heiniä, ego syntyy kun vauva vieroitetaan tissistä. Superego alkaa syntyä kun lasta opetetaan paskantamaan käskystä ja varsinkin kun sitä läpsitään pikku käsille kun se kaivelee pimppiä tai hypistelee pippeliä. Täysin kehittynyt tää kerroskakku on kun on aika ryhtyä ezimään sitä vastapäistä reikää ja/tai keppiä.
xxx/ellauri176.html on line 539: Jos ei päästä tähän vaiheeseen ilman esteitä, voi koiraille tulla sexuaalisia perversioita. Nussitaan silikoninukkeja, puunrunkoja, vuohia, mitä vaan josta löytyy sopivan kokoisia reikiä. Tai taannutaan johkin edellä mainituista vaiheista: pussaillaan, nuollaan pillua, tehdään pyllyhommia, tai suunnataan käyttämättä jäänyt libido vaikka uskontoon tai kaunokirjallisuuden pariin. Kaikenlainen sielunhurmio on vaan naamioitua panohalua, jota henkiset padot turhaan koittaa tukkia kuin Aku sormi murtuvan tulvapadon reijässä.
xxx/ellauri176.html on line 802: 76. Mayumin ahnaat vanhemmat ilostuvat ikihyvixi lakkaesineistä. Muut eivät voi ymmärtää mitä omaisuutemme merkizee meille. Ajattelen sitä usein, sanoi Rei. Mixi muuten jälkeenjääneet toivovat ettei vainaja ehtinyt kärsiä kovaa kipua? Koska se sattuu, tietysti, mutta silti vittu, siinä on jotain piilevää sielumeemiä.
xxx/ellauri177.html on line 122: Ja kun hän oli jo antanut Marialle kaiken, ruumiinsa, sielunsa, maalliset omaisuutensa, hengelliset omaisuutensa, kassiensa koko sisällyxen, ollessaan alasti hänen edessään, hänen rukoustensa lopussa neitsyen litaniat pomppasivat taas hänen voimiinsa palanneesta mulkustaan, toistuvia vetoomuksia, itsepäisiä, hellittämättömiä nykäyxiä, jotka tarvitsivat äärimmäisen taivaallista ensiapua. Hänestä näytti, että hän kiipesi uudelleen halun portaikkoa; jokaisella "sydämen" aiheuttamalla pikku hypyllä hän kiipesi askeleen pystymmäxi. Ensin hän kutsui hiäntä pyhäksi. Sitten hän kutsui hiäntä Äidiksi, erittäin puhtaaksi, erittäin erittäinkin puhtaaksi, rakastettavaksi, ihailtavaksi. Ja hän jatkoi parantaen kuin sika vauhtiaan huutaen hänelle kuusi kertaa neitsyyttään, hänen pipunsa ikään kuin joka kerta virkistyi sanasta neitsyt, johon hän lisäsi ajatuksia voimasta, kestävyydestä ja uskollisuudesta. Kun hänen "sydämensä" kasvoi siitä aina korkeammalle, mitattuna asteilla, outo ääni, joka tuli hänen suonistaan, puhui hänessä paljastuen lopulta loistavana terhona. Hän olisi halunnut sulaa hajuveteen, venyä pituutta levittääxeen sitä selkeästi lisää, vanhentua musiikillisessa soudussa ja huopauksessa. Kun hän kutsui hiäntä oikeuden uuspeiliksi. viisauden käsipelixi, hänen puuilonsa lähteexi, hän näki itsensä peilistä kangistuneena himosta tässä pasianssipelissä, hän tumputti pajazon tyhjäxi nyt jo haaleille kivilaatoille, tarjosi smoothiejuomaa pitkin kulauxin tämän lähteen päihtymyksestä.
xxx/ellauri177.html on line 162: Lapsen poskelle suutelemme hänen sieluaan. Vain lapsi voi sanoa nimesi sotkematta sitä. Myöhemmin suu pilaa, myrkyttää intohimot. Itsekään, joka rakastan sinua niin paljon, joka annoin itseni sinulle, en uskalla soittaa sinulle milloin tahansa, en esim nyt kun mulla jököttää näin rivosti, en halua sinun kohtaavan epäpuhtauksiani miehenä. Minä rukoilin, korjasin lihaani, nukuin vartiosi alla, elin siveästi; ja itken, kun näen tästä lipputangon nupista, etten ole vielä tarpeeksi kuollut tälle maailmalle ollakseni kihlattu. Oi Maria, ihana Neitsyt, miksi en ole viisivuotias, miksi en ole jäänyt lapseksi, joka liimahti huulensa kuviisi! Ottaisin sinut sydämeeni, laittaisin sinut sänkyyn vierelleni, halaisin sinua kuin ystävää, kuin ikäiseni tyttöä, minulla olisi tiukka mekkosi, lapsellinen hunnusi, sininen huivisi, kaikki mikä lapsuus, joka tekee sinusta isosiskon. En haluaisi suudella hiuksiasi, koska hiukset ovat alastomuutta, jota ei pitäisi nähdä; mutta suutelisin paljaita jalkojasi, yksi toisensa jälkeen, kokonaisia öitä, kunnes olisin poiminut huuliltani kultaiset ruusut, suoniemme mystiset ruusut. Noniin, tähän tais päästä pujahtamaan vähän tällästä pedofiliaa, sori siitä.
xxx/ellauri177.html on line 170: Minä rakastan sinua sen kuolemassa, mikä elää ja mikä lisääntyy. Teen kanssasi ainoan avioliiton, jota sydämeni kaipaa. Menen korkeammalle, aina korkeammalle, kunnes olen saavuttanut uunin, jossa paistat pentuja. Siellä se on pimeä tähti, valtava valkoinen ruusu, jonka jokainen lehti palaa kuin kuu, hopeinen wc-istuin, josta säteilet niin viattomuuden liekkejä, että koko paratiisi pysyy valaistuna pyllyverhosi yhdellä hohteella. Kaikki mikä on valkoista, aamunkoitto, saavuttamattomien huippujen lumi, tuskin kuoriutuneet liljat, tuntemattomien lähteiden vesi, auringon kunnioittamien kasvien maito, neitsyiden hymyt, kuolleiden lasten sielut kehdossa, sade valkoisilla jaloillasi, suola, sokeri, kokaiini. Sitten minä nousen huulillesi kuin heppa sulattava hienovarainen liekki; Minä astun sisääsi sinun puoliksi avoimen alkusuusi kautta, ja häät pidetään, samalla kun arkkienkelit vapisevat ilostamme. Olla neitsyt, rakastaa itseä neitsyenä, säilyttää immenkalvo ja irroittamaton esinahka suloisimpien suudelmien keskellä! Kaikki rakkaus makaa joutsenen siivilässä, puhtauden pilvessä, valon rakastajan käsissä, jonka hyväilyt ovat sielun nautintoja! Täydellisyys, yli-inhimillinen unelma, halu, josta luuni halkeilevat, ilot, jotka nostavat minut taivaaseen! Oi Maria, valittu astia, kastroi ihmisyyteni, tee minusta eunukki ihmisten keskuudessa, jotta voit pelkäämättä luovuttaa minulle neitsyytesi aarteen! Ja isä Mouret pyörtyi lattialla, hampaita räpiskelemällä, kuumeen valtaamana. Että pitää miestä kepin uittamisen pelottaa. Ei se ole niin hirveää, väpelöinkin oppii auttavasti uimaan autettuna.
xxx/ellauri177.html on line 374: Ja linnut lauloi lensi parittain, koko puutarha upposi pariskunnan kanssa intohimon viimeiseen huutoon. Rungot taipuivat kuin voimakkaan tuulen alla; yrtit huutavat humalassa; kukat katosivat, heidän huulensa auki, hengittivät heidän sielunsa; itse taivaalla, joka oli aivan liekeissä tähden laskeutumisesta, oli liikkumattomia, pyörtyviä pilviä, joista putosi yli-inhimillinen tempaus. Ja se oli voitto eläimille, kasveille ja esineille, jotka olivat halunneet näiden kahden lapsen pääsyn elämän ikuisuuteen. Pääsiväthän ne lopulta, vaikka siihen meni 2 kirjaa. Puisto taputti valtavasti. Väliverhoa vedettiin eteen ja taaxe kuin esinahkaa konsanaan, sankarit tuli housut nilkoissa kumartelemaan ja heittelemään lentosuukkoja. Puuh. Tulihan se sieltä. Hyvää kannattaa odottaa.
xxx/ellauri177.html on line 523: -- Olen tehnyt syntiä, minulla ei ole tekosyitä. Teen katumusta virheistäni toivomatta anteeksiantoa. Jos repisin pois vaatteeni, repisin pois lihani, sillä annoin itseni kokonaan Jumalalle sieluni ja luideni kanssa. Ei siellä enää ole moloa, se oli krusifixi, uskothan. Olen pappi.
xxx/ellauri177.html on line 534: -- Tässä, hän sanoi, tässä on mitä minun Jumalani on kärsinyt... Tsekkaa tätä, Jeesusta lyötiin tälläsillä sauvoilla kuin kiroilevaa siiliä! Katsos, tässä hänen olkapäänsä ovat paljaat, hänen lihansa on repeytynyt, hänen veri valuu alas hänen lanteilleen... Mahtaa sattua! Tässä Jeesus on kruunattu orjantappuroilla. Punaiset kyyneleet valuvat hänen murtunutta otsaansa pitkin. Suuri kyynel halkaisi hänen temppelinsä... Tässä kuvassa sotilaat loukkaavat ikävästi Jeesusta. Hänen teloittajansa heittivät pilkallisesti purppuraa hänen kaulaansa, ja he peittivät hänen kasvonsa sylkellä, löivät häntä, he löivät hänen kruununsa hänen otsaansa ruokolla... Ennenkuulumatonta kohtelua! Kyllä tällä lunastaa jo aika paljon sieluja nykyhinnoilla! Ei ehkä sinänsä mutta on muistettava, että hän oli synnitön, toisin kuin mä! Se ei tiettävästi mennyt koskaan bylsimään Magdaleenan kanssa puun alle johkin pellolle!
xxx/ellauri177.html on line 554: Albiino pyrkii papin sukan alle, mutta pappi töykkii sitä pois. Osat ovat vaihtuneet! "Jeesus, joka kuoli puolestamme", pappi huusi, "kerro hänelle tyhjyytemme!" Kerro hänelle, että olemme pölyä, saastaa, kadotusta! Ah! päästä! salli minun peittää pääni hiuspaidalla, laskea otsani jalkojesi juureen, että pysyn siellä liikkumattomana, kunnes kuolema minut mädyttää. Maapalloa ei ole enää olemassa. Aurinko sammuu. En enää näe, en enää tunne, en enää kuule. Mikään tästä kurjasta maailmasta ei häiritse sieluani palvomastasi. Hän innostui yhä enemmän. Hän käveli Albinea kohti kädet koholla. Tää on parempaa kuin nainti!
xxx/ellauri177.html on line 560: Katsos, kirkko on hyvin pieni; se on köyhä, se on ruma, siinä on rippituoli ja mäntysaarnatuoli, kipsi kastekappeli, neljästä taulusta tehdyt alttarit, jotka maalasin itse uudelleen. Mitä väliä sillä on! se on suurempi kuin sinun puutarhasi, kuin laakso, kuin koko maa. Se on pelottava linnoitus, joss mikään ei heilu. Tuulet ja aurinko ja metsät ja meret, kaikki elävä, hyökkäävät sen kimppuun turhaan, se jää seisomaan, horjumattakaan. Kyllä, anna pensaiden kasvaa, ravistakoot seiniä oikeiden käsivarsillaan ja päästäkö hyönteisparvet maan halkeamista, jotta ne tulisivat puremaan seiniä, kirkkoa, olipa se pilalla, ei koskaan viedä pois tässä elämän ylivuoto! Hän on voittamaton kuolema... Ja haluatko tietää mitä tapahtuu jonain päivänä. Pienestä kirkosta tulee niin jättiläismäinen, se heittää sellaisen varjon, että koko luontosi repeää. Ah! kuolema, kaiken kuolema, taivas aukeaa vastaanottamaan sielumme, maailman iljettävien roskien yläpuolella! Siellä meidän ijien kelpaa sitten kulkea perseet tervassa! Lällällää, ja te ämmät palatte alakerrassa jossain pirun tulessa!
xxx/ellauri177.html on line 583: Ja Jeesus vastasi, että tämän ei pitäisi yllättää häntä, että suurimmat pyhät olivat usein tajuttomia aseita Jumalan käsissä. Niinpä apotti ilmaisi epäilynsä: eikö hänellä ollut vähemmän ansioita turvautua alttarin juurelle ja jopa Herransa kärsimykseen? Eikö hän ollut vielä vähän rohkea, koska hän ei uskaltanut taistella yksin? Mutta Jeesus oli suvaitsevainen; hän selitti, että ihmisen heikkous on jatkuva Jumalan miehitys, hän sanoi pitävänsä parempana kärsiviä sieluja, joissa hän tuli istumaan kuin ystävä ystävän sängyn viereen.
xxx/ellauri177.html on line 623: Oli hyvä olla olematta mitään, olla kirottu, haaveilla helvetistä, taistella hedelmättömästi kiusausten hirviöitä vastaan. Jeesukselta hän otti vain ristin. Hänellä oli tämä ristin hulluus, joka käytti niin monia huulia krusifiksissa. Hän otti ristin ja seurasi Jeesusta. Hän painoi hänet, teki hänestä musertavan, hänellä ei ollut suurempaa iloa kuin antautua hänen alle, kantaa häntä polvillaan selkäreppuna, selkärankansa murtuneena. Hän näki siinä sielun voiman, hengen ilon, hyveen täyttymyksen, pyhyyden täydellisyyden. Kaikki oli hänessä, kaikki kuoli häneen.
xxx/ellauri177.html on line 641: Pappi lausui yhtäkkiä tylsän valituksen. Hän nousi seisomaan ikään kuin näkymättömän pureman alla; sitten hän kaatui uudelleen. Kiusaus oli juuri purrut häntä. Mihin likaan hänen muistonsa olivat vaeltaneet? Eikö hän tiennyt, että Saatanalla on kaikki temput, että hän jopa käyttää hyväkseen tuntikausia sisäistä tutkimusta luistaakseen käärmeensä pään sielulle? Ei, ei, ei tekosyitä! Sairaus ei sallinut syntiä. Hänen tehtävänsä oli varjella itseään, löytää Jumala uudelleen kuumeesta poistuessaan. Päinvastoin, hän oli nauttinut kyykystään hänen lihassaan.
xxx/ellauri177.html on line 649: Mutta hän hakkaisi hiäntä, hän murtaisi hiänen raajat, jotta hän päästäisi irti. Hiän oli orja, epäpuhdas liha, jolta seurakunnan olisi pitänyt kieltää sielu kuin koiralta. Taas hän jäykistyi, kohotti poolopaitaisen nyrkkinsä kohti Abinea. Ja hänen nyrkkinsä avautuivat, hänen kätensä liukuivat alas paljaita olkapäitä pitkin pehmeällä hyväilyllä, samalla kun hänen suunsa, täynnä loukkauksia, takertui hänen hoitamattomiin hiuksiinsa änkyttäen palvonnan sanoja. Vizi pappi oli ankarasti puutteessa! Kaise on sitten niin että kova hartaus ja kova panohalu tulee yhdestä ja samasta libidosta.
xxx/ellauri186.html on line 368: Dagon on poliisin vanha tuttu, sen mainizee de Vigny misogyynisessä Simpson runossaan (albumi 146), se löytyy Kanaanin jumalien aakkosellisesta listasta (albumi 171), ja Samuli Kukon kirjan resymeestä (albumi 185). H. P. Lovecraftin kertomuksissa Dagon esiintyy syyläisten Syväläisten valtiaana ja pahana olentona. Tulija ojentaa sielunsa Dagonille kuin mudun sen tutuissa mutaisissa vesissä.
xxx/ellauri186.html on line 612: Jumala kertoo sumuisen veneen tuhdolla kiertelemättä eze on suunnitellut Jeesuxesta marttyyriä, mahdollisimman noloa, koska mikään ei käännä sieluja niin hyvin kuin se. Eli jumalan kannalta porukoiden kääntyminen on pääasia, pelastuminen on ikäänkuin esiintymispalkkio. Pratchettillä oli vähän samanlainen ajatus: jumalan suuruus riippuu hännystelijöiden lukumäärästä. Jumalten kesken on herrasmiessopimus että kaikki rajariidat ratkaistaan apinoiden avulla. Oi sinä jumalan kariza, joka poisotat maailman synnit (Misa Criolla-versio).
xxx/ellauri186.html on line 658: Pelkällä paastolla ja rukouksellako, Jeesus kysyi, ja Jumala vastasi, Lisäksi he loukkaavat ruumistaan kivulla ja verellä ja jos jollakin saastalla seka kaikenlaisilla katumusharjoituksilla, käyttävät jouhipaitoja ja ruoskivat itseään, joku ei edes peseydy koskaan koko elämänsä aikana tai lähes koskaan, joku taas heittäytyy piikkipensaikkoon tai piehtaroi lumessa taltuttaakseen Paholaisen herättämät lihan kiusaukset, sillä tällaiset viettelykset ovat hänen työtään, hänen pyrkimyksenään on eksyttää sielut oikealta tieltä joka veisi taivaaseen, alastomat naiset, kauhistuttavat hirviöt ja luonnottomat olennot, irstaus ja pelko ovat kaikki aseita joilla Paholainen kiusaa ihmisten kurjaa elämää, Sellaistako sinä teet, Jeesus kysyi Paimenelta, Suurin purtein, tämä vastasi, minä tyydyin ottamaan itselleni sen osan jota Jumala ei halunnut, lihan ja kaikki sen ilot ja surut, nuoruuden ja vanhuuden, hehkeyden ja mädännäisyyden, mutta se ei kuitenkaan pidä paikkaansa että pelko muka on minun aseeni, minä en muistaakseni syntiä ja sen rankaisemista keksinyt, enkä myöskään pelkoa, joka niihin aina sisältyy, Ole sinä vaiti, Jumala keskeytti kärsimättömästi, synti ja paholainen ovat sama asia. Silti vittu, ei syntiä kukaan pelkää vaan rangaistusta.
xxx/ellauri186.html on line 662: Silloin Paholainen sanoi Jeesukselle, Huomannet kuinka tuossa, mitä hän on kertonut, pyritään koko ajan kahdella tavalla tuhoamaan oma elämä, joko marttyyrikuolemalla tai kaikesta luopumalla, ei enää riitä että he kuolevat silloin kun heidän hetkensä tulee, vaan heidän pitää vielä tavalla tai toisella rientää kuolemaa vastaan, joko ristiinnaulittuina, sisälmykset kiskottuina, kurkku viillettynä, poltettuina, kivitettyinä, hukutettuina, palasiksi revittyinä, kuristettuina, nyljettyinä, keihästettyinä, sarvien lävistäminä, haudattuina, sahattuina, nuolilla ammuttuina, silvottuina, piikeillä ruhjottuina tai rankaisemalla itseään kammioiden, kappelien ja luostareiden sisä- tai ulkopuolella siitä että he ovat syntyneet ruumiiseen, jonka Jumala on heille antanut ja jota ilman heillä ei olisi sielulle paikkaa, tuollaisia kidutuksia ei ole keksinyt ainakaan Paholainen, joka tässä sinulle puhuu.
xxx/ellauri186.html on line 672: Nämä sotaretketkö ovat niitä ristiretkiä, Nun juuri, Saavatko ne joukot vallatuksi sen mitä tahtovat, Eivät, mutta surmaavat täällä paljon ihmisiä, Entä ristiretkeläiset itse, Heitä kuolee saman verran, jollei enemmänkin, Ja se kaikkiko tapahtuu meidän nimeen, He lähtevät sotaan huutaen että Tämä on Jumalan tahto, Ja ilmeisesti kuolevat sanoen että Tämä oli Jumalan tahto. Olisihan se kaunis kuolema, Siis jälleen kerran uhri oli turha, Poikani, jotta sielu pelastuisi, täytyy uhrata ruumis, Minä olen kuullut tuon sinulta jo ennenkin joko noilla samoilla tai muilla sanoilla, mutta mitä sinä Paimen sanot näistä kammottavista tulevista tapahtumista, Sen vain että kukaan täysijärkinen ei voi ruveta väittämään, että Paholainen olisi joskus ollut tai olisi yhä ja vastedeskin syyllinen tuollaiseen verilöylyyn ja tuollaisiin ruumisröykkiöihin, ellei sitten joku parjaamis mielessä keksi silkkaa ilkeyttään syyttää minua siitä että syntyy se jumala josta tulee tämän vihollinen,
xxx/ellauri187.html on line 414: Ach Herr, gib unsern aufgeschreckten Seelen Ach Herra, anna säikkyneille sieluillemme
xxx/ellauri199.html on line 471: Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri.
xxx/ellauri199.html on line 504: Puzas sillä jokaisen haavan sielusta, To cleanse the soul of every wound,
xxx/ellauri199.html on line 579:
xxx/ellauri404.html on line 382: Ensimmäinen episodi Kristinuskon alkuperän historiasta johti tapahtumat Jeesuksen kuolemaan ja hautaamiseen. Meidän on nyt jatkettava asioita siitä kohdasta, josta ne jäimme, eli lauantaina 4. huhtikuuta vuonna 33. Se on vielä jonkin aikaa eräänlainen siikveli Jeesuksen elämälle. Kuukausien iloisen päihtymisen jälkeen, joiden aikana suuri perustaja loi perustan ihmiskunnan uudelle järjestykselle, nämä vuodet olivat maailman historian ratkaisevimpia. Jeesus on jälleen se, joka sen pyhän tulen kautta, jonka kipinän hän asetti muutaman ystävän sydämiin, luo korkeimman omaperäisyyden instituutioita, liikuttaa, muuttaa sieluja, painaa kaikkeen jumalallisen leimansa. Meidän on näytettävä kuinka tämän aina aktiivisen ja voittoisan kuoleman vaikutuksen alaisuudessa vakiintuu usko ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vaikutukseen, kielillä puhumisen lahjaan, kirkon voimaan. Paljastamme Jerusalemin kirkon organisaation, sen ensimmäiset koettelemukset, ensimmäiset valloitukset, vanhimmat sen helmasta nousseet tehtävät. Seuraamme kristinuskon nopeaa etenemistä Syyriassa aina Antiokiaan asti, jossa muodostuu toinen pääkaupunki, jollain tavalla tärkeämpi kuin Jerusalem ja jonka on määrä syrjäyttää se. Tässä uudessa keskustassa, jossa kääntyneet pakanat muodostavat enemmistön, näemme kristinuskon lopullisesti eroavan juutalaisuudesta ja saavan nimen; Ennen kaikkea näemme syntyvän suuren idean kaukaisista lähetystehtävistä, joiden tarkoituksena on viedä Jeesuksen nimi pakanain maailmaan. Pysähdymme siihen juhlalliseen hetkeen, kun Paul, Barnabé ja Jean-Marc lähtevät toteuttamaan tätä upeaa suunnittelua. Sitten keskeytämme tarinamme katsoaksemme maailmaa, jonka rohkeat lähetyssaarnaajat aikoivat käännyttää. Yritämme ymmärtää Rooman valtakunnan älyllistä, poliittista, moraalista, uskonnollista ja sosiaalista tilaa noin vuoden 45 tienoilla, jolloin pyhän Paavalin todennäköinen lähtöpäivä hänen ensimmäiseen lähetystyöhönsä. Tämä on tämän toisen kirjan aihe, jonka me väsäsimme, kutsutaan sitä vaikka apostoleiksi , koska se määrittelee yhteisen toiminnan ajanjakson, jonka aikana Jeesuksen luoma pieni perhe kävelee yhdessä ja ryhmittyy moraalisesti yhden pisteen, Jerusalemin, ympärille.
xxx/ellauri410.html on line 594: Ja te mukana! sellaisesta sielunkorkeudesta lähti
xxx/ellauri410.html on line 623: "Oman sieluni elämä!" niiden muistiinpanojen välissä.
xxx/ellauri410.html on line 624: Jokaisella ihmisellä on vain yksi sielu,
xxx/ellauri410.html on line 634: Hän ei nimeä sieluaan
xxx/ellauri410.html on line 637: Ihmisellä on vain yksi sielu, näin on näreet,
xxx/ellauri410.html on line 638: Ja jokainen sielu on vain yksi rakkaus, lisään;
xxx/ellauri410.html on line 639: Silti sielut on kirottu ja rakkaus näpäisty;
xxx/ellauri410.html on line 706: Ruiskautti sielunsa kalamaisen syljen.
xxx/ellauri410.html on line 716: kahen läheisen sielun väliin ja metsästäis
xxx/ellauri414.html on line 159: Pakinoittensa ohessa Tiitus kirjoitti myös runsaasti humoristisia ja leikillisiä kirjoja, mm. seuraavat: Poliisikoira 1915, Tee työ ja opi pelaamaan 1915, Siitä nousi hirmuinen prosessi 1916, Herra Kenonen. Hänen elämänsä ja mielipiteensä 1917, Sen pitkää, tämän lyhyttä 1918, Ole, sielun’, iloinen 1919, Suu syhyy, parta kutajaa 1919, Mittee mies on pahollaan 1920, Rykimällähän yskä lähtee 1920, Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin 1920, Herra Kenosen harha-askel 1922, Kommunistien kokous Pöllölässä 1922, Herra Kenonen matkailee 1923, Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia 1926, Kenraali Ponomarevin päiväkirja 1928. Vuonna 1928 Tiitus kokosi tuotantonsa parhaan osan Valituiksi teoksiksi, jotka ilmestyivät viitenä niteenä ja käsittivät noin 2 000 sivua.
xxx/ellauri414.html on line 364: Parikymppinen Brooklynissä työskentelevä seksityöntekijä saa tilaisuuden tarttua toisenlaiseen elämään menemällä naimisiin oligarkin pojan kanssa. Imigrantti Ivan (vai oliko se Igor? could care less) sai tilaisuuden tarttua Anssia pikkutisuista edestä ja takaa koko rahan edestä ja imuskella mela liossa sen sieviä tissinnappeja. Tää on rainan ihan parasta antia. Pian ollaan Las Vegasissa sekoilemassa ja lopulta naimisissa, jottei Vanjan tarvitsisi palata Venäjälle. Eli tää on antiputinistinen propagandapätkä tottakai, ollaanhan jenkeissä. Tulee mieleen se kasarileffa taxikuskista, jossa muka-jutkuryssämatusta tehtiin tyhmä mutta söpö. Baker ja Daniels tekevät katsojille selväksi, öö, että vaikka karkea, hurja ja tulisieluinen Meghan Marklemainen Anu näyttää kohtelevan ihmisiä vain välineinä rahantekemiseksi, jossain silmien takana,
xxx/ellauri415.html on line 178: Lindsey Vuolo 2001 on juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi Vaaka-merkin alla 19. lokakuuta 1981 Princetonissa, New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Lindsey Vuolo oli Playboy Playmate kuukauden marraskuussa 2001. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 20-vuotiaana. Hänen mitat ovat 34-24-35. Lindsey Vuololla on luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Lindsey Vuolo Mittaukset Korkeus: 5'8 (173 cm) Paino: 119 lb (54 kg) Rinnat: 34 tuumaa (87 cm) / luonnollinen Vyötärö: 24 tuumaa (60 cm) Lonkat: 89 cm (35 tuumaa) Lindsey Vuolo Yksityiskohdat Horoskooppi: Vaaka Etnisyys: valkoihoinen Hiusten väri: ruskea Silmien väri: ruskea Tatuointi: ei Lävistykset: ei. Valitettavasti hän näyttää nylkeneen majavansa kaljuxi.
xxx/ellauri415.html on line 186: Cindy Fuller 1959 oli juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi Härän merkin alla 13. toukokuuta 1938 Bostonissa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Cindy Fuller oli Playboy Playmate kuukauden toukokuussa 1959. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 20-vuotiaana. Hänen mitat ovat 36-24-36. Cindy Fullerilla oli luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja kiiltävät mustat hiukset. Hänen keskitaittonsa kuvasi Bunny Yeager.
xxx/ellauri415.html on line 196: Tämä ei kenties ole sydänvaivainen Susan Bernard mutta keskitaitos on hurjan karvainen! So who cares. Susan Bernard 1966 oli juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi Vesimiehen merkin alla 11. helmikuuta 1948 Los Angelesissa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Susan Bernard oli Playboy Playmate kuukauden joulukuussa 1966. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 18-vuotiaana. Hänen mitat ovat 35-22-35. Susan Bernardilla oli luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Hänen keskitaitostaan kuvasivat Mario Casilli ja hänen isänsä Bruno Bernard. Bernardilla oli satunnainen elokuva- ja televisioura, ja hän esiintyi yhden kauden General Hospitalissa 1960-luvun lopulla. Suurimmassa osassa hänen työstään hänet tunnustettiin Sue Bernardiksi. Hän kuoli General Hospitalissa ilmeiseen sydänkohtaukseen.
xxx/ellauri415.html on line 200: Sally Sheffield 1969 on juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi syövän merkin alla 17. heinäkuuta 1941 New Yorkissa, New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Sally Sheffield oli Playboy Playmate kuukauden toukokuussa 1969. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 27-vuotiaana. Hänen mitat ovat 36-24-35. Sally Sheffieldillä on luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Sheffield spent eight months on an Israeli kibbutz, where she said she artificially inseminated hens. In her Playboy profile, Sheffield praised the integrity of one-eyed Moshe Dayan, who at the time of her photo shoot was Israel’s minister of defense. Pompeo Posar kuvasi hänen keskitaittonsa. (Se ei välttämättä ole kuvan mirri mutta varmaan yhtä karvainen.)
xxx/ellauri416.html on line 653: suojelijamme, huolenpitäjämme, sielujemme
xxx/ellauri416.html on line 847: henkien olemassaoloon sekä sielun elämään kuoleman
xxx/ellauri416.html on line 979:
xxx/ellauri422.html on line 347: Tanskan median silminnäkijöiltä keräämien tietojen mukaan Frederikseniä vastaan kävellyt mies tönäisi tätä niin kovaa, että pääministeri horjahti voimakkaasti ja oli kaatua. Kanslian mukaan pääministeri vietiin pahoinpitelyn jälkeen sairaalaan, missä hänellä todettiin vähäinen niskan retkahtaminen. Pahoinpitelystä epäilty on 39-vuotias puolalaismies. Hän on kiistänyt syyllisyytensä. Frederiksen kertoi tarvitsevansa nyt rauhaa sekä sielulleen että ruumiilleen ja aikovansa hakea ammattiapua.
xxx/ellauri422.html on line 577: Ezellasta. Slavoj Zizek saarnaa Kyiv Independentissä että Kant’s Western philosophy indirectly supports Ukrainian resistance. The Russia-Ukraine war is a metaphysical battle jossa välinpitämättömät voittavat. Kyiv Independent ei välttämättä endorse Zizekin lausuntoja. Slavoj on myynyt slaavilaisen sielunsa anglosaxeille.
1355