ellauri073.html on line 374: Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaiset', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimen ”die Sonne” (Aurinko), mistä tuli nimitys 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi. (Mennoniittakirkon sisustusta Giethoornissa, Alankomaissa. Tosi karua, näyttää Helluntaiystävien kokoushuoneelta Iso-Roballa tai Kirjalla.)
ellauri092.html on line 577: Oulun seurakunnat tarjoavat ulkoiluseuraa Kristusta
ellauri093.html on line 828: Piispoilla ei tule olla maallista valtaa, vaan maallinen ja hengellinen valta on erotettava toisistaan. Evankeliumin mukaisesti piispojen valta on Jumalan käsky ja määräys saarnata evankeliumia, antaa synnit anteeksi ja pidättää ne sekä jakaa ja hoitaa sakramentteja. Siellä, missä piispoilla on maallista hallitusvaltaa, se ei kuulu heille piispoina jumalallisen oikeuden perusteella vaan ainoastaan keisarillisen eli inhimillisen oikeuden nojalla, jolloin se on erillään heidän hengellisestä vallastaan, eikä hengellisissä toimissa tule käyttää maallista valtaa. Papit ja seurakunnat ovat velvollisia tottelemaan piispojansa, paitsi jos nämä opettavat tai määräävät evankeliumin vastaisesti, jolloin heitä ei saa totella. Piispoilla ei ole oikeutta säätää uusia seremonioita, ruokasäädöksiä, juhlapäiviä ja uusia kirkollisia arvoasteita, mikäli ne ovat Jumalan sanan vastaisia.
ellauri093.html on line 877: Mutta asiaan. Kun perheasiat oli käsitelty, siirryttiin siionismiin, joka oli Hiljalle rakas asia. Se oli samoilla linjoilla kuin Sirkka: luvattu maa takaisin niille, joille se kuuluu, eli juutalaiskristityille. Filistealaisten maille pitäisi kiireesti perustaa kristittyjen juutalaisten oma kibbutsi. Sen johtajaxi voisi tulla vaikka Kaarlo Syväntö. Suomalaisille suomalaiset seurakunnat, saxalaisille saxalaiset, juutalaisille juutalaiskristilliset - mikäli paikkakunnalla on jäseniä riittävä määrä. Filistealaiset hemmettiin, sellasia vetelyxiä.
ellauri094.html on line 136: Siinä mielessä itse nyt olen jopa ajatellut sellaista lähestymistapaa, kun esimerkiksi idässä ja monessa muussa valtiossa, Keski-Euroopan valtioissa, vaikkapa Kreikassa ja muualla, avioliiton merkkinä sormus on oikeassa nimettömässä — tämä on myös ortodoksisen kirkkokunnan tapa osoittaa avioliittoa — että itseni osalta aion tehdä niin, että 1.3., kun tämä tuhkakeskiviikko ja 40 päivän paastoaika alkaa, tulen siirtämään sormuksen oikeaan nimettömään ja pidän sitä siellä ainakin sen 40 päivän ajan, ja luotan vielä siihen, että tähän asiaan tulee uusi näkökulma. Tuhkakeskiviikko tulee olemaan merkkipaalu Suomen historiassa ajasta, jolloin yhteiskuntana käänsimme selkämme kristilliselle moraaliarvolle ja Jumalan tahdolle tältä osin. En epäile lainkaan, etteivätkö seurakunnat huomioi tuhkakeskiviikon sanomaa ja rukoile maamme tilanteen puolesta.
ellauri294.html on line 144: Paavalin lähdön jälkeen seurakunnat joutuivat harhaan Paavalin luottamus-/uskokeskeisistä opetuksista eräiden henkilöiden toimesta, jotka ehdottivat "toista evankeliumia" jossa keskityttiin pelastukseen Mooseksen lain kautta, eli niin sanottu legalismiin. Vitun lemmingsit, tuskin käännät selkäsi niin ne marssii mereen jonossa.
ellauri339.html on line 189: Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää vielä hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaisiin', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimityxen 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi.
ellauri343.html on line 110: Neuvostopuolen esityksestä alkaneiden Tarton rauhanneuvottelujen aikana Neuvosto-Venäjä ilmaisi olevansa valmis luopumaan Petsamosta vastineeksi Rebolskin ja Porosozeron volosteista sekä joistakin Suomenlahden saarista. Petsamon alue oli suomalaisten mielestä taloudellisesti kannattavampi kuin edellä mainitut seurakunnat, joten Suomi suostui vaihtoon.
xxx/ellauri289.html on line 192: Kokoukset on suurelta osin omistettu Vartiotorni-seuran kirjallisuuden ja Raamatun tutkimiselle. Seurakunnat kokoontuvat kahteen istuntoon joka viikko, ja niihin kuuluu neljä erillistä kokousta, jotka kestävät yhteensä noin kolme ja puoli tuntia ja jotka kokoontuvat tyypillisesti keskellä viikkoa (kaksi kokousta) ja viikonloppuisin (kaksi kokousta). Ennen vuotta 2009 seurakunnat kokoontuivat kolme kertaa viikossa; nämä kokoukset tiivistettiin tarkoituksena, että jäsenet omistaisivat illan "perheen valvontaan".
xxx/ellauri305.html on line 264: Juutalaisuus ei ole mikään monoliitti ja seurakuntia on karkeasti kolmenlaisia, edellä mainittuja ortodoksisia (molemmat Suomen seurakunnat kuuluvat tähän ryhmään), konservatiivisia (joissa nykyisin on naisrabbiinejakin ja naiset ja miehet istuvat yhdessä) ja reformoituja (joissa naiset ja miehet jakavat jumalanpalveluksen tehtävät ja huolehtivat yhdessä lajin jatkuvuudesta). Pohjoismaisista Tukholman ja Göteborgin suuret synagogat ovat konservatiivisia, Oslon ja Kööpenhaminan ortodoksisia.
xxx/ellauri363.html on line 318: toiminnassa yhdistyivät köyhäintalon, sairaalan ja houruinhuoneen tehtävät. Kuningas Kaarle XI:n vuonna 1686 vahvistama kirkkolaki velvoitti seurakunnat huolehtimaan myös
11