ellauri024.html on line 1144: sama oman onnensa seppoilun hullu kiilto silmissä,

ellauri046.html on line 343: Vaan sen mä sanon et existentialismi on syvältä perseestä. Se on talousliberaalin narsismin palveluxeen puristettua seppoilun filosofiaa, ollakko vaiko eikö olla-tomaattipyreetä. Rodeen vaan.
ellauri048.html on line 702: Saul Bellowin alter ego Gene Henderson tiesi että monet Lähi-Idän prinssit oli saaneet amerikkalaisen koulusivistyxen. Se ei tajunnut miten niistä oli tullut niin verenhimoisia, vaikka niille oli opetettu The Village Blacksmith ja "sweet Alice and laughing Allegra". Häh? Osoittautuu et nää on Longfellowia. Longfellow oli seppoilun armoitettu runoseppo, nää runot opetetaan jenkkikakaroille vieläkin.
ellauri051.html on line 273: Mitäs nyt puolustaako Ilta-Pulu yllättäen geenejä? Tokkopa, käyttää vaan niitä ihmiskilpenä ajaaxeen seppoilun meemejä.
ellauri351.html on line 630: Kuka ei tahtoisi olla voittajan puolella ja vahvan ryhmän jäsen. Se tuntuu hyvältä. Mutta ONKO se hyvä? Pitäisikö pikemmin olla individi josta tuntuu pahalta? Pitäisikö jengi mieluummin ulkoistaa? Tässä ulkoistamisen kritiikissä on aika lailla seppoilun sävyä, tota Kyösti Lindgren ajattelua, että kukin ize on oman elämänsä Seppo.
xxx/ellauri044.html on line 1067: Nyt mun hyboteesi on että takana on eurohyve eli äijyys. Tässä länsimaisessa viikinkimäisessä meemissä pahe ja häpeä on noloutta, luuuseriutta kompetitiivisessä pelissä, eikä tota itämaisempaa syyllistä nöyristelyä kooperatiivisen tiimin sisällä. Ja just six kapitalismi syntyi lännessä, ryövärien, keräilijöiden ja kauppiaiden keskessä, seppoilun ja kilpailun kehdossa, cro magnonien päässä. Parrattomat denisovanihmiset painui itään vinkumaan mekoissaan, työntämään kottareita riisivainioilla ja kumartelemaan peltoa lannoittavia esi-isiä. Väliin jäi paimentolaiset partriarkkoineen ja kiivaine tuulenpuhuri-jumalineen, jotka kyllä tiesi kuinka häpy kätketään omaan sydämeen. Kun ruumiit hävii hiekkaan ja vaihdetaan maisemaa koko ajan, mobiili jumala on paras.
xxx/ellauri232.html on line 276: Vaikka rabbi Soloveitchik uskoo, että suurin uskollisuus Jumalalle on avuttomuuden oivaltaminen, tämä uusi painopiste näkee vastuun oton ja toimimiseen sitoutumisen lopullisena uhrauksen – Jumalalle antamisen – mittana. Tällä tavalla itsenäisyys ja uhrautuminen kulkevat käsi kädessä. Rukoilu on ikäänkuin seppoilun esipuhe, huokaus työtä aljettaessa. "Ken vaivojansa vaikertaa, / On vaivojensa vanki. / Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit' ei hanki.” (Kaarlo Kramsu: Ilkka, Kirjallinen Kuukausilehti, toim. Y.-S. Yrjö-Koskinen,1887)
7