Nacque a Padova verso il 1523 da una famiglia di origine milanese e di condizione borghese: alla morte del padre Bartolomeo (1531), commerciante di gioielli, la vedova Cecilia, con Gaspara e i fratelli Baldassare e Cassandra, si trasferì a Venezia. Cassandra era cantante e Baldassare poeta: quest'ultimo morì per malattia nel 1544 a diciannove anni, e ciò turbò molto Gaspara, tanto da farle meditare una vita monacale, stimolata su questa strada da suor Paola Antonia Negri; di lui restano i sonetti stampati con quelli della ben più nota sorella. Leimasimen isä oli kultaseppä, sixköhän sen nimi oli Leima. Kultaseppä Leima, sen tytär Gaspara Leimasin, ikäänkuin hullunkurisista perheistä. Bartolomeus tulee hepreasta Bar Tolomai, eli Ptolemaioxen poika. Bartolomeus oli tavixin apostoli, joka nyljettiin Armeniassa ja naulattiin ristiin vielä kuin nahkurin orsille.
ellauri048.html on line 764: The smith, a mighty man is he, Musta on seppä yrmy, walla walla,
ellauri048.html on line 778: You can hear him swing his heavy sledge, puhina seppämestarin ja ison palkeen,
ellauri048.html on line 811: Thanks, thanks to thee, my worthy friend, Kiitos kiitos musta seppä kiltti,
ellauri048.html on line 822: Vuonna 1879 kyläsepän ilmestymisen jälkeen paikalliset koululaiset Cambridgessa lahjoittivat pitkälle kaverille tuolin joka oli tehty siitä leviävästä kastanjapuusta, se kun oli äskettäin kaadettu. Tuolin tyynyn alla on messinkilevy jossa lukee mm. "Tämä leviävästä kastanjapuusta tehty tuoli on Cambridgen lasten lahja kiitoxexi pitkälle häiskälle". Oikeesti se seppä ei ollut savunaama, vaan pitkän häiskän esi-isä. Siitä lähtien pitkä häiskä otti asiaxeen kuzua koulutyttöjä työkkäriinsä kazomaan "leviävää tuolia". Se kirjoitti myös runon nimeltä "Mun nojatuolista". Brattle streetillä Cambridgellä on kivi osoittamassa leviävän kastanjapuun paikkaa. En muista huomanneeni sellaista.
ellauri049.html on line 227: Sarkia syntyi aviottomana piian lapsena vuonna 1902. Hänen äitinsä oli Aleksandra (Sandra) Maria Sulin (1874–20.2.1916), joka kuoli pojan ollessa vajaa 14-vuotias, ja poika joutui kummitätinsä Hilda Runnin kasvatiksi. Isä oli puuseppä Malakias Korkki, jonka suku oli kotoisin Houhajärven Kuukan talosta. Sarkian isä oli lähes 100 prosenttisella varmuudella (selvennä) Tyrväältä ollut kirvesmies Heikki Laaksonen. Kenen isä oli Korkki? Runninko? Vai Kalle-Kustaan? Miten niin lähes 100%? Kävikö Aadolfikin Santran luukulla? Yhtä epäselvä tarina kuin Jeesuxella. Selvennä!
ellauri051.html on line 847: 265 The carpenter dresses his plank, the tongue of his foreplane whistles its wild ascending lisp, 265 Puuseppä pukee lankkunsa, hänen etulentokoneen kieli viheltää villi nousevaa huuliaan,
ellauri055.html on line 972: Teuvo Pakkalan isä Juhana Erik Frosterus oli ammatiltaan kultaseppä, mutta harrasti myös kuvanveistoa. Äiti Anna Sofia Turdin oli samoinlähde? käsityöläissukua, sillä hänen isänsä oli puuseppä. Pakkalan isänisä oli paikallista kuuluisuuttakin saavuttanut laivanvarustaja, mutta Frosteruksen suvun juuret ovat etelässä, Nummen pitäjässä.
ellauri058.html on line 186: Alusta alkaen Topi vaikuttaa hymistelevältä setämieheltä. Läski väkkäränä pyörähtelevä äiskä Kärpänen ei ollut mitään vaitonaiseen iskään verrattuna, joka salaa supisi Topille kiikkutuolissa jumalasta ja pohjantähdestä. Meidän talo Omatuki on rautatieläisten kivimiesten tekemä. Topistakin tuli kivimies, tai no seppä. Sen mielestä oli noloa et iskä kuskas vesi- ja laskiämpäriä äidin käskystä kuin joku palvelija.
ellauri061.html on line 140: PUUTIAINEN, puuseppä.
ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.
ellauri082.html on line 475: Klinkkeri on yleisnimitys tuhlata teollisuusprosesseista, erityisesti niistä, jotka sisältävät sulatus metallit, hitsaus, polttamalla fossiilisia polttoaineita ja käyttö seppä n Forge, mikä yleensä aiheuttaa suuri kertyminen klinkkerin ympärille hormiin. Klinkeri muodostaa usein irrallisen, tumman kerrostuman, joka koostuu jätemateriaaleista, kuten koksista, hiilestä, kuonasta, puuhiilestä ja hiekasta . Klinkerillä on usein lasinen näkö, yleensä siksi, että prosessin aikana muodostuu sulaa piidioksidiyhdistettä. Klinkeri on yleensä paljon tiheämpi kuin koksi, ja toisin kuin koksi, se sisältää yleensä liian vähän hiiltä, jotta sillä olisi arvo polttoaineena. Klinkeri (jäte) - Clinker_(waste)
ellauri094.html on line 166: Jos joku ihminen ajattelee näin, en missään nimessä tuomitse, mutta arvoliberalismi sinänsä on hyvin vaarallinen, koska siinä arvot eivät enää paina mitään. Yksi suurimpia arvoja, joita voin kuvitellakaan, on kristilliset arvot, jotka ottavat huomioon lähimmäisen ihmisen, lähimmäisenrakkauden ja toisen auttamisen ja yleensä sen viestin, mikä tässä pahassa maailmassa on tarpeen. Siksi suren tätä keskustelua, että Suomi on ajautunut tähän tilanteeseen. Heikoilla voimillani en tätä pysty estämään, mutta omalta osaltani parhaani teen, että tulevaisuudessa pidetään ääntä näiden oikeiden arvojen puolesta ja myös sen, että lähimmäistä ja heikompaa autetaan. Tänne tullessani annoin kaxikymppiä syrjäytyneelle, jonka viinipullo oli autosta nostettaessa särkynyt. Sillä saa kaxikin putelia kyykkyviiniä. Baabelin paperiseppä takoi Israelin kansalle 10 sukupolven tuomion, meidän herra isoherra alensi sen tuplaan. Diesel-kurssi varttihulluille. Tuli tukkualennus. Mä oon samassa asemassa, täytyy ajatella omaa perhettä.
ellauri098.html on line 216: 14. MAAGISEN AGENTIN KUITTAUS: Hero saa maagisen agentin plusmerkkisen toimintansa palkkiona. Tää voi olla joku kama, jotain joka löytyy questillä, tai jotain ostettua vaikeasti saatavalla valuutalla, tai jotain joka valmistetaan kuonpuoleisesta kuonasta, maagista muonaa tai sit vaan joku Hessu tai Pluto-tyyppinen sivuvaunu. Esim Jesse saa ristillä riippumisesta palkinnoxi eturivin paikan paperiseppänä. No ei, ei ollut hyvä esimerkki, toihan oli tarinan ihan loppupeleistä. Pikemminkin noi apostolit sitten. Paizi eihän Jesse tehnyt mitään merkittävää ennenkuin se sai ne. Ei tätä kohtaa oikein löydy passiokertomuxesta. No joku Simson sitte? Siinä varsinainen supermies:
ellauri109.html on line 219: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä, niinkuin kusitolppa kehtas sanoa Mauno Koivistosta äijän kuollessa.
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri115.html on line 530: Jos mun pitää hyväxyä yleisiä lakeja joiden oleellista suhdetta aineeseen mä en voi havaita, miten paljon mä siitä saan lisävauhtia? Nää lait, jotka ei ole todellisia, kun ne eivät ole aineita, on tehty jostain muusta jota mä en tunnista. Kokeet ja havainnot on tutustuttaneet meidät liikelakeihin; nää lait ennustavat tuloxet näyttämättä syitä; ne on ihan sopimattomia selittämään maailman systeemin ja maailmankaikkeuden tikityxen. Cartesius teki taivaan ja maan arpanopalla; mutta millä se sai arpanopan pyörimään, ilman pyörimistä se ei saa keskipakovoimaa kiihtymään. Newton löysi painovoimalain; mutta painovoimalaki yxinään aika pian ajaisi universumin pysähdyxiin; sen piti lisätä joku ammusvoima selittääxeen taivaankappaleiden elliptiset radat; koitappa Iisakki näyttää mikä käsi työnsi planeetoille lisävauhtia? Hähä! [JJ on ignoramus. Ei ois kannattanut lähteä litomaan kelloseppäkoulusta.]
ellauri115.html on line 542: Jos aine liikkeessä viittilöi kohti jotain tahtoa, määrättyjen lakien alainen liike musta viittaa johkin superälyyn; tää on mun uskontunnustuxen toka artikla. Toiminta, vertailu ja valikointi on aktiivisen ajattelevan olennon operatiivista toimintaa; siis tämmöinen olento on olemassa. [Tää on tää iänikuinen kelloseppävertaus, joka sattuneesta syystä on mulle eri mieluisa.] Ei ainoastaan kiertävissä taivaankehissä, eikä auringossa josta tulee valoa, eikä yxin mussa izessäni, jonka pyllystä se päivä paistaa, vaan märehtivässä lampaassa, lentävässä linnussa, sen päähän putoovassa kivessä, tuulen puhaltamassa lehdessä. Kun aalto vapaa rannan tapaa, siinäkin soi bluuuuuus.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri119.html on line 793: Randin ajattelussa jokainen on oman onnensa seppä, eikä ryöstäjä-pummeilla ole oikeutta vaatia osaansa "yhteisestä kakusta". Rand piti altruismia eli epäitsekkyyttä vääränä ja tuhoisana moraalina. Hän toivoi tulevansa muistetuksi uskonnon suurimpana vihollisena.
ellauri158.html on line 55: Nää hemmot panee Spinozan ja Epikuroxen paholaisen karsinaan ja kaizee Ciceron ja Platon lampaiden puolelle. Turha sanoakaan kummalle puolelle navettaa joutuu tämä paasaaja. Newton ihmetteli miten tarkkaan kelloseppä on kaiken virittänyt apinoiden hyväxi. Miten se voisi olla sattumaa. Niinpä, mitenpä. Toisaalta, jos tätä sattumaa ei olis sattunut, ei olisi näitä apinoitakaan. Mikä voisi tarkemmin ajatellen olla hyvä asia. Tuliko sittenkin vähän tonttuiltua, vai mitä?
ellauri160.html on line 573: Luoja taivaassa - millainen onnenpotku minua oli kohdannut! Olin ollut valmis heittämään raivopäissäni Jumalalle takaisin hänen lahjansa, mutta enpä heitäkkään! Kohtaloni oli selvästi elää edelleen, kärsiä, tehdä vääryyttä itselleni ja toisille. Lojuin nyt samalla vuoteella jolla olin maanut Ginan kanssa ja nukuin, ilmeisesti samalla tavalla kuin Eesau myytyään esikoisoikeutensa hernerokasta. Unissani olin Varsovassa, Bilgorajssa ja kaupungissa jossa isäni oli rabbiinina. Gina ja kelloseppä Todrosin tytär sulautuivat yhdeksi ja samalla heistä tuli äitini ja sisareni Hindele. "Mitä minulle tapahtuu?" huudahdin unissani. "Menetän taivasosuuteni!"
ellauri163.html on line 650: Iorick Byrnison on massiivinen panssaroitu karhu. Panssaroidun karhun haarniska on hänen sielunsa. Iorickin haarniska varastetaan, joten hänestä tulee sieluton ja epätoivoinen. Lyran avulla hän saa takaisin haarniskansa, arvokkuutensa ja sielukkaan kuninkaanasemansa panssaroitujen karhujen yli. Kiitollisena ja vaikuttuneena hänen ovelasta valehtelustaan, hän kutsuu häntä "Lyra Silvertongueksi". Voimakas soturi ja haarniskaseppä Iorek korjaa hienovaraisen taskuveitsen, kun se särkyy. Myöhemmin hän käy sotaa Esivaltaa ja Metatronia vastaan.
ellauri185.html on line 40: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä.
ellauri196.html on line 131: Ismo Kallio … seppä Ilmari Ilonen
ellauri196.html on line 422: Viktor Rydberg: Valitut teokset 6: Aseseppä. Otava 1930
ellauri196.html on line 488: Pieni kouluutus öiseen aikaan isännän taholta odottaa Ulia. Tiine lehmä kömpelehtii levottomana. Talonpojat ovat kylmäverisiä koska ne ovat niin pihejä. Tyttöjen pelissä on nuori mies kovan onnensa seppä. Joku siinä kiikkiin jää siitä saa olla patentti. Älä bylsi Anna-Liisaa niin et jää ansaan ja sinulla on yhtä pelotonta ja hyvää kuin meilläkin. Pelkosi vuoxi olet antanut meidän ja elukkaimme kärsiä, mikä pahinta. Sellaiset ilot ovat paholaisen houkutuxia. Kolikko livahtaa kourasta jos sen antaa livahtaa. Tee kuin Roope Ankka niin kuolet rikkaana. Kaikki riippuu sittenkin vaan uskosta. Joo ollaan selvästi kalvinisteja. Köyhän 2 suurta pääomaa on voimat ja aika. Ne on pantava korkoa kasvamaan isännälle jolla on paljon työtä ja rahaa. Se on palvelemista se. Palvelijan nimi on aarre jolla hankitaan kolmas aarre, varallisuus ja sillä neljäs, taivaspaikka. Jo on paxua! Tiukkaa pierua talollisen kannikoiden välistä. Hyvä palvelija ansaizee iloa, nimittäin työn iloa. He iloizevat isäntänsä asioista kuten omistaan.
ellauri222.html on line 55: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä.
ellauri276.html on line 585: And so- loudly to the blacksmith we do call, ja niin kovaa seppälle, jota kutsumme,
ellauri308.html on line 195: Arvid (Arvo) Tuominen syntyi Hämeenkyrössä puuseppä Oskari Mikonpoika Tuomisen 17-lapsiseen perheeseen. Hänen äitinsä, jota kutsuttiin ”Nikkarin Elinaksi”, oli taitava sirpillä niittäjä ja aulis levittäjä. Tuominen kertoi uskovaisen isänsä tiukasta kurinpidosta ja äitinsä lempeydestä. Hänen mukaansa ”äidin sirppi ja isän kumivasara” olivat hänen lapsuutensa kantavat voimat. Tuominen nimesi lapsuudestaan kertovan omaelämäkerran Sirpin ja vasaran tie. Isä oli kannanotoissaan ehdoton: kun hän oli jotain päättänyt, ei kenelläkään ollut siihen enää mitään lisättävää. Isän ja Arvo-pojan välille ei syntynyt kovin läheistä ja luottamuksellista suhdetta. Suhde äitiin oli sen sijaan läheinen, Arvo oli äitinsä lemmikki.
ellauri308.html on line 283: Juhana (Jukka) Rahja (19. heinäkuuta 1887 Kronstadt – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli pietarinsuomalainen seppä ja poliitikko. Jukka oli yksi kolmesta Rähjän bolševikkiveljeksestä. Muut veljekset olivat Eino ja Jaakko. Heistä varsinkin Jukka ja Eino vaikuttivat voimakkaasti Suomen kommunistisen puolueen (SKP) alkuaikojen linjauksiin. Jukka Rähjä kuului SKP:n johtajistoon puolueen perustamisesta (1918) kuolemaansa asti. Puolueoppositio murhasi Rähjän elokuussa 1920.
ellauri308.html on line 325: Isänsä seuraajaxi höyrypääpuuseppänä Arvosta ei ollut, mutta taitavana lyijykynän terottajana hänestä tuli lehtimies Kansan Lehteen Tampereelle, jonka päätoimittaja ja juoxupoika hän muutaman vuoden kuluttua myös oli. Vaikka sisällissota raivosi Tampereellakin täydellä voimallaan, ei Arvo Poika Tuominen lopettanut työtään, ennenkuin hänet vangittiin Valkoisten toimesta ja siirrettiin vangittuna rautatieaseman makasiiniin.. Sieltä hänet pelasti kaksi hämeenkyröläistä tuttua valkoista ja veivät hänet turvaan kotipitäjäänsä.
ellauri326.html on line 447: Reino Vilho (Wilhelm) Silvanto (sukunimi vuoteen 1929 saakka Sylvander; 21. heinäkuuta 1883 Helsinki – 29. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän käytti suomentajana myös nimimerkkejä R.W.S, Reino Silva ja Reino Silvala. Silvannon vanhemmat olivat puuseppä Karl Kristoffer Sylvander ja Elviira Kallentytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908 ja maisteriksi 1910. Silvanto oli aluksi opettajana eri oppilaitoksissa Helsingissä, Forssassa ja Kotkassa. Hän oli Suomen tietotoimiston palveluksessa 1918 ja toimi sitten asianajotoimisto Sarkanen & Helmeen liikeosaston osastopäällikkönä 1918-1920.
ellauri338.html on line 85: Martin Gilbert oli piirrellyt kirjan täyden juutalaismielisiä karttoja Arab-Israel konfliktista 1973. Kirja oli tarjon Pasilan sivukirjaston ajankohtaista hyllyssä. Kappas Martin on kuin onkin anglosexisesta nimestä huolimatta juutalainen! Hänen isänsä oli kultaseppä Goldberg ja äiti Miriam. Kaikki hänen isovanhempansa olivat syntyneet juutalaisten aitauxessa Tsaari-Venäjällä (nykyinen Puola ja Liettua). Yhdeksän kuukautta toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen hänet evakuoitiin Kanadaan osana Britannian pyrkimyksiä suojella lapsia. Vanha tautien vaivaama mies, pieni kuin pyhänä kasvanut. Martinin tarkoitus oli puolustella Israelin vuoden 1973 hyökkäyssotaa jossa GT-sählämit etenivät Suezin kanavalle asti, missä ne sitten pysäytti länkkäreiden huoli kanavan läpikulkuliikenteestä. Ei hitto sentään ruveta maxamaan juutalaisille siitä tulleja.
ellauri342.html on line 94: Tämä Tistet Vedene oli itse asiassa pahantekijä, siihen pisteeseen asti, missä hänen isänsä Guy Vedene, kuuluisa kultaseppä, joutui karkottamaan hänet taloon, koska hän kieltäytyi tekemästä mitään ja houkutteli oppipojat pois työstään. Kuuden kuukauden ajan hänet nähtiin roikkumassa joka kerta alhainen paikka Avignonissa. Hänet nähtiin pääasiassa paavin talon lähellä, kuitenkin, koska tällä huonokuntoisella oli jotain mielessään paaville muuli, ja kuten näette, se oli jotain ilkeää... Eräänä päivänä, kuten Hänen pyhyytensä oli ulkona muulinsa kanssa vallien alla, mukana tuli Tistet ja auttoi häntä, liittäen kätensä yhteen teeskennellysti ihailu:
ellauri342.html on line 205: Kun Vedene ilmestyi kokoonpanon keskelle, hänen laakerinsa ja komea ulkonäkö sai aikaan melkoisen hyväksynnän murinan. Hän oli upea Provencesta kotoisin oleva mies, vaaleapäästä kiharat hiukset ja pieni ohut parta, joka olisi voitu tehdä siitä hienoja metallilastuja, jotka ovat pudonneet hänen kultaseppäisänsä taltasta. Huhu onko kuningatar Jeannen sormet joskus leikkinyt sillä vaalea parta. Vedenen majesteettiudella oli todellakin loistava puoli; hänellä oli kuningattareiden rakastamien miesten turha, hajamielinen katse. Siinä päivänä, kohteliaisuutena kotimaataan kohtaan, hän oli vaihtanut omansa Napolilaiset vaatteet vaaleanpunaiseen, punottuun takkiin Provencen tyyliin, ja Camarguen valtava ibis-pilvi leimahti hänen hupussaan.
ellauri344.html on line 209: Hän henki anarkistista maailmankatsomusta, jossa jokainen on oman onnensa seppä. "Marxin ja Coca-Colan lapseksi" tituleerattu Laine tarkentaa, että vallankumousta tehtäessä kyllä tarvitaan Leninin oppeja, mutta päämääränä pitäisi kuitenkin olla alkukommunistinen tai anarkistinen yhteisömuoto. Tarvittaisiin Coca Colaa, lukupiirejä tai ”kulttuurikonsulentteja”, jotka tulkitsivat lyriikkaa ihmisille.
ellauri370.html on line 528: En jää odottamaan, että tasa-arvon ystävät näyttävät minulle sellaisia katkelmia lähetyssaarnaajien tai merikapteenien kirjoittamissa kirjoissa, joissa julistetaan, että joku wolof on taitava puuseppä ja joku hottentotti hyvä palvelija, että joku kafferi tanssii ja soittaa viulua tai että bambara osaa aritmetiikkaa. Jättäkäämme syrjään tällaiset lapsellisuudet ja verratkaamme toisiinsa ryhmiä, ei yksilöitä. Valkoisissakin on joitakin pukinpartaisia jyrsijännäköisiä ääliöitä! Mutta ne ovat poikkeuxia säännöstä. Miksi huron ei aikojen kuluessa ole keksinyt kirjojen painamista tai höyrykonetta? Missä on musta Tolstoi tai Dostojevski, ihmetteli seemiläinen Bellow. No niillä oli yxinkertaisesti liian lokoisat oltavat, banaanit ihan käden ulottuvilla ja lämmintä. Ei tarvinnut angstata.
ellauri370.html on line 577: Stoecker syntyi Halberstadtissa, Saksin maakunnassa, Preussin kuningaskunnassa. Stoeckerin isä oli seppä, josta tuli vanginvartija, ja köyhyydestään huolimatta Stoecker pääsi opiskelemaan yliopistoon, mikä oli epätavallista työväenluokan miehelle 1800-luvulla. Energinen ja ahkera protestanttinen pastori, joka kirjoitti laajasti erilaisista sosiaalisista ja poliittisista aiheista, Stoecker oli karismaattinen persoona, mikä teki hänestä yhden Saksan rakastetuimmista ja arvostetuimmista luterilaisista papistoista. Teologian opiskelijana Halberstadtin maineikkaassa yliopistossa Stoecker tunnettiin jo "toisena Lutherina", koska hänen luterilaista uskoa puolustavia kirjoituksiaan ja puheitaan pidettiin aivan erinomaisina. Pastoraalityössään hän edusti yksinkertaista teologiaa, jonka hän perustui vastaanottajiensa oletettuun yksinkertaisuuteen.
ellauri382.html on line 430: Hallituksen asiakirjat kuvailivat Tom Moreheadia maanviljelijänä ja puuseppänä, 5 jalkaa 8 tuumaa pitkä, ruskeat silmät, mustat hiukset ja "keltainen" tai "vaaleanruskea" iho. Hänen fyysiset ongelmansa lueteltiin eri tavoin maksan, sydämen, suoliston ja alaselän vaivoiksi. Vuotta ennen kuin hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1913, eläketoimisto lopulta hyväksyi hänen sanansa ja James W. Moreheadin sanan, että Thomas oli sen ikäinen, jonka hän väitti olevansa. Sen mukaisesti uupuneen vanhan sotilaan eläke nostettiin korkealle tasolle 20 dollaria kuukaudessa.
ellauri390.html on line 121: Kun kylän miehet ja naiset tahtoivat ensimmäisenä keväänä avustaa maisteriystäväänsä pernan istutuksessa ja vanhan lavan päältä mättäsivät siementä vakoon oikein porvoonmitalla, menivät avustusväen silmät pyöreiksi, kun maisteri sanoo vakaasti: Ei nyt käy kontoon! ja selittää sitten, että perunansiemenet pitää istuttaa niin harvaan, että hänen runsaasti puolikyynäräinen letkunsa sopii siemenväliin. Naiset katsahtivat merkitsevästi toisiinsa ja supattivat jotakin maistereista letkuista ja pirttiviljelyksestä koettaen yhä vain salavihkaa käyttää siementä runsaammin. Mutta maisteripa el antanutkaan perään, tarkkasipa tyystin, että siemenväliä todellakin tuli parrun pituudelta. Miehet sitten mukautuivat tähän uuteen perunain istutustapaan helpommin, vaikkakin kylän mukavasanainen seppä käänti maisterin mälliä poskessaan, ruiskautti pitkän syljen izekin ja tuumasi mulkuntäyteisellä äänellä: Taisi nyt maisterilta tulla vika pisto. Mutta annas - kun perunasato sitten kurjattiin, olivat kyläläiset sen runsaudesta aivan ihmeissään. Visu seppä taas pyöräytti mälliään ja lausahti yksikantaan jotain mukanokkelaa tyyliin "pieni kaunis kanala" ja "Santtu-sika".
xxx/ellauri027.html on line 505: Jos Eski ize käskettäs tiivistämään muutamaan iskusanaan, niin niitä saattas olla: hymypoika, Hyvinkään kultahattu, kuningattaren lemmikki, oman onnen seppo. Hullua et tätä viimestä ei näy kukaan mainizevan. Hyvinkään Sveizin kelloseppä on vuollut keskinkertaisuudesta kultaa. Ei lähtenyt kurkottamaan Matti Kuuseen vaan on pysytellyt Enbusken korkeudella. Sieltä voi pudota vaan ylöspäin. Totuutta on kazottava silmiin vaikka se ois myönteinen. Hyvin menee, mutta menköön. Rahantuloaa ei voii eeestäää, voi laulaa kuin Ismo Laitela salattujen eläimien soundboardissa.
xxx/ellauri056.html on line 488: Hänen isänsä oli Johann Georg Kant, memeliläinen satulaseppä, nykyisen Liettuan Klaipėdasta, ja hänen äitinsä Anna Regina Reuter. Hänellä oli useita sisaruksia. Hänen kasvatettiin pietistisessä kodissa painottaen hartautta, nöyryyttä ja Raamatun kirjaimellisuutta. Näin Kant sai ankaran ja kurinalaisen kasvatuksen, joka suosi latinaa ja uskonnollisia aiheita matematiikan ja luonnontieteen sijasta. Sen kyllä huomaa sen tuotannosta.
xxx/ellauri056.html on line 542: Imi oli 4/11 lapsesta. 7 niistä kuoli pienenä vaan ei sairaalloinen Imi ruipelo. Iskä Cunt oli köyhä skottilainen valjasseppä. (Ehkä sen nimi vanhassa maassa tarkoittikin pillua?) Ne asui Kaliningradissa.
xxx/ellauri086.html on line 113: Gustafsson on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1976. Ennen uraansa kansanedustajana Gustafsson on työskennellyt konepuuseppänä, koulutussuunnittelijana sekä Murikka-opiston rehtorina opiston ensimmäiset kymmenen toimintavuotta (1977–1987).
xxx/ellauri148.html on line 141: Moshe Blecher oli Singerin lapsuuden sionistinen peltiseppä Krochmalna-kadulla.
xxx/ellauri148.html on line 552: Jonkin ajan kuluttua hulgaanit väsyivät, nojasivat päänsä selkänojaa vasten ja alkoivat kuorsata. Junanvaunun pikku koronkiskojat olivat suht viattomia mutta minä tiesin varmasti ettà Venäjällä juutalaiset nuoret kiduttivat hekin ja surmasivat ihmisia vallankumouksen nimissä, usein juutalaisia veljiään. Bilgorajn juutalaiset kommunistit ennustivat että kun vallankumous tulee, he hirttävät enoni Josephin ja setäni Itchen rabbiineina, kelloseppä Todrosin porvarina, ystäväni Notte Schwerdscharfin sionistina ja minut siksi että olin rohjennut epäilla juutalaista Karl Marxia. He lupasivat myös repiä juuriltaan bundilaiset, Poale-sionistit ja luonnollisesti hurskaat juutalaiset, hasidit eli ortodoksit. Muutama lentolehtinen oli riittänyt tekemään näistä pikkukaupungin nuorukaisista wannabe teurastajia. Eräät heistä sanoivat jopa teloittavansa omat vanhempansa. Useat näistä nuorista menehtyivät myöhemmin Stalinin orjatyöleireillä. Se oli niille enemmän kuin oikein.
xxx/ellauri157.html on line 334: Mixi eläimet kärsivät? Emme me voi kantaa huolta eläimistä, sanoi Singerin kelloseppä Todros, ja yhtä uskovaisen antropologisesti kommentoi veli Jöns. Olis syytä kantaa, sillä ilman diversiteettiä on apinankin loru pian loppuun luritettu.
xxx/ellauri187.html on line 632: yleisesti: vahti