ellauri082.html on line 302: Mut helkkari en sittenkään ihan purematta niele, vaikka ize olenkin sekä kyyninen että sentimentaalinen. Se mitä mä mielestän EN juuri ole on pateettinen. Jönsyn kanssa tuli tästä vähän sanasotaa, se väitti että mun vihamielisyys pateettista kohtaan on sekin pateettista. Hmm nojaa. Mutta kiinnostavan määritelmän se pisti pateettiselle: se on sentimentaalista moralismia. Eli sekoitetaan toisiinsa affekti ja "pelisäännöt". Siinä yhteydessä tein selväxi että "leikki" tollasessa "homo ludens" mielessä on musta myöskin perseestä. Se kuulostaa musta Ilmo Launixelta.
ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri375.html on line 63: Aivan lopussa näkyy myös Spielbergille ominainen yltiösentimentaalinen kädenjälki: sama ohjaaja joka vielä tuntia aikaisemmin teurasti graafisesti aseettomia siviilejä avaruusolioiden kuolemansäteillä, ei malta olla lopussa silittämättä oletettua massayleisöä myötäkarvaan kääntämällä jokaisen auki jääneen juonenpätkän osoittamaan mahdollisimman siististi ja yksiselitteisesti kohti onnea ja hyvääoloa. Yltiösentimentaalista ja epärealistista!
xxx/ellauri075.html on line 551: Pynchonin pääepiteetti oli ällöttävä. Se on hyvin tavallinen vaikutelma postmoderneissa ja mixei moderneissakin jenkeissä. Jenkit on ällöjä. Inhottava yhdistelmä yritteliäisyyttä ja izekeskeisyyttä, charitya ja röyhkeyttä, sentimentaalista izesääliä. Ja jenkkikamoja, urheilua ja mömmöjä. Jockstrappeja ja muovipulloja, roskaisia katuja joiden varsilla on sähköpylväitä ja pieniä hökkelinnäköisiä taloja.
xxx/ellauri084.html on line 574: Helvetin Wallu, sen narkomaanit ja ääliömäiset videot. Sarkasmin ja parodian sijaan se tunkee Saroyan tyyppistä sentimentaalista USA-patriarkalismia. Se on selkeästi epäonnistunut narsisti. Tunnetason kädenojennus yleisön suuntaan. Jokainenhan on kriitikko. Ala vetää riepupää. Wallu luuli et josse lopettaa kaman vetämisen niin jokin kuolisi sen sisällä, sammuisi se palo. Väärin sammutettu, sanoi äiskä kun laski Wallun alas katosta. Siinä vaiheessa se jo vietti elämäänsä teeveen ääressä, söi Nutter Buttereita ja runkkas vanhaan sukkaan. Kymmenten vuosien taukoamattoman pössyttelyn jälkeen sillä oli tissit, penkin ja perseen välissä hämähäkinseittiä.
xxx/ellauri139.html on line 871: Pikku sävellys eläinsatugenressä, Eginardin Emma, oli hyvinkin suosittu Empire piireissä; se oli mallikasta sentimentaalista trubaduuri kamaa, joka on nykyään aivan pasee. Runoilija on enempi mukavuus alueellaan Sulamitissa, eroottisessa puodissa joka matkii korkeata viisua, ja joissain krekuilta kopsituissa valitusvirsissä joissa on Andre Chenier coveria.
7