ellauri001.html on line 389: sanoo mielen tyly sensori.
ellauri005.html on line 242: Renan (Jesus lif och lefverne, J.W.Snellmanin kappale, mulla on se hyllyssä) sano et ihminen on yhtä izekäs ja rehellinen kuin muut elukat (siis 80/20%), tekee sen vaan enemmän reflektoimalla. Sapajou-apinoita ollaan, kuten pilkkas Renanin luteraani sensori vuonna 1863, neljä vuotta Darwinin opus magnumista:
ellauri030.html on line 107: Vanha Cato oli sotamiehenä kuulun Fabius Cunctatorin tiimissä. Siinä mies Caton mieleen, ja minun myös. Vitkastelu on kivaa. Scipiosta se ei tykännyt, kun se oli tuhlari. Cato muistutti Roope Ankkaa nuorena. Otti talteen narunpätkätkin. Cato sai läpi jotain lakeja jotka rajotti roomalaisten rankaisemista. Mitähän se ois sanonut Catilinan keissistä? Cato oli ennen kaikkea moraalinvartija, hemmetin sensori. Rajoituxia ja lisää rajoituxia persuille, pätäkkää ja lisää pätäkkää mamuilta. Ja xenofobi, hoki sitä "ceterum censeo" meemiä puunien pään menoxi. Ja menihän se pää lopulta. Suolaa vaan siroteltiin tuhkille. Niinkuin Dresdenissä, Afganistanissa, ja Irakissa nyttemmin.
ellauri030.html on line 121: Herneenpalko (alla) totee kuivasti, että tää herttainen Cato-ukkeli on kyllä Ciceron aivokummitus. Oikee Cato oli karkea, kova, ankara jä ikävä ex-sensori, ei syyllistynyt enempää hyvään makuun kuin tunteiluun.
ellauri043.html on line 5948: Flaubert ei ollut vahva luonnontieteissä, mikä lie dropout oikixesta ja koroilla elelevä senttari. Tässäkin on useampia kyseenalaisia kohtia. On tyhjiöitä, eikä avaruuskaan ole muuttumaton vaan sillä on koko, joka jatkuvasti laajenee (tää tosin selvis vasta Einsteinille.) Darwinismi ei ollut vielä lyönyt läpi, vaikka fossiileista oltiin selvillä. Tää kirja on oikeastaan Darwinin aikalainen. Suunnilleen samoihin aikoihin kirjoitteli Jeesuxen elämäkerturi Renan, jonka sensorit päivitteli El Monon skandalöösiä ajatusta, että me oltaisiin vaan puusta pudonneita hännättömiä sapajuja.
ellauri048.html on line 290: Matti Aukusti Paloheimo (1947) on suomalainen kirjailija. Hän oli Valtion elokuvasensori vuosina 1999–2011.
ellauri073.html on line 193: Ize asiassa Wallun izari lopetti koko ton postmodernin höpötyxen. Sen kirjat on ihan unohdettu, ja sen katkonaisen sotkuisen tyylin on syrjäyttänyt kokonaisen aidon talentin tulvahdus. Vain jotkut Nykin kustantajaruipelot sitä julkaisikin. Internetin demokratisoitua kirjallisuuden täällä ollaan oltu mä ja mun monet kaverit luomassa ihan hienoa uutta runoutta. Eikä edes nettimeediasensorit voi suukapuloida meitä, pökäle on livahtanut ulos hammastahnatuubista! Kaikenmaailman tuhertajat pääsee nyt esiintymään nollayleisölle pilvessä. Mahtailevat konstikkaat kirjailijat on ihan hädässä. (Meidän ainoo huoli on että aika pieni osa meidän lukijoista osaa lukea. Mutta äänikirjat ja Youtube tulee onnex avuxi. Kunhan oppis kirjoittamaan vähän lyhkäsempiä juttuja. Muttei pysty, suu puhuu kuin papupata, kun sydän vuotaa yli.)
ellauri282.html on line 442: Mertonin apotti Dunne kuoli 3. elokuuta 1948 matkustaessaan junassa Georgiaan. Dunnen poismeno oli tuskallinen Mertonille, joka oli alkanut katsoa apottia vähän muutenkin kuin isähahmona ja henkisenä mentorina. Elokuun 15. päivänä luostariyhteisö valitsi uudeksi apottiksi Dom James Foxin, Yhdysvaltain entisen laivaston upseerin. Lokakuussa Merton keskusteli hänen kanssaan jatkuvasta vetovoimastaan karthusialaisia ja kamaldolilaisia ritarikuntia kohtaan ja heidän emeriittisestä elämäntavastaan, johon Fox vastasi vakuuttamalla Mertonille hänen (ja hänen tienestiensä) kuuluvan Getsemaniin. Fox salli Mertonin jatkaa kirjoittamistaan, koska Merton oli nyt saavuttanut huomattavaa tunnustusta luostarin ulkopuolella. 21. joulukuuta Merton vihittiin subdiakoniksi. Vuodesta 1948 lähtien Merton tunnisti itsensä anarkistiksi. (Mit vit? No sitä että Mertonista tuli vasemmistoaktivsti silloin kun se ei ollut yhtään sopivaa. Nähdessään käsikirjoitetun version Seitsemänkerroksisesta vuoresta sensorit hylkäsivät sen, koska se sisälsi lukuisia viittauksia seksiin ja juomiseen. Hälinä Seitsemänkerroksisesta vuoresta lopulta ratkesi, mutta pian sensorit olivat jälleen huolissaan Mertonin kirjoituksista sodasta ja rauhasta. Sodasta ei saanut kirjoittaa, ainoastaan rauhasta. Piis. Kiistanalainen koomikko Lenny Bruce päätti usein yökerhotoimintansa lukemalla esseestä, jonka Merton kirjoitti Saksan natsijohtajasta Adolf Eichmannista ja jossa Merton kyseenalaistaa maailman järkeä.
ellauri335.html on line 481: Mitä tulee miinaesteiden raivaamiseen, Zaluzhnyi sanoi, että paremmat sensorit, laajemmat ja vaihtelevammat miinanraivausvalmiudet ja dronejen vastainen kalusto auttaisivat Ukrainaa murtautumaan syvälle Venäjän miinaesteiden läpi.
ellauri341.html on line 125: Nazit, ei saxalaiset, Putinistit, ei venäläiset. Ei sotaa toivoa, ei sotaa toivoa, voi venäläinen mil-loin-kaan. Eikä saxalainen juutalaista saippuaa. Markus on luvatun maan kuvissa hiukka hamiittinen, mistä resensorit vaarimaisesti muikenevat. Wovon man nischt sprechen kann darüber muss man schweigen.
ellauri353.html on line 164: Viridiana on wannabe nunna joka tulee Jaime-sedän luo nunnalomalle. Jaime-setä huumaa sen tyrmäystipoilla ja köyrii sitä. Kun se palaa tolkkuihin se ei viizi enää ruveta nunnaxi. Se lähtee karulle mutta poliisi palauttaa sen Jaimelle, joka on sillä aikaa hirttäytynyt puuhun. Viridiana perii Jaimen kartanon äpäräpoika Jorgen kaa jolla on ennestään joku Ramona. Nuorten ollessa kylillä kerjäläiset squattaa kartanon ja pitää orgiat. Nuorten palattua kerjäläiset nousee vuoron perään ex-nunnan pukille. Poliisi puuttuu asiaan. Tämän jälkeen V. alkaa bylsiä Jorgea. Alkup. lopussa V. tekee aloitteen, mutta se oli sensorille liian rivoa. Korjatussa lopussa Jorge pääsee yhtä aikaa naimaan V:tä ja Ramonaa. Mutta huom: aloite on Jorgen handussa!
ellauri353.html on line 221: Tästä rohkaistuneina Buñuel ja hänen skenaariotoverinsa Julio Alejandro luonnostivat alustavan käsikirjoituksen Viridianalle, jota kriitikko Andrew Sarris on kuvaillut sisältävän "juonen, joka on melkein liian hämmentävä yhteenvetoon edes näinä valaistuina aikoina", joka käsittelee raiskauksia, insestiä ja vihjeitä nekrofiliasta, eläinten julmuudesta ja pyhäinhäväisyydestä ja toimitti sen espanjalaiselle sensorille, joka melkein kaikkien yllätykseksi hyväksyi sen pyydettyään vain pieniä muutoksia ja yhden merkittävän muutoksen loppuun.
xxx/ellauri228.html on line 277: Näiden asioiden ilmaiseminen hänelle annetuissa ohjeissa oli haaste Tarkovskille: osa Neuvostoliiton viranomaisten elokuvan sensuuria sisälsi kaikkien viittausten poistamiseen Turskaan, Lorrdiin tai yliluonnolliseen käsikirjoituksesta. Tarkovsky onnistui kiertämään sensorit, sisällyttämään hengellisen sisältönsä epäsuorasti joko symboliikan (kuten sateiden) tai epäselvien viittausten kautta, jotka jäivät sensuurien huomaamatta, kuten silloin, kun hän vihjaa, että tietty hallusinaatio on pahis, pyytämällä hahmoa pilkallisesti kysymään Kelviniltä, "heittikö hän mustesäiliön siihen, kuten Luther". WTF, mitä Luther muka edustaa ortodokseille muuta kuin pahaa sakemannia?
xxx/ellauri298.html on line 600: Wilber kuvailee "kovien" tieteiden nykytilan rajoittuvan "kapeaan tieteeseen", joka sallii todisteet vain tietoisuuden alimmasta alueesta, sensorimotorista ( viisi aistia ja niiden laajennuksia). Loppujen lopuksi ja ihannetapauksessa lasjennettuun oppimäärään eli laajaan tieteeseen kuuluisi meditoijien ja henkisten harjoittajien todistukset . Wilberin teorian mukaan kapea tiede voittaa kapean uskonnon, mutta laaja tiede voittaa kapean tieteen. Wilber on viitannut Stuart Kauffmaniin , Ilya Prigogineen, Alfred North Whiteheadiin ja muihin hörhöihin ilmaistakseen vitaalistista ja teleologista todellisuudenkäsitystään, joka on syvästi ristiriidassa modernin evolutionaarisen synteesin kanssa.
14