ellauri012.html on line 297: Sä sanot että elät mun tähden huiviasussa; miksi sä halvennat univormua sellaisilla puheilla? Miks ärsyttää karsasta jumalaa kirosanoilla? Mä toivoin että sä oisit meidän eron jälkeen kääntänyt kelkkasi; toivoin myös että jumala ois vapauttanut mun tunnemyrskystä. Tavallisestihan me kylmetään niiden kiintymykselle ketä me ei nähdä enää, ja ne meihin; ero on rakkauden hauta. Mut mulle ero on vaan levotonta muistelua siitä mitä kerran rakastin ja mikä yhä mua kiduttaa. Petin itseäni että kun en näkis sua enää, sä jäisit mieleen häiriöttömästi; että Bregtagne ja meri veisi ajatukset toisaanne; että paastot ja opinnot vähitellen haalistais sut mun sydämestä. Mut ei vaitiskaan, kovat paastot ja pänttäys ja kolmen sadan mailin välimatkakaan ei auta, sun kuva kun sa kuvailet itseäsi huivissa, tulee mun silmiin ja sotkee kaikki päätökset.
ellauri014.html on line 702: Julle maxaa takaisin kehumalla Wollea. Wolle on lähes viisikymppinen mut käyttämättömänä hyvin säilynyt, pohjoismaisen oloinen kiltti pikku kylmiö, varmaan harppisaku, hiljaisempi versio Kimmo Koskenniemestä, yhtä besserwisseri. Yhtä armoitettu humoristi myös. Julle ei ehkä ole juuri onnen kukkuloilla, mut ainakin on niillä pätäkkää, talouspuoli kunnossa. Samaa ei voi sanoa kotiopesta. Julle detaljoi tarkasti tätä aineellista onnea. Wolmarilla riittää muonaa rrunsaasti omille joukoille, plus muru rikkaan pöydältä kerjäläisille. Tää on tärkeää, sillä JJ on veteraani kuokkija, ammattiparasiitti, usein nähty ilmainen ruokavieras paremmissa perheissä. Alaviitteessä se valittaa piheistä isännistä, jotka tarjoo murua vasta iltapäivällä, nähtyään ettei sveizari muuten lähde kulumallakaan. Rusakko muuten nakersi viimeisen porkkanansa sellaisilla ilmaiskesteillä. Sai slaagin kesken ylensyöntiä.
ellauri030.html on line 786: Voltaire sanoi että taivas antoi meille elämän monien vaivojen vastapainoxi 2 asiaa, toivon ja unen. Sen olisi pitänyt laskea mukaan vielä nauru. Kunpa oliskin yhtä helppoa naurattaa tolkun ihmisiä, ja vitsikkyys ja kasvantaviäryys, jota siihen tarvitaan, eivät olisi yhtä harvinaisia kuin on yleisiä lahjat runoilla päänsärkyä, kuten mystisillä pohdiskelijoilla, häränpyllyjä kuten neroilla, ja sydänsärkyjä kuin romaanikirjailijoilla (ja muilla sellaisilla moralisteilla). Niinpä, Imppa. Sulla taas oli kadehdittava taito kirjoittaa rutikuivia pohdiskeluja ja kilometrin pituisia virkkeitä.
ellauri037.html on line 501: Tytölle on luonto antanut dramaturgisesti sanoen paukkuefektin, kun se parin vuoden ajan on ihan ylikaunis, ihana ja täyteläinen, lopun elinajan kustannuxella, jotta se noiden vuosien aikana pystyy lumoamaan miehen fantasian niin kertakaikkiaan, et se tempautuu mukaan, ja ottaa hoitaaxeen eliniäxi naisen suojiinsa; mihin ei pelkät järkisyt mitenkään riittäisi. Niin on luonto aseistanut ja varustanut naisen niinkuin kaikki muutkin luomansa juuri sellaisilla aseilla jotka sen henkiinjääntiin piisaavat, ja niin pitkäx aikaa vaan kun niitä tarvitaan; se on tapansa mukaan säästäväinen. Niinkuin murkkukuningatar häiden jälkeen puree poikki tarpeettomaxi käyneet siipensä, joista poikimisessa oisi pelkkää vaivaa, niin enimmäxeen 1-2 synnytyxen jälkeen nainen menettää kauneutensa; varmaan vastaavasta syystä.
ellauri073.html on line 199: Vuonna 2000 Wallu seuras McCainin kampanjaa Rolling Stonessa. Matt herkuttelee ajatuxella, että Wallu parka olis ottanut suihin McCainilta. Vähän huolettaa nää hemmot jotka vetää käteen sellaisilla mielikuvilla. Nähtävästi Wallu kirjoitti jonkun puffin ennnen 2000 esivaaleja Rolling Stonesiin McCainin kampanjasta. "Since you’re reading Rolling Stone, the chances are you’re an American between say 18 and 35."
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri117.html on line 111: Lapsi viettää täten kuusi tai seitsemän vuotta naisten hoidokkaana, ollen heidän ja omien oikkujensa uhrina; ja sittenkuin sille on opetettu yhtä ja toista, s.o. sittenkuin on rasitettu sen muistia joko sellaisilla sanoilla, joita se ei voi ymmärtää tai seikoilla, jotka ovat vallan hyödyttömiä, sittenkuin on tukahutettu sen luontaiset taipumukset niillä intohimoilla, jotka siinä on herätetty, jätetään se tällaiseksi keinotekoiseksi olennoksi muuttuneena opettajan käsiin; tämä antaa lopullisen kehityksen niille keinotekoisuuden iduille, jotka huomaa jo varsin reheviksi, ja opettaa sille kaikkea, paitsi itsetuntemusta, paitsi itsenäistä toimintakykyä, paitsi elämisen ja onnelliseksi tulemisen taitoa. Kun sitten tämä lapsi, ollen orja ja tyranni samalla, pää täyteen ahdettuna tietoja, mutta vailla järkevyyttä, yhtä heikkona ruumiiltaan kuin hengeltään, työnnetään ulos maailmaan ja kun se silloin paljastaa kykenemättömyytensä, ylpeytensä ja kaikki paheensa, niin silloin surkutellaan inhimillistä kurjuutta ja nurinkurisuutta. Mutta siinä erehdytään; sillä tuollainen ihminen on ainoastaan meidän oikkujemme kasvattama; luonnon luomana ihminen on vallan toisenlainen.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri409.html on line 127: Minulla ei ole paljon hyvää sanottavaa automaattisen kirjoittamisen viljelemisestä kirjallisen sävellyksen mallina; Epäilen, voiko kirjoittaja viljellä näitä hetkiä; mutta se, jolle tämä tapahtuu, tuntee varmasti olevansa ajoneuvo eikä sellaisen valmistaja. Mitään mestariteosta ei voida tuottaa kokonaan sellaisilla keinoilla; eikä uskonnollisen inspiraation korkeampi muoto riitä uskonnolliseen elämään; jopa korkeimman mystiikan täytyy palata arkiryskeeseen ja käyttää järkeään hyödyntääkseen kokemuksensa tuloksia jokapäiväisessä rukouselämässä. Voit kutsua sitä yhteydeksi jumalallisen kanssa tai voit kutsua sitä väliaikaiseksi mielenhäiriöxi. Ennen kuin tiede voi opettaa meitä toistamaan tällaisia ilmiöitä mielin määrin, tiede ei voi väittää selittäneensä mystikoita; ja heitä voidaan arvioida vain heidän hedelmiensä perusteella.
ellauri409.html on line 146: Hän ei myöskään pidä tällaista päättelyä hyväksyttävänä; sehän on kuin niin sanotusti leikkaisi vaatteet kankaan mukaan, eikäpä sellaisilla arvoilla ei ole hänelle suurta arvoa. Epäuskoinen aloittaa toisesta päästä ja yhtä todennäköisesti kuin ei kysymyksellä: Onko väite ihmisen partenogeneesistä edes uskottava? ja tätä hän kutsuisi menemisexi suoraan asian ytimeen. Nyt Pascalin menetelmä on kaiken kaikkiaan kristitylle luonnollinen ja oikea menetelmä; ja päinvastainen menetelmä on Voltairen käyttämä tieteen menetelmä. Se kannattaa unohtaa samalla kun on dementoitava, että Voltaire, yrittäessään kumota Pascalin, on kerta kaikkiaan onnistunut antamaan tällaisen kumoamisen; ja että myöhemmät Pascalin kristillisen uskon anteeksipyynnön kannattajat ovat vaikuttaneet vain vähän psykologisten epäolennaisuuxien lisäksi. Sillä Voltaire on esittänyt paremmin kuin kukaan sen jälkeen, mikä on epäuskoisen näkökulma; ja lopulta meidän kaikkien on valittava itse yhden ja toisen näkökulman välillä, tieteen tai tän izekeskeis-taantumuxellisen uskontohölmöilyn.
ellauri458.html on line 281: Tämä on häpeällinen morfosyyma, jota apostoli ei häpeä mainita: "Sentähden", hän sanoo, "Jumala antoi heidät alttiiksi häpeällisille himoille. Sillä he vaihtoivat naisen luonnollisen kanssakäymisen luontoa vastaan olevaan. Samoin miehet hylkäsivät naisen luonnollisen kanssakäymisen ja syttyivät himoon toisiaan kohtaan, miehet miesten kanssa, ja tekivät häpeällistä työtä." Mikä on häpeällisempää kuin tämä häpeämättömyys? Mikä on rikollisempaa kuin tämä rikos? Laissa miehen ja miehen välinen yhdyntä ja miehen ja eläimen välinen yhdyntä yhdistetään tasavertaisiksi. Sillä näin lukee 3. Mooseksen kirjassa: "Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa, sillä se on kauhistus. Älä makaa minkään eläimen kanssa äläkä saastuta itseäsi sillä." Molemmille määrätään sama rangaistus: "Joka makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa, molemmat ovat tehneet kauhistuksen; heidät rangaistaan varmasti kuolemalla. Joka makaa eläimen kanssa, rangaistaan varmasti kuolemalla; sinun on myös tapettava eläin." Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon; totisesti, joka on tyhmä, tulkoon järkiinsä. Rangaistus opettaa meille mitä tämä synti ansaitsee: "Sillä Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran luota taivaasta." Herra ei halunnut uskoa tämän rikoksen täytäntöönpanoa kenellekään enkelille tai ihmiselle, vaan varasi tämän rikoksen koston itselleen, niin kuin on kirjoitettu: "Minun on kosto, ja minä maksan takaisin." It's payback time. Ja siksi Herra antoi sataa Herran luota, eli itsestään, ei sadetta eikä kastetta, vaan tulikiveä ja tulta – tulikiveä himon löyhkän takia tai päälle, tulta himon kiihkon päälle – jotta rangaistus olisi synnin kaltainen. Ei sanota "lähettää", vaan "sataa", joten itse sana melkein viittaisi sen suuruuteen ja runsauteen. Hänen silmänsä ei säästänyt ketään, vaan sammutti heidät kaikki. Myös Lootin vaimo, joka tosin vain katsoi taakseen, muuttui suolapatsaaksi; eikä vain kaupungit, vaan koko ympäröivän seudun Hän muutti Kuolleeksimereksi ja Suolalaaksoksi. "Kauhistuttavaa on siis joutua elävän Jumalan käsiin": joka, mitä kärsivällisempi ja kärsivällisempi on, sitä ankarampi on hänen ankaruutensa kosto.
Siksi Saatanan enkeli taistelee pidättyvyyttä vastaan, joka lihallisesti kiihottaa ja lyö ankarasti, sytyttää luonnon tulen vitunhajun henkäyksellä, antaa siemennestettä, antaa kykyjä ja tarjoaa tilaisuuksia. Hän taistelee myös ulkonäöllä, joka yhtäkkiä nähtynä on helposti haluttava. Niinpä, kun "Daavid käveli kuninkaan talon katolla keskipäivällä, hän näki Batseban peseytymässä vastapäätä häntä, ja tämä oli hyvin kaunis nainen, ja hän lähetti oitis hakemaan hänet ja makasi hänen kanssaan." Lisäksi "se, jolla on vaimo, on huolissaan maailman asioista ja on jakautunut". Sillä hän on monien huolien hajalla ja jakautunut erilaisiin huoliin, jotta hän voisi huolehtia paizi lastensa ja vaimonsa, myös palvelijoidensa ja palvelijattariensa tarpeista. "Sentähden sellaisilla on lihan ahdistus."
ellauri458.html on line 293: ERÄÄN KAUHEAN TEON haluaisin tähän lisätä, eli sen kauhean teon, jonka Josefus kuvailee juutalaisten piirityksestä. Eräs nainen, varakkaasti ja suvultaan jalo, kärsi saman kohtalon Jerusalemin piirityksessä kuin muukin hänen luokseen kerääntynyt ihmisjoukko. Tyrannit valtasivat täysin hänen jäljellä olevat omaisuutensa, jotka hän oli tuonut kotoaan kaupunkiin. Jos suuresta rikkaudesta, jolla hän kykeni ansaitsemaan niukan päivittäisen elannon, oli vielä jäljellä mitään, ryöstäjien seuraajat ryntäsivät paikalle ja ottivat sen haltuunsa. Tämän vuoksi suuri nainen närkästyksestä, ikään kuin jonkinlaisessa hulluudessa, väsyi, niin että hän ajoittain yllytti ryöstäjiä omaan kuolemaansa kirouksilla ja solvauksilla. Mutta koska kukaan, vihainen tai säälittävä, ei tappanut häntä, ja jos häneltä sattumalta oli saatu ruokaa, hän valitti siitä muille, eikä hänellä ollut enää aikaa etsiä sitä. Mutta kauhea nälkä painoi hänen sisuksiaan ja luuytimiään, ja nälkä ajoi hänet nyt hulluuden pisteeseen; Käytettyään pahimpia neuvoja hän oli nyt aseistettu luonnonlakeja vastaan.
Sillä hänellä oli rinnallaan pieni poika, jota hän silmiensä edessä pitäen sanoi: "Onneton äiti, oi onneton poika, sodassa, nälänhädässä ja ryöstäjien ryöstössä, kenelle minä sinut varaan? Vaikka elämää voisi toivoa, meidät silti painostaa roomalaisen orjuuden ike. Tule siis, oi lapseni, ole äidin ruoka, ryöstäjien raivo, tarina, joka on aikojen alusta puuttunut vain juutalaisten teurastuksissa." Ja sanottuaan tämän hän teurasti heti poikansa. Sitten hän pani hänet tuleen ja paistoi hänet, ja puolet hänestä todellakin paloi, toinen puoli pysyi peitettynä. Ja katso, ryöstäjät ryntäsivät heti sisään, palaneen lihan hajun valtaamina; he uhkasivat kuolemalla, ellei hän näyttäisi heille viipymättä ruokaa, jonka he olivat aavistaneet olevan valmista. Sitten hän sanoi: "Olen varannut teille parhaan osan", ja paljasti heti lapsen jäljellä olevat raajat. Mutta yhtäkkiä heidät valtasi suuri kauhu, ja vaikka henki oli kuinka raivoisa tahansa, ääni lukittui kurkkuun. Mutta nainen, ankaralla ilmeellä ja nyt julmempana kuin itse saalistajat, sanoi: "Poikani, syntymäsi on minun ja rikokseni on minun. Syö, sillä minä söin ensin minkä synnytin; älkää tehkö itsestänne uskonnollisempia kuin äiti tai lempeämpiä kuin nainen. Mutta jos hurskaus voittaa teidät ja kiroatte ruokani, minä, jota on jo ruokittu sellaisilla, saan taas näitä." Tämän jälkeen he lähtivät kauhistuneina ja vapisten, ja kaikista varoistaan vapautettu kurja äiti popsi tyytyväisenä tämän ruoan. Synnytin auringon, siitin vahingon.
xxx/ellauri253.html on line 380: Ervastin ikä jää vähän epäselväxi: sen seizenkymppinen ruokaemäntä on sen äidin ikäinen, eli ei Heikki voi olla kuin vajaa viisikymppinen. Väliin annetaan ymmärtää että se ois paljon seniorimpi. Unto oli kolmikymppinen tätä kynäillessään, sellaisilla on vähän huono käsitys vanhemmista ikäpolvista. Nyze on ize viisikymppinen ja täysin unohtunut. Sen roskakirjoja rontataan divarien poistohyllyihin, josta kukaan ei niitä enää ota.
xxx/ellauri265.html on line 47: Samuli Kukko (Charlie Chicken) teki ensiesiintymisensä Walter Lantzin Studio-sarjakuvassa Anselmi Pandan Voittopuutarha, jonka Universal Studios julkaisi 7. syyskuuta 1942. Ohjaajana toimi Alex Lovy, joka ei ollut alan supertähtiä, mutta työskenteli vuosikymmeniä sellaisilla studioilla kuin Hanna-Barbera ja Warner Bros. Hänen myöhempiin luomuksiinsa kuuluvat ikimuistettavat Warner-hahmot Viileä Kissa ja Merlin Taikahiiri.
xxx/ellauri291.html on line 279: Meillä oli pataljoonassa iloinen skottimies, nimeltä John Brown... ja koska hän sattui kantamaan samaa nimeä kuin Harper's Ferryn vanha sankari, hänestä tuli heti tovereidensa perse. Jos hän ilmestyi muutaman minuutin myöhässä työryhmän joukkoon tai oli hieman myöhässä putoamasta komppaniaan, häntä tervehdittiin varmasti sellaisilla ilmaisuilla kuin "Tule, vanha kaveri, sinun pitäisi olla paikalla, jos autamme meitä vapauttamaan orjat"; tai "Tämä ei voi olla John Brown - miksi, John Brown on kuollut." Ja sitten joku heiluttaja lisäsi juhlallisella, vetävällä äänellä, ikään kuin hänen tarkoituksenaan olisi korostaa erityisesti sitä tosiasiaa, että John Brown oli todella, todella kuollut: "Kyllä, kyllä, vanha John Brown on kuollut; hänen ruumiinsa makaa multana haudassa."
xxx/ellauri293.html on line 203: Voimme tunnistaa typologian käytön Patun nähdessä uppokasteen ennakoituna Israelin Punaisen meren ylityxessä. (1. Kor. 10:1-6) Jo muinaisina aikoina tapahtui jonkin verran luisumista typologiasta allegoriaan, ja allegoria löysi tiensä homilioihin ja hartausopetukseen. Mutta katekettisissa opetuksissa, dogmeissa, uskontunnustuksissa ja isien kirjoituksissa säilytettiin selkeämpi typologia. Asia on siinä, että sellaisilla typologioilla on ikivanha, kunniakas ja oikeutettu paikka kristillisessä historiassa ja teologiassa. Lisää esimerkkejä:
16