ellauri032.html on line 290: Leviathan ilmestyi lopulta vuoden 1651 puolessa välissä. Teoksen kannessa oli tunnettu kaiverrus kruunatusta hirviöstä, jonka ruumis koostui pienistä ihmishahmoista, ja jolla oli toisessa kädessään miekka ja toisessa piispansauva. Siinä oli siis vittuilua myös kirkosta. Lassin ja Leevin keskinäiset rökityxet alkaa selittyä. Tätä pitää selittää vielä tarkemmin, mutta Hobbes oli niin epäuskonnollinen kuin tona huippuunsa trimmattujen hihhulien aikana oli ylipäänsä mahdollista. Ei tässä ollut kysymys uskonnosta, tää oli luokkataistelua uskonnon nimellä. Kauppiasluokka nosti rumaa melaansa kuin Leviathan merestä. Hobbes näytti valaan melan paljaana, mistä suivaantuneina kaikki osapuolet hyökkäs Hobben kimppuun kuin parvi herhiläisiä.
ellauri073.html on line 465: Michael Joyce oli Wallun ihailema sen ikäinen tai vähän vanhempi jenkki tennispelaaja. Ei pidä sekoittaa James Joyceen, joka oli koprofiili irkku kirjailija. Jim Wallace (Wallun isä) pani Taavin lukemaan Platon Faidoa (joojoo, tiedän, yäk). Ja innostui kun poika vaikuttikin valopäiseltä, ei ollut pelkkä jock kuten äiti koitti yllyttää. Ne varmaan kilpailivat Wallu paran sielusta. Siitä saattaa selittyä Wallun "literally indescribable war against himself", involving "toxic, paralyzing, raped by psychic bedouins selfconsciousness".
xxx/ellauri116.html on line 403: Teodikean ongelma voisi selittyä sillä oletuxella, että jumala on narsisti. Käytöxen jatkuva ailahtelu ja kummalliset rankaisutoimenpiteet saavat uhrin sekaisin ja riippuvaisexi tästä ylituomarista, jonka vallassa maailma keikkuu. Kun uhri ei koskaan voi tietää mitä mistäkin seuraa, hän joutuu elämään ennalta-arvaamatonta ja stressintäyteistä elämää, mihin herra pyrkiikin. Mitä enemmän hän heiluttaa uhrin perusturvallisuutta, sitä suurempi valta hänellä on käsissään. Jumala saattaa järjestää tilanteita, joissa saapuu paikalle juri sopivasti hädän hetkellä kuin deus ex machina, ja tekee izensä korvaamattomaxi. Hän käyttää uhrin herkkäuskoisuutta häikäilemättä hyväxeen ja rakentaa erilaisia kärsimysnäytelmiä, joihin uhrit joutuvat tietämättään mukaan. Hän voi käyttää uhria hyväxeen myös muiden avustuxella, näidenkään tietämättä, että he ovat vain osa käsikirjoitusta, jumalan suurta suunnitelmaa: kaikki jumalan toiminta perustuu huomion ja vallan saamiseen. Tutkimattomat on herran tiet.
xxx/ellauri404.html on line 273: Analysoimalla kirjailijakollegojen töitä Proust hyökkää 1800-luvun puolivälin kuuluisan kirjallisuuskriitikon Sainte-Beuven kimppuun ja puuttuu hänen tapaan ymmärtää tekstejä, joiden mukaan kirjailijan työ olisi ennen kaikkea heijastus hänen elämästään ja voisi selittyä sillä. Tämä menetelmä, joka perustuu tekijän runollisen tarkoituksen (intentionismi) ja hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa (elämäkerta) etsimiseen, erityisesti kyseenalaistamalla hänen läheisiänsä, ei miellyttänyt Proustia, joka vaati formalistista kritiikkiä, tyylianalyysiä, vaieten teoksen ulkopuolisista elementeistä.
4