Ei pidä sekoittaa The Insideriin (verkkosivusto). Russia Insider on uutissivusto, jonka Venäjällä asuvat amerikkalaiset ulkomaalaiset avasivat syyskuussa 2014. Sivusto kuvailee m sitä "Venäjä-myönteiseksi", "Kremlin-mieliseksi", se puoltaa ja ajaa antisemitismiä ja sisältää väärää tai harhaanjohtavaa sisältöä.
ellauri332.html on line 174: Se ei ollut vain "The Tree of Life" -elokuvan loppu, joka oli hieman hämmentävä - se oli koko elokuva. Se keskittyy ensisijaisesti Teksasin kaupungissa asuvaan perheeseen, vaikka heidän elämänsä sekoittuu muihin kohtauksiin, jotka edustavat kaikkea ajan sairastamisesta tuonpuoleiseen. Ohjaaja Terrence Malick ei koskaan tarkentanut, mistä elokuvassa oli kyse. Elokuvakriitikot ovat kuitenkin ehdottaneet, että elokuva saa sinut pohtimaan kaikkea hyvää ja huonoa omassa elämässäsi ja kuinka se sopii isompaan kuvaan. Katsojat jakautuivat, jotkut ihailivat elokuvan abstraktia luonnetta, kun taas toiset eivät kestäneet sitä!
ellauri332.html on line 192: On turha sanoa, että "Simpsonit" -show on rypistynyt muutaman höyhenen yli 30 (ja lisää) vuoden aikana. Animaatioesitys on sekoitus satiirista ja WC-huumoria, joka on aina pitänyt yleisön ja sensuurit WC-istuinten reunoilla.
ellauri332.html on line 324: Monia elokuvia on arvosteltu huonon käytöksen ylistämisestä, mutta Oliver Stonen "Natural Born Killers" on pohjimmainen esimerkki. Elokuva keskittyy (väistämättä erittäin siistiin) rakastettuun pariin, josta tuli joukkorikollisia. Elokuvan sekoituksen romantiikkaa ja väkivaltaa on sanottu inspiroineen useita "kopiorikoksia", mukaan lukien kauhistuttava Columbinen lukion tragedia.
ellauri336.html on line 49: Opettajien ja varsinkin vanhempien on löydettävä oikea yhdistelmä arvojen välittämistä ja vaatimuksia, mutta säteilevää rakkautta; tämä on sekoitus, joka määrittelee lasten kasvattamisen. Sinun on päätettävä: voit olla tiukka ja saada tuloksia, mutta millä hinnalla? Seurauksena voi olla, että opiskelija tuntee materiaalin erittäin hyvin, mutta hän ei rakasta sitä - eikä myöskään rakkautta sinua kohtaan, eikä myöskään rakkautta Jumalaa kohtaan, jota edustat. Vaihtoehtoisesti voit olla lempeä ja miellyttävä: hän saattaa rakastaa sinua, mutta hän ei ehkä tiedä paljon.
ellauri338.html on line 208: Kansainvälisten suhteiden ja ruoanlaiton historian asiantuntija, suurin venäläisen ruoanlaiton asiantuntija Pokhlebkin saavutti suurimman osan mainetta - tieteellisen ruoanlaittotyönsä ansiosta - ruoanlaiton tutkijana ja popularisoijana, joka työskenteli gastronomisen historian, keittiön semiotiikan ja kulinaarisen antropologian parissa. Hän ehdotti myös kosmonauttien ruokavalion monipuolistamista, mustan leivän ja vihreän teen sekoitusta heille. Pokhlebkinin monografia "Vodkan historia" palkittiin Lange Ceretto -palkinnolla.
ellauri340.html on line 452: Ihme byzzöttäjä tää Handske, pyllykielitieteilijä. Aivan sekopäistä textiä, kuin jotain lyhytelokuvan skriptiä.
ellauri340.html on line 657: Hypertodellisuus nähdään tilana, jossa kulttuurin ja median todellisuuskäsitysten puristumisen vuoksi se, mitä yleensä pidetään todellisena ja mikä ymmärretään fiktioksi, sekoittuu saumattomasti yhteen kokemuksissa niin, että mitään ei enää ole selkeää eroa sen välillä, missä toinen päättyy ja toinen alkaa. Jenkki scifitöräyxet ala Matrix väitti saaneensa vaikutteita Baudrillardista. Väärin ymmärsitte, Janne märisi.
ellauri342.html on line 311: Martti Johannes Larni (vuoteen 1942 Laine; 22. syyskuuta 1909 Pakila, Helsingin maalaiskunta – 7. maaliskuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Larni oli elinaikanaan Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa kirjansa Neljäs nikama ansiosta. Larni oli Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja vuosina 1964–1967. Presidentti Urho Kekkosen jälkeen Larni oli tunnetuin suomalainen Neuvostoliitossa. Martin 1957 ilmestyneessä nikamakirjassa on sen nuoruuden 20-30-luvun Amerikan piirteitä sekoittuneena vähän 40-50-luvun trendeihin, ihan kuin keski-ikäisten naisten kirjoittamissa 50-luvun tyttökirjoissa.
ellauri345.html on line 75: Hölmön väriteorian ilmaantuminen osuu yhteen tämän romaanin kanssa. Goethen magnetismin tutkimus vaikuttaa selvästi itse teokseen. Äijä taisi olla sekoomassa pahasti. G. piti izeään "horoskooppiolentona, joka ryömii maan päällä, jossa maanplaneetta Saturnus seisoo, se vahva tämä-maailmallisuus, joka takertuu maahan 'karkeassa rakkaudessa takertuvin elimin'.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 565: Tärkeä näkökohta: meidän ei pitäisi sekoittaa halun aiheuttamaa verenTUNGOSTA sisäiseen PAKKOON, joka tulee ehdollistetusta egostamme. Emme periaatteessa VOI tukahduttaa egomme pakko-impulssia. Meidän TÄYTYY seurata häntä tai tunnemme pahaa ja syyllisyyttä. Voimme HELPOSTI tukahduttaa sydänkenttämme halun ja alistaa sen egomme pakottamiselle. Tästä johtuen esiinnymme jokapäiväisessä elämässämme enimmäkseen egomme käytöksellä ja vain suhteellisen harvoin sydänkenttämme (itserakkautemme, sisäisen pikkuveljemme) edustajana.
ellauri345.html on line 653: "Saksalaiset eivät ole olleet vieraiden kansojen paskiaisiksi , heistä ei ole tullut puoliverisiä, he ovat säilyttäneet luontaisen puhtautensa enemmän kuin monet muut kansat. Onnelliset saksalaiset ovat alkuperäistä kansaa. Kaikki liian tiheä kansojen sekoittuminen vieraisiin aineisiin on ehdottomasti katastrofi, joka synnyttää ristiriitaisia haluja ja taipumuksia ja tuhoaa kansan yksilöllisyyden ja luonteen vahvuuden."
ellauri347.html on line 292: Kuten hänen elämäkertansa antaa ymmärtää, Frommin teoria on melko ainutlaatuinen sekoitus: Freud ja Marx! Molemmat pitivät kyllä sikareista, tai ainakin Freud ja Groucho Marx. Freud tietysti korosti alitajuntaa, biologista ajoa, sortoa ja niin edelleen. Toisin sanoen Freud oletti sen että meidän hahmot ovat biologian määrittämiä. Marx sen sijaan näki ihmiset niin että heidän yhteiskuntansa ja erityisesti heidän taloudelliseb asemansa määräävät järjestelmät.
ellauri348.html on line 377: Charlie Kaufmanin sanoinkuvaamattoman seko romaani Antkind (2020) on tollanen kuvamaton. Neuroottinen epäonnistunut elokuvakriitikko B. Rosenberger Rosenberg törmää siihen, mikä saattaa olla ihmiskunnan historian suurin taiteellinen saavutus: kolmen kuukauden mittainen elokuva, joka sisältää aikataulutetut nukkumis-, ruokailu- ja vessatauot, joka otti kirjailijaltansa, psykoottiselta afrikkalais- amerikkalaiselta mieheltä nimeltä Ingo Cutbirth, 90 vuotta saada loppuun. B. tekee tehtäväkseen näyttää sen muulle ihmiskunnalle. Mutta elokuva tuhoutuu, kun hän pysähtyy juomaan soodaa, jättäen jäljelle vain yhden ruudun, josta B:n on jotenkin yritettävä palauttaa mieleen elokuva, joka saattaa olla sivilisaation viimeinen suuri toivo. Romaani kasvaa kattamaan laajan valikoiman käsitteitä ja juonilinjoja. B. on pakkomielle todistaa poliittisesti korrekti bona fides, kehua suhteestaan mustaan sitcom-tähteen ja hänen jatkuvasta käytöstään harvinaista ei-binääripronominia "thon". Tämä sivu ei ole saatavilla muilla kielillä, mutta aika samantapaisesta Markus Leikolan yhtä flopanneesta tiiliskivestä voisi olla apua.
ellauri348.html on line 699: Johtopäätös: On mahdollista, että iäkkäiden arabien korkeammat demoralisaatiopisteet liittyvät heidän vääräuskoiseen vähemmistöön kuulumiseensa sekä heidän keskellään tapahtuneisiin nopeisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin kuten juutalaisvaino ja maiden menetys. Kulttuurista vastaustyyliä ja heprean lukutaidon puutetta voidaan pitää mahdollisena selityksenä. Nämä tekijät eivät kuitenkaan vaikuta epäillyn psykopatologian riskiin, jossa ei havaittu eroavaa riskiä sekaannustekijöiden mukauttamisen jälkeen. Eli eivät ne ole aivan sekopäitä, saattavatpa jopa olla surullisia juuri sixi että ovat järjissään.
ellauri349.html on line 758: Kreikkalaisen mytologian ja muinaisten kreikkalaisten runoilijoiden, kuten Pindarin ja Sophokleen, ihailijana Hölderlin seurasi Johann Wolfgang von Goethen ja Friedrich Schillerin perinnettä ja sekoitti teoksissaan kristillisiä ja kreikkalaisia teemoja. Martin Heidegger (katso hänen pääteoksensa Oleminen ja aika), johon Hölderlinillä oli suuri vaikutus, sanoi:
ellauri350.html on line 405: Tällä maailman ikuisuuden hylkäämisellä ja myös Demiurgin ja muototeorian ymmärryksellä sekä anti-aristotelisella asenteella Atticus edusti selvästi vastakohtaa näkemyksiin, joista myöhemmin tuli osa polhöjen kristillisten ideoiden ydintä uusplatonismissa myöhäisessä antiikissa. Hän vaikutti suuressa määrin myöhempiin uusplatonisteihin, joista useimmat kyllä kiistivät hänen päättömät ajatuksensa, sekä vaikutti moniin kristillisiin filosofeihin, jotka usein näkivät hänen sekopäisimmät ajatuksensa yhteensopivimpina heidän omiensa kanssa.
ellauri350.html on line 413: Atticuksen teologian piirre on, että se ei jaa muinaisten platonistien keskuudessa muuten vallitsevaa uskomusta, jonka mukaan ylin jumaluus ei välttämättä tunne mitään muutosta sen täydellisyyden vuoksi. Atticuksen jumala harkitsee, suunnittelee, odottaa, päättää ja huolehtii henkilökohtaisesti luomistaan ​​asioista. Tämä jumala-idea on siksi lähempänä populaariuskontoa (ja kristinuskoa) kuin platonistien perinteinen teologia. Se on vastamalli Aristoteleen ja Epikuroksen opasteille, joita vastaan ​​Atticus taisteli ja jotka väittävät, että jumalallinen kaitselmus ei käsittelisi yksittäisiä kohtaloita. Pikemminkin Kaitselmus on yksi opeista, joita Atticus painokkaammin puolustaa. No kyllä arvasin että tosi hölmö hörhö oli kyseessä, jos toi muovinaamarinen kanukki piti sitä mallina. Atticuxen demiurgijorina on aivan sekopäistä potaskaa.
ellauri350.html on line 456: Friedmanin tutkimuksista käy ilmi, että karisma, jota voi kutsua myös intohimoksi tai säteilyksi, on tarttuvaa. Tulosten mukaan ihmiset, jotka saivat korkeat pisteet säteilevyydestä, ilmaisivat itseään positiivisesti sekä kirjallisessa että suullisessa viestinnässä. Tämä tutkijoiden määrittelemä "positiivisuus" on innokkuutta, optimistisuutta ja merkittävyyttä. Positiiviset tunteet tarttuvart muihin kuin korona ja saavat heidänkin mielialansa kohenemaan. On sinänsä kiinnostavaa, ettei ole merkitystä, tapaammeko me karismaattisia ihmisiä oikeasti vai näemmekö me heidät filmiltä. Heidän tapansa välittää viesti on tehokas, ja he saavat muut toimimaan sen mukaisesti. Karismaattiset ihmiset koetaan positiivisuutensa ansiosta myös viehättävinä ja puoleensavetävinä. Heidän silmänsäkin säteilevät. Siksi heidän viestinsä menee tehokkaammin perille, ja työssä he saavat enemmän aikaan. Silloin kun emme kommunikoi tunteen tasolla (vältämme katsekontaktia, eleemme ovat jäykkiä). vaikutusmahdollisuutemme vähenevät huomattavasti, emmekä vakuuta. Vastedes ollaan kiltisti, juurexet yhdessä vakutti.
ellauri351.html on line 301: Westfall ja Hilbe vuonna 2007 valittivat, että Talebin kritiikki on "usein perusteetonta ja joskus törkeää". Taleb, kirjoittaa John Kay, "kuvailee kirjailijoita ja ammattilaisia ​​sekopäixi tai tyhmiksi, enimmäkseen tyhmiksi. Hänen kirjoituksensa on täynnä epäolennaisuutta, sivukieltä ja puhekieltä, lukeminen kuin kirjailijan keskustelua eikä tiukasti argumentoitua teesiä. Mutta se on äärimmäisen nautinnollinen – houkutteleva, mutta helppo sukeltaa. Silti hänen raivonsa ja pilkkansa alla piilee vakavia asioita. Nykyään käytössä olevat riskinhallintamallit sulkevat pois juuri ne tapahtumat, joilta ne väittävät suojelevan niitä työllistäviä yrityksiä. Nämä mallit tuovat sisäänsä vi-...-lun teknisen hienostuneisuuden... Kvantitatiiviset psykoanalyytikot ovat tuudittaneet yritysten johtajat ja sääntelyviranomaiset illusoriseen turvallisuuden tunteeseen." Berkeleyn tilastotieteilijä David Freedman sanoi, että tilastotieteilijöiden yritykset kumota Talebin kanta eivät ole olleet vakuuttavia. Kuha vekuttavat housut nilkoissa, mulkut heilahdellen tuulessa.
ellauri351.html on line 303: Taleb väittää, että tilastotieteilijät voivat olla pseudotieteilijöitä harvinaisten tapahtumien ja räjähdysten riskeissä ja peittää epäpätevyytensä monimutkaisilla yhtälöillä. Tämä asenne on herättänyt arvostelua: American Statistical Association omisti The American Statistician -lehden elokuussa 2007 ilmestyneen numeron The Black Swanille. Lehti tarjosi sekoituksen ylistystä ja kritiikkiä Talebin pääkohdista, keskittyen Talebin kirjoitustyyliin ja hänen esitykseensä tilastokirjallisuudesta. Clemsonin yliopiston matematiikan professori Robert Lund kirjoittaa, että Black Swan -kirjassa Taleb on "ajoittain holtiton ja joutuu suurenmoisille liioittelemille; ammatillinen tilastotieteilijä pitää kirjaa kaikkialla naiivina". Lund kuitenkin myöntää, että "on monia kohtia, joissa olen samaa mieltä Talebin kanssa", ja kirjoittaa, että "kirja on pakollinen" kaikille "rahoituksesta ja/tai filosofisista todennäköisyyksistä etänä kiinnostuneille".
ellauri352.html on line 174: Ranen tuntemat perustunteet ovat hämmästys, ilo, inho, mielihyvä, pelko, suru, viha (7 kpl). Sosiaalisia ovat halvexunta, hämmennys, häpeä, ihailu, kateus, kiitollisuus, mustasukkaisuus, suuttumus, sympatia, syyllisyys ja ylpeys (11 kpl). Nämä ovat edellisten alalajeja ja/tai sekotuxia. Rakkaus yllättäen puuttuu listasta. Edes himoa ei mainita. Onxtää joku alle 18v luettelo?
ellauri355.html on line 80: Vuoden 1993 selkkausta ei pie sekottoo aiempaan vuoden 1991 takaiskuun ja sitä seuranneeseen kommarien tumppauxeen. The State Committee on the State of Emergency (Russian: Госуда́рственный комите́т по чрезвыча́йному положе́нию, tr. Gosudárstvenny komitét po chrezvycháynomu polozhéniyu, IPA: [ɡəsʊˈdarstvʲɪn(ː)ɨj kəmʲɪˈtʲet pə tɕrʲɪzvɨˈtɕæjnəmʊ pəlɐˈʐɛnʲɪjʊ]), abbreviated as SCSE (Russian: ГКЧП, tr. GKChP), was a self-proclaimed political body in the Soviet Union that existed from 19 to 21 August 1991. It included a group of eight high-level Soviet officials within the Soviet government, the Communist Party, and the KGB, who attempted a coup d'état against Mikhail Gorbachev on 19 August 1991. The American publicist Georges Obolensky called it the Gang of Eight.
ellauri360.html on line 42: Elokuva tunnetaan arvoituksellisesta kerronnallisesta rakenteestaan, jossa todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat. Myös kohtausten tapahtuma-ajan ja -paikan suhde toisiinsa jää osin avoimeksi. Unenomainen elokuva on jakanut yleisön mielipiteitä: jotkut pitävät sitä mestariteoksena, toiset käsittämättömänä. Mun mielestä se oli jälkimmäistä.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 776: Luiska herätti ennennäkemättömän kiinnostuksen Marxiin, merkittävään teoreetikkoon, naivin poliittisen käytön lisäksi. Se oli seurausta sekopäisten luomusten injektiosta epistemologian, kielitieteen ja psykoanalyysin aloilta, joista hän tuo tiettyjä käsitteitä ja antaa niille uuden merkityksen ja uusia toimintoja.
ellauri365.html on line 70: Tuli hyväilemään olkapäitä, sekoittuen S’en venait caresser les épaules, mêlant
ellauri365.html on line 615: Tämä Heidenstamin kertomus on puhasta mänspleiningiä, kalsaa misogyniaa. Tästä esseestä käy ilmi että Heidenstam oli täys sekopää mitä naisiin tulee. Se sekosi kai siitä että sen nuoret hoidot petti sitä jonkun kauppamatkustajan kanssa kuin Lolita Humbert Humbertia. Vaikka izehän se sen 2-naamaisen pelin aina aloitti.
ellauri369.html on line 213:

Aika jännä. Psykopaattius on aika sama asia kuin "paha ihminen". Pirun medikalisaatio. Sitten todetaan, että skaala ei käy esimerkiksi narsistien seulontaan. Vain harva narsisti on psykopaatti, mutta psykopaattien joukossa on useita narsisteja. Psykopaatti sekoittuu usein myös sosiopaattiin.
xxx/ellauri010.html on line 1087: näin sanat sekoittaa.

xxx/ellauri010.html on line 1304: Ylevän ja alhaisen sekoitusta,

xxx/ellauri010.html on line 1328: On näitä tyylejä sekoitettu ennenkin,

xxx/ellauri013.html on line 995: Tuohtuneena myös äiti vihdoin kertoo että se on valmis tyytymään 70 neliön osaan huoneistosta, parhaisiin kahteen kolmeen isoon huoneeseen viidestä. Tajuan, että tää on jo kaikki sovittu mun poissa ollessa Tiinan, Petterin ja sen välillä. Ne saa loput huoneet, mulle ei jää mitään (Jöns on pelattu pois jo aikapäiviä). Enintään palvelijan huone, se loukko, jossa angstasin 17-vuotiaana, kun Petsku sekosi. Huudan itkuisen särkyneellä äänellä jotain vihaista ja herään pimeään. Se olikin unta.
xxx/ellauri013.html on line 997: Se uni tuli kun Seija huusi mulle suuttuneena illalla mun runoista. Se ei ymmärrä, mix niit tulee mulle koko ajan, sitä pelottaa. Me tehtiin sovinto, molempia itketti, mutta jotenkin se kuitenkin johti tähän. Tää uni näytti, että Seija raukka on siirtymässä mun hämärtyvässä mielessä äidin paikalle. Niin kävi isällekin kun sille tuli alzheimeri. Pirkko ja mamma Margit sekottui sen päässä. En minä ole minun äitisi, huusi Pirkko sille ahdistuneena.
xxx/ellauri027.html on line 345: Täältä kulisseista tai kazomon penkin alta kurkisteltuna henkilökohtaisen hyvän ystävämme Ilkka Niiniluodon havainnot kiinnostaa. Pallomaha on erikoinen sekoitus 60-luvun radikaalia ja kulturellin sukunsa esikuvan mukaista paistattelijaa. Se on myös kaikessa hiljaisuudessa erittäin kompetitiivinen, kuten sen vaimo paljasti mulle, kun Fred ja Niini otti yhteen tiedekuntauudistuxessa. Se näkyy myös sen havainnoista koskien Eski Saarista. Eski on liian nuori ja diletantti ollaxeen vakavasti otettava kilpailija, mutta silti sen lavasäteily hiukka harmittaa. Niinin harvan parran ja lujan pokan läpi se kyllä himertää vain himmeesti. Lainaan Niiniä:
xxx/ellauri027.html on line 809: Pariutumisrituaaliin kuului "häälento" pesän lähistölle, jos uudelta kuningattarelta leikattiin siivet ennen lentoonlähtöä, koodi sekosi ja mitään ei tapahtunut. Eli uutta yhdyskuntaa ei muodostunu. Jos taas uuden kuningattaren annettiin lentää vaikka kuinka pieni matka ulos pesästä, uusi yhdyskunta rakantui. Niin tiukassa on tässä tapauksessa "koodi".
xxx/ellauri027.html on line 1019: Eski on armoitettu lässyttäjä. Läppää piisaa loputtomiin, ja ideoita säästyy per ääniminuutti sillä, et se on KJJ luokan änkyttäjä. Se ottaa kavereixi Sokrateen, Wittgensteinin ja Heideggerin, kaikki suht köykäsen luokan idealisteja, vaikka kovia sanaseppoja. (Sokraten ideoista on enemmän kuin puolet Platonilta, Sokrates oli vaan sen tekemä ankan varjo luolan seinällä. Wittgensteinin repusta jäi vaan hämäriä zetteleitä kenkälaatikkoon, ja Heidegger oli täys sekopää, kazo toisaalla.)
xxx/ellauri027.html on line 1322: ”Minua tosin häiritsee, miten usein jää tajuamatta arvojen ja faktojen ero, ja että ne sekoitetaan keskenään. Virhe toistuu jatkuvasti.” Humen giljotiinilla on töitä. Ja Aulinin korkkiruuvilla.
xxx/ellauri027.html on line 1344: Äänessä on jälleen vetelä etiikan professori Timo Airaxinen. Kuulostaen Flaubertin ja Saul Bellowin sekotuxelta.
xxx/ellauri044.html on line 1133: On helppo sivuuttaa tällaiset ihmiset (sekä johtajat että heidän seuraajansa) "sekopäinä", mutta niin tehdessämme kadotamme näköpiiristämme sen, mikä heissä ja meissä on yhteistä. Termiittiapinoiden keskuudessa vaikuttaa voimakas ja laajalle levinnyt toive siitä, että on olemassa joku, joka tietää vastauxet elämän tärkeimpiin kysymyxiin, vaikkemme ize niitä tietäisi. Me haluamme tulla johdetuixi ja luottaa siihen, että johtajamme tietävät, mihin he ovat meitä kuljettamassa. Monia viehättää ajatus sitä, että he voivat yxinkertaisesti luovuttaa epäilyxensä ja vastuun päätöxen teosta jollekulle, joka on löytänyt totuuden ja joka vaikuttaa täysin varmalta sen suhteen, kuinka tulee toimia.
xxx/ellauri044.html on line 1262: Mikon tarina on ääritapaus, hirviömäisen isän täysseko tekele.

xxx/ellauri056.html on line 307: Luxus on parhautta, niin kuin makea epäterveellinen sokeri ja vielä epäterveellisemmät mieltä sekoittavat mömmöt. Se ei ollut luonnon tarkoitus (ei luonnolla ole sellaista), mutta vääjäämätön seuraus.
xxx/ellauri056.html on line 341: Pysyteltyään enimmän aikaa edes jokseenkin järkimiehenä Maurise alkaa loppumetreillä sekoilla jostain kuolemattomasta esikoisminästä kuten se Palkeen Salen sveiziläinen huuhaamies, mikäs se oli? ei Pestalozzi eikä Montessori vaan - juu Steiner. Vaisto, sielu, izetiedottomuus, heijastusliikkeet, intuizioni, aavistus jne. Yleiselämän oleellinen aine, sen ultravioletti säde. Kenties Maurisekin kuului niihin joilla tää sielu on ihan pinnassa. Mut oliko se kovaosainen Aku vai onnekas Hannu Hanhi?
xxx/ellauri056.html on line 343: Lopussa se rupee jopa sekoilemaan meedioista ja mistä lie ouija boardeista. Säällittävää. Sitä oli tohon aikaan paljon liikkeellä, jopa nobelisteissa. Fyysikotkin ezi jumalaa kvanttiraosta, eze piilis siellä edes pikkiriikkisenä kuten piru detaljeissa.
xxx/ellauri056.html on line 632: Schellingille on yhteistä muiden saku idioottien kanssa että ne tulee selityxistä entistä sekavammixi. Joku Andrew Bowie Standfordin filosofisivuilla koittaa epätoivoisesti selittää mitä Schelling oikeastaan tarkoitti. Nyt tarvittaisiin taas sitä heppua joka selittää mitä Mr. Bowie yrittää sanoa. Tai sitten vaan yxinkertaisesti sovitaan että tää pöpinä on täyttä sekoa.
xxx/ellauri057.html on line 347: Aivoissa sekoo ja sakoo.
xxx/ellauri057.html on line 457: Aivoissa sekoo ja sakoo.
xxx/ellauri057.html on line 620: Calleri oli hypomaaninen. Pirkko deeppinen. Onnekshi she ei ole perblriytynyt. Näyttää aika selvältä että erilaiset pyhät miehet ja naiset (jos niitä on) on olleet sekopäitä. Istuneet käkenä tuolinkarmilla kuin Aku Ankka. Kääk kääk pimpelipom. Mekin ollaan ihmisiä. No sehän on vain määrittelykysymys.
xxx/ellauri059.html on line 122: Klimatbudskapet är antikapitalistiskt och veganistiskt. Vi får inte äta kött. Vi får inte köra bil. Vi får inte flyga. Vi får inte elda. Vi får överhuvudtaget inte förflytta oss på annat sätt än med eltåg eller trampcykel. Marknadsekonomin i dess nuvarande form ska raseras. Något annat än en planekonomi kan aldrig ersätta marknadsekonomin om det stränga klimatbudskapet ska kunna förverkligas.
xxx/ellauri059.html on line 334: Pikku Lulussa oli pikku noita Pikku Syylä, jonka äiti oli ilkeämpi noita Iso Syylä. Shakespearella oli yhtä ilkeä jutku Shylock. Kazotaanpas lähemmin nyt tätä Syylökkiä. Nuorempana mä vähän niinkun sekotin sen Sherlock Holmesiin, mut nehän onkin aivan eri tyyppejä. Syylökki on tosi vaikee pala nimenomaan jenkeille, kuten alempana ilmenee.
xxx/ellauri059.html on line 560: -sekoilut ovat täysin ymmärrettäviä.
xxx/ellauri059.html on line 573: Paxu dallaspulla on hämmästyttävän samaa maata kuin Kari Hotakainen: puolisivistynyt persu. Kari on Porista ja Rautalammilta, Timo T.A. tervehtii meitä Vaasasta ja Kuopiosta. Länsi- ja Itä-Suomea on vaarallista sekoittaa, sekoitus on tappava.
xxx/ellauri068.html on line 59: Vsesojuznyj on kirjoitettu väärin s.458. Ärsyttävää puolisivistyneisyyttä. Tässä jaxossa on typerää hauskanpitoa vähäosaisempien kustannuxella ja neuvostohistorian vääristelyä. Aitoamerikkalaista koloniaali"huumoria". Food fight tästä enää puuttuisi. Rypälemarenkitortun paiskaaminen Stalinin naamaan. Kyttyräselät, spitaaliset, hebefreenikot (Saku oli sellainen) ja kaikenlaiset rammat ovat putkahtaneet loukoistaan kazelemaan tätä hupia. Taas tätä amerikkalaista arabi"terroristi"pelkoa sekottuneena vanhempaan ryssä"kommunisti"pelkoon ja saku"nazi"pelkoon.. Vizi ne pelkää kaikkia jotka vähänkin uhkaa niiden öljyhegemoniaa keski-Aasiassa. Kaikki Nobelien näiltä kentiltä saadut öljyrahat on käytetty Nobel-palkintoihin. Donald Trump vihjaa kohta vastaanottavansa fysiikan Nobel-palkinnon.
xxx/ellauri068.html on line 563: Ei pidä sekottaa Isaiah Berliniin, joka oli joko 1) 1700-luvun rabbi tai 2) 1900-luvun brittifilosofi. 2) syntyi Latviassa. Ei oikein selviä mistä se oli hyvä, paizi verraton kermaperse ja antikommunisti. Ei vaivautunut edes kirjoittamaan, sihteerit otti höpinät Grundig-nauhurille ja purki siitä.
xxx/ellauri075.html on line 232: pie sekoittaa Anne Kortelaiseen, joka toimi avaimenreikänä meidän ollessa KOPin
xxx/ellauri075.html on line 259: -tyylisissä tennareissa, Tehosekoittimen Fiksu ja kypsä -biisi kuulokkeissa
xxx/ellauri081.html on line 96:

Märkärättipää sikailee ja sekoilee vielä lisää