ellauri036.html on line 89: Hemmetti et vituttaa nää 1800-luvun herrat joilla on aamulla morkkis maxullisesta panosta niin että pussit tyhjennettyään ne lähettää ammattiauttajan inhoten matkoihinsa. Törkimyxiä! No tällä kertaa tyttö ei lähde tarpeex nopeeta ja Musse yllätetään niin sanoaxemme housut nilkoissa. Se sulkee tytön äkkiä vaatekomeroon, vai oisko vaatehuoneeseen. Kaverit tule sisään ja kertoo et George Sandilla ei ollut vaan 2 vaan 3 äijää yhtä aikaa, ja nyt ne 2 muuta on joutuneet riitoihin. Koko riitelevä porukka oli samalla naureskellut Musselle. LOL. Naura sinäkin, pitäisi sanoa Musselle, muttei se naura. Nauru ja romantiikka ei mahdu samojen seinien sisälle. Romantiikka on kuin uskontoa, se on harrasta, se hoidetaan vakavalla lärvällä. Pyhä kärsimyxeni just joo. Hemmetti nuoret miehet on torvia. Eihän tää ole muuta kuin vanhaa virnuilevaa ystäväämme narsismia. Musse läväyttää vaatehuoneen oven auki näyttääxeen ettei se ole mikään surkimus. Kaverit menee vaatehuoneeseen ja vetää oven kii.
ellauri043.html on line 1258: Kun peräpukamainen koskettaa sitä, Jeesus kääntyi sanoen: Kuka koski muhun? Se ei siis tiennyt kuka sitä koski? Mut eix sen pitänyt olla kaikkitietävä? Jos haudalla oli vartijat, ei kai naisten tarvinnut juosta hakemaan apua siirtämään isoa kiveä? Siis haudalla ei ollut vartijoita, tai sit pyhät naiset ei edes olleet siellä. Emmauxessa jesse syö oppilaitten kanssa ja antaa niiden koskea sen haavoja. Siis se on lihaa ja verta, kuiteskin se menee seinien läpi? Onx se mahollista?
ellauri043.html on line 6174: Se varmaan lie kironnut mun intoa, kiskoen kaxin käsin valkoisia hiuxiaan. Ja sen raato on jäänyt pitkäxeen keskelle mökkiä, ruokokaton alle, kaatuvien seinien väliin. Jostain reiästä nuuhkiskeleva hyeena työntää kuonoa!… kauhua! kauhua!
ellauri088.html on line 409: Mitä tapahtuu kodin seinien sisällä työpäivän jälkeen? Siitä Ron tahtoisi vaieta, koska poikaystävät on pyytäneet, mutta suostuu sentään tämän verran availemaan salaisuuden verhoa:
ellauri135.html on line 878: Varvara Lopukhina oli innokas luontoihminen, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyys ja romaanien lukeminen vaikuttavat suuresti seinien haaveilemiseen kehittämättä kuitenkaan luonnollista elinvoimaa, iloisuutta ja sosiaalisuutta.
ellauri315.html on line 430: Kun kivet ja naudat olivat melkein lopussa, sotilaat kilpailivat toisiaan yli tien paljastetun osan", ryntäsivät linnoitukseen, jossa suurin osa nyt neutraloidusta varuskunnasta tuskin taisteli. Asukkaat heittivät lapsensa seinien yli, ennen kuin he heittivät itsensä. kuolemaansa asti, sekä miehet että naiset. Mainio stratageemi, ei paremmin voi sanoa. Kuin Punavyö joka laskee konnien kuudestilaukeavien laukauxet. Paizi Naganin makasiiniin mahtuu 7 patia, syytä olla tarkkana. [Lähde: Arkadi Vasiljev.]
xxx/ellauri173.html on line 884: Hadaly osaa mennä sinne yksin, alastomana tai täysin pukeutuneena, venytellä siellä, alistua sulle, sisäpuolelle tiukasti kiinnitetyissä kambrin sivunauhoissa niin, ettei seinien kangas kosketa edes hänen olkapäitään. Tämän vankilan suljettuihin oviin on sinetöity hopealevy, johon Hadalyn nimi on kaiverrettu samoilla iranilaisilla kirjaimilla, missä se tarkoittaa ideaalia. Sen päälle tulee muinainen vaakunasi, joka pyhittää tämän vankeuden. Kaunis arkku on asetettava kamferipuukoteloon, joka on kokonaan vuorattu vanulla ja jonka neliömäinen muoto ei voi aiheuttaa heijastuksia. Tämä unelmiesi vankila on valmis kolmen viikon kuluttua. Nyt kun palaat Lontooseen, sananen Thamesin tullijohtajalle riittää saadaksesi selvityksen salaperäiselle pakettillesi.
xxx/ellauri186.html on line 660: Jeesus sanoi, Jatka, Sitten on sellaisia, Jumala rupesi hidastellen jatkamaan, jotka hakeutuvat asumattomiin erämaihin ja viettävät erakkoelämää luolissa ja onkaloissa eläinten seurana, (kz pyhä Antonius), jotkut antavat muurata itsensä seinien sisään, jotkut nousevat korkean pylvään päähän ja elävät siellä vuosikausia yhteen menoon, jotkut, mutta silloin ääni oheni ja voipui, Jumala seurasi nyt mielessään loputonta ihmisjonoa, niitä tuhansia ja tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia miehiä ja naisia jotka kaikkialla maanpiirissä menevät luostareihin, joskus aivan vaatimattomiin rakennuksiin, usein taas komeisiin palatseihin, Niissä he sitten asuvat palvellakseen minua ja sinua aamusta yöhön vigilioin ja rukouksin, ja kaikilla on sama pyrkimys ja sama päämäärå, he haluavat ainoastaan palvoa meitä ja kuolla meidän nimemme huulillaan, ja he käyttävät itsestään erilaisia nimityksiä, he ovat benediktiinejä, sisterssiläisiä, kartusiaaneja, augustinolaisia, gilbertiinejä, trinitaareja, fransiskaaneja, dominikaaneja, kapusiineja, karmeliittoja, jesuiittoja, heitä on paljon, paljon, hyvin paljon, voi kuinka minun ihan tekisi mieli voida huudahtaa että Hyvä jumala kun heitä on paljon.
xxx/ellauri208.html on line 597: Oli biologian tunti. Opettaja oli kipeänä. Katsoimme luontodokumenttia mangusteista, mankeloidun rotan näköisistä pikkupedoista. Mangustit kiipesivät päivälevon jälkeen paskanhajuisista koloistaan Serengetillä tai jossain muussa afrikkalaisen viranomaiskorruption perslävessä. Mangustit asettuivat pesäkummulle takajaloilleen, kaulaansa kurkottaen, mietteliäinä, mustin silmänympäryksin, muistuttaen Karhukoplan veljenpoikia, ja tuijottivat tasangolla törmäileviä villieläinlaumoja tiiviinä ryhmänä kuin eloonjäämistaistelun tuomitseva demarikomitea. Pörröiset vauvamangustit huojuivat evoluution keskellä unisina ja paahteen tylsistyttäminä, kurttuisin kulmin, ja lysähtelivät kumoon. Tytöt huokailivat. Ihania, ihan kuin ihmisiä, he kuiskivat luokassa, jonka ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot. Ja olivathan mangustit ihania, kun niitä katsoi oikealla tavalla, ihmisestä käsin, kun niiden mittana käytti ihmistä. Minä satuin vilkaisemaan ympärilleni muiden keskellä, edessäni pulpetilla viisisormiset käteni, näin lähellä häämöttävät kasvot, jotka tuijottivat sinertävä ruutua ja kuuntelivat lukijan eläytyvää puhetta. Ajattelin: Ihan kuin mangusteja. Palleani jännittyi. Minua huimasi. En saanut katsetta tarkennettua. Luokan tuttuus katosi, ja ihmisten. Ylle tulvahti pimeä, jota ei valaissut mikään oppivelvollisuus. Pimeä nieli seinien topografiset kartat. Pimeän kosketuksesta styroxinen Unkarin väestöpyramidi mureni ja tuprusi ryhmätyötaulun tähtikarttaan. Ikkunalaudalle lokeroidut Pahtavaaran malminäytteet putosivat paperimassakuun näkymättömälle puolelle Moskovanmereen, tyhjiin pyyhkiytyivät kansantuotteen kasvua osoitta graafit. Nicaragualaisen pihvilihan vientireitit ja uhanalaisen oselotin levinneisyysalue. Suurten jokisuistojen murtovesialueet huuhtoivat mennessään lasikaapin jyrsijät ja formaliiniin säilötyn kyyn ja violettisuonisen lehmänsilmän. Minä istuin sen katoamisen keskellä, hiljaisena, pyörteessä, kahdeksantoistavuotiaana, selitykset kadottaneena, ylettömän todellisuudentunnun vallassa, kun pimeään hävisi kaikki minkä olin uskonut jonain päivänä tietäväni. Jäljellä oli tunteikas olentolauma tuijottamassa sinertävää utua. Huh, ajattelin. Se pyyhki yli väkivalloin. Käteni vapisivat, korvani soivat. Vähitellen pelko lakkasi. Puristin kämmenillä poskiani. Ajattelin, että sen täytyi olla aivojen verenkiertohäiriö. Ajattelin olevani poikkeusyksilö. Jos sille yrittäisi antaa nimen, sen täytyisi olla taitoa olla tietämättä mitään.
xxx/ellauri304.html on line 374: Warren piti kerran taukoa kirjoittaaxeen poliisiyhdistyxelle kirjan terrorismista. Mary Higgins Clark lainasi kerran hyväksyvästi hänen kuvaustaan siitä, mitä terrori on, ja koski: "Warren Murphy sanoo: 'Terrori ei ole aaveita, jotka lentävät seinien läpi, menevät woo-woo-woo. Terrori on sitä, kun juhlat ovat ohi ja kaikki ovat lähteneet kotiin ja vihdoin voit vetää syvään henkeä ja lukita ovet ja paikkasi on vihdoin tyhjä ja hiljainen, ja sammutat valot ja sitten kuulet wc:n huuhtelevan yläkerrassa. Se on terroria. Siellä on takuulla joku aseeton ja vaarallinen huppupää neekeri kyykkypaskalla."
10