ellauri014.html on line 1002: Lukaisin tähän väliin kirjan liitteestä ne loordin Rooman seikkailut. Melkomoisen törkymöykky viftaaja, Sibeliuxen sanaa lainataxeni. Sillä oli enste joku markiisitar, elävän leski, jota se lakkas siveyssipulina naimasta kun kuuli et sillä oli mies komennuxella jossain Wienissä. Tapailivat ahkerasti siltikin. JJ tähdentää et niillä aina synkkas hyvin, vaikkei ne loordin tyhmän ahdasmielisyyden vuoxi enää bylsineet. Markiisitar luonnollisesti ei perustanut sellasesta protestanttipelleilystä. Kiltti kun oli, hankki loordille pumpattavan barbaran, pikku Lolitan, johon se voisi kevennellä itseään.
ellauri017.html on line 59: Puovo Lipposen seikkailut oli musta pienenä jo paskoja, ällösin tota tekohauskaa huonoo savvoo änkyttävää koleerista paksulaista rahvaanomaisine jaarituxineen. Mut sellaisia ne on suomalaiset liikkeenjohtajat ja poliitikot, ei se ole mikään karikatyyri, vaan realismia, a thing. Tai naturalismia osuvammin sanoen. Vaikka Haju Pisilä tai Turhapuron appi kuppaneuvos Paukku. Kalle Kustaa Korkki on kolmas samanlainen.
ellauri017.html on line 1314: Paikkakuntanne lehtimyyjiltä voi Paavo Lipposen seikkailut tulla lopeasti loppuunmyydyksi. Tilaamalla etukäteen kaikki vuonna 1957 ilmestyvät numerot, ei Teidän tarvize pelätä sitä, että joku maamme kuuluisimman revolverisankarin jännittävä ja ihmeellinen seikkailutarina jää Teiltä lukematta.
ellauri028.html on line 306: mun monipolviset seikkailut kieliopin syövereihin. Niihinköhän

ellauri031.html on line 608: Kun vauhtiin pääsin, kopsaan vielä mehukkaimpia kohtia Make Eskelisen Jalli Olosen mestauxesta, joka tulee siantappoaseessa seuraavana. Mä en ole Jallia lukenut kuin vähän sen hiljattaisen toisen tulemisen alkua, eli 1600-luvulle sijoittuvaa Hayleyn apupojan historiikkia. Näyttämönvaihdoxesta huolimatta se kuulosti samantyyppiseltä moraalipuurolta ja angstauxelta kuin nää Maken kuvailemat teoxet: kilttejä setiä, pahoja setiä ja kristillistä moraalia. Ei napannut. Jatko-osassa apupojan seikkailut jatkuu. Jaxan tuskin pysyä hereillä. No nyt lähtee Maken haupizit haukahtelemaan...
ellauri049.html on line 205: Uuno Kailas lähti parantolamatkalle Nizzaan marraskuussa 1932. Kuitenkin pitkälle kehittynyt keuhkotauti sekä Kailaan seikkailut Pariisissa ja Berliinissä ennen sanatorio Villa Constanceen saapumista veivät viimeisen mahdollisuuden parantumiselta. Runoilija Uuno Kailas kuoli 22.3.1933, viikkoa ennen 32-syntymäpäiväänsä.
ellauri052.html on line 888: Humboldtin asiakaslahja oli elokuvakässäri. Väpelön misogyynin kirjailijan rantalomaseikkailut Marilynin kaa määräilevän vaimon selän takana.
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri060.html on line 456: Kyllä. Jänis Vemmelsäären seikkailut oli eka lainaamani kirja #Keitele'en #kunnankirjasto'sta, jonne luvatta hilppasin kirkkometsän poikki. Kotona ei moitittu. Ennen oli kunnollista näiltäkin osin.
ellauri063.html on line 402: Halpojen provokaatioiden sijaan teoksen merkattua asennepakkaa olisi voinut sekoittaa esimerkiksi fiktioimalla lelusalakuljettajan seikkailut valehaavoittumisineen perussuomalaisten masinoimaksi propagandaksi. todellisuudessa moinen vaihtoehtoisten faktojen työntäminen suomalaisiin peräpuikolla olisi ollut aivan metanormaalia.
ellauri077.html on line 606: Ennen harrastettiin tota ekfraasia, Nyt on osat kääntyneet nurinpäin ja leffaohjaajat kuvittaa kirjoja. Sit mädät tomaatit ja muut leffatietokannat kuvailee sanallisesti leffoja, jotka kuvailee kuvallisesti kässäreitä, jotka kuvailee kirjallisesti julkimoiden toilailuja valokiilassa. Loputtomasta läpästäkin vois tulla filmi, jossa kuvaillaan kirjaa, joka kuvailee kexittyjä filmejä, jotka kuvailivat mitä ikinä Walluun mieleen juolahti. Se on vaan vähän liian pitkä edes kokoillan filmixi. Ehkä siitä vois tehdä pituudeltaan venyvän minisarjan, tyyliin Käsineidon loputtomat seikkailut.
ellauri093.html on line 478: Hiljan seikkailut "kolmisoinnun" parissa olivat kuin nukkekotiversio Karin vaiheista kohti vaalirovastin mukavia päiviä. Molemmat halusivat rakentaa Kristuskalliolle ja viljellä samalla kalliolla taidetta. Mutta tuuli ja lintuset veivät jyvät tiehensä. Hän kylvää kalliolle kylvää aitovierille kylvää pelloille. Toiset kuivuu toiset tukehtuu toiset hedelmiä notkuu.
ellauri118.html on line 611: Veijari-näytelmässä Aphra Behn kuvaa itselleen tuttua hovimiesten, keikareiden, seikkailijoiden sekä itsenäisten ja itsetietoisten naisten maailmaa. Hänen vakiohenkilöitään ovat kevytkenkäiset naiset ja huikentelevaiset herrasmiehet. Ilottelevan ja nokkelan dialogin keinoin Behn kertoo useiden nuorten naisten ja miesten rakkaustarinat ja –seikkailut. Tapahtumapaikkana on Napoli ja karnevaalien aika, mikä antaa naamioiden ja pukuleikkien kautta tilaa monille sekaannuksille. Näytelmän miehet ovat pääasiassa englantilaisia, mutta naiset ovat italialaisia. Komedian lopussa kaikki rakastuneet saavat omansa.
ellauri118.html on line 939: Moira ei ole eri henkilö vaan Peggyn räväkämpi alter ego. Se on ollut partiossa kuten Peggykin. Tietää missä päin on pohjoinen. Se on oikealla. Partiolaiset tuppaa olemaan oikislaisia. HBO:ssa Moiran seikkailut on siirretty Junelle. Filmin Moira on vääränvärinen, se kelpaa ainoastaan sivuvaunuxi. Sille ja Lukelle saa käydä huonosti.
ellauri185.html on line 50: Sale Bellow mainizee Horatio Alger-kirjansa "Augie Marchin seikkailut"1 alussa onnettomat äidit Eevan ja Hannan. Eevan onnettomuudet tiedetään (ne ize ansaitut), mut kuka hiivatti oli Hanna? Mulla on iso aukko raamattutiedossa deuteronomisten kirjojen kohdalla. Vaikka niissä on kosolti mehukkaita juttuja. (1"Kiemurat", kuinka typerää.)
ellauri216.html on line 492: Sen nimi on Vapahtajan seikkailut. Siinä on heppu joka harjoittaa filokaliaa niikö Salingerin Franny ja Zooey. Epäselvää muminaa. Kokeilen samaa! miettii Krysanteemi Wagneria seuraten.
ellauri221.html on line 151:

Sietämättömän seikkailut


ellauri221.html on line 153: En enää muista mistä sain vinkin lainata kirjastosta Nosovin kirjan Neznaikan seikkailut (1954). Englannixi se on Dunno. Muistaaxeni joku anglosaxi jotain siitä vittuili, mutten enää muista kuka. Nosov nyysi idean kanadalaiselta Palmer Coxilta, joka rikastui törkeästi Brownie-kirjoilla.
ellauri238.html on line 150: Molemmat olivat nyt mielisairaalan suljetulla osastolla. Vieläkö se kuului minulle? Näitä ihastumisia ja lyhytaikaisia suhteita Pentillä oli ollut aina, ne olivat jokin vähän epätavallinen osa meidän kahden välistä ystävyyssuhdetta. Alkoholin tultua tilanteiden herraksi se oli alkanut olla hyvin rasittava osa. Olimme kuitenkin edelleen naimisissa, erosta ei ollut koskaan puhetta. Pentin seikkailut olivat vain outo osa meidänkin, minun ja lasten, elämää. Lähdin siis Turkuun.
ellauri245.html on line 187: Harry Reijän seikkailut Australiassa jatkuvat. Hei onko tämä minulle kysyy ruåzalainen Birgitta ja kietoo kätensä Harryn jököttävän vällykäärmeen ympärille. Naituaan 1 varvin ja hetken juzkattuaan he heittäytyvät toistensa päälle "kertaalleen" kuin 2 kiimaista pupua. Tällästä se on kirjoissa, niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana. Väpelö Harry yllättäen saa, mm. osallistua motivoimattomaan neljä yhtä vastaan nyrkkiväkivaltaan alaluokan baarissa jossa lentää hampaita ja hammaskiveä. Nesbön kuvaus siitä on yllättävän herkutteleva ja silti kumman vauhditon. Samaa meisinkiä kuin el Zorrossa muttei yhtä nokkelaa. Jotenkin omituinen tää häiskä on. "Napata mukaan" on yxi alaluokan sanoja.
ellauri247.html on line 236: Veijariromaanit olivat tavallista suositumpia ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Nykyajan veijariromaaneissa on perinteiselle veijarihahmolle tuntemattomia moralistin ja anarkistin piirteitä. He ikään kuin edustavat viattomuutta ja kriittistä ajattelua turmeltuneen ja vieraannuttavan maailman keskellä. Moderneja veijariromaaneja ovat esimerkiksi tšekki Jaroslav Hasekin Osudy dobrého vojaka Svejka za svétové valky (1920–1923, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa), yhdysvaltalaisten John Steinbeckin Tortilla Flat (1935, Ystävyyden talo) ja Saul Bellow'n The Adventures of Augie March (1953, Augie Marchin kiemurat) sekä saksalaisten Thomas Mannin Bekenntnisse des Hochstaplers Felix Krull (1954, Huijari Felix Krull), Günter Grassin Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) ja Heinrich Böllin Ansichten eines Clowns (1963). Mannin teoksessa – kuten veijariromaaneissa usein – korostetaan huijariuden ja taiteilijuuden yhteyttä. Peltirummun rumpali Oskar Matzerath on varsin perinteinen veijarityyppi: hän lopettaa kasvamisensa kolmivuotiaana ja tarkkailee yhteiskuntaa kääpiöperspektiivistä saattaen naurettaviksi kaikki ideologiat.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri322.html on line 150: Asiat sellaisena kuin ne ovat; tai William Godwinin Caleb Williamsin seikkailut (1794; usein lyhennettynä Caleb Williams) on kolmiosainen romaani, joka on kirjoitettu kehotuksena lopettaa vallan väärinkäyttö, jona Godwin piti tyrannimaista hallitusta. Godwin käyttää Caleb Williamsia vuoden 1793 tutkielmassaan Political Justice esitettyjen ajatusten popularisoimiseksi. Koittaa osoittaa, kuinka lailliset ja muut instituutiot voivat ja tuhoavat yksilöitä, vaikka oikeusjärjestelmän koskettamat ihmiset ovat syyttömiä mihinkään rikokseen. Tämä todellisuus oli Godwinin mielessä siksi kuvaus "asioista sellaisina kuin ne ovat". Alkuperäinen käsikirjoitus sisälsi esipuheen, joka poistettiin julkaisusta, koska sen sisältö huolestutti aikansa kirjakauppiaita.
ellauri322.html on line 218: Kirja, joka ansaitsisi ehkä raflaavamman nimen, siirtyi saumattomasti seikkailutarinasta luonnossa olevan minän tutkimiseen ja siitä Ranskan vallankumouksen pohdiskeluun. Esim näin:
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri326.html on line 188: Salamanterien sota on kuitenkin lukemisen arvoinen vielä tänäkin päivänä: dystopia sekä hullu ja räikeä, kirja kertoo älykkään merisalamanterilajin löydöstä jostain Sumatran rannikolta. alku saa uskomaan seikkailutarinaan, jossa on kevyt ja etäinen sävy. Mutta ymmärrämme nopeasti, että näemme romaanin pesänukkeista vain pienimmät, joiden rakenne muuttuu pian vähitellen laajenemalla, kirjoittajan jatkuvasti turmelemalla lukijansa odotukset. Miehet kesyttävät ensin salamanterit, pitävät pian erittäin hyödyllisenä muuttaa ne vedenalaiseksi työvoimaksi halutessaan ja käyttävät niitä häpeämättömästi hyväkseen julistamalla heidän oletettua alemmuuttaan. Sitten he ymmärtävät virheensä laajuuden, mutta silloin on liian myöhäistä palata... Tietyt luvut, jotka pastisoivat tieteellisen tutkimuksen, journalistisen raportoinnin tai diplomaattisen analyysin sävyä, ovat suoraan sanottuna hauskoja. Aina yllättävän kirjan lopussa loppu on niin odottamaton, että ihmettelee, onko se kirjailijan piruetti, joka haluaa päästä kirjansa loppuun, vai eikö se ole johtopäätös taitavasti häiritsevin..
ellauri326.html on line 192: Se alkaa seikkailutarinana äänekäs ja kiroileva kapteeni (jopa malaijiksi). Jon van Toch löytää kahden merenkulun loukkauksen ja lukijan kolmen naurunpurskeen välissä tapa-poikansa, eräänlaiset hybridi- ja kaksijalkaiset salamanterit, jotka kykenevät oppimaan puhumaan, kalastamaan helmiä ja toimimaan haiden ravinnoksi. alue. Vastineeksi veitsistä ahnean hain tappamiseksi ja osterien avaamiseksi rauhallinen tapapoika kerää helmet hollantilaisen puolesta. Yhdistys on yhtä epätodennäköinen kuin hedelmällinenkin.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri390.html on line 134: Saulilla oli sivupääosa elokuvassa Muurmannin pakolaiset, joka on ensimmäisen maailmansodan vuosiin sijoittuva seikkailutarina. Saulin roolihahmo oli Väinö Taipale -niminen opas ja hänet tunnistaa kuvista paljon muita miesnäyttelijöitä pidempänä (193,5 cm). "Piexunkin" pituus oli puoli kyynärää!
ellauri390.html on line 267: Chechevinsky-perheen naisten lisäksi nuoren prinssin Vladimir Shadurskyn mielijohte tuhosi Beroevin perheen elämän ja kohtalon. Julia Beroevan ja hänen miehensä sekä lasten perhe näyttää pieneltä valopilkulta (romaanissa, toisin kuin elokuvassa, hän ei ammu itseään tai kuole, vaan pelastaa perheensä). Sattumalta Julia Beroeva kiinnitti ballissa Vladimirin silmään, jonka villiin elämään 11-vuotiaasta lähtien innokas opettaja rohkaisi ja seikkailut naisten kanssa olivat asioiden järjestyksessä. Nuori Shadursky lyö vetoa ja viettää yön Beroevan kanssa kenraali von Spiltzen ja hänen lääkärin juoman avulla. Beroevan aviomies on ollut pitkään Siperiassa työasioissa eikä tiedä vaimonsa raskaudesta ja häpeästä mitään. Jotta tarina ei tule tunnetuksi maailmassa, Shadurskyjen toimeenpanija Polievkt Hlebonasushchensky lähettää Beroevit vankilaan: Julia - miehensä Shadursky Jr.:n murhayrityksestä väärien syytösten vuoksi - Kellon levittämisestä. Mutta todellinen rakkaus ja omistautuminen voivat kestää kaikki kohtalon vaikeudet. Luultavasti tästä syystä kirjailija pakottaa heidät lähtemään Venäjältä romaanin lopussa. Täynnä toiveita uudesta vapaasta elämästä vapautumisen jälkeen (syytös tunnustettiin panetteluksi), he purjehtivat Amerikkaan. Niinpä tietysti.
xxx/ellauri059.html on line 559: Johtavien vaikuttajien naisseikkailut ja
xxx/ellauri091.html on line 272: No Mr. Mott lähti sitten itään päin Tolstoi-junalla. God bless you, siltä pääsi asemasillalla kuin Donald Trumpilta. Kai se oli hurjan helpottunut. Uudet seikkailut odottivat sitä Pietarissa. Mr. Motti lähti laulun kaikuessa ja lakkien heiluessa. Hän oli ollut Jumalan savuava ase. Mikä siis oli hänen käyntinssä tulos? Näkyväisiä voi arvioida, ei näkymättömiä, ja monet ylioppilasneitosista hävisivätkin tovin perästä näkyvistä lukuvuodexi tai kokonaan. Se mitä pääsi tapahtumaan jäi niiden ja jumalan välisexi salaisuudexi. Tuskin se kertoi siitä edes Mr. Mottille.
xxx/ellauri200.html on line 377: Fogg on keski-ikäinen bipolaarinen laiha väpelö, Passpartout on luipero frankofoni Ibrahim-niminen musulmaani lakukeppi, ja detektiivi Fixistä on tehty sarjoissa nyttemmin välttämätön 3. pyörä, neuvokas ja suulas token nuori nainen, joka alkaa kaiken kukkuraxi muhinoida Ibrahimin kaa. Foggille on kyllä varattu jossain myöhemmässä jaxossa (mitä vetoa että amerikkalaistunut - juu tietysti) Estella, joka ei kuitenkaan tule häirizemään juonenkuljetusta vaan jättää kolmikon seikkailemaan kolmistaan kuin eilisen ranskalaisen romcomin jewess, lakukeppikokki ja lepakko. Konna Bellamykaan ei ole täysin paha, pitää Foggille kauniin muistopuheen. Mutta spoilerista ilmenee että Fogg pääsee kuitenkin lyttäämään sen julkisesti loppupeleissä. Estellaa ei huolita mukaan siikveliinkään kaiketikin, missä kolmikkomme jatkaa Jules Vernen merenhuisketarinaan. Tyypillistä on, että konnantöitä rahoittava konna saa osaxeen vain pahexuntaa, kun taas suoritusportaan konnat tapetaan muitta mutkitta. Nain on meidankin elamassamme. Ehkä vituttavinta on että seikkailut on aivan sivuosassa, ja koko sarjan ytimessä on näiden tyyppien haukotuttavat keskinäiset välienselvittelyt koijassa ala tositeeveesarja Viettelysten saari.
xxx/ellauri230.html on line 37: Huomaan että paasauxen aiheet ovat enenevästi siirtyneet fiktiosta faktan puolelle. Syynä on se tuttu seikka että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Kazo vaikka Nestor Mahnon töhnäkerhon käänteitä alempana, siinä kalpenevat jopa nuoren Wallenbergin seikkailut. Ja mikä parasta, mikään feikki oikeus ei voita lopuxi eikä mustahattuisille pahixille käy sen kummemkin kuin hyvixille valkostezoneille, vaan käy niinkuin kulloinkin on käydäxeen.
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri235.html on line 63: Vapauduttuaan hän purjehtii Venäjän alueelle ja Itämerelle. Hän käy Oolannissa pommittamassa suomalaisia. Jatkosodan seikkailut saavat hänet tukahduttamaan punakapinan ja lopulta kukistamaan Putinin.
xxx/ellauri287.html on line 473:

Tapin seikkailut


xxx/ellauri287.html on line 475: Enpäs tiennytkään että Tapin seikkailut löytyvät minunkin raamatustani, nim. apinoiden teoista, luku 7.
xxx/ellauri291.html on line 88: Gene Roddenberry laati jo vuonna 1964 ehdotuksen tieteissarjasta, josta tulisi Star Trek. Vaikka hän markkinoi sitä julkisesti western-elokuvana ulkoavaruudessa – niin kutsuttuna " Wagon Train to the Stars" -junana, hän kertoi yksityisesti ystäville, että hän oli mallintamassa sitä Jonathan Swiftin Gulliver 's Travels -elokuvan mukaan ja aikoi jokaisessa jaksossa toimia kahdella tasolla: jännittävänä seikkailutarinana ja kökkönä moraalitarinana.
39