ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri308.html on line 249: Äärimmäiset, juutalaiset koomikot ja satiirit ovat tehneet holokaustivitsejä jo jonkin aikaa, mutta muutaman viime vuoden aikana heistä on tullut hyväksyttävää rehua valtavirran, massakulttuurin ja komedian kannalta. Mel Brooksin "The Producers" oli yksi ensimmäisistä popkulttuuriesimerkeistä holokaustin huumorista, jossa oli surullisen kuuluisa "Springtime for Hitler" -numero. Tuore elokuvan uusintaversio, joka julkaistiin vuonna 2005, resonoi vanhemman yleisön keskuudessa, joka rakasti musikaalia. Mutta elokuvan suosio nuorempien amerikkalaisten keskuudessa (joista monet eivät olleet nähneet alkuperäistä musikaalia) saattoi johtua Pharrell Williamsin esityksestä Franz Liebkindinä, typeränä ex-natsina. Tuolloin Pharrell oli heidän (minun) sukupolven "komedian kuningas". Rakastimme Farrellia, joka ei ole juutalainen, entisenä natsina. Avasiko se oven muille ei-juutalaisille alkaa tehdä holokaustivitsejä?
ellauri308.html on line 734: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri309.html on line 848: satiirisoimaan ja purkamaan iloista muovia. Yleisö ilahtuu. Mattelin pitäisi olla
ellauri313.html on line 465: Herman Kahn (15. helmikuuta 1922 – 7. heinäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen läski koleerikko ja Hudson-instituutin perustaja, jota pidettiin yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kusipäistä. Hän nousi alun perin tunnetuksi sotilaallisena strategina ja järjestelmäteoreetikona työskennellessään RAND Corporationissa. [RAND ei tarkoita Ayn Randia, vaikka hyvin voisi vaan R&D. Paska jenkki talousliberaali ajatustankki sekin on, vaikka Aynista ja Hermannista takuulla aivan liikaa vasemmalla.] Hän analysoi ydinsodan todennäköisiä seurauksia ja suositteli tapoja parantaa selviytymiskykyä kylmän sodan aikana. Kahn esitti ajatuksen "voitettavasta" ydinpommien vaihdosta vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassaan On Thermonuclear War, jossa hän oli yksi historiallisista inspiraation lähteistä elokuvan nimihenkilölle Stanley Kubrickin elokuvasatiirissa Dr. Strangelove.
ellauri315.html on line 365: Tuntematon määrä katosi tai hylkäsi legioonan joko tehdäkseen vaivalloisen matkan palatakseen kotiin tai liittyäkseen Tšekkoslovakian kommunisteihin. Viimeksi mainittujen joukossa oli Jaroslav Hašek, myöhempi satiirisen romaanin Hyvä sotilas Švejk.
ellauri316.html on line 330: Sinyavski ja Daniel tuomittiin liittovaltion propagandasta ja feminisaatiosta. Olikohan ne kenties juutalaisia homoja? Ne julkaisi satiirisia kirjoituksia Neuvostoliiton elämästä ulkomailla salanimillä Abram Tertz ja Nikolai Arzhak. Sinyavsky ja Daniel kiistivät syyllisyytensä, mikä oli epätavallista poliittisesta syytteestä Neuvostoliitossa, mutta heidät tuomittiin silti seitsemäksi ja viideksi vuodeksi tiukan kurin työleireille. Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri317.html on line 352: Karel Čapek ['karel 'tšapek] Cs-Karel Capek.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (9. tammikuuta 1890 Malé Svatoňovice, Böömi, Itävalta-Unkari – 25. joulukuuta 1938 Praha, Tšekkoslovakia) oli 1900-luvun merkittävimpiä tšekkiläisiä kirjailijoita. Čapek kirjoitti nykynäkökulmasta katsoen scifi-vivahteisia kertomuksia, joille oli ominaista pisteliäs satiiri. Čapek lanseerasi sanan "robotti" näytelmässään R.U.R eli Rossumin Universaalit Robotit, jonka hän kirjoitti vuonna 1920 ja jonka ensiesitys oli Prahassa 1921. Eivät työläiset tienneetkään että siinä lausuttiin työväenluokan kuolinsana.
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri317.html on line 383: 14. syyskuuta 2022. Syyt: Kiinnostamaton tarina, puinen päähenkilö, hakkeroituja amerikkalaisia troppeja. Pettymys on kaiverrettu kaikkialle minun phiziini. Luki s.142 asti. Amerikkasatiirit ei juuri naurata amerikkalaisia. Huonoin kirja, jonka olen koskaan lukenut, komppaa LJ (25 kirjaa.)
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri324.html on line 826: Hipsterirasismi on käyttäytymistä, jota tyypillisesti pidetään rasistisena ja puolustaa sitä ironisena tai satiirisena . Rachel Dubrofsky ja Megan W. Wood ovat kuvailleet sitä oletettavasti "liian trendikkääksi ja itsetietoiseksi tarkoittamaan rasistisia asioita, joita joku ilmaisee". Tähän saattaa sisältyä blackfacen pukeutuminen ja muut stereotyyppisten afroamerikkalaisten esiintymiset , sanan neekeri käyttö ja sopiva kulttuurinen paleface look. Talia Meer väittää, että hipsterirasismi perustuu siihen, mitä hän kutsuu "hipsteripoikkeuksellisuuteen", mikä tarkoittaa ajatusta siitä, että jokin tavallisesti loukkaava tai ennakkoluuloinen muuttuu ihmeellisesti fiksuksi, hauskaksi ja sosiaalisesti relevantiksi väitteellä "tavallisesti loukkaava asia on ironista tai satiirista." Muita hipsteritrendejä 2010-luvulla ovat olleet neulonta, valokuvaus, värityskirjat, pienoisryijyt, kukkien hiekkakuivatus, laatikkopuutarhanhoito, kaupunkimehiläishoito, erikoiskahvit, käsityöolut, taksidermia, uuber, fedorat, sekä paino- ja kirjansidontakurssit. Media käyttää termiä Nipster (natsien ja hipsterin portmanteau) ihmisistä, jotka yhdistävät hipster-tyylin oikeisto- ja uusnatsiääriliikkeisiin.
ellauri325.html on line 165: Arkadi Timofejevitš Avertšenko (ven. Арка́дий Тимофе́евич Аве́рченко; 1881 Sevastopol, Krim, Venäjä)1925 Praha, Tšekkoslovakia) oli venäläinen sanomalehtimies ja satiirikko. Hän kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä. Sisällissodan jälkeen Avertšenko työskenteli toimittajana eri lehdissä ja muutti 1920 ensin Konstantinopoliin ja sieltä Prahaan.
ellauri325.html on line 183: Maailmansodan alkaessa ilmestyi poliittisia teemoja. Vuoteen 1917 mennessä Averchenko lopetti puhtaasti humorististen teosten kirjoittamisen ja siirtyi satiirin alalle. Nyt hänen pääteemojaan ovat modernin hallituksen ja poliittisten hahmojen tuomitseminen. Averchenko näkee vallankumouksen työmiehen petoksena, jonka täytyy jossain vaiheessa tulla järkiinsä ja palauttaa kaikki paikoilleen maassaan.
ellauri325.html on line 266: Leacockin sketsikokoelmat jatkoivat seuraamista ajoittain lähes vuosittain, ja niissä oli sekoitus mielijohteisuutta, parodiaa, hölynpölyä ja satiiria, joka ei koskaan ollut katkera.
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 91: Sota newtsien kanssa (alkuperäisessä tšekin kielessä Válka s Mloky), käännettynä myös Salamander Wars -kirjalla, on tšekkiläisen Karel Čapekin satiirinen tieteiskirjallisuusfiktio vuodelta 1936. Se koskee meressä asuvan rodun löytämistä Intian valtamerestä, älykästä vesikkorotua, joka alun perin orjuutetaan ja käytetään hyväksi. He hankkivat ihmistietoa ja kapinoivat, mikä johtaa maailmanlaajuiseen sotaan apinoiden ylivallan puolesta. On ilmeisiä yhtäläisyyksiä Čapekin aikaisempaan RUR:iin , mutta myös joitakin alkuperäisiä teemoja.
ellauri326.html on line 194: Koska salamanterissa on majava, kapteeni voi vuorostaan ​​yhdistää voimansa rikkaan teollisuusmiehen kanssa rakentaakseen vedenalaisia ​​rannikoita. Epätavallisen lajin vienti ja sen häpeämätön hyväksikäyttö alkavat ja lisääntyvät. sävy muuttuu. Mitä Capek ei unohda ilmoittaa meille yhden hahmon suun kautta: "Vaihdamme helmenkalastusseikkailuromaanin työhymnillä". Poistu Jack Londonista. Tee tie poliitt-journalistiselle, tieteellis-kapitalistiselle satiirille. Ja paljon muuta.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri331.html on line 147: Koomisimmat läpät on että Zhirinovski oli höveli ja Valeri Gergijev piti Pussy Riotista. Tätäkään eivät kaikki lukijat ehkä ymmärrä. Sivustoa voidaan verrata The Onioniin (USA) ja Private Eyeen (Britannia). The Onion is an American "fake news" organization. It features satirical articles reporting on international, national, and local news as well as an entertainment newspaper and website. Sipulin artikkelit kattavat ajankohtaisia ​​tapahtumia, sekä todellisia että kuvitteellisia, parodioivat perinteisten uutisorganisaatioiden sävyä ja muotoa tarinoilla, pääkirjoituksilla ja mies-kadun haastatteluilla käyttäen perinteistä uutissivuston ulkoasua ja toimituksellista ääntä, joka on mallinnettu uutissivuston Associated Press mukaan. Yxityisezivä on brittiläinen kahden viikon välein ilmestyvä satiirinen ja ajankohtaisia ​​asioita käsittelevä uutislehti, joka perustettiin vuonna 1961. Se ilmestyy Lontoossa, ja sitä on toimittanut Ian Hislop vuodesta 1986 lähtien. Julkaisu on laajalti tunnustettu näkyvästä kritiikistä ja julkisuuden henkilöiden loukkaamisesta. Se on "syvästi konservatiivisella muutosvastarintamalla" vastustanut siirtymistä verkkosisältöön tai kiiltävään muotoon: se on aina painettu halvalle paperille ja muistuttaa muodoltaan ja sisällöltään sarjakuvaa yhtä paljon kuin vakavaa lehteä. Lehteä lehteilee 700K brittilukijaa. Ei sillä kuuhun mennä.
ellauri332.html on line 162: On turha sanoa, että "Simpsonit" -show on rypistynyt muutaman höyhenen yli 30 (ja lisää) vuoden aikana. Animaatioesitys on sekoitus satiirista ja WC-huumoria, joka on aina pitänyt yleisön ja sensuurit WC-istuinten reunoilla.
ellauri335.html on line 332: Dodi, Oikein arvattu! Poliittisesti Reijon teoksista voi lukea vasemmistoradikalismin eri aikakausien suuntausten ja muunkin herkkäuskoisuuden kritiikkiä. Mäkeä häiritsevät punavihreät ajatusmiliisit ja hänestä kulttuurisen omimisen kielto on keksitty kehnon ketamiinin vaikutuksen alaisena. Tuotantoaan Mäki on luonnehtinut yhteiskunnalliseksi satiiriksi. Kyllä naurattaa. Reiska ilmeisesti satirisoi kaikkia vähänkin vasemmistolaisia kannanottoja, mikä tekee siitä leimallisen persun. Toisaalta kukaan sen tyypeistä ei ole yhtään parempi, Vares izekin on täys paskaläjä. Mitä tästä on pääteltävä? Kenties Repa ei pidä ihmisistä yiipäänsä. Se on jos totta sentään varteenotettava asenne.
ellauri342.html on line 317: Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä kiropraktikko Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Iisakki Jokinen (Isaac Rivers) uskoi selkäkipuja aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta. Naisviha on vankin säie Martin muuten harsuhkon turinoinnin kudelmassa. Veikkaan että Gurli oli päässyt kastroimaan Mapen pahasti.
ellauri342.html on line 319: Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle. Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b, siltä varalta että haluatte käydä kusaisemassa tämän noskelaisen misogyynin haudalle.
ellauri353.html on line 223: Kamarineidon päiväkirja ( ranska: Le journal d'une femme de chambre, italia: Il diario di una cameriera ) on espanjalaissyntyisen elokuvantekijän Luis Buñuelin ohjaama draamaelokuva vuonna 1964. Pääosassa Jeanne Moreau on pariisilainen kamarineito, joka käyttää kehoaan ja aikoo sillä selviytyä perversiosta, korruptiosta ja väkivallasta, jonka hän kohtaa maakunnallisella kartanolla, jossa hän menee töihin. Vaikka se onkin erittäin satiirinen ja heijastaa hänen tyypillisiä porvaristonvastaisia tunteitaan, se on yksi Buñuelin realistisimmista elokuvista ja välttelee yleensä outoja surrealistisia kuvia ja kaukaa haettuja juonenkäänteitä, joita löytyy monista hänen muista teoksistaan. Se on jopa tylsempi kuin Renoirin vastaava.
ellauri362.html on line 153: Thomas Love Peacock (18. lokakuuta 1785 – 23. tammikuuta 1866) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja East India Companyn virkamies. Hän oli Percy Bysshe Shelleyn läheinen ystävä ja he vaikuttivat toistensa työhön. Peacock kirjoitti satiirisia romaaneja, joissa jokaisessa oli sama perusasetus: hahmot pöydässä keskustelemassa ja arvostelemassa päivän filosofisia mielipiteitä.
ellauri362.html on line 155: Peacockin oma paikka kirjallisuudessa on ennen kaikkea satiirikko. Se, että hän on kuitenkin ollut vain harvojen suosikki, johtuu osittain hänen teoksensa erittäin älyllisestä laadusta, [ tarvitaan lainaus ], mutta pääosin hänen tavanomaisen kirjailijan pätevyyden puutteesta, josta hän ei piittaa paskan vertaa. Hänellä ei ole juonta, vähän inhimillistä kiinnostusta eikä johdonmukaista luonteen määrittelyä. Hänen persoonansa ovat pelkkiä nukkeja tai parhaimmillaan abstraktien ominaisuuksien, kuten armon tai kauneuden, inkarnaatioita, mutta kauniisti kuvattuina.
ellauri362.html on line 183: Peacock nautti Mary Shelleyn avuista ja Percy Shelleyn kehuista. George Gordon, Lord Byron, löysi myös ansioita Peacockin runossa. John Keaz ei pitänyt hernekukosta, Southeystä puhumattakaan. Mary Shelleykin inhosi tahmanäppistä Hernekukkoa. Romaani Nightmare Abbey on satiiria Percyn seurakunnasta. Scythrop oli pilakuva Percystä. Hernekukko teki pilkkaa myös Coleridgestä.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri368.html on line 219: mutta suurimmaksi osaksi parodistin kohtalo oli kaikkien humoristien kohtalo - ei otettu vakavasti. Ihmiset nauroivat heidän vitseilleen, nauttivat niistä nokkeluutta ja sarkasmia, mutta jatkoivat omilla vanhoilla tavoillaan ihan sama. Ainoa parodia, joka teki itsensä vahvasti tunnetuksi, oli Joseph Perlin Reveur of Secrets ja jopa tämä merkittävä satiiri tuottanut kyseenalaisia ​​tuloksia
ellauri368.html on line 228: Parodia ei ole niin vanha heprean kirjallisuudessa. Vaikka Toora sisältää runsaasti erilaisia ​​satiirin muotoja, se ei sisällä yhtään esimerkkiä parodiasta, ellei sitä tarkastella sellaisena kokonaisuutena. Talmudista odotamme luonnollisesti löytävämme parodiaa riittävästi edustettuna, sillä muinaisilla rabbeilla oli innokas huumorintaju. Withal, sitä on Talmudissa hyvin vähän, mitä voidaan kutsua puhtaaksi parodiaksi, ja jopa sen transvestitioiden määrä on liian pieni ansaittavaksi enemmän kuin ohimennen. 4 Katso tästä aiheesta: H. Adler, Jewish Wit and Humor: The Nineteenth
ellauri368.html on line 238: Ibn Shabbethain toinen satiiri on hänen Dialogue Between Viisaus ja rikkaus''', kirjoitettu vuonna 1214. Dialogi on seuraava: Peleg ja Joktan, kaksoisveljet, kiistelevät viisauden ja vaurauden suhteellisista ansioista. Yksi pitää viisautta, toinen wealthia, voimakkaimpana voimana
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan ​​Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 250: Satiirin humoristisimmassa osassa kontrasti vedetään juutalaisen tytön helpon elämän juutalaisen pojan raskaan olemassaolon välille. Juutalaisella tytöllä sanoo satiiri on vähän huolia ja vielä vähemmän velvollisuuksia, kun taas poika saatetaan tuntemaan uskontonsa taakka jo lapsenkengistä lähtien. Hänellä on kuusisataakolmetoista ohjetta noudatettavana, ja monia vaikeita opintoja, kun taas juutalaisella tytöllä on vain yksi elämän tavoite - mennä hyvin naimisiin. Valittuaan huonoa onneaan
ellauri368.html on line 309: Paljon tärkeämpi kuin nämä ovat Neuvot varten velkoja ja velallinen, kirjoittanut Zachariah Pugliese vuonna 1791 tai 1795. Se parodioi Maimonides-koodia, a se ei ole satiiri. Se on pikemminkin opas panttilainaajille ja rahanlainaajille, antaa erittäin selkeällä ja viihdyttävällä tyylillä, täydellisen esittelyn säännöistä ja määräyksistä, jotka tämän kutsumuksen ihmisten tulisi seuraa. Kaikki mahdolliset hätätilanteet huomioidaan. Se myös antaa yksityiskohtainen kuvaus monimutkaisesta kirjanpitojärjestelmästä työllistää kaupassa, mikä kaikki todistaa koronkisk- lainanantajan tärkeydestä ja kunnioituksesta, jossa häntä pidettiin noiden aikojen juutalaisten keskuudessa.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia ​​lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
ellauri372.html on line 490: Hudibras on merkittävä pitkäikäisyydestään: 1660-luvulta lähtien se oli enemmän tai vähemmän aina painettuna, useilta eri kustantajilta ja toimittajilta aina ensimmäisen maailmansodan aikaan (katso alla). Byronin mestariteosta Don Juania (1819–1824) lukuun ottamatta on harvoja tämän pituisia (yli 11 000 riviä) englanninkielisiä säesatiireja, joilla on painettu näin pitkä ja vaikutusvaltainen elämä. Syynä lie ollut se, että satiiri "ilahdutti kuninkaallisia, se oli vähemmän hyökkäys puritaaneja vastaan ​​ja parodia vanhanaikaisesta kirjallisuudesta kuin kritiikki vasemmistolaisesta ajattelusta ja nykyajan moraalista."
ellauri372.html on line 502: Ned Ward, täysin oppimaton korkeakirkollinen surkea satiirikkokaveri, koitti kääntää Don Quixote hudibrastiikaxi. Siitä tuli pannukakku.
ellauri372.html on line 546: Hudibrastiikkaa on perinteisesti käytetty huonoon brittisatiiriin. Esimerkiksi toinen satiirikkoääliö Jonathan Swift kirjoitti lähes kaiken runoutensa hudibrastiikalla.
ellauri373.html on line 323: Jos kysymys nyt esitetään, että mihin asti rykäistiin viime (khm toissa) vuosisadan 60-luvulla, niin satiirissa runoilija N.A. Nekrasov vastasi shakkimuotoon - "ken asuu iloisesti, rauhassa Venäjällä?” niin ehkä, kyllä- tällä "ihmisten surun" väärällä laulajalla on meidän Toivo, että minulla olisi tarpeeksi rehellisyyttä ja rohkeutta vastata: "Minä vain odotan!" Olli! Minä olen mistelin alla!
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 197: Ostin Tammiston Kontista Hellerin kovakantisen Kuvittele tätä (Picture this). Se tarkastelee satiirin varjolla ihmisen olemassaolon perusdikotomioita. Teos hyppää Ateenan kulta-ajalta 1600 -luvun Hollantiin ja Amerikan valtakunnan nousuun; hyppäämällä Aristotelesta Rembrandtiin, Sokrateen ja takaisin Helleriin ja jopa Jimmy Carteriin. Niitä (paizi Jimmyä) yhdistää yksi maalaus: Rembrandt van Rijnin Aristoteles miettimässä Homeroksen rintakuvaa. Sen on jenkit ryövänneet Uuden Amsterdamin Metropolitan-museoon.
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri403.html on line 226: Amerikan psyko (engl. American Psycho) on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Mary Harronin ohjaama yhdysvaltalainen psykologinen jännityselokuva ja satiirinen kuvaus 1980-luvusta.
ellauri408.html on line 614: Roman de la rosen jatko-osa on satiiri luostarikuntia, pappien selibaatia, aatelistoa, Pyhää posliini-istuinta vastaan, kuninkaallisten liiallisia väitteitä, mutta ennen kaikkea satiiri naisista ja avioliitosta. Vaikka Guillaume oli asettanut itsensä rakkauden palvelukseen ja paljastanut "kohteliaisuuden" lait, Jean de Meung lisää "rakkauden taiteen" paljastamalla julmasti naisten oletetut viat, heidän ansojaan ja keinot rotkauttaa heitä. Jean de Meungissa ruumiillistuu fabliauxin pilkan ja skeptisyyden henki. Hän ei jaa aikansa taikauskoa, ei kunnioita vakiintuneita instituutioita, halveksii feodalismin ja romanssin käytäntöjä. Hänen runonsa pituus ei ollut este sen suosiolle 1200- ja 1300 - luvuilla.
ellauri411.html on line 608: Huolimatta ristiriidassa Joh. 3:13:n ja itsensä kanssa , Roomalaisille 1: 6 ja 1 Timoteukselle 5:16, Paavali meni kerran kolmanteen taivaaseen puhumaan Jumalan kanssa ja tuli sitten taas alas ( B ΄ Pros Korintti 15 : 1-5 ) . Tästä "faktasta" on tehty suuri vitsi satiirisessa teoksessa Philopatris tai Didascomenos , jonka aikaansaajaxi luetaan kreikkalainen jättiläinen Lukianos Samosatasta, joka eli noin vuosisadan Paavalin jälkeen.
ellauri419.html on line 342: Jean de La Bruyère (1645-1696), ranskalainen moralistisatiirikko, joka tunnetaan parhaiten ainoasta teoksestaan "Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle", jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
xxx/ellauri044.html on line 759: Nauraminen on alempien apinoiden lohtunami, se on nähty näissä paasauxissa jo tuhannesti. Niskan päällä olijat vaatii perusilmettä ja ylevää ylempien ihannointia. Pomottelijat inhoo satiiria, se on yxinomaan mautonta ja raivostuttavaa.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri044.html on line 770: Voltaire lähti koulusta 17-vuotiaana, se oli päättänyt tulla kirjailijaksi. Isänsä kuitenkin olisi halunnut poikansa opiskelevan lakia. (Huoh, taas yxi, että näitä piisaa.) Voltaire teeskenteli työskentelevänsä Pariisissa lakimiehen apulaisena, mutta käytti suurimman osan ajastaan kirjoittaen satiirista runoutta. Kun isä sai tän selville, se luki pojalle lakia ja lähetti sen uudelleen lukemaan lakia, tällä kertaa provinsseihin. Voltaire kuitenkin jatkoi kirjoittamista, tuottaen esseitä ja historiallisia tutkielmia, jotka eivät aina olleet historiallisesti paikkansapitäviä. Tää ja Voltairen terävä äly teki hänestä suositun aatelispiireissä. Kunnes pääsi yxi läppä liikaa, kunkku sanoi "tuo ei ollut enää hauskaa" ja lukizi sen bastiljiin.
xxx/ellauri103.html on line 125: Leena Krohn pitää sananvapauden pahimpana globaalina uhkana poliittista islamia, joka pyrkii brutaalein keinoin tukahduttamaan kaiken sitä kohtaan suunnatun kritiikin. Vuonna 2015 poliittisen islamin nimissä murhattiin kaksitoista satiirilehti Charlie Hebdon työntekijää. Naura sinäkn, on Leenan neuvo islamisteille.
xxx/ellauri129.html on line 597: Karl Ludwig Börne, alkujaan Loeb (Löb) Baruch, (6. toukokuuta 1786 Frankfurt am Main - 12. helmikuuta 1837 Pariisi) oli saksanjuutalainen poliittinen kirjailija ja satiirikko. Hän kuului Nuori Saksa-liikkeeseen. Börne oli alkuaan lääketieteen ylioppilas, siirtyi sitten juridisiin tutkimuksiin ja antautui lopulta sanomalehtimieheksi ja kirjailijaksi kun ei muuhun kyennyt.
xxx/ellauri130.html on line 569: Pope & Swift: Koomikko Vilpitön Nahkuri ja rikoskirjailija Dionyysijä Miina ovat aloittaneet viimeisen matkansa Taivastaiteiden suurten kirjailijoiden jalanjäljissä, tutkien satiirien Alexis Paavin ja Jonathan Vikkelän elämää ja teoksia, Brittiläinen komediaopas voi paljastaa yksinomaan.
xxx/ellauri137.html on line 630: