Määräajoin pidin jumppataukoa; venytellessäni käsivarsia musta tuntui kun taivaalta olis kuin suihkukaivosta satanut mun päälle sääliä. No, se kaivo on nyt ehtynyt, nähtävästi. Mix?

Lattia on märkä! Onko satanut? Häh? Sirpaleita! Ruukku on särkynyt! ... entä leili?
ellauri403.html on line 136: Kiitos Nooa. Muista napittaa. Keitä te olette? Ja yksi heistä vastasi ja sanoi: Minä olen Elias, Jumalan profeetta. Minä olen Elias, joka rukoilin, ja minun sanani tähden taivas ei satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen ihmisten pahojen tekojen tähden. Vanhurskas ja totinen on Jumala, joka tekee palvelijainsa tahdon; Sillä usein enkelit rukoilivat Herralta sadetta, ja hän sanoi: Ole kärsivällinen, kunnes palvelijani Elias rukoilee ja rukoilee tätä, niin minä lähetän sateen maan päälle. Joo kiitti vitusti, heitti siihen Nooa ohesta.
ellauri428.html on line 327: Suomalaiset sotilaat paahtoivat susia kansakoulun pihalla. Tykit jylisivät siellä jossakin. Yöllä oli satanut siitettä, hyvin luisti suxi. Myydään riekot saxalaisille, niillä on hyvää tavaraa. Hiihtää julkutettiin äänettöminä. Liiaxi oikealle. Miilin housut kostuivat. Niissä oli pieni mättäännypyrä. Ärmäkkä vinkeä tuuli puhalteli. Kännyköistä loppui akku. Älä sure hyvitteli Miili. Hyvin nukutun yön jälkeen jaxaa taas hiihdellä, ja kazoa tupsuniskaa samalla. Iipolla tapitti kuin maalisjänixellä, muttei tullut valmista. Tupsuniskaa ei vain näkynyt. Harmin äty kiherteli kumppanusten mielessä. Tse tse äijäpaha, hyvitteli Miili ja rapsutti Iippoa kyrvän takaa. Näetkös nyt miten nöyrä se on. Heiluttaa häntäänsä. Tulla nulkkaa suopungissa. Ei sitä saa liikkeelle leuan alta nykimällä. Miili antoi sille t--nippurin kuonon päähän. Voi tulenpalavat! Siitä lähti nahka! Jonkin ajan kuluttua Iippo palasi vetelästä suonsilmästä vetäen perässään vastahakoista sarviniekkaa. Eipähän sentään kovin kauas lennähtänyt hän toimitti jo lauhtuneena.
ellauri460.html on line 314: On merkille pantavaa, että tuossa opetusjaksossa Jeesus käyttää aluksi pronominia ”te”, mutta kun Hän puhuu siitä hetkestä, jolloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, Hän käyttää pronominia ”he” (Matt. 24:30). Näin Hän antaa ymmärtää, että Hänen omansa, 100% proof ex- juutalaisista muodostuva valvova seurakunta ei ole enää täällä maailmassa tuolla hetkellä! Puhuessaan Filadelfian seurakunnan enkelille, Jeesus lupaa, että Hän pelastaa hänet koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin (Ilm. 3:10). Tuo lupaus on tietysti tarkoitettu toisaalta historialliselle Filadelfian seurakunnalle (joko TAAS?), mutta uskon, että nuo Ilmestyskirjan seurakunnat kuvaavat tietyllä tavalla kirkkohistorian eri ajanjaksoja (ks. sivu 20. Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa), ja näin ollen tuo Filadelfia kuvastaa juurikin lopunajan valvovaa seurakuntaa. Lupaus siis annetaan, että se otetaan pois näkemästä pahinta ahdistuksen aikaa. Tuon periaatteen kanssa pitää yhtä myös VT:n todistus, kuinka vanhurskaat otettiin pois aina ennen kuin Jumalan järkyttävät tuomiot kohtasivat. Näin kävi vedenpaisumuksen edellä, Nooa ja hänen perheensä menivät arkkiin ja Jumala pelasti heidät tuholta. Niin kävi myös Lootin aikana, enkelit veivät Lootin Sodomasta tyärten pantavaxi ennen kuin taivaasta satanut tuli ja tulikivi tuhosivat kaupungin!
xxx/ellauri086.html on line 527: Maaliskuista uutta lunta oli satanut meidän pihalle. Lumessa näkyi piipertäviä jälkiä, jotka kiertelivät taloa ja johtivat vanhasta kompostista kuistin alle. Rottia! Niitä ne ovat varmasti. Toiset jäljet tulivat naapurista, keltaisen talon pihalta ja veivät kohtaan johon olin kaatanut laskiämpärin huuhdevesiä. Takkahuipaleiden rottia! Kolmannet jäljet johtivat uudelta lintulaudalta vähän matkaa eteenpäin, kunnes ne kohtasivat lumessa hypähdelleen linnun jäljet, tod.näk. harakan. Molempien jäljet päättyivät siihen kohtaamispaikalle. Harakka oli luultavasti vienyt jyrsijän ja lennähtänyt pois.
xxx/ellauri116.html on line 231: Jos vuonna 1983 tammikuisena iltana ei olisi satanut rajusti Jerusalemissa, Arnon Hubara ei olisi ehkä jäänyt suomalaisen Ullan luokse yöksi. Ehkä Vantaalla ei olisi Hubaran perhettä, jossa kolme tytärtä Shirley, Sarah ja Eden ovat saaneet kahden kulttuurin rikkauden. Juutalaisuus elää perheessä tiettyinä perinteinä ja heprean kielen taitona. Suomalaisuus on kuitenkin niin vahvaa, että Arnon on täydellinen Lapin-hullu, joka viettää mieluiten lomat vaeltamalla pohjoisessa. Samaan aikaan Ulla saattaa matkustaa lapsien kanssa pariksi kuukaudeksi Israeliin omien ystäviensä luo.

8