Määräajoin pidin jumppataukoa; venytellessäni käsivarsia musta tuntui kun taivaalta olis kuin suihkukaivosta satanut mun päälle sääliä. No, se kaivo on nyt ehtynyt, nähtävästi. Mix?

Lattia on märkä! Onko satanut? Häh? Sirpaleita! Ruukku on särkynyt! ... entä leili?
xxx/ellauri086.html on line 539: Maaliskuista uutta lunta oli satanut meidän pihalle. Lumessa näkyi piipertäviä jälkiä, jotka kiertelivät taloa ja johtivat vanhasta kompostista kuistin alle. Rottia! Niitä ne ovat varmasti. Toiset jäljet tulivat naapurista, keltaisen talon pihalta ja veivät kohtaan johon olin kaatanut laskiämpärin huuhdevesiä. Takkahuipaleiden rottia! Kolmannet jäljet johtivat uudelta lintulaudalta vähän matkaa eteenpäin, kunnes ne kohtasivat lumessa hypähdelleen linnun jäljet, tod.näk. harakan. Molempien jäljet päättyivät siihen kohtaamispaikalle. Harakka oli luultavasti vienyt jyrsijän ja lennähtänyt pois.
xxx/ellauri116.html on line 231: Jos vuonna 1983 tammikuisena iltana ei olisi satanut rajusti Jerusalemissa, Arnon Hubara ei olisi ehkä jäänyt suomalaisen Ullan luokse yöksi. Ehkä Vantaalla ei olisi Hubaran perhettä, jossa kolme tytärtä Shirley, Sarah ja Eden ovat saaneet kahden kulttuurin rikkauden. Juutalaisuus elää perheessä tiettyinä perinteinä ja heprean kielen taitona. Suomalaisuus on kuitenkin niin vahvaa, että Arnon on täydellinen Lapin-hullu, joka viettää mieluiten lomat vaeltamalla pohjoisessa. Samaan aikaan Ulla saattaa matkustaa lapsien kanssa pariksi kuukaudeksi Israeliin omien ystäviensä luo.

5