ellauri043.html on line 5110: Mä olen voittanut Kerkoopit, amazonit ja kentaurit. Mä olen tappanut koko joukon kuninkaita. Mä olen rikkonut Akhelouxen (1 iso joki) tötterön (tai sarven). Mä olenhalkaissut vuoria, yhdistänyt valtameriä. Mä vapautin orjamaita; mä kansoitin asumattomia. Mä oon nähnyt koko Gallian. Mä olen kulkenut janoisen erämaan läpi. Mä olen puolustanut jumalia, ja pääsin irti Omphaloxesta. Mutta Olympos on liian painava. Mun kädet väsyy. Mäkin kuolen!
ellauri043.html on line 6847: Kun mä käännyn etelätuuleen päin, niistä lähtee ääniä jotka vetää puoleensa ihastuneita elukoita. Käärmeet kietoutuu mun jalkoihin, ampiaiset liimautuu mun sieraimiin, ja papukaijat, kyyhkyt ja iibixet tappelee mun sarvenhaaroissa.
ellauri051.html on line 212: Kuin Estgaten pikku torakat, ne työntää tuntosarvensa heti esille seinänraosta kun keittiön valot sammuvat ja pöydälle on jäänyt leivänmuruja. Nyt on hämäräheikkien aika mezästää, nyt ois taas rahaa kahmittavissa köyhiltä.
ellauri066.html on line 55: Kivennavalla daamit Keke ja Kati majoitettiin pihalle. Aamiaisen toi Paavolainen pukeutuneena hiljaisexi palvelijaxi vain pyyheliina suojanaan. Vinttikamariin oli rakennettu vanhoista verhoista itämainen teltta, jonka kahdenpuolen oli salin palmuista katkaistut lehdet. Lasse oli pyylevä bagdadilainen kauppias. Jylhän Ykälle pantiin musta vanne ja uumille värikäs pöytäliina. Pienet viixet ylähuulessa se näytti toreadorilta. Paavolainen oli pieni fauni puna-vihreissä sukkahousuissa pienet sarventyngät päässä. Ilmari Pimiä oli eunukki. Hänellä oli sen sijaan käyrä miekka, keihäs ja kilpi. Spriilamppuja ja suizukepilviä, seinäverhoissa osanottajien runoja, jotka he ize lausuivat. Jylhä esitti toreadoria. Paavolainen pani huimia hyppyjä ja säesti huilulla. Papittaren tanssin aikan paloi vaan yxi kynttilä, loppupeleissä sammutettiin sekin. Lopuxi kääriydyttiin vällyihin ja lähdettiin rekiretkelle. Paavolainen olisi halunnut olla miespääosassa, mutta Kati kannusti Ykää. Oli ilmeistä että nuoret runottaret eivät ollet immuuneja Jylhän munalle. Kekekin aivan sähköistyi Ykän silmistä, ne olivat kuin hindun silmät.
ellauri096.html on line 719: "Kielen rajat ovat maailman rajat" sehän on nuoren Ludin versio iänikuisesta idealismista. Kielellinen käänne, what the fuck, samaa kakkaa se on vaan toisennäköisessä kääreessä. Loppukiireissä Wittgensteinkin alkoi jauhaa uskontoa. Kun vähän raaputtaa niin näistä idealistipelleistä alkaa sarven tai siiventynkä pilkottaa.
ellauri096.html on line 853:

Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, ­joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.

Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena. Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten ­kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.
ellauri198.html on line 628: Dauntless the slug-horn to my lips I set, Otin poskeen etanansarven soikean,
xxx/ellauri086.html on line 108: Juhana Vartiaisen ryömiessä jälleen kerran lattialistan alta esille toinen torakka Ville Rydman perässä tuli mieleen että sekin on erehdyttävästi Hiidenpadan Rääpän näköinen. Ehkä rääppä onkin enemmänkin tollainen ammattinimike, jonkun Hornansarven adjuntantti aloittaa vt. rääppänä ja ylenee sitten päätoimisexi rääpäxi, unelmana loppuviimein päästä nilkixi nilkin paikalle. Rääpästä tuli siten mieleen nilkki jonka komennossa laitosneuvostoliiton rääpät viihtyivät. Eli olisko aika kazoa onko nilkin Jalasjärvi-plokiin ilmestynyt jotain uutta räävittävää. Se ei ole ollut oikein aktiivinen viime aikoina, oiskohan sillä jotain lääketieteellisiä ongelmia.
xxx/ellauri134.html on line 418: Tää kuulostaa sarjayrittäjältä. Hyvin paha. Hän on täällä tänään. Tää on 1-sarvinen, joka työntää jäykän sarven pissaliisan syliin. Hmm, mites sitten tamma? Sillä Kirrsi Rriski (alias Kikka, Petzkun vaimo) on tämmönen. Ja Arto Samuli on ihan siinä viivalla.
xxx/ellauri286.html on line 194: Virginia Woolfin täplä seinässä paljastui lopulta etanaksi. Se on hyvä vertaus myös omalle suhteelleni Viron lähihistoriasta kirjoittamiseen: vasta sateella kotiloonsa kätkeytynyt etana tulee näkyviin ja näyttää sarvensa, ja juuri niin kävi minulle.
xxx/ellauri366.html on line 82: Lerppahattu Leif katkeroituu erityisesti somaliterroristien valkoihoisille kanoille. Siinä on jotain eri epäreilua, niinkuin Al Holin naisissa. Olkoonkin että pitkänhuiskeilla Aahrikan sarven miehillä on mahtavammat kikkelit, silti vittu, ne on meidän naisia! Epistä!
xxx/ellauri394.html on line 431: Havaijin menneisyys on eksoottista, täynnä myyttejä ja jumalia, Kamehameha Suuria, ihmisuhreja ja veristä sodankäyntiä meloilla ja keihäillä. Kaikki tämä yhdessä hiekkarantojen ja tuoksuvien tuulien kahisevien kuutamoisten palmujen kanssa tarjoaa kliseiden runsaudensarven, joka on hajallaan Havaijilla sijoittuvien satojen murhamysteereiden läpi.
12