ellauri034.html on line 460: Hoblan tuon talousliberalismin lipun kolumnisti vaatii jo, että yhteiskunnan pitää valvoa ettei rivistä poikkeajat polta tupakkaa, liho liikaa tai muuten rasita yhteistä terveydenhuoltopottia. Se ei ole vaan niiden asia, kyllä meilläkin on siinä sanamme sanottavana, ja se sana on EI. EI tupakointia, EI ryyppäämistä, EI roskaruuan syömistä. Tarkkailkaa naapurianne ja raportoikaa poikkeavuuxista.
ellauri058.html on line 392: Uudessa ajassa välttämättä kirjailijan intentiot, mitä kirjailija on tarkoittanut teoksella sanottavan, eivät aukene samalla tavalla kuin aikalaisilla. Arto Haapalan mielestä intentioiden tunnistaminen ei edellytä kirjailijan mielen sisään menemistä eikä välttämättä edes kirjailijan elämän tarkkaa tuntemista. ”Usein intentiot näkyvät teoksesta. Teos voi jopa olla luotettavampi kirjailijan toiminnallisia intentioita koskeva tietolähde kuin kirjailijan omat myöhemmät lausunnot.”
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri131.html on line 918: Marianne hokaa: Olin alun alkaen pitänyt izeanalyysiä hyödyllisenä. Muze ei mennytkään niin. Mitä enemmän kaivelin napaani, sitä enemmän nöyhtää löytyi. Yhtäkkiä kaikki näytti selkeältä! Olin käsittänyt koko self helpin väärin. Minun tulisi keskittyä olemaan hyvä ihminen sen sijaan että yrittäisin olla onnellinen! Mariannen äiti sanoi toivovansa kuoltuaan hautajaisissa sanottavan ettei se ollut tehnyt vahinkoa kellekään. Oliko se vaatimaton tavoite vai kunnianko himoinen?
ellauri247.html on line 252: Hänen astuessa huoneeseeni en ainoastaan hämmästynyt hänen kauneutensa johdosta, vaan hänestä tuoksusi sellainen viattomuus ja viehättävyys, että tunsin paikalla sydämeni valloitetuksi. Hänen lähdettyään Scipio kertoi häntä sanottavan yhtä älykkääksi kuin kauniiksikin, ja että koko seudulla sitä pidettäisiin onnen poikana, joka saisi hänet omakseen. "Minä, minä tahdon hänet omakseni", huudahdin silloin, "jos hän vaan suostuu. Minä aion naida häntä sinun välitykselläsi, jollei joku ole vaan jo hänen "sydämessään" pistäytynyt." Etc. etc. etc.
ellauri279.html on line 346: Kirjassaan Puskipa Pushkinkin kerran vasikkaa tamme fan (suom. 1976) Solženitsyn kertoo, että hänen kirjoittamisensa tärkein vaikutin oli tuoda esiin ojennustyöleirien asukkien kurja asema. Sensuurin välttääkseen hän puki sanottavansa romaaneiksi. Hyvin toimi tämä salajuoni. Solženitsyn itse piti pääteoksenaan vuosina 1983–1991 julkaistua romaanisarjaa Krasnoje koleso, joka kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumoukseen ja sen seurauksia. Sarjan osat (eli solmut, uzly) ovat Avgust 1914, Oktjabr 1916, Mart 1917 ja Aprel 1917. Näistä toisen kirjan ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Punainen pyörä. Toinen solmu: Lokakuu 16 (Tammi 1985). Ne ovat huisin tylsiä, neuvostovastaisia eivätkä tuo kuvaan mitään uutta. (Tän voi varmuudella sanoa näin lukematta sight unseen.)
ellauri315.html on line 189: Olette kuulleet sanottavan: Rauha tulee taas olemaan uusien riitojen aihe. Se olisi pahinta. Mutta onko se välttämätöntä? Jos venäläiset tahtovat ajatella asiallisesti, heidän on myönnettävä, että Itä-Karjala kuuluu kansallisesti Suomeen. Sen sanoi O. V Kuusinenkin näin: »Suomi on Iiitettävä Itä-Karjalaan, johon se kuuluu." Me vain sanomme saman asian toisin päin: Itä-Karjala on liitettävä Suomeen, johon se kuuluu. Hetki vain ja maali on saavutettu, maali josta historia kertoo ja joka turvaa sukupolvien työn. Ja on jo aika näittenkin seutujen ihmisten saada vapaus.
ellauri315.html on line 193: Olette kuulleet sanottavan: olisi tultu toimeen ilman lisäalueita. Ei siitä toki olekaan kysymys. Vaan kysymys on siitä, miten voisimme säilyttää pienen maamme vapaana. Entisissä olosuhteissa se ei olisi kauankaan onnistunut.
ellauri336.html on line 45: Niinkuin nyt tää Chinuch, josta Unorthodoxilla oli paljon pahaa sanottavana, vähän täntyyppistä:
ellauri347.html on line 321: Itse asiassa, koska ihmiskunnan "todellinen luonto" on on vapaus, mikä tahansa näistä pakenemisista vapaudesta vieraannuttaa meidät itsestämme. Tässä on mitä Frommilla oli siitä sanottavana:
ellauri351.html on line 239: Otetaan uuden oikeistolaisen J. D. Vancen vuoden 2016 muistelma Hillbilly Elegy, joka viittaa hänen Appalakkien köyhyydessä kokeman kroonisen stressin neurobiologisiin vaikutuksiin ja osoittaa, kuinka liberaali eliitti on hylännyt maaseudun valkoiset äänestäjät. Otetaan valitukset miehuuden surkastumisesta ja siittiöiden määrän laskusta. Kutsu sitä miksi haluat, mutta ydinidea on aina trauman muotoinen. Kerran olimme kokonaisia, mutta nyt emme ole; nyt kärsimme sairaudesta, jota meidän on vaikea ymmärtää tai nimetä. Silti tämä haava tarjoaa uuden identiteettimme, yhtä aikaa asian, joka antaa meille oikeuden puhua ja ainoan, joka meillä on sanottavana tehdessämme. Kirjaimellisuutensa takaa, että traumamme takaa sen, mitä uskomme olevan velkaa.
ellauri368.html on line 146: Suomi on ylpeä metsänhoidostaan. Usein sitä kuulee sanottavan jopa maailman parhaaksi. Nykyään kuitenkin yhä useammin metsän kasvatuksen alkuvaiheen eli uudistusalan raivauksen, taimien istutuksen ja taimikonhoidon tekevät ulkomaalaiset, alipalkatut työntekijät –  usein ilman alan koulutusta. Ilmiö on yleistynyt viime vuosina. Ulkomaisen työvoiman riisto on levinnyt rakennuksilta ja ravintoloista Suomen metsiin.
xxx/ellauri154.html on line 290: Eräänä iltana kun mies oli menossa nukkumaan, särkynyt ruukku kutsui hänet luokseen ja sanoi että heidän oli juteltava. We gotta talk. Mies oli valmiina kuuntelemaan, ja hän kiinnitti huomiota siihen mitä ruukulla oli sanottavana.
xxx/ellauri154.html on line 294: Mies hymyili kuullessaan mitä ruukulla oli sanottavana. Mies kertoi, ettei koskaan ajattelut heittävänsä ruukkua pois, sillä ruukku oli hänelle todella hyödyllinen. ”Hyödyllinen?”, kysyi ruukku. Kuinka se voi muka olla hyödyllinen, jos mies menettää rahaa joka päivä sen vuoksi? Mitä muuta hyötyä muka on paizi raha? (Ruukku ruukku oisit kuunnellut mitä Rodin juuri huikkasi!)
xxx/ellauri175.html on line 447: "Rakas Alicia", hän sanoi, "se, mitä minulla on sinulle sanottavana, koostuu ilosta ja hiljaisuudesta, mutta muistetusta ilosta ja hiljaisuudesta, joka on ihmeellisempää kuin se, mikä meitä ympäröi! Valitettavasti! Oi rakas, minä rakastan sinua! sinä tiedät ! ― Tämä tarkoittaa, että vain sinun läsnäolosi kautta voin elää! Ollaksemme tämän onnen arvoisia, yhdessä riittää, että koemme sen, mikä on kuolematonta ympärillämme, ja jumalistamme kaikki sen tuntemukset. Tässä ajatuksessa ei enää pettymyksiä, koskaan! Yksi hetki tästä rakkaudesta on yli vuosisadan muita rakkauksia.
xxx/ellauri175.html on line 711: "Nyt", hän lisäsi tarjoten paikkaa lordi Ewaldille, "lasillinen sherryä, vai mitä? meillä on vielä muutama sana sanottavana toisillemme.
xxx/ellauri178.html on line 218: Tuskin jaxan kahlata K.S. Laurilan mieltäkiinnittävää opusta ihan läpitte, taidan jo etukäteen arvata mitä sillä on sanottavana: että Jee-suxen sana "älä tee pahalle vastarintaa" on tulkttava niin, että ko. paha on se oma esivalta! Älkää niskuroiko esivaltaa vastaan, ettei teitä niskuroitaisi! Sen on annettava päättää sun puolesta, mitä kuuluu ja kuka käskee, koska se tietää sen paremmin kuin sinä ize. Jos se on 100 raipaniskua ja 7v vankeutta päälle, olkoon sitten niin, anteexi käännänkö vielä uudestaan tän toisen takaposken?
xxx/ellauri280.html on line 179: Monet ovat kirjoittaneet Israelista ja sen historiasta, kuten Pasi Turunen ”Israel Jumalan silmäterä, maailman silmätikku” (Kuva ja Sana 2017), Rony Smolar ”Täällä Rony Smolar, Jerusalem” (Aikamedia 2017). Ester Toivonen-Siirala on kirjoittanut Israelin matkaoppaan ”Israelissa tapahtui” (Kuva ja Sana 1970), josta tämä lainaus: ”Joskus kuulee vielä sanottavan, että kibutsi on jäljitelmä kolhoosista. Se on kyllä erehdys, sillä kibutsi on täysin vapaaehtoinen ja itsenäinen yhteistalous. Se ei ole valtion synnyttämä ja ylläpitämä kuten kolhoosi.” Ester Toivonen-Siiralan tunnemme siitä, koska hän voitti ylähampaisesti Miss Suomi -kilpailun 1933 ja oli tönkkö elokuvanäyttelijä. Esteristä lilsää tuonnempana.
18