ellauri028.html on line 715: Sekoita 1 dl voita laajassa sameahkossa kulhossa, lisää 1 rkl sokeria
ellauri049.html on line 283: Turun arbiter elegantiarum Vaakku vertailee homopettereitä niille omistamissaan negrologeissa. Unski ei ollut mikään laulurunollinen Lauri Tähkä vaan kuiva kuvitettu klassikko. Armoitettu hampaitten kiristelijä, täynnä kipeitä retorisia kysymyxiä. Traagillisia elämäntunteita, syntipukin hajua. Olen verkon silmässä kala. En pääse pois. Kalansilmä kaula ojossa juuttuneena perssilmään, katkeruuden sammalkaihi samealla kalvolla. Baurdelaire-kopio. Egosentrisessä lyriikassa ainoo sosiaalinen tunne on sääli tai kateus. Mä säääälin sua. Kauneus on pääasia kuin Callerille. Rumuus on tarttuvaa kuin rengin räkä räystäällä. Irvikuva kauneutta vailla. Jouzenlaulusta tulee mieleen Callen kauniit pilvet ja vaakalinnusta Pärttyli. Mieskohtaisia tuntoja. Ankaraa izensätarkkailua vessassa. Suomen nuori Faethoon, aurinkorannan isvossikka tuuskahti turvalleen Nizzan somerikkoon.
ellauri051.html on line 1918: 1302 Of the turbid pool that lies in the autumn forest, 1302 Syksyisessä metsässä olevasta sameasta altaasta,
ellauri052.html on line 130: Saul Bellow on keltaisen kirjaston inhokkikirjailijoitani. Kyyninen, raskalla kädellä kirjoittava mastodontti. Hidas ja seisahtunut kuin samea sisäjärvi tuulettomana syyspäivänä. No en tunne Bellowia, tietenkään, mutta sellaiselta miehen kirjojen lukeminen nyt vain tuntuu!
ellauri060.html on line 803: samean veden kala
ellauri088.html on line 277: Sinä et tiedä mitään Gianní. Puhut hienoa italiaa mutta et tiedä mitään. Rakkaus on samea kuin vessan ikkuna.
ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri160.html on line 407: Viimeiseksi jääneessä kokoelmassa Maisema on mielialan musiikkia (1989) Parkkinen pohtii ikääntymistä. Kokoelman surumielisessä herkkyydessä ajatus rajallisuudesta ja kuolemasta on läsnä. Parkkisen surullinen loppu saa väkisinkin tarkastelemaan hänen teoksiaan uudella tavalla. Ehkei tekijä sittenkään ole kyynikko, ei tosikko, vain vakava ja ajoittain ahdistunut. Pekka dokasi ihan liian kanssa. Ei Raamattu turhaan varoita (Sananlaskut 23): "Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko." Ja lisää samaa sorttia: "Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? - Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan." Plus niillä jotka käyvät lutkissa: "Sillä portto on syvä kuoppa,
ellauri345.html on line 486: Goethen taistelu on pelastaa pedofiilin olemuksensa ja päästä jälleen kerran tuoreelle reiälle.. Sisällä tämän kauneuden hehku muuttuu yhä sameammaksi, kuten nesteen läpinäkyvyys iskussa, jossa se muodostaa kiteitä. Sillä ei se pieni tunne viihdy, vaan pelkkä shokin suuri tunne, jossa sovinnon ilme voittaa kauniin ja sen mukana lopulta itsensäkin. Ja kuten kyyneleetön itku, myös dionysilaisen shokin tila antaa sille resonanssia. »Suru ja kipu dionysoisessa kielessä, kuin kyyneleet, joita vuodatetaan kaiken elämän jatkuvan tuhoamisen vuoksi, muodostavat lempeän ekstaasin; Se on "sikadan elämää, joka laulaa ilman ruokaa tai juomaa, kunnes se kuolee." Näin Bernoulli "Äidin lain" sataneljäkymmentäensimmäisessä luvussa, jossa Bachofen käsittelee laulukaskaa, eläintä, joka alun perin oli omituinen, vietti 19 vuotta maan alla ja nousi sitten puuhun laulamaan.
ellauri458.html on line 277: Virsinikkari sanoi: "Meidän vuotemme päivät ovat seitsemänkymmentä vuotta ja risat, ja jos ne ovat potenssin tähden kahdeksankymmentä vuotta, niin heidän vaivansa ja surunsa loppumetreillä ovat hyvin suuret." Jos joku saavuttaa vanhan iän, hänen sydämensä heti vaipuu ja pää järkkyy, hänen henkensä on heikko ja hänen hengityksensä haisee, hänen kasvonsa ovat ryppyiset ja hänen vartalonsa on kumarassa, hänen silmänsä ovat sameat ja hänen nivelensä vapisevat, hänen sieraimensa levenevät ja hänen hiuksensa putoavat, hänen handunsa vapisevat ja hänen tekonsa haalistuvat, hänen hampaansa mätänevät ja hänen korvansa kuuroutuvat. Vanha ihminen on helppo ärsyttää ja hänen on vaikea muistaa, hän on nopea uskomaan ja hidas epäilemään, itsepäinen ja ahne, surullinen ja valittava, nopea puhumaan ja hidas kuulemaan, mutta ei hidas vihastumaan; hän ylistää muinaisia ja halveksii nykyihmisiä, hän syyttää nykyisyyttä ja ylistää menneitä, hän huokailee ja murehtii, hän on tuskissaan ja heikkenee. Turhuuksien turhuus, sanoi entinenkin saarnaaja, ja kaikki on turhuutta. Oi, kuinka moninaiset ovat ihmisten pyrkimykset, kuinka moninaiset ovatkaan niiden pyrkimykset! Silti kaiken loppu on yksi ja sama seuraus: "life is hard and then you die." Opiskelusta ei ole mitään hyötyä, tiedon lisäys on pelkkää tuskan lisäystä. Joka ymmärtää enemmän, epäilee enemmän, vaikka joka on tyhmempi, näyttää mielestään viisaammalta. Jumala loi ihmisen peräsuolesta ja itse uppoutui loputtomiin kysymyksiin. Usko kokenutta opettajaa: "Jos olen jumalaton", hän sanoo, "se on voi, jos olen vanhurskas, olen täynnä ahdistusta ja kurjuutta." Either way you lose. Köyhänä ja orjana on kurjaa, mutta rikkaalla vasta kurjaa onkin.
xxx/ellauri057.html on line 1225: kazelen sameaan vetteen.
xxx/ellauri075.html on line 508: Morsiamen matkoilla ollessa Pariisiin sijoittunut amerikkalainen poikkeaa baariin, missä kohtaa italialaisen Giovannin, jolloin hänessä piillyt homoseksuaalinen taipumus paljastuu ja saa vallan. Avoimesti, mutta tiukkaa tyylikuria noudattaen Baldwin kuvaa tätä ahdistavan sameaa miesten suhdetta käyttäen symbolitaustana vankisellin kaltaista tuhruista kellarihuonetta. Morsiamen paluukaan ei amerikkalaista vapauta, ja lisäksi tulee syyllisyyden taakka, sillä Giovanni on epätoivoissaan tehnyt murhan ja saanut kuolemantuomion. Amerikkalainen jää yksin kärsimyksensä kanssa, sillä morsiankin luopuu hänestä. Oudon aiheensa vuoksi romaani edellyttää ennakkoluulotonta lukijakuntaa, joka kykenee käsittämään siihen sisältyvän ahdistuksen. Ei nuorten luettavaa.
xxx/ellauri186.html on line 683: Sumu väistyi takaisin sinne missä se oli ollut aikaisemmin, veneen ympärillä näkyi jonkin verran järven pintaa, se oli sileä ja samea, eikä vedessä voinut havaita minkäänlaista tuulen eikä ohi uiskentelevan evän synnyttämää väreilyä. Silloin Paholainen sanoi, Täytyy olla Jumala jotta voi noin kovasti mieltyä vereen.
13