ellauri011.html on line 1136: Eli hyviäkö vai pahoja, who cares, se on jo ihan unohtunut, ja rohkeuskin on kyseenalaista. Pelosta tulee salonkikelpoista, kun sen nimexi pannaan izehillintä. Niinkuin imugeeni Savvalla, jonka teki mieli myydä usko kullasta, mut hillizi izensä, teki mieli panna kokottia, mutta hillizi izensä, ja teki mieli sanoa rumasti ikävälle ihmiselle, mut hillizi izensä kuin Pirkko, ei sanonut mitään, oli ihan hiljaa.
ellauri024.html on line 959: Järjestelmä-ällitieteen tarkoitus on valkopestä yritysten aikeita, tehdä omanvoitonpyynnistä salonkikelpoista. Osittain uudistetulla uljaan uuden maailman newspeakilla, mutta vanhoilla pappisvallan keinoilla. Koulitaan insinöörinplantut kuuliaisuuteen esivallalle, ja opetetaan niitä puolestaan opettamaan muut ulkoistetut työläiset tiimihenkisixi yhden hengen yrittäjixi, positiivisixi polkupyöräläheteixi, optimistisixi uberkuskeixi, muixi oman onnen sepoixi, hyödyllisiixi idiooteixi, hyväuskoisixi hölmöixi, hyvixi häviäjixi. Korvataan kollektiivisuus konnektiivisuudella. Samaa vedätystä se silti on kuin aina ennenkin. Vanhaa vinettoa uudemmissa leileissä. Kyllä olis Marxille ja Engelsille taas töitä.
ellauri030.html on line 502: Seuraava pätkä on kopsittu saxankielisestä Wikipediasta. Englantilaisessa on vähän eri juoruja, jotka on käännetty tänne. Artturi syntyi 1788 Danzigissa, nykyisessä Gdanskissa. Isä oli kauppias ja äiti piti Goethellekin kelvannutta kirjallista salonkia. Porukka muutti 1793 eli Ranskan giljotiinikekkereiden aikaan Hampuriin, kun Puola oli menettänyt Gdanskin Preussille. Isä-Heikki jatkoi helppoheikin hommia Hampurissa. Artun oli määrä jatkaa kaupassa, mutta Arttu perkele! halus lukioon. Iskä ei päästänyt sitä turhuuteen, mutta pääsi se kuitenkin vaihtoon ulkomaille. Iskältä ei kauppa käynyt, se hyppäs masixena talon katolta. Äiti ja sisko muutti Weimariin, Arttu jäi Hampuriin. Ja eikun kimnaasiin, kun ei ollut iskä eikä äiti enää kieltämässä. Pihkaantui vähän johki näyttelijättäreen, siitä ei tullut muuta kuin sydänsurua.
ellauri030.html on line 553: Äiti oli monilahjakas ja kielitaitoinen. Sosiaalista nousua haki 20v vanhemmasta Hekasta Johanna 18v, kun vanhemmat ei laskeneet sitä maalarix. Heikki oli kova komentelemaan, puolisot ei tykänneet toisistaan. Heikki hyppäs katolta 1805. Johanna muutti Weimariin Goethen perässä. Naikohan Hansu sitäkin? Johannalla oli salonki Weimarissa, johon se laski Hansun leipäsusineen (se Vulpius). Se oli suosittu ja tuottelias kirjailija salanimellä. Arttu tuli pian Hampurista perästä Weimariin.
ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri037.html on line 567: Weimarissa Arttu oli mustasukkanen äidille joka keikisteli Goethelle eikä kunnoittanut Heikki-isän muistoa. Molemmat oli pihejä ja syytteli toisiaan tuhlaavaisudesta. Äidin hännän alla oli kovaa (vaikkei ne edes asuneet yhdessä), äiti haukku sitä myötäänsä (ihan aiheesta). Opinnot alko sujua ja huveissa oli mukavaa. Johannan salonki pyöri täysillä. Artusta tuli Goethe-bändäri ja se roikkui äiskän bileissä aina kun Goethe oli paikalla. Goethe ei ollut huomaavinaan salin perällä murjottavaa tarhapöllöä. Se väisteli Arttua six että Arttu oli niin paha luonne, tai sit six että Goethella oli nokkapokkaa sen saman Franz Passowin kanssa joka kirjoitti mun kreikan sanakirjan; se näät oli Schopenhauerin kielenopettaja ja ohjaaja.
ellauri046.html on line 63: In laguna venne accolta dalla raffinata ed istruita società veneziana; al suo interno condusse una vita elegante e spregiudicata, segnalandosi per la sua bellezza e per le sue qualità. Fu difatti cantante e suonatrice di liuto, oltre che poetessa, ed entrò nell'Accademia dei Dubbiosi con il nome di Anasilla (così veniva chiamato in latino il fiume Piave - Anaxus - che attraversava il feudo dei Collalto, cui apparteneva quel Collaltino che lei amò). L'abitazione degli Stampa divenne uno dei salotti letterari più famosi di Venezia, frequentato dai migliori pittori, letterati e musicisti del Veneto, e molti accorrevano a seguire le esecuzioni canore di Gaspara delle liriche di Petrarca. Leimasin oli nätti ja kulturnaja, osas käyttää luuttua enemmällä kuin yhdellä sormella, ja laulaa kauniisti. Stampat piti tyylikästä salonkia Veneziassa, jonne tuli Petrarcakin Laura-nyyhkytyxineen.
ellauri052.html on line 168: Palkeen Humboldtin lahja on vielä yx näitä jenkkijutkujen yrityxiä puleerata jenkkiteeveeklisheistä jotain kyldyrellisti salonkikelpoista. Ei niistä siltikään tule kuin saluunaesityxiä, Lucky Luke tyyliä. Jenkki on jenkki vaikka sen voissa paistas.
ellauri052.html on line 938: Luikero Sale alkaa komennella porukoita heti kun sillä on pätäkkää. Se oli kuin Joosef Ebyktissä. Vassarimamusta tuli menestyxen mukana siirtomaasotien kova jenkkihaukka. Tabletin kriitikko Kreitner, jutku sekin, on joku salebändäri joka ei pidä vanhasta vassarista Gregistä. Ei Salekaan, psykoanalyytikko Greg on ikävä jäänne Salen köyhistä vuosista. Greg sanoo Salea kirjallisuussalonkileijonaxi, mistä kriitikkobändäri pahastuu. Vaan sitähän se oli mitä suurimmassa määrin.
ellauri053.html on line 118: Bergson oli jutku. Huono matemaatikko josta tuli salonkien muotifilosofi. Peukutti biologiaa mekanismin sijasta. Sai kirjallisuuden noobelin 1927 vaikka ei pystynyt laahautumaan paikalle. Lipilaarit herrasväet ja jenkit tykkäsivät bergsonismeista:
ellauri065.html on line 607: Kulttuurimarxismi, joka muuten on Anders Behring Breivikin lempikäsitteitä, on nykyaikaista äärioikeistoa yhdistävä salaliittoteoria vasemmistolaisten instituutioissa hautomasta kulttuurisesta vallankumousyrityksestä. Breivikin lisäksi käsitettä viljelevät islamofoobikot, internetin viharyhmät ja nyt myös suomalaiset salonkikelpoiset konservatiivit.
ellauri080.html on line 859: Tähän vois vielä tehdä sellasen kuvaajan ja taulukon, missä olis tyypillisen tiimin jäsenten luonneviisikulmiot ja esimerkkejä tiimeistä ja niiden jäsenistä siinä kulmiossa. Esim Jeesuxen tiimi: Pietari olis se skrode kaveri, Johannes fixu söpönnäköinen, Luukas pakkomielteinen pilkunnussija, Markus rehvasteleva salonkileijona, Matteus läski flegmaatikko, joku Jaakob olis vanha veteraani, Tuomas vastarannankiiski, jne. jne.
ellauri118.html on line 799: Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin.
ellauri155.html on line 143: maisteri, mestari, rabbi, keittiömestari, pormestari, suurmestari, suurmies, majuri, jalosukuinen, jalopeura, Juudan leijona, salonkileijona, isoinen, tuntematon suuruus
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
xxx/ellauri027.html on line 372: Eskistä tuli soveltava filosofi, musta soveltava kielitieteilijä. Sitähän kääntäminen on. Paizi Eskin filosofia soveltui johonkin, sillä tuli paljon hilloa. Siitä tuli kestojulkkis, Ekbegin salonkileijona leopardin lainavaateissa, ja linssilude. Musta tuli lapsellinen paska, tai siis, sehän mä jo olinkin. Mä en soveltunut mihinkään. Ei tullut rikasta eikä julkkista, vaan tällänen tavis. Haitanneeko tuo. En tunnusta.
xxx/ellauri044.html on line 342: Muutettuaan Helsinkiin, Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittamaan Päivälehteen sekä Suomen Kuvalehteen, taistellen sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa, opiskellen samaan aikaan puolan kieltä ja kääntäen suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen. Varmaan käänsi Ben Hurin, jonka luin poikasena vaikka se oli paxu kuin tyydyttämätön diplomaatinrouva.
xxx/ellauri149.html on line 278: Iisa ja Valde teki tähän tarkoituxeen ison kiven päällä vaakaa 1951. Nykyinen emerituspölkkypää oli vasta pilke 50-luvun nuorten hyvinkääläisten perssilmässä. Pikkuruinen klapi. Vaaka myöhästyi 1,5 vuodella, tulikin leobarditäpläinen salonkileijona.
xxx/ellauri154.html on line 133: Zosimaa lohdutti, että hän oli saanut tietoonsa suuren kilvoittelijan nimen. Se oli yllättäen Maria. Paikka oli noin 20 päivämatkan päässä sieltä, missä hän oli antanut Marialle pyhän ehtoollisen. Zosima hämmästeli, kuinka Maria oli voinut siirtyä sinne vain muutamassa tunnissa. Hän yritti turhaan kaivaa kepillä kovettunutta maata haudatakseen Marian. Yhtäkkiä hän näki salonkileijonan tulevan paikalle. Sekin nuoli Marian jalkoja ja alkoi sitten isä Zosiman ohjeiden mukaan kaivaa käpälillään kuoppaa, johon tämä laski Marian ruumiin. Marian pikakyyti hautapaikalle oli selvinnyt. Samoin minne Zosiman sekuntikello oli hävinnyt.
xxx/ellauri165.html on line 96: Naiset olivat kulutusjuhlan kuningattaria, olivatpa he sitten kurtisaaneja tai Versaillesin valtiattaria. Tuhlaamisen katsottiin sujuvan kevytmieliseltä ja tyhjäpäiseltä olennolta luonnostaan. Naiset olivat kuitenkin tärkeitä myös kulttuurin saralla: he pitivät tyhjäpäisiä kirjallisia salonkeja ja kirjasivat muistiin ajan ilmiöitä henkevissä kirjeissä ja päiväkirjoissa. Naisia toimi myös keksijöinä ja muotisalonkien johtajina, vaikka heitä yleisesti pidettiinkin lähinnä miesten omaisuutena.
xxx/ellauri224.html on line 262: "Pian Dostojevski joutui paljon vaarallisempaan, vallankumoukselliseen kirjailijaryhmään, jolla oli salonki, jossa he keskustelivat tsaarin haastavista ideoista, mikä oli valtava ei-ei", Christofi sanoo. Tästä alkoi Dostojevskin todelliset ongelmat.
xxx/ellauri251.html on line 93: Atalante (m.kreik. Ἀταλάντη, Atalantē) oli kreikkalaisen mytologian sankaritar. Hän oli taitava metsästäjä ja erittäin nopea juoksija. Hän ui hyvin nopeasti. Atalante oli Meleagroksen rakastettu sekä jumalatar Artemiin suosikki. Hän halusi säilyä neitsyenä, mutta päätyi kuitenkin lopulta pukille ja siitä salonkileijonaksi.
xxx/ellauri251.html on line 120: Avioliitto näytti olevan Atalantelle mieluinen, vaikka hän oli alkuun ollut vastahakoinen. Melanion (Hippomenes) puolestaan oli niin onnen ja autuuden vallassa, että ei muistanutkaan kiittää Afroditea, jonka avulla hän oli kisan voittanut. Jumalattaren kosto oli ankara. Afrodite odotti, että pari kulkisi jonkun temppelin ohitse, ja sitten hän vihoissaan langetti heille vastustamattoman intohimon toisiaan kohtaan. Melanoin vei Atalanten temppeliin ja rakasteli siellä vaimonsa kanssa. Tarinan eri versioiden mukaan temppeli kuului joko Zeukselle tai sitten Kybelelle – joka tapauksessa ko. jumala(tar) suuttui temppelinsä pyhyyden turmelemisesta ja runkkutahroista. Tästä seurasi kova rangaistus: rakastavaiset muutettiin salonkileijoniksi. Ihanaa leijonat ihanaa. Kybele-version mukaan hän aikoi ensin surmata rakastavaiset, mutta päätyi muuttamaan heidät leijoniksi, koska piti kuolemaa liian lempeänä rangaistuksena. Leijonat valjastettiin vetämään Kybelen vaunuja. Kybeleestä ja sen leijonavetoisista vaunuista oli jotain läppää Flaubertilla. Joissain tarinan versioissa pari ehti olla jo jonkin aikaa silleen ennen kuin heistä tuli leijonia. Tuohon aikaan uskottiin, ettei leijona voi paritella oman lajinsa kanssa. Siis mitä? Sori mutta tätä en kyllä taida uskoa.
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri385.html on line 319: Myöhemmin onni palasi, ja sekä hän että hänen sisarensa nauttivat aktiivisesta ja rikkaasta sosiaalisesta elämästä. Heidän Lontoon asunnoistaan tuli eräänlainen viikoittainen salonki monille tämän päivän miellyttävimmistä teatteri- ja kirjallisuushahmoista. Lontoossa Lamb hypisteli ryhmää nuoria kirjailijoita, jotka suosivat poliittista uudistusta, mukaan lukien Percy Bysshe Shelley, William Hazlitt, Leigh Hunt ja William Hone.
xxx/ellauri420.html on line 563: Jeanne Julie Éléonore de Lespinasse, edellisen veljentytär, syntyi Lyonissa perheensä ainoan perijän Julie-Claude-Hilaire d’Albonin aviottomana tyttärenä. Hänen äidillään oli aviomies, Comte d'Albon, mutta he erosivat hänen syntymänsä aikoihin. Pienokainen kastettiin kahden kuvitteellisen henkilön, Claude Lespinassen ja tämän vaimon Julie Navarren lapseksi. Isän todellinen henkilöllisyys selvisi vasta, kun hänen ensimmäinen huolellinen elämäkerturinsa Marquis de Ségur vahvisti isäksi Gaspard de Vichy-Chamrondin, jonka sisar Marie Anne du Deffand piti kuuluisaa pariisilaista salonkia.
27