ellauri088.html on line 635: Toblerin huolekas nuori tytär Hildegard valmistaa hotellia vielä ennen Toblerin lähtöä salaa valepukuisen miljunäärin vierailuun ja sen tottumuxiin, mutta ei tule maininneexi salanimeä. Virheellisesti luullaan tri Fritz Hagedornia, työtöntä mainosammattimiestä, joka on voittanut kilpakirjoituxen 1. palkinnon (1 viikko Grand hotellia) pohataxi ja hemmotellaan vastaavalla tavalla. Tobler sitävastoin työnnetään pieneen lämmittämättömään ullakkokammariin, henkilökunta ilkkuu sitä ja panee sen sekatöihin. Jo ekana päivänä Tobler ystävystyy Hagedornin kaa, vaikka kauhistunut staabi koittaa estää veljeilyn niiden välillä. Johann informoi Hildegardia sekaannuxesta ja sen seurauxista. Hildegaard ei kestä enää kotona ja ilmestyy Toblerin emännöizijän Frau Kunkelin kanssa, jonka nimexi ilmoitetaan Julchen-täti, hotelliin iskää kazomaan. Fritz rakastuu tietysti Hildegard „Schulze“en, ja ne sepittävät salaa hääsuunnitelmia. (Hildegard oli sanonut Fritzulle, että sillä on sama sukunimi kuin Eduardilla.)
ellauri096.html on line 824: Pulla käytti yhdessä Mika Waltarin kanssa salanimeä kapteeni Leo Rainio. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Ryhmy ja Romppais -kirjat, joita käytettiin jatkosodan aikana propagandatarkoituksiin. Mika ja Armas oli samanlaisia pullanaamoja, kuin Tweedledum ja Tweedledee. Mikallakin oli aika mauton propagandakirja, Rakkaus vainoaikaan.
ellauri150.html on line 350: Etenkin tappiollisen Ranskan–Saksan sodan jälkeen Ranskan armeijan turvallisuuspalvelu oli alkanut pitää silmällä Saksan Pariisin-lähetystöä. Saksan lähetystön sotilasattasea Maximilien von Schwartzkoppen oli erityisen tarkkailun alaisena. Ranskalaisilla oli lähetystössä siivooja, joka toimitti heille lähetystön papereita. Niistä ranskalaiset selvittivät, että Schwartzkoppen oli saanut ranskalaisten linnoitusten pohjapiirustuksia mieheltä, joka käytti salanimeä Jacques Dubois ja josta Schwartzkoppen käytti nimitystä ”mokoma roisto D”.
ellauri317.html on line 796: Käyttäen juutalaista salanimeä Purishkevich otti osaa Rasputinin nirhauxeen. Koska Purishkevitšin vaimo kieltäytyi polttamasta turkkia ja saappaita pienessä takassa ambulanssijunassa, salaliittolaiset palasivat palatsiin Rasputinin isompien esineiden kanssa. Tästä kiitoxexi Purishkevitš oli "käytännössä ainoa entinen kansallinen mustasadan johtaja, joka säilytti aktiivisen poliittisen elämän Venäjällä tsaarin kukistumisen jälkeen". Elokuussa 1917 hän halusi sotilasdiktatuurin; hänet pidätettiin Kornilov-tapauksen vuoksi, mutta hänet vapautettiin. Seuraavasta vehkeilystä hänet tuomittiin 11 kuukaudeksi "julkiseen työhön" ja neljäksi vuodeksi vankeuteen pakollisella yhdyskuntapalvelulla, ja hän voitti rohkealla yhdyskuntapalvelulla vankitovereidensa ihailun Pietarin ja Paavalin linnoituksessa. Vankilassa hän oli kirjoittanut runon, jossa hän kuvaili Brest-Litovskin sopimusta "Trotskin rauhaksi". Väärin taas, se oli Leninin, eikä Trozkin.
ellauri339.html on line 514: Hän aloitti työskentelyn äärioikeistolaisena valelääkärinä Euromaidanin aikana, Donbassin sodan alkamisen jälkeen hän otti kutsutunnuksen "Tyra" yhden japanilaisen klaanin kunniaksi (hän ​​käytti tätä salanimeä aiemmin pelissä World of Warcraft), ja hänen tiimiään alettiin kutsua "Tyran enkeleiksi" analogisesti "Charlien enkeleille".
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri253.html on line 50: Remestä on turhaan verrattu jännityskirjallisuuden kuuluisimpiin nimiin. Kirjailija on sanonut käyttävänsä salanimeä, koska ei halua profiloitua vain yhden tyypin kirjailijaksi ja koska salanimen käyttö on yleistä tämän lajityypin kirjallisuudessa maailmalla.
xxx/ellauri295.html on line 431: Aappo Ilmari Piippo (6. kesäkuuta 1950 Vieremä – 6. helmikuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja sanoittaja. Piippo toimi vuosina 1964–1979 viisi vuotta merimiehenä sekä hitsaajana, ahtaajana ja toimittajana Ruotsissa. Tehdessään sanoituksia Kikalle ja Nylon Beatille Piippo käytti salanimeä Kristiina Sydänmaa.
xxx/ellauri296.html on line 403: Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja. Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila. Hän käsikirjoitti Aku Korhosen huippusuosittuja Lapatossu-elokuvia 30-luvulla.
xxx/ellauri354.html on line 490: Charlie Brown uskoo, että suurin osa salanimeä kannattavista tutkijoista sijoittaisi sen ensimmäisen vuosisadan loppupuolelle, samaan aikaan kun Ilmestyskirja kirjoitettiin. Nämä tutkijat korostavat "sen synnin miehen" esiintymistä tämän kirjeen toisessa luvussa, olipa tämä persoona identifioitu 1. Johanneksen ja Ilmestyskirjan Antikristukseen tai historialliseen henkilöön, kuten Caligula.
10