ellauri073.html on line 378: Mennoniittayhdyskuntia syntyi Etelä-Venäjälle, kun Katariina Suuri tarjosi maata saksalaisille. Merkittävimmät mennoniittojen anabaptistitraditiosta nousevat opit ovat:
ellauri131.html on line 86: –Saksalaiset kertoivat, että suomalainen alikersantti Nuija oli tullut juovuksissa komppanian toimistoon kivääreineen ja käsikranaatein kostamaan saksalaisille vääpeleille. Nämä ampuivat hänet kuitenkin toimistossa kuoliaaksi. Vain 17-vuotiaan kiväärimiehen Väinö Pylsyn ja toisen itäpataljoonan sotilaan pikaoikeus tuomitsi vuonna 1943 alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä taposta viiden vuoden kuritushuonevankeuteen.
ellauri131.html on line 150: Inkerinsuomalaisten pataljoonan saksalaisille teloitettavaksi antamien vankien joukossa olikin myös lapsia ja naisia. Saksan armeijan päiväkirjamerkintöjen mukaan heidän epäiltiin olleen yhteistyössä partisaanien kanssa.
ellauri150.html on line 348: Dreyfus-juttu (ransk. Affaire Dreyfus) oli Ranskaa vuosina 1894–1906 kuohuttanut oikeusjuttu. Sen keskushenkilönä oli Ranskan armeijan yleisesikunnassa palvellut kapteeni Alfred Dreyfus, jonka väitettiin välittäneen saksalaisille sotasalaisuuksia. Dreyfusin tuomitseminen elinkautiseen vankeusrangaistukseen jakoi ranskalaisen yhteiskunnan voimakkaasti tuomion tukijoihin ja Dreyfusin syyttömyyteen uskoviin. Lopulta Dreyfus armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi ja oikeaksi vakoojaksi paljastui majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházy, eli joku vitun madjaari joka pötki pakoon ulkomaille. Alfred Dreyfusilta riistettiin sotilasarvo École Militairen pihalla ja veikko lähetettiin Pirunsaarelle. Tuomiota sittemmin vähän lievennettiin, armahdettiin ja lopulta pyörrettiin kokonaan. Dreyfus sai ylennyxen majurixi ja papukaijamerkin. Sori siitä! No hard feelings!
ellauri150.html on line 364: Esterházy oli joutunut 1890-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin epäonnistuneiden sijoitusten ja pelivelkojen vuoksi. Nämä seikat johtivat siihen, että Esterházysta ilmeisesti tuli vakooja, joka välitti maksusta salaisia tietoja saksalaisille.
ellauri249.html on line 248: Kiovan ja Harkovan antautumiset olivat Neuvostoliitolle valtava onnettomuus. Harkovan luhistuminen antoi saksalaisille mahdollisuuden edetä kohti Stalingradia ja Kaukasuksen öljykenttiä. Stalin määräsi Hruštšovin palaamaan Moskovaan, missä hän sai kuulla johtajaltaan lukuisia verhottuja uhkauksia. Tilaisuus päättyi kuten aina siihen, että Stalin kaatoi piippunsa tuhkat Hruštšovin kaljuun päähän.
ellauri316.html on line 254: Brest-Litovskin rauha oli 3. maaliskuuta 1918 Brest-Litovskin kaupungissa solmittu rauhansopimus keskusvaltojen Saksan, Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Osmanien valtakunnan sekä ympärysvaltojen puolella olleen Neuvosto-Venäjän välillä, joka päätti ensimmäisen maailmansodan itärintamalla. Venäjällä muutamaa kuukautta aiemmin valtaan nousseet bolševikit ryhtyivät rauhanneuvotteluihin tilanteessa, jossa Venäjä oli jo pitkään ollut pahasti tappiolla Saksalle. Rauhansopimuksessa suuri osa Venäjän valtakunnan läntisistä alueista luovutettiin saksalaisille. Saksa taas pystyi rauhansopimuksen ansiosta irrottamaan joukkoja itärintamalta siirtääkseen ne länsirintamalle.
ellauri317.html on line 739: Viikon tuloksettomien taistelujen jälkeen Jaroslavlin takaisinvaltaus annettiin Anatoli Gekkerille, joka hyökkäsi kaupunkiin tykistön ja lentokoneiden tukemana. Kaupungin historiallinen keskusta kärsi pahoja vaurioita taistelussa. Kapinalliset antautuivat lopulta 21. heinäkuuta, mutta eivät puna-armeijalle vaan kaupungissa olleille saksalaisille sotavangeille, sillä kapinajohto oli ehtinyt julistaa sodan myös Saksalle. LOL. Antautumissopimuksen vastaisesti saksalaiset luovuttivat heidät samana iltana puna-armeijalle. Noin 350 kapinaan osallistunutta upseeria teloitettiin välittömästi.
ellauri325.html on line 201: Aluksi Neuvostoliiton joukot suorittivat Moskovan alueen strategista puolustusta rakentamalla kolme puolustusvyöhykettä, ottamalla käyttöön äskettäin koottuja reservarmeijoita ja tuomalla joukkoja Siperian ja Kaukoidän sotilaspiireistä. Kun Saksan hyökkäykset pysäytettiin, Neuvostoliiton strateginen vastahyökkäys ja pienemmän mittakaavan hyökkäysoperaatiot pakottivat Saksan armeijat takaisin Orjolin, Vyazman ja Vitebskin kaupunkien ympärille ja lähes piirittivät kolme saksalaista armeijaa. Se oli suuri takaisku saksalaisille, ja heidän uskonsa nopeaan Saksan voittoon Neuvostoliitosta loppui. Epäonnistuneen hyökkäyksen seurauksena kenttämarsalkka Walther von Brauchitsch erotettiin Saksan armeijan ylipäällikkyydestä, ja korpraali Hitler korvasi hänet.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri367.html on line 222: Heitä syytettiin salaliitosta Trotskin kanssa Stalinia vastaan sekä vakoilusta Britannian ja Japanin hyväksi. Rakovski todettiin syylliseksi ja hänet tuomittiin 20 vuodeksi vankeuteen. Hän oli yksi oikeudenkäynnin kolmesta syytetystä, jotka välttivät kuolemantuomion. Kaikki kolme kuitenkin ammuttiin sodan aikana 11. syyskuuta 1941, kun NKVD teloitti 157 Orjolin vankilan poliittista vankia hieman ennen kaupungin päätymistä saksalaisille. Samassa joukkoteloituksessa surmattiin muun muassa Marija Spiridonova ja Trotskin sisko Olga Kameneva.
ellauri419.html on line 144: muutu, Pohjois-Atlantin partiointi täytyy siirtää ranskalaisille ja saksalaisille
xxx/ellauri252.html on line 311:
xxx/ellauri252.html on line 487: Saksan hyökkäys Ranskaan toukokuussa 1940 kuitenkin sai liittoutuneet vetäytymään Norjasta, jonka jälkeen maan oli antauduttava saksalaisille, ja sen hallitus lähti maanpakoon Lontooseen.
xxx/ellauri293.html on line 636: 20. heinäkuuta 1914 Winston Churchill, Admiralityn ensimmäisenä kuumapäänä, takavarikoi kaksi turkkilaista sotalaivaa Newcastle on Tyne. Nämä alukset oli rakennettu siellä Turkin hallitukselle ja ne oli jo maksettu. Takavarikointi, ylimielinen selitys ja korvauksen puute siitä raivostutti turkkilaiset ja tarjosi saksalaisille erinomaisen mahdollisuuden ostaa turkkilaista hyvää tahtoa. He korvasivat Ison-Britannian kaksi sota-alusta kahdella omalla, Goebenilla ja Breslaulla. Houkutellakseen turkkilaisia ​​entisestään Berliini tarjosi nöyryyttävien antautumisten lakkauttamista ja lisää sotilaallista apua. Enver Beyn johtama Saksa-mielinen sotaryhmä Turkin kabinetissa sai kaiken avun vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Iso-Britannia ja Ranska eivät tehneet juurikaan kääntääkseen prosessia.
15