Ihmisen kukoistaminen on objektiivinen päätavoite. Tai no, jumalan kukoistaminen, mutta sehän menee ilman sanomista. Jokainen haluaa kukoistaa omalla tavallaan, ja viime kädessä olemme kaikki samaa mieltä siitä, miltä kukoistaminen näyttää, esim Kardashianin porukat. Kun tarkastelemme ihmisen kukoistamisen abstraktia tavoitetta, emme kuitenkaan ajattele, että yksilöllistä kukoistustani suurempia tavoitteita on, vaikka se myötävaikuttaisi myös laajemman yhteisön ns. kukoistukseen. Tulemme näkemään, että tällainen kukoistaminen tapahtuu aina oman ihmisyytemme ja yhteisön vähiten arvostettujen inhimillisyyden kustannuksella. Mahdollisuuden kukoistaa tai kommunikoida välillä kommunikoin paljon mieluummin. Todellakin, tämä on esimerkki, jonka saimme Kristuksessa. Esimerkki osoittaa, että tällä keinolla pääsee vielä mahtavammin kukoistamaan loppupeleissä. Kannattaa siis tarkastella koko pelin strategiaa eikä tilannekohtaisia taktiikoita.
ellauri332.html on line 253: Mikään ei voita Johnny Deppiä mielenkiinnottomana hahmona, mutta tämä casting-valinta oli hieman liian mielenkiintoinen useimmille ihmisille. "The Lone Ranger" oli Disneylle valtava lipputulopommi, joka menetti lähes kaksisataa miljoonaa dollaria, ja Deppin casting oli ensisijainen ongelma. Tonto on intiaanihahmo, ja se olisi ollut loistava tapa intiaaninäyttelijälle näyttää taitojaan. Sen sijaan saimme kapteeni Jack Sparrow'n – ja hänen pukunsa elokuvaan nosti myös skalppeja. Deppin näytteleminen ei ollut ongelma, mutta hänen "punanahkansa" on johtava tarina, kun useimmat ihmiset puhuvat tästä elokuvasta.
ellauri332.html on line 309: Lex Luthor on yksi ikonisimmista sarjakuvapahiksista Jokerin ja Magneeton kanssa. Monet toivoivat voimakasta näyttelijää, joka on jo hämmästynyt kaljuna roistona – kuten Bryan Cranston elokuvassa Breaking Bad, kun hän sanoo: "Minä koputtaa" - mutta sen sijaan saimme Jesse Eisenbergin. Hän ei todellakaan ole huono näyttelijä, kun katsoo hänen aikaisempia retkiään, mutta hänellä ei vain ollut voimaa näytellä tätä unohtumatonta roistoa.
ellauri364.html on line 457: Harva ihminen on voinut elää eläkeläisemmin kuin me. Lyhyiden sukulaisvierailujen lisäksi, joskus merenrannalla tai muualla, emme ole menneet mihinkään. Asuinpaikkamme ensimmäisen osan aikana menimme hieman yhteiskuntaan ja saimme tänne muutaman ystävän; mutta terveyteni kärsi melkein aina tästä aiheutuneesta jännityksestä, väkivaltaisista vapina- ja oksentelukohtauksista. Olen sen vuoksi joutunut useiden vuosien ajan luopumaan kaikista illallisjuhlista; ja tämä on ollut minulle jonkin verran puutetta, sillä tällaiset juhlat saavat minut aina hyvälle tuulelle. Samasta syystä olen voinut kutsua tänne hyvin vähän tieteellisiä tuttavia. Päähuvinani ja ainoa työpaikkani koko elämäni on ollut tieteellinen työ; ja innostus sellaisesta työstä saa minut hetkeksi unohtamaan päivittäisen epämukavuuden tai karkottaa sen pois. Minulla ei siis ole muuta nauhoitettavaa loppuelämäni aikana, paitsi useiden kirjojeni julkaiseminen.
ellauri370.html on line 272: Koska on järjetöntä ja äärimmäisen epämukavaa, että juutalaiset, jotka Jumala on tuominnut omasta syystään ikuiseen orjuuteen, voivat sillä verukkeella, että hurskaiden kristittyjen on hyväksyttävä heidät ja säilytettävä heidän asuinpaikkansa, olla niin kiittämättömiä kristityille, koska kiitoksen sijaan armollisesta kohtelusta he näyttää fäkkiä, ja keskenään ansaitsemansa orjuuden sijaan he onnistuvat vaatimaan ylivoimaisuutta: me, jotka äskettäin saimme tietää, että juuri nämä juutalaiset ovat tunkeutuneet röyhkeästi Roomaan ja useisiin paavinvaltioihin, alueille jossa heidän röyhkeytensä lisääntyi niin paljon, että he eivät vain uskalla asua kristittyjen keskuudessa, vaan myös kirkkojen läheisyydessä ilman pukeutumiseroa, ja jopa vuokraavat taloja pääkaduilta ja aukioilta, ostavat ja omistavat kiinteää omaisuutta, ottavat palvelukseen piikoja, sairaanhoitajia ja muita kristittyjä palvelijoita ja tekevät muita lukuisia rikoksia häväisten ja halveksien kristillistä nimeä.
ellauri371.html on line 115: Lehdistön rooli. Modernien valtioiden käsissä on suuri voima, joka saa aikaan ajatuksen liikkeen kansan keskuudessa: se on lehdistö. Lehdistön tehtävänä on oletettavasti osoittaa tarvittavat vaatimukset, välittää valituksia ihmisille ääniä, ilmaisia näytteitä ja luoda tyytymättömyyttä. Lehdistössä sanan puhumisen voitto on ruumiillistumassa. Mutta valtio ei osannut käyttää tätä voimaa ja se löysi itsensä sisään peräkautta meidän käsissämme. Hänen kauttaan saimme vaikutuksen, itsemme varjoissa pysyminen. Hänen ansiosta keräsimme omaan taskuun, kädet ovat täynnä kultaa, vaikka meidän oli pakko ottaa osinkoa verivirroista ja kyyneleistä. Mutta me maksoimme uhraamalla monia ihmisiämme. Jokainen uhri meidän puolestamme ilmainen, koska seisomme Jumalan edessä tuhansien goimien avulla.
xxx/ellauri104.html on line 423: elehtien, että tupakkahuoneeseen. Tarulla on seitsemän uutta biisin sanaa joita hiomme. Ihan hyvää tavaraa, mut tän skitsofrenian loppu tyssää siihen, kun siinä puuttuu yksi kertosäe ja toisessa säkeistössä on yksi säe liikaa, joten tää on helppo homma laittaa toisen säkeistön ylimääräinen vajaaseen viimeiseen säkeistöön. Sitten kun paperiduuni on tehty mä ajattelen mennä pelaan pleikkarilla GrandTurismoo, mut Taru repii mua hihasta kohti tupakkahuonetta treenaan seitsemää vajaassa tunnissa kirjoitettua Tarun Herkkää tekstiä -saimme sovitettua ne toimiviksi melodioiksi reilussa puolessa tunnissa. Taru on maanisempi kuin mä, ja se moittii mua laiskaksi -niin kuin aina. Mutta mä ymmärrän mitä se haluu ilmaista ja homma toimii hyvín.
xxx/ellauri157.html on line 182: Ja sit vielä tää et Roope kexi meille paskat oltavat vaan sixi että saimme siltä sen rahasäiliön aarteista muka suurimman - vapaan tahdon. Enkeleillä ei ole valinnanvaraa, niiden pitää lusia koko ajan autuaina vaan siellä taivaassa, kun taas meillä onnekkailla on valta valita joko totella sokeasti Roopea tai sitten saada pelkkää pahaa, eli parhaimmassakin tapauxessa hikisesti päästään samaan kuin noi kermaperse enkelit mitään vaivaa näkemättä. Mitä vittua sellaisella tahdonrääpäleellä tekee? Tahto on vapaa jos on voimia tehdä mitä tahtoo - ja sitäpä ei se spede meille suonut. Ei tää ei kyllä kerta kaikkiaan komputoi. Kyltää on vaan jotain tunkion päällyskukkojen salaliittoa.
xxx/ellauri234.html on line 163: Peräännyimme viisitoista kilometriä. Meidät ohjattiin uusiin asemiin korkeassa ja kivisessä maastossa. Joukkue, johon kuuluin, sijoitettiin toiselle rintamalohkolle. Se sijaitsi epäedullisessa paikassa sikäli, että läheinen silta oli puna-armeijan tulituksen kohteena. Meilla oli todella kuumat paikat tykistökeskitysten aikana. Kranaattisade oli hirvittävä, ja tykkimiehet osoittivat suurta osumatarkkuutta. Silta ammuttiin hajalle, ja tämä aiheutti ongelmia joukkojen saapumiselle sekä yhteydenpitoon taaksepäin. Ruokaa ei juuri ollut saatavilla. Kuiva muonaa lukuun ottamatta saimme tyytyä paikanpäällä keitettyyn pahaan laihaan keittoon. Väsyimme entistä enemmän valvomisen ja jatkuvan kranaattisateen takia. Peittoa ei taaskaan saatu eikä tyynyä. Siksi tuntui todelliselta helpotukselta, kun päämajasta tuli ilmoitus, että kaikki poliittiset vangit vedetään pois rintamalta nauramasta makeasti lahtarien tappioille.
xxx/ellauri234.html on line 171: Koska mitään ei kuulunut ja aika kului, aloimme jo, vaikkakin katkerin mielin, valmistautua siihen, että vankeutemme jatkuisi. Yllätyimme siis melkoisesti 5. marraskuuta 1944, kun saimme ilmoituksen, että päivä on koittanut. Siis se päivä, jota olimme odottaneet kaikki nämä vuodet: vapautumisen päivä! Vartija ilmoitti lyhyesti viimeiset käskynsä: Valmistautukaa lähtöön. Ottakaa pois vanginpukunne ja pukeutukaa sotilaspukuunne. Puolen tunnin kuluttua on lähdön aika.
xxx/ellauri329.html on line 424: Sodan puolivälissä me saimme erinomai sia panssarivaunuja ja lentokoneita. Ne olivat hyvia ascita, mutta niin hirvittävää vihollista kuin Hitlerin armeija oli - mahtavaa, kurinalaista ja koko Euroopan alistanutta - emme olisi voittaneet ilman uskoa. Emme olisi voineet katkaista sen selkää. Tärkein aseemme oli usko, ei pelko, siitä annan vankkumattoman sanani, puolueen jäsenen sanan (liityin sodassa kommunistiseen puolueeseen ja olen kommunisti yhä vieläkin). Me olimme kommunisteja, ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasen, jonka ohrana surmasi. En häpeile jäsenkirjaani, enkä suostu luopumaan siitä. Uskon yhä niin kuin uskoin myos vuonna neljäkymmentäyksi...
17