ellauri008.html on line 2151: Huono puoli näissä kovaxikeitetyissä konnakirjoissa on että sankari näyttää aina häviävän lopussa, sekin tapetaan joteskin julmasti. Paha saa palkkansa. Mitä hittoa? Onx tää jotain fiktiota? Vitun moraliteetteja. Ehkä niitä ei saa muuten julkasta. No sellaistahan se on aina ollut, saduissa paha susi täytetään lopuksi kivillä ja ommellaan kiinni, löysäresoriset punahilkat tapetaan epämoraalisten romaanien loppupeleissä. Saavat opetuxen.
ellauri016.html on line 156: Waltari koitti noudattaa typerän Arvo Ylpön ohjeita. Ylpöllä oli ihan hulluja ajatuxia vauvan ruokinta-ajoista. Pieni apinamainen äijä, metrin halko, joka ei ylettänyt edes vaihtamaan kattolamppua ilman pöytää ja pallia sen päälle. Putos pallilta lopulta satavuotiaana ja kuoli. Muuten se eläisi varmaan vielä tänäkin päivänä, kuten saduissa ennen sanottiin.
ellauri023.html on line 87: Suomalaisissa kansansaduissakin Tuhkimo oli alkujansa poika, niinkuin Kullervo.

ellauri023.html on line 247: Toisexi parhaan potretin saa kirjan pahis äitipuoli, joka on yhtä ehta perkele hiilihankoineen. Muut on sit jo ohkasia pahvikuvia. Motiiveja ja puolustuxia ei ole, kaikki vaan ovat sellaisia kuin ovat, toteuttavat niille määrättyä kohtaloa. ovat syntisiä tai etenevät kohti pelastusrengasta, sen mukaan mikä nalli niille napsahtaa. Niinkuin myyteissä, saduissa ja uskonnossa yleensä.


ellauri082.html on line 622: Teillä uskovaisilla se elämä on tyystin kadoksissa. Te elätte niiden 1700 vuotta sitten raapustettujen kamelinpurijoiden satujen maailmassa. Se elämä on jo aikaa sitten kuopattu normaali-ihmisten elämässä, mutta te lahkojen orjat elätte niissä valheissa ja saduissa ja pidätte niitä totena, koska pastorinne tekevät sillä rahaa, että te uskotte Raamatun satuihin.
ellauri098.html on line 275: Nää roolit jaetaan joskus useampiin henkilöihin, esim lohikäärme ja sen sukulaiset, nilkki ja sen rääpät. Kääntäen hahmoja voi myös yhdistellä, esim. prinssin isä voi olla sekä lähettäjä että jonkun miekan luovuttaja. Pahis ja hero yhdistyvät harvemmin, paizi postnmodernistisissa saduissa. Prinsessa ja hero voi olla samixet nykyaikana. Silloin prinssinnakkia ei ehkä tarvita, kuten esim. Frozenissa tai uudessa Mulanissa.
ellauri152.html on line 262: Corydon (Kr. Κορύδων Korúdōn, luult. sanasta κόρυδος kórudos "leiwo") on perusnimi paimenelle antiikin kreikan pastorirunoissa ja saduissa, kuten Tehokrityxen idyllissä 4 (c. 300 – c. 250 BC). Nimi löytyy myös joltain Siculuxelta ja signifikantimmin vielä Virgililtä. Virgilin Eclogoiden 2. osassa se on paimen jonka poikarakkautta johkin Alex Stubbiin siinä kuvataan.
ellauri258.html on line 327: Ruma vanha nainen, jolla on taianomaisia ​​esineitä ja jolla on maagisia voimia. Useissa saduissa sitä verrataan noidaan, noitaan. Useimmiten - negatiivinen hahmo, mutta joskus toimii sankarin avustajana. Venäjän lisäksi se löytyy slovakkien ja tšekkiläisten saduista. Lisäksi se on rituaalinen jouluhahmo entisillä slaavilaismailla Kärntenissä Itävallassa, laskiaishahmo Montenegrossa ja yönakki Serbiassa, Kroatiassa ja Bulgariassa.
ellauri258.html on line 359: vihkimisriitin läpi. Joten monissa saduissa Baba Yaga haluaa "syödä"
ellauri258.html on line 365: saduissa Baba Yaga ohjaa sankaria oikealle tielle, koska hän tietää kaiken.
ellauri258.html on line 447: piirakalla", "peitetty pannukakulla", mikä lännen lastensaduissa vastaa
ellauri258.html on line 454: pronssisia sandaaleja. Ja eri saduissa Baba Yagan jalka voi olla luuta tai
ellauri276.html on line 328: Sanasto on sekä ylevää, vanhentunutta (alien) että puhekieltä. Suurin osa riimeistä on verbaalisia, lisäksi runoilija käyttää verbien katkaisemattomia muotoja, mikä lisää teoksen samankaltaisuutta kananlaulun ja eeposen kanssa: käveli ylös, lyötiin. Sanojen toistot partikkeleilla korostavat surullista intonaatiota: kuulla jotain, itseäni, jotain juureen asti, pala jostain. Metafora, allegoria: maasta kaivaa kultaa. Värimaalaus: vihreä, pinkki, musta. Runoilija käyttää deminutiivisia sanojen päätteitä, kuten kansanperinnössä, esimerkiksi saduissa, on tapana osoittaa, kuinka lähellä kyntäjän kipu on hänelle: aamunkoitto, talonpoika, talonmies, kruchinushka, lapset.
ellauri315.html on line 320: Helmikuun 23. päivänä, kun Puna-armeija saapui Rostoviin, Kornilov aloitti marssin etelään jäätyneiden arojen halki. Yksi kivääri kantoineen ja kenttätykistöä kantavia sotilaita seurasi pitkä letka Rostovista siviilejä, jotka pelkäsivät bolshevikkien kostotoimia. Anton Denikin, Kornilovin kakkosmies, muisteli runollisesti myöhemmin: "Me lähdimme henkisen orjuuden pimeästä yöstä tuntemattomaan vaeltamaan sinilintua etsimään." Sinilintu oli perinteinen toivon symboli venäläisissä saduissa ja legendoissa. Silloin se ei järin naurattanut.
xxx/ellauri104.html on line 931: Hieno juttu että jumala tällä kertaa puuttui henkilökohtaisesti asiaan. Tässä tarinassa on kunnon jehovalaista kostonhenkeä, ei mitään ihmisen helliin tunteisiin vetoavaa ihmisoppia. Kuten Propp pani merkille, vizeissä ja saduissa on nää 3 toistoa ja helpotus. Pietarikin kielsi Jeesuxen saman verran kertoja, ja kuinka kävi? Siitä tuli paavi.
xxx/ellauri307.html on line 748: kansojen keskuudessa. Termi tarkoittaa eri maiden kansantarinoissa ja -saduissa
16