ellauri049.html on line 761: Valéryn isä oli alkuperältään korsikalainen ja äiti yhdistyneen Italian Genovasta. Perusopetuksensa Paul Valéry sai dominikaanien veljien opetuksessa Sètessä ja kävi lyseon Montpellier’ssa. Siellä hän myös aloitti oikeustieteen opintonsa vuonna 1889. Samoihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset runonsa Revue maritime de Marseille -lehdessä. Nuo ensimmäiset kirjalliset saavutukset voidaan luokitella symbolistiseen kirjallisuuden suuntaukseen. Hizi että näitä oikislaisia on runoilijoissa kuin Vilkkilässä kissoja! Jönsinkin piti jatkaa Pojun saappaissa, mutta perse ei kestänyt istumista lakikirjan ääressä.
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri097.html on line 638: Tarinassa on silti huikaisevinta se, että munkit ja sisaret säilyttivät jäljentämällä nimenomaan pakanuuden ajan saavutukset, pelastivat Aristoteleen ja Homeroksen rukoillen ja isäämeitä mumisten, tekivät kaiken tuon valtavan työn pakanallisen sivistyksen pelastamiseksi kristillisen hengellisyyden vallassa, sen ehdoilla ja keinoilla. No kyllä nekin sai siitä palkkaa, ainaskin yiöspidon ja ilmaisia rohdinliivejä.
ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan.
ellauri217.html on line 130: Muhammedin nimiin pannut saavutukset ovat poikkeuksellisia, sillä hänen katsotaan paitsi perustaneen maailmanuskonnon, myös antaneen sille omaan esikuvaansa perustuvan jumalallisen lain, šarian, sekä perustaneen islamilaisen valtion, josta kasvoi Lähi-idän suurvalta. Monissa mahomettilaisissa arvioissa Muhammedia onkin pidetty kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana ihmisenä.
ellauri290.html on line 116: Viimeisten neljän vuosikymmenen ajan sionistinen propaganda on antanut vääristyneen kuvan tilanteesta Pyhässä maassa. On esitetty lausuntoja, että Palestiina oli kehittymätön maa. että se oli harvaan asuttujen feodaaliherrojen hallitsemien nomadiheimojen, että siellä oli tilaa juutalaisille maahanmuutolle ja että sionistien saavutukset pystyvät saamaan "aavikon kukoistamaan". Tämän propagandan vaikutus keskivertoihmiseen on ollut se, että monet ovat joutuneet johtamaan uskoa, että Palestiinan maat kuuluvat laillisesti juutalaisille ja että arabit, jotka olivat myyneet maansa kalliilla hinnoilla, yrittivät nyt saada ne takaisin Israelia vastaan ​​hyökkäämällä.
ellauri310.html on line 633: Moonin maailmankonferenssia 1976 veti nobelisti Hra John Eccles, joka peukutti myös Hra Karl Popperia: "Kuvasta 6-1 voit nähdä, että hyväksyn täysin Sir Karl Popperin viimeaikaiset filosofiset saavutukset hänen käsitteellään kolmesta maailmasta. Olin dualisti, nyt olen trialisti!" All my trials lord, soon be o-over.
ellauri316.html on line 877: Venäjän kansan korkeimmat saavutukset liittyvät erottamattomasti niihin historiansa ajanjaksoihin, jolloin he yhdistivät kohtalonsa Euroopan kohtaloon, kun he rakensivat kulttuurinsa, taloutensa, elämäntapansa läheisessä yhteydessä Euroopan kansojen kanssa. Bolshevismi aitasi Venäjän kansan läpäisemättömällä rautaesiripulla Euroopasta. Hän pyrki eristämään isänmaamme kehittyneistä Euroopan maista. Venäjän kansalle vieraiden utopististen ideoiden nimissä hän valmistautui sotaan vastustaen itsensä Euroopan kansoja vastaan.
ellauri326.html on line 287: Tolstoi kiistää kaikki länsimaisen sivilisaation saavutukset ja sanoo, että totuus on venäläisessä talonpojassa, joka ei lue mitään, ei tiedä mitään, ei ajattele sitä. Nyt näemme tämän totuuden. Mutta ei tietenkään voida sanoa, että Butch tapahtui Tolstoin takia. Meidän on edelleen rakastettava klassikoihimme, mutta luettava niitä eri tavalla, avoimin silmin. Aamen.
xxx/ellauri235.html on line 430: Grayn kirjalliset saavutukset – kuten William Collinsin , James Macphersonin, Thomas Chattertonin , William Cowperin ja Christopher Smartin saavutukset, sekä Joseph ja Thomas Warton – 1780- ja 1790-luvuilla ilmestynyt Wordsworth, Coleridge ja nopeasti menestynyt toinen romanttisten kirjailijoiden sukupolvi varjostivat.
11