Leino maalaa lavean kuvan hämäläisestä pappilayhteisöstä, joka joutuu punaisten ”kadun rääsyläisten” ja ”esikaupunkien eläinkansan” piinaamaksi. Valkoisten sankariensa ”itseuhria” hän kuvasi runoelmassaan runebergiläiseen tyyliin voimakkaasti ihannoiden.
xxx/ellauri057.html on line 812: Nietsche, Cèline, Hamsun, Handke, ym. Haisulin "anarkismi" on fasismista tuttua: vaistojen kapina, elämänpalvonta, kulkurimieli, fantasian laukka ja huumorin sävyttämä tragiikan taju.
xxx/ellauri057.html on line 862: Hamsun ei ihaillut Hitleriä varauksettomasti, vaikka sanoikin muistokirjoituksessa kuuluvansa diktaattorin ”läheisiin kannattajiin”. Yksityisesti hän puhui Hitleristä vähättelevään sävyyn käsityöläiskisällinä. Mitä vittua, oliko se ize yhtään kummempi? SS-lupseeripojalleen Arildille Hamsun luonnehti Aftenpostenin tekstiä ”ritarilliseksi”. Poliittisen katumuksen osoitus olisi merkinnyt takinkääntöä, eikä Hamsun pitänyt sellaista kunniallisena. Knut selvisi Hitler-hötäkästä sakoilla, Arild ja näyttelijärouva Marie joutuivat tiilenpäitä lukemaan. Natsimiehityksen aikana Marie Hamsun julisti kansallissosialismin uljautta omalla ja välillä aviomiehensäkin suulla ja edisti saksalaisten nuoleskelulla näyttelijänuraansa.
xxx/ellauri057.html on line 866: Vaikka Hamsunin tuotanto sisältää siteexi kristillisviritteistä myötätuntoa köyhille ja heikoille kohtaan, hänen maailmankuvansa oli amoraalinen: Luonto on kaunis mutta armoton, ei ole puhdasta hyvää ja pahaa, on vain voimia ja vastavoimia, elämä on taistelun sävyttämää. Tollanen Norjan Pentti Linkola. Tykkäsköhän sekin puolukkasurvoxesta ja munatotista? Takuulla.
xxx/ellauri057.html on line 1199: Elina Vaara oli Tuijunkantajien kuumaverisimpiä runoilijoita. Ei vaitiskaa, se oli oikein sievä ja sävyisä. Vuonna 1924 ilmestynyt Nuoren Voiman Liiton albumi Tuijunkantajat kertoi jo paljon tulevan runoilijasukupolven muutostahdosta ja ansaintalogiikoista. Itsenäisyyden jälkeisessä Suomessa ryhmää kovaäänisiä runoilijoita yhdisti toivo uljaasta huomisesta, ansainta ajankohtaisista aiheista, suuntautuminen globaaliin bisnexeen, tuulenhaistelu sekä rohkea yrityskulttuuri. Vuonna 1928 ilmestyi samanniminen lehti, jonka kanteen oli kirjattuna ryhmän manifesti: ” – – Tulkaa, älkää peljätkö: Teidät on määrätty luomaan uutta ja suurta. Katkaiskaa kylmä rengas, joka pusertaa persettä: Olkaa oma itsenne ja tunnustelkaa elintä!”.
xxx/ellauri068.html on line 109: Boratista on tehty pseudodokumenttielokuva nimeltä Borat (engl. Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan). Elokuvan ensiesitys oli Yhdysvalloissa 4. elokuuta 2006 ja varsinainen maailmanensi-ilta Suomi mukaan lukien 3. marraskuuta 2006. Elokuvalle tehtiin jatko-osa nimeltään Borat Subsequent Moviefilm, joka julkaistiin syksyllä 2020. Elokuvassa Borat palaa neljäntoista vuoden tauon jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa eletään koronaviruspandemian ja tulevien presidentinvaalien sävyttämää aikaa.
xxx/ellauri081.html on line 39: Vuonna 1997 Lampenius osallistui miljonääri Peter Nygårdin järjestämiin "Oscar-juhliin" ja kommentoi kokemustaan myöhemmin lehtihaastatteluissa kielteiseen sävyyn. Nygård haastoi Lampeniuksen oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vaati häneltä kymmenien miljoonien dollarien vahingonkorvauksia. Lampenius kertoi haastatteluissa puhuneensa totta. Oikeusprosessi kesti useita vuosia. Sen aikana Lampenius sairastui bulimiaan. Juttu päättyi Lampeniuksen julkiseen anteeksipyyntöön vuonna 2001. Siihen mennessä Lampenius oli käyttänyt oikeudenkäyntikuluihin lähes puoli miljoonaa euroa. Lampeniukselle jäi oikeusjutusta miljoonan markan velat, joita hän maksoi keikkailemalla Aasiassa ja Venäjällä. Vuonna 2020 Lampenius kertoi oikeusjutun tuhonneen hänen elämästään yhdeksän vuotta.
xxx/ellauri084.html on line 192: Kaxi huolimatonta savolaista lääkäriä antoi vauvalle kymmenkertaisen lääkeannoxen. Lapsesta tuli elinikäinen vihannes. Lääkärit kiistivät syyllisyytensä ja saivat 80 päiväsakkoa per pää huolimattomuudesta viranhoidossa, joka jatkui heti seuraavana päivänä. 300K korvauxet vauvan kivusta ja sävystä maxoi kuntayhtymä.
xxx/ellauri086.html on line 942: Novelli käsittelee ihmismielen järkkymistä, mielen syvimpiä sopukoita. Siinä on yliluonnollisia sävyjä, joiden sekoittuminen ihmisen pimeään puoleen saa aikaan uhkaavan tunnun. Tarina tuntui lähes hämmästyttävän ajankohtaiselta ja Poen vaikutus vielä nykyiseenkiin kauhukirjallisuuteen ja sen teemoihin on selkeä.
xxx/ellauri087.html on line 107: Yrittäjähenkinen filosofi oli "jättäytynyt" pois Helsingin yliopistolta pari vuotta aiemmin, sillä hän ei pystynyt työskentelemään siellä "sillä sävyllä", millä olisi halunnut. Eli yliassistentti E. Saarinen todettiin epäpäteväxi viranhaussa, kuten lööpit ozikoivat isosti.
xxx/ellauri087.html on line 526: Engeström puhuu rauhalliseen, lähes letkeään sävyyn. Pinnan alla kuitenkin myrskyää. ”Oikeasti olen melko raivoissani. Kymmenen vuoden kuluttua kannamme vielä seurauksia tästä. Suomi on harvaan asuttu maa, jossa oikea-aikaisella rajatestauksella tukahduttaminen ja uusien varianttien pysäyttäminen olisi ollut täysin mahdollista. Päättäjät pitää laittaa jollain tavalla vastuuseen.”
xxx/ellauri103.html on line 425: Rowlingin vaatimuksesta elokuvassa säilyi brittiläinen sävy, eikä yhdysvaltalaisia näyttelijöitä juuri käytetty. Rowling joutui joustamaan vain siinä, että Yhdysvalloissa elokuvan nimeen tuli philosopher-sanan sijaan sorcerer-sana; ensiksi mainitun ilmauksen luultiin olevan liian vieras yhdysvaltalaisille. Kohtaukset, joissa ilmaus Philosopher's stone tai Sorcerer's stone mainittiin, kuvattiin kahteen kertaan. Turrrvelot!
xxx/ellauri103.html on line 569: Naimin pikkuhousut ei olleet alunperin vihreät. Sen tausta oli amer. kermaperseisessä feminismissä, joka ajoi hyväosaisten valkoisten naisten asiaa. Mutta on siinä kyllä Kokoomuxen puisto-osastonkin sävyjä. Se ei oikein pidä punasista kommunisteista. Eikä muista laittomuuxista.
xxx/ellauri120.html on line 202: Iltalehti julkaisi 2. huhtikuuta 2021 Jarno Liskin artikkelin, jossa kerrotaan VTV:n itsesensuurista. Artikkelin mukaan VTV:ssä on Yli-Viikarin toimikaudella sensuroitu viraston tekemiä tarkastuksia: esimerkiksi raporteista on Iltalehden mukaan poistettu kriittisimpiä kohtia. VTV:n tehtävänä on valvoa veronmaksajien rahojen käyttöä ja valtiontaloutta. Se tekee tarkastuksia ja laatii raportteja kyseisiltä aihealueilta. Iltalehden tietojen mukaan Yli-Viikarin aikana tarkastustoimintaa on kuitenkin vähennetty ja tarkastuskertomusten sävyä pehmennetty. Myös Helsingin Sanomat kertoi tarkastustoiminnan vähentyneen Yli-Viikarin virkakaudella.
xxx/ellauri122.html on line 288: ihmeteltiin negatiivisen palautteen sävyä.
xxx/ellauri123.html on line 222: Somevaikuttaja ja tv:stäkin tuttu Miisa Nuorgam julkaisi tviitin, jossa hän pilkkaavaan sävyyn arvosteli kouluratsastusta olympialajina.
xxx/ellauri127.html on line 936: sävyltään ja rytmiltaan"; Walter Evert totesi vuonna
xxx/ellauri134.html on line 84: Pandemia-ajan turvasexiä motellin hämärässä ja kuumaa kyytiä 80-luvun kulmikkaassa volvossa. Callen kulmikkaassa volvossa oli turbo ja viisari, joka värähti kun ahdin käynnistyi. La-lai-la-lai. Sama kertosäe kuin Simonin ja Garfunkelin boksereissa vlta 1970. Lie la lie, lie la lie la lie la lie. Lie la lie, lie la lie la lie la lie, la lie la lie. Tää trendaa nyt, selvitti Helmi bellbottomfarkuissa ja samanlaisessa ruudukkaassa kanankakan sävysessä bleiserissä kun mulla oli 70-luvulla.
xxx/ellauri169.html on line 207: Aika karmaisevaa. Sinipunainen on musta rumin väri. En pidä siitä. Se on näkyvän spektrin ihan yläpäässä. Orvokki on okei, tarkoitan tollasta punasävyistä, purplea, maxoittuneen veren väriä.
xxx/ellauri170.html on line 751: suuri osa gnostilaisuutta käsittelevästä aineistosta on tullut pitkään sitä arvostelleilta oikeaoppisen kristinuskon puolustajilta. Irenaeus kuvasi teoksessaan Harhaoppeja vastaan useita erilaisia toisen vuosisadan gnostilaisia koulukuntia halventavaan sävyyn ja usein sarkastisen yksityiskohtaisesti ja vertasi gnostilaisuutta kristinuskoon ensin mainitun tappioksi.
xxx/ellauri173.html on line 336: Hänen kasvonsa ovat viettelevimmät soikeat; hänen julma suunsa kukki siellä, kuin verinen neilikka, joka juopui kasteesta. Kosteat valot leikkivät ja lepäävät hänen huulillaan, kun nauravat kuopat löytävät niitä kirkastuessaan hänen nuoren eläimen naiivit hampaat. Ja hänen kulmakarvat tärisevät saadakseen sävyn! hänen hurmaavien korvien lohkot ovat kylmiä kuin huhtikuun ruusu; nenä, hieno ja suora, läpinäkyvillä sieraimilla, jatkaa otsan tasoa seitsemällä sirolla pisteellä. Kädet ovat enemmän moukkamaiset kuin aristokraattiset: hänen jaloissaan on sama tyylikkyys kuin kreikkalaista marmoria.
xxx/ellauri173.html on line 362: Ewaldin kanssa hän näki selvästi, että hän oli tekemisissä "suuren herran" kanssa. ― Sitä paitsi olin herrasmies, ”mikä sanoi kaiken”.― Et cetera; loput vastaavasti. Mitä mieltä olet neiti Aliciasta tämän version mukaan? - Paholainen! Tuhat ukkosenjylinää! sanoi Edison: nämä kaksi sisältöä ovat itse asiassa niin eri sävyisiä, että minusta näyttää siltä, että hänen ja sinun käännöksensä ovat ilmaisseet kaksi asiaa, joiden välillä on vain kuvitteellinen suhde. (Aargh...)
xxx/ellauri174.html on line 41: o Mediator-muovi eli metallikuori, joka on eristetty epidermiksestä ja ihon sävystä, eräänlainen panssari, jossa on joustavia liitoksia, joissa sisäjärjestelmä on tiukasti kiinnitetty.
xxx/ellauri174.html on line 237: Itse asiassa tällaiset feminiiniset olennot – toisin sanoen ne, jotka ovat alentavia ja kohtalokkaita vain harvinaisen ja rehellisen luonteen miehille – tietävät vaistomaisesti, kuinka kekseliäimmällä tavalla antaa tälle rakastajalle kaikkien tyhjyytensä löydöt: yksinkertaiset ohikulkijat, joilla ei ole edes aikaa havaita lukumääräänsä ja vakavuuttaan. - He tottelevat hänen näkemyksensä huomaamattomilla sävyasteikoilla suloiseen valoon, joka turmelee moraalista ja fyysistä verkkokalvoa. Heillä on tämä salainen ominaisuus, että he voivat vahvistaa jokaisen rumuutensa niin tahdikkuudella, että niistä tulee etuja. Ja he päätyvät huomaamattomasti siirtämään (usein kauhean) todellisuutensa alkuperäiseen (usein viehättävään) visioon, jonka he antoivat siitä. Tapa tulee, kaikkine verhoineen; se heittää sumunsa; illuusio pahenee: ― ja loitsusta tulee korjaamaton.
xxx/ellauri174.html on line 350: Pitkä kumimainen kangasterä, joka oli peitetty useilla ahtailla laseilla ja sävytetyillä kalvoilla, venytettiin sivusuunnassa kahden terästangon väliin astraalilampun valoisaan tulisijan eteen. Tämä kangasnauha, jota vedettiin toisesta päästä kelloliikkeellä, alkoi liukua hyvin nopeasti linssin ja voimakkaan heijastimen gongin väliin. Tämä yhtäkkiä - suurella valkoisella kankaalla, joka oli ojennettuna hänen eteensä, kultaisen ruusun ylemmässä eebenpuisessa kehyksessä, - taittui sen ihmiskokoisena ilmestyksen, joka oli hyvin kaunis ja kaunis nuori punapää nainen. Leffa! Video! Kappas kippas! Kippas kappas! Bittikarttavirhe!
xxx/ellauri174.html on line 367: Hän käveli verhoa kohti, liukui lampun johdon liukua; kangasnauha sävytetyillä laseilla ylitti heijastimen. Elävä kuva katosi. Toinen heliokromaattinen nauha, joka venyi ensimmäisen alapuolelle, alkoi välittömästi liukua lampun ohi salaman nopeudella, ja heijastin lähetti kehykseen pienen verenttömän olennon ilmestymisen. , epämääräisen naisellinen, kituneilla raajoilla, posket painuneilla , hampaaton ja lähes huuleton suu, melkein kalju pää, tylsät, helmimäiset silmät, veltto silmäluomet, ryppyinen henkilö, melko laiha ja tumma.
xxx/ellauri174.html on line 432: Liikkeemme muutamaa kouristelevaa tai liian hermostunutta lukuun ottamatta ovat lähes aina samat: elämän erilaiset tilanteet sävyttävät niitä ja saavat ne näyttämään erilaisilta. Mutta olen laskenut niiden johdannaisia jakamalla, että korkeintaan kaksikymmentäseitsemän tai kaksikymmentäkahdeksan liikettä muodostavat jo harvinaisen persoonallisuuden. Sitä paitsi, mikä on nainen, joka elehtii paljon? – Kärsimätön olento. Vain harmoniset liikkeet saa tässä yllättyä, muut ovat järkyttäviä tai hyödyttömiä.
xxx/ellauri174.html on line 527: "Näetkö: hän on enkeli! ― hän lisäsi samalla vakavalla äänensävyllään, ― jos, kuten teologiamme opettaa, enkelit ovat vain tulta ja valoa! "Eikö se ollut Swedenborgin paroni, joka uskalsi edes lisätä, että he ovat "hermafrodiittisia ja steriilejä"? No se oli puppua, tärisevä mies ei tiennyt mistä haastoi, ei tällä mallilla ainakaan ole perse tervattu! Koita vaikka!
xxx/ellauri175.html on line 138: – Sir, vastasi kaunis nuori nainen – kauppaliikkeen omistajan intonaatiolla, mutta myös ihanteellisen selkeällä äänensävyllä, kuin kultaiset rakeet iskevät soivaan kristallilevyyn, – Sir, minä tulin aivan taiteilijana. , sinä näet. Mitä tulee sinuun, rakas herrani, lähetyksesi on todella järkyttänyt minua; Luulin...en tiedä! Hän tuli sisään.
xxx/ellauri175.html on line 152: Edison, pienen kumartumisen jälkeen: - Vai niin! Toivon, hän sanoi mitä rennoimmalla sävyllä, nopeuttavani loistavaa debyyttiäsi yhdellä päälavastamme, neiti Alicia Clary! "Mutta aiomme puhua siitä pöydässä, eikö niin, sillä matka saa ruokahalun ja Menlo Parkin ilma on erittäin raikas."
xxx/ellauri175.html on line 188: - Se siitä ! sanoi näyttelijä haistaen teeruusujaan molemmin käsin. ― Vihdoinkin, tämä ei ole enää sitä aikaa! tiivisti Edison kuivalla ja vaatimattomalla sävyllä.
xxx/ellauri175.html on line 421: "Kyllä", hän sanoi hieman hämmentyneellä äänellä, jossa katkera ja melkein pilkkaava sävy värähteli; mutta tule, Alicia, mitä sinulla on sanottavaa minulle?
xxx/ellauri176.html on line 791: 73. Coachin repussa oli Shiseidon hohtava huulikiilto jonka sävy on nimeltään Cool. Voi helevetti. Varsinaista sleuthingia. Reiska miehineen konfiskoi muitta mutkitta lasten löytämät 200K$$$ arvoiset lakkaeläimet. Pikku Keijo siitä on erityisen pahoillaan. Mutta ei hätää! Gigolo vetää housuistaan jättimäisen AMERIKKALAISEN Snickers patukan! (snicker snicker). Eise ole ihan sama mutta mukavaahan tyttöjen on sitä natustaa. Kyllä 1 jättimäinen jenkkikyrpä 3 kuumaa pientä japsufloiskaa lohduttaa.
xxx/ellauri177.html on line 190: He pysyivät toisilleen sylissään. He eivät suuteleneet toisiaan, he olivat tarttuneet toisiaan vyötäröstä, asettaen posket poskelle, yhdistyivät siitä alaspäin, mykkänä, hurmasivat olemaan vain yksi. Heidän ympärillään ruusupensaat kukkivat. Se oli hullu, rakastava kukinta, täynnä punaista naurua, vaaleanpunaista naurua, valkoista naurua. Elävät kukat avautuivat kuin alastomuudet, kuin liivit paljastaen rintojen aarteet. Siellä oli keltaisia ruusuja, jotka riisuivat barbaarityttöjen kultaisia nahoja, olkiruusuja, sitruunaruusuja, auringonvärisiä ruusuja, kaikki niskan sävyt, joita palavan taivaan sävyt ruskastivat. Sitten liha pehmeni, teeruusut saivat ihastuttavan kosteuden, osoittivat kätkettyä vaatimattomuutta, vartalon kulmat, joita ei näy, silkkisävyisyyttä, suonten verkoston sinistämiä.
xxx/ellauri177.html on line 685: Niinpä, kun hän vihdoin muistaa, hän koki hyvin suloisen ilon laulaessaan alasävyllä sanat, jotka tulivat hänelle yksi kerrallaan. Se oli kunnianosoitus Marialle. Hän hymyili, ikään kuin hänen kasvonsa olisivat saaneet raitista ilmaa nuoruudestaan. Kuinka onnellinen hän olikaan niinä päivinä! Varmasti hän saattoi silti olla onnellinen; hän ei ollut kasvanut, hän pyysi aina vain samaa onnea, rauhallista rauhaa, kappelin nurkkaa, johon hänen polvien paikka oli merkitty, yksinäistä elämää, jota elävöitti lapsuuden ihastuttava lapsellisuus. Hän kohotti asteittain ääntään, lauloi laulua kehrättyjen huilujen ääniin, kun hän yhtäkkiä näki murtuman edessään.
xxx/ellauri186.html on line 641: Jumala huokasi ja alkoi luetella yksitoikkoiseen sävyyn, ikään kuin puuduttaakseen kaiken säälin ja armeliaisuuden, ja eteni lisäksi aakkosittain, jottei tärkeysjärjestyksestä tulisi sanomista, Prahan Adalbert, surmataan seitsenkärkisellä pertuskalla, Canterburyn Aelfheah, hakataan kuoliaaksi häränluulla, Trevin Aemilius, mestataan, Augsburgin Afra, kuolee roviolla, Praenesten Agapetus, kuolee jaloista ripustettuna roviolla, Sisilian Agatha, kuolee rinnat leikattuina kuin body artisti, Rooman Agnes, maha viilletään auki, Bolognan Agricola, kuolee ristiinnaulittuna ja nauloilla lävistettynä, Sirmion Anastasia, kuolee roviolla rinnat leikattuina, Salonan Anastasius, hirtetään ja mestataan, Sienan Ansanus, surmataan kiskomalla sisälmykset ulos. Pamiers'n Antoninus, revitään neljän hevosen välissä palasiksi, Rivolin Antonius, hakataan kivillä ja poltetaan, Ravennan Apollinaris, surmataan nuijalla. Aleksandrian Apollonia, kuolee roviolla kun häneltä on ensin kiskottu suusta hampaat, Trevison Augusta, mestataan ja poltetaan, Ostian Aurea, hukutetaan myllynkivi kaulassa, Syyrian Aurea, kuolee nauloja täyteen hakatussa tuolissa kun veri vuotaa kuiviin. Auta, ammutaan kuoliaaksi nuolilla, Antiokian Babylas, mestataan. Nikomedeian Barbara, mestataan. Kyproksen Barnabas, kivitetään kuoliaaksi ja poltetaan. Rooman Beatrix, kuristetaan kuoliaaksi, Dijonin Benignus, surmataan keihäällä, Lyonin Blandina, kuolee raivoavan härän sarviin,
xxx/ellauri186.html on line 676: Aika kului eikä sumu puhunut enää ja Jeesus kysy tällä kertaa sävyyn joka tuntui edellyttävän vain myönteistä vastausta. Eikö mitään muuta. Jumala epäröi mutta sanoi sitten väsyneesti. Sitten tulee vielä Inkvisitio mutta jollet pane pahaksesi, siitä voisimme puhua joskus toiste, Mikä on Inkvisitio. Se on taas yksi loputon tarina, Minä haluan tietää, Parempi olisi ettet tietäisi Mina haluan, Sinulle vain tulee nykyisessä elämässäsi tunnonvaivoja jotka kuuluvat vasta tulevaisuuteen. Eikö itsellesi tule, Jumala on Jumala, hänellä ei ole tunnon vaivoja, Jos minun kerran pitää kestää se että joudun kuolemaan sinun takiası, kyllä minä silloin voin kestää ne tunnonvaivatkin jotka kuuluisivat sinulle, Olisin mieluummin säästänyt sinut niiltä. Et sinä totta puhuen ole muuta tehnytkään siitä asti kun minä synnyin, Sinä olet kuittämätön, aivan kuin kaikki lapset, Jätetään nyt teeskentelyt ja kerro minulle, mika se Inkvisitio on.
xxx/ellauri193.html on line 273: Hyökkäyksen alettua Carlson on muuttanut sävyään siihen suuntaan, että Putin ei ole ainoa bad guy, on niitä muitakin, ja pahempia. Hän on myös ottanut tavakseen todeta, että hyökkäys on ”väärin sammutettu” ja kritisoi välillä Putiniakin saamattomuudesta.
xxx/ellauri193.html on line 539: harmaan eri sävyä ”, Eitan
xxx/ellauri200.html on line 623: and light and dark on secret looms entwined. Ja kutoivat mustavalkoisesta harmaasävyjä.
xxx/ellauri201.html on line 158: Lisbetin nemimäinen asu kuvataan suu märkänä. Jalassa jykevät Doc Martinit, onxtää se Torquayn kukkakaalikorvainen verta pelkäävä kirurgi? Vitun brändejä. Stig olet oikea pelle! 68-vuotias asianajaja Gamle Frode on ilmeisesti pirun asianajaja. No eipä ole, huolimatta konservatiivisesta asusta ja iästä. Ja sillä on ystävällisen setämäinen iänensävy. Tää nide on kertakaikkisen huohheli. Klisheet tuuppii toisiaan izestäänselvän juonen käytävällä.
xxx/ellauri208.html on line 778: – Siitä on aikaa kun me on kahdestaan oltu matkoilla, Östlund sanoi rupattelevaan sävyyn.
xxx/ellauri208.html on line 857: Antti on lyhytkasvuinen ja isopäinen niin kuin Peltirummun (1959) Oskar. Ikäisekseen hän on älykäs. Hänellä on insestisävytteinen ja omistushaluinen suhde äitiinsä Kaarinaan.
xxx/ellauri208.html on line 951: Ensimmäinen romaani Sinitaivas (1980) käsittelee vielä pääasiassa realistiseen sävyyn neljän naisen hetkeksi yhteen kietoutuvia kohtaloita. Eronnut 6-vuotiaan Maurin yksinhuoltajaäiti Virpi saa asunnon pahanhajuisesta kaupungin vuokratalosta, itähelsinkiläisestä lähiöstä. Päähenkilö ei ole kipuineen ja ahdistuksineen yksin. Hän tutustuu kolmeen samassa talossa asuvaan naiseen, jotka kaikki ovat joko eronneita, yksinhuoltajia, petetyksi tulleita tai pettäneitä ja oirehtivat eri tavoin. Teoksessa kerrostalo alkaa elää ja hengittää kuin Helvi Hämäläisen romaanissa Katuojan vettä (1935), ja erilaisista taustoista ja kohtaloista – myös kilpailusta – huolimatta naiset muodostavat toisilleen jonkinlaisen turvaverkon, yhteisön, jossa "sisaruus" kannattelee.
xxx/ellauri208.html on line 957: Romaanissa päähenkilö, Laura Salmi, tapaa kuolleeksi luullun isänsä yllättäen Sea Stariksi nimetyssä ravintolassa, jossa toimii tarjoilijattarena. Perhesuhteiden kuvaus saa rankkoja oidipaalisia ja insestisiä sävyjä, kun avioerolapsi Laura pyrkii myös eroottista valtaansa käyttämällä anastamaan isältään vihdoin sen rakkauden, mitä paitsi on jäänyt. Väkivalta, seksuaalisuus ja syöminen kietoutuvat yhteen romaanin freudilaisessa symboliikassa ja hurjissa ekspressiivisissä ja groteskeissa kuvissa. Sea Starin "mustassa ruumassa", sen rujoissa ihmiskohtaloissa kiteytyy näkemys elämän absurdista tarkoituksettomuudesta ja ihmisen perustavasta yksinäisyydestä: "Sea Star on kaipaus ja kaipaus on hauta…"
xxx/ellauri227.html on line 319: Kotona Liza on varsinainen pirttihirmu, huutaa lapsille ja pompottaa väpelöä miestänsä. Samaan äänensävyyn se rähjää myös alaisille (miehiä). Sen kaveri joku Snapphane on samanlainen pahasuinen räähkä. Tää on varmaan tuntunut eri hienolta Ruozissa viime vuosituhannen lopulla. Vähän sellasta jämäkkyystreeniä. Toimittajien työoloissa ei ole hurraamista, mutta kumikaulojen on saatava päivittäinen osansa. Annika veti jakun tiukemmin vartaloaan vasten ja toivoi ettei haissut hieltä. Haisi kyllä. Kaiken osaava Annika pujahtaa hienhajuisena tietokoneen taaxe ja näyttää toimiston väelle miten tehdä henkilöhakuja. Se ei ole Ruozissa helppoa koska paskiaiset ovat ulkoistaneet kaiken jollekin brittifirmalle. Käytetään modeemia ja funktionäppäimiä: Voilà! Hyvä että tuli puheexi, kukaan muu koko Ilta-Pulussa ei tiennyt tätä.
xxx/ellauri228.html on line 281: Vielä yksi mestariohjaaja, japsu Kurosawa, joka tapasi Tarkovskin Solariksen kuvaamisen aikana, oli elokuvan suuri ihailija. Hän ylisti laajennettuja luontokohtauksia, joita jotkut katsojat ovat kutsuneet aivan liian pitkiksi ja hitaiksi. Kurosawa koki, että he (hän ja Andrei) olivat elokuvan emotionaalisen sävyn ja teeman perusta, mikä loi voimakkaan nostalgian maata ja luontoa kohtaan sekä teki kontrastin avaruusasemaan ja siellä aina läsnä olevaan loukkuun jääneeseen tunteeseen mahdolliseksi. Kurosawa arvosti myös sitä, että Tarkovsky ei "viettänyt liikaa aikaa selittämiseen", hän antoi kuvien kertoa tarinan mahdollisuuksien mukaan, jolloin katsoja voi tuntea, mitä tapahtuu, sen sijaan, että kuulisi sen selitettävän vuoropuhelussa.
xxx/ellauri230.html on line 693: Japailaisilla on useitakin luonteenpiirteitä, jotka herättävät ulkomaalaisen mielenkiintoa. Niihin kuuluu ensi sijassa silmiinpistävä kiinnostus lapsiin. Kun kansa on hyvin köyhää, on äitien pakko työssä käydessään pitää pikkulapsensa mukanaan. Kun lapsi on pienestä pitäen saanut olla pussissa, on siitä nähtävästi kiskottu pois suurin osa omasta tahdosta. Harvoin kuulee pienintäkään lapsenääntä, joka voisi setämiestä häiritä. Japanilaisissa lapsissa on siis jo sävyisyyttä ja ikäänkuin asevelihenkeä enemmmän kuin muiden kansallisuuxien lapsissa, varsinkin tyttölapsissa.
xxx/ellauri230.html on line 719: Ulkomaalaisten puheesta kuuluu tämän tästä: Go to hell! Don't be a fool! taikka Die verdammten Schweine! Zum Teufel! ynnä muita donnerwettereitä, mutta japanilaiset keskustelevat keskenään sävyisästi: 1. バカ (baka) – Stupid, Idiot. 2. ばかやろう(bakayarou) – Asshole, Idiot. 3. あほ (aho) – Moron. 4. くそ (kuso) – Shit, Crap. 5. ちくしょう (chikushou) – Shit, Son of a Bitch. 6. わるがき(warugaki) – Brat. 7. ふざけるな (fuzakeruna) – “Fuck Off”. 8. どけ(doke) – “Get out of the way!”. 9. しね (shine) – Die! 10. ブス(busu) – Extremely Ugly Woman. 11. ウルサイ (urusai) – Shut up! 12. だまれ(damare) – Shut up! 13. やかましい (yakamashii) - Turpa rullalle!
xxx/ellauri234.html on line 134: Myöhään illalla tiistaina 17. kesäkuuta 1941 heräsin siihen. että asuntoni oveen Vaasassa hakattiin kovaäänisesti. Ulkopuolella seisoi kolme poliisia. Kaksi heistä oli pukeutunut univormuun, yksi oli siviilivaatteissa. He kehottivat minua, ei kovinkaan ystävälliseen sävyyn, tulemaan mukaansa. Kysymykseeni, mitä asia koski, en saanut vastausta. Kun olimme saapuneet poliisiasemalle, sain ensimmäisen »kohteliaan» tervetulotoivotuksen. Päivystävä konstaapeli kysyi saattajiltani, miksi minut oli tuotu asemalle. Yksi saattajistani vastasi seuraavalla tavalla: »Ammuttavaksi!»
xxx/ellauri235.html on line 372: Oodissa Eton Collegen kaukaisesta näkökulmasta, joka on "kysymys" pettyneen aikuisen paluusta hänen kouluvuosiensa paikalle, halua edustaa "kiitollinen tiede, [joka] edelleen ihailee / HENRYn pyhää varjoaan" (Henry VI oli korkeakoulun perustaja). Oodin avautuminen merkitsee halun pysymistä menetyksen ja surun joukossa. Tiede ja Henry ovat halun ja menetyksen kuvakkeita, jotka merkitsevät puhujan paluuta Etoniin: kaipuuta ja menetystä. Etonilaisesta maisemasta syntyy enemmän sävyjä, jotka ennakoivat tulevaa menetystä: "Ihmiskohtalon ministerit", Viha, Pelko, Häpeä, mielikuvat voitetun halusta: "Tai sitten rakkaus hukkaa heidän nuoruutensa, / Tai Kateus hampailla... ." Isä Thames antaa luvan puhujan näkemykseen; hän on hiljainen vahvistava hahmo,
xxx/ellauri235.html on line 380: "Hymn to Ignorance" Gray palaa Cambridgeen vetoamalla sen "goottiviin tuulettimiin ja vanhentuneisiin torneihin", kuten hänellä oli Etonin "kaukaisia torneja" ja "antiikkitorneja". Kun taas Eton Collegen oodissa "tietämättömyys [pieni i ] on autuutta",] on "pehmeä pelastava voima". Tietämättömyys on äidin läsnäoloa ("Kumarta lapsellisen kunnioituksen kanssa, jota rakastan"), jolla on "rauhallinen sävy"; sen "vaikutus hengitti korkealta / lisää taivaan alkuperäistä pimeyttä". Tietämättömyys esitetään ambivalenttisesti ei-toivotuksi halun ehdoilla ("Kolme kertaa on Hyperion viettänyt vuosikilpailunsa, / Itkemisen jälkeen jätin sinun lempeän syleilysi"). Oidipaalisia näyttelijöitä ovat äiti/muusa (Ignorance), isä (Hyperion) ja palaava poika/runoilija Gray.
xxx/ellauri235.html on line 410: Oidipaalinen fantasia pelataan pastoraalisessa ympäristössä: "Sinun vihreään syliin laskettiin Luonnon kulta [Shakespeare], / Mihin aikaan, missä selkeä Avon Stray'd, / Hänelle mahtava Äiti paljasti / Hänen kauhistuttavat kasvonsa.... Paljastumisen odotus sai tirkistelijä Miltonin ratsastamaan "ylevällä / Extasyn serafin siipien päällä, / Abyssin salaisuudet vakoilemaan". Silti Joven lait säilyvät: alkuperäistä kohtausta ei koskaan katsota. Hyperionic marssi on tehty merkityksettömäksi "sellaiset muodot, kuten glitter Muse's ray"; nämä muodot kiusaavat Grayn omia "lapsen silmiä" tuoden hänet Shakespearen, "kuolemattoman Pojan" läheisyyteen. "Itämaiset sävyt", jotka häikäisivät lapsen Greyn, olivat "auringosta lainattuja" — toinen ylevän runollisen (hyperionisen) periaatteen hylkääminen. Oidipaalisen halun (halu "mahtavaan äitiin") ja keskirunoilijan yksinäisen ylevän intohimon välillä ei ole sopivaa keskitietä (vaikka Gray toivoo löytävänsä sellaisen). Runoilijan runon lopussa valitsema "kaukainen tie" on välttämätön kieltäytymisestä olla ylevän näkemyksen runoilija (Milton) ja mahdottomuus omistaa luonnonlapselle ilmestyvää äiti-muusaa (Shakespeare) . Suuri osa oodista on täynnä halun kohtauksia – Miltonin ja Shakespearen – ja on siten huolissaan, vaikkakin salaisesti, seksuaalisen voiman ja runollisen näkemyksen välisestä suhteesta. Harmaa'
xxx/ellauri235.html on line 414: Eton Collegen oodi tunnistaa ihmiselämän edistymisen nuoruuden ja iän absoluuttisen eron perusteella. Noin 1754-1755 kirjoitettu ja vuonna 1775 julkaistu "Oodi hankaluuksista nousevasta nautinnosta" luo ystävyyden kielellä uudelleen peräkkäisyyden ja syklin lain: "Silti, minne ruusuinen ilo vie, / Katso sukulaisen surun ajamista ." "Rosy Pleasure" on yhdistetty tähän vastakohtaan, joka seuraa sitä loputtomassa vuorottelussa. Kahden hahmon muodostama "sekoitettu muoto" yhdistää halun ja auktoriteetin hahmot siinä, mikä on ilmeisesti Grayn versio taivaan ja helvetin avioliitosta. Auktoriteettiperiaate (ja halu) löytyy Vicissitudesta, hahmosta, joka määrää vastoinkäymisten kaltaisen "kuristuksen": "Autuuden sävyt hehkuvat kirkkaammin, Oodi kumoaa sen alkuperäisen halun, "kultaisen aamun korkealla", joka
xxx/ellauri235.html on line 718: With orient hues, unborrow'd of the Sun: Itämaisilla sävyillä, Auringosta lainattu:
xxx/ellauri235.html on line 908: Corinnan kieli on selkeää, yksinkertaista ja yleensä koristelematonta, ja hänellä on taipumus käyttää yksinkertaisia metrisiä kaavioita. Hänen runoutensa keskittyy enemmän kerrontaan kuin monimutkaiseen kielenkäyttöön. Corinnan runous on usein ironista tai humoristista, toisin kuin hänen pompöösin boeotilaisen maanmiehensä Pindarin vakava sävy.
xxx/ellauri237.html on line 61: Konttinen ryhtyi kirjailijaksi vuonna 1936 ja oli fasistisen Suomen suosituimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Erityisen suosittu oli hänen uskonnollissävyinen Marketta-kirjasarjansa, joka kertoi renkvistiläisestä karjalaistytöstä ja tämän perheestä. Sarja oli syvältä perseestä, kuten kohta saatte kokea. Topelius-palkinnoilla tai kunniamaininnoilla hänet palkittiin joka vuosi vuosina 1947-1951 ja kerran vielä vuonna 1958. Sekin todistaa jo jotakin.
xxx/ellauri252.html on line 155: Hannu kävi Puovon tentissä kirjatekeleensä kanssa: kahvia, sikaareja, tuhkis täynnä puoliväliin poltettuja natsoja, tekniikan ihme ilmankostuttaja keskellä lattiaa tuuppaamassa vesihöyryä ja pieniä pisaroita toista metriä korkealle, kaunis vaimo, isoäiti hopeasta ja vanhasta tynnyrinkimmestä, ja Paavi itse, koulusa koriammaks kruusaantunu: nopea, helposti teatraaliseksi tempautuva puhe, jonka sävy vaihteli mielentilan ja oivallusten mukaan, sadankolmenkymmenen kilon ruho kapeitten jalkoterien ja puupohjaisten terveyssandaalien päällä, pitkät paperinäpit, housut kuin purjeet, oikaisun tarpeessa oleva etuhampaisto.
xxx/ellauri252.html on line 420: Nyt kun olen lukenut alusta noin 50 sivua, nauraen välillä pidäkkeettömästi puolustusasianajaja Braketin punastelematta jyräyttämille pieruille, en voi käsittää, miten joku voi pitää tätä kirjaa "nuaarina" tai edes "jännärinä", puhumattakaan "hyvinvointiyhteiskunnan" kritiikistä, paizi sikäli että ruozisosialidemokraatit eivät olleet läheskään kyllin radikaaleja ajamaan köyhän asiaa. Täähän on vaan huumorin sävyttämä poliittinen pefletti. Siinä suhteessa se tulee lähelle suomenruozalaisen Staffan Bruunin sepustuxia, paizi että Staffan seisoo barrikaadin suojanpuolella. Dan Kivipukki on sekin pefletisti, paizi että Taneli on kiivaan jumalansa kuvana 100% huumorivapaa.
xxx/ellauri253.html on line 334: Lännen ase-etumatka on musertava. Odotellaan enää tähtien sodan ohjuskilpeä. Suomalaisterroristien puuhastelu on siihen nähden pelkkää tarpeetonta pyllyröintiä. Suomalaisten ryssänvastaisessa puuhastelussa on aina ollutkin tarpeettoman pyllyröinnin sävyä.
xxx/ellauri255.html on line 247: Sit on Nekrasovin rakkausrunoja, jotka on helppo oppia, joissa on erilainen sävy. Esimerkiksi tuotteessa "Miten sinä, sävyisä, tottelevainen minulle ..." on täysin erilainen ääni: se on omistettu teemalle mennyt intohimo ja täynnä katkeruutta kohtalosta naisen hylättyä tai kääntäen, kuin Yxinäinen Teemu. Kuten Teemu, Nikolaikin näyttää olevan ns. ikävä ihminen ja paha setämies.
xxx/ellauri259.html on line 259: Tämä on yksi lyhyimmistä psalmeista ja yksi kauneimmista. Se on ainutlaatuinen, kuulostaa hindulaiselta. Kristillisen nöyryyden armo on täällä ennen aikaansa. Lintu laulaa ennen kuin aurinko on noussut. Jeesuksen henki on täällä. Melkein odotamme psalmin päättyvän sanoihin: "Autuaita sävyisät." Muttei se niin pääty, se on vasta Jeesuxen meemejä. Jumalan rauhan siunaus lepää nöyrällä sielulla. Jumalan käsi on heilauttanut väsyneen hengen tissiltä lepäämään. Valtuutettu versio ei anna tekstin täyttä merkitystä. Meidän pitäisi lukea: "Niinkuin vieroitettu lapsi äitinsä päällä, niin sieluni lepää minun päälläni."
xxx/ellauri259.html on line 528: Aarno Olavi ”Loka” Laitinen (17. tammikuuta 1943 Helsinki – 25. syyskuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kolumnisti pysähtyneisyyden aikana. Laitinen oli Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies vuodesta 1972. Hänet erotettiin 1982, kun paljastui, että hän oli keskeinen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaja. Saatuaan suuren neuvoston tuomion Aarno "Loka" Laitinen oli Iltalehden pitkäaikainen kolumnisti. Satiirisissa teksteissään hän arvosteli usein suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Toinen kolumnien vakioaihe oli feminismi ja naisverkosto. Toisaalta hän kirjoitti hyväksyvään sävyyn niin sanotuista isojen poikien verkostoista. Hän otti kantaa vihreitä arvoja vastaan ja ydinenergian puolesta. Usein hän oli kolumneissaan vastustanut myös erilaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka hänen mukaansa rajoittivat yksilönvapautta.
xxx/ellauri268.html on line 534: Markiisi de Sateen Sodoman 120 päivää kuuluu eroottisen kirjallisuuden klassikoihin. Se on herättänyt pahennusta seksuaalisen hyväksikäytön, väkivallan ja kidutuksen kuvauksillaan. Ne ovatkin ällöjä, yhtä ällöjä kuin esim. ne 50 harmaan sävyä. Outoa että ne viehättävät monia vielä tänäkin päivänä.
xxx/ellauri286.html on line 131: Näiden maiden on täytynyt taistella tästä oikeudesta, sitä on pitänyt perustella ja puolustaa, ja sitä pitää puolustaa yhä. Tähän oikeuteen kuuluu myös puolustaa tutkijoiden ja toimittajien oikeutta tehdä massia. Tutkimuskeskusten perustaminen ja komissioiden työn hitaus kertoo työn laajuudesta ja aikaavievyydestä. Faktojen valikointi ja niiden värittäminen oikeilla sävyillä ei ole helppoa!
xxx/ellauri286.html on line 199: Vuosituhannen vaiheessa Venäjästä kirjoittava kirjailija sai kuitenkin vielä kirjoittaa Venäjästä ja sen historiapolitiikasta täysin rauhassa. Vaikka törmäsin jälkisuomettuneisiin äänensävyihin, Venäjästä kirjoittavat kirjailijat tai toimittajat eivät vielä kohdanneet ilmiöitä, joiden kanssa näillä saroilla sananvapauttaan käyttävät ihmiset joutuivat tekemisiin vain joitakin vuosia myöhemmin. Pro-Putin -mielenosoittajia ei näkynyt eikä Viron Moskovan-suurlähettiläästä, sittemmin ulkoministeristä, venäläis-latvialaisesta Marina Kaljurandista, tehty rivoja nukkeja Moskovassa, kuten vuonna 2007. Vaikka kyyditys- tai miehitys-sanojen käyttö ei ollut yhtä luontevaa kuin nykyään ja toisinaan niiden kanssa haparoitiin, kukaan ei Suomessa vielä kieltänyt kyydityksiä, kuten vain vähän myöhemmin kävi. Niitähän tehtailtiin Suomessakin 30-luvulla.
xxx/ellauri286.html on line 386: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
xxx/ellauri292.html on line 497: Ja hän kertoo, kuinka keisari Vespasianus esitti hänelle rukouksia aivan kuin hän olisi jumala, sillä saamme tietää, että Vespasianus sanoi rukouksen sävyllä: "Tee minusta keisari", minkä jälkeen Apollonius vastasi: "Olen tehnyt sinusta sellaisen." Mitä muuta kukaan voi tehdä, kuin vihata tätä lausetta sen kerskailevuuden vuoksi, niin se melkein lähestyy suoraa hulluutta, joku, joka oli laivan luotsi Egyptissä, kerskua olevansa jo jumala ja kuninkaiden tekijä? Sillä Apollonius itse on kertonut meille vähän aikaisemmin intiaanien kanssa käydessään keskustelun, että hänen sielunsa oli aiemmin ollut lentäjän sielu.
xxx/ellauri293.html on line 48: Astrid Lindgrenillä on ihan kivojenkin lastenkirjojen lisäxi pari ällöä uskonnollissävyistä, nimittäin Mio, poikani Mio sekä albumissa 208 jo suomittu Veljeni Leijonamieli. Inhosin molempia sydämellisesti jo kansakouluikäisenä. Riku Leijonamieli oli surkea kuningas joka ei osannut edes enkkua. Samanlainen säheltäjä kuin homo Kaarle XII. Sitäpaizi leijonat ei ole mitään urheita, ne on laiskoja makoilijoita vaikka sitkeitä panomiehiä joilla on raadonhajuinen hengitys. Laumasieluina ryöstelevät hyeenoilta saaliita ja järsivät joukolla norsuparan persettä. Kesy Elsakin kylästyi lopulta apinaperheeseensä ja söi ne.
xxx/ellauri304.html on line 41: 50 typeryyden sävyä
xxx/ellauri304.html on line 692: Erkki Kanerva julkaisi vuosina 1969–2014 nimimerkillä Jammu ainutlaatuisen 39-osaisen kirjasarjan murrepakinoita, Yrjö-kirjat. Yksittäisiä pakinoita julkaistiin ensin kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä aikakauslehti Hymyssä. Ne ovat suhteellisen helppolukuisia. Varhaisimmat pakinat ovat kirjeitä, joita Yrjö lähetteli kaupungista kotiväelleen. Niiden tavallinen aihe oli kaupungin ja maaseudun vertaileminen. Pakinoiden huumori perustuu tilannekomiikkaan ja henkilökuvaukseen. Tekstejä sävyttää tamperelainen työläiskulttuuri.
xxx/ellauri307.html on line 764: löytyi Sysmän kirjaston poistohyllystä. Kirjailijoiden esikoiset tuppaa olemaan omaelämänkerrallisia. Don Rosa ei vaan Brown (ei siis etu- vaan takapuolen värisävy) omisti esikoiskirjansa Digital Fortress 1998 [silloin(kin) olisi Suomen pitänyt hakea Naton jäsenexi hemmetti! Nyt kun Suomi on vihdoin länsiliitossa on Danin kirja jo Sysmän kirjastosta poistettu] iskälle ja äiskylle. Dan oli silloin 34-vuotias. Se alkaa näillä kuvilla ja tunnelmilla [Just a tip: Don't ever take anything from a Dan Brown novel to be based in fact. Digital Fortress is perhaps the stupidest compilation of nonsense ever published]:
xxx/ellauri356.html on line 588: Holderlin ei puhu historiaan pettyneille, vaan "Jumalan abjekteille". Hän panee merkille historiallisen hengellisen romahduksen, transsendenssin pimennyksen, ja hän vastaa siihen tällä hämmästyttävän yksinkertaisella kaavalla: "Eläminen on muotojen puolustamista" (1804); ja kolme vuotta myöhemmin hän asetti runoilijoille mittaamattoman tehtävän: "Runoilijat löysivät sen, mikä oli jäänyt aidalle" (vrt. Souvenir/ Andenken, 1803). Runous kreikkalaisten jumaluuksien korvikkeena, evankelikaalisen juorutuksen, Koraanin läpimurron korvikkeena? Sietämätön vaatimus! Tästäkö johtuu huolestunut sävy: miksi? mitä järkeä?
xxx/ellauri363.html on line 436: välillä ja on pakostakin yhä enemmän solunut vankilasävyyn päin. Kotimaiset mallit eivät tääll
xxx/ellauri363.html on line 452: on enemmän kuin paikoin valistavaan sävyyn kirjoitettu. Teosta voi pitää mielenterveyden
xxx/ellauri363.html on line 453: populaarina yleisesityksenä, joka kertoo varoittavaan sävyyn ”epäaidosta
xxx/ellauri376.html on line 174: Tilastotieto siitä, että niin ja niin monta sataatuhatta venäläistä on kuollut nälkään, jättää meidät kylmemmiksı kuin jokin Pietarin katuja käsittelevä kuvaus, joka muutamalla sattuvalla vedolla loihtii esin kuvan kuihtuneista ja horjuvista ihmisistä. Siihen, joka usein on havainnollistuttanut itselleen, mitä haluttuja ihanuuksia voi saavuttaa, kun vain on suuri rahamäärä käytettävänä, tai siihen, jonka elämänsisällyksenä on itse rahankokoaminen, vaikuttavat sanat miljoona markkaa tunteen kannalta aivan toisella tavalla kuin muihin ihmisiin. Jotkin sanat, esim vapaus, sorto, valhe, joita kasvivuosinamme ovat hokeneet tunteen vallassa suggestiiviset henkilöt, säilyttävät kauan tunnesävynsä.
xxx/ellauri379.html on line 184: My Little Pony on Hasbron luoma tavaramerkki, joka tunnetaan erityisesti muovisista leluponeistaan. Ponit ovat usein hyvin pitkäharjaisia ja -häntäisiä ja yleisesti värimaailmaltaan pastellinsävyisiä. Yleisenä tunnusmerkkinä on ponien takamuksissa sijaitsevat, näiden persoonaa kuvastavat kuviot tai symbolit. Kolmannen ja neljännen ponisukupolven aikana peppukuviota on kutsuttu myös söpöysmerkiksi (engl. cutie mark).
xxx/ellauri385.html on line 264: Ainoana järkimiehenä Laurence Sterne pilkkasi Burtonin juhlallista sävyä ja hänen pyrkimyksiään todistaa ilmiselvät tosiasiat painavilla lainauksilla Tristram Shandyssa. Sterne pilkkasi myös Burtonin jakautumista lukujensa otsikoissa ja parodioi hänen vakavaa ja raitishenkistä kertomustaan Ciceron surusta tyttärensä Tullian kuoleman johdosta. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjastoa läpi A:sta alkaen kuin Jorma Oxanen Otavan tietosanakirjaa, ja oli päässyt Burtoniin ennenkuin kirjastonhoitaja suositteli sille jotain tyttökirjoja.
xxx/ellauri385.html on line 266: Sekä satiirisen että vakavan sävyisen Anatomian (vrt Valentinin "Melkein vakavaa") "elävöittää [Burtonin] läpitunkeva huumori". Eise kovin läpi tunkenut. Kirjoittajan tekniikoiden lisäksi Anatomian laaja laajuus – käsittelee sellaisia aiheita kuin lukijan ruoansulatus, peikkoja, Amerikan maantiede ja muita – tekee siitä arvokkaan panoksen useille tieteenaloille. Mä luin sen, ei se ollut mistään kotoisin. Seinfeldin3> juutalaisvizitkin on hauskempia.
xxx/ellauri410.html on line 317: Runo käsittelee autioitumisen ja emotionaalisen katkeamisen teemoja. Tunnelma on johdonmukaisesti ennakoiva ja synkkä, runoilijan sävy on välinpitämätön naista kohtaan, sama kuin hänen päähenkilönsä
xxx/ellauri410.html on line 401: joka on jaettu neljän rivin sarjoihin, jotka tunnetaan nelisarjoina. Nämä nelisävyt noudattavat ABCB :n riimimallia ja muuttavat loppuääniä runoilijan parhaaksi katsomallaan tavalla.
xxx/ellauri410.html on line 425: Kymmenennessä säkeistössä käy selväksi, että tämä nainen on prostituoitu ja Sweeney on bordellissa. Tämä voisi auttaa selittämään hänen piittaamattomuutensa naista kohtaan, vaikka runon yleinen sävy viittaa siihen, että Sweeneylle ei olisi väliä, kuka nainen oli; hiänen kärsimyksensä on vain ärsyttävää, koska se häiritsee hänen mielenrauhaa. Kohtaus tuntuu häpeälliseltä, ikään kuin sängyssä oleva kärsivä nainen tekisi jotain hyvin väärin, rikkoen jotain "makuperiaatetta".
xxx/ellauri416.html on line 1038: Muuan Naudin kertoi tilaneensa Charlie Hebdon vuonna 2006 osoittaakseen tukensa lehden päätökselle tuona vuonna julkaista sarjakuvia Muhammedista. Mutta hän sanoi peruuttaneensa tilauksensa viime vuonna, kun hän oli muuttunut yhä epämukavammaksi lehden toimituksellisen sävyn vuoksi. Lehti tuotti joskus sisältöä, jota hän piti islamofobisena, sanoi hra Naudin, joka opettaa historiaa yläasteella ja julkaisi äskettäin kirjan " Diary of a Survivor of the Bataclan". Vastauksena rasismisyytteisiin, Charlie Hebdon herra Sourisseau kertoi ranskalaiselle sanomalehdelle, että osa vasemmistosta oli tiukkojen ideologisten käsitteiden loukussa ja sensuroi itsensä. "Meidän oikeistolaisten on sanottava asioita, vaikka ne ovat epämiellyttäviä", hän sanoi. Koska olemme huisin epämiellyttäviä, kas siinä se. Emme mahda sille mitään, se tulee vaan.
xxx/ellauri420.html on line 122: Mitä kirkossa ajatellaan nyt? Osmo Kontula kirjoittaa Seksiä yksin -kirjan esipuheessa, että vielä 1950-luvun Suomessa itsetyydytyksestä varoiteltiin koulujen terveysopin kirjoissa. Varoitteleva sävy ei ole vieläkään kadonnut. Itsetyydytyksen haitallisuudesta puhutaan ajoittain erityisesti silloin, kun se linkitetään pornoon.
xxx/ellauri420.html on line 144: Hän sanoi kylmyydestä vapisten huulten kautta: "Minä olen Mer... Minä olen Mary", hän änkytti. Lucifer kuuli valhetta hänen äänensävyssään. "Mary… Mary Purefoy." Teidän pitäisi levätä, neiti. Olemme pian Cheshiressä. Kun saavutamme Lexington Armsin, testaamme taitosi oikean sängyn rakentamisessa itsellesi.” Lucifer jätti hänet käpertymään syvemmälle peitteisiin ja kiipesi penkille. Hän sai joukkueen liikkeelle kielensä napsautuksella ja rannetta heilauttamalla.
xxx/ellauri420.html on line 530: Analyysi (ai): Runo esittää autioituneen näkemyksen Jumalan poissaolosta, luoden syvän menetyksen ja epätoivon tunteen kuolleiden maailmojen ja tyhjän tyhjyyden kuvien kautta. Se toistaa aikakauden romanttista pessimismiä, jolle on ominaista pettymys Napsun rökäletappioon ja eksistentiaalinen kriisi. Verrattuna Nervalin muihin teoksiin tämä runo on esimerkki hänen tutkimisestaan vieraantumisesta, kärsimyksestä ja merkityksen etsimisestä pettyneessä maailmassa. Siinä on yhtäläisyyksiä hänen muiden runoinsa kanssa eloisten kuvien, melankolisen sävyn ja ihmisen tilan tutkimisen suhteen.
257