ellauri002.html on line 55: Christian Johann Heinrich Heine (alk. Chaim Harry Heine; 13. joulukuuta 1797 Düsseldorf – 17. helmikuuta 1856 Pariisi) oli yksi 1800-luvun tärkeimmistä saksalaisista runoilijoista. Heine syntyi juutalaisperheeseen Düsseldorfissa. Vuodesta 1831 Heine asui Pariisissa. Heine vietti boheemia elämää rikkaalta sukulaiselta saamiensa rahojen turvin. Düsseldorfin kaupunki jakaa joka toinen vuosi arvostetun Heinrich Heine -palkinnon, jonka arvo on 50 000 euroa. Robert Schumann on säveltänyt lukuisia liedejä Heinen teksteihin. Niistä laulusarjat Dichterliebe ja Liederkreis kuuluvat Franz Schubertin liedien ohella maailman tunnetuimpiin lauluteoksiin.
ellauri014.html on line 197: Se läks Pariisiin koittaa onneaan, kauppas jonkun muun musakexintöä omanaan, se oli kova säveltään. Kotiopettajana koitti päästä hameiden alle. Siitä se keksi nää kasvatusjutut. Aika pukki kaalimaassa kyllä. Omakohtaisia kokemuxia.
ellauri014.html on line 228: Kuulostaa aika omahyväiseltä veikolta. Koko luikuri miehekseen. Ja varmaan bi. No siihen aikaan kaikki oli silviisii valistuneita. Rousseausta tulee kyldyyripersoona, säveltäjä ja muotifilosoofi. Valistuxen Esa Saarinen. Pukeutuukin erikoisesti, ja ottaa koiransa Sulttaanin mukaan joka paikkaan. Hume marisi että Rusoo tottelee vaan leipäsuttansa Teresaa ja ja koiraa.
ellauri023.html on line 811: Aika paljon rainassa oli vanhan lämmitystä, mutta myös ajan säveltä,

ellauri030.html on line 512: 55-vuotiaana Arttu saattoi ostaa oman huoneiston, jossa se sit bunkkasi loppupeleihin. Wagner (ei porsas vaan se säveltäjä) kuului Artun nyt kasvavaan ihailijakerhoon. Arttu tykkäs koirastaan enemmän kuin ihmisistä, mutta pelasti kuitenkin jonkun (toisen) 9-vuotiaan pikkupojan hukkumasta. Siltä jäi postuumisti ohjekirjanen miten voittaa riitaisa väittely. Sillä oli paljon peliminuutteja alla.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri036.html on line 121: Nyt tulee joku ihan päätön episodi. Leski on ize säveltänyt jonkun kauniin aarian (siis sen ajan hitin), ja huijannut Mussea et se olis Stradellan (italialaisen barokkisäveltäjän). Vaan ei ollutkaan, ihan ize oli leski sen osannut säveltää! Jostain vitun syystä Musse SUUTTUU sille tästä! Mitä vittua? Mitä halvatun narsismia tää nyt on? Eikä siinä kaikki, leskellä on päiväkirja, jossa sillä on jotain salattavia kohtia, joissa se ilmeisesti puhuu Mussesta. Musse alkaa taas olla neuroottisen mustasukkainen, ihan paranoidi paska. Leski tuntee jonkun Dalensin, linnanherran jonka kanssa sillä on ollut vähän samanlaista jimbajambaa kuin Mussen kanssa aluxi. Vainko aluxi? Musse käy nyt tosi kuumana. "Mutta kaiken kaikkiaan", sanoin äkkiä itselleni, "hän antautui jotenkin nopeasti." Ettei vaan siinä ollut joku koira haudattuna? No ei, Dalens oli kyllä kosiskellut leskeä, mut ei siitä ollut tullut valmista. Musse rauhoittuu.
ellauri038.html on line 117: Vuoden päästä hän vaihtoi, opettajaansa ja tukijaansa Friedrich Ritschliä seuraten, Leipzigin yliopistoon. Siellä hän kiinnostui Arthur Schopenhauerin filosofiasta ja metafysiikasta. Vuonna 1868 hän tapasi säveltäjä Richard Wagnerin. Nietzsche saavutti opinnoissaan jo varhaisella iällä sellaisen tason, että pääsi kielitieteen professoriksi Baselin yliopistoon 24-vuotiaana. Ihan eteni E.Saarisen vauhtia. Wagner asu Luzernissa lähinurkilla. Myöhemmin tuli riitaa kun Wagnerista tuli liian kuuluisa. Nietzscheltäkään ei syntynyt kunnon tutkimusta vaan polemiikkeja, punkakatemioita ja epäapinan perä-ääniä.
ellauri042.html on line 578: Kirjassaan The Man Who Mistook His Wife for a Hat (1985; suom. Mies joka luuli vaimoaan hatuksi) Sacks kertoo hauskasti, kuinka erilaiset neurologiset häiriöt vaikuttavat ihmisten ja heidän omaistensa arkeen. Kirjasta on tehty sekä ooppera (säveltänyt Michael Nyman) että näytelmä (tekijä Peter Brook). Helsingissä toimiva Lilla Teatern esitti näytelmän vuonna 2003 ja Turun kaupunginteatteri Juha Siltasen ohjaamana keväällä 2010. Ei pientä mitään.
ellauri046.html on line 979: Ei saanut sentään niskalaukausta niinkuin säveltäjä.

ellauri048.html on line 1167: May make one music as before, Soittelee taas samaa säveltä,
ellauri049.html on line 289: Emmä kyllä nää mikä tossa Saarlon tervapääskyrunossa on niin erinomaista. Kypärälleen - kuulostaa tönköltä. Kylän suurin kypäräkö on tässä mielessä? Kuvaloistoa. Hivelevää laulusäveltä. Jenkan tahdissa. "Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa"!
ellauri049.html on line 400: Verlainen runo Chanson d'automne, Syyslaulu oli liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (mm. Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat säveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo Rimbaudin ja Verlainen suhteesta.
ellauri049.html on line 540: Verlainen alkoholin ja häväistysjuttujen sävyttämä yksityiselämä vaikutti hänen runouteensa. Lähde? Hän ampui rakastamaansa Arthur Rimbaudia juovuspäissään mustasukkaisuusdraaman päätteeksi ja joutui vankilaan kahdeksi vuodeksi. Hän vietti alkoholin sävyttämää elämää mutta oli sieltä käsin Ranskan johtava lyyrikko. Verlainen kulahtanut runo Chanson d'automne, Syyslaulu, oli jopa liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (muun muassa Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat kähveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo värikkäästi Rimbaudin ja Verlainen suhteesta. Täydellinen mustan tähden pimennys.
ellauri049.html on line 777: Vuonna 1932 hänet valittiin jäseneksi Ranskan kansalliseen museoneuvostoon, vuonna 1933 hänet nimitettiin Nizzan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1936 oli vuorossa nimitys maailmannäyttelyn kulttuuriyhteistyön puheenjohtajuus, vuonna 1937 hän sai perustaa oman runouden oppituolinsa maineikkaaseen Collège de Franceen ja vuonna 1939 hänestä tuli Ranskan kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
ellauri055.html on line 909: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
ellauri055.html on line 1061: Muistaakseni Heikki Sarmanto on säveltänyt ja Maija Hapuoja laulanut sen.
ellauri060.html on line 316: Toisen vainaan vuoteella veisataan Johannes Ristin sanoittamaa ja J.S. Bachin säveltämää virttä O Ewigkeit du Donnerwort, ruozixi Lasse Lucidor "o evighet din längd förskräcker mig" ja suomexi "oi iäisyys mua pelottaa sun pituutesi". Jostain syystä tämä hieno viisu näyttää pudotetun 1938 virsikirjasta saastaisella 80-luvulla. Voi helvetti 80-luku! Mua ällöttää sun lättäpäisyytesi. Ja rumat keittiöt, ja klinkkerit ulkoseinissä. Typerä Elmo ilmestyi 1978. Iloisin suru ilmestyi 1986. Runkkujussi kuoli vuonna 1998. Figures.
ellauri060.html on line 405: Jo ensimmäisissä ohjelmissa musiikkijaksot kuljettivat aihetta eteenpäin. Joihinkin ohjelmiinsa Nurmi on myös säveltänyt ja soittanut musiikin. Luontopersoonan takaa paljastuu siis myös muusikko.
ellauri060.html on line 1093: Havas kaatui jatkosodan alussa jäätyään höökivaunun alle 21. elokuuta 1941 Suojärven Suvilahdella. Hengellisten laulujen lisäksi Sulho Rannan säveltämä isänmaallinen Testamentti pojalleni on tunnetuimpia Havasin runoja. Havasia näytteli näppyläozainen Jopi Rinne 1943 joka sai osastaan runkkujussin. Jopin eka syxee oli Agapetusin "Aatamin housuissa ja vähän Eevankin" . Kriitikko ja kekämies Jussi Karjalainen luonnehtii elokuvaa absurdixi pönttöilyxi ja arvelee sen suosion syyxi nakuilua.
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri063.html on line 284: Schnittken varhaistuotannossa on paljon vaikutteita Dmitri Šostakovitšilta, mutta tutustuttuaan italialaisen säveltäjän Luigi Nonon tuotantoon hän alkoi käyttää sarjallisuutta sävellyksissään. Pian hän kuitenkin ryhtyi kritisoimaan "sarjallisen itsekieltämisen puberteettisia rituaaleja" ja säveltämään uudella monityylisellä tekniikalla, jossa erilaisia musiikillisia tyylejä sekoitetaan keskenään.
ellauri063.html on line 285: Schnittkellä oli usein ristiriitoja neuvostoliittolaisen byrokratian kanssa ja säveltäjän ensimmäinen sinfonia joutui käytännössä esityskieltoon. Hän sai myös matkustuskiellon ulkomaille vuonna 1980. Vuonna 1985 Schnittke sai aivohalvauksen ja vajosi koomaan. Valitettavasti hän kuitenkin toipui, jopa niin että kykeni jatkamaan säveltämistä. Eroa ei huomannut. Vuonna 1990 Schnittke muutti Hampuriin. Hänen terveytensä ei kohentunut, ja hän kuoli Hampurissa vuonna 1998.
ellauri063.html on line 303: Hänen musiikkiinsa rakastuivat elokuvantekijät Kubrickista Lynchiin – maailman merkittävimpiin nykysäveltäjiin lukeutuva Krzysztof Penderecki säveltää yhä 85-vuotiaana.
ellauri063.html on line 305: – He ovat itse asiassa tehneet hyvää työtä yhdistäessään musiikkia ja elävää kuvaa. Se on auttanut myös minua säveltäjänä saamaan julkisuutta, Penderecki myöntää.
ellauri063.html on line 308: Leck mich im Arsch (suom. Nuole minua perseestä, vastaa ilmaisua "haista paska") on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä kuusiääninen kaanon B-duurissa. Kappaletta ei julkaistu säveltäjäneron elinaikana, mutta hänen vaimonsa Constanze Mozart luovutti sen leipzigiläiselle kustantamolle Breitkopf & Härtelille vuonna 1799. Kustantaja sensuroi kaanonia, muun muassa vaihtoi sen alkusanat muotoon "Laßt froh uns sein" (suom. Iloitkaamme). Ja kuule Jaska vielä 1 asia kuuntele nyt tarkasti: HAISTA PASKA!
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri067.html on line 220: Pynchonilla on hyvin tiivis fanittajayhteisö, johon kuuluvat ovat kiinnostuneita Pynchonista monenlaisista näkökulmista: joku kerää Pynchonia koskevia detaljeja, joku kuvittaa, säveltää tai kirjoittaa romaaneja. Pynchon on myös opinnäytteiden tutkimuksen kestoaihe. Tutkija Tiina Käkelä-Puumalan mukaan ne jotka eivät tunne Pynchonia, pitävät heitä helposti friikkeinä. (No kyllä nekin jotka tuntevat, erittäinkin ne.) Jaakko Yli-Juonikas teki Pynchonista gradun, tosin Turun yliopistoon. Mr. Pynchon´s company.
ellauri069.html on line 618: Tannhäuser (tai Tannhäuser und der Sängerkrieg auf Wartburg eli Tannhäuser ja Wartburgin laulukilpailu) on Richard Wagnerin kirjoittama ja säveltämä ooppera. Se perustuu keskiaikaiseen kansanballadiin Tannhäuserista ja Wartburgin laulukilpailusta kertovaan tarinaan. Oopperan ensiesitys oli Dresdenissä vuonna 1845.
ellauri077.html on line 797: Tomás Luis de Victoria (1548 – 27. elokuuta 1611) oli espanjalainen säveltäjä ja pappi. The Tenebrae Responsories by Tomás Luis de Victoria are a set of eighteen motets for four voices a cappella. The late Renaissance Spanish composer set the Responsories for Holy Week known as Tenebrae responsories. They are liturgical texts prescribed for use in the Catholic observances during the Triduum of the Holy Week, in the Matins of Maundy Thursday, Good Friday and Holy Saturday. The compositions were published in Rome in 1585.
ellauri083.html on line 240: Havaiji viisoon tavoin sarja seuraa erikoisyksikköä, joka perustettiin rikollisuuden torjumiseksi Havaijilla. Sarjan tunnuskappale on Brian Tylerin uudelleensovittama versio Morton Stevensin säveltämästä alkuperäisen sarjan tunnuskappaleesta. Sarja loppui kun kananlento 2020 kun toinen poliiseista satutti kuvauxissa oikeasti selkänsä.
ellauri092.html on line 450: Kaarle Krohnin veli oli säveltäjä ja musiikintutkija Ilmari Krohn ja sisaria kirjailijat Helmi Krohn ja Aino Kallas.
ellauri096.html on line 867: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuuri­meikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich ­Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri118.html on line 450: Pasternakin perhe oli juutalainen. Isä oli Moskovan taidemaalauskoulun professori, ja äiti oli kuuluisa konserttipianisti. Pasternak kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä, kotona vierailivat muun muassa pianisti ja säveltäjä Sergei Rahmaninov, runoilija Rainer Maria Rilke ja kirjailija Leo Tolstoi.
ellauri131.html on line 752: Gallagher on kirjoittanut suurimman osan Oasiksen tuotannosta. Tunnetuimpia hänen säveltämiään Oasis-kappaleita ovat muun muassa ”Live Forever”, ”Wonderwall” ja ”Don’t Look Back in Anger”. Näistä en ole kuullut yhtäkään. Hänen kirjoittamansa kappaleet ovat keränneet paljon arvostusta sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa, ja Gallagherin on muun muassa sanottu olevan ”oman sukupolvensa paras lauluntekijä.” Gallagher soitti Oasiksen kitaristina vuoteen 2009, jolloin erosi yhtyeestä.
ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä.
ellauri133.html on line 700: Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Buttfly (2002), Doghouse (2009–2010) ja P.A.N.T.Y.S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serendipity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan Uncle Tom's Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Averagers (2012) ja Averagers: This is the Age of Aquarius (2015). Näistä olen nähnyt Toy Storyn.
ellauri145.html on line 648: 14 Ilmeisesti kastilialaisten Federico Chuecan (1848–1908) ja Joaquín Valverden (1846–1910) säveltämä ja Felipe Pérez y Gonzálezin (1854–1910) libretoima koominen fantasiakappale La Gran vía (1886), jonka Nietzsche oli nähnyt joulukuussa kahdesti. Operetilla ei ole yhteyttä Moskovaan tai Roomaan, mutta sen tapa tehdä numero madridilaisesta kadusta korostaa suurkaupunkiarjen nousua ”suuren maailman” puheenaiheeksi.
ellauri145.html on line 655: 17 Cosima Wagner (1837–1930) oli Lombardiassa syntynyt unkarilaisen pianisti-säveltäjä Franz Lisztin (1811–1886) tytär, joka erottuaan saksilaisesta kapellimestarista Hans von Bülowista (1830–1894) nai toisen saksilaisen, oopperantekijä Richard Wagnerin (1813–1883). Nietzsche ystävystyi Wagnereiden kanssa 1869 lähtien Sveitsissä, mutta välit katkesivat 1878. Nietzschen kirjoituksissa Cosimaan usein yhdistyvä Ariadne on kreikkalaisen mytologian labyrinttikertomusten kreetalainen prinsessa. Hän nai lopulta hurmanjumala Dionysoksen, jonka nimellä osa Nietzschen hulluuskirjeistä, mukaan lukien Cosimalle Ariadnena osoitetut, on allekirjoitettu.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri153.html on line 57: Sontimaton tutilas, Tauno Pylkkäsen säveltämä ooppera vuodelta 1967
ellauri156.html on line 129: Onni Gideon Tervonen (7. huhtikuuta 1921 Balašov, Neuvosto-Venäjä – 25. heinäkuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen muusikko, säveltäjä ja viihdyttäjä.
ellauri161.html on line 213: Christa Päffgen eli Nico (16. lokakuuta 1938 Köln, Saksa – 10. heinäkuuta 1988 Ibiza, Espanja) oli saksalais-yhdysvaltalainen rocklaulaja ja -säveltäjä. Uransa alussa hän toimi myös mallina ja näyttelijänä. Hän oli ennen omaa uraa yksi taiteilija Andy Warholin "supertähtiä" ja teki yhteistyötä 1960-luvun rock-yhtye Velvet Undergroundin kanssa. Tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita ovat ”I’ll Be Your Mirror”, ”Femme Fatale”, ”All Tomorrow’s Parties”, ”Chelsea Girls” ja ”Frozen Warnings”.
ellauri194.html on line 114: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan.
ellauri207.html on line 69: Nick Cave on säveltänyt myös elokuvamusiikkia. Yhdessä yhtyetoveri Warren Ellisin kanssa hän on säveltänyt musiikin elokuviin The Proposition – Ehdotus (2005) ja Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta (2007).
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri216.html on line 645: Luostarin alueella sijaitsee Lasarevin ja Tihvinän hautausmaat, joihin on haudattu monia merkittäviä 1800- ja 1900-luvulla Pietarissa vaikuttaneita kirjailijoita, taiteilijoita ja säveltäjiä, muun muassa Mihail Lomonosov, Modest Musorgski, Fjodor Dostojevski, Pjotr Tšaikovski ja Nikolai Rimski-Korsakov. Siellä Hariton tykkäs traipsata munkkidiakonina.
ellauri219.html on line 984: Charles Parker, Jr., tunnettu lempinimeltään Nosey Parker ei vaan Bird, (29. elokuuta 1920 Kansas City – 12. maaliskuuta 1955 New York) oli saksofonisti ja säveltäjä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä jazzmuusikoista. Virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana tunnettu Parker oli ehkä vaikutusvaltaisin hahmo ”bebopiksi” kutsutun modernin jazzin synnyssä 1940-luvulla. Parker ei lapsena näyttänyt erityisiä musikaalisia kykyjä. Sil oli 2-väriset lastenkengät ja jamihousut. Soittamisen lisäksi hän teki myös muita töitä, mm. tiskijukkana.
ellauri220.html on line 45: Rakkaus kolmeen appelsiiniin, op. 33, on Sergei Prokofjevin vuonna 1919 säveltämä venäjänkielinen ooppera. Teoksen libreton kirjoittivat Prokofjev ja Vera Janacopoulos. Ensiesitys oli Chicagossa 30. joulukuuta 1921 ranskaxi. Kylmään sotaan oli vielä runsaat 20v.
ellauri220.html on line 663: Esmeralda. Esmeralda voi tarkoittaa seuraavia: Esmeralda, naisen etunimi. Esmeralda, romanityttö Victor Hugon romaanissa Pariisin Notre-Dame. Esmeralda, Aleksandr Dargomyžskin ooppera. Esmeralda, Cesare Pugnin säveltämä baletti. Esmeralda, meksikolainen telenovela-sarja. Esmeralda Bank, merenalainen tulivuori Tyynellämerellä lähellä ... tai sit vaan smaragdi.
ellauri238.html on line 604: Ja samanlainen nenäpäiväpelle Pena oli kuin Esa Saarinen. Lauloi Dipolissa M.A. Nummisen Uuno Kailaan runoon säveltämän tangon Olen verkon silmässä kala, vaikkei osannut laulaa sen vertaakaan kuin Esa, yhtä vähän ize asiassa kuin minä. Täys puukorva siis. Dipolin humalainen nuori yleisö tietysti hurrasi tangokuningas Saarikoskelle, joka suosiosta intoutuneena vetäisi kappaleensa toisen kerran ja keikkui lavalla raakkumassa, kunnes yleisökin kyllästyi. Mixnää pöllöydet on niin samanlaisia joka jonnella? Penakin kerskui että puolisnellmannina se on mukana bokenissa jossain alanootissa. Kai tää on taas sitä genreä. Erilaisia tarinoita on vain muutama.
ellauri243.html on line 577: Kun Stark kirjoitti tämän, Vivre Libre ou Mourir ("Elä ilmaiseksi tai kuole") oli jo Ranskan vallankumouksen suosittu motto. Englantilainen romanttinen runoilija William Wordsworth omaksui myös tämän vallankumouksellisen moton säveltäessään rivin: "Meidän on oltava vapaita tai kuoltava, jotka puhumme Shakespearea."
ellauri246.html on line 87: Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968. A-ha! Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman ja Alepan päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren. Muikean näköinen Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu 1/2nobelisti Harry Martinsonin runoelmaan Aniara (a-ha!).
ellauri246.html on line 193: Vuonna 1964 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta (loisena elämisestä). Runoilijan työtä ei hyväksytty hänen ammatikseen, koska Brodskyllä ei ollut muodollista koulutusta siihenkään. Brodsky tuomittiin viideksi vuodeksi pakkotyöhön ja sisäiseen karkotukseen ja lähetettiin Arkangelin alueelle. Ennen karkotusta sekopäistä Brodskyä pidettiin mielisairaalassa ja Krestyn vankilassa. Muun muassa säveltäjä Dmitri Šostakovitš kritisoi Brodskyn oikeudenkäyntiä laittomana. Mitä sekin siitä tiesi. Brodsky kärsi tuomiotaan maaliskuusta 1964 marraskuuhun 1965. Hänet armahdettiin vuonna 1965 kun muiden muassa Jean-Paul Sartre ja Ahmatova protestoivat lännessä tuomiota vastaan.
ellauri246.html on line 862: "Usein, kun säveltän runon ja yrittää saada riimi, englantilaiset kaatuvat venäläisten sijaan, mutta tämä on kustannukset, joita tämä tuotanto on aina suuri. Ja mikä rytma ottaa nämä kustannukset, jo välinpitämätön "- niin sanotaan Brodsky hänen luovuutesi" teknologia ". "Suurin osa minusta on prosessi, eikä hänen seurauksiaan. Kun kirjoitan runoja englanniksi, on pikemminkin peli, shakki, jos haluat, niin kuutiot. Vaikka olen usein kiinni siitä, että prosessit ovat psykologisia, emotionaalisia ja akustisia identtisiä. "
ellauri247.html on line 477: Mallaustaidekaskut ovat puisevia, vielä puisevampia on enää musiikkikaskut. "Tiedättekö kuka minä olen?" kysyi mielestään kuuluisa säveltäjä pimulta junassa. Olen 'Saaban kuningattaren' säveltäjä. Se ei taida olla niinkään huono virka, arveli neitonen.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 760: Bernes syntyi juutalaisperheeseen Ukrainassa 1911. Kun poika oli kolmen vanha, perhe muutti Harkoviin, jossa isä myi lumppuja ja käytettyjä polkupyöriä. Teini-ikäisenä Bernes osallistui paikallisen teatterin toimintaan, ja teatterin ohjaaja kannusti häntä eteenpäin. Bernes muutti Moskovaan ja alkoi saada rooleja, joissa henkilöityi sodan kokeneen sukupolven miesten maailma. Parhaat säveltäjät ja sanoittajat tarjosivat hänelle myös teoksiaan laulettaviksi.
ellauri254.html on line 762: Bernesin laulamista kappaleista tulivat Suomessakin tunnetuiksi muun muassa Nikita Bogoslovskin säveltämä ”Tumma on yö” (Tiomnaja notš) ja Eduard Kolmanovskin säveltämä ”Rakastan elämää”. Erään tunnetuimman laulunsa Kurjet Bernes ehti levyttää vähän ennen kuin kuoli mahorkan aiheuttamaan keuhkosyöpään 58-vuotiaana 1969.
ellauri264.html on line 529: Arba´ah Turim ( hepreaksi : אַרְבָּעָה טוּרִים ), jota usein kutsutaan yksinkertaisesti Turiksi , on tärkeä halakhilainen koodi , jonka on säveltänyt Yaakov ben Asher ( Köln , 1270 – Toledo, Espanjan Baaim n. 1340´) . Turin neliosainen rakenneja sen jako lukuihin ( simanim ) otettiin käyttöön myöhemmässä koodissa Shulchan Aruch . Tämä oli ensimmäinen kirja, joka painettiin Kaakkois-Euroopassa ja Lähi-idässä.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri275.html on line 127: Ilja Chavchavadzen lyyrisen runouden pääsisällön määrittelivät nykypäivän sosiaalisen todellisuuden ongelmat ja teemat. Hänen runollisuudessaan on kuitenkin kokonainen runosarja intiimeistä rakkausaiheista. Monia näistä runoista leimaa vilpitön hellyys, syvä emotionaalisuus ja kokemusten välittömyys. Tämä selittää niiden suuren suosion. Ja nyt Gruusian ihmiset laulavat hänen lyyrisiä runojaan, kuten "Muistatko, rakkaani, suuressa puutarhassasi ...". Vangitseva lyyrisyys läpäisee S. Tšaikovskille (suuren säveltäjän sisarelle) omistetun runon.
ellauri276.html on line 226: Aleksei Vasilievich Koltsov (venäjäksi: Алексе́й Васи́льевич Кольцо́в ; 15. lokakuuta 1809 – 29. lokakuuta 1842) oli venäläinen runoilija, jota on kutsuttu venäläiseksi Burnsiksi. Hänen usein naisten suuhun pannut runonsa tyylittelevät talonpojan elämänlauluja ja idealisoivat maataloustyötä. Koltsov keräsi ahkerasti venäläistä kansanperinnettä, joka vaikutti voimakkaasti hänen runouteensa. Hän juhli yksinkertaisia ​​talonpoikia, heidän työtään ja elämäänsä. Monet hänen runoistaan ​​ovat säveltäneet sellaisia ​​säveltäjiä kuin Dargomyzhsky, Mussorgsky ja Rimski-Korsakov.
ellauri276.html on line 332: I. Nikitinin runo "Auraaja" luotiin jo ennen maaorjuuden lakkauttamista. Tämän teoksen sisäinen melodia venäläisen talonpoikaisväestön ahdingosta kiinnitti säveltäjä V. Sokolovin huomion, joka sävelsi teoksen musiikkiin.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 828: Hänen ensimmäinen kirjansa The Mickle Drede and Other Verses painettiin yksityisesti Kendalissa vuonna 1896, ja hän kirjoitti monia muita runoja ja näytelmiä, joita esittivät yleensä amatöörit tai kokeellisessa teatterissa. Bottomley toimitti myös Isaac Rosenbergin runoutta vuonna 1922, jota hän oli rohkaissut kirjeenvaihtajana vuodesta 1915 lähtien; kun taas hänen läheinen työtoverinsa säveltäjä Edgar Bainton (1880–1956) sävelsi The Crier by Night -musiikkiin.
ellauri278.html on line 115: Suliko ( georgiaksi სულიკო ) on georgialainen lyyrinen laulu, jonka on säveltänyt Varinka Lounasseteli ja sanoittanut Akaki Lounasseteli. Usein virheellisesti nimetty folkiksi. Suliko on Georgian naisen tai miehen nimi, joka on johdettu juuresta, joka tarkoittaa "sielua" ("pulu").
ellauri278.html on line 142: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan ​​Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri278.html on line 268: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri281.html on line 114: Suliko ( georgiaksi სულიკო ) on georgialainen lyyrinen laulu, jonka on säveltänyt Varinka Lounasseteli ja sanoittanut Akaki Lounasseteli. Usein virheellisesti nimetty folkiksi. Suliko on Georgian naisen tai miehen nimi, joka on johdettu juuresta, joka tarkoittaa "sielua" ("pulu").
ellauri281.html on line 141: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan ​​Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri281.html on line 267: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri283.html on line 228: Ja kukahan nää kaikki stalinistiset "erehdyxet" oli taas säveltänyt? Ettei vaan virkavallan vanhat tutut, länkkärit? Kaikki nämä "tapahtumat" juonittelivat luodakseen tilanteen, jossa laki ja järjestys romahtivat. Darfurialaiset alkoivat aseistautua. Useat arabit ja muut kuin arabiryhmät muodostivat omia miliisejä itsepuolustukseksi. Nälänhätä ja lain ja järjestyksen romahtaminen rohkaisivat ryhmien muodostumista, koska ne saattoivat kaapata maata ja palauttaa kadonneita eläimiä laumaan kuin kiltti Jeesus-paimen, joka suree yhtä kadonnutta lammasta enemmän kuin 99:tä karsinassa.
ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
ellauri302.html on line 583: Moshe Chaim Luzzatto syntyi vuonna 1707 Padovan juutalaisessa ghetossa Venetsian tasavallassa. Alle 20-vuotiaana hän oli aloittanut 150 laulun säveltämisen Raamatun psalterin mallin mukaisesti. Näissä rinnakkaisuuden lakien mukaisesti laadituissa psalmeissa hän vapautti itsensä kaikista vieraista vaikutuksista ja jäljitteli Raamatun tyyliä niin uskollisesti, että hänen runonsa näyttävät kokonaan raamatullisten sanojen ja ajatusten toistolta. Ne aiheuttivat kuitenkin rabbien kritiikkiä ja olivat yksi syy vainoihin, joille Luzzatto myöhemmin joutui. Rebbe Jacob Poppers erityisesti Frankfort-on-the-Mainista piti anteeksiantamattomana öykkäröintinä yrittää päihittää "Jaakobin Jumalan voideltuja värsyjä".
ellauri302.html on line 601: Mesillat Yesharim tai Mesillas Yeshorim (hepreaksi : מסילת ישרים, l. "Pystyvän polku") on eettinen (musar) teksti, jonka on säveltänyt vaikutusvaltainen rabbi Moshe Chaim Luzzatto (1707–1746). Se eroaa Luzzaton muista kirjoituksista, jotka ovat filosofisempia.
ellauri313.html on line 587: Tämä johti kirjeenvaihtoon Jacobin ja Mendelssohnin välillä, mikä osoitti, että heillä ei ollut juurikaan yhteistä säveltä.
ellauri313.html on line 591: Mendelssohnilla oli kuusi lasta, joista vain hänen toiseksi vanhin tyttärensä Recha ja hänen vanhin poikansa Joseph säilyttivät juutalaisen uskon. Hänen poikansa olivat: Joseph (Mendelssohnin pankkitalon perustaja ja Alexander von Humboldtin ystävä ja hyväntekijä), Abraham (joka meni naimisiin Lea Salomonin kanssa ja oli Fanny ja Felix Mendelssohnin isä) ja Nathan (koneinsinööri huomattava maine). Hänen tyttärensä olivat Brendel (myöhemmin Dorothea; Simon Veitin vaimo ja Philipp Veitin äiti , myöhemmin hänen rakastajatar ja sitten vaimoFriedrich von Schlegel), Recha ja Henriette, kaikki lahjakkaita naisia. Rechan ainoa pojanpoika (säveltäjä Giacomo Meyerbeerin veljen Heinrich Beerin poika) syntyi ja sai koulutuksensa juutalaisena, mutta kuoli hyvin nuorena yhdessä vanhempiensa kanssa ilmeisesti epidemiaan. [ lainaus tarvitaan ] Joseph Mendelssohnin poika Alexander (k. 1871) oli viimeinen Moses Mendelssohnin miespuolinen jälkeläinen, joka harjoitti juutalaisuutta. Se siitä tuli Mooses, uskonpuhdistuxesta! Usko säilyy paremmin hieman likaisena.
ellauri313.html on line 612: Hebrew Melodies on Lord Byronin 30 runon kokoelma. Byron loi ne suurelta osin säestämään Isaac Nathanin säveltämää musiikkia, joka soitti virsimelodioita, joiden hän väitti (virheellisesti) olevan peräisin Jerusalemin temppelin palveluksesta. Esim. Nathanin "My Soul is Dark" perustuu oikeasti saksalaiseen lieder-tyyliin. 1 niistä on nimeltään She walks in beauty. "She Walks in Beauty" sopii hyvin synagogahymniin Adon Olam, josta taitaa olla jo joku paasaus.
ellauri316.html on line 338: Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenten allekirjoittama kirje, joka tuli tunnetuksi "63:n kirjeenä" (myös: 62, joku jänisti) vaati kirjoittajien vapauttamista takuita vastaan ja väittivät, että oikeudenkäynti itsessään aiheutti enemmän mainehaittaa kuin kirjoittajien teokset. Allekirjoittajina olivat Korney Chukovsky, Ilja Ehrenburg, Viktor Shklovsky, Venyamin Kaverin, Bella Akhmadulina,Bulat Okudzhava ja Arseny Tarkovski plus 56 never heardia. (Tai 55.) Helmikuun 14. päivänä 1966 25 huomattavaa Neuvostoliiton intellektuellia kirjoitti avoimen kirjeen Leonid Brežneville, silloiselle pääsihteerille, pyytäen, ettei stalinismia palauteta kuntoon. Heidän joukossaan olivat akateemikot Andrei Saharov, Vitali Ginzburg, Jakov Zeldovitš, Mihail Leontovitš, Igor Tamm, Lev Artsimovitš, Pjotr Kapitsa ja Ivan Mayski, kirjailijat Konstantin Paustovsky [tästä hyypästä on muuten paasaus] ja Viktor Nekrasov, säveltäjä Dmitri Šostakovitš, näyttelijät Smoktu Innnovsky May, Oleg Yefremov ja monet muut vähemmän julkkixet. Kirjettä levitettiin laajalti samizdatissa, mutta virallinen lehdistö ei koskaan julkaissut sitä. Jotkut allekirjoittajista kärsivät seurauksista, kuten ulkomaille matkustamisen kieltämisestä ja teoksensa virallisen julkaisemisen rajoituksista.
ellauri317.html on line 75: Mykola Lysenko on säveltänyt Natalka Poltavkasta suositun oopperan vuonna 1889. Ei se pseudotieteellinen Lysenko jonka Stalin lynkkasi.
ellauri317.html on line 436: Felix Edmundovich Dzerzhinsky (puola : Feliks Dzierżyński [ˈfɛliɡz d‌ʑɛrˈʐɨj‌skʲi] ; [a] venäjä: Фе‌ликс Эдму‌ндович Дзержи‌нский ; [b] 11. syyskuuta [ OS 30. elokuuta] 1877 – 20. heinäkuuta 1926), lempinimeltään "Rauta Felix", oli bolshevikkivallankumouksellinen poliitikko. Vuodesta 1917 kuolemaansa vuonna 1926 saakka hän johti kahta ensimmäistä Neuvostoliiton salaista poliisijärjestöä, Chekaa ja OGPU:ta, jotka perustivat valtion turvallisuuselimiä vallankumouksen jälkeistä neuvostohallintoa varten. Hän oli yksi "punaisen terrorin" arkkitehdeistä ja kasakkojen poistobluesin säveltäjistä.
ellauri339.html on line 199: Venäjän federaation hymni (ven. Госуда́рственный гимн Росси́йской Федера́ции, Gosudarstvennyi gimn Rossijskoi federatsii) lauletaan Aleksandr Aleksandrovin säveltämän Neuvostoliiton hymnin sävelin. Sanat on tehnyt Sergei Mihalkov, joka sanoitti myös Neuvostoliiton kansallislaulun. Virallista suomenkielistä käännöstä ei ole. Huomataan että Venäjän hymnit muuttuvat asteittain yhä nazimaisemmixi ja köyhälistötyöläisten taisto vaihtuu vanhaan tuttuun unelmien ja yxityisomaisuuden jahtaamiseen.
ellauri348.html on line 726: Ossian oli yksi monista nimistä, joita niin kutsutun ossialaisen runouden säveltäjän James Macphersonin (kuoli 1796) romanttiset teokset suosittelivat. Tämän seurauksena se ja muut ossialaiset nimet – kuten Malvina, Minona, Orla, Oscar ja Selma – otettiin innokkaasti käyttöön Skandinaviassa 1800-luvulla. Till exempel vackra Carlson. Pikku Selma osoittautui tuulimunaxi.
ellauri348.html on line 746: Runot saavuttivat kansainvälistä menestystä. Napoleon ja Diderot olivat merkittäviä ihailijoita, ja Voltairen tiedettiin kirjoittaneen heistä parodioita. Thomas Jefferson piti Ossiania "suurimpana runoilijana, joka on koskaan ollut", ja aikoi oppia gaelia voidakseen lukea hänen runojaan alkuperäisessä muodossaan. Ne julistettiin kelttiläisiksi vastineiksi klassisille kirjailijoille, kuten Homer Simpsonille. "Ossianin aidot jäännökset... ovat monessa suhteessa samaa leimaa kuin Ilias " , oli Thoreaun mielipide. Hemmetti jenkit on sitten hölmöjä. Teokset vaikuttivat moniin kirjailijoihin, mukaan lukien Walter Scott, ja maalarit ja säveltäjät valitsivat ossiaanisia aiheita.
ellauri353.html on line 190: Elämäkerran kirjoittajan Ruth Brandonin sanojen mukaan Buñuel ja hänen perheensä "elivät epätyydyttävästä työnmurusta toiseen", koska hänellä "ei ollut mitään ylimielisyyttä ja ponnisteluja, jotka ovat välttämättömiä selviytymiselle Hollywoodissa". Hän ei vain ollut tarpeeksi loistokas kiinnittääkseen Hollywoodin päättäjien huomion, elokuvasäveltäjä George Antheilin mielestä: "Koska Buñuel, hänen vaimonsa ja hänen pieni poikansa näyttivät olevan niin täysin normaaleja, kiinteitä henkilöitä, niin täysin epäsurrealistisia Dalín perinteessä kuin voit kuvitella."
ellauri364.html on line 339: Ei ihme että Janne Sibelius halusi tän säveltää ja Lasse Pöysti lausua kuin Tannhäuser Venusvuoressa.
ellauri364.html on line 422: Puunymfi ( ruotsi : Skogsrået ; tekstitetty ballade pour l'orchestre ), op. 15, on suomalaisen säveltäjän Jean Sibeliuksen vuosina 1894 ja 1895 säveltämä ohjelmallinen sävelruno orkesterille. Sibeliuksen johdolla Helsingissä 17. huhtikuuta 1895 ensi-iltansa saanut balladi seuraa ruotsalaisen kirjailijan Viktor Rydbergin samannimistä runoa vuodelta 1882, jossa nuori mies, Björn, vaeltelee metsään ja sen on vietellyt ja ajanut epätoivoon skogsrå eli puunymfi.ä Organisatorisesti sävelruno koostuu neljästä epävirallisesta osasta, joista jokainen vastaa yhtä runon neljästä säkeestä ja herättää tietyn jakson tunnelman: ensinnäkin sankarillinen voima; toiseksi kiihkeä toiminta; kolmanneksi aistillinen rakkaus; ja neljänneksi lohduton suru.
ellauri370.html on line 492: Todellakin, Richard Chamberlainia on kutsuttu "Hitlerin Johannes Kastajaksi ". Fadern var engelsman, modern var tyska. Hampshiressa Houston Stewartina syntynyt Chamberlain muutti aikuisiässä Dresdeniin säveltäjä Richard Wagnerin ihailusta ja sai myöhemmin Saksan kansalaisuuden. Hän meni naimisiin Eva von Bülowin, Wagnerin tyttären kanssa joulukuussa 1908, kaksikymmentäviisi vuotta Wagnerin kuoleman jälkeen. Hän oli erittäin onnellinen saadessaan olla naimisissa sankarinsa Wagnerin tyttären kanssa.
ellauri371.html on line 390: Pornografia ja painetun sanan tulevaisuus. Maassa, no, jota kutsutaan edistyneeksi, loimme hullun likaista, inhottavaa kirjallisuutta. Jonkin verran lisää meistä tulisi valtaantulomme jälkeenkin edistää sen olemassaoloa, jotta se muotoutuisi näkyvämmin osoittamaan ajatusten ja puheiden välisen kontrastin siitä lähin, kun taulut jaettiin murisevalle kansalle korkeuksista. Älykkäät ihmiset, koulutetut goimien johdolla, he säveltävät puheita, projekteja, muistiinpanoja, artikkeleita, joilla vaikutamme mieleen, pohjaamalla ne kuviin ja käsitteisiin, joista olemme hahmotellut tietoa jo Aatamin ja Eevan ajoista.
ellauri372.html on line 218: Epämakulatuuri -rukous on nyt jo perinteinen katolinen Marian rukous, jonka on säveltänyt Saint Maximillian Kolbe. Se on pyhittäytymisrukous fläkittömälle eli tahattomasti perseestä tulleelle Neitsyt Marialle. Pyhitysrukous on seuraava:
ellauri378.html on line 176: Gamzatovin runo innosti näyttelijä-laulaja Mark Bernesiä pyytämään monien menestyskappaleiden tekijää Jan Frenkeliä säveltämään sen laulettavakseen. Hän sai myös runoilijan suostumuksen muuttaa runon kuvaamat ratsumiehet sotilaiksi, jotta teksti muistuttaisi kuulijoita paremmin toisesta maailmansodasta. Sävellyksen teko oli Frenkelille vaikeaa, mutta kun hän lopulta kutsui Bernesin kuulemaan sitä, tämä puhkesi kyyneliin kuin Lazar Moisejevitshin ruumis. Bernes on mainittu aiemmin albumissa 254. Runoilija Gamzatov on myöhemmin kertonut Neuvostoliiton viranomaisten pitäneen laulua uskonnollisuuteen viittaavana, kuin rukouksena, mikä oli maassa kiellettyä. Lopulta itse Leonid Brežnev antoi luvan laulun julkaisemiseen. Laulu jäi Mark Bernesin viimeiseksi menestyslevyksi, sillä hän kuoli vielä samana vuonna keuhkosyöpään. Säveltäjä Frenkelistä ja runoilija Gamzatovista tuli laulun myötä elinikäiset ystävät. Sniff. Nyyhk. BUAAAAAAAH!
ellauri381.html on line 678: Yleisö puhkesi suunnattoman pitkiin aplodeihin, kun säveltäjä Kaija Saariahon, kirjailija Sofi Oksasen ja dramaturgi-kääntäjä Aleksi Barrièren uutuusooppera Innocence sai viimein Suomen ensi-iltansa Kansallisoopperassa perjantaina 21.10.2022. Ooppera käsittelee väkivallan virkistävää vaikutusta yhteiskuntaan, perheisiin ja ihmisten elämään kaiken kaikkiaan.
ellauri381.html on line 681: Äskettäin BBC:n äänestyksessä Kaija Saariaho nousi kaikkein merkittävimmäksi elossa olevaksi säveltäjäksi. Säveltäjä Kaija Saariaho kuoli perjantaina 2. kesäkuuta. Näin Kaija Saariahon kuolema huomioitiin maailmalla: ”Yksi suurista muttei enää merkittävin elossa oleva”. The New York Times nostaa esiin Saariahon suurimman saavutuksen: hän oli ensimmäinen naissäveltäjä, jonka kaksikin oopperaa on esitetty New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Kaikkiin näytöxiin on jäänyt yli lippuja.
ellauri386.html on line 540: Hryhorii Savych Skovoroda ( ukrainaksi : Григорій Савич Сковорода ; 3. joulukuuta 1722 – 9. marraskuuta 1794) oli ukrainalainen kasakkiperäinen filosofi, joka asui ja työskenteli Venäjän valtakunnassa. Hän oli runoilija, opettaja ja liturgisen musiikin säveltäjä. (David Sedaris ei ikinä olisi kuvaillut izeään noin suurieleisesti, vaikka hänkin kynäili jonkun verran ja imutti fagottia.) Hänen merkittävää vaikutustaan aikalaisiinsa ja seuraaviin sukupolviin sekä hänen elämäntapaansa pidettiin yleisesti Sokrateksena, ja häntä kutsuttiinkin usein "Sokrateeksi". Skovorodan työ vaikutti sekä nykypäivän Ukrainan että Venäjän kulttuuriperintöön, molemmat maat väittävät hänen olevan syntyperäinen poika.
ellauri386.html on line 542: Skovoroda syntyi Ukrainan pienviljelijäperheeseen Tšornukin kylässä Lubnyin rykmentissä, kasakkahetmanaatissa. Vuonna 1708 kasakkahetmanaatin alue liitettiin Kiovan kuvernöörikuntaan, vaikka kasakoita ei suorastaan likvidoitu, Venäjän valtakunta (nykyinen Poltavan alue, Ukraina), vuonna 1722. Hänen äitinsä Pelageja Stepanovna Shang-Giray oli suoraan sukua Şahin Giraylle ja hänellä oli osittainen Krimin tataarin syntyperä. Hän oli opiskelija Kyiv-Mohyla-akatemiassa (1734–1741, 1744–1745, 1751–1753), mutta ei valmistunut. Vuonna 1741 hänet vietiin 19-vuotiaana setänsä Ignati Poltavtsevin johdosta Kiovasta laulamaan keisarilliseen kuoroon Moskovaan ja Pietariin ja palasi Kiovaan vuonna 1744. Vuodesta 1759 vuoteen 1769 hän opetti keskeytyksin sellaisia aineita kuin runoutta, syntaksia, kreikkaa ja etiikkaa Kharkov Collegiumissa (kutsutaan myös ukrainalaisemmin Kharkiv Collegiumiksi). Hyökkäyksen jälkeen hänen semantiikan kurssilleen vuonna 1769 hän päätti luopua opettamisesta ja tyytyi säveltämään virsiä. Häntä kuvailtiin taitavaksi soittajaksi huilussa, torbanissa ja kobzassa.
ellauri389.html on line 139: Smith kirjoitti Beachy Headin vuosina 1803–1806, lähellä elämänsä loppua, kun hän kamppaili velkojen ja huonon terveyden kanssa. Runon säveltämisen aikana Englanti osallistui Napoleonin sotiin Ranskan kanssa, ja Beachy Headin katsottiin olevan Ranskan armeijan todennäköinen maihinnousupaikka. Siitä huolimatta Smith jatkoi Ranskan ja vallankumouksellisten ihanteiden tukemista.
ellauri390.html on line 303: Ehkä myös I.S.n runo juontaa juurensa lauluun prinssi Volkonskysta ja Vanka Klyuchnikista. Turgenevin "Balladi" ("Hän seisoo hiljaa kuvernöörin edessä...", 1841), vaikka tarinan henkilöiden nimiä ei mainita Turgenevin kirjoittajatekstissä. Hänen runoihinsa perustuva romanssi A.G. Rubinstein (1891) saavutti suosion F.I. Stravinsky, jolle säveltäjä oli omistettu, ja erityisesti F.I. Shalyapin. Turgenevin runon kansanlaulusovitukset sisällytettiin kansandraaman "Tsaari Maximilian", "Ataman Storm", "Ermak" esityksiin.
ellauri392.html on line 887: Toinen alaviite: Roger Vernon Scruton (27. helmikuuta 1944 – 12. tammikuuta 2020) oli brittiläinen filosofi, journalisti ja säveltäjä. Julkaisuissaan hän pyrki selittämään ja puolustamaan länsimaista kulttuuria ja instituutioita, joiden välityksellä sitä välitetään edelleen tuleville sukupolville. Poliittisessa filosofiassaan hän puolusti konservatismia. Hänen pääalansa oli kuitenkin estetiikka, jonka alalla hän kritisoi muun muassa modernismia arkkitehtuurissa.
ellauri393.html on line 479: Hojo hojo hoki Viljo Kojo. Titityy visersi Toivo Lyy. Tässä muutamia mitättömiä itäsuomalaisia. Otto Toivo Lyy (vuoteen 1930 osuvammin Mähönen; 20. huhtikuuta 1898 Joensuu – 27. heinäkuuta 1976 Naantali) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä. Pikku Myy,  sarvikyy. Sanoitti 1952  olympiahymnin ja suomensi DDR:n kansallishymnin plus liudan paxuja runoelmia. Toivo oli pohjoiskarjalaisen näköinen pikkumies vaikka vanha norssi olikin. Toivo Lyy sanoitti myös Norssin marssin 1950-luvun lopulla. Sävelmän marssiin laati tunnettu säveltäjä, pianisti, urkuri ja kuoronjohtaja Taneli Kuusisto vuonna 1978 urheiluseura Turnareiden 100-vuotisjuhlaa varten.
ellauri393.html on line 710: säveltäjien, marttyyrien, musiikin, muusikkojen,
ellauri398.html on line 623: aloitti runouden säveltämisen ollessaan vielä lapsi. Hänen isänsä vastusti
ellauri401.html on line 291: Avioliittoon aikova Pekka haki Sortavalan seminaariin, mutta hakemus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. mus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. Isä ei halunnut kustantaa Pekan musiikkiopintoja, eikä hän itsekään ”oikeastaan halunnut” niitä. Musiikkihaaveiden romahdettua Pekka valvoi ensin kaksi vuorokautta ja kulki sitten muutamia viikkoja yhtämittaisessa kamppailussa jumalansa kanssa. Ensin hän rukoili lakkaamatta, vaikkei tiennyt, ketä jumalista rukoili: ”Anna minun kuolla, anna minun haihtua olemattomiin, elämäni ei ole mistään arvosta, maailmassa en mitään tee. Vitut Maijusta, se on jo koettu.” Sitten hänen koko sieluntilansa kärjistyi ja kohdistui tämän tapaiseen ihmettelyyn: ”Mutta olemmeko me ihmiset siis näin hylättyjä, näin yksinäisiä, näin heikkoja olentoja? Tänne me synnymme, täällä me kärsimme, täältä me kuolemme – eikä ole mitään järkeä, ei tarkoitusta, ei jumalaa!” Viimeiset voimansa kooten Pekka ajatteli: ”Nyt minun täytyy tietää totuus. Jos jumala on, täytyy hänen nyt ilmottaa itsensä minulle yai tulee tupenrapinat. Jos ei, riistän itseltäni hengen.”
ellauri402.html on line 196: Moina, tuolloin nimeltään Mina tai Minna, syntyi Genevessä Sveitsissä vaikutusvaltaiseen puolalais-juutalaiseen perheeseen isän puolelta ja englantilaisesta ja irlantilaisesta äidin puolelta. Hän muutti Pariisiin, kun hän oli kaksivuotias. Hänen isänsä Michel Bergson saavutti musiikillista menestystä säveltäessään oopperoita Louisa de Montfort ja Salvator Rosa. Hän oli kotoisin Varsovasta ja kuului vaikutusvaltaiseen Bereksohn-perheeseen. Moina Mathersin isoisä Jacob Levison (s. n. 1799) oli kirurgi ja hammaslääkäri. Hänen isoäitinsä oli Katherine Levison, syntynyt Lontoossa v. 1800. Hänen äitinsä täti oli Minna Preuss, syntynyt Hullissa, Yorkshiressa, vuonna 1835, ja hänen äitinsä Kate, os Levison, syntyi myös Yorkshiressa. Hänen vanhin veljensä, myöhemmin Nobel-palkinnon voittaja Henri Bergson, 1859–1941, liittyi College of Francen tiedekuntaan ja tunnetaan parhaiten filosofisen teoksen Creative Evolution kirjoittajasta. Hän oli myös British Society for Psychical Researchin puheenjohtaja.
xxx/ellauri056.html on line 523: Lessing oli se vähän lässy runoilija, brittisymppari. Mooses nyt oli vaan joku moosexenuskoinen Mooses. Olixe sukua sille säveltäjälle? Entä tää Jacobi kekäs se nyt oli? Mixkä ne oli niin kitkeriä? Viroistako siinä oli kyse?
xxx/ellauri056.html on line 526: Moses Mendelssohn oli tunnetun säveltäjän Felix Mendelssohnin isoisä. Moses Mendelssohn (6. syyskuuta 1729 Dessau – 4. tammikuuta 1786 Berliini) oli saksalainen juutalainen filosofi. Hän oli 1700-luvun merkittävimpiä juutalaisia ja hänen voidaan katsoa synnyttäneen euroopan juutalaisen valistuksen, haskalahin. Hänen tärkein juutalaisuutta käsittelevä teoksensa Jerusalem, eli uskonnollisesta vallasta ja juutalaisuudesta julkaistiin vuonna 1783. Jotkut juutalaiset ovat pitäneet Mendelssohnia kolmantena Mooseksena, jonka kautta juutalaisille on avautunut uusi suunta historiassa, raamatullisen Mooseksen ja keskiajalla vaikuttaneen Moses Maimonideen jälkeen. Toiset taas ovat nähneet hänet juutalaisten oman identiteetin ja perinteisen juutalaisuuden tuhoutumisen alullepanijana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen rouva oli Fromet Guggenheim.
xxx/ellauri057.html on line 244: Hilja solmi toisen avioliittonsa Madetojan Leevin (1887-1947) kanssa. Leevi oli komea mutta pöljä, lestadiolaisesta kodista. Hilja ja Leevi tutustuivat Einarin kautta, kun Leevi sävelsi musiikkia Einarin epäonnistuneisiin näytelmiin. Einar oli 4v vanhempi, Leevi 5v nuorempi, lahjakas nuori säveltäjä. Tuttavuus syveni vähitellen rakkaudeksi. Pari kuulutettiin kolmasti avioliittoon vuonna 1913, ja he ilmoittivat kaikille olevansa naimisissa. Todellisuudessa Hilja ja Leevi vihittiin vasta vuonna 1918. Avioliitto jäi lapsettomaksi, vaikka he toivoivat lasta. He pysyivät yhdessä aina Leevin kuolemaan asti, mutta avioliittoa varjostivat riidat ja kummankin alkoholiongelmat.
xxx/ellauri059.html on line 514: Tässä kohtaa oli vielä lyhyitä kritiikkejä Lauri Henrik P-pään pikkusaarnoista, jota oli pantu Savon Arolan särpimexi mukaan samaan niteeseen. Ikävä kyllä ne on kadonneet. Ne saarnat oli aivan perseestä, voi jälkeenpäin muistinvaraisesti todeta. Tiivistäen: Nimisaarnan Anna fon Tollo oli aatelinen ämmä joka oli haikaillut jonkun köyhän säveltäjän perään, vaik oli aikanaan ize preferoinut fon Tollon paxumpaa rahamassia. No size kuoli se säveltäjä, ja ämmä lupas izellensä tehdä parannuxen, eli olla vähän hövelimpi palvelusväelle ja muulle laahuxelle. Syy-yhteyttä on vaikee havaita. Siziellä oli se Olavi Mela, joka sai haimasyövän ja alkoi kantaa huolta taivastontista kuin Pauli Pylkkänen. Se koitti Kaarlo Syvännön tapaan peukalovärssyä hyvästä kirjasta, ja löytyi lohduttavasti: iskä arlmahtaa, kuha vaan Olavi uskoo melan ylösnousemuxeen. Ja narshishtirovashti, joka jätti kaikki silleen ja ruustinnankin heitteille, kun sen poika narahti varmaan huumerikoxesta ulkomailla. Se oli SYYYYLLINEN, kuin Niklas kaadettuaan spagettikattilan. Vittu varmaan oli bylsinyt poikaa pienenä. Ja ämmä jonka poika oli kuolemassa johkin tartuntatautiin, josta tuntu turvalliselta kun se kexi kaataa koko huolen yljän sylkkyyn: nyze lapsi on turvan takana, vaikka ruumiina. Ja niin edespäin.
xxx/ellauri091.html on line 135: Haahden elämään tuli uusi vaihe 1906, kun hän meni naimisiin Susannan ikäisenä patriarkaalisen Johnin ikäisen leskimiehen säveltäjä, kirkkomuusikko ja musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohnin kanssa. Samalla hänestä tuli äidistään orvoksi jääneiden kuuden (6) lapsen emintimä. Vanhin lapsista oli yhdeksän vuotta, nuorin vuoden vanha. (2 oli nähtävästi pudonnut kelkasta.)
xxx/ellauri091.html on line 147: Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän tarmokkaasti toimi 27 vuotta, siis v:een 1946 ja oli sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen jatkuvasti sytytti. Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.
xxx/ellauri121.html on line 141: Sata vuotta sitten säveltäjä Toivo Kuula sai luodin päähänsä, eikä tappaja koskaan selvinnyt – Pari viikkoa sitten Kuulan tyttärenpoika sai puhelun, joka oli pudottaa hänet sängystä.
xxx/ellauri121.html on line 150: Miehet on saattanut yhteen yksi Suomen tunnetuimmista selvittämättömistä veriteoista, säveltäjä Toivo Kuulan kuolema toukokuussa 1918.
xxx/ellauri121.html on line 156: Juhani Heikka (vas.) on jääkäri Pekka Heikan pojanpoika. Markku Marttinen puolestaan on säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika. He tapasivat Helsingissä sata vuotta Toivo Kuulan kuoleman jälkeen.
xxx/ellauri121.html on line 157: Juhani Heikka (vas.) on jääkäri Pekka Heikan pojanpoika. Markku Marttinen puolestaan on säveltäjä Toivo Kuulan tyttärenpoika. He tapasivat Helsingissä sata vuotta Toivo Kuulan kuoleman jälkeen.
xxx/ellauri121.html on line 159: TOIVO Kuula syntyi vuonna 1883 Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. Pojan musiikilliset lahjat havaittiin jo pienenä, ja Toivo halusi säveltäjäksi. 1900-luvun alussa, vain 25-vuotiaana, hänestä oli tullut nousevan suomalaiskansallisen kulttuurin suuri nimi. Hän ammensi musiikkiinsa voimaa kansanlauluista ja suomalaisesta luonnosta. Sävellystyyli oli kansallisromanttinen. Kuula oli vahvasti suomenmielinen ja kiivasluontoinen. Venäläistä sortovaltaa hän vihasi, samoin ruotsin kieltä.
xxx/ellauri121.html on line 170: Seurahuoneella nosteltiin maljoja voittajille. Kuulakin piti valkoisille ylistävän puheen, soitti pianoa ja laulatti säveltämäänsä Suojeluskuntalaisten marssia. Paikalla olleet jääkärit eivät siitä innostuneet, vaan pitivät Sibeliuksen Jääkärimarssia parempana.
xxx/ellauri121.html on line 184: Luoti osui maahan kaatunutta Toivo Kuulaa päähän, ja säveltäjä loukkaantui vakavasti. Hänen sydämensä pysähtyi, mutta se käynnistettiin kamferiruiskeella. Sairaalassa Kuula tuli tajuihinsa, keskusteli vaimonsa Alman kanssa, eli useita päiviä vaihtelevassa tilassa ja kuoli vasta 18. toukokuuta 1918.
xxx/ellauri121.html on line 231: Toivo Kuula oli yksi Suomen merkittävimmistä säveltäjistä. Kuvassa Kuula flyygelin ääressä 1910-luvun alussa. (KUVA: MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri121.html on line 234: ”Hän ei koskaan toipunut siitä. Isoisä oli juuri pitänyt juhlapuheita valkoisille, säveltänyt heille marssin, ja sitten valkoiset ampuivat hänet. Se oli valtava järkytys, eikä kukaan vaivautunut edes selittämään Almalle, mitä oli tapahtunut. Isoäidin päiväkirjamerkinnät tuolta ajalta ovat traagista luettavaa. Hän oli aivan pihalla.”
xxx/ellauri121.html on line 250: Sisällissodassa kuoli 38 000 suomalaista. Heistä suurin osa oli täysin tuntemattomia kansalaisia. Heikka ja Marttinen istuvat saman pöydän ääressä siksi, että Kuula oli julkkis, yksi Suomen merkittävimmistä säveltäjistä. Tällä lailla heistäkin tulee pikku julkkixia.
xxx/ellauri121.html on line 256: ”Ei ole mitään syytä jatkaa synkistelyä. Kuunnelkaa Kuulaa, joka ehti säveltää upeita teoksia! Hänen musiikkinsa on hyvin suomalaista, vivahteikasta ja tunneperäistä. On mahtavaa, että ulkomaita myöten nousee jatkuvasti esiin muusikoita, jotka esittävät ja levyttävät Kuulaa.”
xxx/ellauri127.html on line 445: Carmen on Prosper Mériméen kirjoittama novelli tai pienoisromaani vuodelta 1845. Siihen pohjautuu Georges Bizet’n vuonna 1875 säveltämän samannimisen oopperan libretto. Novellin suomensi kuppainen Kasimir Leino, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 1907 Kirja. Wilhon seurakunta kokoontui loppupeleissä mm. Kirjalla. Uudelleen sen on suomentanut Reino Hakamies. Reijon pojalla Pekka Hakamiehellä ja sen siskolla oli spanielin silmät. Don Jose oli baskiainen.
xxx/ellauri128.html on line 168: Jean Paulilla on aina ollut ihailijansa ja hän kuuluu saksalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin. Hän oli monille romantiikan ajan kirjailijoille tärkeä esikuva. Lisäksi hänen kirjoillaan oli suuri merkitys eräille romanttisille säveltäjille, esimerkiksi Robert Schumannille ja Johannes Brahmsille. Jostain syystä siihen liitetään adjektiivit "humorous" ja "sentimental". Oliko se siis jonkinlainen huromisti?
xxx/ellauri166.html on line 486: Walt Disney Studios tuottivat yhden parhaista okkultistisista yrityksistä vapaan assosiaation väreistä, valosta ja musiikista elokuvassa Fantasia, erityisesti valitessaan alkumusiikiksi Stokowskin version Bachin konsertista "Toccata and fugue in D minor". Walt Disney käytti tässä elokuvassa saatanallisen säveltäjän Igon Stravinskin teoksia. Igor Stravinski oli anarkistinen satanisti. Fantasia oli hyvä esimerkki Walt Disneyn ja hänen studioidensa omistautumisesta okkultismille. Kesti monta vuotta tehdä tämä filmi ja kun se oli valmis sitä käytettiin sivupersoonien järjestelmän ohjelmoinnin perustana. Disneyn Dick Tracy -elokuva on myös keskeinen esimerkki siitä kuinka väri näyttelee tärkeää osaa elokuvassa jota on käytetty peitellysti mielenhallinta-ohjelmointiin.
xxx/ellauri173.html on line 312: Taika-ampuja, Noita-ampuja eli Paholaisen palkka-ampuja (saks. Der Freischütz) on Carl Maria von Weberin säveltämä kolminäytöksinen ooppera. Se on säveltäjänsä opus 77; Friedrich Wilhelm Jähnsin kronologisessa luettelossa sen numerona on J. 277.
xxx/ellauri199.html on line 846: Thomas Campion (1567-1620) oli englantilainen säveltäjä, runoilija ja lääkäri. Vuonna 1602 Campion julkaisi teoksen Observations in the Art of English Poesie, joka kyseenalaisti silloiset kaavamaiset ja sovinnaiset käsitykset runojen kirjoittamisesta.
xxx/ellauri199.html on line 945: Avoimesti homoseksuaalinen Ginsberg oli mukana monenlaisessa kansalaistoiminnassa. Vuonna 1965 hänet kruunattiin Prahassa Toukokuun kuninkaaksi ja karkotettiin Tšekkoslovakiasta, ja hän joutui FBI:n tarkkailulistalle. Ginsberg oli hippiliikkeen esikuva, joka teki myös yhteistyötä monien muusikoiden ja säveltäjien kanssa, joihin lukeutuivat Bob Dylan, Paul McCartney, The Clash ja Philip Glass. Ginsberg pukeutui rytkyihin ja asui New Yorkin Lower East Sidella. Ginsberg oli myös aikuisten miesten ja nuorten poikien välisten seksisuhteiden sallimista ajavan YMCA:n jäsen.
xxx/ellauri200.html on line 691: but oft to victory have tuned the lyre Vaan säveltävät voiton lyriikoita
xxx/ellauri230.html on line 137: Ramstedtin vanhemmat olivat konetyömies Gustaf Adolf Ramstedt ja Edla Mathilda o.s. Holmberg. Perheessä oli yksitoista lasta, joista tunnettuja ovat myös laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Rafael ”Rafu” Ramstedt (1888–1933) ja kansanedustaja Emanuel ”Manu” Ramstedt (1881–1960).
xxx/ellauri255.html on line 184: Toukokuussa 1849 Bakunin oli Dresdenin kansannousun johtohahmo. Mukana olivat hänen lisäkseen myös muun muassa myöhemmin säveltäjänä maailmanmaineeseen noussut Richard Wagner sekä muuten tuntemattomaxi jäänyt arkkitehti Gottfried Semper. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen Bakunin vangittiin Chemnitzissä ja tuomittiin yli vuoden vankeuden jälkeen kuolemaan. Chemnizissä tehdään hyvää vehnäolutta vielä tänäkin päivänä, ja rusikoidaan maahanmuuttajia. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi, jotta Bakunin olisi voitu viedä oikeuden eteen myös Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä. Heinäkuussa 1850 hänet luovutettiin Itävallan viranomaisille, jotka 11 kuukauden vankeuden jälkeen langettivat Bakuninille toisen kuolemantuomion. Tämäkin muutettiin elinkautiseksi, ja toukokuussa 1851 hänet luovutettiin Venäjälle. Bakunin oli vangittuna aluksi Pietarissa sijaitsevassa Pietari-Paavalin linnoituksessa, josta hänet kolmen vuoden kuluttua siirrettiin Laatokan rannalle Pähkinälinnaan. Pähkinälinna (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista. Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).
xxx/ellauri255.html on line 465: Yhteisö on tullut tunnetuksi omantyylisestään hengellisestä musiikista, Taizé-lauluista, joita on säveltänyt etenkin Jacques Berthier. Yhteisön jumalanpalveluksissa kaikki esittävät yhdessä yksinkertaisia, kauniin melodisia ylistyslauluja, jotka noudattavat tiettyä kaavaa: seurakunta laulaa lyhyttä, pehmeän rytmikästä ja rykäyxenomaista säkeistöä, jonka päälle soololaulaja lisää oman osuutensa.
xxx/ellauri259.html on line 447: 2. vaimo. Harpputaiteilija, Leinon ystävän, säveltäjä Robert Kajanuksen tytär. Liitto kesti vuoden.
xxx/ellauri361.html on line 226: Mannerheim-sinfonia alkaa dekkarinomaisesti murhalla. Amerikkalaistunut suomalaissäveltäjä on palaamassa sinfoniansa kantaesityksestä Oulusta, kun hän miltei kotioveltaan löytää naisen ruumiin.
xxx/ellauri361.html on line 229: Absurdin kerronnan siivin avautuu myös visio Sumatralle, jonne laskeutuu 200 kilometrin mittain avaruusalus. Ovatko aluksen matkustajat valloittajia vai kosmoksen pakolaisia? Miten Suomen luonnon puhtautta musiikissaan ylistävä säveltäjä liittyy raakaan murhaan? Mannerheim-sinfonia on vahva näyttö Brian Aldissin mielikuvituksen voimasta ja kerronnan uudistuvista ulottuvuuksista.
xxx/ellauri363.html on line 677: Benthamin anglosaxilain kodifiointiyritykset epäonnistuivat täysin. Nykyäänkin ne ovat täysin hylänneet lähes kaikki yleisen lain käyttöalueet, mukaan lukien Englanti. On kivempaa kun valtaapitävät saa omasta päästä säveltää tuomiot..
xxx/ellauri376.html on line 160: Amerikkalainen säveltäjä ja kapellimestari Leonard Bernstein sanoi: "Elvis Presley on suurin kulttuurinen voima 1900-luvulla." Hän on yksi tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista amerikkalaisista. Suurimman osan aikuisiästään Presley, joka oli noussut köyhyydestä rikkauteen ja kuuluisuuteen, oli kuvannut amerikkalaista unelmaa. Viimeisinä vuosinaan ja hänen kuolemansa jälkeisiä olosuhteitaan koskevien paljasteiden jälkeen hänestä tuli liiallisuuden ja ahneuden symboli. Yhä enemmän huomiota kiinnitettiin hänen hänen puutteelliseen kasvatukseensa ja halukkuuteensa rikkaaseen, raskaaseen eteläiseen ruoanlaittoon kuten paistettuun kanapihviin ja kekseihin sekä kastikkeeseen. Erityisesti hänen rakkautensa paistettua maapähkinävoita, banaania ja (joskus) pekonivoileipiä kohtaan, nykyään "Elvis-voileipinä", alkoi symboloida amerikkalaista unelmaa.
xxx/ellauri376.html on line 387: Aleksandr Sergejevitš Gribojedov (ven. Алекса‌ндр Серге‌евич Грибое‌дов; 15. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1795 Moskova, Venäjän keisarikunta – 11. helmikuuta (J: 30. tammikuuta) 1829 Persia) oli venäläinen diplomaatti, näytelmäkirjailija ja säveltäjä.
xxx/ellauri388.html on line 119: Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin. Järnefeltin isä oli kenraaliluutnantti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.
xxx/ellauri420.html on line 345: Pitäisikö meidän ottaa historia vakavasti vai katsoa sitä katsojana? Nähdä se pyrkimyksenä kohti päämäärää tai valoshowna, joka kirkastuu ja haalistuu ilman tarvetta tai syytä? Vastaus riippuu illuusiomme asteesta ihmisen suhteen, uteliaisuudestamme ennakoida miten tämä valssin ja teurastuksen sekoitus, joka säveltää sen tulevaisuutta, ratkeaa.
140