ellauri020.html on line 576: Akulla ja Iinexellä on pientä riidanpoiksta, malliavio on säröillä. Aku kritisoi Kataa Sanelmalta opitulla taidolla. Lyön vetoa et se petti Lillania Floridassa. Raflasa on miellyttävää, sillä kaikki on kauniita ja ykköset päällä, paizi Suski jolla on pölyesteriä ja tekohelmet. Natalien smaragdit säteili enemmän (vaikkei varmaan läheskään yhtä hintavat) kuin Katrinan keltatimangit, sentään Suskin pukukorut jää jumboxi. Not that she would care, Iivana lisää tekopyhästi.
ellauri043.html on line 4781: Kylvöt, niitot, hirveä jyske varstojen ja viininkorjuut seurasivat toisiaan säännöllisesti, seuraten vuodenaikojen vaihtelua. Alituisesti puhtaina öinä suuret tähdet säteilivät. Päivät kylpivät muuttumattomassa loistossa. Kuin kuningaspari näkyivät aurinko ja kuu molemmissa päissä taivaanrantaa.
ellauri050.html on line 234: But just as their young eyes grew sudden fair Mutta justkun niiden silmät säteili äkkiä
ellauri055.html on line 598: Hyvin lystikäs hopeaesine on myös kustavilainen kalalapio, säteili Margit T. Minulla on ilo omistaa 2.
ellauri061.html on line 1101: Jarza miettii koko ajan omaa ulkonäköään. "Mietin miltä me 2 näytämme parikymppisen tarjoilijatytön silmissä." Tää on varma merkki että narsisti on kyseessä. "Näytin siltä ja siltä. Tukkani oli hyvin. Silmäni säteilivät."
ellauri093.html on line 602: Sinä aamuna jona pastori Frederiksenin ja Neiti Nielsenin kanssa ajoin autossa Fyenin tasaisia maanteita pitkin Søllingeen, luonto kukki ja taivas säteili ja sydämeni oli täynnä kiitollisuutta tämän maallisenkin elämän täyteydestä - vaikka eräs rakas hauta onkin matkani päämääränä. Pastorinrouva oli sydämmellisenä vastassa. Päivällinen oli valmiina, ja sen jälkeen minut lähetettiin rauhalliseen yläkerran huoneeseen nukkumaan päiväunia. Lehtimajassa joka oli luovutettu Povisen lesken ja tyttären asunnoxi kohta astuikin meitä vastaan hento, pienexi kutistunut nainen. Toinen silmä ja hiukan vinoon vetäytynyt suu kielivät lievästä ajatusten katkeamisesta. Hänen yllänsä oli vanhakuosinen musta puku ja päässä yhtä vanhanaikainen liian pieni olkihattu.Kaiken tuon huomasin saman tien tyytyväisenä. Hän on meidän ristimme, ämmä sanoi vielä vammasesta tyttärestä. Noniin, kuinka toisin oisi kaikki jos Povisella oisi käynyt parempi viuhka, sanomatta nyt kenen kaa. Leski esitteli sotasaaliita. Tässä on Sysmän kirkon sisäkuva. Tuossa Autotalon varakkaiden Montosten lahjoittama ruma kuparipakote. Tuolla Sirkka-tädin Israelista tuoma lampukka. Olisi ollut puhelemista kauniista esineistä vaikka kuinka pitkältä.
ellauri118.html on line 690: Her Eyes appear´d like humid Light, Sen silmät säteilivät kuin Airilla,
ellauri132.html on line 472: her eyes sparkled hiänen silmänsä säteilivät
ellauri132.html on line 542: she beamed hiän säteili kuin valonheittäjä
ellauri207.html on line 190: Mikki tiesi olevansa jokseenkin komea mutta ei kuitenkaan pitänyt itseään erityisen puoleensavetävänä. Käteenvetäminen ei pitkän päälle napannut. Hän sai usein kuulla. että hänellä oli sepaluxessa jotain, joka kiinnosti. Erik Berger veteraani oli selittänyt, että hän kertakaikkiaan säteili itsevarmuutta ja turvallisuutta ja että hänella oli kyky saada naiset rentoutumaan ja sulamaan ja miesten pikkujalka jäykistymään ilman eri käskyä. Sänkyynmeno hänen kanssaan ei ollut hankalaa, uhkaavaa eikä monimutkaista - se oli helppoa ja eroottisesti nautinnollista. Mikä (Mikaelin mukaan) oli niin kuin asioiden piti olla intuitiivisesti. Hänen tehtävänsä oli palvella vyö löysällä kuin partiopojalla.
ellauri401.html on line 245: Toukokuussa hänelle sattui erikoinen kokemus keskellä kaupungin vilinää. Pekka oli juuri ostanut uutta teosofista lukemista Pohjois-Esplanadin ja Unioninkadun kulmassa sijainneesta G. W. Edlundin kirjakaupasta ja käveli kohti Fabianinkatua. Korttelin puolivälissä Pekan katse kiintyi kuin lumottuna pitkään, solakkaan mieheen, joka puukengät kolisten tuli häntä vastaan pitkässä mustanruskeassa munkin kaavussa ja mustassa päähineessä. Hänellä oli laihat parrattomat kasvot. Arvokkain askelin lähenevän miehen koko olemus säteili mahtavaa varmuutta ja itsenäisyyttä, ja hänen tummat ja verettömät kasvonsa ilmaisivat ankaran lujaa itsehillintää ja valtaa ihmisten yli ja hänen mustat silmänsä tuijottivat Pekkaa syvällä, tutkivalla, mutta samalla oudon rohkaisevalla katseella.
ellauri429.html on line 1017: Emerson esitteli Jamesin Thomas Carlylelle. Mutta James löysi hengellisen kodin ruotsalaisen tiedemiehen, uskonnollisen visionäärin ja opettajan Emanuel Swedenborgin (1688–1772) töistä. Toukokuussa 1844 asuessaan Windsorissa Englannissa James istui yksin eräänä iltana perheen ruokapöydässä aterian jälkeen katsellen takkaa, kun hän koki elämänsä määrittävimmän hengellisen kokemuksen, jonka hän myöhemmin tulkitsi Swedenborgin "vastaatioxi", vaiheeksi hengellisen uudistumisen prosessissa. Tämä kokemus oli hänen omien sanojensa mukaan aavistus "täysin mielettömästä ja järkyttävästä kauhusta, ilman näkyvää syytä, jonka hämmentynyt mielikuvitukseni selitti vain jokin kirottu hahmo, joka kyyhötti minulle näkymättömänä huoneen sisällä ja säteili hänen haisevasta persoonallisuudestaan ​​elämälle kohtalokkaita vaikutuksia".
ellauri453.html on line 212: Kerttu Juvan Masulan Perita vlta 1959 on samaa mustaa genreä kuin Balatonilta löytynyt puolalais-unkarilainen 7 vihreää vihkoa. Perita on töissä masulassa ja alkaa seukkaa erään suspektin Tapsan kaa. Jo on maailma päässyt pahaxi! Yöllä tullaan kotio naama sminkissä! Huvituxet on tärkeintä elämässä! Ennen vanhaan neukkulassa osattiin saada iloa työstä. Hävetä saisit mokoma huitukka! Samalla hän huomasi puristavansa kädessään jotain kovaa esinettä. Mitä muuta kuin Tapsan yläviistoon sojottavaa moloa! Ja mun mitä! Älä diivaile. Eteen ja ylöspäinhän sitä on jokaisen yritettävä. On niin vaikeata kun ei ole rahaa. Oletko sinä ollut Tapsan kanssa? O-olen, sanoo Perita häpeissään. Levysoitin jytkytti rockia, jalat polkivat tahtia Kallion perällä. Paha Veronica luikerteli raajarikon nurin. Merikadun kulmassa tuulee niin maan perkeleesti. Perita ja Antti pelastavat porhon veneen tuuliajolta. Antin mela uppoaa syvempään kuin Tapsan. Antti lähestyy raskaasti puuskuttaen rantaa. Maria Lang oli pienen ukkelin näköinen. Kerttu Juvasta os. Laurén ei löydy näpäystä. Merita tulee vintistä alas tikkaita. Sehän on Tapsan ikkuna! Siellä Tapsa näytti häärävän Veronican kimpussa. Veronica kiemurteli taas kuin mato koukussa. Silakkamarkkinat ovat alkaneet. Ja Vikmanin setä oli veneessä! Perita puhuu varmaan sille ruåzia. Kasteli setää ja haisteli tuttua tuoxua. Minä en ainakaan ymmärrä, että rouva Viinikka, mokomakin kusimuki, voi vittu! Puupati puup. Kaija nokkahuiluineen on toisinaan kuin uusi pieni Daavid. Miten mielellään hän (Perita) olisi istunut veneen peräpenkillä setä Vikmanin sylissä! Nuoret kulkivat pitkään näyteikkunalta toiselle valizemassa tavaroita joita he ostaisivat joskus kun heillä olisi oikein paljon rahaa. Veronican kaara keilaa vanhan rouvan karzalle. Tähän ette ole rva Kankkusen sukulaisia? Tietenkin me tulemme kazomaan rva Kankkusta! Rva Kankkusen väkipyörä sijaizi korkean kaapin takana. Avatkaapa silmänne! Nämä tytöt juuri toimittivat rvan sairaalaan. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi, tytöt sanoivat. Mutta hänen silmänsä olivat taas kääntyneet nurinpäin. Railin kotihipoissa hääri poikia kiharatukkaisten tyttöjen kimpussa. Tytöt nauroivat niin että kiharat heilahtelivat. Antti heilutteli tyttöryhmälle joitain äänilevyjä. Tytöt kikattivat kuin hullut. Perita hapanteli ruudun takana vailla hippapukua. Railin puvussa oli pieni kaulus ja vähän hihojakin ja se oli paljon kauniimpi kuin nutturapään kovin avokaulainen hippapuku. Porttikonkissa Tapsan patonki seisoi taas moottoripyörän vieressä. "Alan olla ihan jäykkä istumisesta." Seisonnasta Veronikan päällä rähmällään pikemminkin, Perita tuumasi. Mitä ihmettä Veronica ja pojat tekivät sumuisessa rannassa? Pierivätkö he Liisan vannassa? Kas vain! Nalkamäen nuori! Veronica sähisi. Rusikoi pahoin Peritaa ja irvisti vielä vihaisesti päälle. Harmillista ettei Antin hippapuvussa ole taskulamppua, eikä kala-ansaa. Mutta Petunia mönkiessään hiekkaa löysi salakätkön. Mustan auton omistaja oli Herman Veriö, johtaja, Laajalahti. Peritan on levättävä, lepo tekee hyvää verelle. Ja laitettava lyijyvesikääre. Lyijyvesi (lat. Aqua plumbi) on vedellä ja mahdollisesti paloviinalla suhteessa 1:50 laimennettua lyijyetikkaa. Lyijyetikkaa taas valmistettiin liuottamalla lyijyasetaattia Pb(C2H3O2)2 veteen ja lisäämällä joukkoon lyijyoksidia PbO. Lyijyvettä käytettiin ulkoisesti hauteissa ja kääreissä hoidettaessa erilaisia ruhjevammoja. Se on vitun myrkyllistä! Löröä, älä tee! Marita ontui heti aamulla Lankialalle. Kyllä saa olla kiitollinen että omistaa oikein kunnollisen vanhanaikaisen äidin. Sama se, kunhan lapset vain hyväxyivät hänet ja viihtyivät kotona. Veronica on läpeensä paha, sanoi Marita miettivästi. Kynsi poliiseja. Rahat Peritan isän sairaalareissuun koetetaan lypsää vähätuloiselta leht. Lankialalta. Lehtori on aivan p.a., nothing doing. Antti osallistuu tuplaan tai kuittiin kuin Aku Ankka. Kazokaa osaan ajaa ilman päätä. Raili on niin jännittynyt että karvat nousivat pystyyn. Antti ojentaa ruskean kirjekuoren Peritalle. Nythän Marita pääsisi kotiin ja saisi isänsä ajoissa sairaalaan! Paistinvartaat kaivetaan esille. Pian hän olisi kotona. Peritan silmät suorastaan säteilivät ilosta ajatellessa joulua ja mitä kaikkea he Antin taskupampulla oikein tekisivät kahdestaan perätuhdolla! Hippapuku pois, varras esille ja vene vesille, Peritan pitäessä kovaa perämelaa.
xxx/ellauri126.html on line 576: Posket alkoivat hohtaa ja hymy levisi kauttaaltaan hänen kasvoilleen kuin buddhapazaalle. Silmät säteilivät. Perä näytti isolta. I am levitating now.
xxx/ellauri176.html on line 441: Amerikan mantereen valtaisa rangaistusvankila oli siirretty meidan maanosaamme, ja nyt pankkiirien ja nousukkaiden suunnaton, pohjaton, mittaamaton öykkärimäisyys säteili kuin paha ja inhottava aurinko epajumalia palvovan kaupunkimme yllä sen maatessa rähmällään pankkien saatanallisten tabernaakkeleiden edessä kuin Suomi neuvostoaikana ja hoilatessa sylki pärskyen saastaisia virsiään! Ulf! Luhistuisit, yhteiskunta! Kuolisit pois, vanha maailma! des Esseintes huudahti tuohtuneena eteensä loihtimastaan riettaasta näystä, ja tämä parkaisu keskeytti hänen ahdistavan painajaisensa.
15