ellauri008.html on line 639: puolasta käännettyä englantia silosäkeen mitalla.

ellauri008.html on line 734: Kuinka ollakaan, Tasso tuli esiin tänään toisen kerran taianomaisen intertextuaalisesti. Luin näät kahden säkeen sitaatin Goethen runoelmasta Torquato Tasso ihan sattumalta samana iltana, parin tunnin päästä edellisestä maininnasta. Se löytyi Konradin Lordi Jimistä.
ellauri011.html on line 1045: Tässä opuxessa on Kanin kirjoitustyyli vähän muuttunut. Silosäkeen rampatus on vähän vähemmän läpitunkevaa, mut se voi riippua myös kääntäjästä, luen tätä suomexi.
ellauri016.html on line 855: vanhasta pipliasta 1642 saman säkeen suomexi:

ellauri048.html on line 413: Ottave rime (mon. ital. sanoista ottava rima, ”kahdeksas säe”) on kahdeksasta jambisäkeestä koostuva runomuoto, jossa jokainen säe jakaantuu viiteen runojalkaan. Säkeiden 2-tavuiset loppusoinnut vastaavat kaavaa a b a b a b c c. Toisin sanoen runon ensimmäisen, kolmannen ja viidennen säkeen loppusoinnut vastaavat toisiaan, samoin kuin toisen, neljännen ja kuudennen loppusoinnut. Seitsemäs ja kahdeksas säe muodostavat oman loppusointuparinsa.
ellauri066.html on line 205: Näin sanottuna se kuulostaa apinamaiselta. Säkeenylitys vähentää yxityisen säkeen koheesiovaikutelmaa. Tää taas kuulostaa izestäänselvyydeltä. Tää mun lähde ei tainnut olla mikään lavin opinnäyte. Jouko Heikkinen, Jyväskylän yliopisto 1999.
ellauri070.html on line 295: Jo ekan säkeen lopussa astumme me vihjauxenomaisesti uuteen tilaan, uuteen paikkaan, mistä 2. säe sitten sanoo, että se on "Tuska-Stadi". Siinä tilallistaa Runoilija ajanhengen torjuntansa ja sen viihteen epäkulttuurin. Me muistamme 7. ruikutusta: siinä oli Laulaja jo ottanut ajanhengen jyvälle. Se niinku hankkii "laajan voimavaraston", mutta ei pysty sitä "hahmottamaan". Silleen se hankkii "jännän tungoxen" kaikesta, muttei tunne enää mitään "temppeliä" (7. uikutus, 6. säe).
ellauri141.html on line 36: Niinkuin sitä pelätään, jota paha tartunta tai keltatauti vaivaa tai pyhä raivo ja Dianan viha, niin viisaat ihmiset pelkäävät ja varovat koskettaa mieletöntä runoilijaa; vain varomattomat lapset häntä ajavat takaa ja seuraavat. Jos hän nyt sillä välin, kuin hän mahtipontisena työntää ulos säkeensä ja harhailee ympäri niinkuin rastaita tarkkaava linnustaja, on pudonnut kuoppaan tai kaivokseen, niin tuskin kukaan hänet huolii vetää ylös, vaikka hän huutaa: 'tulkaa apuun, kuulkaa, kansalaiset!'
ellauri145.html on line 329: Où comme des remords se traînent de longs vers Jossa venyy pitkät säkeeni kuin tunnonvaivat
ellauri198.html on line 120: Ohjaaja Pizzalatte esittelee Nigerian skotin Amelian opettajahahmon kesken koulutunnin, jossa käsitellään Robert Penn Warrenin runoa nimeltään Tell Me a Story, joka aukeaa ”The name of the story will be Time / But You must not pronounce its name” -säkeen kautta. Ei vittu aukea, se tulee vasta B-puolella. Ei sillä kait ole juuri mitään tekemistä juanen kanssa. Haetaan vaan tollasia laatusarjan kannuxia. Vai oisko sittenkin jotain yhteistä:
ellauri247.html on line 163: Runoilija Alexander Pope keksi pilkkasanan »sinisukka». Se syntyi onnettoman rakkauden seurauksena. Lady Montagu, kaunotar ja hienosti sivistynyt kirjailija, oli Lontoon henkisen elämän keskipiste ja kirjallisen salongin kuningatar. Häneen oli Pope silmittömästi rakastunut, saavuttamatta kuitenkaan vastarakkautta. Hän kosti ylpeälle kaunokaiselle suunnaten tähän purevien vitsien, satiirien ja komparunojen nuolet. Ennen kuin hän oli saanut rukkaset, hän oli huomannut sydämensä valitussa eräitä yksityiskohtia, joita hän sepitteissään säälimättömästi paljasti. Ihana lady Montagu ei näet lainkaan hoitanut käsiään ja käytti mielellään sinisiä sukkia. Pope aloitti sotaretkensä komparunolla: »Palvontani kohteella on taito lumota miehiä, mutta häneltä puuttuu taitoa pestä käsiään. Pope huolehti siitä, että hänen ivasäkeensä levisivät kaikkialle, ja hänen onnistui saada naurajat puolelleen. Myös hänen lausumansa naisesta, jolla on taivaansiniset sukat, tuli siivekääksi. Siitä lähtien on kirjailevia naisia mainittu pilkkanimellä "sinisukka».
ellauri256.html on line 453: Ja minua vetää kylmässä ja kuumuudessa. Minä kiirehdin, sotkeutuneena ennakoihin ja lainoihin. Kansalainen, huomioikaa lippupassi! - Runous - kaikki! — ratsastus tuntemattomaan. Runous — samaa kuin radiumin louhinta. Gramma saalista, työvuonna. Häiritsevä yksi sana - tuhansia tonneja sanallista malmia. Mutta näiden sanojen kuin tuhkaxi palamisen kirvely sanan lahoamisen rinnalla - raaka-ainetta. Nämä sanat saavat liikkeelle tuhansixi vuosixi miljoonia sydämiä. Tietysti on erilaisia runoilijoita. Monellako runoilijalla on tää käden keveys! Venyttää taikurina säettä suusta izeltään ja muilta. Mitä sanoa lyyrisestä kastraatista?! Vetää ulkomaisen säkeen ja on iloinen. Tämä on normaalia varkautta ja kavallusta niiden jätteiden joukossa, jotka ovat vallanneet maan. Tänään runoja ja oodeja, suosionosoitusten mölyävä möly, menevät historiaan yleiskustannuksina siitä, mitä on tehty meidän toimestamme - kahden tai kolmen. Puudan, kuten sanotaan, pöytäsuolaa syöt ja sata klupipaperossia, saadaxesi kallisarvoisen sanan ongituxi ihmisen arteesisista syvyyxistä.
ellauri276.html on line 345: Joseph Campbell (15. heinäkuuta 1879 – 6. kesäkuuta 1944) oli irlantilainen runoilija ja sanoittaja. Hän kirjoitti gaelinkielisellä muodolla nimestään Seosamh Mac Cathmhaoil (myös Seosamh MacCathmhaoil) Campbell, joka on yleinen anglikaatio vanhasta irlantilaisesta nimestä MacCathmhaoil. Hänet muistetaan nyt parhaiten sanoista, jotka hän toimitti perinteisiin ilmauksiin, kuten My Lagan Love ja Gartan Mother´s Lullaby; hänen säkeensä oli myös asetettu Arnold Baxin ja Ivor Gurneyn musiikkiin.
ellauri276.html on line 380: Runoilija aloittaa tämän teoksen antamalla puhujansa aloittaa ajasta, joka toistetaan variaatioin jokaisen säkeen alussa. Tämä rivi toimii refrinä ja pitää lukijan linjassa runoilijan tarkoituksen kanssa kertoa tämä tarina. Puhuja muistaa aikoja, jolloin hän matkusti isänsä kanssa paikkoihin, joita häntä tarvittiin. Säkeet vievät lukijan läpi vuoden kuukausien. Ensimmäisessä isä ja poika "kyntävät" peltoa.
ellauri276.html on line 946: The Watersons lauloi Aurapojan EFDSS:n tukemassa konsertissa Royal Festival Hallissa Lontoossa 4. kesäkuuta 1965, joka julkaistiin LP:llä Folksound of Britain. Tämä tallenne on myös sisällytetty vuonna 2004 Watersonsin 4 CD:n antologiaan Mighty River of Song. Heidän sanoituksensa eroavat hieman Fred Jordanin ja Bob Hartin sanoista, kuten alla näkyy: maanviljelijän syytökset siirrettiin kuoroon ja jokaisen säkeen viimeisellä rivillä olevat kaverit eivät ole vain iloisia, vaan älykkäitä, nälkäisiä ja janoisia.
ellauri276.html on line 972: Tämä on klassinen englantilainen maataloustyöläisten molempien laulu. Melkein kaikki kantrilaulajat, joilla oli jotain vastaavaa ohjelmistoa, tiesivät ainakin muutaman säkeen, ja monet tietävät edelleenkin.
ellauri276.html on line 1075: Chorus (after each verse): Kuoro (jokaisen säkeen jälkeen):
ellauri349.html on line 841: Liehu hoxasi, että runoudessa ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista heti ymmärtää, mitä runoilija haluaa sanoa. – Mitä parempi runo, sitä useampi tulkinta siitä voidaan tehdä. Hän ottaa esimerkiksi erään säkeensä: Meren rannalla ei voi seistä selin mereen. – Mikä meri on? Se voi olla jumaluus tai rakkaus. Jokainen lukija voi tulkita sen tavallaan.
ellauri384.html on line 265: Joten Solon teeskenteli olevansa hullu. Liikkui huhu, että Solon oli keksinyt hulluja runoja ja oli nyt täysin poissa mielestään. Sitten eräänä päivänä hän ilmestyi torille ja seisoi puhujan paikalla. Kaikki ateenalaiset parvesivat kuullakseen hullun miehen puhuvan. Silkasta järjettömyydestä Solon lauloi yli sadan säkeen laulun salamista. Runo oli niin hyvin tehty, että ihmiset antoivat hänelle anteeksi uuden lain rikkomisen. Ennen pitkää laki kumottiin, ja ateenalaiset liezoivat sotaa voimakkaammin kuin koskaan ennen. Solon, joka oli tällä välin "toipunut", valittiin kenraaliksi johtamaan heitä siinä. Aika ketku miehexeen!
ellauri393.html on line 658: Tarina johdetaan rukouksella Neitsyt Marialle, minkä jälkeen se sijoittuu Aasiaan, jossa juutalaisten yhteisö asuu kristillisessä kaupungissa. Seitsemänvuotias koulupoika, lesken poika, kasvatetaan kunnioittamaan Mariaa. Hän opettelee laulamaan ensimmäisen säkeen suositusta keskiaikaisesta hymnistä Alma Redemptoris Mater ("Lunastajan omaishoitaja"); vaikka hän ei ymmärrä sanoja, vanhempi luokkatoveri kertoo hänelle, että se koskee Mariaa, Jeesuksen äitiä . Hän alkaa laulaa sitä joka päivä kävellessään paikallisen juutalaisen geton läpi kouluun.
ellauri393.html on line 661: Matthew Arnold mainitsi tarinan tämän säkeen Chaucerin runouden parhaaksi:
ellauri398.html on line 614: esi-islamilaisen arabialaisen säkeen esimerkkeinä. Imru' al-Qais syntyi
ellauri411.html on line 516: Siinä on naurussa pitelemistä, jotta ei suuttuisi tästä kauheasta ristiriitojen ketjusta! Joten minäkin yritin "innostuksessani" kääntää sinulle mahdollisimman tarkasti seuraavan neljän säkeen nelisäkeen, jonka edesmennyt Joseph Wheelless kirjoitti kirjassaan Onko se Jumalan sanaa? (suom. Onko tämä Jumalan Sana? Kirja, joka, vaikkakin melko vanha, kaikkien loogisesti ajattelevien ihmisten tulisi lukea):
xxx/ellauri027.html on line 1155: Osaatko nimetä 90-luvun suomihittibiisit vain parin säkeen perusteella?

xxx/ellauri027.html on line 1200: Osaatko nimetä 90-luvun suomihittibiisit vain parin säkeen perusteella?

xxx/ellauri136.html on line 479: Ennen analyysin aloittamista on syytä selventää: Runo ei ollut valmis, ja pääideaa Pushkin ei voinut tuoda. Ensimmäisen ja toisen säkeen välinen läheinen suhde on kuitenkin mahdollista, vaikkakin ensi silmäyksellä he vastustavat toisiaan.
xxx/ellauri173.html on line 338: Tätä vartaloa valaisevat kaksi ylpeää silmää, joissa on mustat valot, jotka yleensä katsovat ripsien läpi. Tämän savannilta tuoksuvan ihmiskukan rinnasta tulee lämmin hajuvesi, joka polttaa, päihtyy ja ilahduttaa. Neiti Alician äänen sointi kun hän puhuu, on niin läpitunkeva, hänen laulujensa sävelissä on niin eloisia, syviä taivutuksia, että joko hän lausuu traagisen kohdan tai jonkin jalon säkeen, tai hän laulaa jotain upeaa ariosoa, huomaan aina minä vapisen itsestäni huolimatta ihailusta, joka, kuten näette, on tuntematonta.
xxx/ellauri177.html on line 573: Ja Jeesus oli läsnä, hän tunsi sen siellä syvällä, siinä poikkeuksellisessa suloisuudessa, joka tulvi hänet. Sitten hän aloitti Jeesuksen kanssa yhden niistä rikollisista keskusteluista, joiden aikana hänet tempattiin maan päälle puhuen suusta suuhun Jumalansa kanssa. Hän änkytti laulun säkeen: "Rakkaani on minun, ja minä olen hänen; hän lepää liljojen välissä, kunnes aamunkoitto kohoaa ja varjot laskevat." Vizi nythän tää menee aivan homoiluxi. Minnekäs se Neizyt Maaria on ryöminyt? Se ei nähtävästi enää nappaa, kuin on päässyt tyypittämään Albinea.
xxx/ellauri235.html on line 424: Mr. Grayn runot (1768) sisältää kaksi käännöstä norjasta. "The Fatal Sisters" ja "The Descent of Odin" ovat profetian runoja. Ensimmäistä hallitsee se, mitä Gray esipuheessa kutsuu "kaksitoista jättimäistä hahmoa, jotka muistuttavat naisia", joiden tarkoituksena on kutoa tulevaisuuden verkko ja joiden tie vie toisen kuolleiden kentän läpi ("Kohtalon polkuina me kuljemme, / kahlaamalla throa" 'th' ensangin'd field..." Varhaisen säkeen helposti tunnistettava haluhahmo on korvattu valtavilla kauhistuttavilla muodoilla, " Mista musta, loistava piika, / Sangrida ja Hilda ", " Gondula ja Geira "." Sellaiset naiset esiintyivät ensin nimellä Contemplation tai Adversity. He edustavat muse-äiti-kuoleman yhdistettyä identiteettiä, yhtenäistä halun ja auktoriteetin muotoa, jota kohti Grayn mielikuvitus on kulkenut.
xxx/ellauri237.html on line 501: Sinun rintasi ovat kuin valkeat etanat. Tänä yönä taidan kirjoittaa saatanallisimmat säkeeni.
xxx/ellauri252.html on line 144: Palkansaajan pitäisi ryhtyä yrittäjäksi, pikku-kapitalistiksi. Tällä tavoin katoaa joukkovoima ja sehän on oikealle kapitalistille mannaa. Sitten Salama tarttuu runokirjaansa ja lausuu säkeen: "Härmäläinen kansainvälinen: huomispäivänä kansat on keljut keskenään."
xxx/ellauri291.html on line 236: "Kalle Kustaan muorin" alkuperäiset sanat oli humoristiset ja karkeat. Ensimmäisessä tunnetussa versiossa "Kanaanin iloinen ranta" teksti sisältää säkeen "Voi! Veljet tapaatteko minut (3×)/ Kanaanin onnellisella rannalla?": 21  ja kuoro "Siellä me huudamme ja ylistämme Häntä (3×)/Sillä kunnia on Hänen." Tästä kehittyi tuttu "Glory, glory, Hallelujah" -kuoro 1850-luvulla. Näiden sanojen sävel ja muunnelmat levisivät sekä Etelä- että Pohjois- Yhdysvaltoihin.
xxx/ellauri291.html on line 349: Howen alkuperäinen käsikirjoitus poikkesi hieman julkaistusta versiosta. Mikä tärkeintä, se sisälsi seuraavan sensuroidun viimeisen säkeen:
xxx/ellauri292.html on line 619: Euripides hyökkää ja arvostelee häntä leksikaalisista ja syntaktisista syistä. Näihin hyökkäyksiin Aischylos reagoi aivan eri tavalla: sen sijaan, että pohdittaisiin Euripideksen kieltä sanasta sanaan, Aischylus ilmoittaa tuhoavansa runoilijan säkeet (διαφθερῶ 1200) lekythionilla, öljypullolla. Seitsemän kertaa peräkkäin Aischylos keskeyttää Euripideksen kesken säkeen lekyyttimittaisella värsyllä ληκύθιον ἀπώλεσεν.
xxx/ellauri292.html on line 623: Aristofaneen komediassa Sammakot, jälkimmäisen säkeen lopussa lekythion-osio korvattu viittauksella lekyyttiin:
xxx/ellauri295.html on line 198: Toinen Tuomas Callahan väitti että säkeen 16 jälkeen "mikään tekstissä ei osoita lopullisesti, että Onesimus olisi koskaan ollut kirjeen pääosoitetun irtaimistoa." Tätä väitettä ei kukaan nielaissut.
xxx/ellauri303.html on line 409: Tämän säkeen jokaisen puolirivin ensimmäiset kirjaimet muodostavat nimen "DUNASH". Muut perinteiset juutalaiset hymnit, kuten Adon Olam , on kirjoitettu samalla mittarilla. Koska heprean ääntämisessä ei kuitenkaan enää eroteta pitkiä ja lyhyitä vokaaleja, nykyään tällaisissa hymneissä käytetyt melodiat ovat usein eri rytmejä, jotka jättävät huomioimatta hajin pikk - u – – – jalkaa.
xxx/ellauri356.html on line 374: Hilvikistä tuli Obelixin vankka oppilas ja hän halveksi surrealistien uudenlaisen pakkomielteen kuvausta. Hän kieltäytyi aina suutelemasta Andre Bretonin kättä, mutta hänestä tuli Paul Eluardin säkeen ja Aragonin lyyristen lahjojen elinikäinen ihailija. Eugene Guillevic, runoilija, syntynyt Carnac, Ranska 5. elokuuta 1907; kahdesti naimisissa (yksi tytär ja yksi tytär kuollut); kuoli Pariisissa 19. maaliskuuta 1997.
38