ellauri004.html on line 1422: Tässä tulee avuksi toinen fataali keksintö, nimittäin sukupolvien yli kertyvä perintö, sekä sälä (tämän keksi termiititkin) että tieto (meemit, apinoiden innovaatio). Oikeet ja virtuaalit reviirit siten säilyy, eikä vaan säily, vaan alkaa kasvaa törkeästi. Tieto on valtaa sanoi Pekoni, ja sitä alkaa aappa soveltaa sekä lajitoverien että muun luonnon alistamiseen. Lisää valtaa, lisää omaisuutta! Teit isäin astumaan, isäin keräämin asein lisää keräämään!
ellauri006.html on line 394: Tämä sota käydään kaduilla, toivottavasti niin, että yhdyskuntarakenne säilyy, ja mahdollisimman vähän ihmishenkiä menetetään. Kolmen päivän jälkeen kaikki ryhmässämme ovat pitkästyneitä.
ellauri006.html on line 1419: Moraalissa on kyse meemeistä. Meemiä on kaikki se sälä, millä nää apinat säilyy hengisä kun meno on vaikeaa, kun ei olla puussa turvassa, pähkinöitä poskessa.
ellauri011.html on line 348: Jossa tää hörhöys säilyy turvassa muilta

ellauri012.html on line 853: - Monet asiat maailmassa muuttuvat, mutta yhä pitää paikkansa se sanonta, että henkilö tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. - Tuo oli oikeata henkilön puhetta. Mutta kyllä silti kaipaa aikaa, jolloin laivat oli puuta ja henkilöt metallia. - Niin, sitä ei ole enää henkilömuistiin nähty. Kunnon henkilökkäät, henkilöiset henkilöt ovat harvassa. Vastaavasti naisista on tullut henkilömäisiä, henkilöittävät jo hallituspaikkoja, pilkkaavat entisajan suurhenkilöitä. Kyllä alkaa olla aika henkilöasiahenkiöiden ajaa henkilöasiaa! - Sanasta henkilöä, sarvesta nautaa! Mutta asiasta kolmanteen, ei nimi henkilöä pahenna, jos ei henkilö nimeä. Vaikka se olisi niin spede kuin Henkilö Reenkola. - Niin tai ulkomaille mennäxemme Ludwig Henkilö van Rohe. Kyllä näin henkilöiden kesken henkilö henkilölle puhuen voitaneen siten todeta. Niinkuin elokuva Etäisten laaxojen henkilö meille opettaa: henkilön on tehtävä mitä henkilön on tehtävä, että säilyy henkilökunnia. - Ei mutta nyt on saatava jotain henkilöä väkevämpää. Varovasti kuitenkin, väkijuomat alentavat henkilökuntoa. Etenkin meidän henkilöiden henkilöiden on oltava tässä varuillaan, jotka leikimme junahenkilöitä henkilöiden veeseessä puhtaasti henkilöseurassa, ihan henkilöissä, mihin tarvitaan notkumaton miekka henkilöä myöten.
ellauri016.html on line 277: Mut hei: jos Fernando menettää Mersun se menettää myös pankin, ja jää Donald Trumpin panttivangiksi. Mersusta voi saada lisää lapsia, jos se säilyy elolle, jos tarvitaan. Sitäpaizi jos lapsi kuolee, Mersusta saa halutessa eron ilman seurauxia, ja voi valita tilalle Alejandran plus tilan puolikkaan. Spoileri: Fernando valizee Mersun ilman lisävarusteita. Äiti, joka on sentään nainen, hyväxyy valinnan. Miehille se on käsittämätön: lapsi on sukua, äiti ei, pankki on sentään aina pankki, ja akkojahan on lisää joka oxalla. Erät 6-0 meemeille. Pallo, erä ja ottelu moraliteetille.
ellauri048.html on line 653: Kunhan on riittävästi onkaa että säilyy hengissä

ellauri060.html on line 80: Peliteoreettisesti ajatellen hyvän nauttijan ja pahan kärsijän tiimi, jonka yhteispeli voitti Raakelin ja esti ketkuilun, on vanhuxen kallossa nyt hajonnut. Vanhus pelaa minimax strategiaa kahdessa eri joukkueessa: hyvän tavottelijat ja pahan kaihtajat, joiden väliltä puuttuu viestintä ja yhteinen valuutta. Kun mielihyvän utiliteetti lähestyy nollaa, kärsimyxen säilyy ennallaan tai vahvistuu. Mielihyvää tavoitellaan enää vetkusti, kärsimystä kaihdetaan entistäkin lujemmin. Tuloxena on juurikin toi vanhusmainen löllötys.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri163.html on line 907: Jumala on siis Durkheimin mielestä vertauskuva yhteiskunnalliselle todellisuudelle, tekijälle joka on ollut olemassa kauan ennen yksilöä ja joka säilyy kauan hänen jälkeensä. Laki ennen meitä syntynyt jälkehemme jää. Yhteiskunnan luonnollinen paine muuttuu käsitykseksi jumalan yliluonnollisesta läsnäolosta, koska ihmisen mielellä on yleinen taipumus luoda mielteitä ja vertauskuvia. Jumala on tämän käsityksen mukaan homo sapiens -eläimen luomus, jonka tarkoituksena on säilyttää tämän eusosiaalisen eläimen yhteiskuntien olemassaolo.
ellauri181.html on line 661: Soturilla pokka pitää, tuntui miltä tuntui. Varsinkin kipu tai hätä salataan viimeiseen asti, koska se antaa vastustajalle vinkin heikosta kohdasta. Toisaalta jos kahden naisen keskustelua kuvataan ilman ääntä, nähdään, miten toinen peilaa toisen ilmeitä. Nainen käyttää kymmenen sekunnin aikana keskimäärin kuutta kuunteluilmettä. Ulkopuolisen voi olla vaikea päätellä, kummalta on kuollut läheinen tai kumpi on saanut uuden työpaikan. Tutkimusten mukaan mies ilmaisee izeään 7 000 päivittäisellä viestiyxiköllä, mikä koostuu 2 000–4 000 sanasta ja 2 000 äännähdyxestä sekä 2 000–3 000 eleestä ja ilmeestä. Nainen käyttää päivässä 20 000 yxikköä. Jo vastasyntynyt tyttövauva käsittelee ja tulkizee puheääniä paremmin kuin poikavauva. Myöhemmin ero tasoittuu. Miehen kyky käsitellä kieltä ja ymmärtää kuulemaansa heikentyy 35-vuotiaasta alkaen, mutta naisilla kyky säilyy vaihdevuosiin asti. Menopaussin jälkeen estrogeeni vähenee, mikä johtaa kyvyttömyyteen erottaa ironiaa tai kuulla, mitä sanotaan rivien välissä.
ellauri194.html on line 51: Harmageddon ei tuhoa ihmiskuntaa vaan pelastaa sen, sillä "suuri joukko" Jumalaa palvelevia ihmisiä säilyy elossa (Ilmestys 7:9, 14; Psalmit 37:34). Maapallon lisäksi sana "maailma" tarkoittaa Raamatussa joskus myös Jumalaa vastustavaa pahaa ihmisyhteiskuntaa. Kootut paasauxet ovat osoittaneet vailla mitään epäilystä että Harmageddonilla alkaa olla kiire. Tämän konnamaisen apinaköörin täydellinen tuho on ihan ykkös ympäristötavoite.
ellauri223.html on line 180: Tieteessä Bacon kehitti induktiivista päättelyä eteenpäin yrittäessään saada selville lämmön olemuksen. Hän teki luetteloita kuumista ja kylmistä kappaleista toivoen löytävänsä näistä luetteloista joitain, joka olisi mukana aina esimerkiksi kuumissa kappaleissa, mutta puuttui kylmistä. Tarinan mukaan Bacon halusi eräänä talvipäivänä kuninkaan lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kokeilla kylmyyden vaikutusta lihan säilyvyyteen ja osti tätä varten teurastetun kanan. Hän täytti sen lumella ja vei sen sisälle. Samalla Bacon itse sairastui ja joutui vuodepotilaaksi. Bacon kuoli myöhemmin saamaansa keuhkokuumeeseen, mutta viimeisessä kirjoittamassaan kirjeessä hän toteaa Arundelin jaarlille, jonka hoteissa hän sairasti, että kanalla tehty koe oli onnistunut erinomaisen hyvin, ja liha todella säilyy hyvin kylmässä! Tämän jälkeen Bacon teurastettiin ja sen maha täytettiin lumella.
ellauri313.html on line 591: Mendelssohnilla oli kuusi lasta, joista vain hänen toiseksi vanhin tyttärensä Recha ja hänen vanhin poikansa Joseph säilyttivät juutalaisen uskon. Hänen poikansa olivat: Joseph (Mendelssohnin pankkitalon perustaja ja Alexander von Humboldtin ystävä ja hyväntekijä), Abraham (joka meni naimisiin Lea Salomonin kanssa ja oli Fanny ja Felix Mendelssohnin isä) ja Nathan (koneinsinööri huomattava maine). Hänen tyttärensä olivat Brendel (myöhemmin Dorothea; Simon Veitin vaimo ja Philipp Veitin äiti , myöhemmin hänen rakastajatar ja sitten vaimoFriedrich von Schlegel), Recha ja Henriette, kaikki lahjakkaita naisia. Rechan ainoa pojanpoika (säveltäjä Giacomo Meyerbeerin veljen Heinrich Beerin poika) syntyi ja sai koulutuksensa juutalaisena, mutta kuoli hyvin nuorena yhdessä vanhempiensa kanssa ilmeisesti epidemiaan. [ lainaus tarvitaan ] Joseph Mendelssohnin poika Alexander (k. 1871) oli viimeinen Moses Mendelssohnin miespuolinen jälkeläinen, joka harjoitti juutalaisuutta. Se siitä tuli Mooses, uskonpuhdistuxesta! Usko säilyy paremmin hieman likaisena.
ellauri315.html on line 51: Maanpuolustukseen täytyy investoida, että rakas Suomemme säilyy itsenäisenä.
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 492: Kauneus on vähintään yhtä tärkeää nuoruudessa kuin tytössä, mutta elämän täyteys on naisessa suurempi kuin miehessä. Kuitenkin ilmestymishetki säilyy elottomassakin tilassa, mikäli se on oleellisesti kaunis. Ja tämä koskee kaikkia taideteoksia - vähiten musiikkia. Niinpä kaikessa taiteen kauneudessa se illuusio, toisin sanoen raita ja rajat elämään, säilyy, eikä se ole mahdollista ilman sitä. Mutta se ei kata niiden olemusta. Pikemminkin tämä viittaa syvemmälle siihen, mitä taideteoksessa, toisin kuin ulkonäössä, voidaan kuvata ilmettömäksi, mutta tämän vastakohdan ulkopuolella taiteessa ei esiinny eikä sitä voida selvästi nimetä. Eli ilmeetön seisoo niin välttämättömässä suhteessa ulkonäköön, vaikkakin vastakkain, että kaunis, vaikka se ei olekaan ulkonäkö, lakkaa olemasta oleellisesti kaunis, kun ulkonäkö katoaa siitä. Sillä tämä kuuluu hänelle peitteenä ja kauneuden oleellisena lakina on osoitettu, että se ilmenee sellaisenaan vain piilotettuna.
ellauri352.html on line 211: Sielu muodostuu tunteista, Paavo väläyttää. Ei hullumpikaan ajatus kun muistaa miten sakemannit asettivat järjen ja sielun vastakkain. Sielu on siis matelijanaivot ja järki toi nuorempi kuorikerros. Tää aivojen kaxikerroxinen hermoverkko selittää tuhannet vuodet magiaa, mystiikkaa ja filosofiaa. Sikäli vaan outoa että mixi porukat sitten huolehtii niin paljon juuri sielun ikuisuudesta? Sehän on muutenkin aika ikuinen, koska se on koodattuna geeneihin eli kaikille apinoille lähestulkoon sama! Järki säilyy ylisukupolvisesti vain meemeinä, koska sen kytkennät muodostuvat kokemuxesta.
ellauri371.html on line 131: ”Maailman hallitsijan” joukko ja kruunajaiset. Kun valtakuntamme tulee, tsui noin YKSI koulua Gsi I znTlG Ch "o%~a ei voi olla, kaikki" määrätyt erot* D^^V^sh" yhtä lailla vastuussa lain edessä. ™ ™ *se* kuka sosiaalinen järjestelmä, "b"josta muu m _ d ^ goyim, näyttäisi kaikille, että työpaikat" säilyy tietyssä h ™ ^ olemassaolon ympyrässä hankaluuksien aiheuttaman inhimillisen kidutuksen lähde nom se on suunnattu", "^ ^ ruokkia tätä sanaa, inspiroida sitä G ^ 0СЛ0ВІЯМЪ) tietämättömyydessäni olen vihamielinen, kos ep ^ jota hän pitää korkeampana kuin seoi, (pi «s.. kunkin luokan arvot. "..".,. "Pazhda" Sori, ei ole kenttää, täytyy lopettaa.
ellauri392.html on line 804: Kirkon torni kukkii ihanan sinisenä metallikattoineen. Pääskysten huudot leijuvat hänen ympärillään, koskettavin sinisyys ympäröi häntä. Aurinko nousee korkealle sen yläpuolelle ja värjää peltiä, mutta tuulessa lippu kuolee hiljaa. Kun joku menee alas noista portaista kellon alla, se on hiljaista elämää, sillä kun hahmo on niin erillään, tulee esiin ihmisen taiteellisuus. Ikkunat, joista kellot soivat, ovat kuin kauneuden portit. Nimittäin koska portit ovat edelleen luonnollisia, ne muistuttavat metsän puita. Mutta puhtaus on myös kauneutta. Vakava henki syntyy eri asioista. Mutta kuvat ovat niin hyvin yksinkertaisia, niin hyvin pyhiä, että niitä usein pelkää kuvailla. Mutta taivaallisilla, jotka ovat aina hyviä, varsinkin rikkaiden ihmisten tavoin, on nämä hyveet ja ilo. Ihmiset voivat matkia sitä. Kun elämässä on kyse ponnistelusta, voiko ihminen katsoa ylös ja sanoa: Minäkin haluan olla sellainen? Joo. Niin kauan kuin ystävällisyys, puhtaus säilyy sydämessä, ihminen ei mittaa itseään onnettomana jumaluuteen. Onko tuntematon Jumala? Ilmeneekö hän kuin taivas? Mieluummin uskon tähän. Se on ihmisen mitta. Täynnä ansioita, mutta runollinen ihminen elää tämän maan päällä. Mutta yön varjo tähtien kanssa ei ole puhtaampi, jos voisin niin ilmaista, kuin ihminen, jota kutsutaan jumaluuden kuvaksi.
ellauri393.html on line 767: vanhuus näännyttää, mut hiillos säilyy lihassa ja luussa.
ellauri395.html on line 511: 1.Kor.15:ssa mainitaan taivaallinen ruumis eli ylösnousemusruumis, jollainen myös Jeesuksella oli ylösnousemuksen jälkeen. Se on täydellinen ja vapaa kaikista sairauksista. Kyllä Jeesus söi ylösnousemuksen jälkeen ainakin kalaa. Lopullinen taivas tulee olemaan maanpäällinen paratiisi, kunhan tämä maa luodaan uudeksi 1000-vuotiskauden jälkeen (sen 1000-vuotisjakson pyhät viettävät taivaassa), Ilm.20. Uudessa Eedenissä on tarjolla monenlaisia askareita ja töitä, mutta se jonkinlainen kirous, joka syntiinlankeemuksen jälkeen on työhönkin liittynyt, ei tietenkään enää siellä ole läsnä. Se tulee olemaan jopa vielä todellisemman tuntuista elämää kuin täällä, jossa on monenlaisia puutteita ja sairauksia esim. aistihavaintoja haittaamassa tai estämässä. Se ei siis tule olemaan mitään utuista ja eteeristä henkien tai sielujen ajatonta leijailua vaan kyllä siellä ollaan vankasti jalat maassa gravitaatiokentässä niin kuin nytkin. Kyllä siellä syödään. Ja uskon, että silloin tarjoutuu mahdollisuuksia jopa intergalaktiseen matkailuun. Jumala ei ikuisuudessakaan tee ihmisistä robotteja, eli vapaa tahto säilyy ihmisellä ikuisesti.
ellauri405.html on line 76: Entä vaihtoehto, Robert? Mitä me teemme elleivät he kuuntele meitä? Jos rauha säilyy maailmassa meidän on aloitettava aseriisunta. Niin tietenkin, Robert. On vain yksi tapa miten se voidaan tehdä, Dirk, ja minä tiedän presidentin ymmärtävän yskän. Meidän on kiskottava hammas, kaikki hampaat Venäjän karhun suusta, eikö niin? Muuta keinoa ei ole, Dirk. Kai sinä sen käsität? Eikö niin?
xxx/ellauri086.html on line 941: Edgar Allan Poen Usherin talon tuho oli ehkä vähän liiankin kammottava minulle. Vain kaksikymmentäsivuinen novelli tuntui rankalta, sillä sen tunnelma oli niin vahva. Novelli on rakennettu hienosti niin, että jännitys kasvaa ja säilyy aina tarinan viimeisille sivuille asti.
xxx/ellauri087.html on line 924: Kuinka paljon valinnanvaraa pitää olla että nussiminen ei ole raiskaus? Parempi naida kuin palaa, sanoi homopaavali. Parempi palaa kuin naida, sanoi patriarkat. Jos säilyy raiskauxesta hengissä on ize syyllinen. Oma vika emäsika, mitäs annoit. Tuotit häpeää omistajamiehelle. Hyi häpeä, kivittäkää, pankaa palamaan. Paljon pierusanoja.
xxx/ellauri104.html on line 763: neuroosi; elimellisiin syihin perustumaton psyykkinen häiriö, jossa todellisuudentaju säilyy ja potilas kärsii ratkaisemattomien psyykkisten ristiriitatilanteiden aiheuttamista toistuvista tai suhteellisen pysyvistä oireista (mm. ahdistuneisuus, pelot, pakkotoiminnot, pitkäaikainen masennus tai erilaiset ruumiilliset vaivat, kuten toiminnalliset sydänhäiriöt).
xxx/ellauri113.html on line 112: No Tapsaa jäi informaatioparadoxi kiusaamaan, eli hukkuuko mustassa reijässä infoa. Menneisyys kertoo ketä olemme. Musta aukko uhkailee nielaista identiteettimme. No useimmille jo muutaman vuoden takainen menneisyys on musta aukko. Vanhalle alzheimerille riittää alle minuutti. Apinat on muutenkin liki identtisiä keskenään. Eli ei tässä suuresta vahingosta ole kysymys. Sitäpaizi heti Hawkingin kadottua tapahtumahorisontin taa selvisi, että info säilyy kuin säilyykin sen reijästä:
xxx/ellauri121.html on line 409: June ja Glen rituaalikazelevat muurille ripustettuja rumihia. Maare Tammin mukaan pienet lapset rakastavat rituaaleja ja seremonioita. Heidän mailmansa on reunaa myöten täynnä riittejä. He oppivat ruokapöytärituaalit, miten tervehditään ihmisiä, miten kiitetään ja mennään nukkumaan. He pitävät järjestyxestä ja selkeydestä, ja tuntevat turvallisuutta, kun elämässä on jotakin valmiixi ajateltua ja pysyvää. Goldmanin mukaan pienemmät lapset ovat rituaalisempia rukouselämässään kuin isommat. Tämä säilyy noin 11-vuotiaaxi asti, samalla kuin spontaanit siemensyöxyt lisääntyvät. Rituaalimurhat ja spontaanit sänkyleikit opitaan vasta aikuisena.
xxx/ellauri123.html on line 241: Amer. globaalit kahvikuppilat kuten Starbucks tai McDonalds myy kahvin 190-asteisena koska 1) se säilyy paremmin 2) asiakkaat ostaa jäähdyttelyn aikana muita tuotteita.
xxx/ellauri136.html on line 620: Teoksen päähenkilö on 17 vuotta täyttävä Noora Kaatio, joka asuu Kuusamon lähettyvillä sijaitsevassa pikkukylässä tiemestari-isänsä ja nollatutkija-äitinsä kanssa. Suomalaisissa ekodystopiakuvauksissa on tyypillistä, että arktinen alue säilyy asuinkelpoisena eteläisen Euroopan jouduttua merenpinnan alle. Katastrofin jälkeinen elämä rakennetaan usein uudelleen Lapin alueelle saamelaisten harmixi.
xxx/ellauri136.html on line 650: Väitänkin, että ekodystopia- ja erityisesti ilmastofiktiokirjallisuuden tehtävänä on lukijan herättämisen ja varoittamisen lisäksi pitää yllä toivoa, jotta mielessä säilyy usko johonkin, jonka puolesta toimia. Joopa joo, uskoa ja toivoa.
xxx/ellauri168.html on line 505: Kaikki tämä tapahtuu äärimmäisen nopeasti, kuin gebardit. Jos mieli ei pystytä sarjaa automaattisia kognitiivisia demoni-prosesseja joista tulee tottumuksia (kutsutaan K-linjoiksi), se löytää itsensä kietoutuneena tajuntaan joka opiskelee yhä uudelleen arkipäiväisiä asioita joka tekee mahdottomaksi sen että paljonkaan asioita kyettäisiin suorittamaan. Jokainen taito pitäisi jatkuvasti opetella uudelleen. Henkilö saattaisi helposti joutua käyttämään koko päivän sepaluxen auki napittamiseen. Niin kauan kuin mieli säilyy tasapainoisessa ympäristössä, missä tottumukset toimivat, kaikki on hyvin. Mutta elämä on sellainen muuttuva ympäristö että meidän vakiintuneet tottumuksemme voivat saada mielemme pysäyttämään tottumuksiemme kognitiivisen demoni-prosessin, joka ei ole suotavaa.
xxx/ellauri199.html on line 221: No, well, "wombs of mothers" ihan lopussa pani veren kiertämään. Teki heti mieli näpelöidä. Vaikka voin sanoa kuin komisario Jansson Raidissa: Mussa ei ole muuta jäykkää kuin käytös. Halu tulee ja menee mutta ruokahalu säilyy. Sanoi jääkaapilla tunkien poskeen käyrää makkaraa.
xxx/ellauri202.html on line 254: Mentiin jälkikäteen uhraamaan kiitoxexi jotain sälää thailaiseen temppeliin, jossa se antoi mulle muistoxi värikkäitä pikkukiviä. Onnexi mulla oli niitä varten tyhjä muovipussi taskussa. Sillä oli joku lapsi siinä mukana. Vasta siinä vaiheessa juolahti mieleen että olikohan viisasta sen kanssa harjoittaa suojaamatonta sexiä. No oli se silti sittenkin sen arvoista, kun sai vielä kerran elämässään laitetuxi likoon keppiä. Vaikka untahan se oli vain. Halu tulee ja menee, ruokahalu säilyy. Oho! Kazo myös kuvat!
xxx/ellauri239.html on line 780: "Poliisit olisivat varmasti huomanneet, jos Roope olisi ollut lääketokkurassa silloin perjantai-iltana." Jepjep. Tällaisten kommenttien heittäjät eivät ilmeisesti itse käytä paljoa päihteitä? Voin sanoa, että toleranssi kasvaa helposti sekä myös toimintakyky säilyy yllättävän sujuvana riippuen henkilöstä/aineista.
xxx/ellauri320.html on line 97: Tässä onnen pipanoita Kai Kailan kääntämästä kirjasesta, joita joku onneton on alleviivannutkin lyijykynällä. Meidän täytyy ize antaa tunnustus izellemme. Jos ize kiittelemme izeämme, tuo hehku säilyy. Kukaan meistä ei arvosta izeään riittävästi.
xxx/ellauri376.html on line 298: Prinssi Alexander Nikolaevichilla oli yksi niistä harvinaisista kasvoista, joista sekä miehet että naiset pitävät heti. Hänen säännölliset kasvonpiirteensä vaikuttivat sekä ohuemmilta että älykkäämmiltä mattapintaisen, hieman sairaan kalpeuden ansiosta, joka sopi erittäin hyvin hänen pienten, ylöspäin kohotettujen mustien viiksiensä kanssa. Hänen suussaan säilyi lempeä, lapsellisesti hyväilevä ilme, joka säilyy pitkään miehillä, jotka olivat lapsuudessa erityisen hyvännäköisiä poikia. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta hänen hieman laiha vartalonsa näytti pysähtyneen kehityksessään. Hopeabrodeerattu univormu teki prinssistä vielä nuoremman.
38