ellauri015.html on line 91: Proosarytmiä
ellauri015.html on line 111: Aikaisemmin ihmettelin miksi jotkut kriitikot ylistävät joidenkin kirjailijoiden proosarytmiä. Ei kai ne sentään tätä tarkoittaneet? Mitämaks, kenties ehkä nimenomaan tätä. Aika noloa. Mä luulin että se olis jotain sofistikoidumpaa.
ellauri036.html on line 107: No nyt sitte käänne parempaan, tietysti. Mussen iskä kuolee, se kitupiikki, ja samassa se muuttuu Mussen silmissä ihan pyhimyxexi. Musse vollottaa sen arkulla yhtä uskollisen palvelijan kaa, joka näyttää yhtä aavemaisen paljon Mussen iskältä kuin Notre Damea tulitikuista rakentanut kummittelija näytti Roope Ankalta. Musse alkaa noudattaa isän päivärytmiä (siis ennen kuolemaa, ei sen jälkeen), muuttuu kiltixi ja auttaa köyhiä. Jo tuntuu paremmalta, ize asiassa ihan hyvältä.
ellauri045.html on line 479: Jeseninin kielen koristeet juontuvat ennen muuta kansanlyyrikasta, vaikka runoilija kokeili myös symbolismin ja imaginismin keinoja. Kovin omaperäisiä ajatuksia ei Jeseniltä löydy. Runoissa viehättää hersyvä tunne, laulullisuus ja rytmi, joka syntyy runomitasta ja äännetoistosta. Hyvärisen suomennos vailla rytmiä läjähtää pahasti korvaan. Valikoimaan on lisäksi suomennettu liikaa keskinkertaisia tekstejä, kuten ontot tilausrunot Puškinista ja Leninistä.
ellauri045.html on line 509: Suomennosten rytmillisyydessä on selkeä ero. Saaritsan ja Rymin suomennos noudattelee alkutekstin rytmiä, Hyvärisen ei.
ellauri066.html on line 233: No ei. Virtauxessa ei ole tahtia vaan nopeus, vektori suuntaa ja vauhtia. Onko siinä rytmiä? No ei oikeestaan. Paizi jos on aaltoja. Hengityxessä ja sydämessä on aaltomainen rytmi, pakkomarssille lyödään tahtia. Kai se sit on tässä: keskusjohtoinen keskushermosto antaa tahtia, (para)sympaattinen tunnepuoli määrää rytmiä. Kun sydän exyy rytmistä tarvitaan tahdistin. Tai defibrillaattori, tuo Callen ikäkausilelu, johon Pezku on jo tutustunut. Kesien kesä oli ihana kun Aaron tahti loppuviimein pysyi Lempin rytmissä. Tultiin perille samalla työnnöllä. Koski vapaa tapaa Aaltosen, sotamies on rannassa.
ellauri216.html on line 689: Suuri skeema on munkkiuden korkein aste, johon venäläisen perinteen luostareissa vihitään vain harvoja pitkään luostarissa kilvoitelleita ja iäkkäitä munkkeja ja nunnia, usein myös kuolemaan valmistautuvia. Suuren skeeman nunna vapautetaan luostarin tavallisista kuuliaisuustehtävistä. Hän saa mahdollisuuden noudattaa omaa rukous- ja elämänrytmiään päätyönään ru- rukous. Se on siis niikö eläke.
ellauri216.html on line 703: Suureen skeemaan vihitään usein vanhoja munkkeja hieman ennen kuolemaa. Suuressa skeemassa munkki tai nunna saa vapautuksen oman kinobioottisen luostarinsa järjestyksestä ja mahdollisuuden toteuttaa omaa rukousjärjestystä ja elämänrytmiänsä, joskus myös esimerkiksi erakkona. Skeema on siis eräänlainen tavoitteellinen henkinen taso, joka ylittää ihmisen maalliset halut. Se on elämää jatkuvassa rukouksessa. Se on Herramme Jeesuksen Kristuksen kävelevänä ikonina olemista, niinkuin kuppiloiden mainoxet. Ihmiset, niin maallikot kuin munkitkin, hakevat skeemamunkilta hengellisiä neuvoja omaan uskonnolliseen ja hengelliseen elämäänsä.
ellauri342.html on line 86: Joka sunnuntai vespereiden jälkeen tämä kunnollinen mies meni maksamaan oikeuteen viinitarha. Kun hän istui hienossa auringonpaisteessa, muulinsa lähellä, kardinaalinsa levittäytyneenä viiniköynnösten alla hän avasi pullon vuosikertaviiniä -- a hieno viini, rubiinien väri, joka on tunnettu siitä lähtien nimellä _Chateau-Neuf du Pape_- jota hän halusi siemailla katsellessaan hellästi hänen viinitarhansa. Sitten hän lähti pullon tyhjänä ja päivänvalon hämärtyessä iloisesti takaisin kaupunkiin, koko lukunsa mukana. Kun hän kulki yli _pont d'Avignon_, rumpujen ja farandolien joukossa, hänen muulinsa, ottaa hänen vihjeen musiikista, aloitti pirun pienen amblen, kun hän itse lyö tanssirytmiä birettallaan. Tämä järkytti hänen kardinaalinsa, mutta ei niin ihmiset, jotka iloitsivat siitä ja sanoivat: "Mikä hyvä prinssi! Mikä mahtava paavi!"
ellauri405.html on line 618: Olemme uhraneet riimiä, jota Pasternak käytti useimmiten melko säännöllisesti ja erittäin omaperäisesti, mutta joka hänen runonsa monissa riimillisissä englanninkielisissä versioissa, lainatakseni lausetta toiselta kääntäjältä, saa hänet kuulostamaan huonolta Tennysonilta. Olemme toisaalta yrittäneet pitää runojen rytmiä, varsinkin kun se on yhtä tärkeää kuin "Häät", jonka Pasternak sävelsi suosittuun laulumuotoon, joka tunnetaan nimellä chastushka. Ja ennen kaikkea olemme kiinnittäneet huomiota alkuperäisten sävyyn ja sisäisiin liikkeisiin. Useissa runoissa mainitaan satakieli, ja erityisesti "kotoisen pienen linnun" ja sen laulun herättämän "hummotuksen ja myllerryksen" välinen kontrasti. Palsternakalle tuo epätodennäköinen yhdistelmä oli runouden ydin. Boorixella näyttää olleen jonkinlainen Kristus-komplexi. Tiina Salmen Matilda-kirjan mottona on em. runon loppusäe.
ellauri409.html on line 226: Tommy opetteli Kiplingin Danny Deeverin ulkoa jo koulupoikana. Samanlainen kylmiö kuin äitinsä. On ilmeistä että Eliotit oli narsisseja koko porukka, alapartaisesta lähetyssaarnaajasta alkaen tuplatyrä Tomiin saakka. Tyra tyrä mörk mörk. Siihen se sarja taisi sitten päättyä, Tomilla ei ollut jälkeläisiä. Runo on balladi joka kuvaa brittisotilaan teloittamista Intiassa murhasta. Hänen rykmenttinsä katsoo hänen teloitustaan paraatimuodostelmassa, ja runo koostuu kommenteista, joita he vaihtavat nähdessään hänet hirtettynä. Runoilija TS Eliot kutsui runoa "teknisesti (samoin kuin sisällöltään) merkittäväksi" pitäen sitä yhtenä Kiplingin parhaista balladeista. Hän sisällytti runon vuoden 1941 kokoelmaansa A Choice of Kipling´s Verse ja tarjosi runon analyysin johdannossa. Eliot kuvaili runon "raskasta rytmiä ja askelvaihdosta" sekä teknisesti että sisällöltään merkittäväksi. Hän päätteli, että Danny Deever oli "kasarmihuoneballadi, joka saavuttaa jotenkin runouden intensiivisyyden". Sekä Yeats että Eliot kirjoittivat pian Kiplingin kuoleman jälkeen, vuosina 1936 ja 1941, jolloin kriittinen mielipide hänen runoistaan oli alhaalla; molemmat kuitenkin antoivat Danny Deeverille hommiota merkittävänä teoksena. Keskusteltuaan tästä matalasta kriittisestä mielipiteestä vuoden 1942 esseessä George Orwell kuvaili Danny Deeveria esimerkkinä Kiplingistä "pahimmillaan ja myös hänen törkeimmillään... melkein häpeällisenä nautintona, kuten halpojen makeisten maku, joita jotkut ihmiset salaa popsivat keski-iässä". Hän koki työn olevan esimerkki siitä, mitä hän kuvaili "hyväksi huonoksi runoudeksi"; säe, joka on pohjimmiltaan mautonta, mutta kuitenkin kiistatta viettelevä ja "merkki älyllisen ja turveloisen ihmisen emotionaalisesta päällekkäisyydestä".
ellauri432.html on line 463: Harvaa teosta on parjattu ja kiitetty niin paljon kuin Spenglerin monumentaalista, yli 1200 sivua käsittävää Länsimaiden perikatoa. Thomas Mann pitää Spengleriä kohtalokkaana humanisuuden defaitistina sekä rakkaudetonta ja väärää kovuutta edustavana keikarina. Egon Friedell sen sijaan ihailee häntä suuresti ja pitää häntä Nietzschen jälkeen ehkä voimakkaimpana ja värikkäimpänä saksalaiselta maaperältä nousseena ajattelijana, jonka pääteos on täynnä säkenöivää henkevyyttä, voittoisaa psykologista selvänäköisyyttä sekä sanonnan persoonallista ja suggestiivista rytmiä. Spenglerin vastustajat ovat pitäneet häntä myös pessimistinä ja nihilistinä ja hänen historianfilosofiaansa spekulaationa ja runoiluna. Mutta hänen isänmaalliset ystävänsä ml autodidakti August Albers ovat torjuneet tällaiset syytökset ja nähneet hänessä suuren isänmaan ystävän, profeetan, taiteilijan ja syvällisen kulttuurifilosofin, jonka oivallukset ovat viitoittaneet vastaisen kulttuurintutkimuksen tietä.
xxx/ellauri104.html on line 376: -minä säestän kitaralla ja Taru laulaa...joskus laulamme myös duetossa tai sit mä karjahtelen eläimellisesti polkien jalalla rytmiä. Kerran viikossa
xxx/ellauri104.html on line 830: Seijja tökkää kylkeen Lauria jotta se lakkaisi kuorsaamasta. Mutta Lassin karnutus vain vaihtaa rytmiä.
xxx/ellauri136.html on line 491: 35 vuotta monet ihmiset haluavat muuttaa vakiintunutta elämän rytmiä, tehkää sitä rauhallisemmin ja mitaten, joten olisimme samaa mieltä linjoista "On aika, ystäväni, on aika ..." (Pushkin). Analyysi osoittaa, että työ ei ollut valmis, ja runon huipentuma olisi, että lyyrinen sankari vaimonsa kanssa menisi kylään ja nautti yksinkertaisista iloista kuolemaansa asti.
xxx/ellauri410.html on line 423: Lukijan pitäisi tänä perusteella pystyä kuvaamaan Sweeney melko tarkasti yhdessä sängyssä olevan naisen kanssa. Sweeneyn tylsä lihaveizi siinä tahkoaa naisen jalkoväliä. Sweeney ei selvästikään voinut välittää siitä, mitä ympärillään tapahtuu, ja hän keskittyy täysin naisen alaparran ajeluun kunnes "huuto vaimenee" ja "käyrät oikenee" ja "torven puristus hellittää". Tämä hyödyttää runon yleistä rytmiä.
16