ellauri001.html on line 249: Tämä vakioloppu tuo heksametriin sen heksametrimäisen rytmin."
ellauri002.html on line 1383: kuuskahdeksasosarytmiin värssyt huutavat.
ellauri012.html on line 62: "Kaniloruilla" Carlson pruuttaa ratsastamansa haiku- hevosensa pysähdykseen, ja kääntää suuntansa kohti poliittisempaa, modernin jälkipalaleivosreseptien rytmityksen tahdittamaa sanavalssia, josssa Sakua kuin kanejakaan ei enää ole - aivan kuin Carlson heittäisi lukijoilleen murtolukuista eksistentialismia keskisormena vallitsevalle sanskriittisjugendilaiselle tavutukselle. Kuka tässä ny onkaan šeikspiär? tämä itsessään takkuaa tämä haastattelu vai mikä nyt olikaan
ellauri015.html on line 91: Proosarytmiä
ellauri015.html on line 95: Tän lauseen olin kirjoittanut ylös jostain naistenlehdestä opiskeluaikana, koska siinä yhdistyy hienosti rytmiikka ja symboliikka. Tääkin on aika kiva:
ellauri015.html on line 105: Nyt kun mulle on tullut tavaxi kirjoittaa proosarunojani tasatahdin mittaan, huomaan että saman tekee hurjan monet kirjailijat ja kääntäjät. Tanttaranttarytmillä etenee esim. Rousseaun Julie, jambisesti silosäkeellä tosin ranskankielellä, tangon sävelin, eikä suomalaisittain trokeella foxtrottia, kalevalan mitalla.
ellauri015.html on line 109: Että tää on tahallista eikä vahinko, näkyy joskus sananvalinnoista ja sanojen järjestyxestä. Ne on silloin omituiset tavalla, jonka ainoastaan selittää eurytmia. (Katso vaikka tätä edellistä virkettä, ja fig. 2.)
ellauri015.html on line 111: Aikaisemmin ihmettelin miksi jotkut kriitikot ylistävät joidenkin kirjailijoiden proosarytmiä. Ei kai ne sentään tätä tarkoittaneet? Mitämaks, kenties ehkä nimenomaan tätä. Aika noloa. Mä luulin että se olis jotain sofistikoidumpaa.
ellauri024.html on line 320: Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä, että Arska on tolkun mies. Sillä on huumorintajua, ehkä liikaakin, ja se ei ole jumalinen. Lähetti jehovansa kassan kautta saman ikäisenä kuin minäkin. Puoluekanta temokraatti, ei sentään yleistemokraattinen, ihan vaan parlamentaarinen poroporvari. Arskasta ei tullut kirjailijaa, mutta sen muistelmissa on tää sama trokeerytmi. Sillä se ois kai romaaninsakin kirjoittanut, jos ois osannut. Se sanoo että synnintunto ja kunnianhimo tuhoovat ihmisen. Hyvä Arska.
ellauri035.html on line 85: Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin – hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassa kansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lastenrunouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.
ellauri036.html on line 107: No nyt sitte käänne parempaan, tietysti. Mussen iskä kuolee, se kitupiikki, ja samassa se muuttuu Mussen silmissä ihan pyhimyxexi. Musse vollottaa sen arkulla yhtä uskollisen palvelijan kaa, joka näyttää yhtä aavemaisen paljon Mussen iskältä kuin Notre Damea tulitikuista rakentanut kummittelija näytti Roope Ankalta. Musse alkaa noudattaa isän päivärytmiä (siis ennen kuolemaa, ei sen jälkeen), muuttuu kiltixi ja auttaa köyhiä. Jo tuntuu paremmalta, ize asiassa ihan hyvältä.
ellauri043.html on line 887: Ja mulla on vielä paljon muita juttuja, tiäz! Mulla on aarteita gallerioissa joihin exyy kuin mezään! Mulla on kesäpalazeja ruususäleiköistä ja talvipalazeja mustasta marmorista. Keskellä järviä suuria kuin meri mulla on omia saaria kuin vaarilla pyöreitä kuin hopearaha, kokonaan helmiäisen peitossa, joissa joet tekee musaa, lämpimien maininkien rullatessa rantaan rytmiryhmänä. Keittiöorjat poimii lintuja mun lintutarhoista ja pyytä kalaa mun sumpuista.
ellauri043.html on line 2233: keinuen kantapäilä, napsuttaen sormia, nyökyttäen päätä, lurittaa raivoisan rytmisektion, symbaalien ja kimeän pillin säestyxellä:
ellauri045.html on line 44: Hyvästi jää Tokion olympialaiset 2020. Hyvästi jää futiskisojen inspiroiman kaverihönzän unohtaminen ja uuden poikkeustilan kotiin julistaminen. Hyvästi jää olohuoneen sohvan sängyxi muuttamien, kello viideltä aamulla izensä hereille taisteleminen ja uinnin alkuerien säntillinen seuraaminen. Hyvästi jää vuorokausirytmin tuhoutuminen, Karibianmeren pikkusaarista kiinnostuminen ja miesten 50 km kävelyssä kultaa ottavan Johan Dinizin kakkahädän todistaminen. Hyvästi jää dopinkäryjen pelkääminen. Hyvästi jää dopingkäryjen malttamaton odottaminen. Hyvästi jää jenkkien pikajuoxujoukueen viestikapulan pudottamiselle nauraminen. Hyvästi jää noutopiat, mozzarellatikut ja popkorni. Hyvästi jää kolmen lisäkilon hankkiminen.
ellauri045.html on line 479: Jeseninin kielen koristeet juontuvat ennen muuta kansanlyyrikasta, vaikka runoilija kokeili myös symbolismin ja imaginismin keinoja. Kovin omaperäisiä ajatuksia ei Jeseniltä löydy. Runoissa viehättää hersyvä tunne, laulullisuus ja rytmi, joka syntyy runomitasta ja äännetoistosta. Hyvärisen suomennos vailla rytmiä läjähtää pahasti korvaan. Valikoimaan on lisäksi suomennettu liikaa keskinkertaisia tekstejä, kuten ontot tilausrunot Puškinista ja Leninistä.
ellauri045.html on line 509: Suomennosten rytmillisyydessä on selkeä ero. Saaritsan ja Rymin suomennos noudattelee alkutekstin rytmiä, Hyvärisen ei.
ellauri048.html on line 409: Antero joutui naurunalaisexi 1951 jämittäessään loppusoinnullisen riimittelyn puolesta. Nuoret modernistit hahattivat ja katkaisivat lauseita mistä tahtoivat. Loppusoinnuista ei mitään havaintoa. "Meillä tulee aina olla lukiessa tunne siitä, ettei se säännönomaisuus, se pakollisus, mihin runomitta runoilijan velvoittaa, milloinkaan ylitä sitä, mitä voisi ehkä kuzua helläxi väkivallaxi." Riimin kotiväkivaltaa. Sexiin pakottamista. Hyvä riimiseppo venyttää mittaa kuin B.B. King tai Jimi Hendrix vinkukitaraa, soittaa sitä vaikka hampaillaan, hakkaa säleixi, sytyttää sen tuleen. VAn miälestä Goethe veteli sillä lailla ottave rimellä. "Myös loppusointu, runouden toimelias paashipoika, tehostaa rytmin tarkoituxia, jäsentelemällä säkeitä ja syventämällä äännetoistollaan runon vaikutelmaa akustisesti sidottuna, kaikessa liikunnasaankin lainomaisesti säännösteltynä yhteytenä." LOL. Kolmantena pyöränä paashipoika ottaa osaa sidontaan mehukkaasti takaapäin. Sama kaiku on askelten, marssin tahdissa vaimolaisen partoja napsitaan keskijalkamiehinä. Paashipoika mukaan, kolme, neljä! Mannerheimin linjalla survastaan Jurvan tahdissa! Taatusti loppusointuista.
ellauri049.html on line 34: Lyriikka on Unski Kupiaisen (mts. 25) mukaan runouden päälajeista (muut: epiikka ja dramatiikka) subjektiivisin, ja se edustaa kirjallisuuden piirissä välittömintä itsetilitystä ja -tunnustusta. Missään muussa runouden lajissa ei itse ilmaisu ole niin tärkeää kuin lyriikassa. Lyyrinen runo lähentyy musiikkia. Se lähenee musiikkia kahdella tavalla: runon kokonaisuudessa keskeinen osuus on rytmillä, ja tähän liittyy kiinteästi sointuisuus.
ellauri049.html on line 279: Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.
ellauri049.html on line 291: Lattareita ja lihaskuntoa. Humpan ja jenkan tahdissa lämmitellen. Tanssin lomassa kyykkäämme, punnerramme ja aktivoimme koko vartalon ottamaan vastaan rytmin ja melodian. Mukavat liikkumisen sallivat vaatteet päälle, tossut jalkaan ja menoksi! Ohjaajana: Kaija Lipiäinen.
ellauri049.html on line 386: Suomentajana Sarkia oli menestyksekäs, ja eritoten hänen käännöksensä Arthur Rimbaud’n runosta Le Bateau Ivre eli ”Humaltunut venhe” saavutti jakamattoman tunnustuksen ja suuren suosion (lähde?). Teoksen ovat kääntäneet myös Tuomas Anhava nimellä ”Juopunut pursi” sekä Einari Aaltonen nimellä ”Känninen paatti”. Kuitenkin Sarkia saavutti runon oikean rytmin, saman jolla vene heilahtelee aalloilla kuin juopunut ikään (lähde?).Munkin pitäs yrittää, mikähän nimexi? Päihtynyt alus? Sitä ei ole vielä käytetty. Ei, siitä tuli Ruozinlautalla.
ellauri050.html on line 924: Myöhemmässä kirjallisuudessa dityrambilla tarkoitetaan voimakkaan innoituksen siivittämää runoa. Dityrambeille on luonteenomaista nopearytmisyys sekä yleensä myös säkeiden eripituisuus ja loppusoinnuttomuus. Känniset ei pysy nuotissa, pelkkää örinää. Tunnettuja uudemman ajan dityrambeja ovat Goethen Wanderers Sturmlied vuodelta 1777 ja Nietzschen Dionysos-Dithyramben 1880-luvulta. Et jaxetaankin sievistellä näissä seliseliselityxissä.
ellauri052.html on line 583: Rudi oli kotvan töissä Weimarissa Goethe-arkistossa ja sai sieltä elinikäisen Goethe-tartunnan. Rudin eka vaimo oli sen vuokraemäntä, 12v sitä vanhempi leski +5 lasta, silloin pushing 50. Ero tuli 1900-luvun alussa kun Rudi alkoi liihotella teosofipiireissä. Kakkosvaimo virallistettiin Annan kuoltua. Rudia 7v nuorempi Marie von Sievers oli bändäri, jolta Rudi sai mm. eurytmian. Se ei ole sydän- eikä sukupuolitauti, vaan epämääräistä liihottelua. Sieluperhoset testaa siipiään.
ellauri053.html on line 775: "Vaikeutena on juuri se seikka, että sanoilla on eri merkityxensä. Senvuoxi on runoilijan pakotettava ne runomittaan ja rytmiin, jotta merkitys vähän estyy ja tunne saa tilaisuutta ilmaista izensä."
ellauri055.html on line 701: Lyyrikkona Lagerkvist on vähäeleinen ja kuulas, ja hänen runonsa ovat rytmikkäitä ja selkeitä. Lagerkvist saavutti arvostetun aseman tyyliltään ylevällä ja ajattelusta riippumattomalla tuotannolla.
ellauri055.html on line 917: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
ellauri060.html on line 140: – Hän putsaa kissankarvoja vaatteistani. Myös kärsimättömyys, jos toinen ei heti osaa. Silloin tulee olo, ettei osaa yhtään mitään. Höpö höpö! Kaikilla apinoilla on rytmi veressä. pumptsi-pum, sanoo sydänlihas. Macro Djurström, 50, on tanssinopettaja, ohjaaja ja viestintäkouluttaja. Hän on parisuhteessa.
ellauri060.html on line 272: - Kun menimme naimisiin, hän kirjoitti yöllä ja minä kävin päivällä töissä, eihän siitä tullut mitään. Eräällä kesälomalla hän sitten käänsi itsensä päivärytmiin. Kirjan syntymisessä kahdeksan kuukautta oli mietintää ja muistiinpanojen tekemistä ruutuvihkoihin ja neljä kuukautta sitten vanhan kirjoituskoneen naputtelua kahdella sormella, kertoo Tuula Nurmi.
ellauri061.html on line 1209: Jari Tervo sai sairauskohtauksen 12. joulukuuta 2015 esitetyn Uutisvuodon 600. jakson juhlalähetyksen perjantaisessa nauhoituksessa. Myöhemmin lääkärissä selvisi, että kyse oli sydämen rytmihäiriöistä.
ellauri062.html on line 526: kevein päänliikkein tanssivat rytmien
ellauri063.html on line 576: "Käännän antiikin tekstejä mieluummin kuin kirjoitan omaa, koska ensinmainitusta on enemmän hyötyä ihmisille", sanoo Junkola. Satiirikko Lukianoksen tekstit Aapo Junkola julkaisi omakustanteena, koska kaupallinen suuri kustantaja tahtoi nykyaikaistaa ilmaisua, mutta Junkola halusi pitäytyä mahdollisimman lähellä alkukieltä. "Kielen rytmi syntyy sofistin tavasta puhua ja kirjoittaa", Junkola selvittää. "Säilyttääkseni sen pyrin välttämän 1990-luvun ilmaisuja." Käännöksestä tuli omakustanne. (HS 31.1.1997, Satu Aarre-Ahtio)
ellauri064.html on line 309: käytäväiset jalat. Onktää presidentti Eeli Sinistö jonkinlainen risteytys Urho Kekkosesta ja Sauli Niinistöstä? Niinpä näyttäs olevan. Olen panevinani merkille, että Jaakko kirjoittaa tällä samalla ammuvainaan nuotilla jota kutsuttaneen proosarytmixi, varsinkin noissa Kalmia-episodeissa.
ellauri066.html on line 207: Netistä löytyi 3 Jouko Heikkistä tän gradun isäxi. Kuuluisimmalla, koripalloilija Jouko Heikkisellä oli varmaan hyvä pelirytmi, mutta tokko oli lukenut Aaro Hellaakosken Jääpeiliä. Mä veikkaan tota University of Eastern Finlandin yliopistonopettajaa opettajankoulutuxesta. Ne muutti Savonlinnasta Joensuun kampuxelle takavuosina. Mäkin kävin Savonlinnassa jossain kääntäjien iltamassa. Näin kun "pomoni" silloinen Inkeri Vehmas-Lehto läxi iltalenkille. Sillä oli jo ollut yxi infarkti. HK:n lenkit oli korvautuneet terveellisemmillä.
ellauri066.html on line 229: Miten niin rhyhtmos tarkoittaa mitattua liikettä? Pikemminkin virtausta. Rauma, Strömsö, Römperi, reostaatti ja Sörsselström on sen sukulaissanoja. Mitä eroa rytmillä, tahdilla ja mitalla? No yxi on kreikkaa ja toinen latinaa. Noli me tangere. Aika ja amplitudi, ei kai siinä muuta. Ei siinä Klagesin metafyysinen määrittely paljon auta. Mitta on suomea, varmaan samaa alkuperää kuin kreikan metron. Metrilaku on sukulaissana, ja odometri, metronomi. Metropoli ei.
ellauri066.html on line 231: Erontekijöiden idis näyttää olevan et tahti lyödään ulkoa kuin kaleerirummusta ja rytmi on mitä orjat tekevät kuin eivät pysy tahdissa. Kun Aaro panee Lempiä Lempi on rytmikäs ja Aaro tahdikas. Tahti liikkuu horisontaalisesti (kubilabala) ja rytmi ylös alas. Tahti olis niinku aikaa ja rytmi amplitudi.
ellauri066.html on line 233: No ei. Virtauxessa ei ole tahtia vaan nopeus, vektori suuntaa ja vauhtia. Onko siinä rytmiä? No ei oikeestaan. Paizi jos on aaltoja. Hengityxessä ja sydämessä on aaltomainen rytmi, pakkomarssille lyödään tahtia. Kai se sit on tässä: keskusjohtoinen keskushermosto antaa tahtia, (para)sympaattinen tunnepuoli määrää rytmiä. Kun sydän exyy rytmistä tarvitaan tahdistin. Tai defibrillaattori, tuo Callen ikäkausilelu, johon Pezku on jo tutustunut. Kesien kesä oli ihana kun Aaron tahti loppuviimein pysyi Lempin rytmissä. Tultiin perille samalla työnnöllä. Koski vapaa tapaa Aaltosen, sotamies on rannassa.
ellauri088.html on line 394: Iltarytmiin aikaisemmin tottunut Arvonen onnistui kääntämään rytminsä aamupainotteiseksi vain nousemalla aikaisin ylös ja menemällä ajoissa nukkumaan.
ellauri088.html on line 395: Jokainen pystyy kyllä kääntämään rytminsä, jos vain haluaa. Herätyskelloni soi joka päivä 5-5.55 välillä, usein nousen kello 5.35. Monina aamuina jäisin kyllä mieluummin pötköttelemään.
ellauri112.html on line 754: Maailma: Berliinissä marssittiin Palestiinan puolesta. Paukkupommit rytmittävät kiihkeää huutoa. Osa mielenosoittajista vaaii Palestiinan vapauttamista joelta merelle, mikä on tulkittavissa vaatimuxexi pyyhkiä Israel pois kartalta. Israel murhaa lapsia kuin Hitler, lukee arabien kylteissä. Huomattavan paljon Turkin lippuja. Israelin terroristijärjestöxi luokittelemia tunnuxia vilisee. Arabialaiset iskulauseet ovat kiihkeitä: On vain 1 jumala, ja jumala on suurin. No eikös kristityt ole ihan samaa mieltä? Kadulla pienet pojat pannan poseeraamaan painavien lippujen kanssa ja heistä otetaan kuvia. Poikien asennosta tulee ezimättä mieleen islamistien propagandakuvat. Poliisi ottaa kiinni useita mielenosoittajia. Kaupunkifestivaalia kiihdyttää "kuumentunut tilanne Lähi-Idässä". Väkijoukosta on vaikea löytää ketään joka haluaisi puhua Herlinin sanomille. Lopulta löytyy 1. Paska media, neuköllniläinen hammaslääkäri tiivistää. Mutta se onkin filistealaisia. Juutalaisvastaisuus on saxassa kiusallisen arkista. Oikislaiset liputtavat juhlavammin Israelin lipulla. On siellä mukana kai joitakuita jotka edustavat keskustaa.
ellauri189.html on line 39: Puuttomien arojen razastajakansat soittavat ja laulavat kaikki samassa ravaavassa rytmissä. Argentiinalaisessa Misa Criollassa on joku piisi samantapaista pampasbiittiä, oliskohan se ollut se Gloria. Ravaavien hevosten kulkuset tuli ezimättä mieleen. Kuin myös kasakkamusasta, kauboiviisuista ja Keski-Aasian kansojen lallatuxista. Niistä kaikissa on tässä albumissa näytteitä, samoinkuin pohdiskelua kansainvälisestä veljeydestä.
ellauri214.html on line 328: Katariina Suuren aikainen Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаил Матвеевич Херасков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Heraskovin isä oli moldavialainen pajari joka muutti Ukrainaan. Heraskovista tuli 30-vuotiaana Moskovan yliopiston rehtori. Rossiaadi kertoo miten Iivana Julma demilitarisoi Kazanin. Uudelleennussittu Vladimir, vielä pitempi luritus Heraskovilta, kertoo miten Kiovan ryssät käännytettiin erään Vladimirin toimesta. Kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa. Järkimiehiä. Iivana on turha mutta hyvä ihminen.
ellauri216.html on line 689: Suuri skeema on munkkiuden korkein aste, johon venäläisen perinteen luostareissa vihitään vain harvoja pitkään luostarissa kilvoitelleita ja iäkkäitä munkkeja ja nunnia, usein myös kuolemaan valmistautuvia. Suuren skeeman nunna vapautetaan luostarin tavallisista kuuliaisuustehtävistä. Hän saa mahdollisuuden noudattaa omaa rukous- ja elämänrytmiään päätyönään ru- rukous. Se on siis niikö eläke.
ellauri216.html on line 703: Suureen skeemaan vihitään usein vanhoja munkkeja hieman ennen kuolemaa. Suuressa skeemassa munkki tai nunna saa vapautuksen oman kinobioottisen luostarinsa järjestyksestä ja mahdollisuuden toteuttaa omaa rukousjärjestystä ja elämänrytmiänsä, joskus myös esimerkiksi erakkona. Skeema on siis eräänlainen tavoitteellinen henkinen taso, joka ylittää ihmisen maalliset halut. Se on elämää jatkuvassa rukouksessa. Se on Herramme Jeesuksen Kristuksen kävelevänä ikonina olemista, niinkuin kuppiloiden mainoxet. Ihmiset, niin maallikot kuin munkitkin, hakevat skeemamunkilta hengellisiä neuvoja omaan uskonnolliseen ja hengelliseen elämäänsä.
ellauri217.html on line 337: Jörkka vahvistaa mun tiivistelmän apinoiden elämän tarkoituxesta: se on tehdä lantiolla eleitä, joista uudet apinat saa alkunsa. Sisään vaan vaikkei seisokaan, ja sitä suuremmalla syyllä jos sattuu seisomaan. Marja puhuu pomon kanssa luurissa samalla kuin Petter pendelöi rytmisesti sisään ulos lootaan
ellauri238.html on line 546: Kejosta voidaan pitää itseoppineena, sillä hän oli käynyt vain kolme luokkaa rippikoulua. »Runous ei voi olla pienen porukan lippusten vaihtoa keskenään. Yleisöä tarvitaan.» Viimeisinä aikoina Pekka kyllä kirjoitti vain Jazzrytmi- ja Urheilukalastaja-lehtiin. Kuollut: 10. syyskuuta 2020 (79 vuotta).
ellauri243.html on line 439: lajinsa (rytminen voimistelu) heikkenee maailmanlaajuisesti, koska
ellauri246.html on line 358: Runoilija käy lukemassa uskomattoman paljon. Neuvostoliiton ihmisille tuntematon monien 1900-luvun Euroopan runoilijoiden työ tuli Neuvostoliiton ihmisille tutuxi. Vitezlav Nezval, Paul Elur, Federico Garcia Lorca, monet muut. Heistä tuli raitista ilmaa Neuvostoliiton ilmapiirissä. Valtava vaikutus tyyliin ja erityisesti runouden Broodskin rytmiin, tietenkin jazz. Niitä samoja jazzneekereitä joista Popov puhuu.
ellauri246.html on line 375: Neuvostojen tuomioistuimen toisessa kokouksessa hänellä oli tietysti asianajaja, mutta sillä ei ollut mitään roolia. Palkittu vakavimmalle rangaistukselle: viiden vuoden pakkotyövoimaxi. Mutta vain Arkhangelskin alueella käytetty aika, sitä hän muistutti kiitollisuudella. Hän tutki maalaismaisemaa maalaismaisten miesten kanssa, hän opiskeli Ison-Britannian kirjallisuutta iltaisin ja hänen rakas koiransa nuoli hänen takapuolta. Kaksi piirin sanomalehdessä julkaistut kaksi runoa olivat tuskin vain runoilijan julkaisemista elämässään Neuvostoliitossa. Tultuaan Norinskayalle ja Marialle, hän jopa asui jo pitkään. Hän ryntäsi ja epäili erityisesti, koska hän oli Basyshev. Siitä huolimatta on kuitenkin, että ne olivat parhaat ihmiset, jotka on omistettu rakastettuihin runoihin. Nuori mies, joka tunnusti kaikkien valtavan lahjakkuuden, tuli pohjoiseen erämaahan ja jätti vakiintuneen runoilun rutosti ainutlaatuisella tyylillä, rytmillä ja intonaatiolla. Loppujen lopuksi tiedetään, että on mahdotonta jäljitellä Brodskia. Toissijainen on havaittavissa ensimmäisestä rivistä.
ellauri256.html on line 457: Vakuutan ja - tiedän - en valehtele: Tämänpäiväisten välittäjien ja luikeroiden joukossa minä olen - yksi! — ylipääsemättömässä velassa. Velvollisuutemme on karjua kuparikurkkuisina sireeneinä filisterismin sumussa, myrskyn silmässä. Runoilija on aina maailmankaikkeuden velallinen, joka maxaa kasan päältä korot ja uhkasakot. Minulla on tili punaisella Broadway Lampionin edessä, teidän edessänne, Bagdadin taivaat, puna-armeijan, Japanin kirsikoiden - kaiken edessä, mistä ei ollut aikaa kirjoittaa. Ja mixi ylipäänsä tällänen lippis rahvaan Simolle? Koska riimillä tähtäät ja rytmillä raivoat? Runoilijan sana - on teidän sunnuntai, teidän kuolemattomuus, kansalainen kanseljarus. Vuosisadan päästä paperikehyksessä, ota stroofi ja käännä aika taaksepäin!
ellauri258.html on line 82: Vanha Firestarter on silti Kubrick-tasoinen mestariteos tähän versioon verrattuna. Parannuksia on tasan yksi: Rainbirdia esittää nyt Yhdysvaltain alkuperäisväestöön kuuluva Michael Greyeyes. Hyytävä hahmo on kuitenkin pilattu täysin, kuten kaikki muukin tarinassa. ”Elokuvan ongelmat ovat niin perustavanlaatuisia, että kökködetaljeja ei maksa vaivaa edes luetella. Rakenne ja rytmitys ovat täysin pielessä. Alussa juoni jaarittelee ja junnaa paikoillaan, sen jälkeen taas etenee hypähdyksittäin, kuin käsikirjoituksesta olisi viime hetkellä revitty nippukaupalla sivuja irti”.
ellauri288.html on line 531: Balladi kirjoitettu amphibrach, joka koostuu kolme jalkaa. On se linja 72, joka on jaettu 18 jakeita. Kussakin 4 riviä. Amphibrach rytmi luo yksitoikkoisuus, rutiinia murtuu intohimoa tai iloa. Usein toistoja, kahina, kuten meren aaltoja, luo olemassaolon kiertokulkuun. Jae osuu toisiinsa, kuten aaltoja meren hiekkaa, korostaen, että vuosittaiset rituaali. Keisari Way toistuu joka vuosi, mutta hän ei tiedä, mitä tapahtui maailmassa, hän etsii viimeiset: kutsuu omat sotilaat ja lennoilla, kääntyy hänen poikansa ja odottaa hänen saapuessaan. Hänet mitään valituksia sanottuna kukaan kutsuu nimeltä. Tämä on kutsu yksinäinen autiomaassa. Edelleen, muistot entistä erityisiin maantieteellisesti tarkkoja, mutta aika kuluu voitosta tappioon.
ellauri288.html on line 596: Sofin tukkalaite Salen kuzuilla oli kuin lehmänläjä johon on liimaantunut tissiliivit. Sofi on uurastanut hiusjatke hiessä Venäjän mustamaalaamisexi kaikissa tuuteissa. Esim. Areena, jossa se hevosmaista naamaansa väännellen sättii venäläistä kirjallisuutta epäisänmaallisuudesta melko aiheetta. Sit vielä tää: Sofi on kokeillut kynäillä myös lyriikkaa. Aika roisia siitä tuli, tekijänsä näköistä. (Vähän piti korjailla sanajärjestyxiä että rytmi edes jotenkuten toimisi.) Rumasta suomenkielisestä räpistä tulee vähän kauniimpi kun sen ajaa Googlen kääntimestä. Samaa voisi kokeilla Sofille.
ellauri297.html on line 561: Paskat tää on mitään postmodernismia, tää ei ole mikään romaani ollenkaan, vaan oikeistorasistinen paasaus. Patti on niin xenofobi ettei tahdo tavata sansibarilaisen nainutta "Lissua" ja sen mustaa miestä. Musta mies! Ne hakkaavat valkoiset rytmileikissä.
ellauri308.html on line 799: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri313.html on line 579: Jälkeenpäin katsottuna hänen sairautensa voidaan diagnosoida sydämen rytmiongelmaksi (kuten eteisvärinä ) ja/tai lieväksi familiaalisen dysautonomian muodoksi , joka on ashkenazijuutalaisten perinnöllinen sairaus, joka usein tuo mukanaan selkärankakaarevuuden. ja epilepsiamaisia oireita stressin aikana.
ellauri335.html on line 371: Ilmari siirtyi lähemmäksi. Mirkka kohottautui ja tarttui Ilmarin kulliin, veti tottuneesti nahat pois, imi letkun suuhunsa ja alkoi lutkuttaa rytmikkäästi.
ellauri335.html on line 374: Mirkka jatkoi pitkällä, rytmikkäällä liikkeellä koko ajan kovenevan munan kimpussa. Ilmari ynisi hiljaa ja puraisi Mirkan alahuulta.
ellauri342.html on line 86: Joka sunnuntai vespereiden jälkeen tämä kunnollinen mies meni maksamaan oikeuteen viinitarha. Kun hän istui hienossa auringonpaisteessa, muulinsa lähellä, kardinaalinsa levittäytyneenä viiniköynnösten alla hän avasi pullon vuosikertaviiniä -- a hieno viini, rubiinien väri, joka on tunnettu siitä lähtien nimellä _Chateau-Neuf du Pape_- jota hän halusi siemailla katsellessaan hellästi hänen viinitarhansa. Sitten hän lähti pullon tyhjänä ja päivänvalon hämärtyessä iloisesti takaisin kaupunkiin, koko lukunsa mukana. Kun hän kulki yli _pont d'Avignon_, rumpujen ja farandolien joukossa, hänen muulinsa, ottaa hänen vihjeen musiikista, aloitti pirun pienen amblen, kun hän itse lyö tanssirytmiä birettallaan. Tämä järkytti hänen kardinaalinsa, mutta ei niin ihmiset, jotka iloitsivat siitä ja sanoivat: "Mikä hyvä prinssi! Mikä mahtava paavi!"
ellauri349.html on line 281: Dityrambien luonne oli villi ja ekstaattinen, vastakohtana paiaaneille (paasaus). Myöhemmässä kirjallisuudessa dityrambilla tarkoitetaan voimakkaan innoituksen siivittämää runoa. Dityrambeille on luonteenomaista nopearytmisyys sekä yleensä myös säkeiden eripituisuus ja soinnuttomuus. Tunnettuja uudemman ajan dityrambeja ovat Johann Wolfgang von Goethen Wanderers Sturmlied vuodelta 1777 ja Friedrich Nietzschen Dionysos-Dithyramben 1880-luvulta. "Pitkä ja kaunis ystävyys. Virta virisee ilman uomaa." Ei mitään mitä pitkin kipittää.
ellauri350.html on line 107: Yhdistelmät sisältävät yhtä aikaa monenlaista kosketustapaa ja tunnetta. Usein juuri monimutkainen yhdistelmä paljastaa todellisen tavoitteen tai tunneviestin. Halaus ja hierominen, halaus ja taputtelu ja halaus ja puristaminen kertovat kukin oman viestinsä, mutta vasta halaus, tissien puristelu samalla, lääpintä ja voimakas rytmikäs tökintä tekevät asian selväxi.
ellauri353.html on line 123: "Peijakkaan neekerit!" Hän tarkoitti rytmimusiikkia. Se on kexitty kähärässä päässä, sellaisessa jonka kuva oli pullossa. "Ding Dong Dong", hän äänteli. "Uu uu uu uuku uuku uuku." "Kis kis kis gidingi dop. Mau." Siinä koko jazz. Voi jumalavita, kyllä on suurta olla olemassa.
ellauri365.html on line 813: samma puls och hjärteslag Samalla pulssilla ja rytmillä
ellauri368.html on line 166: Elämän pidentämisen lisäksi seosmelassi parantaa ihmisten henkistä kapasiteettia: se mahdollistaa mutatoituneiden Spacing Guild -lentäjien navigoida pakaxi taitetussa tilassa ja matkustaa planeettojen välisiä matkoja; ja laukaisee joitain Bene Gesseritin voimia, (bene gesserit = tulee toimineexi hyvin) uskonnollista naisryhmää, joka yrittää salaa hallita ihmiskunnan suuntaa. Melassia on vaikea hankkia, ei vain Arrakisin ankaran ympäristön vuoksi, vaan myös jättimäisten ihomatojen vuoksi, joita houkuttelee kaikki rytmilliset äänet aavikon hiekoilla. (Ei auta Paavalinkaan nussia nenärenkaalla varustettua Filistean tyttöä 4/4 tahdissa!) Arrakin hallinnasta, sen maustetuotannosta ja vaikutuksista ihmiskunnan kehitykseen tulee vuosituhansia jatkuneen sarjan myötä kehittyvän konfliktin keskipisteitä.
ellauri393.html on line 728: luomaan rytmiin. Simon kirjoitti myöhemmin kappaleen
ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ja uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
ellauri405.html on line 618: Olemme uhraneet riimiä, jota Pasternak käytti useimmiten melko säännöllisesti ja erittäin omaperäisesti, mutta joka hänen runonsa monissa riimillisissä englanninkielisissä versioissa, lainatakseni lausetta toiselta kääntäjältä, saa hänet kuulostamaan huonolta Tennysonilta. Olemme toisaalta yrittäneet pitää runojen rytmiä, varsinkin kun se on yhtä tärkeää kuin "Häät", jonka Pasternak sävelsi suosittuun laulumuotoon, joka tunnetaan nimellä chastushka. Ja ennen kaikkea olemme kiinnittäneet huomiota alkuperäisten sävyyn ja sisäisiin liikkeisiin. Useissa runoissa mainitaan satakieli, ja erityisesti "kotoisen pienen linnun" ja sen laulun herättämän "hummotuksen ja myllerryksen" välinen kontrasti. Palsternakalle tuo epätodennäköinen yhdistelmä oli runouden ydin. Boorixella näyttää olleen jonkinlainen Kristus-komplexi. Tiina Salmen Matilda-kirjan mottona on em. runon loppusäe.
ellauri408.html on line 223: Heidelbergissä varpuset teuhaavat kuin Teukka menopäällä. Olisitpa Harri voinut mennä arkuuttasi kazomaan edes pornoleffaa jossa takaa panoroituna panomiehen kiristyneet kellit rummuttavat rytmikkäästi välilihaa junan syöksyessä kiihtyvällä vauhdilla tunneliin ja ulos takaisin. Sen kokemuxen jälkeen mälli lensi voimakkaasti vessan peiliin.
ellauri409.html on line 226: Tommy opetteli Kiplingin Danny Deeverin ulkoa jo koulupoikana. Samanlainen kylmiö kuin äitinsä. On ilmeistä että Eliotit oli narsisseja koko porukka, alapartaisesta lähetyssaarnaajasta alkaen tuplatyrä Tomiin saakka. Tyra tyrä mörk mörk. Siihen se sarja taisi sitten päättyä, Tomilla ei ollut jälkeläisiä. Runo on balladi joka kuvaa brittisotilaan teloittamista Intiassa murhasta. Hänen rykmenttinsä katsoo hänen teloitustaan paraatimuodostelmassa, ja runo koostuu kommenteista, joita he vaihtavat nähdessään hänet hirtettynä. Runoilija TS Eliot kutsui runoa "teknisesti (samoin kuin sisällöltään) merkittäväksi" pitäen sitä yhtenä Kiplingin parhaista balladeista. Hän sisällytti runon vuoden 1941 kokoelmaansa A Choice of Kipling´s Verse ja tarjosi runon analyysin johdannossa. Eliot kuvaili runon "raskasta rytmiä ja askelvaihdosta" sekä teknisesti että sisällöltään merkittäväksi. Hän päätteli, että Danny Deever oli "kasarmihuoneballadi, joka saavuttaa jotenkin runouden intensiivisyyden". Sekä Yeats että Eliot kirjoittivat pian Kiplingin kuoleman jälkeen, vuosina 1936 ja 1941, jolloin kriittinen mielipide hänen runoistaan oli alhaalla; molemmat kuitenkin antoivat Danny Deeverille hommiota merkittävänä teoksena. Keskusteltuaan tästä matalasta kriittisestä mielipiteestä vuoden 1942 esseessä George Orwell kuvaili Danny Deeveria esimerkkinä Kiplingistä "pahimmillaan ja myös hänen törkeimmillään... melkein häpeällisenä nautintona, kuten halpojen makeisten maku, joita jotkut ihmiset salaa popsivat keski-iässä". Hän koki työn olevan esimerkki siitä, mitä hän kuvaili "hyväksi huonoksi runoudeksi"; säe, joka on pohjimmiltaan mautonta, mutta kuitenkin kiistatta viettelevä ja "merkki älyllisen ja turveloisen ihmisen emotionaalisesta päällekkäisyydestä".
ellauri419.html on line 350: La Bruyèren näistä antamansa kuvaus on pääasiassa pessimistinen. (Tämän prujun kirjoittajalla ei ole mitään hajua possessiivisuffixien käytöstä.) Synkin värein hän kuvaa hovin jäseniä, joiden tekojen päämotiivina hänen mielestään on itsekkyys. De Bruyère käytti rytmillistä fraasia kuten tekee myös tämä paasaaja. Monet kirjailijat ovat seuranneet La Bruyèren jäljittämää tyylipolkua Marivaux'sta Proustiin ja André Gideen Honoré Balzacin kautta.
ellauri428.html on line 140: Älymystön laatu heikkenee kuin suomalaisten sperma, Enqvist uskoo. Terapiapuhe, somesutkaukset ja nopea uutisrytmi syövät tilaa syviltä ja hitailta pohdinnoilta. Eipä näyttänyt Jan Blomstedtinkaan pohdintakirja Kierrätyskeskuxessa olevan paljon arvoinen. Egellä sen olis saanut omaxi. En ostanut. Ööö, mitä tarkoitat?
ellauri429.html on line 246: Tiia: Aloittelin, ja totesin, että en kyllä kykene lukemaan tätä suomeksi. Jos englanninkielinen laitos on yhtä vapaamielisesti sanajärjestystä ja muuta kielioppia rikkovaa, sivulauseita kumpuilevaa, niin ei se haittaa. Olen avoimempi sille, että kirjailija ottaa vapauksia, kuin että kääntäjä liihottelee. Ehkä pääsen rytmiin enkkupainoksen kanssa? Käyn tänään vaihtamassa.
ellauri429.html on line 280: Kiva, että ainakin Peonylle ainakin on toiminut vähän paremmin tämä teos. Onhan se totta, että kirjan kulttuurinen puoli on ihan kiinnostavaa, jos vain onnistuisi pääsemään yli kaikesta muusta sekavuudesta käännöksessä, rytmityksessä ja tarinassa.
ellauri432.html on line 464: Harvaa teosta on parjattu ja kiitetty niin paljon kuin Spenglerin monumentaalista, yli 1200 sivua käsittävää Länsimaiden perikatoa. Thomas Mann pitää Spengleriä kohtalokkaana humanisuuden defaitistina sekä rakkaudetonta ja väärää kovuutta edustavana keikarina. Egon Friedell sen sijaan ihailee häntä suuresti ja pitää häntä Nietzschen jälkeen ehkä voimakkaimpana ja värikkäimpänä saksalaiselta maaperältä nousseena ajattelijana, jonka pääteos on täynnä säkenöivää henkevyyttä, voittoisaa psykologista selvänäköisyyttä sekä sanonnan persoonallista ja suggestiivista rytmiä. Spenglerin vastustajat ovat pitäneet häntä myös pessimistinä ja nihilistinä ja hänen historianfilosofiaansa spekulaationa ja runoiluna. Mutta hänen isänmaalliset ystävänsä ml autodidakti August Albers ovat torjuneet tällaiset syytökset ja nähneet hänessä suuren isänmaan ystävän, profeetan, taiteilijan ja syvällisen kulttuurifilosofin, jonka oivallukset ovat viitoittaneet vastaisen kulttuurintutkimuksen tietä.
xxx/ellauri057.html on line 1262: Runo on Vaaralle kuitenkin ennen kaikkea soitin, levyautomaatti. Kokoelman runoissa karva luistaa. Laulua piisaa: ”Kevätyön laulu”, ”Gondoolilaulu”, ”Alakuloinen oodi”, ”Laulu ulapalta”, ”Tulivuoren laulu”. Vaaraa tekee mieli kuulla äänikirjana, niin autistisia hänen runonsa ovat aina hallitusta joikumisesta riemukkaisiin rytmeihin. Rytmi on runon läpi huokuva kiertoilma, tai niin kuin Vaara itse sanoo: ”rytmi on runon veronkierto”. Suomen kieli tarjoaa tähän paljon autistisia mahdollisuuksia; kielestä voi hypittää esiin pitkiä vokaaleja ja diftongeja, riimejä, rytmejä ja sointukuvioita. Joskus äänet Vaaran runoudessakin leikkaavat kiinni, vaikka loppu pyrkii syntymään, niin kuin Vaara itse sanoo, kuitenkin syklisenä toistona ”toisto tyylikeinona”. Näin Vaara runossaan ”Äänetön maa”, jolla on muutenkin kuin nimen tasolla kytköksensä Edith Södergranin runoon ”Maa, jota ei ole”:
xxx/ellauri057.html on line 1293: Toisaalta voi kysyä, ovatko rytmi ja riimi palaneet muotiin
xxx/ellauri057.html on line 1300: Tuijunkantajien kaudella kysymys ruumiillisuudesta muodostui ajankohtaiseksi. Myös Vaara tiedosti runojensa pohjalla olevan rytmisen liikkeen, hän kutsui runojaan itse ”bylsityiksi runoiksi”. ”Minussa runo on alkanut liikahtelunsa vain jos ja kun liha on jotenkin ollut liikkeessä – -. Tosissani voin sanoa, että sanamuoto ’kirjoittaa runoja’ on minusta aina tuntunut liian tärkeilevältä ja jotenkin vinoon menevältä – -.”. Vaara ylistää naisellisuuteen perinteisesti liitettyjä piirteitä: epäloogisuutta, antautuvaa haltioitumista, ruokkivaa voimaa, vaistonvaraisuutta. Hei mut näähän on fasismin tunnusmerkkejä! Kirjoittamisen motiivi on päästä autuuden tilaan, alistamattomaan hetkeen, hekumanhuippuun joka runossa ”Tulivuori” "kirjoittuu (yäk)" näin:
xxx/ellauri057.html on line 1402: Runoilijana marakatti oli 1920-luvulla lähellä Tuijunkantajat-ryhmää, muttei innostunut ryhmän eksotiikan ja koneromantiikan ihailusta, vaan korosti miehekkäästi suomalaista perinnetietoisuutta. Toisen maailmansodan ja sen aiheuttaman aatteellisen hämmennyksen (Mitä? nazit hävisi?) jälkeen Haavio korosti runoudessaan vastapareja luonto–ihminen, pysyvä–katoava, ajattomuus–sodan hävitys. Sodanjälkeisessä tuotannossaan hän toimi siltarumpuna perinteisen ja modernin lyriikan välillä ja uudisti merkittävällä tavalla runouden rytmiikkaa.
xxx/ellauri104.html on line 376: -minä säestän kitaralla ja Taru laulaa...joskus laulamme myös duetossa tai sit mä karjahtelen eläimellisesti polkien jalalla rytmiä. Kerran viikossa
xxx/ellauri104.html on line 830: Seijja tökkää kylkeen Lauria jotta se lakkaisi kuorsaamasta. Mutta Lassin karnutus vain vaihtaa rytmiä.
xxx/ellauri120.html on line 386: Suomalaisen vapaarytmisen runon laajassa tuotannossaan uudistanut Viljo Kajava kuoli 2. helmikuuta 1998 Helsingissä 88-vuotiaana. Hän oli syntynyt 22. syyskuuta 1909 Tampereella. Viljo Kajavan vanhemmat olivat räätäli Konrad Johannes Kajava ja Martta Johanna o.s. Granlund.
xxx/ellauri127.html on line 936: sävyltään ja rytmiltaan"; Walter Evert totesi vuonna
xxx/ellauri136.html on line 321: 3. Runon analyysissä on tärkeä rooli määrittämässä jakeen kokoa. Hän luo työn rytmin, sen "melodian" ja "äänen".
xxx/ellauri136.html on line 491: 35 vuotta monet ihmiset haluavat muuttaa vakiintunutta elämän rytmiä, tehkää sitä rauhallisemmin ja mitaten, joten olisimme samaa mieltä linjoista "On aika, ystäväni, on aika ..." (Pushkin). Analyysi osoittaa, että työ ei ollut valmis, ja runon huipentuma olisi, että lyyrinen sankari vaimonsa kanssa menisi kylään ja nautti yksinkertaisista iloista kuolemaansa asti.
xxx/ellauri136.html on line 495: Tämä teos on kirjoitettu kuudestatuilla iambisilla, filosofisten sanojen lajia käytettiin. Se on rytmikäs, sillä on pari riimiä naisten ja miesten rymien kanssa. Runo oli kertomalla lyriikan sankarin koko elämä, joten se on kirjoitettu selkeästi ja muodoltaan.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri208.html on line 660: Runoissaan ja aforismeissaan Björling edustaa henkisen valppauden ja jäntevyyden vaatimusta. Vapaarytmisissä, usein lyhyissä runoissaan hän mielellään jättää lauseet kesken tähdentääkseen runon ”avointa” luonnetta. Yksi hänen runoutensa kantavia voimia on eettinen ajattelu. Toinen on länsi-itämaiseen perinteeseen yhtyvä näkemys ilmiöitten ykseydestä elämän tapahtumissa, hetkestä hetkeen. Joskus hänen runonsa jäävät salakieleksi, mikä on antanut hänelle vaikeatajuisen runoilijan maineen. No vittu eihän sen kyhhäyxissä ole riimiä eikä järkeä, no rhyme nor reason.
xxx/ellauri225.html on line 523: Oli muotitanssi rytmikäs ja uusi.
xxx/ellauri228.html on line 286: Osa neuvosto-Soljariksen viehätystä on sen epätavallinen ulkonäkö ja ääni. Monet keskeisistä kohtauksista kuvattiin pitkissä, katkeamattomissa jaksoissa käyttäen vain vähän tai ei lainkaan muokkausta. Päätös johtui yxinkertaisesti rahan puutteesta - hallituksen valvojat säännöstelivät elokuvakeloja - mutta Tarkovsky uskoi, että se tarjosi myös paremman "rytmin", jolloin katsoja pystyi kokemaan toiminnan pitkäveteisyyden hahmon kanssa. Jotkut jännittävämmistä kohtauksista kuvattiin yhdessä, katkeamattomassa otoksessa, joka lisää salaperäistä laatua, Soljaris-planeetan ilmakuvia on myös, jotka on tehty hieman abstraktissa muodossa, joka ilmaisee planeetan mysteerin, siinä yksi syy vertailuihin vuoteen 2001: A Space Odyssey, missä ne ovat paljon hienommat. Tunnelmallista elektronista musiikkia käytetään Solarikseen liittyvissä kohtauksissa, toisin kuin rauhanomaista klassista taustamusiikkia kaikissa maapallolle asetetuissa tai suoraan Maahan liittyvissä kohtauksissa, kuten Takaumat Kelvinin lapsuudesta.
xxx/ellauri235.html on line 404: Niin myös lukijalle annetaan ymmärtää, tunteeko "sukuhenki" kertojan oman epitafinsa kautta. Jos loppujen lopuksi kaikki ovat yksin, yksinäisyyteen pätee yhteinen kuolevaisuus, ja sitä lisää myös sukulaisherkkyyden läsnäolo. Kuolevaisuus ei ole alistettu johonkin henkilökohtaisen pelastuksen tai lunastuksen suunnitelmaan. "Elegia" ei ole tässä suhteessa tavanomainen pastoraalinen elgia; se ei tarjoa lohdutusta esimerkiksi Miltonin Lycidasille(1637). Grayn runo viittaa siihen, että elegisti on itse voimaton kuoleman edessä, eikä pysty viittaamaan siihen uskonnolliseen vakaumukseen, jolla se voidaan tehdä ymmärrettäväksi. Perusteltuja ovat realisoitumattomat elämät, joista runoilijan elämä on yksi esimerkki. "Elegia" on ehkä ennen kaikkea harjoittelua tunteiden vaihteluissa: puhuja tuntee kunnioittamattomia kuolleita ja kunnioitettuja kuolleita; hän kuvittelee tiettyjä henkilöitä, joita kohtaan hän voi tuntea; hän käyttää säälittävää harhaa tunteakseen kukan "syntyneen punastumaan näkymätön"; hän tuntee "ihmiskuntaa" kohtaan; ja "sukuhengen" kautta hän tuntee itsensä. Runo harjoittaa herkkyyttä. Pimeys, jossa kertoja seisoo, on kuolevaisuuden yö, jota valaisevat vain erilaiset tunteet. Tämä sympatian yhteinen nimittäjä, teoksen " The Progress of Poesy: A Pindaric Ode" alkuEnsimmäinen kolmiosa päättyy Aphroditeen ("Cytherean päivä"), luovan voiman hahmo, joka yhdistää veden ja musiikin ("reippaat nuotit poljinrytmissä"; "ylevät, ilmassa leijuvat kädet"). Hän on uudelleen esiintuleva "Venus"Oodi keväälle ", johon osallistui, kuten Venus tuossa runossa, joukko juhlijoita: "Katso hänen lämmintä poskeaan ja kohoavaa rintaansa, liiku / nuoren Halun kukinta ja rakkauden violetti valo." "Oodi keväälle", "ruusuinen rintakehä, / ... Paljasta kauan odotetut kukat, / ja herätä purppura vuosi!"
xxx/ellauri235.html on line 620: To brisk notes in cadence beating Reippaisiin nuotteihin poljinrytmissä
xxx/ellauri255.html on line 465: Yhteisö on tullut tunnetuksi omantyylisestään hengellisestä musiikista, Taizé-lauluista, joita on säveltänyt etenkin Jacques Berthier. Yhteisön jumalanpalveluksissa kaikki esittävät yhdessä yksinkertaisia, kauniin melodisia ylistyslauluja, jotka noudattavat tiettyä kaavaa: seurakunta laulaa lyhyttä, pehmeän rytmikästä ja rykäyxenomaista säkeistöä, jonka päälle soololaulaja lisää oman osuutensa.
xxx/ellauri259.html on line 509: Pera oli silmät kiinni eikä voinut valikoida hänestä pääsevia ääniä. Se oli täysin uusi tilanne. Hän oli klassinen mies. joka oli tottunut pitämään homman hanskassa, nyt hän oli täysin ja ihanasti sen armoilla, mitä Tiian suu ja kieli seuraavaksi keksivät tehdä hänen jormansa silkkisillä pinnoilla. Tua näki, että tuppikullin omistaja ei ollut tottunut tämäntapaiseen vuosihuoltoon, ja tuo tieto teki työskentelystä vielä nautittavamman. Hänellä oli suussaan vain miehen tattispala mutta sen mukana kaikki, hän tiesi, että yksinkertaisella lutkuttamisella hän saisi ihmeitä aikaan. Hän pystyi päättämään, aukaisisiko miehen hanan nyt vai vasta minuutin päästä. Hän lutkutti suutaan ja puristi samalla kahvan juuresta. Välillä hän lompsautti sen suustaan tuulettumaan, sen sinipunainen silkkinen pää huohotti ja tykytti omistajansa sydämenlyöntien tahdissa. Tiia veti nahkaloimen sen päälle mutta heti tuli ikävä ja hän kuroi nahan pois. Pera alkoi pitää kovempaa ääntä, josta Tiia veti oikeat johtopäätökset. Hän könysi Peran jalkojen väliin, vaikka ratti ja polkimet olivat pahasti tiellä. Hän kiskoi Peran housut kunnolla alas, laittoi molemmat kätensä miehen pakaroiden alle ja "nappasi" mulkun ilmasta poskeen. Sitten hän alkoi veivata Peraa pakaroista ja vastasi näin huoltotoimenpiteen rytmipuolesta.
xxx/ellauri268.html on line 477: Joitakin muistojani avaa rakkauden kuva ruudulla kuviteltu tulevaisuus tai murtuminen, kun ”Careless Whisperin” saksosoolo puhaltaa läpi yhteisen sydämen. Kyllä, on olemassa kosminen tietoisuus. Jung nimesi sen, mutta kyllä se oli siellä kauan ennen kuin Vedic- ja Mvskoke-tutkijat nimesivät sen. Ja sit on tää kosminen sydämellisyys - sillä sydän on korkeampi mieli, eikä siellä voida unohtaa mitään, ei koskaan eikä koskaan. Kuinka laulan tämän, jotta en unohda? Vedänkö saxosoolon enste? Vai perään? Kysy oikeilta runoilijoilta. Jokainen sana on pahvilaatikko, joka voidaan avata tai sulkea. Sitten kun on koossa joukko sanoja ja lauseita, musiikkia, tulee rytmin tarve järjestää tätä kaaosta.
xxx/ellauri268.html on line 481: Rahan palvonta, rahan ja vallan tarpeen asettamat laatikot eivät synnytä vapautta. Vain sotalaivoja. Vapaudelle, vapaus, oi vapaus lauloivat mustat orjat, bluesin airorytmi kohotti ihmisten henkiä, joiden ruumiit olivat kuluneet tai tuhottu miehen vinoviivalla, ahneuden isku. Tämä on myös meidän muistomme, turpa kiinni inkkarit, sanoi valkoinen Amerikka. Perinnöllisyys on veren, juhlan ja unohtamisen kenttä. Älä ota enempää kuin pystyt kantamaan, sanoi kotka kaksoispojilleen, jotka taistelevat keskenään taivaalla ketun ympärillä roikkuen. Niitä näitä, tuo on nyt tuota. On se aika vuodesta, jolloin syömme tamaleja ja laktoja. Sytytämme kynttilöitä, pikku tulipaloja luodaksemme tietä vastasyntyneelle lapselle, tuoreelle ymmärrykselle. Demonit yrittävät rakentaa taloja kateudesta, vihasta, ylpeydestä, ahneudesta tai tuhoisammasta materiaalista. He eivät tule onnistumaan! He asettavat ne, aa, kehon osat, kuka niistä pitää: maksa, sydän, polvi tai aivot.
xxx/ellauri293.html on line 419: Tutkimuksessani ja potilaiden kanssa työskentelyssäni en koskaan ollut todella tyytyväinen kronotyyppien kolmen kategorian purkamiseen. Morning-Eveningness Questionaire (MEQ) ei ota huomioon sitä, mitä tiedämme uniajasta (dreamtime) ja kuinka uniajat toimivat yhdessä vuorokauden uni-valveiluasetusten kanssa yksilöllisen uniprofiilimme luomiseksi. Kuten unen vuorokausirytmit, myös unen ja pillun halu on geneettisesti määrätty. Joillakin meistä on biologisesti langallinen matala nukkumiskyky, toisilla keskipitkä unikyky ja joillakin meistä korkea unikyky.
xxx/ellauri293.html on line 453: Sudet toimivat yleensä parhaimmillaan noin seitsemän tunnin unilla. Näin paljon unta voi olla vaikea Wolvesille, koska heidän biologinen rytminsä on niin ristiriidassa amerikkalaisen yhteiskunnan päivittäisen kolmen työn aikataulun kanssa. Noin 15-20 prosenttia Amerikan väestöstä on melankoolisia, asteenisia susia, enimmäxeen jotain mamuja kuten intiaaneja.
xxx/ellauri296.html on line 379: – Juuri nyt ottaa päähän se, että elämän rytmi on meillä niin kiireinen. Etsitään jotain juna- tai raidejokerin ratkaisua, jotta päästäisiin pisteestä A pisteeseen B kaksi minuuttia nopeammin. Mihin on niin kiire, Kristiina Halkola pohtii. Tunnin juna Turkuun on muka tärkeämpi kuin Kela-tuki tissin pienentäjille tai Lohjan BB sairaala. Urpo ja persut pitäisi salvoa. Purra voisi purra niiltä kulkuset.
xxx/ellauri298.html on line 412: Quien sabe si supieras kuka tietää jos tiesit Mieltä kiehtoo tää rytmi kuuma
xxx/ellauri298.html on line 717: osallistua toistuvaan rytmiin, jossa maailma (ja Steinbeckin vaimo Carol) liikkui horisontaalisesti, ilmaistuna neljänä
xxx/ellauri303.html on line 368: Monet piyyutit ovat tuttuja synagogan jumalanpalvelusten säännöllisille kävijöille. Esimerkiksi tunnetuin piyyut voi olla Adon Olam (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Adon_Olam) ("Maailman mestari"). Sen runollinen muoto koostuu toistuvasta rytmisestä kuviosta lyhyt-pitkä-pitkä-pitkä (tai hidas-hidas nopea-nopea) (ns. hazaj-mittari (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hazaj_meter) eli foxtrot/tango), ja se on niin rakas, että sitä lauletaan usein monien synagogajumalanpalvelusten päätteeksi, rituaalisen Sheeba iltaresitoinnin jälkeen, (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Shema) ja aamurituaalin tefilliiniprofylakterioiden pukemisen (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Tefillin) aikana. Toinen rakastettu piyyut on Yigdal (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Yigdal) ("Olkoon Jumala pyhitetty"), joka perustuu Maimonidesin kolmentoista uskon periaatteeseen. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Thirteen_Principles_of_Faith).
xxx/ellauri303.html on line 398: Hazaj-mittari on määrällinen säemittari, jota esiintyy usein Lähi-idän ja Länsi-Aasian eeppisessä runoudessa . Samanniminen musiikillinen rytmi perustuu kirjalliseen mittariin. Ensimmäisen runoilijan, joka jäljitteli arabialaisia metrejä hepreaksi, sanotaan olleen Dunash ben Labrat (915-70), joka syntyi mahdollisesti Fezissä Marokossa mutta asui Espanjassa. Hänen tunnetuin runonsa, D'ror Yikra , on kirjoitettu hazaj-mittarilla. Se alkaa seuraavasti:
xxx/ellauri312.html on line 212: Strategisen viestinnän konsortio sai äskettäin kaksivuotisen, uusittavissa olevan 2,5 miljoonan dollarin apurahan merivoimien tutkimustoimistolta projektilleen "Terroristin kertomusten ja vastakertomusten tunnistaminen: Tarinaanalyytikkojen upottaminen retkikuntayksiköihin". Muuan "Bud" kiersi ja soitti rytmikitaraa Whitedog-yhtyeessä tutkien rock and rollia jokapäiväisen työelämän sosiaalisena teoriana. Hänen viimeisin työnsä on soveltaa kommunikaatioteorioita ja kertomusta terrorismin ideologisen tuen vastustamiseen.
xxx/ellauri358.html on line 127: Vaikka miehen pipu oli jo aivan vetkuna, ei mies aivan heti luisunutkaan hänestä pois, ja Connie tunsi hänen pehmeän solmunsa sisässään nyökkivän ja varren oikenevan ja outojen poljentojen hulvahtavan itseensä, oudon rytmisin työnnällyxin, kusenhajuisin, kuohuvin, kunnes ne täyttivät koko tötterön. Ja sitten alkoi taas se sanomaton sisään ulos liike kunnes Connielta tuli taas. Mies tunsi sen äimissään allansa kullinvarren puristuxena, ja hetikohta uusi laaki pulppusi naiseen taas. Yön äärten ääni, siitinelämää!
xxx/ellauri385.html on line 240: Toinen esimerkki: Militarismin massapsykologinen vaikutus pohjautuu pääasiallisesti libidoperäisun ilmiöihin, kotiapulaiset ja tavalliset toimistoneitoset ovat käytännössä tajunneet sotilaspuvun seksuaalisen yllykearvon, paraatimarssien rytmisen täystehoisuuden ja siitä johtuvan eroottisen kiihottavuuden ynnä koko sotilaallisen esiintymisen ekshibitionistisen luonteen paljon selvemmin kuin kehittyneimmätkään politikot. Se on aivan vittua, kyllä juutalaisella prykologillakin oliisi kukko mahtava, joskin esinahaton ja lapserdakin alla piilossa.
xxx/ellauri410.html on line 423: Lukijan pitäisi tänä perusteella pystyä kuvaamaan Sweeney melko tarkasti yhdessä sängyssä olevan naisen kanssa. Sweeneyn tylsä lihaveizi siinä tahkoaa naisen jalkoväliä. Sweeney ei selvästikään voinut välittää siitä, mitä ympärillään tapahtuu, ja hän keskittyy täysin naisen alaparran ajeluun kunnes "huuto vaimenee" ja "käyrät oikenee" ja "torven puristus hellittää". Tämä hyödyttää runon yleistä rytmiä.
xxx/ellauri417.html on line 513: Ize inhoan erityisesti mielenosoituxia, suunsoittajien rytmikästä älämölöä ja eriväristen lippujen heilutusta sekä jähmeitä mellakkapoliiseja. Aivan erityisesti inhoan lippuja ja seuraavaxi eniten sananvapautta.
xxx/ellauri422.html on line 252: Yksinkertaisten sanoitusten ja tarttuvan rytmin ansiosta kappaleen on kuvattu kuuluvan "aivorottamaisen" määritelmään. Venäjää puhumattomien kuuntelijoiden huomio kiinnittyy sanoihin "sigma boy", jotka hyödyntävät kertosäettä ja joiden merkitys on kaikille selvä. Jos on. Boomerit ei siitä tajua höykäsen pölähtävää. Sigma-uros on maskuliinisuus steroideilla, joka jahtaa 20 unssia Red Bullia. Sen perusteella, mitä olen havainnut tutkimuksessani, sigmauros on klassinen alfauros miinus ystävät tai kollegat – tai jopa susilauma. Hän on erikoinen yksinäinen susi.
xxx/ellauri422.html on line 304: 
rytmimuna.jpeg" width="100%" />
xxx/ellauri422.html on line 307: Tätä kyllä täräyttäisi kernaasti jos vielä olisi tehokas värisevä rytmimuna!
109