ellauri043.html on line 7060: Kasvit ei enää erotu eläimistä. Polyypeillä, jotka näyttää sykomoreilta, on kasivärsia oxina. Antonius uskoo näkevänsä perhostoukan kahden lehden välissä; se on perhonen, joka lähtee lentoon. Se meinaa tallata pikkukiven päälle; siitä hyppää harmaa sirkka. Hyönteiset, ruusunlehden kaltaiset, koristavat mezikköä; päiväkorentojen jäänteet peittää maata lumenkaltaiena kerroxena.
ellauri058.html on line 282: Hotakainen oli vuonna 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirjailija teoksella Kantaja. Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Henkireikä, joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan ”Hotakainen käsittelee aikamme tabuja oivaltavasti ja hauskasti.”
ellauri061.html on line 229: Nyt on ilmasto just tollanen kuin Titania luonnostelee: Kuu nestää ilmat ja röhkää synnyttää ja säilöstystä. Harmaahapsi halla kukertuu raittiin punaruusun helmaan, ja talvi-ukon jäistä kaljupäätä tuoxuisten kesäkukkain suloseppel ivalla koristaapi. No onkos tullut kesä nyt talven keskelle. Kevät, kesä, syys siittyinen ja yrmy talvi ovat pukuja vaihtaneet.
ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.
ellauri069.html on line 509: Meidän huonekasvit on melkein yhtä vanhoja kuin lapset, muttei ihan. Vanhin oli traakkipuu, jonka Antti ja Auli Niemi lahjoitti uuteen kotiin, mutta se pääsi kuolemaan. Niiden koti hajosi myös sittemmin. Nyt vanhimpia on Matin ja Minnan lahjoittama vehka siltä ajalta, kun ne muutti Amerikkaan. Okki-vainajan antaman kiinanruusun sain ennenkuin täytin viisikymmentä. Nukkumatin ostin Kouvolasta sikäläiseen kämppään, joka mulla oli vaan jonkun vuoden ajan, se on lähes yhtä vanha. Iso viinikastanja salissa lie parikymppinen. Viuhkapalmu makuuhuoneen ikkunalla lähti jostain kirpputoritaimesta 2000-luvun taitteessa. Alakerran jukkapalmu on lastentarha Pellavasta ihan pikkuisena ostettu jo Pellervontien aikana. Se saattaa olla nyt vanhin kaikista. Anopinkieli Seijan huoneessa on sekin luultavasti kolmikymppinen.
ellauri162.html on line 407: Un soir fait de rose et de bleu mystique, Yhtenä ruusunsinisenä mystisenä iltana,
ellauri216.html on line 240: Jaajaa, olisi pitänyt rakastaa enemmän kaikenlaista puolivillasta: puita, lapsia, santelintuoksua, kynttilänvaloa marraskuussa, Ryokanin runoja joita hän luki ääneen, halvaa ja halpaa teetä, paljasjaloin tanssia persialaisella matolla, kömpelösti soitettuja pianoetydejä, tiibetiläisiä mantroja cd-levyltä, salaviisaasti hymyileviä buddhia, ruusun pudonneita terälehtiä, pitkiä puheluita kaukaiselle ystävälle sivusta kuunneltuina, ohuelle siniselle paperille kirjoitettuja kirjeitä, päiviä ja öitä. Olisi pitänyt rakastaa enemmän hiljaista naurua, hellästi koskettavaa kättä ja oudon sileää kämmentä, sotkuista hiuspehkoa, ajelemattomia kainaloita ja kohollaan olevia selkänikamia. Jotta olisi voinut rakastaa Susannea, olisi pitänyt rakastaa kaikkea tätä paskaa mitä hän toi mukanaan ja millainen hän oli. Eihän siitä tullut pitkän päälle lasta eikä paskaakaan.
ellauri276.html on line 918: Shall flame the rose and billow the rye. Liekittää ruusun ja heiluttaa ruista.
ellauri278.html on line 123: Näin ruusun metsässä
ellauri281.html on line 122: Näin ruusun metsässä
ellauri282.html on line 354: Toipuessaan leikkauksesta ja huomattuaan pikkuveitikan heikon tilan Íñigo koki hengellisen kääntymyksen ja havaitsi kutsun uskonnolliseen elämään. Hän koki autioitumista ja tyytymättömyyttä, kun romanttinen sankaruusunelma oli ohi, mutta pyhä unelma päättyi paljon iloa ja rauhaa, viis sankaruusuista.
ellauri323.html on line 350: Marianne Mooren oma seksuaalisuus oli mysteeri kaikille hänen koko elämänsä, varmaan izelleenkin. Hänen monien vinojen omakuviensa joukossa on "nuhteeton poikamies" tai "ruusunuoraton punalintu", whatever that may mean. Bryher vertasi hänen ulkonäköään heraldiseen pterodaktyyliin.
ellauri332.html on line 682: Eli takkupartainen E.Saarismainen "muukalainen" Colombo-takki päällä yrittää pelastaa epätoivoisen psykologian professorin itsemurhalta. Kukaan ei tiedä, mistä arvoituksellinen muukalainen tulee, hänen nimestään tai historiastaan. Mutta hän on ex-biljonääri (mitenniin ex?), maailman 3. rikkain kaveri, joka on vaan lakannut ajamasta partaansa. Hän huutaa, että modernit yhteiskunnat ovat tehneet itsestään globaalin saattohoitokeskuksen. Kiehtovalla retoriikalla hän alkaa houkutella seuraajia myydäkseen unelmiaan. Viehättäessään ihmisiä ja vapauttaessaan heidät rutiinin orjuudesta hän saa myös monia vihollisia. Onko hän auktoriteetti vai vain hullu tuntematon, vaiko molempia? Romaani, joka saa sinut nauramaan ja itkemään, mutta ennen kaikkea ajattelemaan pieniä ruusunpunaisia ajatuxia.
ellauri340.html on line 335: Hakaristitunnusta käytettiin aikanaan myös kunniamerkeissä. Presidentti Urho Kekkosen valtiovierailulla Ranskassa 1963 syntyi kiusallinen tilanne, kun Kekkonen luovutti Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan suurristin presidentti Charles de Gaullelle.
ellauri342.html on line 225: Pidin yhä kiinni siitä, mitä ilman en voinut elää: uskostani Jehovan todistajien ruohonleikkurien jumalaan. Siinä oli minun ainoa turvani, minun voimani, minun itsekunnioitukseni. Juuri se, mitä marxilaisuus ei nykyhetkessä - sellaisena kuin se oli - kyennyt millään antamaan. Se pystyi antamaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja tekemään katkeruudestani niin sanotusti oikeutettua, antamaan sille tarkoituksen, ylpeyden. Ja se pystyi täyttämään minut kuvitelmilla ruusunpunaisesta tulevaisuudesta. Mutta jälkimmäisen olisi ihan yhtä lailla voinut antaa haave hyvästä avioliitosta. Ja toivo siitä, että voisin omilla ponnistuksillani päästä merkittävään asemaan yhteiskunnassa. Eli E!F!K! - se Sallillakin oli taka-ajatuxena.
ellauri349.html on line 742: Paljonko noita runoja on? Jaana kysyi. Satojahan näitä on. On usealta vuodelta. Olin lukenut niitä Jaana Myrttiselle, Kampin kukan hehkuvalle yrittäjälle Lapinlahdenkadulla. Runoja on melkein yhtä paljon kuin paasauxia, tai no, vähemmän. "Niistä pitää tehdä kirja ja julkistamistilaisuus tänne Kampin kukkaan, jossa me annamme kaikille ruusun ja sinä omistuskirjoituxen. Voisit istua tuolla oikealla ja me avaisimme toisenkin oven, jotta jono kulkisi." AARGH!!! Barf bag please! Kiira Korpikin on lyyrisempi.
ellauri365.html on line 788: Och som knoppen av Ariens ros en vår Kuin arjalainen ruusunnuppi kevätpuolella
ellauri408.html on line 608: Roman de la Rose on allegorinen rakkausruno, joka saa muodon unelmanäkynä. 25-vuotias kertoja kertoo noin viisi vuotta sitten näkemästään unesta, joka on sittemmin toteutunut. Unessa hän matkusti muurien ympäröimään puutarhaan, jossa hän katseli ruusupensaita Narkissoksen lähteessä. Kun hän meni valitsemaan omaa erityistä kukkaansa, Rakkauden Jumala ampui häntä useilla nuolilla, jolloin hän ihastui ikuisesti yhteen tiettyyn kukkaan. Hänen yrityksensä saada ruusu ei tuottanut tulosta. Varastettu suudelma varoitti ruusun vartijoita, jotka sitten sulkivat sen vielä vahvempien linnoitteiden taakse. Kohdassa, jossa Guillaume de Lorrisin runo katkeaa, päähenkilö, joka kohtaa tämän uuden esteen rakkautensa toteuttamiselle, jää valittamaan kohtaloaan. Jean de Meun päättää tarinan surkealla kuvauksella ruusun nyppimisestä, joka saavutettiin petoksella, mikä on hyvin erilaista kuin Guillaumen idealisoitu käsitys rakkausmatkasta.
ellauri408.html on line 624: Välittömästi rakastaja juoksee kauniin ruusun luo. Mutta sitä ympäröi orjantappuraaita, ja hän yrittää turhaan saavuttaa sen. Hän ei ehkä olisi koskaan onnistunut ilman Bel-Accueilia, joka tarjoutui viemään hänet aidan yli ja viemään hänet ruusun lähelle. Mutta häntä vartioivat Timo Vaara, Häpeä, Pelko ja Malemouth. Timo Vaara nukkui; hän yhtäkkiä herää ja ajaa köyhän Loverin ulos puutarhasta. Autio pakenee, ja järki, joka säälii tuskaa, tulee auttamaan häntä. Hän hylkää hänet julmasti haluamatta kuunnella hänen neuvojaan ja tulee etsimään lohtua Amilta, joka lohduttaa häntä. "Palaa", sanoi Ami, "tätä vaaraa kohti ; se on vähemmän kauhea kuin miltä se näyttää; houkuttele häntä kauniilla sanoilla, niin hän antaa sinun nähdä rakkaan Rosesi jälleen." Vaara itse asiassa pehmenee ja nukahtaa. Rakastaja käyttää sitä välittömästi väärin ja Bel -Accueilin hyvien palveluiden ansiosta unohtaa naida hurmaavaa ruusua. Mutta Malebouche on siellä katsomassa. Hän puhuu heistä niin paljon, että lopulta unessa ollut Jealousy herää, tulee loukkaamaan Rakastajaa ja varoittaa Bel-Accueilia, että tämä aikoo rakentaa tornin lukitakseen hänet. Häpeä ja pelko järkyttyneenä tällaisesta vakavuudesta ja rukoilevat Jalousiea antamaan anteeksi Bel-Accueilille ja panevat kaiken hänen typerään nuoruuteensa. Mutta mustasukkaisuus ei halua kuulla mitään. Hän rakensi linnoituksen, jota reunusti neljä tornia, ja keskelle tornin, johon hän sulki Bel-Accueilin ja ruusut. Rakastaja itkee ja on epätoivoinen, ja... Guillaume de Lorrisin osa päättyy.
ellauri408.html on line 630: Nämä kaksi viimeistä tulivat, emme tiedä miksi, ja Dieu d´Amours on yllättynyt. Mutta False Pretense ja Constraint-Abstinenence tarjoavat hänelle selityksiä, jotka pakottavat hänet käyttämään näitä kahta apuvälinettä. Faux-Semblantia kutsutaan armeijan johtajaksi, ja paronit harkitsevat, kuinka hyökätä linnaan. False Pretense and Constraint-Abstinenence, pyhiinvaeltajiksi naamioituneet, menevät tervehtimään Malebouchea, ja kun hän polvistuu tunnustaakseen, he hyppäävät hänen kurkkuun. Malebouche ojentaa kielensä, jonka Faux-Semblant leikkaa partaveitsellä, ja sitten he heittävät hänen ruumiinsa ojaan. Sitten he tulevat linnaan Malebouchen vartioiman portin kautta, näkevät humalassa normannisotilaita vartiotalossa, kuristavat heidät ja tuovat sisään Largessen ja Courtoisien, tuli vaatimaan hänen oikeuksiaan. Anteeksi, hän juoksee pappinsa Geniuksen luo, valittaa tälle, että hänelle on tehty tällainen raivo ja lähettää hänet auttamaan Rakastajaa. Génius saapuu, lisää hyökkääjien rohkeutta ja katoaa. Hyökkäys alkaa uudelleen, ja Venus sytyttää tornin tulisella merkkillään. Yleinen paniikki; koko varuskunta pakeni ja jätti paikan. Franchise ja Pity johtavat sitten rakastajan Bel -Accueiliin, ja hän voi lopulta poimia ruusun.
xxx/ellauri076.html on line 503: Olen seksi-, rakkaus - ja parisuhde valmentaja, tantraopettaja, psykoterapeutti, näyttelijä ja äiti. Tieni on kulkenut monien seikkailuiden ja yllättävien elämänmuutosten kautta yhä syvemmälle kohti omaa aitoa izeäni, tuohon tuoxahtavaan ruusunkarvaiseen tunneliin. Olen opiskellut ympäri maailmaa parhaiden opettajien kanssa ja parantanut itseni masennuksesta, paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä, seksuaalisesta haluttomuudesta ja niiden taustalla olevista traumoista (Ismo Alangosta) heidän tuellaan.
xxx/ellauri087.html on line 214: Nuoruuden kaikkivoipaisuus on korvautunut vanhan komeljanttarin voimaisella virnistyxellä. Nuorena punktohtorina tunnetuksi tullut filosofi Esa Saarinen on nauttinut koronakevään rauhasta rakkaansa kanssa. Hän antaa suomalaisille kympin selviämisestä koronakriisistä. Romanikerjäläiseltä se lainaa kympin, ostaa sillä Ison Numeron ja antaa ruusun tilalle.
xxx/ellauri091.html on line 870: Eeron hautajaisissa Eine heitti ruusun Eeron hautaan. Sellainen ei tullut lainkaan kysymyxeen. Ja Eeron kuolinilmoituxessa oli joku ihan maallinen värsynpätkä. Pylkkäset pahastuivat, hautajaisten ammattilaisia ei ollut konsultoitu.
xxx/ellauri127.html on line 798: And on thy cheek a fading rose Ja kurtturuusun sun poskella
xxx/ellauri174.html on line 350: Pitkä kumimainen kangasterä, joka oli peitetty useilla ahtailla laseilla ja sävytetyillä kalvoilla, venytettiin sivusuunnassa kahden terästangon väliin astraalilampun valoisaan tulisijan eteen. Tämä kangasnauha, jota vedettiin toisesta päästä kelloliikkeellä, alkoi liukua hyvin nopeasti linssin ja voimakkaan heijastimen gongin väliin. Tämä yhtäkkiä - suurella valkoisella kankaalla, joka oli ojennettuna hänen eteensä, kultaisen ruusun ylemmässä eebenpuisessa kehyksessä, - taittui sen ihmiskokoisena ilmestyksen, joka oli hyvin kaunis ja kaunis nuori punapää nainen. Leffa! Video! Kappas kippas! Kippas kappas! Bittikarttavirhe!
xxx/ellauri174.html on line 354: Edison kosketti kehyksen mustan seppeleen uraa ja löi kultaisen ruusun keskelle kipinällä. Yhtäkkiä kuului litteä ja ikäänkuin tärkkelysmäinen ääni, tyhmä ja ankara ääni; tanssija lauloi fandangonsa alzaa aika holèasti. Tamburiini alkoi huminaa hänen kyynärpäänsä alla ja kastanneetit napsahtamaan.
xxx/ellauri174.html on line 359: "Eikö hän ollut ihana lapsi, rakas herra?" sanoi Edison. Hei! Hei! Kaiken kaikkiaan ystäväni Edward Andersonin intohimo ei ollut käsittämätöntä. - Mitkä lantiot! miten kauniit punaiset hiukset! poltettua kultaa, todellakin! Ja tuo iho niin lämpimästi kalpea? Ja ne pitkät silmät niin ainutlaatuiset? Nämä pienet kynnet ruusun terälehdissä, joissa aamunkoitto näyttää itkeneen, niin paljon ne loistavat? Ja ne kauniit suonet, jotka näyttävät itsensä tanssin jännityksen alla? Se käsivarsien ja kaulan nuorekas hehku? Se helmiäishymy, jossa märät kiilteet leikkivät kauniilla hampailla! Ja tuo punainen suu? Ja nuo kauniit kullanruskeat kulmakarvat, niin hyvin kaarevat? Ne sieraimet niin terävät, tärisevät kuin perhosen siivet? Tämä tiukan täyteläinen liivi, josta vihjasi nariseva satiini! Nuo jalat niin kevyet, niin veistokselliset? Nuo henkisesti kaarevat pienet jalat? ―Ah!… Edison päätti syvään huokaisten, luonto on kaunis kaikesta huolimatta! Ja tässä on pala kuningasta, kuten runoilijat sanovat!
xxx/ellauri175.html on line 165: Otimme paikkamme. Nuoren naisen kattaus osoitti ikäänkuin tonttujen asettamaa teeruusunsilmua. "Mitä minä en olisi teille velkaa, sir", hän sanoi istuessaan ja riisuen hanskojaan, "jos sinun ansiostasi aloitan vakavasti esimerkiksi Lontoossa... - Vai niin ! Edison vastasi, eikö olekin melkein jumalallinen ilo heittää tähti? "Herra", keskeytti neiti Alicia Clary, "kerron teille, että olen laulanut ennen kruunattuja päitä... "...diiva!" jatkoi Edison innostuneena kaataen muutaman sormen Nuts-viiniä vierailleen.
xxx/ellauri177.html on line 320: kyhmyistä, toisilla laihoja, repaleisia, kuin luurankoja, joiden saranat ovat katkenneet. Mamillaria kasautui eläviin märkärakkuloihin, parvi vihertäviä kilpikonnia, joilla oli hirveän partainen pitkä, teräspiikkejä kovempi karva. Siilikaktuxet, jossa oli enemmän ihoa, näyttivät nuorten kyykäärmeenpoikasten pesiltä. Echinopsis oli vain kohouma, punakarvainen kasvusto, joka sai ajattelemaan jotain jättimäistä hyönteistä, joka oli kääritty palloon. Opuntiat nostivat lihaisia lehtiään kuin puut, jotka olivat jauhettuja punoittuneilla neuloilla, kuin mikroskooppisten mehiläisten parvet, kuin kukkarot, jotka ovat täynnä tuhoeläimiä ja täynnä verkkoa. Gasteriat ojentuivat ylös käännettyjen viikatemiesten jaloista, ja niillä oli mustanruskeat, pilkulliset, poikkijuovaiset, ruusunpunaiset raajat. Cereus istutti häpeällistä kasvillisuutta, valtavia polyyppeja, tämän liian kuuman maan sairauksia, myrkyllisen mehun irtoamista. Ja toukkia? Inhottavia ällöjä, kihiseviä valkoisia toukkia! Kihomatoja!
xxx/ellauri239.html on line 636: No, nyt on sitten vaimo uhannut jättää, jota ajatusta nuoruutensa diskoissa seinäruusuna viettänyt rassukkamme ei kestä. Ei nyt niin kovin tavaton tarina.
xxx/ellauri251.html on line 175: And one, the maiden rose of all thy maids, Ja 1:n sun neitosista, neitomaisen ruusun,
xxx/ellauri261.html on line 109: Ambrosius on saanut lukuisia huomionosoituksia, esimerkkeinä Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1980, arkkimandriitan arvo 1986, Kuopion kaupungin kulttuuripalkinto 1996, teologian kunniatohtorin arvo 2011 (Helsingin yliopisto), Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan komentajamerkki 1998 sekä lukuisia ulkomaisia kunniamerkkejä, mm. Virosta ja Kreikasta.
xxx/ellauri286.html on line 172: Novellissa minäkertoja huomaa yhtäkkiä seinässä täplän, jota ei ollut ennen nähnyt, ja alkaa pohtia, mikä se voisi olla: kynnenjälki, ruusunlehti tai halkeama puussa.
xxx/ellauri286.html on line 181: Kertoja tajuaa, että merkki ei ole reikä ja ihmettelee , onko se ruusunlehti. Hän vertaa vaippareunuksen pölyä pölyyn, joka hautasi Troyn, ja pitää itseään köyhänä taloudenhoitajana. Puu koputtaa ikkunaa ulkona, ja kertoja kuvaa Shakespearen istumassa nojatuolissa hänen kaltaisensa tulen edessä ja toivottelevansa keskeytyksetöntä elämää. Hänen Shakespearea koskeva historiallinen fiktionsa kyllästää häntä, ja hän kaipaa päästä miellyttävään ajatusketjuun, joka heijastaisi häntä hyvin.
xxx/ellauri286.html on line 183: Jos merkki on ruusunlehti, se on merkki luonnon tunkeutumisesta kotiin. Kertojan käsitykset kodinhoidosta viittaavat tyytymättömyyteen sukupuolirooleihin ja vahvistavat samalla sivilisaation väistämätöntä paluuta luontoon, minkä myös puun keskeytykset vahvistavat. Kertoja yrittää ankkuroida itsensä Shakespeareen, joka on luultavasti sivilisaation saavutusten voimakkain symboli, mutta hänen kiinnostuksensa menetys on merkki siitä, että edes yksi ihmiskunnan suurimmista ajattelijoista ei kykene tyydyttävästi kääntämään huomionsa pois ajatuksistaan.
xxx/ellauri307.html on line 66:
xxx/ellauri354.html on line 85: Tämä on runollinen, sensuelli kirja, jonka monet arvostelijat, jotka eivät pysty näkemään omaa kunto-ajatteluaan pidemmälle, ovat tuominneet nihkeäksi, pedofilian paeaniksi ja yksinkertaisesti sairaaksi. Mutta se ei ole. Se on ruusun viimeinen kukinta; pakkasen koskettamana sen olisi pitänyt nulpahtaa, mutta sen sijaan se on upeampi, kauniimpi, koska se on niin kausittaista, todellinen yllätys. Se, mitä se sanoo miesten rakkauden luonteesta nuorta kauneutta kohtaan, on ikivanhaa: näytä hyvältä, ole hiljaa ja nöyrä, ja anna hänen olla hallitseva, viedään tässä äärimmäisyyksiin. Se toimi Lumikissa, se toimi Prinsessa Ruususessa ja se toimii myös muna delgadona.
xxx/ellauri415.html on line 282: Jonson kuitenkin myönsi lopulta, ettei runoilija voi olla ilman kykyjä, kuten "luonto", nero tai lahjakkuus ja "taide", sellainen käsityötaito, joka voi muuttaa ihmiselämän tavarat runoksi. Hänet tunnetaan parhaiten runokirjasta Hesperides . Tämä sisältää carpe diem -runon " Neitsyille, tehdä paljon aikaa ", jonka ensimmäinen rivi on "Kootkaa ruusunupuja, kun vielä voit".
xxx/ellauri415.html on line 328: Kerää ruusunupuja, kun voit,
48