ellauri037.html on line 863: ihania ruusuja maalliseen menoon,
ellauri043.html on line 4478: Laatikko, joka on peitetty keltaisella pressulla, heilahtelee sen selässä 2 korin välissä; yheen pannaan uhrilahjat: munia, rusinoita, päärynöitä ja juustoja, siipikarjaa, pikkurahoja; ja toinen on täynnä ruusuja, joita aasnkuljettajat heittelee eteensä mennessään.
ellauri043.html on line 4944: Mutta jumalten rappusten yläpäässä, höyhenenpehmeiden pilvien seassa, joiiden pyörteet kääntyessään pudottelee ruusuja, Venus Anadyomene kazoo izeänsä peilistä; sen silmäterät liukuvat laiskasti sen vähän Esko Ahomaisen raskaiden silmäluomien alla.
ellauri054.html on line 199: 1998 Ylioppilaslehti haistatteli Hannua ja Marjattaa niiden suhteen alkuajoista. Kuvaa varten Riikoset ryhmittyvät kukikkaan kankaan eteen. Marjatta vastustelee ensin, kunnes muistaa saaneensa “Riikoselta silloin nuoruudessa vaaleanpunaisia ruusuja”. Tyypillinen yliopistopari sanovat olevansa. Hannu ei ole mikään Tex Willer. Salme Marjatasta ei ole kuvaa. Se sai valkoisen leijonan ritarimerkin hyvästä palvelusta.
ellauri095.html on line 275: Plant thou no roses at my head, Älä laita päähän mitään ruusuja,
ellauri097.html on line 371: Ich kann mir selber Rosen schicken Voin lähettää izelleni ruusuja
ellauri145.html on line 331: Je suis un vieux boudoir plein de roses fanées, Olen vanha bidee täynnä kuihtuneita ruusuja,
ellauri145.html on line 417: Et je cueillerai d´immortelles roses Ja mä poimin kuolemattomia ruusuja
ellauri249.html on line 433: maa verta, vyöruusuja kukki, mut eipä
ellauri249.html on line 434: vain ruusuja, ruskotti kökkäre uus:
ellauri349.html on line 387: Eskin elämäntehtävä on hiljentää porukoiden sisäiset kriitikot silittämällä yleisöä myötäkarvaan törkeästi imartelelemalla sitä ja ojentamalla naiskuulijoille ovella "ilmaisia" ruusuja isosta saavista. Miesasiakkaille riittää rehellinen suora kaze ja rehti kädenpuristus. Opiskelijoillekin sen on riitettävä, sillä ne ovat köyhiä.
ellauri349.html on line 600: Ja sit tää "ylöspäin" ja "alaspäin". Hyvinkään kultahatusta on tullut vitun luokkatietoinen: majesteetit vs. suorittajat, julkkixet vs. tavixet, käskijät ja käskettävät, haves vs. havenots. Pääasiassa julkkisnimien pudottelua tai sitten Runeberg-Disneytyyppisten Sven Dufvien ym. eleettömien mestareiden falskia hehkuttelua. Tässä teille "ilmaisia" ruusuja. Taputetaan uhrautuville hoitajille ja jaetaan niille banaanit. Eturivissä päällikköä kantavat stm. Hönö ja korpraali Markus Similä, Napakympin ensimmäinen juontaja ennen Kari Salmista. Nyt taisi Eskiltä herahtaa taas kyynel silmään. Suomalaista tasavertaisuusajattelua, jossa Hyvinkään onnen kerjäläisestä voi tulla valssikuningas. "The Nokia Way." Kaikki tietävät paikkansa, bemaria ei jätetä. "Johan Similä" episodi on tästä karmaiseva esimerkki. Mieleen tulee Bonesin viemäreissa asustanut musta veteraani, jolle valkonaamat ostivat kiitoxexi taskulampun ja muovikassillisen punaleimatuotteita. Oma moka, oma valinta. Sinne se jäi halailemaan muita mutiaisia. Johan oli Similän arkun ympärillä kunniavartio ja Suomen liput. Valo täytti pojan sydämen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mannerheim-ristin ritarin nro 78 perustelut kuuluvat:
ellauri392.html on line 812: Jos mies katsoo peiliin ja näkee siinä kuvansa, ikään kuin se olisi maalattu; se muistuttaa miestä. Ihmiskuvassa on silmät, mutta kuussa on valoa. Kuningas Oidipuksella on ehkä yksi silmä liikaa. Tämän miehen kärsimykset näyttävät sanoinkuvaamattomilta, sanoinkuvaamattomilta, sanoinkuvaamattomilta. Jos näytelmä kuvaa sellaista, sieltä se tulee. Mutta miten ajattelen sinua nyt? Kuten purot, jonkin Aasian kaltaisen ulottuvan loppu kuljettaa minua mukana. Tietysti Oidipuksella on tämä kärsimys. Tietysti siksi. Kärsikö myös Hercules? Todennäköisesti. Eivätkö Dioscurit ystävyydessä myös kantaneet kärsimystä? Herkuleen tavoin väittely Jumalan kanssa on kärsimystä. Ja kuolemattomuuden jakaminen tämän elämän kateudessa on myös kärsimystä. Mutta se on myös kärsimystä, kun ihminen on kesäpilkkujen peitossa, ja jotkut täplät ovat kokonaan peitossa! Sitä kaunis aurinko tekee: se nostaa kaiken ylös. Hän ohjaa nuoria miehiä säteidensä viehätyksellä kuin ruusuja.
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri027.html on line 356: Ovelahko ihminen ei ole systeemien vanki, vaan voi luovasti suorittaa ”systeemisiä väliintuloja”: ”samalla kun systeemit synnyttävät käyttäytymistä, käyttäytymisellä on kykyä synnyttää rakenteita”. Siis: systeemiälykkö voi kuin voikin olla samalla systeemikriitikko, kunhan ojentelee ruusuja, luo kukoistuskazeita ja ennen kaikkea, välttää sanomasta liian pahasti, siis mitään negatiivista. Q.E.D.
xxx/ellauri123.html on line 1171: Dessus son large sein les œillets et les roses, Sen isolla tissillä neilikoita ja ruusuja,
xxx/ellauri128.html on line 321: Lähettäkää naiselle ruusuja ja lasku.Groucho MarxMFUCK!
xxx/ellauri175.html on line 188: - Se siitä ! sanoi näyttelijä haistaen teeruusujaan molemmin käsin. ― Vihdoinkin, tämä ei ole enää sitä aikaa! tiivisti Edison kuivalla ja vaatimattomalla sävyllä.
xxx/ellauri177.html on line 190: He pysyivät toisilleen sylissään. He eivät suuteleneet toisiaan, he olivat tarttuneet toisiaan vyötäröstä, asettaen posket poskelle, yhdistyivät siitä alaspäin, mykkänä, hurmasivat olemaan vain yksi. Heidän ympärillään ruusupensaat kukkivat. Se oli hullu, rakastava kukinta, täynnä punaista naurua, vaaleanpunaista naurua, valkoista naurua. Elävät kukat avautuivat kuin alastomuudet, kuin liivit paljastaen rintojen aarteet. Siellä oli keltaisia ruusuja, jotka riisuivat barbaarityttöjen kultaisia nahoja, olkiruusuja, sitruunaruusuja, auringonvärisiä ruusuja, kaikki niskan sävyt, joita palavan taivaan sävyt ruskastivat. Sitten liha pehmeni, teeruusut saivat ihastuttavan kosteuden, osoittivat kätkettyä vaatimattomuutta, vartalon kulmat, joita ei näy, silkkisävyisyyttä, suonten verkoston sinistämiä.
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
xxx/ellauri177.html on line 328: -- oletko nähnyt? sanoi Serge eräänä aamuna, yhtenä noista pitkäveteisista tunneista: siellä oven yläpuolella on maalattu nainen, joka näyttää sinulta. Hän nauroi äänekkäästi. Ja he palasivat maalauksiin; he raahasivat pöytää taas seiniä pitkin yrittäen teloa itsensä. -- Vai niin! ei, mutisi Albine, hän on minua paljon läskimpi. Tai et voi tietää: hän rojottaa niin hassun hauskasti, ylösalaisin! He lopettivat puhumisen. Haalistuneesta maalista, jonka aika oli syönyt, nousi kohtaus, jota he eivät olleet vielä nähneet. Se oli seinän harmaasta esiin nousevan herkän lihan ylösnousemus, elvytetty kuva, jonka yksityiskohdat näyttivät palaavan yksi kerrallaan kesän helteessä. Makaava nainen nojasi taaksepäin vuohenjalkaisen faunin syleilyn alle. Voisi selvästi erottaa selälle heitetyt käsivarret, hylätyn vartalon, tämän pitkän alastoman tytön kiertelevän hahmon, yllättyneenä kukkavyöillä, pikku-Amorien niittämänä, jotka sirppi kädessään lisäsivät soppaan jatkuvasti uusia kourallisia ruusuja. Voit myös nähdä eläimistön ponnistelut, pukin puhaltelevan, hiänen mahansa alta kohoavan juurakon. Sitten toisessa päässä oli vain naisen kaksi jalkaa, jotka nostettiin ilmaan ja lensivät pois kuin kaksi vaaleanpunaista kyyhkystä. "Ei", Albine toisti, "hän ei näytä minulta. Hän on ruma. Mutta ton faunin vekottimet näyttää kyllä sun vastaavilta."
xxx/ellauri237.html on line 471: Oi häpykummun ruusuja! Oi verkkaista ja surullista panoa! Tuot minulle purnukallisen äidillistä jymyhunajaa,
xxx/ellauri304.html on line 218: Kertoessaan historiaa Jumalan ja Israelin lasten välisestä suhteesta, Megillat Shir Hashirim on täynnä kuvia Eretz Yisraelin henkeäsalpaavista maisemista, jotka maahanmuuttajia kohtasivat. Metaforat perustuvat sen luonnonilmiöihin, sen kasveihin ja villieläimiin. Viittaukset tehdään gaselliin ja peuroihin, hevoseen, kyyhkysiin, korppeihin, kyyhkysiin, kettuihin, leijoniin ja leopardeihin. Tietyt paikat mainitaan, kuten Ein Gedi, Giladin, Snirin ja Chermonin vuoret sekä esinahka- ja saapaskukkulat, aavikot, purot ja viinitarhat – jotka kaikki ovat olennaisia osia Israelin maisemaa. Lisäksi on mainittu kaksikymmentäkolme kasvityyppiä Shir Hashirimissa, sisältäen erilaisia mausteita, ruusuja, pähkinöitä, omenoita ja klassista "maitoa ja hunajaa", muttei Jaffa-appelsiineja, joista vientituotteista maa on hyvin tunnettu. Lisäksi suurin osa seitsemästä Israelille ainutlaatuisesta lajista mainitaan Shir Hashirimissä. Kommenttimme korostaa joidenkin näiden hedelmien ja Israelin kansan genitaalien välisiä yhtäläisyyksiä.
23