ellauri019.html on line 1011: Vastauxista ilmeni, että Pamelalla yxinkertaisesti ei oo oikeutta päättää ize ruumiistaan. Se on herra Bn korkeemmassa käressä. Täähän ei oo tästä mixkään muuttunut #metoo miesten mielessä. Niillä on yhä täysi oikeus ahdistella naisia, jos ne on siinä asemassa, että ne pystyy siihen. Voihan ne tytöt toki kieltäytyä, omalla riskillä. Might is right! (Aristoteles, Spinoza, Haanpää.) Jos tyttö on naimaton ja sitä naidaan, ja isä ja veljet on köyhiä, ei loukattu kenenkään perhettä, paizi omaa. Raiskattu tytär ja sisko on siis murhattava oman perheen kunniaksi.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri158.html on line 654: Tästä seuraa että humaani mieli on aivan pihalla luonnonjärjestyxestä, izestään, omasta ruumiistaan ja muista stykeistä.
ellauri162.html on line 425: Jakeet 6, 7 ja 8 osoittavat rakastavaisten liiton, jossa kaksinaisuuden leksikaalinen kenttä ("kaksi" toistetaan 3 kertaa, "of", joka foneettisesti muistuttaa "kahta", "kaksinkertaista", "peilejä", "kaksosia"). "Meidän kahden" anafora (jakeet 6 ja 8) vaatii tätä kaksinaisuutta. On porrastusta, kaksi sielua lähestyvät quatrainissa: ensinnäkin he ovat "kaksi", sitten he "heijastavat" kuin "peilit" tullakseen "kaksosiksi". Jakeessa 8 rappeutumisesta ("Kahdessa mielessämme nämä kaksoispeilit") on säännöllinen leikkaus (5/5), joka vaatii tätä symmetriaa kahden olenton välillä - > muoto palvelee taustaa. Jakeessa 8 sana "henget" osoittaa, että rakkausliitto ottaa hengellisen eikä fyysisen ulottuvuuden. Lisäksi rakastajat on nimetty vain metonymy tässä quatrainissa ("sydämet", "mielet"), ikään kuin he alkaneet erota ruumiistaan.
ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon.
ellauri206.html on line 147: Hyökkäyksen aikana kaksi amerikkalaista ohjusta laskeutui hänen perheensä kotiin tappaen hänen vanhempansa (hänen äitinsä oli tuolloin raskaana toisella lapsella), hänen veljensä ja 13 muuta hänen perheenjäsentään. Alin molemmat kädet jouduttiin amputoimaan ja kolmannen asteen palovammat peittivät vähintään 35 prosenttia hänen ruumiistaan. Hän oli tuolloin 12-vuotias.
ellauri216.html on line 545: Makarios noudatti hiljaisuutta ja sydämen rukousta valvoen, ettei hänen sisimpäänsä päässyt tunkeutumaan vieraita ajatuksia. Ruumiin kuihtuessa hänen olemuksensa alkoi näyttää ikään kuin luonnonlakien yläpuolelle nousseelta. Kun hän keskittyi puhdistamaan sieluaan, Jumalan armo poltti hänen ruumiistaan niin kuin tuli hiiltä. Sielussaan hän muisti lakkaamatta oman syntisyytensä, mutta hänen henkensä kohosi korkeuksiin. Hänen rukouksensa oli: ”Herra, armahda niin kuin Sinä tahdot ja parhaaksi tiedät.” Eli tee niinkun tykkäät, niinkun teet sanomattakin.
ellauri333.html on line 103: Kun hän makasi väsymyksen vallassa ja oli vaipunut syvään uneen, huijaria lähestyvä valtavan kokoinen leijona nuoli kielellään hikeä, joka tihkui runsaasti hänen ruumiistaan, ja kun hän heräsi, lähti hiljaa menemään.
xxx/ellauri177.html on line 196: Ruusuilla oli tapansa rakastaa. Jotkut suostuivat vain avaamaan nappinsa raolleen, hyvin ujoina, heidän sydämensä punastuneena, kun taas toiset, korsetit irti, huohottivat, auki, näyttivät rypistyneiltä, hulluilta ruumiistaan kuolemaan asti. Siellä oli pieniä, valppaita, homoja, lähdössä arkistoon, kokardi korkissa; valtavia, houkuttelevia, lihotettujen sulttaanien kaarevia; röyhkeitä, tyttömäisen näköisiä, kekseliästi epäsiistiä, leviäviä terälehtiä, jotka on vaalennettu riisijauheella; rehellisistä, dekolteisista oikeisiin porvareihin; aristokraatteja, notkeaa eleganssia, sallittua omaperäisyyttä, keksijöitä. Kukkivat ruusut tarjosivat tuoksunsa kuin arvokkaassa kristallissa; ruusut ylösalaisin uurnan muotoon antoivat sen tippua pisara pisaralta; pyöreät ruusut, kuten kaali, hengittivät sen ulos nukkuvien kukkien säännöllisellä hengityksellä; ruusujen silmut puristivat lehtiään ja antoivat edelleen vain epämääräisen neitsyyden huokauksen. Ja koko tämän lurituxen ajan Albinen ja Sergein pyllyt jauhoivat kuin ompelukone.
xxx/ellauri177.html on line 495: Hän oli täynnä tyyneyttä. Hänen paljaat kasvonsa muistuttivat kivipyhimyksen kasvoja, joita ei häirinnyt mikään hänen sisälmyxistään tuleva lämpö. Hänen sukkansa putosivat suorina poimuina, kuin musta käärinliina paljastamatta mitään hänen ruumiistaan. Albine perääntyi nähdessään rakkautensa synkän aaveen. Hän ei löytänyt vapaata partaakaan, vapaita hiuksia. Nyt hiän näki hänen leikattujen hiustensa keskellä kalpean täplän, tonsuurin, joka huolestutti häntä kuin tuntematon sairaus, vaikka kapi, joku paha kipeys, kasvamassa siellä syömään onnellisten päivien muistoja.
xxx/ellauri177.html on line 615: Kiusauksesta tuli hänen elämänsä maan päällä. Iän myötä hän ryhtyi ikuiseen taisteluun virheellisesti. Rakastiko Jumala sitten häntä enemmän tällä hetkellä? Suuret pyhät ovat kaikki jättäneet ruumiistaan ​​tuskallisen polun piikkejä. Hän yritti löytää lohtua tästä uskomuksesta. Jokaisella lihansa repeytymisellä ja jokaisella luiden halkeilulla hän lupasi itselleen poikkeuksellisia palkintoja. Taivas ei koskaan iskenyt häneen tarpeeksi lujasti.
xxx/ellauri177.html on line 733: Hän ei kuunnellut häntä, hän sanoi äkillisesti, hieman itkien:-- Vai niin! Minä muistan! Ja kun hän kysyi häneltä, hän ei vastannut. Hän oli juuri muistanut seminaarin kappelin tunteen harteillaan. Se jäinen mekko teki hänen ruumiistaan ​​kiveä. Sitten hänen menneisyytensä pappina otti hänet voittamattomasti takaisin. Epämääräiset muistot, jotka olivat heränneet hänessä matkan varrella Artaudista Paradouhun, korostuivat ja asettuivat itselleen suvereenia auktoriteettia. Samalla kun Albine kertoi hänelle onnellisesta elämästä, jota he viettäisivät yhdessä, hän kuuli kellojen soivan korkeudessa, hän näki hirviöitä jäljittelemässä tuliristejä suurten polvistuvien väkijoukkojen yllä.
xxx/ellauri292.html on line 452: Loppupeleissä Apollonios poistuu ruumiistaan Diktynnan temppelissä Kreetalla ja ilmestyy myöhemmin eräälle nuorelle miehelle osoittaakseen tälle sielun olevan kuolematon.
xxx/ellauri388.html on line 499: Ihminen on sitä, mitä hän syö, se on klassillinen totuus. Jos poika saapi tietää kirjoista tai vanhemmilta tovereilta, että 14 tai 15 vuoden ijässä sperma välttämättä eroittuu ja kerääntyy, ja että tämä tapahtuu hänen tietämättään ja tahtomattaan, — ettei hän voi sitä vastustaa, ja että terveyden säilyttämiseksi hänen on välttämätöntä aika ajoin tavalla tai toisella toimittaa ulos ruumiistaan tuota muodostusta, niin hän heti alkaakin menetellä tämän vakaumuksensa mukaan.
14