Mutta, koska mä olen rullannut loputtomassa määrässä existenssejä, jumalten hahmossa, ihmisten ja eläinten, mä kieltäydyn matkustelemasta pitempään, mä en halua enää tätä väsymystä! Mä hylkään mun ruumiin likaisen majatalon, lihasta pykätyn, veren punaaman, hirveen nahkan peittämän, täynnä säädyttömyyxiä; — ja korvauxexi mä saan lopultakin nukkua kaikista syvimmässä absoluutissa, nimittäin olemattomuudessa.
ellauri043.html on line 4215: Näiden olentojen yhtyeen päälle Omoroca, vanteexi taipuneena, levitti naisenruumiinsa. Mutta Belus katkaisi sen siististi 2 puolikkaaxi , teki maan toisesta puolikkaasta ja taivaan toisesta, ja nää 2 samista maailmaa kazelevat vastavuoroisesti toisiaan.
ellauri043.html on line 4526: Korkeemmalla kuin seetrit, se liitää sinisessä eetterissä. Valtavampana kuin tuuli, se ympäröi maailman. Sen hengitys tulee ulos tiikerien nenistä; sen ääni murajaa tulivuorissa; sen kiukustuminen on myrsky; sen ruumiin valeus kalventaa kuun. Se kypsyttää elon, se pullistaa korkit; se kasvattaa parran. Antakaa sille jotakin, se inhoaa pihejä!
ellauri043.html on line 5452: Tää on Arikian jumalatar, Virbius-demonin seurassa. Sen ylipapin, mezän kuninkaan, piti oleman salamurhaaja; — ja pakosalla olevat orjat, ruumiinryöstäjät, Salarian tien maantierosvot, Subliciuxen sataman rammat, kaikki Suburran hökkelikylän syöpäläiset ei löytäneet mieluisampaa palveltavaa!
ellauri043.html on line 5581: Siten mä selvisin ilman skandaalia, kuten muutkin elämän välttämättömyydet, kuten Mena kiduttaa neizeitä, ja suloinen Rumina joka suojelee imettäjän sinertävien suonien pullistamaa tissiä. Olin iloinen. Aiheutin naurua! Ja laajeten levollisesti mun ansiosta juhlija hengitti riemua kaikista ruumiinsa reijistä.
ellauri043.html on line 6396:

Mekko repee ja näyttää pornomimmin koko ruumiin, jolla on hoikka vyötärö ja ihan valtava perse, ja iso lainehtiva tukka joka peittää sen kokonaan.
ellauri043.html on line 6441:

Mun raivo vetää vertoja sulle. Mä huudan. Mä puren. Mulla on tuskanhikeä ja ruumiin näköä.
ellauri043.html on line 6528: Sen tukkanauhat, yheltä puolelta taaxepäin heitetyt, sekoittuvat sen selkäkarvoihin, ja toiselta puolelta ne roikkuu hiekkaan saakka, ja moshaa sen koko ruumiin mukana.
ellauri043.html on line 6975: Tulee hävittäjiä (tai tuulenpuuskia), täynnä merkillisiä ruumiinrakenteita. Siinä on alligaattorin päitä kauriin jaloilla, huuhkajia käärmeenpurstolla, tiikerinkuonoisia porsaita, aasinpyllyisiä vuohipukkeja, sammakoita karvaisia kuin karhut, virtahevon kokoisia kameleontteja, kaxipäisiä vasikoita joista päistä toinen itkee ja toinen ammuu, nelinkertaisia sikiöitä jotka on kiinni toisistaan navan kohdalta ja valssaavat kuin hyrrät, siivekkäitä mahalaukkuja jotka heittää häränpyllyä kuin mäkäräiset. Suoraan Brueghelilta.
ellauri045.html on line 40: Taistelu on elämän mauste; läheisimmätkin ystävyyssuhteet ovat jonkinlaista kilpailua, ja ellemme halua luopua kaikesta osaxemme tulleesta arvokkaasta, meidän on jatkuvasti kazottava jotakuta toista silmästä silmään ja ponnisteltava tappiota vastaan, olipa kysymys rakkaudesta tai vihasta. Pääsemme vieläkin haluamiimme tavoitteisiin rumiinvoiman avulla, voimakkaan luonteemme tai älykkyytemme ansiosta. Miehet ja naiset taistelevat keskenään rakkaudessakin. Urheilijat ratkaisevat paremmuutensa ruumiinkunnon mittelyssä; veltot taas istuvat pöyrdän ääressä shakkia pelaten tai keskustellen. Jokaisen ihmisten välisen kestävän siteen perustana ja vahvistajana on jokin kilpailun muoto. (RL Stevenson, Kalutut Palat kesäkuu 1967)
ellauri045.html on line 722: 30 vuotta myöhemmin Musta-asuinen mies kertoo Jacobille tutkineensa väkensä motiiveja ja aikeita sekä olevansa pettynyt heihin. Heidän löydettyään sähkömagneettisen esiintymän saarelta, Musta-asuinen mies oli kaivanut kaivon, joka johtaisi hänet Lähteen luo. Hän kertoo äidilleen rakentaneensa rattaan, jota kääntämällä hän vihdoinkin pääsisi pois saarelta. Kun hänen äitipuolensa saa tietää tästä, hän tainnuttaa Musta-asuisen miehen, tappaa tämän väen ja tuhoaa kaivon. Mies kostaa äitipuolelleen puukottamalla tämän kuoliaaksi. Jacob raahaa veljensä Lähteelle ja heittää tämän virtaan, joka vie tämän luolan sisään. Tämä muuttaa Musta-asuisen miehen savuhirviöksi, joka ryntää ulos luolasta. Jacob löytää veljensä ruumiin virrasta ja asettaa tämän sekä äitipuolensa ruumiit luolaan, josta Jack ja Kate löytävät heidät vuosituhansia myöhemmin.
ellauri045.html on line 740: Locken muodossa oleva Musta-asuinen mies kohtaa Richardin ryhmän vaatien tätä viemään hänet Jacobin luo. Päästyään Taweret-patsaan luo, Richard vastahakoisesti päästää miehen ja Benin tapaamaan Jacobia. Jacob tunnistaa ”Locken” veljekseen, sanomalla tälle: ”Löysit porsaanreikäsi.” Musta-asuinen mies toteaa, ettei Jacob tiedä, mitä hän joutui tekemään löytääkseen sen. Ben puukottaa Jacobin kuoliaaksi ja Musta-asuinen mies työntää ruumiin tuleen polttaen sen. Bramin ryhmä ryntää patsaan alle ja kohtaa Musta-asuisen miehen, joka kertoo heille Jacobin kuolleen, ja ettei heidän tarvitse enää suojella ketään. Ryhmä yrittää ampua miehen, mutta tämä muuntautuu savuhirviöksi tappaen kaikki ryhmän jäsenet. Mies lyö Richardin tajuttomaksi ja vie tämän viidakkoon.
ellauri049.html on line 959: Brisez, mon corps, cette forme pensive ! Hajottakaa, ruumiini, tää mietiskelijä!
ellauri051.html on line 787: 211 Little streams pass'd all over their bodies. 211 Pienet purot valuivat heidän ruumiinsa yli.
ellauri051.html on line 788: 212 An unseen hand also pass'd over their bodies, 212 Näkymätön käsi kulki myös heidän ruumiinsa yli,
ellauri051.html on line 1010: 422 I am the poet of the Body and I am the poet of the Soul, 422 Minä olen ruumiin runoilija ja olen sielun runoilija,
ellauri051.html on line 1118: 527 If I worship one thing more than another it shall be the spread of my own body, or any part of it, 527 Jos minä palvon yhtä asiaa enemmän kuin toista, se on oman ruumiini tai sen osan leviämistä,
ellauri051.html on line 1421: 821 They fetch my man's body up dripping and drown'd. 821 He noutavat mieheni ruumiin tippuvana ja hukkuneena.
ellauri051.html on line 1536: 933 Near by the corpse of the child that serv'd in the cabin, 933 Mökissä palveleneen lapsen ruumiin vieressä,
ellauri051.html on line 1592: 986 They are wafted with the odor of his body or breath, they fly out of the glance of his eyes. 986 Heitä leijuu hänen ruumiinsa tai hengityksensä haju, ne lentävät hänen silmiensä katseesta.
ellauri051.html on line 1927: 1310 Wrench'd and sweaty -- calm and cool then my body becomes, 1310 Jakoavaimella ja hikinen -- rauhallinen ja viileä, sitten ruumiini muuttuu,
ellauri053.html on line 276: Tää Paavon teinilaulu on kyllä vielä aika sovinnainen rykäisy, hukkapätkä joka tuskin ylettyy kusilaarin reunalle Aaro Hellaakosken hauin rinnalla. Ne on kuin Eski ja Vesku rinnan kulttixen vessassa. Näin sun kazeen. Kökköä: huminoimaan, kera, tulee mieleen nakit muussin kera. Nakit muussilla kuullostaisi jotenkin reilummalta. Ei liity tähän, mutta siinä on samaa fiilistä kuin sanassa keho, ruumiin sijasta. Se on eufemismi. Mut lienee kohtuullista sanoa, ettei Puovon latva vielä oikein ole vireessä. Puussa ei ole ihan kaikkea hänen vihreyttänsä. No kevät on vasta alulla. Eino Leinon uhoilua nuori Paavo kenties matkii lähinnä.
ellauri060.html on line 793: ruumiinryöstäjä

ellauri060.html on line 1104: Eka Agapetus googlessa on paavi Rakastettava. Agapetus oli roomalaissyntyinen katolisen kirkon paavi, jonka paavius kesti alle vuoden 13. toukokuuta 535 – 22. huhtikuuta 536. Hän kuoli Konstantinopolissa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin Roomaan 20. syyskuuta 535. Hän oli murhatun papin poika, josta tuli Rooman piispojen tuomiorovasti kunnes hänet valittiin paaviksi. (Eipä valittu Barkmannia paavixi. Tuomiorovastixikin pääsi ihan armosta. Pojat pettyneinä muutti nimen Carlsonixi.) Hän oli hyvin iäkäs tullessaan valituksi paaviksi, ja vastusti areiolaisia kiivaasti. Paasikivi ja Kekkonen oli Soinin areiolaisia. Areiolaisten mielestä poika oli vain jehovan puhetta, ei jumala. No tulihan tähän liuta selityxiä.
ellauri063.html on line 198: Hjelt-instituutti: ELSA Helsingin järjestämä excursio Hjelt-instituutin oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen oli huippumenestys. Aluksi tunnelma oli harras, mutta odottava. Monen mielessä tuntui pyörivän ajatus siitä, että pystyykö seuramaan koko toimenpiteen. Suurin osa pystyikin. Yleisesti ottaen vaikeinta katsottavaa oli preparaattorin työn seuraaminen, erityisesti kallon poraaminen ja rintalastan irrottaminen. Osanottajat olivat kaikesta huolimatta aktiivisia, ja kysymyksiä esitettiin niin paljon, että ylitimme meille varatun ajan. Kokemus oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Nyt meillä on jonkinasteinen kuva siitä, miten oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa selville saatuja tietoja voidaan hyödyntää rikosprosessissa.
ellauri063.html on line 562: Qìgong: kiinalainen oppi ruumiin qin eli energian ylläpidosta, vahvistamisesta ja elvyttämisestä ruumiillisen liikunnan ja henkisten harjoitusten avulla. Päämääränä on "terve sielu terveessä ruumiissa".
ellauri065.html on line 230: Jake ei tykkää pelkästä kapitalismin kritisoinnista. Se odottaa taideteosten yhteiskuntakäsitykseltä enemmän verta ja ruhonkappaleita, lihaa ja aistinvoimaista ruumiinfenomenologista otetta. Se on kuin Rousseaun herra Wolmari joka tykkää kazoa ihan vierestä kuin toista raiskataan tai viilleskellään veizellä. Sellasta kandaulismiä. Olkoon vaan Sixin kuvaus kapitalismista alkeellinen ja naiivi, sen nakukohtauxet on kuumottavia. Kun turjakkeet tekevät rivoja eleitä, Jaken alapäässä palat loxahtavat kohdalleen nautinnollisesti. Rulla vessapaperia on hyvä pitää mukana.
ellauri067.html on line 571: Luku 1 oli 232 sivua. Tavallinen romsku olis ohi jo. Mikähän olis sen darwinistinen resumee? EAT FUCK KILL. Eipä juuri midiä. EAT: Banaanipirtelö. Pahoja karkkeja. Designerhuumeita. Täytekakkuja. Jotain salaliittokähmintää. FUCK: muutama pornahtava irrallinen pano, perään- ja suihinotto ja paljon paljon käteenvetoa. KILL: Ikävystyttävää pommitusta ja muuta sotaleffaskeneä. Kokonaisvaikutelma: hyvin hajanaista heittoa. Yhtään kunnollista luonnetta. Eipä tällä juuri kuuhun mennä. Loppupeleissä hämmästyttää kuinka vähän erilaisia halpoja väristyxen aiheita striped-ass babooneille on tarjolla. Ne alkavat toistua jo ennen puoltaväliä. Nenät, penixet, pyllynreijät, ne voi laskea neljän käden sormilla ruumiinaukoista.
ellauri069.html on line 374: Moby-Dick—eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli—oli olevinaan vaikeasti luettava, ja onhan se. Sen pursuaa akromegaalisesti novellin kokoluokasta, sen esseemäiset harhailut valaanpyyntitieteessä jarruttaa juonen kehitystä koko valaan keskiruumiin matkalta, sen kaxsimielinen symbolismi on mahollista ja pakkokin tulkita jättimäisexi vertauskuvaxi jostakin (mistäkö? No kikkelistä taas, ks. mun Moby-paasaus.). Toisen kautta, Mobyssa ei ole yhtään kuvaa eikä tunnelmaa missä ei olisi suht selvä missä mennään kirjaimellisesti ottaen. Mobya voi olla vaikee tulkita, muttei vaikee lukea.
ellauri069.html on line 527: Fysiognomia (< m.kreik. φυσιογνωμονία, fysiognomonia) on oppi, jonka mukaan ihmisen ulkomuoto, erityisesti kasvonpiirteet, ovat yhteydessä henkilön persoonallisuuteen. Sen avulla ajateltiin esimerkiksi henkilön luonteenpiirteiden olevan pääteltävissä kasvonpiirteistä ja ruumiin ominaisuuksista. Fysiognomia on läheistä sukua frenologialle.
ellauri070.html on line 376: Miranda ei ennen 1930-luvun loppua käyttänyt alkoholia eikä tupakoinut. Tuolloin alkaneen alkoholismin lisäksi hän käytti säännöllisesti amfetamiinia, ja samalla hänen sydämensä heikkeni. Foi Americanizada, na verdade. Hän kuoli sydänkohtaukseen The Jimmy Durante Show’ssa esiintymisen jälkeen. A&E Networkin biografiajaksossa on surullista filmimateriaalia Mirandan esiintymisestä 4. elokuuta. Tanssiohjelman jälkeen Miranda sai tietämättään pienen sydänkohtauksen ja oli kaatumaisillaan. Durante oli hänen vieressään ja auttoi häntä pysymään jaloillaan. Miranda hymyili, heilutti kättään yleisölle ja käveli viimeisen kerran lavan taakse. Hän menehtyi seuraavaan aamuun mennessä 46-vuotiaana. Hänen ruumiinsa lennätettiin pian Brasiliaan, jossa julistettiin maansuru. Hänet haudattiin São João Batistan hautausmaalle Rio de Janeiroon. Siellä hän lepää vieläkin, ellei ole kuollut.
ellauri071.html on line 507: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on todennut kumariinin olevan maksalle myrkyllinen aine (hepatotoksinen) ja suosittelee kumariinille siedettävän päiväsaannin rajaksi 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden vuorokaudessa. Kanelin säännöllinen käyttö ei siksi ole suositeltavaa, sillä lapsille pienetkin annokset voivat olla haitaksi. Harvinainen ja kalliimpi ceyloninkaneli (Cinnamomum zeylanicum) sisältää kumariinia huomattavasti vähemmän.
ellauri071.html on line 558: Malkuth liittyy ihmisruumiin anuxeen, etenkin naispuoliseen. Obit anus abit onus, ikäänkuin. Anus on ruumiin "filtteri", josta saasta pökästään ulos ja siitä Qlipottiin. Eli niinkun joku istuu pyllyllään meditoimassa, sen persereikä ottaa kontaktia maaemoon, paizi jos se istuu tyhjän päällä pöntöllä tai on justiinsa levitoimassa.
ellauri072.html on line 248: - Eikö se nyt kuitenkin näytä toimivan juuri päinvastoin? Se johtaa kaikkea sitä mistä sen izensä sanotaan koostuvan, vastustaa sitä lähes kaikessa koko elämän ajan ja hallizee sitä kaikin tavoin, toisinaan kurittaen sitä ankarammin ja vaivojen avulla, esimerkixi urheilun ja lääkintätaidon alalla, toisinaan lempeämmin, puhutellen ruumiin haluja, kiihkoja ja pelkoja uhkaavaan tai varoittavaan sävyyn, niinkuin ize olisi vieras kaikelle tälle. Näin Homeroskin esittää asian Odysseiassa, kun hän sanoo Odysseuxesta:
ellauri072.html on line 256: - Vai arveletko hänen tätä sepittäessään ajatelleen, että sielu on harmoniaa, jota ruumiin halut, kiihkot ja pelot ohjailevat? Eikö päinvastoin, että sielu ohjaa ja hallizee näitä ja että ne se on jotkin paljon jumalallisempaa kuin harmonia?
ellauri073.html on line 399: Se kommentoi ajatusten hajoamista, onnen ja ikävystymisen liittoa, ja ihmisruumiin kauneuden ja hirveyden käänteissuhdetta. Fiktiossa on kyse siitä mitä on olla vitun ihminen. Se halusi kirjoittaa moraalisesti kiihkeää ja kiihkeän moraalista fiktiota, jotta lukijana tuntisit olevasi vähän vähemmän yxin sisäpuolelta.
ellauri077.html on line 375: Näin unta että olin naimisissa ja mulla oli lapsi ja se kuoli, ja sen vahamaisen ruumiin päältä mä sanoin vaimolleni: "Kazo meidän kultaa! kohta se happanee; tällä lailla kaikki loppuu."
ellauri078.html on line 186: Spreads o'er his Body on the Tree; hetkellä suuren sovinnon. levii sen ruumiin päälle puussa;
ellauri079.html on line 324: Tässä ei nyt kerkiä kertoa pitkästi miten Plaatto asiasta selviää, riittäköön lyhyt summary. Ensin se kazoo miten oik.mukaisuus toimii valtiossa, ja sitten vasta sielussa. Juttu on se ikivanha rebublikaaninen tarina ihmisruumiin osista ja erittäin tärkeästä mahalaukusta. Eli syntyy työnjakoa, ja porukka jakautuu luonnostaan farmareihin ja käsityöläisiin, mutta sit tarvitaan myös näitä mahalaukkuja, suolia ja perseitä, ja niiden turvaxi armeija ja johtoon filosofikuningas. Tää on taloudellsta, väittää Plaatto, muuta perustelua ei anneta. Eliskä toi sääntö ‘yxi henkilö - yxi jopi’ (R. 370a–c; 423d). Ei vitussa, sanoo uusliberaali, paljon parempi tää järjestys missä huipulla on vähän ihmisiä ei mitään jopia, ja pohjalla vitusti ihmisiä jokaisella kolme neljä jopia.
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri093.html on line 156: Neen mukaan kirkko Kristuksen ruumiina oli yksinkertaisesti sydämenlaajennus ja ilmiasu ylösnousseesta Kristuksesta. Sen oma ruumis oli sittemmin suht huonokuntoinen. Sillä oli tubi. Kolmenkymmenen vuoden iässä vuonna 1934 hän avioitui Charity Changin kanssa. Peggy jäi soittelemaan lehdellä. Viirusilmät naivat viirusilmiä, eikä pitkäneniä.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri096.html on line 370: Augustinuksen mukaan hyvä elämä tarkoittaa pyhitettyä elämää, jossa ruumiin tarpeita on hillittävä. Augustinuksen mukaan kaikki ihmiset tuntevat totuuden, joka on Kristus, Jumalan Sana. Kääntymällä ulkoisesta maailmasta askeettisen elämän kautta sielun sisälle ihminen löytää itsestään sisäisen opettajan, joka on Kristus-Logos (kr. logos = 'sana'), yksi Kolmiyhteisen Jumalan persoonista, joka jatkuvasti pitää maailman olemassa. Augustinuksen merkittävimpiä ja kiistellyimpiä oppeja onkin hänen teologinen tietoteoriansa, ns. illuminaatio-oppi, jonka mukaan kaikki tietäminen ja ajattelu perustuu näkymättömiin ideoihin, jotka voidaan tuntea vain Logokselta tulevan valaisun kautta. Myös pakanat pystyvät Augustinuksen mukaan tietämään mikä on hyvää ja tuntemaan Jumalan näkymättömän olemuksen, mutta heillä ei ole voimaa toimia sen mukaan. Vain kirkon opetuksen ja sakramenttien kautta ihminen voi tulla Jumalan armon piiriin, ja tämä armo antaa ihmiselle voimaa tehdä hyvää niin, että hän ei vain tiedä mikä on hyvää vaan myös kykenee tekemään sitä.
ellauri097.html on line 523: Ferranten henkilöt on tyyppejä, kuin Klezmerin ruumiinrakenneluokituxia. Niiden käytös ja reaktiot ovat ennustettavia. Ei se silti ole huono. Se on kuin Thefrastoxen pikku vihkonen. Nää ei ole niinkään klisheitä kuin just luonnehdintoja.
ellauri100.html on line 91: Ernst Kretschmer (8. lokakuuta 1888 Wüstenrot, Saksa – 8. helmikuuta 1964 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen psykiatri. Kretschmer tuli tunnetuksi erityisesti ruumiin ja sielun rakenteen vastaavuutta koskevista töistään. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa teos Nerous ja ihminen (1950).
ellauri100.html on line 99: Kretschmer on se ruumiinrakennetyyppi, joka tunnetaan mielisairausluokituxestaan. Se oli eräs ensimmäisiä moderneja konstituutioon eli pärstäkertoimeen perustuvia. Ei siinä mitään uutta ole, kaikki on aina tietäneet Shakespearen tavoin että tyypin luonteen voi päätellä sen ulkonäöstä. Onko se mikään ylläri että pikku ruipelot on väpelöitä ja umpiluupäät muskelimasat rehentelee voimilla? Nehän onkuin sonni ja kirppu lehmihaan aidalla. Luokituxessa on neljä perusruumiinrakennetta:
ellauri100.html on line 130: Jokainen näistä ruumiinrakennetyypeistä liittyi Klezmerin mielestä luonteenpiirteisiin, ja äärimmäisyyxiin mentäessä, vastaaviin mielisairauxiin. Hän kirjoitti että läskit ovat harvoin skizoja, ja loput taas harvoin bipolaarisia. Eliskä skizot on tavallisesti laihoja tai muskelimasoja. Klezmer arveli että pyknikot ovat ystävällisiä, läheisriippuvaisia ja seurallisia. Niillä on taipumusta maanis-depressiivisyyteen. Pikku väpelöillä oli taipumusta introversioon ja pelkuruuteen. Siitä on vaan lyhyt matka skizofreniaan. Tähän ei virallisesti enää psykologiassa uskota. Vaikka tottahan se on, vai mitä? No entäs muskelimasat ja rumat? Mitä mielitauteja niillä tuppaa olemaan? Onko ne luonnevikaisia?
ellauri107.html on line 625: Vähän parannusta verrattuna kreikkalaiseen filosofiin joka sanoi (kukahan se oli?): meillä on hetairat viihteexi ja ostohuorat ruumiin tarpeixi, ja sitten vielä vaimot jotka poikii meille laillisia lapsia ja joiden tehtävä on pitää huolta laskuista.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri115.html on line 528: Kuiteskin tää näkyvä maailmankaikkeus koostuu aineesta, hajallaan olevasta ja kuolleesta [Jalkanuotti: mä olen kovasti yrittänyt ymmärtää elävän molekyylin käsitettä, mutta turhaan. Idis että aine tuntisi ilman aisteja näyttää mulle käsittämättömältä ja ristiriitaiselta. Voidaxeni hyväksyä tai hyljätä tän ajatuxen mun pitäis ensin ymmärtää se, ja täytyy myöntää ettei se ole onnannut.], jolla ei ole mitään elävän ruumiin koheesiosta, organisaatiosta, eikä jäsenten yhteistunteesta, sillä on varma juttu että me jotka ollaan osia ei olla tietoisia kokonaisuudesta. Tää sama universumi on liikkeessä, ja sen liikkeet on järjestyneitä, muuttumattomia ja lainalaisia, sillä ei ole mitään sitä vapautta mikä näkyy apinoiden ja muiden elukoiden spontaaneissa liikkeissä. Niin että maailma ei ole joku jättimäinen eläin joka liikkuu izestään; sen liikkeet johtuu siis jostain ulkopuolisesta syystä, syystä jota en pysty havaizemaan, mutta pieni ääni pääni sisällä tekee tän syyn niin ilmeisexi että mä en voi kazoa auringon kulkua kuvittelematta jotakuta pyörittämästä äsitä, ja kun maa pyörii mä olen näkevinäni käden joka antaa sille vauhtia. [Tämmönen mikkihiirimaailmankuva on valtaosalla uskovaisia, koska uskovaiset haluu uskoa että juuri näin on laita. Will to believe, sanois James.]
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri115.html on line 659: Ei mikään aineellinen luomus ole izessään aktiivinen, ja mä oon tosi aktiivinen. Turhaan sä yrität tästä jankata; mä tunnen sen, ja tää tunne puhuu mulle niin kovalla äänellä että järjen ääni hukkuu siihen. Mulla on ruumis johon muut ruumiit joskus tunkeutuvat, ja se puolestaan tunkeutuu niihin; ei ole mitään epäilystä tästä edestakaisesta liikkeestä; mut mun halu on riippumaton mun aisteista; mä suostun tai mä panen vastaan; mä annan perixi tai pääsen päälleppäin; ja mä tiedän mainiosti izessäni milloin mä oon saanut mitä mä tahdoin ja millon mä vaan annoin perixi mun passiohedelmälle. Mulla on aina tahdonvoimaa, muttei aina voimaa tehdä mitä mä tahdon. Kun mä annan perään kiusaajalle mä antaudun ulkoisen kalun ohjattavaxi. Kun mä syytän izeäni tästä heikkoudesta, mä kuuntelen vaan mun tahtoa; mä oon mun paheideni orja, mutta vapaa mies katumaan niitä uudestaan ja uudestaan; tää vapauden tunne ei koskaan häviä musta, paizi kunmä teen ize väärin ja kun mä pitkän päälle estän sielunääntä protestoimasta ruumiin arvovallalle.
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]
ellauri117.html on line 103: Tarkatkaa luontoa ja seuratkaa sen osottamaa tietä. Se harjottaa lapsia lakkaamatta; se karkaisee niiden voimat kaikenlaisilla koettelemuksilla; se opettaa niille aikaisin mitä tuska ja kärsimys on. Hampaiden puhkeaminen synnyttää niissä kuumetta; kova vatsakipu tuottaa niille kouristuksia; vahva yskä on vähällä tukehduttaa ne; vatsamadot niitä vaivaavat; verenrunsaus turmelee niiden ruumiinnesteet; eri hapot käyvät ja synnyttävät niiden ihoon vaarallisia vihoittumia. Melkein koko tämä alkuikä on täynnä tauteja ja vaaroja. Puolet kaikista lapsista, jotka syntyvät maailmaan, kuolee ennen kahdeksatta ikävuotta. Kun nämä koettelemukset ovat ohitse, lapsi on vahvistunut, ja niin pian kuin se oppii elinvoimiaan käyttämään, tulee elämän perustus varmemmaksi.
ellauri118.html on line 738: That should the Nobler Part inflame, Jonka pitäsi tulehduttaa jalo ruumiinosa,
ellauri118.html on line 925: Kun Jooramin kuoltua Ahasjakin kuoli taistelussa – hän haavoittui Jeehun sotilaiden ampumasta nuolesta mutta onnistui pakenemaan Megiddoon jossa kuoli haavoihinsa – Jeehun käskystä Isebelin palvelusväki tappoi emäntänsä työntämällä hänet oman palatsinsa ikkunasta suoraan tulossa olevien sotavaunujen eteen. Isebel murskaantui elävältä Jeehun hevosten kavioihin ja vaunujen pyöriin; haaskoja syövät villiintyneet koirat söivät hänen ruumiinsa ja siten täyttivät profeetta Elian lausuman kauhean ennustuksen.
ellauri118.html on line 935: »Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: ”Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin, ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.”»
ellauri132.html on line 433: