Lattakullasta tehty ketju, joka menee leuan alla, nousee sen poskiin, kiertyy spiraalina sen sinisexi puuteroidun tukan ympärille, laskeutuen alas hartioihin ja kiinnittyy sen rintan timanttiskorpioonilla, joka näyttää kieltä sen tissiväliin. 2 suurta valkoista helmeä venyttää sen korvia. Sen silmäluonten reunat on ehostettu mustixi. Sillä on vasemmassa poskipäässä ruskea luonnonluomi; ja se hengittää suun kautta, ikäänkuin korsetti puristaisi.

Se vollottaa, pää nojallaan pylvääseen, hiuxet roikkuen, ruumis kiedottuna pitkään ruskeaan afgaaniturkkiin.

Ivan Ivanovitshin tekee kovasti mieli Ivan Nikiforovitshin pyssyä, jonka se koittaa vaihtaa ruskeaan sikaan ja 2 säkilliseen kauroja.
ellauri326.html on line 505: Agafja Fedosejevnalla oli tanu päässä, kolme nystermää nenässä ja kahvinruskea, keltakukkainen viitta yllä. Hänen vartalonsa oli kuin tynnyri, ja sentähden oli yhtä vaikea löytää hänen vyötäisiään kuin nähdä nenäänsä ilman kuvastinta. Hänen jalkansa olivat lyhyet ja paksut kuin kaksi patjaa. Hän juorusi mainiosti, söi aamuisin keitetyitä punajuurikkaita ja sätti ja haukkui pontevasti. Kaikissa näissä vaihtelevissa toimissa hänen kasvonsa eivät hetkeksikään muuttaneet ilmettään, mihin tavallisesti vain naiset kykenevät.
ellauri326.html on line 510: Mutta ennenkuin käymme eteenpäin, pitää ehdottomasti tutustuttaa lukijaa tähän huomattavaan henkilöön. Anton Prokofjevitsh Golopus on kerrassaan hyvä mies tämän sanan täydessä merkityksessä: jos joku Mirgorodin kunnianarvoisista henkilöistä lahjottaa hänelle kaulahuivin tai alusvaatteet — niin hän kiittää; jos joku näppää kevyesti hänen nenäänsä — niin hän kiittää silloinkin. Jos häneltä kysyttiin: "Miksi, Anton Prokofjevitsh, teidän takkinne on kanelinvärinen, mutta hihat siniset?" niin hän tavallisesti vastasi: "Niin, teillä ei sellaista olekkaan! Mutta antakaahan olla, kun se kuluu, niin muuttuu kokonaan yhdenväriseksi!" Ja todellakin, auringon vaikutuksesta alkoi sininen kangas muuttua kanelinväriseksi, ja on nyt aivan samaa väriä kuin takkikin. Mutta mikä kummallista, Anton Prokofjevitsh käyttää kesällä verkavaatteita ja talvella nankinikankaisia. Anton Prokofjevitshilla ei ole omaa taloa. Hänellä oli kyllä sellainen ennen kaupungin laidassa, mutta hän möi sen ja osti tummanruskean kolmivaljakon ja pienet vaunut, joilla ajeli vierailuille ympäristön tilanomistajain luo. Mutta kun hevosista oli paljon vaivaa ja tarvittiin rahaa kauroihin, niin Anton Prokofjevitsh vaihtoi hevoset ja vaunut viuluun ja piikaan ja sai vielä 25 ruplan setelin välirahaa. Sitten hän möi viulun ja vaihtoi piian kullalla koristettuun safiaaninahkaiseen tupakkakukkaroon, ja nyt ei ole kenelläkään sellaista tupakkakukkaroa kuin Anton Prokofjevitshilla. Tästä hyvästä hän ei enää saata ajella maaseudulle, vaan on pakotettu pysymään kaupungissa ja viettämään yönsä eri taloissa milloin minkin aatelismiehen luona, etupäässä siellä, missä mielellään hänen nenäänsä näppäillään. Anton Prokofjevitsh tahtoo syödä hyvin ja pelaa joltisesti Mustaa-Maijaa ja Mylly-Mattia. Tottelevaisuus on hänen elementtinsä, ja sentähden hän otti heti hatun ja kepin ja läksi.
ellauri332.html on line 280: Pelkästään otsikon perusteella voit todennäköisesti arvata, mistä "Nymfomaniacissa" on kyse. Elokuvan selkeä "vain aikuisille" -aihe riittää yleensä herättämään tarpeeksi kiistaa saadakseen ihmiset puhumaan, mutta tässä tarinassa on muutakin Huhut ovat pyörineet tämän elokuvan ympärillä sen julkaisusta lähtien, mukaan lukien tapahtumapaikat ja näyttelijöiden väliset simuloimattomat intiimi kohtaukset joissa se ihan oikeasti kirnusi siellä. Elokuva on ollut niin kiistanalainen, että se julkaistiin vain muutamissa valituissa elokuvateattereissa ruskeassa kääreessä toisella lähettäjännimellä
ellauri336.html on line 673: Akivan vaimo Raakel oli hurskas nainen ja myös poikkeuksellinen siveä ihminen, jopa siinä määrin, että – ja tässä kohtaa rouva Hiiri pitää tehotauon - hän kerran tökki neuloja pohkeisiinsa estääkseen hameenhelmaansa nousemasta ruskeassa tuulessa ja paljastamasta hänen polvilumpioitansa.
ellauri346.html on line 116: Katso videolta koskettava hetki: Jorma Uotinen ja Esa Saarinen kantoivat Aira Samulinin arkkua. Onnexi oli köysi välissä, muuten olis Aira voinut kierähtää lyhkäsemmän Eskin hollille. Samulin oli suunnitellut itse omat hautajaisensa ja niiden kutsuvieraslistan. Kazotaan kuinka monella on minihame, mietti Jorma Uotinen toiveikkaana. Jormalla on vaikea suhde ruskeaan. Aira Samulin: kun vedän vitun päähäni, kaikki kazovat. Tämä on vartaloni kaunein kohta.
ellauri348.html on line 111: luodaan uutta tai kuvitellaan jotain, joka halutaan saavuttaa. Se on maailmankaikkeuden uusiutuvaa energiaa, joka innostaa meitä, ettemme menettäisi luottokelpoisuuttamme ja Lidlin äpin suomia etuilumahixia. Toivo ajaa angloamerikkalaisen kaivosfirman poraamaan aapasuolla koereikiä vaikka Suomen laki kieltää kaivostoiminnan luonnonpuistossa. Mutta kaivosfirma toivoo että Suomen laki voi tässä kohin vielä muuttua. Suomen NATO-jäsenyys vahvistaa sen toivoa. Toivo on kaikkien saatavilla, eikä se esitä mitään oletuxia, vaatimuxia, ratkaisuja eikä tarkasteluja. Se ei pidä parempana ketään, eikä vahdi oletko riittävän hyvä toivomaan. Kell onni on, se onnen jakakoon, levittäköön legginsit levälleen joululahjaxi takaa maistuvalle ruskealle matupojalle.
ellauri348.html on line 363: Paavin runossa Eloisa tunnustaa tukahdutetun rakkauden, että hänen kirjeensä on herännyt uudelleen. Hän muistelee heidän entistä yhteistä elämäänsä ja sen väkivaltaisia seurauksia vertaamalla "nuhteeton Vestalin" onnellista tilaa omaan menneisyyden intohimon ja surun uudelleenelämiseen. Sen muisto muuttaa maiseman synkäksi "ja hengittää ruskeampaa kauhua metsään" (rivi 170). Sen mezän uumeniin. Se häiritsee hänen uskonnollisten virkojensa suorittamista, missä Abelardin kuva "varastaa Jumalani jalkoväliin" (rivi 267). Mutta koska heidän väliset suhteet ovat hänelle nyt munattomana mahdottomia, hän neuvoo hiäntä pyyhkimään hänet muististaan ja odottaa kuoleman vapautumista, kun "yksi ystävällinen hauta" yhdistää heidät (rivi 343).
ellauri349.html on line 566: Eskin lahjoilla ei olis kannattanut lähteä runolle, tulos on vitun kökköä. "Pafos-seminaarin asetelma sallii hienovaraisuuxia, joissa ihmiskokemus, avautuen sisäänpäin syvyyssuunnasssa, rohkaistuu ulospäin, uskaltaututuu kontaktiin, ja jatkaa taas takaisin sisään, kokonaisuuden voimistuessa puhtausytimissään ylärekisterilllisen väreilyn ehdoin." Sisään ulos sisään ulos, schneller schneller. Kun ajattelee Esa Saarista, M.A. Nummista, Vesa-Matti Loiria, Paula Vesalaa ja Satu Silvoa, alkaa etoa. Syyläisiä egoja. Tää koko kirja on pelkkää pastöröintiä. Käynkö äidin haudalla tarpeexi usein? Vienkö kukkia? Kaikki klisheet suoraan Disney- ja Netflix sarjoista. Leocadia sivelee ruskean valokuvan jalkapuolta fasistia.
ellauri362.html on line 492: Fays katselee hämärästi ruskeaa tavallista,
ellauri372.html on line 370: Pompeius itse meni temppelin pyhimpään, jonne vain ylimmäinen pappi sai mennä ja häpäisi sen. Hän ei poistanut mitään, ei sen aarteita eikä varoja, tekipä vain pienen ruskean lahjoituxen kaikkeinpyhimpään, ja seuraavana päivänä hän käski pyyhkimään temppelin ja sen rituaaleja jatkaa. Pompeius suuntasi sitten takaisin Roomaan ja otti Aristobuluksen mukaansa voittokulkueeseensa.
ellauri382.html on line 424: Kivi oli kolme jalkaa korkea - tai olisi ollut, jos se olisi seisonut. Se makasi puoliksi hautautuneena pehmeään ruskeaan maahan, sen kirjoitus oli taivasta päin kuivattujen lehtien läpi. Kun lehdet harjattiin pois, sanat erottuivat ilmoituksena ja arvoituksina:
ellauri382.html on line 430: Hallituksen asiakirjat kuvailivat Tom Moreheadia maanviljelijänä ja puuseppänä, 5 jalkaa 8 tuumaa pitkä, ruskeat silmät, mustat hiukset ja "keltainen" tai "vaaleanruskea" iho. Hänen fyysiset ongelmansa lueteltiin eri tavoin maksan, sydämen, suoliston ja alaselän vaivoiksi. Vuotta ennen kuin hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1913, eläketoimisto lopulta hyväksyi hänen sanansa ja James W. Moreheadin sanan, että Thomas oli sen ikäinen, jonka hän väitti olevansa. Sen mukaisesti uupuneen vanhan sotilaan eläke nostettiin korkealle tasolle 20 dollaria kuukaudessa.
ellauri386.html on line 78: Yksi Dostojevskin ystävistä, Miljukov, neuvoi häntä palkkaamaan sihteerin. Dostojevski otti yhteyttä pietarilaiseen pikakirjoittaja Pavel Olkhiniin, joka suositteli oppilastaan, kaksikymmentävuotiasta Anna Grigorjevna Snitkinaa. Hänen pikakirjoituksensa auttoi Dostojevskia saamaan Pelinpelaajan valmiiksi 30. lokakuuta 26 päivän työn jälkeen. Hänellä oli vaaleanruskeat, hieman punertavat hiukset, hän käytti hiushoitoainetta ja kampasi kaljuaan ahkerasti... hänen silmänsä olivat erilaiset: toinen oli tummanruskea, toisella pupilli niin iso, että et voinut nähdä sen väriä. Silmien omituisuus antoi Dostojevskille salaperäisen vaikutelman, ja ne näyttivät epäterveiltä. Kuukauden koeajan jälkeen 15. helmikuuta 1867 Dostojevski avioitui Snitkinan kanssa Trinity-katedraalissa Pietarissa. Rikos- ja rangaistuksesta ansaitsema 7000 ruplaa ei kattanut heidän velkojaan, joten Anna joutui myymään arvoesineensä.
ellauri389.html on line 183: Ivan Tsvetkov, Pietarin kansainvälisten suhteiden apulaisprofessori, kiittää Lucasia termin moderneista käyttötavoista. Sekä Trumpia siitä että hän vapautti historioizijat kulttuurisesta käänteestä, joka taantumuxellisesti peukutti ylärakenteen avainmerkitystä historian selityxessä. Merkitystä peliin eikä pelkkää vasaraa ja sirppiä. Idealismia siis ruskeassa käärössä toisella lähettäjänimellä.
xxx/ellauri010.html on line 1290: ruskean tuulen viestin tuojana.

xxx/ellauri027.html on line 709: Jevgeni Popovin novellissa Jumalan silmä ruskea silmä kazoi ylös puisessa jalkakäytävässä olevasta oxanreijästä. Sinne piiloutunut häiskä kurkisteli jalankulkijattarien hameiden alle, monilla niistä ei ollut lainkaan aluspöxyjä. Ihmisissä on paljon hyvää mikä ei näy päälle kun vaan osaa eziä.

xxx/ellauri057.html on line 1451: Elinaa kismitti kun joku oli sanonut Tatusta ettei se ollut vapautunut henki. Ehkä ei, ei ollut Tatusta arimatialainenkaan. Kuka niin? Kai se Jooseppi joka lainas hautaluolaa Jepelle. Sepä se. Arimatiaa ei edes ole. Uikipedian mukaan Joose ize haudattiin Glastonburyyn. Tatukin meinaa eze olis jostain pohjosesta. Ehkä Oulusta. Silmät kuitenkin on mulperin väriset. Siis punaruskeat.
xxx/ellauri084.html on line 520: Ronald Harmon Brown (August 1, 1941 – April 3, 1996) oli Amerikkalainen poliitikko. Hän palveli Yhdysvaltojen Kauppasihteerinä Presidentti Bill Clintonin ykköskaudella. Ennen tätä hän oli Demokraattisen Kansallisen Komitean (DNC) tuolimies. Hän oli ensimmäinen mutiainen näissä hommissa. Hän oli oikeasti ruskea. Hän kuoli 34 muun kansa 1996 lentokonerysähdyxessä Kroatiassa.
xxx/ellauri084.html on line 535: Ronald Brown (Riippumaton, ruskea) pyrki U.S. Taloon edustamaan Tennesseetä 7. Kongressialueelta. Hän hävisi yleisissä vaaleissa Marraskuu 3, 2020. Brown täytti Äänestyspedian Ehdokassidosryhmäkyselyn v 2020. Klikkaa tästä nähdäxesi kyselyvastauxet.
xxx/ellauri103.html on line 107: Viime aikoina on keskusteltu kiihkein äänenpainoin siitä, kuka saa esittää ja ketä. Äskettäin Simpsonit-sarjassa vuosikymmeniä työskennellyt ääninäyttelijä Harry Shearer siirtyi sivuun (siirtyi toiseen palveluun) tohtori Hibbertin roolista, koska tämä on musta. Piirrossarjassa valkoihoinen ei voi enää toimia värillisen hahmon äänenä. Kirjassaan Krohn kysyy, kuuluuko nykyvaatimuksiin se, että esimerkiksi pedofiilia esittävän näyttelijän pitää olla itsekin pedofiili. Monet neekerithän on esimerkixi pedofiilejä, esim. se takavuosien kiltti setähahmo sitcomista (Bill Cosby). Aika samannäköinen kuin Bing Crosby, mutta ruskeampi.
xxx/ellauri103.html on line 548: Mites Nikellä menee näin 20v myöhemmin? Ihan hyvin kiitos kysymästä. Se myy sekä valkoisia lenkkitossuja swoosh merkillä että ruskeita patikointikenkiä ruskealta patikointikenkätuotelinjalta. Urheilijat ja muut lerppahuulet yhä tatuoi napaansa swoosh tuotemerkkiä.
xxx/ellauri121.html on line 356: Mikä muu on toisin? No June on 168 cm eli 5´6´´ hilkka päässä ja kassi kädessä, 2 tuumaa pitempi kuin Peggy ja 3 tuumaa pitempi kuin Elizabeth Moss. Sen tukka on ruskea pro blondattu, Aunt Lydia ei ole luiseva ja kulmikas kuten kirjassa vaan amerikkalaisittain small fat kokoa. Serena Joy ei ole vanha kääkkänä vaan paljon Junea näyttävämpi tshekkikaunotar. Commander Fred Waterford on kirjassa harmaaselkä eikä yhtä luikero kuin leffan irkku hipsterwiixi rajajooseppi.
xxx/ellauri123.html on line 351: Steve Jobsin jälkeen paras minimalisti oli äiti Teresa, jolta jäi kovassa käytössä ollut Sari, villis, vanha sininen kassilaukku (aivan ruskea) ja puhki jauhetut skandaalit. Mahatma Gandhilta jäi vaan asunto-osake. Diogeneellä oli lakana ja ruokakuppi, jonka se särki koska oppi syömään rikkaampien kädestä.
xxx/ellauri127.html on line 142: Me kuljimme päästä päähän ja taas takaisin koko Amerikan tienvieriravintoloitten asteikon, alkaen vaatimattomasta Eat'ista, jossa oli hirvenpää (sisemmässä silmänurkassaan tumma pitkän kyynelen jälki), 'humoristisia postikortteja (myöhempää 'Kurort'-tyyppiä), vieraiden kirjoittamia suosituksia kehyksissä, hengenpelastajia, aurinkolaseja, mainostaiteilijan näkyjä taivaallisista jäätelöannoksista, puolikas suklaakaakkua lasisuojuksen alla ja useita kammottavan kokeneita kärpäsiä risteilemässä kehnolle tiskille valuneessa tahmeassa sokeriliemessä, ja niin edelleen aina siihen kalliiseen paikkaan asti, jossa oli himmennetyt valot, nurinkurisen kehnot pöytä- ja ruokaliinat, tolkuttomat tarjoilijat (vankilalintuja tai opiskelijoita), filminäyttelijättären harmaanruskea selkä, hänen senhetkisen miehensä synkät kulmakarvat ja pjattipukuinen trumpetin varustettu orkesteri.
xxx/ellauri127.html on line 629: Coleridge oli kuin Humbert Humbert yxinäinen kovaonninen, jonka huudon hukutti mustan ajan kohina ruskeaan tuuleensa (s. 288).
xxx/ellauri148.html on line 303: Takapaikan dosentti Ari Helo ja keskustakonkari Risto Volanen puolustavat Keskon valtakoiraa: täähän vaino on jo yhtä syyllistävää kuin Annan gradun ilmastoahdistus! Rasisteja pitää demokraattisesti taivutella eikä roimia kuin stalinistit. Siitä tulee kaikille vain paha mieli. Demokratiassa enemmistö on aina oikeassa, niinet turpa umpeen vaan kakanruskeat. Tähän väliin työnantajapuolen lausunto.
xxx/ellauri149.html on line 43: Limainen hymypoika esittelee slimeä Wish-verkkosivuston mainosvideossa. Jotenkin tuli mieleen Esa Saarinen kansakoulun penkillä. Pitäisi kokonaan lopettaa klikkiuutisten lukeminen. Ei siitä mitään uutta enää heru, tätä samaa uskomatonta ruskeata limaa vaan uusissa Dronningholm-purkeissa.
xxx/ellauri154.html on line 156: Åbo Akademin piereskelevän ja ovea leyhyttelevän siimatukkaisen Meeri von Wrightin sukulaisen saatua potkut ankkalammikon tieteellisestä johdosta huonon käytöxen takia alkaa Tampereelta näkyä, kuulua ja tuntua nenään samanlainen ruskea tuulahdus. Mahtava peräsin ja pulleat purjeet ovat tällä kertaa jonkun Mari Wallsin varusteet (Fig. 1).
xxx/ellauri174.html on line 304: Jos pyydämme anteeksi pyhäinhäväistystä, asetamme heidän viereensä esimerkiksi yhden niistä hyvin yksinkertaisista nuorista tytöistä, joiden posket muuttuvat ruusuisten aamujen väriksi nuoren rakkauden ensimmäisten pyhien sanojen jälkeen, huomaamme ilman vaivaa, että sana "kaunis" on todellakin imarteleva, jos on kyse tämän puuterin, tämän meikin, tämän tai tuon tekohampaan, tämän tai tuon väriaineen, tämän tai tuon väärän punoksen, punaisen, vaalean banaalin kokonaisuuden määrittämisestä tai ruskeaverikkö, - ja tästä väärästä hymystä, ja tästä väärästä katseesta ja tästä väärästä rakkaudesta.
xxx/ellauri174.html on line 359: "Eikö hän ollut ihana lapsi, rakas herra?" sanoi Edison. Hei! Hei! Kaiken kaikkiaan ystäväni Edward Andersonin intohimo ei ollut käsittämätöntä. - Mitkä lantiot! miten kauniit punaiset hiukset! poltettua kultaa, todellakin! Ja tuo iho niin lämpimästi kalpea? Ja ne pitkät silmät niin ainutlaatuiset? Nämä pienet kynnet ruusun terälehdissä, joissa aamunkoitto näyttää itkeneen, niin paljon ne loistavat? Ja ne kauniit suonet, jotka näyttävät itsensä tanssin jännityksen alla? Se käsivarsien ja kaulan nuorekas hehku? Se helmiäishymy, jossa märät kiilteet leikkivät kauniilla hampailla! Ja tuo punainen suu? Ja nuo kauniit kullanruskeat kulmakarvat, niin hyvin kaarevat? Ne sieraimet niin terävät, tärisevät kuin perhosen siivet? Tämä tiukan täyteläinen liivi, josta vihjasi nariseva satiini! Nuo jalat niin kevyet, niin veistokselliset? Nuo henkisesti kaarevat pienet jalat? ―Ah!… Edison päätti syvään huokaisten, luonto on kaunis kaikesta huolimatta! Ja tässä on pala kuningasta, kuten runoilijat sanovat!
xxx/ellauri175.html on line 379: Insinööri oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja lähettänyt salaa yhden mekaanikoistaan ​​pääkallonpaikalle hakemaan tuoreita päänahkoja. Älykäs intiaanipäällikkö oli antanut Edisonille näytteen suuresta ja aaltoilevasta ruskeasta hiuksesta, jossa oli muistiinpano, joka osoitti milligrammoittain ja millimetrein sen painon ja pituuden, jonka hän halusi kaksinkertaiseksi. mahdollisimman täydellisenä – kaikkiin liittyy neljä luonnollisen kokoista valokuvaa naamioituneesta päästä, jonka hiustyyliä ja negligeetä hän pyysi kopioimaan. Alle kahdessa tunnissa, koska se oli Edison, hiukset poimutettiin, punnittiin ja keitettiin.
xxx/ellauri177.html on line 148: Outo himo vaivaa kotkaa: hän yhtäkkiä uskoi katseensa kiinnittäen katseensa kuun valaisemiin laseihin näkevänsä kirkon syttyvän sisältä uunin räjähdysmäisesti, juhlan helvetin loistolla, minne kääntyi toukokuu , kasvit, eläimet, Artaudien tyttäret, jotka raivoissaan ottivat hellapuita paljaiden reisiensä väliin. Sitten hän kumartui alaspäin ja näki Desireen pihan, täysin mustan, höyryävän. Hän ei pystynyt erottamaan selvästi kanien mökkejä, kanojen ahvenia ja ankkojen mökkejä. Se oli yksi massa, joka käpertyi hajuun ja nukkui samalla ruttohengityksellä. Tallin oven alta levisi hapan vuohen tuoksu; kun pikku possu selälleen makaamassa puhalsi raskaasti lähellä tyhjää kulhoa. Suuri kullanruskea kukko Alexandre lausui kuparisesta kurkusta huudon, joka heräsi kaukaa yksi kerrallaan kaikkien kylän kukkojen intohimoiseen huutoon.
xxx/ellauri177.html on line 188: Albiinilla oli laskevan auringon pölyssä maitomainen liha, hädin tuskin kullanruskea ja päivän kiilto. Ruususade, hänen ympärillään, hänen päällänsä, hukutti hänet vaaleanpunaiseen. Hänen vaaleat hiuksensa, jotka hänen kampansa eivät pitäneet hyvin, saivat hänet näyttämään tähdeltä, kun hän meni nukkumaan, peittäen hänen niskansa viimeisten liekehtivien ryppyjen häiriöillä. Hänellä oli valkoinen mekko, joka jätti hänet alasti, niin elossa hän oli päällänsä, niin paljon hän paljasti käsivartensa, kurkkunsa ja polvensa. Hän näytti viattoman ihonsa, joka kukkii häpeämättä kuin kukka, myski, jolla oli puhdas tuoksu. Hän venytteli, ei liian pitkä, notkea kuin käärme, pehmeillä kaarevilla, raikkaalla linjojen leventymisellä, kaikki syntymässä olevan vartalon ylevyys, vielä lapsuudessa kylvetty, murrosiästä jo turvonnut. Hänen pitkät kasvonsa kapealla otsallaan ja melko täyteläisellä suullaan nauroivat hänen sinisten silmiensä hellälle elämälle. Ja silti hän oli tosissaan, yksinkertaisilla poskilla, lihava leuka, yhtä luonnostaan kaunis kuin puut ovat kauniita. -- Ja että minä rakastan sinua! sanoi Serge vetäen hänet luokseen.
xxx/ellauri177.html on line 320: kyhmyistä, toisilla laihoja, repaleisia, kuin luurankoja, joiden saranat ovat katkenneet. Mamillaria kasautui eläviin märkärakkuloihin, parvi vihertäviä kilpikonnia, joilla oli hirveän partainen pitkä, teräspiikkejä kovempi karva. Siilikaktuxet, jossa oli enemmän ihoa, näyttivät nuorten kyykäärmeenpoikasten pesiltä. Echinopsis oli vain kohouma, punakarvainen kasvusto, joka sai ajattelemaan jotain jättimäistä hyönteistä, joka oli kääritty palloon. Opuntiat nostivat lihaisia lehtiään kuin puut, jotka olivat jauhettuja punoittuneilla neuloilla, kuin mikroskooppisten mehiläisten parvet, kuin kukkarot, jotka ovat täynnä tuhoeläimiä ja täynnä verkkoa. Gasteriat ojentuivat ylös käännettyjen viikatemiesten jaloista, ja niillä oli mustanruskeat, pilkulliset, poikkijuovaiset, ruusunpunaiset raajat. Cereus istutti häpeällistä kasvillisuutta, valtavia polyyppeja, tämän liian kuuman maan sairauksia, myrkyllisen mehun irtoamista. Ja toukkia? Inhottavia ällöjä, kihiseviä valkoisia toukkia! Kihomatoja!
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri215.html on line 61: Tässä vielä pari lähikuvaa seuraavilta käynneiltä. Sirun tukka pitää vetää viehkeämmin ozan peitoxi, ja vasen silmäripsi kaipaa kipeästi laittoa. Sirun nenä on kenties liikaa Sirkan mallia, taiden vuolla sitä nykerömmäxi. Voi ei! Sirun silmämeikit levisi, ja kun koitin pestä niitä pois, naama musteni, nyze näyttää Becchin ruskealta tytöltä. Otin siltä epäonnistuneet silmäripset pois. Joopa joo, 1 askel eteenpäin, 2 taaxepäin. Voiskohan jalkaterät tehdä täyttämällä varvassukat vanhoissa saapikkaissa makroflexillä? Pikkuveikka fig. 3. on feikkiä, se oli vain kusen kyllästämä puolivetelys. Komein elin Antti A. Mukusella on reppumaha. Puutarhatonttu kurkistaa pulkkosienen takaa.
xxx/ellauri225.html on line 362: Bloom still teaches (well, used to, he was carried out of the classroom in a huge black bodybag in 2019) at Yale and claims he has finally learned to better listen to his students. He tells them to select a piece of writing they love, sit under a tree and chant the lines to truly “possess” it. He does this himself at night when sleep fails him. The practice sparks repressed memories: “Vividly I saw myself, a boy of three, playing on the kitchen floor, alone with [my mother] as she prepared the Sabbath meal. She was born in a Jewish village, and I was happiest when we were alone together. As she passed me in her preparations I would reach out and touch her bare toes, and she would rumple my hair and murmur her affection for me.” Tädin pienet ruskeat amputoidut varpaat ihastuttivat myös Ursulaa hänen kirjassaan Kahdesti haarautuva puu (Don´t tell mama, kz. Fig. 2).
xxx/ellauri225.html on line 590: Staffan on yhtä vetelä Gunnen kanssa kuin Carl-Erik Tappinen nyökkivine penixineen sambaleelen luukulla. Koittaisi vähän terästäytyä. Kallekin sai loppuviimexi kamat kunnialla pussiin nimettömättömän ruskean kirjekuoren perälle.
xxx/ellauri235.html on line 57: Muistikuvissani Anna-Kaisa oli kiltti, iloinen, yxivakainen, tanakka ja isonenäinen. Hyvä urheilija ja musikaalinen. Tummatukkainen ja -karvainen. Oliko ruskeasilmäinen? En muista.
xxx/ellauri237.html on line 473: Minun janoni, mahoton kaluni, päättymätön liemi! Kun ruskea tuuli surmaa rakastamiani perhosia
xxx/ellauri237.html on line 487: potkuroituvat suudelmani ja kostea kaluni tekee pesän. ruskeaan tuuleen joka ulvoo peräpäästäni.
xxx/ellauri237.html on line 499: Varistaen keltaisia läikkiä lakanalle. Notkea ja kellertävänruskea tyttö, vaihteexi.
xxx/ellauri251.html on line 202: And the brown bright nightingale amorous Ja ruskea älykäs satakieli kiimainen
xxx/ellauri251.html on line 378: Thy speech turns toward Arcadia like blown wind. Sun puhe on temmattu Arkadian ruskeasta tuulesta.
xxx/ellauri252.html on line 178: Hopeapeilin sotilasasiantuntija oli luutnatti hc. Ävenrooth (majavannahkaturkki, turkislakki ja kirjoituskone ulostuksenruskeat, liivit käsinvatkattua esinahkaa, kengät läpikustua avomaan pukkishauroota, käsineet pariloituna syntyneen porsaan peräaukkoa).
xxx/ellauri252.html on line 354: