ellauri065.html on line 50: Viktor Hurmio & Fetknopparnan laulussa Evitskog mainitaan Evitskog kylänä. ”Viktor Hurmio” (taiteilijanimi) on kotoisin Evitskogista. Viktor Hurmio & Fetknopparna oli 1980-luvun alkupuolella erityisen suosittu ruotsinkielisen nuorison keskuudessa.
ellauri401.html on line 160: Axel Gallén tutustui Pariisissa 1884 symbolismiin ja muutamaa vuotta myöhemmin Sar Peladanin katoliseen ruusuristiläisyyteen, mutta ei ymmärtänyt B.:n teosofiaa. Minna Cunt omaksui 1880-luvun lopulla kristillis-teosofisen (=ruusuristiläisen) maailmankuvan ja hankki itselleen melkein kaiken saatavilla olevan ruotsinkielisen teosofisen kirjallisuuden. Myös mm. J. H. Erkko oli kiinnostunut teosofiasta. Omenahyve on parhautta. Evidenssiä ei siihen kaivata. Totuus tulee sisältä.
ellauri401.html on line 184: Pekka pohti paljon keinotekoisen maailmankuvan hyötyä ja etuja, ja hänelle oli selvinnyt useita ”periaatteellisia tukikohtia”: kielen tuli olla mahdollisimman yksinkertainen ja säännöllinen rakenteeltaan ja mahdollisimman soinnukas, mikä viimeksi mainittu seikka merkizi paljon musikaaliselle Pekalle, eli että sen tuli mahdollisimman paljon muistuttaa hänen ihannekieltään italiankieltä. Vuoden 1890 tienoilla Pekka löysi kirjakaupasta ruotsinkielisen esperanto-oppaan. Pekka osti sen ja ryhtyi heti uteliaasti ja innokkaasti lukemaan sitä. Esperanto oli Pekalle suuri ja iloinen yllätys. Esperanton kehittäjä tohtori L. L. Zamenhof oli sangen läheltä saavuttanut sen ihanteen, jonka Pekka oli asettanut päämääräkseen: ”Hänen kielensä oli uskomattoman yksinkertainen rakenteeltaan, mutta samalla taipuisa ja altis hienoillekin ajatusvivahduksille. Ja ennen kaikkea sillä oli italiankieltä muistuttava sointu.” Lähemmin tutustuessaan Pekka löysi esperantostakin rumia kohtia, joista ei pitänyt, mm. saxalaisia ja venäläisiä sanoja. Ne koskivat hänen korviinsa. Myös kieliopin logiikkaan hänellä oli huomauttamista sanojen johtamiseen liittyen.
ellauri401.html on line 230: Pekka sai käsiinsä myös ryssänamerikkalaisen ämmän H. P. Blavatskyn (1831–1891) Teosofian avaimen vuonna 1890 julkaistun ruotsinkielisen käännöksen Nyckeln till teosofien (kz. mm. albumia 142. ”Luonnollista oli, että minä ensin ahmimalla ahmin, sitten tarkasti luin ja vihdoin uudestaan ja uudestaan luin näitä harvoja kirjoja.” Timeo hominem unius libri. Pekka haki yliopiston kirjastosta kaikki mystiikkaa, teosofiaa ja okkultismia käsittelevät kirjat, mitä oli saatavissa. Hän perehtyi tarkoin eri aikojen viisauteen ja luki Platonia, Jakob Böhmeä, Giordano Brunoa, Paracelsusta, Agrippa von Nettesheimia, Mestari Eckhartia, Johannes Tauleria, Heinrich Susoa, tärisevää Swedenborgia ynnä muuta. Papus’n (Gérard Encausse) kirjojen kautta Pekka tutustui länsimaalaiseen salatieteeseen. ”Hänen teoksensa osoittivat tavatonta oppineisuutta, aineeseensa perehtyneisyyttä ja gallialaista selväjärkisyyttä."
ellauri401.html on line 597: ”Se kuvaa alkuaan ruotsinkielisen indologin, tohtori Ensio Kotkan Amerikan matkaa. Kotka ei matkustele muuten vain, hän on okkultisti ja Kristuksen seuraaja ja menee Amerikkaan edistääkseen uuden uskonpuhdistuksen asiaa. Suurta seikkailua ei voi pitää pelkästään kaunokirjallisena teoksena – se on merkittävä uudenaikainen rosenkreutsilainen manifesti. Se kertoo, että näkymätön maailma on olemassa, ja yrittää edistää ihmiskunnan onnellistuttamista. Samalla se on Pekka Ervastin elämän, suuren seikkailun kuvausta.” (Gullman 2020, 273.)
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri087.html on line 737: Vuonna 1983 POP:llä oli noin 3 000 jäsentä. Jäsenkunta oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Yksittäisistä kunnista puolueen kannatus oli suurinta Kauniaisissa, jossa se sai seitsemän prosenttia äänistä vuoden 1976 kunnallisvaaleissa. Puolueen pääasiallinen kannattajakunta koostui ruotsinkielisen yläluokan edustajista. POP:n naisjärjestöä johtivat muun muassa Salme Katajavuori ja Marjatta Tuderus.
xxx/ellauri259.html on line 77: Suomalainen tuntee, miten Jumala on häntä johdattanut halki myrskyisen historian. Hän näkee, miten vielä itsenäisyytemme aikanakin olemme saaneet oikean miehen oikealla hetkellä: Svinhufvudin silloin, kun lakien kunnioitus oli heikkenemässä, Rytin silloin, kun tarvittiin kansallista ryhtiä, Mannerheimin puolustustahdon voimistamista tarvittaessa, Paasikiven silloin, kun maa oli vielä neuvotteluin pelastettavissa. Siksi suomalainen uskoo oikeistojohtajiin kuin Jumalaan. Hän voi olla fasisti, herännyt tai miltei -ajattelija, hän voi olla sosialidemokraatti tai jopa ruotsinkielisen sivistyneistön etuja puolustava, mutta jonkinlainen jumala ja isänmaa hänellä on, ellei ole kommari ja maanpetturi.
xxx/ellauri354.html on line 183: Lauri Viljasen kanssa Kaizu toimitti T. S. Eliotin runojen suomennoskokoelman (1949) ja kirjoitti Puolitiessä-esseekokoelmassaan (1958) siihen mennessä laajimman suomenkielisen esittelyn Franz Kafkasta. Laitinen oli myös uuden ruotsinkielisen kirjallisuuden esittelijä ja puolestapuhuja.
xxx/ellauri440.html on line 102: Viimeisinä vuosinaan Boldt radikalisoitui vallankumoukselliseksi, jonka toiminta huipentui vuonna 1917 tapahtuneeseen Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon valtaukseen. Vuonna 1897 hän perusti yhdessä kirjailija Matti Kurikan ja teosofi Pekka Ervastin kanssa Helsinkiin ruotsinkielisen rauhanyhdistyksen Finlands Fridsförening. Vuoden 1900 lopulla Boldt ja Ervast perustivat Uusi Aika -nimisen viikkolehden. Boldt uskoi, että siitä tulisi maailman paras lehti, ja siksi joulukuussa 1900 ilmestyneestä näytenumerosta otettiin 165 000 kappaleen jättiläispainos. Uusi Aika ehti kuitenkin ilmestyä vain seuraavan vuoden tammikuusta toukokuuhun, ennen kuin lehti jouduttiin varojen puutteessa lopettamaan. Lehti levitti kuitenkin teosofisia ajatuksia myös työväestön keskuuteen, ja Ervast julkaisi siinä Valoa kohti kirjansa alkuosan ”teosofisten kirjeiden” muodossa.
10