ellauri015.html on line 803: Tiukka koputus, kuin tikka hakkaisi. Oviaukossa on ukki. Käskee minun herätä. "Tule Rami, tule hiljaa", hän kuiskaa ja elehtii, että antaisin hänen tyttärensä nukkua. Kömmin aitasta valoon, ja hän liu'uttaa raskaan rauta-avaimen yhteen öljytahraisen haalarinsa monista sivutaskuista. Vielä ei kuulu yhdenkään linnun laulu. Vain rupikonnat ovat valveilla ja loikkivat editsemme varvikkoon. Ukki on ajanut mökin edustalle koneen. Se on alun alkaen ollut päältä ajettava ruotsalaisvalmisteinen ruohonleikkuri, mutta palvelee nyt lehtien kerääjänä, traktorina, leikkuupuimurina, ruoppaajana, betonimyllynä, moottorikelkkana ja kakkosautona aina sen mukaan, minkälaisen omatekoisen ukki siihen ruuvaa. (Tää kuulostaa muuten ihan Wokulta päältäajettavine ruohonleikkureineen ja veemäisine laitteinen.) Nyt kone kiiltelee lukuisin kukkakimpuin koristeltuna tunnelmallisessa aamuvalossa. Sen edessä seisoo nahkavaljaissa kaksi poroa ja nyhtää kulkuset kilisten ruohoa. "Ho! Ho! Ho!" vastaa ukki hämmästyneeseen katseeseeni. Vasta nyt huomaan, että hänellä on päässään valtava joulupukinpipo, jonka valkoinen villatupsu heilahtelee polvien korkeudella.
ellauri162.html on line 299: Kirjasampo (peltilehmä) mutustaa roskaa Lapin kämmillä huutaen kuin laiva. Handella on lehmän kanssa sopimus: lehmä syö ruohoa ja Hande puree lehmän persettä. Omat lehmät purevat.
ellauri240.html on line 508: Täiruohoa
ellauri240.html on line 510: Seija ja Pirkko lähetettiin Siviän luoxe pyytämään koiruohoa. Tytöt menivät Siviän mökkiin ja kysyivät: olisiko tädillä sitä täiruohoa? Täti läxi hakemaan, silloin kuului Talasniementieltä jotain porinaa. Nyt se kalakeitto hurahti hellalle! huusi Siviä. Ei kun se oli tukkiauto, sanoivat tytöt.
ellauri262.html on line 548: Toisen kirjeen jälkeen Potilas kääntyy kristinuskoon, ja Koiruohoa tuomitaan tämän sallimisesta. Paha takaisku. Koiruohon (Wormwood) ja Ruuviteipin (Screwtape) välillä muodostuu silmiinpistävä kontrasti kirjan loppuosan aikana, jossa Matomezä (Wormwood) on kuvattu Ruuvinauhan (Screwtape) kirjeissä innokkaasti houkuttelemassa potilasta ylenpalttoihin pahoihin ja valitettaviin synteihin, usein piittaamattomasti, kun taas Ruuvinauha (Screwtape) ottaa hienovaraisemman asenteen, kuten Letterissä. XII, jossa hän huomauttaa: "... turvallisin tie helvettiin on asteittainen tie - loiva rinne, pehmeä jalkojen alla, ilman äkillisiä käännöksiä, ilman virstanpylväitä, ilman viittoja."
ellauri276.html on line 77: Niityt, niityt, kasvatat paljon paksua ruohoa,
ellauri362.html on line 647: Tanssii haudalla ja liukuu ruohoa pitkin;
ellauri368.html on line 174: Herbertin kiinnostus aavikkoympäristöä ja sen haasteita kohtaan johtuu tutkimuksesta, jonka hän aloitti vuonna 1957, koska hän aloitti keskeneräisen artikkelin Yhdysvaltojen maatalousministeriön kokeesta, jossa käytettiin köyhyysruohoa vakauttamaan vahingoittavia hiekkadyynejä, jotka voisivat "niellä kokonaisia kaupunkeja ja järviä, ml joet ja moottoritiet." Herbert vietti seuraavat viisi vuotta tutkien, kirjoittaen ja tarkistaen romaania Tyyny, josta tuli alun perin sarjakuvalehti kahdeksi lyhyemmäksi teokseksi, Dune World (1963) ja The Prophet of Dune (1965). Sarjakuvaversiota laajennettiin ja muokattiin, kunnes yli 20 kustantajaa hylkäsi sen – ennen kuin Chilton Books, autokorjausoppaistaan tunnetuin painotalo, julkaisi sen vuonna 1965.
ellauri374.html on line 648: Etelän aavikoilla on tarpeeksi ruohoa elättääkseen ohuen nomadiväestön. Kyzylkumin aavikko on Oxuksen ja Jaxartesin välissä. Karakumin autiomaa on Oxuksen lounaaseen Turkmenistanissa. Aral- ja Kaspianmeren välissä on harvaan asuttu Ustyurtin tasango. Bashkiirit jäävät ulkopuolelle kuin kassit Peijaxen leikkauspöydällä.
xxx/ellauri137.html on line 92: ”Käytiin läpi mun ruokavaliota ja oireita. Ei hän virallisesti voi hoitaa, mutta voi antaa vinkkejä. Ei hän lääkäri ole, vaikka on opiskellut sitäkin alaa. ”Rantala käski syödä niityllä laihaa ruohoa ja luopua toistaiseksi kaikista viljoista, lisätystä sokerista ja arki-iltojen viinilasillisista. Lisäksi piti juosta aina ahdistuksen iskiessä itsensä piippuun. Punaista lihaa Souri ei ollut syönyt vuosiin, mutta taipui Markuxen taipumattoman lihan edessä.
xxx/ellauri168.html on line 205: "Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole lopunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua."
xxx/ellauri177.html on line 285: Hyö eivät irrottautuneet toisistaan ollenkaan, vaan eziytyivät pimeimpiin ja ahtaimpiin löytämiinsä reikiin. Jättiläiskärjistä laskeutui uskonnollinen hiljaisuus; ankara paljaus antoi maahan paasikiven kulumisen, kovetti sen, ilman ruohoa, kylvettiin vain kuolleiden lehtien palaneella jauheella. Ja he kuuntelivat askeleidensa ääntä, täynnä tämän temppelin suurenmoista yksinäisyyttä. Seuraa vitun pitkä puulajiluettelo joka saa Dispenserin aiemman yritelmän kalpenemaan häpeästä.
xxx/ellauri177.html on line 383: Hiän ei vastannut. Hän katsoi melkein surullisena puuta, vehreyttä, ruohoa, jota he olivat tallaneet. -- Iso lapsi! hän jatkoi nauraen. Pelkäätkö, että tulen kantamaan kaunaa sinulle antamastasi lahjatötteröstä? Mene, se ei voi olla vika. Rakastimme toisiamme niin kuin meidän piti rakastaa toisiamme... Haluaisin (vähän myöhemmin, en nyt ihan heti) suudella niitä jalanjälkiä, jotka askeleesi jättivät, kun toit minut tänne, aivan kuten suutelen huuliasi, jotka houkuttelivat minua, aivan kuten suutelen (pieniä mutta terhakoita) rintojasi, jotka ovat juuri hoidon päätyttyä turvoxissa, muistatko? pienistä viileistä käsistäni. Hiän yökkäsi. Ja katsoen poispäin, välttäen näkemästä puusta pitkään: "Viekää hiänet pois", hän sanoi matalalla äänellä eläimille.
xxx/ellauri199.html on line 812: Muumeissa oli merikoira, se ahdisteli Merenhuisketta. Eikös ne ole haikaloja? Meressä on (tai oli) myös merilehmiä, merikarhuja, merivuokkoja, merisiilejä, merimakkaroita, meritähtiä, merietanoita, merihevosia, merimerkkejä ja merenmiehiä. Merenmiesten enemmistö on naisia. Vuonna 2022 naisten osuus tämän sukunimen kantajista oli 61 %. Nykyään ei sukunimiä enää suojata vaan kaikki sukunimet ovat suojattuja sukunimiä. Merenmies on latviaxi Merenmiess. Marakatteja ja marsuja. Merileijonia ja merinorsuja. Merihirviöitä ja niljaisia merikäärmeitä joista Seija näki viime yönä unia. Älä unta nää. Meriankeriaita ja merilohia. Merikotkia ja muita merilintuja. Merisotilaita ja merisäätiedotuxia. Meritaisteluita ja merenkulkua. Meriharakoita, haaxirikkoisia ja niistä paistettuja merimiespihvejä, joita tarjoiltiin Sysmän "Kuolleen merimiehen majatalossa". Meriruohoa ja meriheinää. Merimuovista valmistettuja cocacolapulloja. Musk ostaa Coca-Colan ja panee siihen coken takaisin. Niin ja Arto Merenheimo ja Merikukka Forsius.
xxx/ellauri251.html on line 345: Flocks and swift herds and all that bite sweet grass, Katraita ja nopeita laumoja jotka syö ruohoa,
xxx/ellauri296.html on line 150: Villiinnytetty Nebu järsii ruohoa kuin paimensukuinen lapinkoira.
16