ellauri008.html on line 139: Paul Austerilla todettiin syöpä joulukuussa 2022, ja hän kuoli keuhkosyövän aiheuttamiin komplikaatioihin huhtikuussa 2024. Hän lakkasi runoilemasta 30-vuotiaana. Hänen runoutensa on monimutkaista ja monimutkaista ja palkitsee hitaat ja hitaat, toistuvat lukemat. Austerin runouskausi oli silloin, kun hän "kiinnostui juutalaisten historiasta ja juutalaiskysymyksistä", hän kertoi minulle. "Kolme juutalaista kirjailijaa, joilla oli suuri vaikutus minuun, ihastuivat minuun suuresti: Paul Celan, Edmond Jabès ja Charles Reznikoff. Se sai minut ajattelemaan omaa suhdettani juutalaisuuteen ja juutalaisuuden suhdetta kirjoittamiseen." "Voit olla täysin maallinen juutalainen ja pysyä kiintyneinä historiaan ja jopa tämän uskon filosofiseen perustaan." Että sellasta.
ellauri049.html on line 152: Ensisijaisena biografisena lähteenä käytän Maunu Niinistön Uuno Kailas, hänen elämänsä ja runoutensa -teosta vuodelta 1956. Biografia on laajin teos Uuno Kailaan elämästä. Runoilija Uuno Kailas syntyi Frans Uno Salosena (kutsumanimeltään Uuno) 29.3.1901 Eevert Salosen ja Olga Honkapään neljäntenä lapsena Heinolan maalaiskunnassa Kailasen ratsutilalla. Hänen kaikki kolme veljeään olivat kuolleet ennen Uunon syntymää. Kaksi vuotta Uunon syntymän jälkeen hänen äitinsä menehtyi lapsivuoteeseen synnytettyään kaksostytöt. Nuoret sisaret menehtyivät vuoden sisällä.
ellauri051.html on line 510: Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille! Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?). Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check.
ellauri053.html on line 437: Eikö rappiolla ole runoutensa, eikö Ämmänsuo ole taistelutanner, haiseva, mätänevä, lopullinen.
ellauri054.html on line 517: Browning oli eksoottinen luonne, jonka runoelmissa tuntuu hänen kreolilaisen verensä väreilyä. Hänen runoutensa, joka ikään kuin huohottelee ajatus- ja kuvittelurikkautensa alla, on omituinen kudos hentoa, syvällistä tunnelmaa ja ihmeellisiä, enemmän häämöttäviä kuin kuvattuja tapauksia, jotka kuitenkaan eivät kehity yhtäjaksoiseksi, ulkokohtaiseksi tapaukseksi, vaan pysyvät kummallisen intuitiivisen kuvitteluvoiman hahmottamina kohtauksina. Browningin vahvin ja luonteenomaisin muoto on draamallinen monologi, sen puitteissa hän loihtii lukijan mieleen eläytyvän, keskitetyn sisäisen kuvan jostakin draamallisesti jännitetystä tilanteesta, antaen puhtaasti sisäisin keinoin vähitellen tapauksen ulkohahmot lukijan mielikuvitukselle, mutta täytettynä niin intensiivisellä ajatus- ja elämänrikkaudella, että kuvaus saa huumaavan tehon.
ellauri160.html on line 112: Pound on paljolti runoilijoiden runoilija. Hänen runoutensa on vaativaa luettavaa. Lukijoidensa suhteen Poundilla olikin korkeat odotukset.
ellauri192.html on line 505: Eeva Kilpi on yksi Suomen rakastetuimmista runoilijoista. Hänen runoutensa kantavia teemoja ovat Karjalan evakkous, miehen ja naisen välinen intohimoinen rakkaus, äitiys sekä eläinten ja luonnon suojeleminen.
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr ​​Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri276.html on line 1293: Vuonna 1907 Bad Homburgin kylpylässä Saksassa (mäkin olen ollut siellä!) Hall tapasi Mabel Battenin, Liederin tunnetun amatöörilaulajan. He rakastuivat ja Battenin miehen onnekkaasti kuoltua he perustivat kodin yhdessä. Batten esitteli Hallin taiteellisten ja älykkäiden naisten piiriin, joista monet olivat lesboja. Hän oli myös ensimmäinen, joka kutsui Hallia "Johniksi", todettuaan samankaltaisuutensa Hallin miespuoliseen esivanhempaan, ja Hall käytti tätä nimeä loppuelämänsä. Batten rohkaisi Hallia aloittamaan runoutensa julkaisemisen.
ellauri288.html on line 537: No, Kaplinskia on pidetty Nobel-ehdokkaana, mutta hänen runoutensa ei edusta sellaista maailmanluokan kirjallisuutta, kuten hänen hengenveljensä ja viroksi kääntämänsä nobelisti Tomas Tranströmer, johon verrattuna Kaplinskin ilmaisuvalikko on kapea ja temaattisesti toisteinen.
ellauri290.html on line 818: Hannah Szenes (usein anglosaxittuna Hannah Senesh tai Chanah Senesh; heprea: חנה סנש; unkari: Szenes Anna; 17. heinäkuuta 1921 – 7. marraskuuta 1944) oli runoilija ja israelilainen terroristi, ts. Special Operations Executiven (SOE) jäsen. Hän oli yksi 37 juutalaisesta SOE:stä Mandaatti Palestiinasta, jotka britit hypähdyttivät laskuvarjolla Jugoslaviaan toisen maailmansodan aikana auttamaan natsien vastaisia ​​joukkoja ja lopulta pelastamaan Unkarin juutalaisia, jotka oli karkotettavissa Saksan Auschwitzin kuolemanleirille. Unkarin santarmit pidättivät Szenesin Unkarin rajalla, koska hänellä oli taskussaan brittiläinen merkkilähetin. Hänet vangittiin ja kidutettiin, mutta hän kieltäytyi paljastamasta yksityiskohtia tehtävästään. Lopulta hänet tuomittiin ja teloitettiin ampumajoukolla. Häntä pidetään kansallisena sankarittarina Israelissa, mutta The Guardianin mukaan hänet on suurelta osin unohdettu syntymäpaikalleen Unkarissa. Israelissa hänen runoutensa tunnetaan laajalti, ja hänen mukaansa on nimetty Yad Hana -kibbutz sekä useat kadut.
ellauri345.html on line 381: Mestarissa ja Elective Affinitiesissa taiteellisen tyylin määrää ehdottomasti se, että tunnemme narsistisen kertojan kaikkialla. Simmel kutsuu sitä kahteen kertaan ulostetuxi. Goethe varaa mustasukkaisesti oikeuden hallita yksin runoutensa alueella.
ellauri350.html on line 281: Angeloun lausuma "On the Pulse of Morning" johti lisää mainetta ja tunnustusta hänen aikaisemmille teoksilleen ja laajensi hänen vetovoimaansa "rotu-, talous- ja koulutusrajojen yli". Angeloun lausunnon jälkeisellä viikolla hänen kirjojensa ja runoutensa pokkariversioiden myynti nousi 300–600 prosenttia. Bantam Booksin oli painettava uudelleen 400 000 kappaletta kaikista hänen kirjoistaan ​​pysyäkseen kysynnän tasalla. Random House , joka julkaisi Angeloun kovakantiset kirjat ja julkaisi runon myöhemmin samana vuonna, raportoi, että he myivät enemmän hänen kirjojaan tammikuussa 1993 kuin koko vuonna 1992, mikä oli 1200 prosentin kasvu. Runon kuusitoistasivuisesta julkaisusta tuli bestseller, ja runon tallenne palkittiin Grammy-palkinnolla .
ellauri368.html on line 77: Hänen runoutensa ensimmäisen osan, nimeltään Shiray Sefat Ḳodesh, julkaiseminen (Leipzig, 1842; 2. painos. Vilna, 1863) merkitsee uuden aikakauden alkua heprealaisessa kirjallisuudessa Liettuassa. Se otettiin vastaan innostuneesti. Tuhannet Haskalah-liikkeen kannattajat oppivat hänen runonsa ulkoa, ja hänen maineensa levisi kaikkiin heprean oppimisen keskuksiin.
ellauri368.html on line 96: Hänen eeppisen runoutensa aiheina ovat elämä ja kuolema, visionääri ja hänen kohtalonsa, runoilija ja hänen tehtävänsä sekä moraalinen ristiriita inhimillisten tunteiden ja isänmaallisen velvollisuuden välillä, kun nämä ovat vastakkaisia. Epäinhimilliset voittavat.
ellauri368.html on line 98: Hänen eeppisessä runossaan näkyy Miltonin ja Shakespearen vaikutus ja hänen lyyrinen runoutensa on Heineltä, jonka hän luki nuoruudessaan. Lebensohn käänsi Goethen "Erlkoenig" saksasta, Mickiewiczin "Farys" puolasta, Arnaultin "La Feuille" ranskasta (tunnetaan hepreaksi otsikolla "Daliyyah Niddaḥat" ja julkaistiin yleensä Lebensohnin nimellä ilmoittamatta runon alkuperää) ja muita muilta käännettyjä runoja, joiden alkuperää ei tunneta.
ellauri372.html on line 546: Hudibrastiikkaa on perinteisesti käytetty huonoon brittisatiiriin. Esimerkiksi toinen satiirikkoääliö Jonathan Swift kirjoitti lähes kaiken runoutensa hudibrastiikalla.
ellauri386.html on line 452: - Okei, hän kirjoitti runoutta - en ollut tietoinen siitä. Epäilen, että monet ihmiset ovat. Häntä ei todellakaan pidetä merkittävänä henkilönä historiassa runoutensa vuoksi. Walter Scott taas tunnetaan runoilijana myös niille meistä, jotka eivät tiedä runoudesta mitään.
ellauri409.html on line 361: Walt Whitmanin vaikutuksesta Laforgue oli yksi ensimmäisistä ranskalaisista runoilijoista, joka kirjoitti vapaassa säkeessä. Itse asiassa hänen käännöstensä Whitmanin runoista, jotka julkaisi Vogue-lehti, uskotaan vaikuttaneen Laforguen maanmieheen Gustave Kahniin. Filosofisesti hän oli pessimisti ja Schopenhauerin ja Von Hartmannin kiihkeä opetuslapsi . Hänen runoutensa olisi yksi suurimmista vaikutuksista Ezra Poundiin ja nuoreen TS Eliotiin. Louis Untermeyer kirjoitti: "Prufrockia, joka julkaistiin vuonna 1917, ylistettiin välittömästi uutena tapana englantilaisessa kirjallisuudessa ja samalla sitä vähäteltiin Laforguen ja ranskalaisten symbolistien kiekuna ja kaikuna, joille Eliot oli kiitoxen velkaa."
xxx/ellauri136.html on line 370: Mihail Jurjevitš Lermontov ( Михаил Юрьевич Лермонтов ), venäläinen romanttinen kirjailija, runoilija ja taidemaalari, jota joskus kutsutaan "Kaukasuksen runoilijaksi", oli tärkein venäläinen runoilija Aleksanteri Puškinin kuoleman jälkeen. Hänen vaikutuksensa myöhempään venäläiseen kirjallisuuteen tuntuu edelleen nykyaikana, ei vain hänen runoutensa, vaan myös hänen proosansa kautta.
xxx/ellauri208.html on line 660: Runoissaan ja aforismeissaan Björling edustaa henkisen valppauden ja jäntevyyden vaatimusta. Vapaarytmisissä, usein lyhyissä runoissaan hän mielellään jättää lauseet kesken tähdentääkseen runon ”avointa” luonnetta. Yksi hänen runoutensa kantavia voimia on eettinen ajattelu. Toinen on länsi-itämaiseen perinteeseen yhtyvä näkemys ilmiöitten ykseydestä elämän tapahtumissa, hetkestä hetkeen. Joskus hänen runonsa jäävät salakieleksi, mikä on antanut hänelle vaikeatajuisen runoilijan maineen. No vittu eihän sen kyhhäyxissä ole riimiä eikä järkeä, no rhyme nor reason.
xxx/ellauri235.html on line 901: Korinna oli kai johkin aikaan elänyt naisrunoilija Teebassa. Sen pilkkanimi oli Myia (Μυῖα, "kärpänen"). Ärsyttävä pikku Myy. Corinnan sanottiin kilpailleen Pindarin kanssa ja voittaneen hänet ainakin yhdessä runokilpailussa, vaikka jotkut lähteet väittävät viisi, mutta se nyt on takuulla puppua! Ize asiassa kaikki todennäkösesti on! Ei ne varmaan edes eläneet samana aikana! Vitun kärpänen! Jotkut Martin ja David on "melkein varmoja" että se eli vasta 300-luvulla. Hemmetin ämmä, olikohan sitä olemassa edes ollenkaan? Joku pazas joo on jostain kristilliseltä ajalta jossa lukee Korinna, mutta sehän on voinut esittää ketä tahansa. Vaikka sitä kunnioitettiin kotikaupungissaan Tanagrassa ja se oli suosittu muinaisessa Roomassa, nykyaikaiset kriitikot pitävät hiäntä maakunnallisena ja tylsänä. Hänen runoutensa on lähinnä kiinnostavaa yhtenä harvoista säilyneistä naisrunoilijoista muinaisesta Kreikasta. Noin neljäkymmentä katkelmaa tän muka-Corinnan runoudesta on säilynyt, mikä on enemmän kuin kukaan muinainen naisrunoilija paitsi Sappho, mutta yhtään hänen täydellisiä runoaan ei tunneta. So there!
xxx/ellauri235.html on line 908: Corinnan kieli on selkeää, yksinkertaista ja yleensä koristelematonta, ja hänellä on taipumus käyttää yksinkertaisia metrisiä kaavioita. Hänen runoutensa keskittyy enemmän kerrontaan kuin monimutkaiseen kielenkäyttöön. Corinnan runous on usein ironista tai humoristista, toisin kuin hänen pompöösin boeotilaisen maanmiehensä Pindarin vakava sävy.
xxx/ellauri235.html on line 910: Hänen runoutensa muokkaa usein mytologista perinnettä - jonkun "Derek Collinsin" mukaan "Corinnan runouden erottuvin piirre on hänen mytologinen innovaatio". Se sisältää usein yksityiskohtia, jotka ovat muuten tuntemattomia. Nämä uudelleenkäsittelyt esittävät usein jumalat ja sankarit positiivisemmassa valossa kuin myyttien yleisemmissä versioissa. Anne Klinck huomaa, että "tietty naisellinen ironia on havaittavissa" Corinnan teoksissa.
xxx/ellauri356.html on line 330: Runoilijalla oli tukeva hahmo, joka sai hänet muistuttamaan hiidenkiven toimitusmiestä kotimaastaan Bretagnesta. Hänen päänsä oli neliömäinen, pyöreällä vartalolla, todelliset itsepäiset betonikasvot, joissa oli somistettu valkoinen parta, valkoinen hiuskehä, paksut, tummat kulmakarvat ja ei-rakastetun lapsen kova suu. Yhdistelmä piirteitä, joista tuli hänen runoutensa piirteitä, sekoituksella sitkeyttä ja hellyyttä, keveyttä ja kirkkautta. Jankon betoni, Kalervo Jankkko puhelimsessa. Aasia kunnossa.
xxx/ellauri415.html on line 283: Melkein unohdettu 1700-luvulla ja 1800-luvulla vuorotellen taputeltu runoutensa lyyrisyydestä ja tuomittu sen "rivoudesta", Robert Herrick on 1900-luvun jälkipuoliskolla vihdoin tunnustettu yhdeksi Englannin taitavimmista ei-dramaattisista runoilijoista.
26