ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta.
ellauri049.html on line 36: Lyriikan lajit voidaan jaotella eri tavoin. Yksi tapa on erotella kansanrunous taiderunoudesta. Toinen jakoperusta voisi olla perinnäinen säkeistörakenne. Lyriikan lajeja luokitellaan seuraavasti: sonetti, elegia, epigrammi, hymni, dityrambi, oodi, balladi, romanssi, legenda ja faabeli (ks. hakusanoja).
ellauri049.html on line 155: vaikuttaneen aikuisiän levottomuuteen, moraalittomaan käyttäytymiseen ja ailahtelevaan luonteenlaatuun. Uunon kuvataiteellisessa tuotannossa ei ole havaittavissa sisäistä levottomuutta, joka hänen runoudestaan välittyy.
ellauri078.html on line 106: Tässä pari näytettä Emilyn virsirunoudesta.
ellauri089.html on line 232: Mandelštam muutti 1918 Moskovaan ja työskenteli valitusasiain kansankomissariaatissa. Hänet pidätettiin vuonna 1934 Stalinin vastaisesta runoudestaan ja karkotettiin Tšerdyniin nykyiseen Permin aluepiiriin ja myöhemmin Voronežiin. Osip Mandelštam pidätettiin toistamiseen vuonna 1938 ja hän kuoli ”Vtoraja retška”-siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri099.html on line 250: R: Velvoite Jumalaa kohtaan maksaa vaivan. Saat 1 2:n hinnalla. Pidätkö runoudesta?

ellauri099.html on line 497: Pidän runoudesta.
ellauri100.html on line 682: Swinburne omisti Rondellien vuosisadan 1883 Rusetille, kerta Rusetti oli tehnyt liikenneympyröitä useista runoistaan, esim. runosta Vaimo siipalle. Rusetti ei ollut ihan varma oliko naisten äänioikeus hyvä asia (ämmät tuppaa muutenkin oleen aina äänessä), mutta monet feministitutkijat on löytäneet sen runoudesta feministiteemoja. Rusetti vastusti orjuutta (Amerikan etelässä), eläinten kiusaamista (labroissa), ja tyttöjen hyväxikäyttöä (alaikäisinä).
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri152.html on line 54: Theokritos (m.kreik. Θεόκριτος, s. noin 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen karjapaimenrunouden perustaja ja myynti1edustaja. Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina. Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on cowboyidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät muita aiheita. Yleinen aihe on poikarakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia minieepoksia (epyllia) sekä ylistysrunoja hallizijoille (enkomia). Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti pientä kuvaelmaa, epylli pientä eepoxia ja ekloge pientä otosta eli samplea. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä. Koineeta jossa eet väännetään aax. Savveettee murrettee. Osaa runoista pidetään epäperäisinä. Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin piirimyyjänä.
ellauri192.html on line 137: Sully Prudhomme oli Ranskan-Saxan sodan veteraani. Varmaan sen kavereita oli hydropaatit ym. fin de siecle töyhtöhyypät. Goncourt sanoi että se oli pappimaisen öljyinen seuramies. Se kirjoitti Leconte de Lislen Parnasso-lehteen ja seukkas vaan kavereiden kanssa kuten Alphonse Daudet, Paul Bourget, Goncourtin veljexet etc. Vanhemmiten se kääntyi runoudesta filosofiaan ja pohti finaalisten syiden roolia darwinismissa (oikea vastaus on: ei midiä). Tässä ilmainen näyte nuorelta Sullyltä. Sr varmaam viittaa Sullyn omaan pottaan joka halkesi kun sen sussu antoi sille rukkaset. Ruukku on hyvin populääri meemi, vatsinkin särkynyt (Kleist, hindut, Keazin Isabella, Rebekka kaivolla, ym).
ellauri194.html on line 193: Snellman, Runeberg, Lönnrot, Topelius ja monet muut, halusivat kohottaa suomen kielen asemaa ja suomalaista kansallistunnetta. Tavoitetta edistettiin ahkerasti ja ulkomaisin opein. Snellmania inspiroivat saksalainen Hegel ja preussilainen Kant. Serbialaisesta runoudesta viehtynyt Runeberg loi aiemmin laiskoina ja primitiivisinä pidetyistä suomalaisista valhekuvan ahkerana, nöyränä ja vähään tytyväisenä kansana. Lönnrot puolestaan väärensi Kalevalasta tietoisesti kansalliseepoksen.
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala.

Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.

Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.

Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.

ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 369: Heidät esitteli kesän 1961 lopputuloksena Evgeny Rain. Joseph oli 21-vuotias. Monet ihmiset pitävät ystävyyttään kahden runoilun vilpittömänä liittämisenä. Outoa, mutta he eivät olleet kovin kiinnostuneita toistensa runoudesta. Ei keskusteluja, kiistoja erilaisiin sukupolviin kuuluvien ihmisten runkoon. Heidän välillä oli jotain erilaista, mikä Brodsky itse ei halunnut puhua. Et kerro, se on pitkä ja vaikea. Noin niin hän vastasi pyyntöihin. Kuten Anna Andreevna, hän perusti nopeasti uuden tuttavuuden tason. Hän oli nuori eikä tietoinen hänen voimasta. "Big Elegy John Donna" aiheutti sanailua siitä, että Joseph itse ei ymmärrä, mitä hän kirjoitti. Ja hiän muistutti, kun he menivät hiänelle, ettei hän ollut lukenut oppaita tai kuuntele hiänen runojaan. Lyhyesti sanottuna he kehuivat kumpikin runojaan, hengittäen talossaan eri ilmaa. Hän tuskin tiesi, että Ahmatov vertaa ystäväänsä poikansa kanssa eikä kannata jälkimmäistä.
ellauri246.html on line 831: Brodsky meni linkkiin yhteen runoilijaan ja palasi muille. Muutos ei heti, mutta hyvin nopeasti. Ensimmäisen viitevuoden 1964 runot ovat pääasiassa samassa runollisella tavalla kuin 1962-1963 runot. Siksi nämä ja muut ovat niin orgaanisesti liittyneet kirjaan "New Stans elokuuhun". Link Brodssky työskenteli paljon, lukea paljon. Hän avasi itselleen anglo-amerikkalaisesta runoudesta. Näistä jakeista ei ollut käännöksiä venäjäksi, kirjat toivat hänet ystäville, joten hän alkoi oppia englantia.
ellauri256.html on line 447: Keskustelu rahoitustarkastajan kanssa runoudesta
ellauri258.html on line 164: "Olemme käyneet keskusteluja runoudesta ja filosofiasta. Jokaiselle alalle muodostuu sääntöjä, miten elää moitteetonta elämää. Rockmyytti voi tappaa rocktaiteen, ja filosofimyytti merkityksellisen filosofian. En ole koskaan suostunut rajoittamaan itseäni. En päättänyt murrosikäisenä ryhtyä filosofiksi, vaan isot kysymykset ajoivat minua."
ellauri279.html on line 45: Enkä minä totta puhuen pidä uudemmasta runoudestakaan, en meikäläisestäkään. Niissä ei ole mitään julistusta, ei mitään ihmistä ylentävää, jalostavaa ja rohkaisevaa, ei mitään kerronnallista juonta tai sankaria. Joku saatanan harittavasilmäinen uninen haaveilijaturpa heittää vain irtonaisia sanoja ilmaan, nakkelee tuulta, tähtiä, mitä lie puun oksia, syytelee holtittomasti yksinäisyyttä, orpouttaan, yötä ja päivää, jotain ruohoja, syksyn autiutta ja kaipuuta vaikka päiväntasaajalle. Mitä siitä syntyy? Valittava, surkeileva kuralollo, kuva avuttomasta hampuusista suoraan sanoen.
ellauri323.html on line 354: Moore ei kirjoittanut sanaakaan ennen kuudenkymmenen vuoden ikää ilman että äiti seisoi vieressä tai viereisessä huoneessa, toimien usein hänen toimittajanaan. Asiaa pahensi se tosiasia, että Marylla oli tiukkoja ja usein virheellisiä tuomioita Mooren runoudesta: hän piti "Mustekalaa", kenties Mooren paras runo, et "vau huono runo" ja protestoi, kun hänen tyttärensä uppoutui toisen mestariteoksen "Jerboa” kirjoittamiseen. Marianne alkoi toistaa lausetta "keksipöly" ja hymyili oudosti. Tämä on sellainen asia, jota kirjailijoissa siedetään, mutta Marylla ei ollut suvaitsevaisuutta.
ellauri349.html on line 819: Seksi on kadonnut runoudesta ja megaelokuvista, ja yksi syy on nuorissa. Ei enää nappaa käydä huorissa kun kaikki ovat porsliineja.
ellauri350.html on line 279: Angelou ymmärsi, että vaikka "Aamun pulssissa" oli paremminkin "julkinen runo" kuin suuri runo, hänen tavoitteensa välittää viesti yhtenäisyydestä saavutettiin. Runoilija David Lehman oli samaa mieltä ja totesi, että vaikka se täytti teatterin ja poliittisen tavoitteensa, runo ei ollut kovin mieleenpainuva. Runoilija Sterling D. Plumpp piti Angeloun esitystä "loistava", mutta "ei ollut niin innostunut ekstistä". Burr totesi, että kaipparien Angeloun runon negatiiviset arvostelut, kuten useimmat hänen muuta runoaan koskevista arvosteluista, johtuivat heidän elitismistä ja kapeista näkemyksistä runoudesta, jotka rajoittuivat kirjoitettuihin muotoihin eikä puhuttuihin, kuten "Pykeellä of Morning", joka oli kirjoitettu lausuttavaxi ääneen ja esitettäväxi mahtipontisesti. Burr vertasi kirjallisuuskriitikkojen vastausta Angeloun runoon Frostin runon kriitikoiden kanssa: "Frostin voimakas lukeminen täydensi runoa siinä mielessä, että se vahvisti sitä, kun taas Angeloun runonsa voimakas lukeminen täydensi sitä siinä mielessä, että hän teki ilmeiseksi sen riittämättömyyden ja puutteet."
ellauri386.html on line 452: - Okei, hän kirjoitti runoutta - en ollut tietoinen siitä. Epäilen, että monet ihmiset ovat. Häntä ei todellakaan pidetä merkittävänä henkilönä historiassa runoutensa vuoksi. Walter Scott taas tunnetaan runoilijana myös niille meistä, jotka eivät tiedä runoudesta mitään.
xxx/ellauri231.html on line 380: Ivan Buninin teokset koostuvat runoudesta, proosasta ja käännöksistä. Hän debytoi kokoelmalla Runot (1887–1891), runokirja, joka näyttää symboliikan elementtejä. Inspiraatio, jonka hän ammensi realismista, ilmenee sarjassa melankolisia tarinoita Venäjän maaseudusta ja sen rappeutumisesta, jossa hän halusi kuvata "Venäjää ilman meikkiä". Romaanit Derévnya (1910) (Kylä) ja Sukhodól (1912) kuvasivat kyläelämän raakuutta ja maanomistajaluokan rappeutumista. Surullista, surullista. Näin siis ennen bolshevikkivallankumousta. Buninin proosatyylille on ominaista melankolia, varautuneisuus ja keskittyminen, tiivistetty eleganssi.
xxx/ellauri232.html on line 286: Toinen juoppo Eino Leino, jonka veli Kasimir oli kuppanen, kirjoitti Kramsun runoudesta teoksessaan Suomalaisen kirjallisuuden historia seuraavasti:
xxx/ellauri235.html on line 542: Pindaros oli parhaissa voimissaan Marathonin ja Salamiin taisteluiden aikaan, ja oli suunnilleen saman ikäinen kuin tragediakirjailija Aiskhylos. Hänen runoilijan luonteensa määrittyi kuitenkin ennemmin persialaissotia edeltäneen ajan pohjalta, ja hän sai vaikutteensa ennemmin doorilaisesta ja aiolialaisesta runoudesta kuin Ateenasta. Näin Pindaros voidaan nähdä yhtenä konservatiiviedustajista, siinä missä Aiskhylos näyttäytyy progressiivisena.
xxx/ellauri235.html on line 901: Korinna oli kai johkin aikaan elänyt naisrunoilija Teebassa. Sen pilkkanimi oli Myia (Μυῖα, "kärpänen"). Ärsyttävä pikku Myy. Corinnan sanottiin kilpailleen Pindarin kanssa ja voittaneen hänet ainakin yhdessä runokilpailussa, vaikka jotkut lähteet väittävät viisi, mutta se nyt on takuulla puppua! Ize asiassa kaikki todennäkösesti on! Ei ne varmaan edes eläneet samana aikana! Vitun kärpänen! Jotkut Martin ja David on "melkein varmoja" että se eli vasta 300-luvulla. Hemmetin ämmä, olikohan sitä olemassa edes ollenkaan? Joku pazas joo on jostain kristilliseltä ajalta jossa lukee Korinna, mutta sehän on voinut esittää ketä tahansa. Vaikka sitä kunnioitettiin kotikaupungissaan Tanagrassa ja se oli suosittu muinaisessa Roomassa, nykyaikaiset kriitikot pitävät hiäntä maakunnallisena ja tylsänä. Hänen runoutensa on lähinnä kiinnostavaa yhtenä harvoista säilyneistä naisrunoilijoista muinaisesta Kreikasta. Noin neljäkymmentä katkelmaa tän muka-Corinnan runoudesta on säilynyt, mikä on enemmän kuin kukaan muinainen naisrunoilija paitsi Sappho, mutta yhtään hänen täydellisiä runoaan ei tunneta. So there!
xxx/ellauri235.html on line 917: Pausanias mainitsee Korinnan saaneen Pindarista vain yhden voiton, ja sanoo nähneensä Tanagrassa Korinnan kuvan, jossa tämä oli kuvattu sitomassa hiuksiaan. Pausaniaan mukaan Korinnan voitto oli paitsi Korinnan runoilijanlahjojen myös hänen kauneutensa ja hänen käyttämänsä aiolialaisen yläosattoman esiintymisasun ansiota. Pausanias (m.kreik. Παυσανίας; 100-luku) oli antiikin kreikkalainen maantieteilijä, joka eli Rooman vallan aikana. Vittuako sekin mitään muka tiesi runoudesta, kusipää.
xxx/ellauri261.html on line 89: Vuonna 1988 Kari Hotakainen päättää siirtyä runoudesta proosaan. Aiheexi valittiin muodikkaasti pahuus, se alkoi 80-luvulla olla trendikästä. Pahuus Hotakaisen kirjassa on silmitöntä väkivaltaa ilman selvää aihetta, vähän sellasta mitä harrastavat amerikkalaiset poliisit ja Ison Omenan vartijat. Romaani edistyy vinhaa vauhtia. Jo ensimmäisen luvun aikana Connexorista Lionbridgeen siirtynyt pääsinniemeläinen Timo Järvinen on hakannut 13 juoppoa Kampin alueella. Puskasta hyökkää kommandopipoon verhoutunut Timo Järvinen ja hakkaa kyselemättä. Kari siirtää hänet seuraavassa luvussa Kulosaareen, vaikka siellä on vähemmän avuttomia juoppoja. Mutta voihan hän hakata vanhoja suomenruozalaisia eläkeläisiä, jotka raahustavat Varubodeniin töpöttävin askelin ostoskärryn edessä tai rollaattorin takana. Virkistävä juonen käänne! Paizi onkohan Varubodenia enää Kulosaaressa?
xxx/ellauri354.html on line 161: Kaizun essee modernistirunoudesta on kokoelmassa Puolitiessä, jonka se julkaisi ollessaan elonsa vaelluxen puolitiessä, melkein 35-vuotiaana (synt. 1924). Oliko tukka lähtenyt jo silloin? Kaizu kuoli 88-vuotiaana 2013.
xxx/ellauri363.html on line 98: Lisäksi Gadamer kirjoitti paljon runoudesta ja sen suhteesta filosofiaan. Kirjoittikinko se runoja?
32