ellauri007.html on line 767: Mielipidejohtaja oot sä, mä oon sun runotar.

ellauri054.html on line 479: Elizabeth Browning 6 March 1806 – 29 June 1861 os. Moulton-Barrett oli 6v Roopea vanhempi vanhapiika runotar joka asui invaliidi-isän kanssa Wimpole Streetillä. Isä teki sen perinnöttömäxi kun se nai Roopen 30-vuotiaana 1846. Roope oli siis 24. Elizabeth on kuvissa sievän näköinen. Siitä melkein tuli laureaattipoetessa (ensimmmäinen sellainen) Wordsworthin jälkeen mutta ei, kalkkiviivoilla Tennyson meni ohize. Hahaa, hyvä veljet! Italiassa elelivät mukavasti rouvan perintörahoilla. (Höh? Ei siis jäänyt aivan pennittömäxi kuitenkaan? No ehkä peri äidin puolelta. Joo niin perikin. Äiti keräs talteen kaikki Liisan runot ihan pienestä.)
ellauri055.html on line 911: Runokokoelmassa Suomen runotar (toim. Lehtonen 1945) Sillinpään sanotaan tehneen runon alun alkaen rohkaistakseen ensin ylimääräisiin harjoituksiin ja sieltä talvisotaan lähetettyä poikaansa.
ellauri135.html on line 778: Runosuomennoksia on ilmestynyt antologioissa Venäjän runotar (1946) ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja (WSOY, 1936).
ellauri288.html on line 372: Laulaos oi runotar viha Peleun poian Akilleun
xxx/ellauri010.html on line 1605: Taata pikku runotarta kuin avointa kirjaa nussi.
xxx/ellauri103.html on line 91: Leena antautuu välillä vähän kerskumaan: "Hans Christian Andersen kirjoitti aikoinaan, että uuden vuosisadan runotar on lyhyt, selkeä ja rikas. Minä ainakin olen halunnut oppia kirjoittamaan lyhyesti, selkeästi ja rikkaasti. Kyse on vaikeasta ja kunnianhimoisesta yhdistelmästä, mutta siihen olen pyrkinyt, Leena Krohn toteaa. Sori vaan Leena mutta se uusi vuosisata oli noin kaxi vuosisataa sitten.
xxx/ellauri129.html on line 749: »Ottaen huomioon kysymyksessä olevan kirjallisuuden laajuuden tuloksen täytyy jäädä vaillinaiseksi, mutta sellaisenakin teos silti kyennee raoittamaan sitä ovea, jonka takana englanninkielisen kirjallisuuden runotar hallitsee.»
xxx/ellauri232.html on line 288: "Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa."
9