ellauri032.html on line 223: Eliot oli eräänlainen mid-atlantic Puovo Huovikko. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum´s Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä. Ympyräsuinen ystäväni antoi ton kissakirjan mulle lahjaxi, mulla on se kai vielä laihojen runokirjojen hyllyssä Wilhon kirjakaapissa. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats. Ihan niinkuin Puovo Huovikon, Tompan maine luiskahti kun ukko ize saatiin laatikkoon.
ellauri048.html on line 557: Immi Hellén (18. tammikuuta 1861 Kuorevesi - 20. tammikuuta 1937 Helsinki) on Suomen rakastetuimpia runoilijoita. Hän toimi opettajana Helsingissä yli 40 vuotta. Hänet tunnetaan erityisesti lasten runoistaan, joista monet kuuluvat Suomen kansan ja erityisesti koulujen runoaarteistoon, sillä hänen runoilemiaan lauluja on laulettu kouluissa sukupolvien ajan. Tunnetuimpia ja rakastetuimpia niistä ovat "Kas kuusen latvassa oksien alla", "Teki peipponen koivuhun pesän" ja "Paimenpoika". Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä. Oma erityisasemansa Immi Hellénin tuotannossa on koskettavan surumielisellä laululla "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie".
ellauri049.html on line 209: Liitto oli varsin merkittävä tekijä 1920-luvun nuorten kirjailijoiden ja runoilijoiden yhdistäjänä. Uuno Salosen jäsennumero oli 34. Nuoressa Voimassa julkaistiin Uunon ensimmäisiä painettuja runoja. Hän osallistui lehden kautta valtakunnallisiin runokilpailuihin ja pääsi kontaktiin kirjallisuutta ja lyriikkaa kirjoittavien ja analysoivien huorien kanssa. Hän sai lehden palstoilla kiitosta ja kehuja, mutta myös analyyttisiä mielipideitä omista runoistaan.
ellauri051.html on line 508: Whatman ei saanut elinaikanaan paljonkaan hyvää palautetta eikä julkista tunnustusta runoistaan etenkään Yhdysvalloissa, vaikkakin häntä arvostettiin Euroopassa. Nuivuuden syynä olivat esimerkiksi hänen avoin kuvauksensa seksistä, hänen imagonsa hiomattomana työläisenä, sekä hänen tyylilliset innovaationsa. Whatmanin epätavanomaiseen tyyliin vaikutti raamatullisen runouden muoto. Siellähän sitä on aviotonta sexiä ja hiomattomia puuseppiä. Äijäily ja all-male paneelit on korkeassa kurssissa. Homoilua ei Paavali kyllä peukuta, Moosexesta puhumattakaan.
ellauri052.html on line 313: Samuel Taylor Coleridge (21. lokakuuta 1772 Ottery St. Mary, Devon, Englanti – 25. heinäkuuta 1834 Highgate, Englanti) oli englantilainen runoilija, kirjallisuuskriitikko ja filosofi, joka oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Lisäksi hän oli yksi niin kutsutuista Englannin järvialueen runoilijoista. Hänet tunnetaan parhaiten runoistaan Kublai-kaani sekä Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä merkittävimmästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri054.html on line 521: Browning on useimmiten tunnettu lyhyistä runoistaan,selvennä joista esimerkkeinä ”Rabbi Ben Ezra”, ”How they brought the good News to Aix”, ”Evelyn Hope”, ”The Pied Piper of Hamelin”, ”A Grammarian’s Funeral” ja ”A Death in the Desert”. Alun perin Browningia ei pidetty suurena runoilijana, sillä hänen runojensa aiheet olivat suurten massojen näkemyksen ja ymmärryksen ulkopuolella. Myös runojen teemojen käsittely oli usein vaikeaselkoista ja hämäräperäistä. Lähde?
ellauri058.html on line 500: Hotakainen muistaa yrittäneensä puhua WSOY:n silloista kotimaisen kirjallisuuden päällikköä Vilho Viksteniä puhelimessa ympäri. Hän halusi Helsinkiin neuvottelemaan runoistaan. “Ei se murukahvin juominen täällä niitä paskoja miksikään muuta”, töksäytti Viksten.
ellauri100.html on line 682: Swinburne omisti Rondellien vuosisadan 1883 Rusetille, kerta Rusetti oli tehnyt liikenneympyröitä useista runoistaan, esim. runosta Vaimo siipalle. Rusetti ei ollut ihan varma oliko naisten äänioikeus hyvä asia (ämmät tuppaa muutenkin oleen aina äänessä), mutta monet feministitutkijat on löytäneet sen runoudesta feministiteemoja. Rusetti vastusti orjuutta (Amerikan etelässä), eläinten kiusaamista (labroissa), ja tyttöjen hyväxikäyttöä (alaikäisinä).
ellauri109.html on line 673: Dryden tunnetaan erityisesti satiirisista runoistaan, joissa hän kehitti herooisen säeparin käyttöä. Näitä ovat muun muassa Absalom and Achitopel (1681) ja The Medal and Mack-Flecknoe.
ellauri141.html on line 65: Kun Maecenas oli rauhoittunut, Horatiuksesta kehittyi onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi Epikuroksen laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan raakaakin pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat.
ellauri153.html on line 83: Saadi Shirazi oli top influensseri farssipoeetta ja kynäilijä joka eli 13. vuosissadalla. Se tunnetaan paraiten tänään töistään ‘Gulistan’, ‘Bustan’, 'Uzbekistan', 'Kazakhstan' ja laajoista rakastelurunoistaan (ghazal). Ghazal tarkottaa takuulla gasellia, meilläkin on Ghazal Chai nimistä teetä, jossa on gasellin kuva kyljessä. Kamujensa Rumin ja Hafezin kanssa se on 1/3 isoimmista ghazal-kynäilijöistä Persian poetiikassa.
ellauri246.html on line 379: Hänen kotimaassaan 4 hänen runoistaan julkaistiin kaikkina näinä vuosina. Hieman jäänyt tulosta lasten runoina. Rahanlähde oli enimmäkseen tilisiirrot lännestä, arvioivat Aurora ja Haltury eri elokuvastudioissa. Brodskin matkatavarat ovat jopa sivuroolissa yhdessä aiemmista elokuvista. Mutta tämä lahjakkuus ei piilota. Brodskin runot olivat kaikki leveämpiä Samizdatissa. Hän kirjoitti jatkuvasti. Suuri osa näinä vuosina kirjoitettiin myöhemmin kaikissa kokoelmissaan. Yhä useammin Brodskin runot näkyvät Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen aikakauslehdissä. Ensimmäinen kirja, joka on laadittu tekijän valvonnassa, oli tuo New Yorkissa vuonna 1970 julkaistu "aavikolla". Yhä useammat länkkäritoimittajat pyrkivät ottamaan haastatteluja runoilijalta, yliopistot kutsuivat hänet. Luonnollisesti KGB ei jättänyt tällaista "asiakasta" ilman huomiota. Mutta yleensä hänen elämänsä Neuvostoliitossa eteni melko rauhallisesti, lukuun ottamatta kahta mielenterveyden sairaaloiden tutkimusta.
ellauri276.html on line 226: Aleksei Vasilievich Koltsov (venäjäksi: Алексе́й Васи́льевич Кольцо́в ; 15. lokakuuta 1809 – 29. lokakuuta 1842) oli venäläinen runoilija, jota on kutsuttu venäläiseksi Burnsiksi. Hänen usein naisten suuhun pannut runonsa tyylittelevät talonpojan elämänlauluja ja idealisoivat maataloustyötä. Koltsov keräsi ahkerasti venäläistä kansanperinnettä, joka vaikutti voimakkaasti hänen runouteensa. Hän juhli yksinkertaisia ​​talonpoikia, heidän työtään ja elämäänsä. Monet hänen runoistaan ​​ovat säveltäneet sellaisia ​​säveltäjiä kuin Dargomyzhsky, Mussorgsky ja Rimski-Korsakov.
ellauri276.html on line 776: Vain 18 lyhyessä kuukaudessa Burns oli käyttänyt suurimman osan julkaistuista runoistaan ​​saaduista varoista, joten vuonna 1789 hän aloitti työt valmisteverovirkailijana Dumfriesissa (ironia ei mennyt hukkaan) ja aloitti uudelleen suhteensa vaimonsa Jeanin kanssa (ei todellakaan). Hänen yhä radikaalisemmat poliittiset näkemyksensä vaikuttivat moniin runojen, laulujen ja kirjeiden ilmiömäiseen määrään, joita hän jatkoi kirjoittaessaan, mukaan lukien kuuluisat teokset kuten For a´ that and a´ that.
ellauri276.html on line 778: Tämän uuden työn edellyttämä kova työ yhdistettynä hänen aikaisemman elämänsä uurastamiseen ja irstaaseen elämäntapaan alkoivat vaikuttaa Burnsin terveyteen. Hän kuoli 21. heinäkuuta 1796 vain 37-vuotiaana, ja hänet haudattiin täydessä siviili- ja sotilaskunnossa samana päivänä, kun hänen poikansa Maxwell syntyi. Hänen runoistaan ​​julkaistiin muistopainos, jolla kerättiin rahaa vaimolleen ja lapsilleen.
ellauri276.html on line 830: Varhaisena ympäristönsuojelijana Bottomleyn kirjoitus perustui aina tiiviisti maantieteelliseen sijaintiin. Skotlantilainen vaikutus (kaikuu Yeatsin irlantilaista herätystä) näkyy hänen myöhäisissä näytelmissään, kun taas suuri osa hänen aikaisemmista kirjoituksistaan ​​on juurtunut Lakelandiin. Siten esimerkiksi Claife Heightsin haamua tai boglea, Windemereä – niin kutsuttua Claife Crier – käytetään ratkaisemaan julman maanviljelijän vaimon ja palvelevan piian välistä konfliktia The Crier by Night -elokuvassa; kun taas yksi hänen rakastetuimmista runoistaan ​​tunnetaan nimellä Cartmel Bells:
ellauri282.html on line 592: Vuonna 1911, kun hän ei ollut kirjoittanut runoja pitkään, hän sävelsi Ikuisen armon, ensimmäisen kertomusrunoistaan. Se oli jymymenestys.
ellauri345.html on line 644: Arndt "oleskeli" 1806–1809 Napsua paossa Ruotsissa, teki laajoja matkoja siellä ja käänsi Ruotsin lakia Ruotsin Saksassa sijaitsevia maakuntia varten. Hän toimi Pietarissa maanpaossa olevan valtiomiehen Karl vom Steinin sihteerinä ja joutui tämän kanssa pakenemaan Napoleonin sotajoukkoja Venäjälle. Hän oli ensimmäisiä saksalaisia joka juhli vastarintaa Napoleonia vastaan. Venäjällä Arndt julkaisi suurimman osan isänmaallisista lauluistaan ja runoistaan sekä kirjoituksiaan Ranskaa vastaan. DDR väitti myös Arndtia taistelijaksi feodalismia vastaan ja roolimalliksi ystävyydelle Venäjän kanssa.
ellauri384.html on line 253: Kuuluisa runoilija Solon syntyi 600-luvulla vuonna ? varakkaaseen ateenalaiseen perheeseen. Hän työskenteli kauppiaana vienti-tuontikaupassa ja piti itseään suhteellisen köyhänä. Hän ei palvonut rahaa, kuten joistakin hänen runoistaan ​​(ja cv:stä) voisi luulla. Runous oli Solonille tapa tyydyttää itseään, ja hän myös käytti runoutta saadakseen helpon pääsyn ateenalaisten taskuille.
ellauri405.html on line 156: Hafezin Divān ( persiaksi: دیوان حافظ) on iranilaisen runoilijan Hafezin kirjoittama runokokoelma. Suurin osa näistä runoista on persiaksi, mutta on myös makaroonisia runoja (persiaksi ja arabiaksi) ja täysin arabialaista ghazalia. Tämän Divānin tärkein osa on ghazalit. Myös muissa muodoissa olevia runoja, kuten qetʿe, qasida, mathnawi ja rubaʿi, sisältyy Divaaniin, mutta on litistynyt tyynyjen väliin. Ei ole todisteita siitä, että Hafezin kadonneet runot olisivat saaneet muodostaa suurimman osan hänen runoistaan, ja lisäksi Hafez oli erittäin kuuluisa elinaikanaan. Siksi hän ei voinut olla tuottelias runoilija. Yleisesti hyväksyttyjen ghazalien määrä on alle 500: 495 ghazalia Ghazvini- ja Ghani-painoksessa, 486 ghazalia Natel-Khanlarin toisessa painoksessa ja 484 ghazalia Sayeh -painoksessa.
ellauri409.html on line 226: Tommy opetteli Kiplingin Danny Deeverin ulkoa jo koulupoikana. Samanlainen kylmiö kuin äitinsä. On ilmeistä että Eliotit oli narsisseja koko porukka, alapartaisesta lähetyssaarnaajasta alkaen tuplatyrä Tomiin saakka. Tyra tyrä mörk mörk. Siihen se sarja taisi sitten päättyä, Tomilla ei ollut jälkeläisiä. Runo on balladi joka kuvaa brittisotilaan teloittamista Intiassa murhasta. Hänen rykmenttinsä katsoo hänen teloitustaan paraatimuodostelmassa, ja runo koostuu kommenteista, joita he vaihtavat nähdessään hänet hirtettynä. Runoilija TS Eliot kutsui runoa "teknisesti (samoin kuin sisällöltään) merkittäväksi" pitäen sitä yhtenä Kiplingin parhaista balladeista. Hän sisällytti runon vuoden 1941 kokoelmaansa A Choice of Kipling´s Verse ja tarjosi runon analyysin johdannossa. Eliot kuvaili runon "raskasta rytmiä ja askelvaihdosta" sekä teknisesti että sisällöltään merkittäväksi. Hän päätteli, että Danny Deever oli "kasarmihuoneballadi, joka saavuttaa jotenkin runouden intensiivisyyden". Sekä Yeats että Eliot kirjoittivat pian Kiplingin kuoleman jälkeen, vuosina 1936 ja 1941, jolloin kriittinen mielipide hänen runoistaan ​​oli alhaalla; molemmat kuitenkin antoivat Danny Deeverille hommiota merkittävänä teoksena. Keskusteltuaan tästä matalasta kriittisestä mielipiteestä vuoden 1942 esseessä George Orwell kuvaili Danny Deeveria esimerkkinä Kiplingistä "pahimmillaan ja myös hänen törkeimmillään... melkein häpeällisenä nautintona, kuten halpojen makeisten maku, joita jotkut ihmiset salaa popsivat keski-iässä". Hän koki työn olevan esimerkki siitä, mitä hän kuvaili "hyväksi huonoksi runoudeksi"; säe, joka on pohjimmiltaan mautonta, mutta kuitenkin kiistatta viettelevä ja "merkki älyllisen ja turveloisen ihmisen emotionaalisesta päällekkäisyydestä".
xxx/ellauri091.html on line 461: Tuoreimmassa (sic) itsekkyyden kulttuuria edustavassa teoksessaan Ihmisestä, jumaluudesta ja onnesta (2002) Liehu sanoo suoraan sen, minkä on voinut rivien välistä lukea jo hänen runoistaankin: henkilökohtainen onnellisuutemme on suorassa suhteessa kykyymme rakastaa koko juomakuntaa eläimistä kasveihin asti, lukuunottamatta siis esim. sieniä, ameeboja, bakteereja ja viruxia. Niitä ei tarvi rakastaa. On tää vähän eri onnen teoria kuin Timo Airaxisen. Timo ei tahdo onnea vaan rahaa. Ei jumalaa vaan viiniä ja tonnikalaa. Eikä rakkauttakaan vaan sexiä. Se on pakollista.
xxx/ellauri232.html on line 284: Kramsu muistetaan isänmaallisista balladeistaan ja lohduttomista tunnelmarunoistaan, jotka heijastelevat tekijänsä yksinäistä ja levotonta elämää. Hänen laajin nuijasota-aiheinen runonsa on balladi Hannu Krankasta. V. A. Koskenniemi pitää Kramsun Ilkka -runoa kuuluisimpana historiallisena balladinamme. Runoilijan päälähteenä on ollut Yrjö-Koskisen Nuijasota-teos.
xxx/ellauri252.html on line 172: Todennäköisemmin tää Imin inhooma savolainen häiskä oli Turtiaisen Aska. Sillä oli isompi partakin kuin Matti Rossilla. Arvo Turtiaisen sukujuuret olivat syvällä Savon sydämessä, mistä hänen räätäli-isänsä Ernst Turtiainen ja äitinsä Ida Lovisa Väätäinen olivat 1900-luvun vaihteessa muuttaneet pääkaupunkiin. Arvo Turtiainen koki 1918 kansalaissodan ja oli vankileiritoimiston juoksupoikana; karmeat näkymät vankileiriltä siirtyivät osaan hänen myöhemmistä runoistaan. Räätälin poika sai käydä viisi luokkaa Helsingin suomalaista reaalilyseota ja opiskeli hammasteknikoksi.
xxx/ellauri296.html on line 588: Eila Kivikk'aho (Author of Pörriäinen lentää hämärissä), jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Eila Sylvia Sammalkorven (os. Lamberg ; 8.2.1921 – 21.6.2004), nimellä, oli suomalainen runoilija. Kivikk'aho syntyi Sortavalassa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Eino Leinon "Nocturno", joka julkaistiin jo esikoisteoksessa Sinikallio (1942).
xxx/ellauri415.html on line 328: Herrick ei koskaan mennyt naimisiin, eikä mikään hänen rakkausrunoistaan ​​näytä yhdistävän suoraan yhteenkään naiseen. Hän rakasti aistillisuuden rikkautta ja elämän monimuotoisuutta. Tämä näkyy elävästi sellaisissa runoissa kuin "Cherry-repe", "Delight in Disorder" ja "Upon Julia's Clothes". Tulen Julian vaatteiden päälle.
xxx/ellauri415.html on line 331: Aloitusstanza yhdessä hänen kuuluisimmista runoistaan ​​"Neitsyille, tehdä paljon aikaa" kulkee:
27