ellauri009.html on line 803: tai alan runoilla, niinkuin juuri tällä haavaa.
ellauri030.html on line 786: Voltaire sanoi että taivas antoi meille elämän monien vaivojen vastapainoxi 2 asiaa, toivon ja unen. Sen olisi pitänyt laskea mukaan vielä nauru. Kunpa oliskin yhtä helppoa naurattaa tolkun ihmisiä, ja vitsikkyys ja kasvantaviäryys, jota siihen tarvitaan, eivät olisi yhtä harvinaisia kuin on yleisiä lahjat runoilla päänsärkyä, kuten mystisillä pohdiskelijoilla, häränpyllyjä kuten neroilla, ja sydänsärkyjä kuin romaanikirjailijoilla (ja muilla sellaisilla moralisteilla). Niinpä, Imppa. Sulla taas oli kadehdittava taito kirjoittaa rutikuivia pohdiskeluja ja kilometrin pituisia virkkeitä.
ellauri039.html on line 73: tienasi hyvin tilausrunoilla. Alasaxaxi vedetyistä säilyivät vaan tää
ellauri043.html on line 159: Vaikka aikaisemmin, en ollut näin huonossa hapessa! Aamuhämärässä aloin jo runoilla; sitten menin suihkuun kellariin - eipäskun joelle vedenhakumatkalle, ja palasin tökeröä polkua leili olkapäällä, hymistellen virsiä. Seuraavaxi musta oli kiva siivota koko mökkerö. Otin työkaluni ja koitin tehdä palmikoista tasakokoisia, ja koreista kevyitä; sillä pikkuhommatkin tuntui silloin niin kivoilta ettei ne maistuneet edes velvollisuudelta.
ellauri049.html on line 249: Sarkialla on sanottu olleen suomenkielisistä runoilijoista täydellisimmän kielentajun (lähde?). Hän saattoi luoda harmonian tunnelman vain sanojen asun merkityksen ja runosäkeiden poljennon avulla. Sarkian sanotaankin lausahtaneen ”Minun suurin onneni on se, että saan runoilla suomeksi. (lähde?) E. Saarinenkin sanoi, ettei se voi levitä ulkomaille, koska suomen kieli on sen työkalu. LOL.
ellauri052.html on line 301: Wordsworth pyrki kirjoittamaan runonsa kansantajuisesti, luonnollisen selkeällä tyylillä. Hänen tavoitteenaan oli hylätä kaikki turha koristeellisuus ja sievistely. Runojen aiheena oli useimmiten luonnon ja ihmisen välinen suhde. Wordsworthilla oli kyky haltioitua luonnon kauneudesta, ja hän pyrki runoillaan tallettamaan nuo kokemansa voimakkaat tunteet.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri097.html on line 806: Maailmansodan jälkeen Roope Pakkanen koitti tulla toimeen miehekkäillä runoilla. Wilfred Owenin runoista näkee että maailmansota oli suuri homostelun näyttämö. Maskuliini pullistelu oli hienoa ja feminismi perseestä (kuinka sattuvaa). Sota saattoi kyllä viedä sankarilta jäsenen, se oli noloa. Ei sentään Pakkaselta, mutta reikäsuositus saattoi vaihtua. Sillä oli avioliiton vastaisia runoja (Palkkamiehen kuolema, Palvelija palvelijoille, Kotipesälle, Kotipeijaiset) mutta myös homostelumyönteisiä: Kukkatupsut ja. E.T:lle. Fin de siècle oli miehuuden kriisi viimexi ja silloinkin. Ainahan ne kriisiytyvät ressukat. Naiset on niille tuhmia.
ellauri135.html on line 684: Konsta herkuttelee taas tunnelmilla ja niihin sopivilla runoilla. Baratynski, en ole kuullutkaan, ja sitten tutumpi Lermontov. Konsta on luvannut kirjoittaa artikkelin jostain runoaarteesta ja valizee Lermontovin runon, josta nimimerkki "Cunnilingvisti" kirjoittaa netissä:
ellauri141.html on line 207: Vähän kirjallista arvoa on Horatiuxen muutamilla Arkhilokhoxen sävyyn muodostelemilla häväistysrunoilla, joista toiset ovat häikäilemättömän realistisia ja suorastaan sukupuolikuria loukkaavia. Näiltä runopukuun puetuilta henkilökohtaisilta hyökkäyxiltä, joilta puuttuu kokonaan esteettinen perustunnelma, täytyykin hyvin suuressa määrässä kieltää varsinainen kaunokirjallinen arvo. Ne ovat yxinkertaisesti mauttomia. Toisinaan voi H. mennä jopa arveluttavan pitkälle. Pitkäköhän Flaccuxella oli jäykkänä? Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Tuskin muisti izekään.
ellauri163.html on line 146: Hölmöjä lakeja. Vaimon ei pidä miehen asetta kantaman, eikä myös miehen pukeman ylensä vaimon vaatteita, sillä jokainen, joka sen ekee, on herralle sun jumalalles kauhistus. Sanoo herra joka nähdään useimmiten yöpaidassa. Älä kynnä härjällä ja aasilla. Älä pue ylles villa-pellavasekotteita. Laita paituliin neljään kulmaan rihmoja, ne on jumalasta söpöjä. Törkeitä neizyyspykäliä. Avionrikkojat on molemmat tapettava. Ennen papin aamenta bylsitty kihlattu listitään kaupunkioloissa, koska se ei huutanut, maalla se pääsee varoituxella, jos ei ollut ketään kuulolla. Kaikissa muissa tapauxissa sakotetaan siikliperunoilla. Mutta TÄRKEÄÄ: kenenkään ei pidä ottaman isän emäntää (Niin Ruuben!) eikä myös paljastamaan isänsä peitettä (kuulitko Haam!)
ellauri275.html on line 120: Ilja Tšavtšavadze avasi georgialaisen kirjallisuuden uusia sivuja haalistuvilla taiteellisilla luomuksilla: runoilla, säkeillä, novelleilla, novelleilla, joissa tuon ajan tärkeimmät yhteiskunnalliset prosessit löysivät terävän kriittisen pohdiskelun.
ellauri276.html on line 324: Nikitinin yksinkertainen, koruton runous on kiinteästi sidoksissa hänen omaan elämäänsä. Siinä kuvastuvat runoilijan yksinäisyydentunne, häntä ympäröivän elämän kurjuus ja toisaalta rakkaus luontoon, josta pessimistinen runoilija ammentaa lohdutusta. Joskus on runoilla suoraan omaelämäkerrallinen merkitys, kuten runoelmalla Nyrkki. Ensimmäinen täydellinen laitos Nikitinin runoja, joihin liittyy Mihail de Poulet’n kirjoittama runoilijan elämäkerta, ilmestyi 1885. Lauri Viljanen on suomentanut Nikitinin runon "Kuoppa on kaivettu".
ellauri276.html on line 723: Kova fyysinen työ perhetilalla teki veronsa nuorelle Burnsille, joka käänsi yhä enemmän huomionsa runouden, luonnon, juoman ja naisten intohimoihin, jotka leimasivat hänen loppuelämäänsä. Hän sai kaksoset mahdollisen vaimonsa Jean Armourin kanssa, mutta heidän suhteensa hajoaminen melkein johti siihen, että Burns muutti Länsi-Intiaan rakastajansa Mary Campbellin (hänen Highland Maryn ) kanssa. Vain Maryn äkillinen kuolema ja hänen ensimmäisen julkaistun runokokoelmansa sensaatiomainen menestys pitivät hänet Skotlannissa. Vain 27-vuotiaana Burns oli tullut tunnetuksi kaikkialla maassa runoilla kuten Tälle, Hiirelle ja Cotterin lauantai-ilta.
xxx/ellauri013.html on line 211: kiusaan kuoliaaksi näillä runoilla
xxx/ellauri013.html on line 939: Mixi aloit runoilla kuin Jöns?
xxx/ellauri013.html on line 968: Kelpaa siinä tupsukorvan runoilla.
xxx/ellauri086.html on line 757: Poen runoilla ja kirjallisilla teorioilla oli vaikutusta ranskalaisiin symbolisteihin, kuten Baudelaireen ja Rimbaud’hon, sekä englantilaisiin esteetikkoihin.[44]
xxx/ellauri127.html on line 850: John Keatsin vanhemmat olivat Thomas ja Frances Jennings Keats. Hän oli vanhin heidän neljästä aikuisikään ehtineestä lapsestaan. John syntyi Keski-Lontoossa, mutta tarkasta paikasta ei ole tietoa. Keatsin syntyessä hänen isänsä työskenteli tarjoilijana Hoop and Swan -pubissa. Köyhä John kävi köyhää koulua. Köyhä isä putos hevoselta ja siihen kuoli hän. Köyhä äiti kuoli kun John oli 14v, ja isoäiti hoiti lapsia. Keatsin 1. säilynyt runo on sen 19. vuodelta. John sai paikan haavurina ja masixen, koska se halusi vaan runoilla. Saatuaan apteekkarin paperit se jätti apteekin ja rupesikin runoilija-freelancerix.
19