ellauri022.html on line 912: Kilpailevat runoilijat vittuilee toisilleen: Sofokles ja Euripides, Catullus ja Furius, Byron ja Bob. Nizami sanoi Rashidia mauttomaxi. Rashidi vittuili takasin: mä en tarvi mausteita, kun mun runot on makeita. Sä tarviit kun sun on vaan papuja ja lanttua.
ellauri034.html on line 217: Äidittömät isän pojat eli isixet ovat julmia yrmyjä hierarkisia heteroja uskovia fasisti kovixia setämiehiä ja isättömät äidin pojat eli mamixet kesyjä kilttejä demokriittisiä jumalattomia homoja vasuri pehmyreitä. Isättömyyttä ja äidittömyyttä täytyy vähän mulkata, riittää että toinen vanhempi on karussa, sairas, alakynnessä tai muuten näkymätön, ja toinen päsmäröi lapsen kasvatuxessa yxinomaisesti tai ihan sikana. Isoäiti kelpaa äitifiguurixi kuten Russellilla ja Proustilla. Tehdäänpä sekoitusmatriisi, jota voidaan sitten aina täydentää lisäilemällä nimiä. Sekin pitäs täsmentää millaset on kovixia eli kylmiöitä kuivureita ja mitkä pehmyreitä eli lälläreitä sylkyreitä. Karkeasti ottaen kovixet on cro magnoneja ja pehmyreitä neanderthalit. Coelhokin luetaan kovixiin vaixe on hippi vetelys, kert se kumartelee izekuria ja jumalankuvia. Puolikova ainakin. (Muuten, VA Koskenniemi väitti Goethe-sepustuxessaan että runoilijat on enimmäxeen mammanpoikia. Varmaan oli izekin.)
ellauri035.html on line 1221: Tuon ajan runoilijat olivat vielä anonyymejä. Ensimmäinen varsinainen suuri runoilijanimi liittyy Zhou-dynastian Taistelevien läänivaltioiden aikaan 475-221 eKr. Hän on Qu Yuan. Hän syntyi erään arvion mukaan 343 eKr ja kuoli wikipedian mukaan 278 eKr. Kiinnostavinta tässä yhteydessä hänen elämäänsä ja kuolemaansa liittyvät myytit. Hän kuului Chun hallitsijasukuun ja joutui lopulta poliittisten mielipiteittensä vuoksi karkotukseen Jangtse-joen pohjoispuolelle.
ellauri045.html on line 475: Imaginistiajoista on kirjoittanut Jeseninin ystävä Anatoli Mariengof teoksessaan Romaani vailla valhetta (1926). Moskovassa Mariengof ja Jesenin jakoivat asunnon ja jossain vaiheessa myös luukun ainoan vuoteen, lähes naisystävätkin. Tasapäisyyteen totuttelevien neuvostoihmisten keskellä runoilijat keikaroivat silinterihatuissa, nimesivät katuja uudelleen itsensä mukaan ja painattivat julistuksen "yleisestä liikekannallepanosta radikaalien runollisten muotojen puolustamiseksi". Julistustaan he liimasivat sotakomissariaatin päiväkäskyn viereen Moskovan aitoihin.
ellauri048.html on line 975: Alf meni kihloihin nuoren naisen kaa nimeltä Emily Sellwood, mutta purki kihlauxen kuin Sören Kierkegaard, koska sillä oli huono luonne, huono terveys ja köyhäkin. (Siis Alfilla. Tuskin tyttökään oli varakas.) Alf ratkes ryyppäämään ja asusteli leskiäitinsä nurkissa tai kavereilla Lontoossa. Sen kaverit kylästyi ja pakotti sen julkaisemaan taas runoja, ja 2-osainen runokokoelma "Runot" saikin menestystä. Yhtäkkiä deeku Alf olikin suurin runoilijatoivo nousevassa polvessa. Myöhemmät julkaisut vaan paransivat menekkiä ja Alf pääsi rahoihin. Valitusvirsikokoelma Hallamille in memoriam nosti sen päivän julkkixexi.
ellauri049.html on line 144: Kailaan ystäväpiiriin kuului monia tulenkantajia – muun muassa toinen nuori runoilija Katri Vala – mutta Kailas itse vieroksui jossain määrin heidän näkemyksiään. Silti esimerkiksi Kailaan runokokoelmasta Purjehtijat (1925) voi löytää samanlaista eksotiikkaa kuin tulenkantajilla, ja mieltymyksen ekspressionismiin Kailas jakoi tulenkantajien kanssa. Tähän aatevirtaukseen Kailas tutustui suomentaessaan saksalaista runoutta Goethesta aina ekspressionisteihin saakka. Kailas suomensi myös Edith Södergrania.Mäkin on suomentanut tässä Goethea, ja Koskenniemi myös. Mitäs me runoilijat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija.
ellauri049.html on line 233: Monet sairastivat 1900-luvun alkupuolella Suomessa erilaisia tuberkuloosin muotoja, eräs heistä oli Sarkian runoilijatoveri Uuno Kailas. Myös Sarkia sairastui keuhkotuberkuloosiin. Jo nuorena tauti oli oireillut lievänä kaularauhastuberkuloosina, mutta iän myötä tauti eteni keuhkoihin ja muualle ruumiiseen. Nuoren miehen mieleen vaikuttivat myös kokemukset oman fyysisen minän heikkoudesta ja ruumiista kasvavasta sairaudesta (lähde?). Tästä olivat seurauksena ajoittaiset masennukset. Sarkia käsittelikin runoissaan elämän peruskysymyksiä, kuten kuolemaa ja ihmisen kärsimystä.Niin aina. Mikä runoilija se on joka ei niitä käsittele. Ai niin Immi Helleen, tietysti.
ellauri049.html on line 764: Pariisiin muutettuaan Valéry toimi sotaministeriön virkamiehenä ja uutistoimisto Havasin johtajan Lebeyn sihteerinä. Vuonna 1900 Paul Valéry avioitui Jeannie Gobillardin kanssa, ja heillä oli avioliitostaan kolme lasta. Patulla oli viisikymppisenä 8v afääri jonkun runoilijattaren kanssa nimeltä Pozzi, jonka Patu dumppasi kuiviin puristettuna, ja toinen liiketoimi vielä yhden Jeanne Voillierin (oik. Loviton) kaa.
ellauri049.html on line 1193: Runkun jouluilta. Onpa hienoa. Laulurunoilijat vielä viimeisilläänkin missionääriasennossa vetää jouzenlaulua. On viulu vaiennut, sepelkyyhkyltä pääsee ääntä enää pyllyvaosta. Sä oot vaan kateellinen, ne heittää olan takaa. Niin olenkin, huono runoilija ja epäonnistunut narsisti, lakannut saamasta, ottamasta eteen.
ellauri051.html on line 333:
ellauri053.html on line 192: Puovo kirjoittaa pullopalkalla, pyöristyen kirja kirjalta. Säädyllinen savolaismies on vähän pöyristynyt. Jos mä olisin kirjailija, niin en menettelisi noin rivosti. Viinaratteja oli vanhat kiinalaisetkin runoilijat, ja ukko Nooa. Ei siinä ole mitään hämmästeltävää, edes Suomen oloissa. Ei siihen selvin päin pysty, eikä täyspäinen rupea.
ellauri053.html on line 312: Se Puovossa on jotenkin tuttua (en sano mistä), että se panee vakavan sekaan usein jotain arkista. Tätä ollaan me hyvät runoilijat tehty maailman sivu. Paizi meillä on hyviä ajatuxia rumilla sanoilla, Puovo laulaa korkealta alhaisia ajatuxia.
ellauri062.html on line 486: Monet Salvatore Quasimodon runot avautuvat minulle vaivoin, jos ollenkaan. Enkä taida olla yksin hämmennykseni kanssa. Nobel-palkinnon myöntäminen oli kiistanalainen, monien mielestä vanhemmat runoilijat Ungaretti ja Montale syrjäytettiin (no vizi Montalen kutale kyllä sai oman plakettinsa vuonna 1975), ja lehdistö teilasi Quasimodon tuotannon suurimmalle osalle lukijoita luoksepääsemättömäksi. Yksi minua askarruttaneista runoista on otsikoitu "Kuolleet" ja alkaa näillä säkeillä:
ellauri066.html on line 47: Runokokoelma ja latinan pro olivat Keken ekan ja ainoan opiskeluvuoden saavutuxet Turussa. VA Koskenniemeen ehti sentään tutustua. Koskenniemi ehti tutustua aika moneen runoilijatyttöseen. Toimeliasta tafsausta. Koskenniemen nuiva arvostelu Keken esikoisesta aiheutti kyllä ärtymystä. Olihan Vaakulla ollut osuutta niiden julkaisemisessa. Vaakku peitti sillä jälkiään, potki päälle tarpeenteon pienen sievän santakeon. Helaakosken arvostelu Lassen kokoelmasta IL:ssä oli tyrmäävä. Teki Pojulle suorastaan raakaa vääryyttä. No raaaxihan Aaroa mainittiin. Elsa Enäjärvi (HS) jota P.Mustapää sittemmin petti rumasti, oli liian naismainen ja Rafu Koskimies (Uusi Normaali) liian setämäinen. Kaikki tässä rupeavatkin töhertämään lehtiin. Lasseakin Helaakosken arvostelu suututti. Se oli karkean tylsästi kirjoitettu. Filosofista runoutta ei ymmärretä.
ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)
ellauri082.html on line 268: Tuiki tärkeää ois tietää missä elämänvaiheessa ja tilanteessa runoilijat runoillessaan olivat. Paizi jos on joku izekeskeinen uuskriitikko jota se ei vois vähempää kiinnostaa.
ellauri093.html on line 892: Lähes samansisältöinen oli pietarilaisen runoilijattaren tarina, joka istui Valmelvuon hiekalla nallekarhu sylissä odottamassa miestään Pietarista. Mies ei tullut, nainen kuoli, mies laittoi sille katuvaisena pazaan rannalle. Mitenkähän kävi nallekarhulle? Pääsi se ainaskin pazaaseen.
ellauri100.html on line 67: Usein moraalittomuus aiheutuu vaeltavasta kohdusta. Silloin sappi muuttuu keltaiseksi aiheuttaen hysteriaa, himoa ja maniaa; mikäli taasen maniaan liittyy myös jumalten suoma hulluus, tuloksena saattaa olla myönteisiä siirtymiä myös ympäristöön. Tämän vuoksi runoilijat ja taiteilijat varmaan kuuluivatkin sairaalan ehdottomaan eliittiin ja kaikki halusivat olla heidän kamujaan. Heillä oli ”haltioitumisen lahja”. Maallikko voisi ajatella, että esim. Lapinlahden lähteen jengi olisi juuri wannabe-keltasappisia. Hysteriassa on jotakin vähän hienoakin. Eiks je!
ellauri107.html on line 36: Mix niin monet kauniit runoilijat ja romaanipojat on olleet paizi naisten miehiä myös katamiitteja aina Alkibiadeesta lähtien? Kai six etne on narsisteja, ne oikeasti tykkää omasta peilikuvasta ja siyä lyytä kestä tahansa joka tykkää siitä (paizi rumista). Kun hiukan kehuu niin sydän heillä sykkää. Juu juu jo sydän heillä sykkää. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle... Olikohan Fragonard tapaus pisteessä?
ellauri109.html on line 403: Louise Colet oli hieman Kata Kärkkäisen näköinen ja yhtä fixu. Ei ihme että runoilijat oli siihen lääpällään. Louisesta en tiedä, mutta Kata olis kyllä tykännyt siitä(kin). Madame Rostas on Louise pienenä. Se lupaa kertoa Mussetista ja kirjeystävästään Luista joka oli mursuviixinen kuulu poeetta. Madamen pihalla kasvaa (tuskin sattumalta) juudaxenpuu.
ellauri110.html on line 935: Hande on vilpillinen izesäälijä, izensä vähättelijä, alistamalla ylistäjä. Ize asiassa se on eri tyytyväinen izeensä ja tekosivistyxeensä. Autodidakti, parhaan opettajan paras oppilas. Opsimathes, myöhään oppinut. Alkoholi peitti pelkoa, matkustaminen on pakoa. No lähtis siinä karkuun rohkeampikin. Kaikki apinat on samanlaisia, jaxaa Hande tolkuttaa. No kaikki narsistiset runoilijat ainakin on hämmästyttävän samanlaisia.
ellauri118.html on line 801: Lauantaiseura on ollut meilläkin. Runebergin ympärille muodostui 1830-luvulla Helsingissä niin sanottu Lauantaiseura. Tähän piiriin kuuluivat muun muassa runoilijat J. J. Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Muita ajan runoilijoita olivat Lars Stenbäck, Zacharias Topelius ja E. A. Ingman. Huomattavampia omaperäisiä teoksia alkoi ilmestyä suomeksi 1860-luvulla. Kaikilla noilla on katu stadissa, paizi Ingman, jolla on katu Kuopion Niiralassa sekä jäätelö. Savukkeet ovat saavuttaneet tupakoizijain suosion. Polttajien joukko kasvaa jatkuvasti. Liittykää Tekin Kerhon polttajiin. Tuskinpa tupakoivat setämiehet tieten apinoivat sinisukkia.
ellauri135.html on line 440: Olisi hauska nähdä millaista jälkeä syntyisi jos nämä nykyrunoilijat yrittäisivät kirjoittaa samanlaisia runoja kuin herrat Jylhä ja Koskenniemi aikanaan.
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri164.html on line 136: Hallusinaaatioita on ziljoona. Se on varmaan se mikä mulla aina on: ei uskoa historiaan, unohdan aapistotuudet. Mä vaikenen: runoilijat ja visionäärit eivät olis kateita. Mä olen 1K kertaa rikkaampi, ollaan ahnaita kuin meri.
ellauri198.html on line 768: Lopuxi Childe Harold sanoo kuin Jussi Jurkka: tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, ilman sitä ei olisi koko taidetta. Kaikki runoilijat epäonnistuvat, tyhmä yleisö ei ymmärrä mitä runoilija oli tarkoittanut säkeillä, muttei se haittaa, koska runoilija ei tiedä sitä izekään. Ei muuta kuin seuraava kilpailija kehiin.
ellauri198.html on line 770: Browning on Haroldista hienompi kuin Shelley koska se on vielä hullumpi ja solipsistisempi, kuin Roope Ankka jonka Andien hullu mies mieluusti tunnusti izeään vielä hullummaxi. Kaikki runoilijat puhuu munista, mutta vain Browning koittaa "pistää" nelikulmaisia pyöreisiin reikiin.
ellauri238.html on line 77: Pena Saarikoski on kiven alla Uudessa Valamossa, sitä se yxikin obskyyri kynäilijäbändäri kävi öisin pussaamassa. Hizi kun en muista nimeä. Tero Liukkonen. On se kumma minkäläinen idoli tehtiin tästäkin juoppolallista. Mutta juoppolallejahan on monissa maissa olleet parhaat runoilijat: Li Bai, Du Fu, Anakreon, Omar Khaijam, Baudelaire, Hart Crane, Eikka Leikka, Ismo Alanko, vaikka kuinka monta muuta. Joutilaisuus tekee mestarin myös pullonkallistelussa. Pullot kalisevat, kallot pulisevat. Kaarlo Kramsu ei ollut ainoastaan juoppo, vaan myös kuppanen ja hullu. Non solum sed etiam. Hullujakin runoilijoita ym. kynäilijöitä lienee kokonainen leegio, viinahuuruisia tai muuten vaan hourulaisia. Alexis Kivi, siinä kanssa 1. Hänen loppunsa oli hyvin surkea, kuten varotteli Simo Saarikoski Pentille.
ellauri238.html on line 771: Herpertin pelihahmo tais olla tämmönen Mr. Cogito. Ärsyttää runoilijat joilla on kliseisiä alter egoja, esim. P. Mustapää. P. Mustapää oli 1 nilkin 375 humanistista. P. Mustapään runoissa kerrotaan olleen syvää tunnelatausta. Niissä yhdistyivät huumori ja hurmio, mikä oli uutta tuona aikana. Me marssimme Aunuxen teitä. Ei sunkaan Herpertti lie kaupannut Cogiton hatun alla jotain pirun katolista dualismia?
ellauri272.html on line 485: runoilijat kiljuvat ja huutavat ainiaan
ellauri276.html on line 445: Kaksi vuotta ensimmäisen kokoelmansa julkaisemisen jälkeen hän ei ollut vielä tehnyt merkittävää vaikutusta. The Times Literary Supplement kuvaili häntä "nuoreksi irlantilaiseksi runoilijaksi, joka lupaa enemmän kuin saavutuksia", ja The Spectator kommentoi, että "kuten muutkin Russellin ihailemat runoilijat, hän kirjoittaa paljon parempaa proosaa kuin runoutta. Kavanaghin sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi lieviä ja konventionaalisia, helposti nautittavia, mutta melkein yhtä helposti unohdettavia."
ellauri276.html on line 820: Gordon Bottomley (20. helmikuuta 1874 – 25. elokuuta 1948) oli georgialais-englantilainen runoilija, joka tunnettiin erityisesti runodraamistaan. Hän oli osittain vammainen tuberkuloosisairauden vuoksi. Hänen päävaikuttajansa olivat myöhemmät viktoriaaniset romanttiset runoilijat, esirafaeliitit ja William Morris.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri277.html on line 179: Tämä kohtaaminen ʻAbdu´l-Bahán kanssa inspiroi myöhemmin Gibrania kirjoittamaan Jeesus Ihmisen Pojan, joka kuvaa Jee-suxea "seitsemänkymmentäseitsemän aikalaisen sanoin, jotka tunsivat hänet – vihollisia ja ystäviä: syyrialaiset, roomalaiset, juutalaiset, papit ja runoilijat kuten minä." Abdu´l-Bahán kuoleman jälkeen Gibran piti puheen uskonnosta Baháʼísin kanssa ja toisessa tapahtumassa, jossa katsottiin elokuvaa "Abdu´l-Bahá", Gibran nousi kyynelein julistaakseen ´Abdu´n korkean aseman, ja lähti tapahtumasta itkien omien sanojensa syvästi liikuttamana. Eipä Baha. Se meni näin:
ellauri294.html on line 437: Totuus on, että sellaisia ihmisiä ei ole olemassa kansoina, vaikka siellä täällä saattaa olla yksittäisiä hirviöitä. Ei myöskään ole olemassa sellaisia ihmisiä kuin on keksitty, joilla on vain yksi jalka, jota he käyttävät varjostaakseen itseänsä. Mutta koska kaikki intiaanit menevät yleensä alasti, heillä on tapana kantaa pientä päivänvarjoa tai teltan kattoa hepin kärjessä, jonka he avaavat halutessaan suojaksi auringolta tai sateelta. Tätä he kutsuvat chatyriksi. Toin yhden mukanani Firenzeen. Ja tämän runoilijat ovat muuttaneet jalaksi. -  Giovanni de' Marignolli.
ellauri313.html on line 87: "Kun saa kokea hetken arvokkuutta edes TE-toimiston lomakkeella" - nuoret runoilijat jyräsivät Tanssiva Karhu 2019 -ehdokkaiksi
ellauri322.html on line 142: Kirjaa kunnioittivat ensimmäisen sukupolven romanttiset runoilijat , kuten William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge , vaikka he myöhemmin kääntyivät pois radikalismista. Kuitenkin, kuten romantiikan tutkija Andrew McCann selittää, " Percy Shelleyn töiden radikalismissa Godwinin ajattelulla oli suurin vaikutus romanttiseen liikkeeseen, ja ... Shelleyn työ oli keskeisin radikaalin tunteen elpymiselle Napoleonin sotien lopulla."
ellauri325.html on line 745: Luottamustoimet poikivat. Kulttuurirahaston ja Finlandia-palkinnot (Erno Paasilinna 1984) menivät harakoille Masan myötävaikutuxella. Muinaisrunoprofessorit eivät vietä iltojaan nykyrunoilijattarien parissa. More´s the pity. Pekka Kejosesta ei myyriäinen pitänyt. Ehdotti sijalle Kalle Päätaloa. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin Masaa harmitti Päätalon tappio Pekka Anus Kejoselle.
ellauri326.html on line 247: A: Hän ei tarvinnut sitä, Stalin kielsi sen. Mutta oli länsi, oli Amerikka ja Amerikassa oli rauhan kannattajien kongressi. Oli pakko lähettää joku. Ja sitten he muistavat, että meillä on Šostakovitš! He sallivat hänen musiikkinsa, lähettävät hänet, ja Šostakovitš lentää sinne stalinistisen hallinnon kasvoina. Tämä on venäläisen kulttuurin tragedia, koska sen päävihollinen haluaisi tuhota kaikki runoilijat, kaikki taiteilijat. Mutta siellä oli länsi, joten oli välttämätöntä jollakin tavalla säilyttää ihmiskasvot. Tolstoille oli pystytettävä monumentteja, vaikka hänet olisi ammuttu ensin, jos hän olisi pysynyt hengissä. Koska näyttää siltä, ​​että me palvoimme Tolstoita, ja Tolstoi pyhitti meidät sillä tosiasialla, että palvoimme häntä. Ihan kuin hän sanoisi – oikein, hyvin tehty, 1937, ammu kaikki! Tämän minä, Tolstoi, kerron sinulle.
ellauri345.html on line 261: Goethe-kultin ajattelemattomin dogma, adeptien vaalein tunnustus: että kaikista Goethen teoksista suurin on hänen elämänsä - Gundolfin "Goethe" on ottanut sen esille. Ei siis ihme, että tämän kirjan sisäisen muodon myötä syntyy muodoton runoilijatyyppi, joka muistuttaa Bettinan suunnittelemaa monumenttia, jossa kunnioitetun valtavat muodot sulautuvat muodottomaksi, mies-naispuoliseksi. Tämä monumentaalisuus on valhetta ja - Gundolfin omalla kielellä puhuen - käy ilmi, ettei heikosta Logoksesta nouseva kuva ole niin erilainen kuin kohtuuttoman suuren Eroksen luoma kuva. Ei se Goethella oikeasti ollut kuin puolijalkainen.
ellauri349.html on line 789: Heidi Liehun nuori kiihkeys, Rakel Liehun raju kypsyys. Paradoksien ja valon runoilijat.
ellauri349.html on line 837: Heidi Liehun puppugeneraattori suoltaa metaforia sujuvasti, ja hän haluaa elää joka hetkessä niin täydesti, että sanoo juopuvansa hiekkakäytävistä ja lyhtypylväistä. Kuoleman teemaa hän käsittelee yhtä herkkätuntoisesti ja ulkokohtaisesti kuin kaikki nuoret runoilijat kautta aikojen. Oi-interjektiosta on tullut pöhkö maneeri.
ellauri350.html on line 314: Atticus mainitsee vaikuttajina laajan joukon taiteilijoita ja kirjailijoita, mukaan lukien sellaiset runoilijat, muusikot ja julkisuuden henkilöt 1900-luvun puolivälistä kuin Marcus Aurelius, Jack Kerouac, Ernest Hemingway, Mary Oliver, F. Scott Fitzgerald, Claude Monet, Bob Dylan, Robert Frost, Chet Baker ja Steve McQueen.
xxx/ellauri010.html on line 1118: runoilijat autonpenkin perällä.

xxx/ellauri057.html on line 649: Onerva on kirjoittanut myös nipun Luonteita. Niistä tunnistaa Hiljan izensä ja sen miesystävät. Onervan ranteissa on tuttua paasauxen makua. Hilja oli ilmeisesti omasta mielestään pyllynruma. Eräät muutkin nimekkäät naisrunoilijat on ajatelleet niin. Siis izestään.
xxx/ellauri116.html on line 513: Olen huomannut että narsistisia ihmisiä on luultua enemmän. Johtoportaassa ja viihdemaailmassa niitä on aivan sairaasti. Mukaanlukien eikä vähiten meidät kirjailijat, runoilijat, filosofit, poliitikot, papit ja muut paasaajat.
xxx/ellauri123.html on line 700: Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Vladimir Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede mutta vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Vladimir valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922. Aluxi aioin suorittaa tutkinnon psykiatriassa, mutta omituinen uupumus, olen niin masentunut tohtori, valtasi minut; ja vaihdoin englannin kirjallisuuteen, millä alalla niin monet pettyneet manque runoilijat lopettavat piippua polttavia tweed-asusina opettajina. - Öö mitä tarkoitat?
xxx/ellauri123.html on line 779: "Pierre" de Ronsard oli Plejadin johtohahmo ja hovirunoilija. Hänen esikuviaan olivat antiikin ja Italian runoilijat Pindaros, Anakreon, Horatius ja Francesco Petrarca. De Ronsard kirjoitti ensi sijassa runkkaus- ja luonnonlyriikkaa ja julkaisi viisi runokokoelmaa ja useita sonettikokoelmia.
xxx/ellauri123.html on line 974: runoilijat ja rakastavaiset vuodattavat".
xxx/ellauri136.html on line 373: Vieläkin traagisen outoa (jos ei sanoa fatalistista), että molemmat runoilijat kuvasivat pääteoksissaan kohtalokkaita kaksintaisteluja, joissa päähenkilöt (Onegin ja Petšorin) selviytyivät voittajina. Eikö ollut hassua!
xxx/ellauri174.html on line 359: "Eikö hän ollut ihana lapsi, rakas herra?" sanoi Edison. Hei! Hei! Kaiken kaikkiaan ystäväni Edward Andersonin intohimo ei ollut käsittämätöntä. - Mitkä lantiot! miten kauniit punaiset hiukset! poltettua kultaa, todellakin! Ja tuo iho niin lämpimästi kalpea? Ja ne pitkät silmät niin ainutlaatuiset? Nämä pienet kynnet ruusun terälehdissä, joissa aamunkoitto näyttää itkeneen, niin paljon ne loistavat? Ja ne kauniit suonet, jotka näyttävät itsensä tanssin jännityksen alla? Se käsivarsien ja kaulan nuorekas hehku? Se helmiäishymy, jossa märät kiilteet leikkivät kauniilla hampailla! Ja tuo punainen suu? Ja nuo kauniit kullanruskeat kulmakarvat, niin hyvin kaarevat? Ne sieraimet niin terävät, tärisevät kuin perhosen siivet? Tämä tiukan täyteläinen liivi, josta vihjasi nariseva satiini! Nuo jalat niin kevyet, niin veistokselliset? Nuo henkisesti kaarevat pienet jalat? ―Ah!… Edison päätti syvään huokaisten, luonto on kaunis kaikesta huolimatta! Ja tässä on pala kuningasta, kuten runoilijat sanovat!
xxx/ellauri174.html on line 428: Tässä on kaksi kultaista fonografia, kallistettuna kulmassa kohti rinnan keskustaa, jotka ovat Hadalyn kaksi keuhkoa. He välittävät toisilleen hänen harmonisen - ja sanoisin taivaallisen - puheensa metalliset arkit, vähän kuin painokoneet välittävät painoarkkeja. Yhdelle tinanauhalle mahtuu seitsemän tuntia hänen sanojaan. Näitä ovat lurittaneet tämän vuosisadan suurimmat runoilijat, hienovaraisimmat metafyysikot ja syvällisimmät kirjailijat, nerot, joille olen puhunut izexeni - ja jotka ovat toimittaneet minulle timantin painolla näitä ennennäkemättömiä ihmeitä. Mukana levyllä on koko wikipedia. Tästä syystä sanon, että Hadaly korvaa älykkyyden tekoälyllä.
xxx/ellauri199.html on line 163: Mixhän runoilijatyypit edes haluaa toistensa aikaa? Ne on takuulla teini-ikäisiä mutanttikilpikonnia tai jotain LBTQ uraniaaneja. Ne huutavat exyneistä Aniara paateistaan Neptunuxen takaisesta ulkoavaruudesta apua:
xxx/ellauri231.html on line 384: Ivan Bunin syntyi vanhempaintilallaan Voronežin maakunnassa, Aleksei Nikolajevitš Buninin (1827–1906) ja Ljudmila Aleksandrovna Buninan (os. Chubarova, 1835–1910) kolmas ja nuorin poika. Hänellä oli kaksi nuorempaa sisarta: Maša (Maria Bunina-Laskarževskaja, 1873–1930) ja Nadja (jälkimmäinen kuoli hyvin nuorena) sekä kaksi vanhempaa veljeä, Juri ja Jevgeni. Koska hän oli kotoisin pitkästä maaseudun aatelista, Bunin oli erityisen ylpeä siitä, että runoilijat Anna Bunina (1774–1829) ja Vasily Žukovski (1783–1852) olivat hänen esi-isiään.
xxx/ellauri235.html on line 357: Äitiään lukuun ottamatta runoilijatoveri Richard West oli Greyn rakkain henkilö, ja hänen kuolemansa kulutuksen seurauksena 1. kesäkuuta 1742 oli harmaille raskas menetys. Westin kuolema inspiroi hyvin tunnettua (pääasiassa Wordsworthin käytön vuoksi) " Sonett on the Death of Richard West ", mutta se on kuitenkin vuoden lyhin ja vähiten merkittävä teos. " Oodi keväällä " (1748) on velkaa oodille, jonka West lähetti Greyn 5. toukokuuta 1742, ja Oodi on kaukainen Eton Collegen (1747) voi olla velkaa Westin "Oodi Maria Magdelenalle". "Hymn to Adversity" (1753) ja keskeneräinen "Hymn to Ignorance" (1768) viimeistelevät vuoden teoksen, joka yhdessä vuoden 1741 kanssa saattaa käsittää Grayn.
xxx/ellauri235.html on line 536: Pindaros palasi Thebaan jo ennen 20 ikävuottaan. Siellä sai opetusta kahdelta runoilijattarelta, Myrtikseltä ja Korinnalta, jotka olivat tuohon aikaan maineessa Boiotiassa. Pindaros sai paljon vaikutteita erityisesti Korinnalta. Plutarkhos kertoo, että Korinna olisi kehottanut häntä lisäämään myyttisiä aineksia runoihinsa. Kun Pindaros sitten punoi lähes koko thebalaisen taruston erääseen hymniinsä, josta osa on säilynyt nykyaikaankin, Korinna hymyili ja sanoi: ”Tulee kylvää kädellä, ei koko säkillä” (τῇ χειρὶ δεῖ σπείρειν, ἀλλὰ μὴ ὅλῳ τῷ θυλάκῳ, tē kheiri dein speirein, alla mē holō tō thylakō). Pindaros veti kerralla koko säkin tyhjäxi.
xxx/ellauri235.html on line 538: Pindaros kilpaili kummankin runoilijattaren kanssa Theban musiikkikilpailuissa. Vaikka Korinnan sanotaan kilpailleen Pindarosta vastaan viisi kertaa, yhdessä katkelmassa hän toruu Myrtistä siitä, että tämä viizi kilpailla naisena tumpeloa Pindarosta vastaan. Korinna voitti Pindaroksen joidenkin tietojen mukaan kaikilla viidellä kerralla, mutta Pausanias mainitsee vain yhden voiton. Vitun setämies toi Pausanias.
xxx/ellauri235.html on line 912: Nykyaikaiset kriitikkosetämiehet ovat yleensä hylänneet Corinnan teoksen pitäen sitä tylsänä. Esimerkiksi joku "West" kuvailee Corinnaa lahjakkaammaksi kuin useimmat paikalliset runoilijat, mutta häneltä puuttuu omaperäisyys, joka asettaisi hänet samalle tasolle kuin Kreikan pojat Bacchylides tai Pindar. No vittu Pindar ei muuta tehnyt kuin apinoi muita hyviä runoilijaveljiä.
xxx/ellauri356.html on line 590: Vakavampi ja kapinallisempi Th. W. Adorno huhuili meitä 1900-luvulla ajattelemaan, että emme voi kirjoittaa runoutta Auschwitzin jälkeen. Ja mixi ei? Siitähän saatiin mahtavia aiheita. Runoilijat / Dichter kohtasivat ahdinkoa (saksalainen termi Dürftiger tarkoittaa köyhyyttä, kurjuutta, puutetta, yleisemmin ahdistusta) : sana vaikuttaa heikolta, kun on kyse Jumalan kuolemasta, sietämättömältä ihmisyyttä vastaan ​​tehtyjen rikosten edessä. Silti kysymys herää jälleen tänään uudessa linkkien ja arvojen hajoamisen vaiheessa: yrittäjänihilismi, liiallinen lukutaidottomuus selfie-imperiumissa islamistinen gansgetrofundamentalismi, kuolemanhalun erotisoituminen – sen osuudella ”ihmispommeja”, päänmestaukset –, ja demokratiat poikkeustilassa... Miksi runoilijat... Ja sitä paitsi, onko tämä todella heidän paikkansa, heidän kutsumuksensa? Tämä kysymys, tämä ahdistus koskettaa minua, ja yritän vastata siihen… omalla tavallani.
59