ellauri001.html on line 108: tehdä runoelmastani lyhkänen,

ellauri001.html on line 1056: runoelman, eepoksenkin

ellauri008.html on line 734: Kuinka ollakaan, Tasso tuli esiin tänään toisen kerran taianomaisen intertextuaalisesti. Luin näät kahden säkeen sitaatin Goethen runoelmasta Torquato Tasso ihan sattumalta samana iltana, parin tunnin päästä edellisestä maininnasta. Se löytyi Konradin Lordi Jimistä.
ellauri008.html on line 736: Goethe on siis kirjoittanut runoelman Torquato Tassosta. Vaikken ole lukenut tavuakaan siitäkään, Wolfgangin tuntien arvaan, että se ajatteli ize olevansa jonkilainen Tasso. Runoilijat eivät ole kiinnostuneita mistään muusta kuin omasta navastaan. Puhun kokemuxesta.
ellauri014.html on line 1125: Omatuntomeemistä on ohessa erillinen runoelma. Muiita näkokohtia (tää fraasi on peräisin lopen leipääntyneeltä Oiva Ketos-vainajalta filosofian laudaturseminaarissa 70-luvulla)?
ellauri014.html on line 1201: Tässä nyt tulee se pointti, jonka mä toteen toisaalla runoelmassa: onnea on vaan onnen lisääntyminen, ei onnen tilana. Kun Juulia on saanut kaiken, se pitää nirhata, sillä onnentilan jatkuminen tuntuu vaan tylsältä, ja on tylsää lukea. Siis nirri pois ja lisää hyvää tekeviä kyyneliä.
ellauri024.html on line 732: Arskakin on lukenut Jevgeni Popovin novellin Nuoruuteni vuosina, missä Jevgeni alkaa kesken ilostelun itkeä. Muttei se komiikka siihen lopu, kato vaikka mun runoelman osasta XXVIII. Voihan sitä ihan hyvin itkeä ja nauraa samalla ajalla. Kettu kylpee, sanoo Seija lainaten äitiänsä Leaa, kun aurinko paistoi sateen lävize.
ellauri025.html on line 221: Niinkuin Hesiodoxen runoelmassa Ergai kai hemerai.

ellauri026.html on line 268: Tyhmyyden kavereita on izerakkaus ja mielistely. Mikko Tolosen väitöskirjan nimi oli "izerakkaus ja izestä tykkäys Mandevillellä ja Humella." Mä luin sitä jonkun pätkän kun se oli hyllyssä, ihan vaan tutustuaxeni Mikko Tolosen mielenmaisemaan. Nyt en muista paljonkaan. Hume ainakin oli aika izetyytyväinen. Kai sen vois uudestaankin lukea, nyt tän runoelman valossa. Self-love ois niinku izekkyys, ja self-liking niinku ylpeys. Ne pitäis erottaa eri passioixi, ne sanovat.
ellauri026.html on line 493: Jefa ei ole huomaavinaan Eran homorakkautta nuoreen ystäväänsä Rogeriin. Eihän tämmösestä sovi jumaluusopin professorin olla selvillä, saati sitten siitä puhua. Homofoobit on aika usein kaappihomoja. (Tässä mun täytyy taas vähän karistella epäluuloja: emmä ole homofoobinen, mun parhaissa kavereissakin on vasenkätisiä. Musta on vaan kiva puhua asioista joista jotkut kauhistuu. Se on osa koko tän runoelman pointtia: mix kauhistua luonnonilmiötä, mix koittaa olla niin suu muikulla p.c. Naturalia non sunt turpia. Kaikesta ei tarvi pitää, muttei tarvi sentään pöyristyä.)
ellauri035.html on line 1109: Myrrha, joka on sama kuin se Smyrna, oli Adonixen äiti kreikan mytölögiässä. Adonixen muistamme myös Marinolampaasta, homosta barokkirunoilijasta, joka kirjoitti runoelman siitä. Milton ymmärrettävistä syistä piti sitä arvossa. No tää Smyrna eli myrrha muuttui mirhamipuuxi bylsittyään isäänsä (aina näitä insestijuttuja myyteissä, ajatus on aina askartanut siinä). Myrrha synnytti Adonixen ollessaan jo puu. Tarina on semiittinen. Siltä se kuulostaakin, vaikkei tiedetä mistäpäin se putkahti, siis se taru, ehkä Kyproxelta. (Sitäkään ei tiedetä mistä oxanreijästä Adonis sitten putkahti.)
ellauri041.html on line 397: Kummatkin on kirjoittaneet runoelman pyhän Antoniuxen

ellauri052.html on line 303: Vuosia 1798–1807 pidetään Wordsworthin parhaana luomiskautena. Hän kirjoitti tuolloin muun muassa omaelämäkerrallisen runoteoksen The Prelude (Alkusoitto), joka tosin julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Suuri runoelma ihmisestä ja luonnosta, The Recluse (Erakko), jäi keskeneräiseksi.
ellauri052.html on line 315: Coleridgen isä oli pappi, ja poikakin oli vakaumukseltaan uskonnollinen, vaikka hän nuorempana oli äärimmäisen radikaali ja vastusti dogmiuskoa. Hänen ihanteensa oli John Milton. Hän oli yksi kolmesta järvikoulun runoilijasta, lakisteista (lakists), joka nimi heille annettiin siksi, että he kaikki viettivät osan elämästään Cumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä luonnonihailua. Kolmas oli Bob Southey josta Byron ei pitänyt.
ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri054.html on line 519: Browningin pääteos on The ring and the book (1869). Toinen huomattava teos on kokoelma Bells and pomegranates (1841−1846), johon sisältyy muun muassa dramaattinen runoelma Pippa passes. Muita ovat Balaustion’s adventure, Men and women, runokokoelma Dramatis personæ sekä näytelmä Paracelsus. 1888−1889 ilmestyneet kootut teokset sisältävät 16 nidettä.
ellauri055.html on line 1413: Tähän saa loppua kertomus lapsekkaasta runoilijasta, heikko hyvästijättö-säkeistö koko menneen kesän runoelmalle. Mutta tässä valossa ei mikään ole naurettavaa, kaiken raukenevaisuus vain on ilmeinen. Kimalaisen surina ja seinäkellon väsähtänyt astunta. Maurisemaista.
ellauri111.html on line 868: Mutta kaikki tuo on mieletöntä", huudahti Aljoosha, joka tähän asti oli hämmästyneenä ja kiihtyneenä, mutta äänettömänä kuunnellut. "Sinun runoelmasi on Kristuksen ylistystä eikä syyttämistä, niinkuin ehkä tarkotit. Vai ymmärsinkö oikein?
ellauri112.html on line 335: John Milton (9. joulukuuta 1608 Lontoo – 8. marraskuuta 1674 Lontoo) oli englantilainen runoilija ja liberaalifilosofi, jonka kuuluisin teos on eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).
ellauri112.html on line 345: Kadotettu paratiisi on eeppinen runoelma, jonka englantilainen runoilija John Milton kirjoitti esikuvinaan Homeros ja Vergilius.
ellauri140.html on line 46: Faerie Qveene on englantilainen eeppinen runoelma Edmund Dispenseriltä. Runoelman eka julkistus oli 1590. Pitempi :D versio runoelmasta julkituli 1596. Tämä versio runosta on kuusiosainen eli 6 kirjaa. Lyhempi versio oli difpofed in twelue books, fashioning XII Morall vertues.
ellauri140.html on line 48: Homohaukka on satu eri ritareista jotka taistelee pahaa vastaan. Se on vertauskuvallinen keijutarina, ja jokainen runoelman kirja on eri hyveestä. Runo ylistää myös Englannin Kymingatar Elisabet ykköistä ja hänen perhettään Tuudoreita. Kymingatar Elisabet piti runosta niin kovasti eze antoi Dispenserille palkkioxi elinaikaisen £50 (1890 egen) vuosieläkkeen. Eise kyllä sitä lukenut, TLDR.
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri163.html on line 695: Keltaisen vakoilulasin alussa Lyran on kidnapannut hänen äitinsä, rouva Coulter magisteriumin agentti, joka on saanut tietää ennustuksesta, joka tunnistaa Lyran seuraavaksi herrojen Eevaxi. Enkelparven tie, homoenkelit Balthamos ja Baruch, kertovat Willille, että hänen on matkustettava heidän kanssaan antaakseen hienovaraisen veitsen Lyran isälle, lordi Asrielille, aseena auktoriteettia vastaan. Will ei välitä enkeleistä, ne valehtelevat; Paikallisen tytön nimeltä Ama, Karhukuningas Iorek Byrnison ja comic reliefinä lordi Asrielin gallivespian vakoojat, Chevalier Tialys ja Lady Salmiakia, hän pelastaa Lyran luolasta, jossa hänen äitinsä on piilottanut hänet magisteriumista, joka on päättänyt tappaa hänet ennen kuin hän antautuu kiusaukselle ja synnille, kuten alkuperäinen Aatto. Hetkinen! Eikös tässä juonessa ole enemmänkin ainexia siitä hirmupitkästä runoelmasta, annas nyt, Dispenserin Dragge Qveene? Eikös kukaan ole pannut tätä merkille? No ei koska ilmeisesti sen seuraava trilogia on vielä selvemmin Edmundin apteekin hyllyltä:
ellauri172.html on line 97: Théodore Agrippa d’Aubigné (1552 Pons, Ranska −1630 Geneve, Sveitsi) oli ranskalainen kirjailija ja aikansa historioitsija, joka kuoli maanpakolaisena. Hän oli maineikas huuakotti. Hänen ystäviään oli Henrik Navarralainen, ja hän oli Madame de Maintenonin isoisä. Pariisin parlamentti määräsi hänen teoksensa Histoire universelle 1550−1601 poltettavaksi. Teos on merkittävä aikalaiskuvaustensa vuoksi. Merkittävin hänen teoksistaan on seitsenosainen runoelma Les Tragiques (1616), jossa hän käsittelee Ranskan tilannetta, uskonvainoja ja Jumalan rangaistuksia. Hän pakeni 1620 Geneveen, jossa kuoli. Kaikesta huolimatta
ellauri205.html on line 154: Hän tutustui filosofien teorioihin valtafantasioista vapauttavina rajanrikkomisina, miehisenä kapitalistisena esineistämisenä tai yhteiskunnallisen sorron heijastumina tietoisuudessa. Hän luki filosofi Simone Weilin "riipaisevan" tekstin Helenan ryöstöstä alkaneesta Troijan sodasta ja Ilias-eepoksesta väkivaltarunoelmana, jossa kuvattiin, miten väkivalta muutti ihmiset esineen kaltaisiksi, vei heiltä tulevaisuuden, sisäisen elämän, toimintakyvyn ja yhteyden toisiin. Yhteisöön levitessään väkivalta karkasi ihmisten hallinnasta. Siitä tuli kohtalon ja oikullisten jumalten kaltainen voima, oman olemassaolonsa mytologinen perustelu. Perverssillä tavalla väkivalta liitti mitättömän värikuula-aseilla hääräilevän pösilön historian valtavirtaan ja suureen runouteen.
ellauri210.html on line 292: François Coppée (1842−1908) oli ranskalainen runoilija. Hän liittyi parnassolaisiin ja tuli tunnetuksi runoelmallaan Grève des forgerons (1869), jossa hän puoltaa työväen asiaa, sekä yksinäytöksisellä runonäytelmällään Le Passant (1869), jossa Sarah Bernhardt esiintyi ensi kerran ja herätti huomiota. Pysyvä kirjallinen arvo on hänen kaksinäytöksisellä draamallaan Le luthier de Crémone (1876). Oliko Luteruskin viuluntekijöiden sukua?
ellauri241.html on line 922: Runsas 200 vuotta sitten John Keats kirjoitti pitkän romanttisen runoelman Endymion. Endymion on nuori paimenkuningas, joka rakastuu kuun jumalattareen, Cynthiaan. Hänet tuomitaan elämään nukkuen ikuisesti nuorena pysyen luolassa kuun jumalattaren rakastajana. Ei mitenkään paha tuomio, verrattuna Turun Kakolaan!
ellauri241.html on line 924: Runsas sata vuotta sitten siitä julkaistiin osia Jaakko Tuomikosken suomentamana. Timo Leinonen aloitti noin kolme vuotta sitten neliosaisen runoelman suomennoksen. Ensimmäinen runonäytelmä teoksesta esitettiin kesällä 2021 ja kaksi seuraavaa kuluvana vuonna. Kaikkiaan erimuotoisia esityksiä on ollut kymmenkunta. Kaikki kolme näytelmää ovat Maaret Perälän sovittamia ja ohjaamia. Runonäytelmäprojekti on nyt valmis.
ellauri241.html on line 926: Koko neliosainen runoelma valmistui kuluvan vuoden alussa. Itse runoelmaa ei ole vielä ”virallisesti” julkaistu. Tämä FiloCafe -ilta on omistettu neliosaisen suomennoksen ENDYMION JOHN KEATSIN MUKAAN julkistamiselle. 
ellauri241.html on line 932: Keatsin Endymion-teoksen suomentaja Timo Leinonen selostaa seikkaperäisesti runoelman juonen kulun.
ellauri241.html on line 1340: Jaxo 3 alkaa haukkumalla EAT! käskyn noudattajia (tää runoelma kannustaa FUCK! ohjetta; KILL! optio lytättiin jo ed. jaxon alussa).
ellauri244.html on line 174: Samuel Butler (1612−1680) oli englantilainen satiirinen runoilija. Hänen pääteoksensa on keskeneräiseksi jäänyt Hudibras-runoelma, Cervantesin Don Quijoten esikuvan mukaan kirjoitettu ivakuvaus puritaanien ahdasmielisyydestä ja teeskentelystä. Runoelman sankarina on sir Hudibras, pedanttinen ja riitelynhaluinen presbyteriaani, paksumahainen, pitkäpartainen kyttyräselkä, joka aseenkantajansa, räätäli Ralphin keralla lähtee seikkailuretkelle taistelemaan rahvaan huvituksia vastaan. Runon iva on vähän katkeraa, mutta siinä esitetään hurjan näppäriä sukkeluuksia ja osaavia hyökkäyksiä puritaanien takaperoista ahdasmielisyyttä vastaan. Butlerin muutkin runot ovat satiirisia, vaan vielä huonompia.
ellauri246.html on line 87: Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968. A-ha! Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman ja Alepan päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren. Muikean näköinen Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu 1/2nobelisti Harry Martinsonin runoelmaan Aniara (a-ha!).
ellauri254.html on line 284: Vallankumouslyriikkaa edustaa parhaiten vuonna 1918 ilmestynyt runoelma Двенадцать (Kaksitoista), joka kertoo kahdentoista punakaartilaisen taivalluksesta valkoisessa lumimyrskyssä. Myöhemmin Blok muutti käsitystään vallankumouksen ihanuudesta. Helmikuussa 1919 Tšeka pidätti Blokin. Häntä epäiltiin osallistumisesta neuvostovastaiseen vasemmistolaiseen toimintaan. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin vapautettiin Anatoli Lunatictšarskin puututtua asiaan.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri256.html on line 346: Vuosina 1922–1929 Majakovski matkaili runsaasti ulkomailla. Neuvostovaltion kymmenvuotisjuhlaa vuonna 1927 hän julisti runoelmalla Hyvin! (Horosho, 1927), joka edelleen oli täynnä optimismia ja pikkuporvarillisuuden kritiikkiä. Useissa Vladi juuniorin tämän ajan näytelmissä nämä näkemykset olivat kärjekkäimmillään. Kritiikin kärki kohdistui vallankumouksen virheisiin, omanvoitonpyyntiin, keikailuun ja hengettömään virkavaltaisuuteen. Näissä näytelmissä on selvä Nikolai Gogolin pernteen jatkumo.
ellauri275.html on line 216: Kako-runoelmassa vanhus, joka uskalsi vastustaa isäntää, ruoskittiin kuoliaaksi kepeillä. Isänsä kuolemasta järkyttynyt Zakro tappoi vihatun prinssin ja pakeni metsään liittyäkseen kuuluisaan Kakon koplaan. Runoilijan mielestä oikeutettu väkivalta, reviirin puolustaminen aseilla omien oikeuksiensa nimissä ja ihmisarvot verisissä käsissä on jokaisen velvollisuus.
ellauri276.html on line 324: Nikitinin yksinkertainen, koruton runous on kiinteästi sidoksissa hänen omaan elämäänsä. Siinä kuvastuvat runoilijan yksinäisyydentunne, häntä ympäröivän elämän kurjuus ja toisaalta rakkaus luontoon, josta pessimistinen runoilija ammentaa lohdutusta. Joskus on runoilla suoraan omaelämäkerrallinen merkitys, kuten runoelmalla Nyrkki. Ensimmäinen täydellinen laitos Nikitinin runoja, joihin liittyy Mihail de Poulet’n kirjoittama runoilijan elämäkerta, ilmestyi 1885. Lauri Viljanen on suomentanut Nikitinin runon "Kuoppa on kaivettu".
ellauri301.html on line 39: Mixi pidän krimisarjoista ykkös eniten Raidista? Koska se on kuin Kummeliparodia anglosaxisista skoudesarjoista. Kaikki samat klisheiset elementit mutta niin läpeensä roiseina että katu-uskottavuus on mahtava. Kämänen rupusakki on oikeasti laahuxen näköistä eikä mitään sminkattuja mamuja. Tyypit puhuu just niin epänokkelasti kuin ihmiset oikeasti puhuvat. Ei häslätä eikä näytellä suuria tunteita. Enimmän aikaa ei tapahdu paljo paskaakaan. Se on sattuva havainto elämänmenosta, kuten kirjailija Turgenev oivalsi runoelmassa Jo riitti. Näytteleminen on perinteistä Suomi-filmi tasoa. Koko skenessä on kosolti sekä tahallista että tahatonta huumoria. Ja perusasenne on mukavan saamattoman vasemmistohenkinen, ei tollasta et kun yritän tarpeexi kovasti niin olen oman elämäni Seppo. Kaikki pahixet on Espoosta, kuten tosielämässäkin.
ellauri313.html on line 115: Susinukke Kosolan yhteiskunnallisessa runoelmassa taivaankappaleet lohduttavat yksinäisiä
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri382.html on line 774:
ellauri389.html on line 125: Hänen (Samun) ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 457: Cowper oli ujo ja surumielisyyteen taipuva, jonkin aikaa mielisairaanakin. Virkistäen ja rohkaisten häneen vaikutti henkevä lady Austen, jonka kehotuksesta hän kirjoitti koomisen balladin John Gilpin ja runoelman The Task (1785). Gilpin - eikös se ollut Salle Lloydin kotiopettaja? Juu oli se.
ellauri389.html on line 459: Tähän didaktiseen runoelmaan tekijä yhdisti luonnon ja yhteiskunnan ilmauksia niin, että niihin syntyi kiehtovia ja todenmukaisia valo- ja varjovivahduksia. suuntaa kirjoittamalla arkielämästä ja Englannin maaseudun kohtauksista. Cowper on vaikuttanut Englannin runouteen uudistavasti ja muotosuunnista vapauttavasti. Cowper vapautti 1700-luvun luontorunouden. Hän oli monella tapaa yksi romanttisen runouden edelläkävijistä . Samueli Taylor Coleridge kutsui häntä "parhaaksi nykyrunoilijaksi", kun taas Ville eli Wordsworth ihaili erityisesti hänen runoaan "Yardley-Oak".
ellauri408.html on line 796: Muutama viikko myöhemmin on taas toinen ääni kellossa. Kuinka mukavaa onkaan hyvällä säällä Rivieralla! Ihan säälixi käy emäntää Geneven talvessa. Mixei hän ole täällä! Olen lähettänyt hänelle 3 päivän kuluessa 2 kirjettä ja liittänyt niihin hyväntuoxuisia ruohonkorsia. Tahdon lähettää hänelle tätä välitöntä iloa, jonka tuottavat suoniini merituuli ja aurinko. Ja ihan pikkurahalla! Jos sillon on käsillä rakastettu nainen, suop polovistua, rukoilla yhdessä ja kuolla suudelmaan. Mutta kun ei ole. Bugger it. Onnex Lamartine on Preludes runoelmassa kuvannut milaiselta se mahtaa tuntua. Liikuttava harhaluulo.
xxx/ellauri027.html on line 800: Ihan kuin Mikon peli. Merkkipohjainen laivanupotuspeli basicilla, jota se ei pelannut varmaan kertaakaan. Painoin sitä yhden joulun monomaanisesti, jotain surutyötä sekin. Seija sai tehä kaiken, tuoda 5kg kinkun kassilla kaupasta. Mun termiitit ei pahemmin lennä, jos ryömiikään. Nyt on vuorossa runoelma, jota ei lue kukaan muu kuin mä. Enkä mäkään enää kauaa, tuskin sitä kymmentäkään vuotta. Seija on jo huolissaan, mulla on muka joskus samanlainen exynyt kaze kuin isillä alzheimerina. JAAA-HA.
xxx/ellauri057.html on line 688: Samansävyinen vaaleenpunuri lipilaari Einar oli kuin Toope Sillanpää. Paljastaa oikeen talonpoikaisen karvansa Vanhassa papissa. Leino maalaa lavean kuvan hämäläisestä pappilayhteisöstä, joka joutuu punaisten ”kadun rääsyläisten” ja ”esikaupunkien eläinkansan” piinaamaksi. Valkoisten sankariensa ”itseuhria” hän kuvasi runoelmassaan runebergiläiseen tyyliin voimakkaasti ihannoiden.
xxx/ellauri084.html on line 253: Hanuman (sanskritiksi हनुमान् hanumān) on hindulaisuuden apinankasvoinen jumala. Hanuman on hindujen Ramayana-runoelmassa apina-armeijan päällikkö, oppinut mies ja taitava muusikko. Hanuman on tuulenjumala Vayun poika. Hän on saanut apinakasvonsa siitä, että hänen äitinsä Anjana oli muuttunut apinaksi. Hanumania pidetään myös Shivan ilmentymänä.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri139.html on line 971: Ei maar, häätyy vettää koko runoelma läpi, se on monta vertaa pidempi, ja kokonaisuutena vielä huonompi, täys narsistinen paska. (Viimeset säkeistöt on tässä uudestaan, kakkosversiona.)
xxx/ellauri208.html on line 1012: Ei juu kyltää on se sama turina josta on kuultu sen 7*7 versiota, alkaen hyvästä kirjasta ja Milton homon runoelmasta. Vuorenpeikon käskyjä ei uhmata! Nyt Nasse-setä on hyvin hyvin vihainen! Jos Eeva so much as opens her mouth, Nasse älähtää: "Quiet, Vermin!" Vittu mikä sikaniska paskapää! Nyt pitäis Aatamin vetää esiin automaattiase ja suolata se pystyyn.
xxx/ellauri387.html on line 90: Hoblan ristikossa oli vihje "den falska" jonka vastaus oli Ran. Se tulee Esaias "pedofiili" Tegnerin runoelmasta, jonka se käänsi islantilaisen saagan saxannoxesta. Ran tarkoittaa siis näkkiä, molemmissa mielissä. Esasta on mulla aika ärhäkkä paasaus niinkin aikaisin kuin albumissa 49. Tässä tulee lisätietoa Frithjofin saagasta.
55