ellauri004.html on line 1391: Ylä- ja keskiluokka voi yhdessä tehä voittoa rotinkaisista, win-win on beat-beat. Samaan aikaan yläluokka nylkee vielä enemmän keskiluokalta. Keskiluokka ei kato alaspäin, onni ei ole sillä suunnalla, Se vilkuilee vaan sivulle, joneseihin, pyrkii niiden kanssa kilpaa yläluokkaan.
ellauri014.html on line 907: Vittu et Rusakko jaksaa olla sveitsiläinen. Pahempi kuin sakemanni, varsinainen nazi. Ordnung muss sein, kannat yhdessä ja käsi lipassa. Velvollisuuksien täyttäminen on onnen täyteyttä. Herrat, lakeijat ja narrit on tyytyväiset rooliinsa, jokainen tietää paikkansa eikä muita kadehdita. Tää on keskiluokan taivas. Vahinko että nimenomaan keskiluokkaa eio koskaan tyytyväinen. Niiden just on pakko päästä eteenpäin: yläluokan Mount Everestille on kiivettävä, koska se on siinä. Sori Rusakko, huti tuli, kai koska Darwin ei ollut vielä syntynyt. Köyhäinapu on kyllä hyvä tikki, kyykyttämällä saa hyvän yliotteen rotinkaisista.
ellauri016.html on line 556: Amer. täti Goodell 1939 huomautti tästä merkityxen muutoxesta: oltuaan 1800-luvulla rotinkaisista ylösnoussut pyrkyri snobi on 1900-luvulla päässyt perille ja on nyt muita rotinkaisia halvexuva rikastunut tai viisastunut pöyhkimys.
ellauri032.html on line 408: Symbolistien symppaamia kynäilijöitä oli Stendhal, Balzac, Flaubert, ja se tollo setämies Edmond de Goncourt, jopa Émile Zola, jota kyllä Bourget ällösi. Zola kertoi liian naturalistisesti rotinkaisista, ei hyvä. Ja peukutti jutku kolmijalkaa, hyvin paha. Symbaalirunoilijoita oli paljon, esim Charles Baudelaire, Stéphane Mallarmé, Paul Verlaine, ja Theodore de Banville. Nää on siis kaikki ranskixia, sieltähän tää alko. Ranska luuli olevansa maailman napa aina 1871 rökäletappioon. Siihen liitty myös tää porukka, vastareaktiona, jos niin voi sanoa.
ellauri049.html on line 259: Eräs ajankohtaan nähden poikkeuksellinen aihepiiri Sarkian runoudessa olivat pohdinnat pahuudesta ja hyvyydestä, korostunut pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä. Tämä saattoi olla nuoren Sarkian kokeman sisällissodan seurausta kuin myös 1920-luvulla suoritetun asepalvelun vaikutusta. Varsinkin viimeisessä, toisen maailmansodan aikana syntyneessä runokokoelmassaan Sarkia käsittelee ihmisen kovaa kohtaloa ja osaa maailmassa. Njoo tosiaankin, ilmapiiri oli vähän toisenlainen 30-luvulla. Mut Sarkia tuleekin rotinkaisista.
xxx/ellauri165.html on line 575: Muuten hyvin käännetyssä korealaisessa karamellisarjassa (se kuulostaa välillä ihan Tex Willeriltä: Hitto! Napatkaa ne! Jos on väsy menkää kotia!) on se virhe, että rotinkaisista käytetään nimeä maallikko. Oikeammin ne ovat rahvasta, kuten Helmi huomautti. Rahvaanomaisia ovat myös pyhimyxistä vihapuhetta pitävät aussiet.
xxx/ellauri225.html on line 608: - Ai kuka oli murhaaja? No tietysti ne Burtin iänikuiset vainoojat: Bertil porttivornikka ja sisustusarkkitehti Soile sejase. Mixi niiden piti olla koko ajan Burtin kimpussa jäi epäselväxi, paizi että Staffan ei pidä sellaisista tyypeistä. Ei rotinkaisista, nenäkkäistä ämmistä eikä ryssistä.
7