ellauri041.html on line 324: Omalla tavallaan Tommi Melenderin toinen romaani Ranskalainen visiitti on helposti mieleenpainuva lukukokemus. Se ei asetu suoraan valtavirtaan, vaan luovii siinä vinosti. Runoilijana uransa aloittanut Melender (s. 1968) on kirjoittanut romaanin, joka on sekä kielellisesti että temaattisesti vahvasti käreä-äänisen ja ruman tekijänsä näköinen. Ranskalainen pastilli on pikemminkin EU-myönteinen kuin perussuomalainen romaani, mikä ei johdu yksinomaan siitä, että valtaosa sen tapahtumista on sijoitettu Ranskaan - kuvitteelliseen pieneen kylään, joka vastustaa vielä roomalaisia. Ranskalainen ystävä on etäännytetty moraliteetti homoilusta, ystävyydestä, petoksesta, rakkaudesta, rikoksesta ja ajan ilmiöistä, joista koottu uteliaan penixen lailla kaikkialle työntyvä visuaalinen sälä ja auditiivinen häly estävät lukijaa kuulemasta ja näkemästä juuri mitään.
ellauri043.html on line 170: Sitten koitin opiskella vanhan kunnon Didymoxen oppilaana. Vaikka se oli sokea, kukaan ei tullut lähellekkään kirjoitusten ulkoluvussa. Kun tunti oli päättynyt, se halus lähteä kävelylle käsikynkässä. Vein sen panotöyräälle josta näkee majakan ja meren (jos ei ole sokea). Niinpä näkkyy, sano sokkee ja tunnusteli majakkaa. Vartin kuluttua palattiin satamaan jossa kyynärpäili mamua kuin pipoa: suomalaisia karhunnahoissa, Gangesin nakupellejä lehmänpaskakuorrutuxessa. Koko ajan oli kaduilla jotain nujakkaa, jutkuja jotka kieltäytyvät maxamasta veroja tai Odinin poikia heittämässä ulos roomalaisia. Lisäxi kaupunki on väärällään vääräuskoisia: maniakkeja, valentinoja, basiliskoja, areiolaisia. Kaikki tarttuu sua hihasta käännytyxen tarkotuxessa.
ellauri054.html on line 142: Viimeisexi vaan ei vähimmäxi jää porsaan kavalkaadissa kuinka ollakkaan Horatiuxen saarnat eli satiirit. Boethiuxen de consolatione philosophiae ois niinko viimonen tärkee essee ennen kun keskiaika pimenöö. Boethius keekoili Roomassa 500-luvulla matujen visigoottien mobbatessa loppuja roomalaisia ja murehti siitä johtuen teodikean ongelmaa. Ei ois kannattanut. Se päätyy siihen et turpiinsaanti on sekä ansaittua että kasvattavaa. Parasta myöntää että olet ruma kalkkuna. Myönnän. Kiitos. Kuten sanoi Söören: sulla on 2 vaihtoehtoa. Joko et nosta mun hattua maasta ja saat turpaasi. Tai nostat sen, ja saat silti turpaasi.
ellauri141.html on line 589: Kreikkalaisia en voi kiittää mistään yhtä väkevistä vaikutelmista; ja suoraan sanoen he eivät voi merkitä paljon paskaakaan, heidän laatunsa on liian vierasta, se on myös liian kusten juoksevaa, ei siis samaa kuin roomalaiset. Kreikkalaisilta ei opita - kuka taas olisi sen oppinut ilman roomalaisia!... Kukaan kreikkalainen ei ole koskaan oppinut kirjoittamaan vaikuttaakseen imperatiivisesti, »klassisesti». Platon esim. oli tyylitön idealisti ja ääliö... (I second that!)
ellauri249.html on line 364: Nuivia perusroomalaisia
ellauri353.html on line 364: Pirozhkovan mukaan "Ennen kuin tapasin Baabelin, luin paljon, tosin ilman erityistä ohjausta. Luin kaiken, minkä sain käsiini. Babel huomasi tämän ja sanoi minulle: "Sillä tavalla lukeminen ei johda mihinkään. on aikaa lukea kirjoja, jotka ovat todella arvokkaita. Jokaisen koulutetun ihmisen on luettava noin sata kirjaa. Yritän joskus tehdä niistä luettelon." Ja muutama päivä myöhemmin hän toi minulle luettelon, jossa oli antiikin kirjailijoita, kreikkalaisia ja roomalaisia - Homeros, Herodotos, Lucretius, Suetonius - ja myös kaikki myöhemmän eurooppalaisen kirjallisuuden klassikot, alkaen Erasmuksesta, Rabelais´sta, Cervantesista, Swiftistä, ja Coster (n.h.), ja jatkuu 1800-luvun kirjailijoihin, kuten Stendhaliin, Mériméeen ja Flaubertiin." Punaisen ratsuväen kauhistuttavaan väkivaltaan näytti jyrkästi vastakohtaiselta itse Baabelin lempeä luonne.
ellauri372.html on line 48: Vuonna 53 eKr roomalainen sotapäällikkö Crassus hyökkäsi Parthiaan, mutta parthialainen komentaja, jota länsimaisissa lähteissä sanotaan Surenaksi, peittosi hänet Carrhaen taistelussa. Carrhaen taistelu käytiin prokonsuli Marcus Licinius Crassuksen johtamien roomalaisten ja kenraali Surenan johtamien parthialaisten välillä nykyisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa 53 eaa. Carrhae oli yksi roomalaisten suurimmista tappioista. Hulluja roomalaisia oli 5x enemmän. Today, Harran is a major local tourist spot.
ellauri372.html on line 287: Herodes oli pystyttänyt teltan temppelin pohjoispuolelle, lähellä satulaa, joka mahdollisti pääsyn kaupungin muureille, samaan paikkaan, jonka Pompeius valitsi 26 vuotta aiemmin. Josefuksen mukaan Herodeksella oli 30 000 miestä komennossaan, vaikka nykyajan arvion mukaan määrä on noin puolet siitä. Näitä vahvistivat useat roomalaiset legioonat, 6 000 ratsuväkeä ja syyrialaisia apujoukkoja, jotka Antonius lähetti ja johti Gaius Sosius. Kevään tullessa Herodes aloitti piirityksensä tarmokkaasti. Hänen insinöörinsä noudattivat roomalaisia käytäntöjä, pystyttivät muurin ja vartiotorneja, kaatoivat kaupunkia ympäröivät puut ja käyttivät piirityskoneita ja tykistöä. Piirretyt kärsivät elintarvikkeiden puutteesta, jota pahensi sapattivuoden aiheuttama nälänhätä, mutta he pystyivät silti puolustamaan tehokkaasti. He hyökkäsivät muureilta väijyttäen piirittävät joukot ja estäen Herodeksen yrityksiä nostaa valleita, ja taistelivat roomalaisten pyrkimyksiä miinoittaa muurien alta vastakaivostoiminnalla kuin Gazassa.
ellauri372.html on line 289: Neljänkymmenen päivän kuluttua Herodeksen joukot rikkoivat sen, mitä Josefus kutsuu "pohjoiseksi muuriksi", ilmeisesti Jerusalemin toisen muurin. Ensimmäinen muuri kaatui 15 päivää myöhemmin, ja pian myös temppelin ulompi piha kaatui, jonka aikana sen ulkoseinät poltettiin, ilmeisesti Antigonuksen kannattajien toimesta. Kun Antigonus sulki itsensä linnoitukseen, joka tunnetaan nimellä Baris, puolustajat jäivät pitämään temppelin sisäpihaa ja Jerusalemin yläkaupunkia (kaupungin lounaiskorttelia). He vetosivat nyt Herodekseen, jotta he sallisivat eläinten ja muiden uhrien kulkeutumisen temppeliin, jotta uhrit jatkuisivat. Piirityksen aikana Antigonus oli käyttänyt Herodeksen sukutaulun puutetta propagandana ja kutsunut häntä "rotinkaisexi ja idumaalaiseksi eli puolikuivurixi", kyseenalaistaen julkisesti Herodeksen oikeuden valtaistuimelle. Herodes, joka pelkäsi legitimiteettiään ja suosiotaan, suostui siksi pyyntöihin. Jatkoneuvottelut osoittautuivat kuitenkin hedelmättömäksi, ja Herodeksen joukot hyökkäsivät kaupunkiin. Valloituaan Jerusalemin myrskyllä ja Herodeksen hillitsemispyynnöistä huolimatta joukot toimivat nyt ilman armoa, ryöstellen ja tappaen kaikki tiellään, mikä sai Herodeksen valittamaan Mark Antoniukselle. Herodes yritti myös estää roomalaisia sotilaita häpäisemästä temppelin sisäistä pyhäköä, ja lopulta lahjoi Sosiuksen ja hänen joukkonsa, jotta he eivät jättäisi häntä "aavikon kuninkaaksi".
ellauri372.html on line 364: Kun Pompeius itse saapui Damaskokseen vuonna 63 eKr., sekä Hyrcanus että Aristobulus vierailivat hänen luonaan siellä. Pompeius lykkäsi asian ratkaisemista ja ilmoitti vastustaville osapuolille ratkaisevansa sen, kun hän oli saapunut Juudeaan henkilökohtaisesti. Aristobulos, jolta oli rahat loppu, ei odottanut Pompeuksen päätöstä ja lähti Damaskuksesta sulkeutuakseen Aleksandriuminsa linnoitukseen. Se suututti Pompeuksen, joka marssi Juudeaan joukkoineen, joiden nähdessään Aristobulus perääntyi. Kun Pompeiuksen kenraali Aulus Gabinius johti joukkoa valloittamaan Jerusalemin, Aristobuluksen kannattajat kieltäytyivät päästämästä roomalaisia joukkoja sisään. Suututtuneena Pompeius pidätti Aristobuluksen ja valmistautui piirittämään kaupunkia.
ellauri411.html on line 407: Historiallisesti tiedämme, että Jeesuksen päivinä fariseuksilla oli vain vähän valtaa ja vaikutusvaltaa oikeuttaa kaikki nämä hyökkäykset heitä vastaan, kuten evankeliumeissa kerrotaan. Fariseus Hillel vanhimman moraalinen opetus Jeesuksen vuosina on sama kuin melkein kaikki evankeliumien moraaliset opetukset . Juutalaisten roomalaisia vastaan suunnatun suuren vallankumouksen katastrofaalisen epäonnistumisen, Jerusalemin tuhon ja temppelin polttamisen jälkeen fariseukset näyttäytyivät kuitenkin juutalaisuuden eloonjäämisen jatkajina ja edustajina, joilla on uudet kasvot, jotka ovat kasvot. rabbiinisesta juutalaisuudesta.
ellauri411.html on line 409: Sitten tässä pelottavassa sotkussa juutalaiskristityt toivat evankeliumit ensimmäisen kerran esiin , 40-60 vuotta perustajansa ristillä kuoleman jälkeen ja 20-30 vuotta Paavalin kirjeiden jälkeen. (Erittäin outoa tämä viive! Mitä mieltä olette?). Luopumus päättyi roomalaisia vastaan toteutetun toisen vallankumouksen epäonnistumiseen (132-135 jKr.). Uusi katastrofaalinen epäonnistuminen, lukuun ottamatta erilaisia kauhistuttavia seurauksia ja tapahtumia, sinetöitiin seuraavilla kolmella tapahtumalla:
ellauri411.html on line 411: 1) Vallankumouksen johtajan Simeon Bar Kokhban(x) kuolema vuonna 135 jKr., jonka ylipappi Akiba oli voidellut (pseudo)messiaaksi. (H Bar Kossibach = Tähden poika, mikä jälleen Vanhan testamentin "profeetallisen" kohdan mukaan maksoi heille kalliisti.). Huomaa, että Bar Kokhba(x) mestasi monet kristityt, jotka kieltäytyivät taistelemasta hänen kanssaan roomalaisia vastaan.
ellauri439.html on line 148: Jokaisella kliseellä on alkuperänsä historiassa. Aivan kuten on kansallisia kliseitä, on myös joitain alueellisia. Jos olet joskus nähnyt elokuvan "Bienvenue chez les Ch'tis" (Tervetuloa tikkuihin), tiedät, että eteläranskalaisilla ihmisillä on omat ennakkokäsityksensä maan koillisosassa sijaitsevan Hauts-de-Francen (aiemmin Nord-Pas-de-Calais) alueen ilmastosta – ja siitä, keiden henkistä elämää. Elokuvassa eteläiset ajattelevat, että koillisessa on aina kylmää ja sataa, kun taas Bretagnen, Normandian ja Pariisin seudulla on enemmän tai vähemmän aurinkoa. Puhumattakaan muista stereotypioista, jotka yhdistävät tämän alueen tosi-tv:hen, hiilikaivoksiin ja selkeään heikkouteen viinaan! Jokainen, joka on koskaan vieraillut Ranskassa, on huomannut, että ranskalaisia, jotka käyttävät baretteja ja Breton toppeja, on vähiten sanottuna harvassa. Baretteja käyttävät pääasiassa Béarnin alueelta ja lounaassa sijaitsevasta Baskimaasta. Myös Ranskan muukalaislegioonan vihreät baretit ja Chasseurs Alpinsin vuoristojalkaväen ylisuuret versiot ovat legendaarisia. Mitä tulee Bretonin toppeihin, niitä käytettiin tietysti yleisemmin Bretagnen luoteisosassa. Bretagnesta kotoisin olevia ihmisiä pidetään usein itsepäisinä. Tyypillinen bretoni torjuu ulkoisen auktoriteetin (eikö roomalaisia vastaan kapinoinut gallialainen Asterix ollut Bretagnesta?). Bretonit puolustavat kieltään ja ovat ylpeitä lipustaan, ja tämä johtuu siitä, että he ovat historiallisesti joutuneet ennakkoluulojen uhreiksi. Nykyään sana plouc (bretagnelainen maalaismoukka) on halventava termi, joka kuvaa henkilöä, joka on ilkeä, kömpelö tai huonosti pukeutunut. Mutta jotkut historioitsijat uskovat, että pariisilaiset käyttivät tätä sanaa 1900-luvun alussa kuvaamaan bretonilaisia maalaismoukkia, jotka tulivat pääkaupunkiin etsimään työtä. Meillä kaikilla on omat ennakkokäsityksensä, osa positiivista, osa ei, eri ihmisryhmistä, eivätkä ranskalaiset eroa toisistaan. Jotkut ranskalaiset stereotypiat ovat niin kaukana todellisuudesta, että ne ovat yksinkertaisesti naurettavia, kun taas toiset ranskalaiset kulttuuriset tosiasiat ovat hyvin lähellä totuutta ja niillä on täysin järkeviä selityksiä. Paras tapa tarkistaa näiden ranskalaisia koskevien tavanomaisten käsitysten luotettavuus on käydä maassa itse ja tehdä omat päätöksensä. Aika matkustaa ranskalaiseen kouluumme Gazan Rivieralla!
xxx/ellauri173.html on line 213: Tämän jälkeen Peregrinos vaikuttaa muuttuneen kyynisexi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään antaen sen kaupunkinsa asukkaille. Tämän vuoksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen. Peregrinos jatkoi kiertelyään ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla, minkä vuoksi hänet erotettiin yhteisöstä. Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”. Tämän jälkeen hän siirtyi Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia valtaapitäviä, keisari Antoninus Pius mukaan lukien. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli hänen merkittävin oppilaansa tässä vaiheessa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.
xxx/ellauri173.html on line 215: Peregrinos siirtyi Kreikan Eliiseen ja jatkoi saarnaamistaan roomalaisia vastaan. Vuoden 153 tai 157 Olympian kisoissa Peregrinos loukkasi varakasta hyväntekijää Herodes Atticusta, jolloin hurjistunut joukko hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hän joutui pakenemaan Zeuksen temppeliin. Ateenassa Peregrinos omisti itsensä filosofian opiskelulle ja sai huomattavan joukon oppilaita, mukaan lukien Aulus Gellius. (Gellius kuvaa Peregrinoksen arvokkaaksi ja luonteeltaan lujaksi mieheksi, ja kertoo käyneensä usein tämän majassa Ateenan ulkopuolella kuuntelemassa tämän sekopäitä opetuksia.)
xxx/ellauri173.html on line 219: On vaikea muodostaa kokonaiskuvaa Peregrinoksen elämästä ja tämän omista päämääristä, sillä Lukianos esittää tämän negatiivisessa valossa osin henkilökohtaisista syistä. Lukianoksen mukaan Peregrinos surmasi isänsä kuristamalla; liittyi kristittyjen seuraan hyötyäkseen heistä taloudellisesti; hankkiutui vangituksi, jotta saisi mainetta; antoi perintönsä pois, jotta hänen kotikaupunkinsa asukkaat suhtautuisivat häneen jälleen suopeasti; opiskeli Agathobuloksen oppilaana tullakseen entistä rivommaksi; pilkkasi roomalaisia pelkästä kunnianhimosta; ja surmasi itsensä tullakseen kuuluisaksi.
xxx/ellauri193.html on line 148: Virgil's Ulysses typifies his view of the Greeks: he is cunning but impious, and ultimately malicious and hedonistic. Vitut noita roomalaisia ja näitä muita stoalaisia persuja. Käteen vetäkööt mun puolesta.
xxx/ellauri306.html on line 446: Myöhemmin hän hyökkäsi Italiaan tuhoten pohjoiset maakunnat, mutta ei kyennyt valloittamaan Roomaa koska sieltä oli ruoka loppunut. Bugger it. Hän suunnitteli uusia kampanjoita roomalaisia vastaan, mutta kuoli harmillisesti vuonna 453. Bugger it. Attilan kuoleman jälkeen hänen läheinen neuvonantajansa, gepidien Ardaric johti germaanien kapinaa hunnien valtaa vastaan, minkä jälkeen Hunnien valtakunta romahti nopeasti. Fuck it all. Attila eli edelleen hahmona germaanisessa sankaritarinassa, Atle nimellä.
xxx/ellauri410.html on line 916: Gnagaren kokosi nopeasti pienen joukon roomalaisia sotilaita taistelemaan Coriolista lähteviä volskilaisia vastaan. Hän ei ainoastaan torjunut vihollista, vaan myös hyökkäsi kaupungin porttien läpi ja alkoi sitten sytyttää jotakin kaupunginmuuria reunustavat talot. Coriolin asukkaat huusivat, ja roomalaiset masentuivat ja voittivat koko Volskien sotajoukon. Kaupunki valloitettiin, ja Marcius sai sukunimeksi Coriolanus.
20