ellauri014.html on line 31: Andelinit on lahtelainen suku ahkeria kääntäjiä, kellosepän poikia vähän kuin Rousseau. Werner Andelin 1869, sittemmin Anttila, lukion ope Tampereella ja Kustannus Osakeyhtiö Sampon kustannusvirkailija, oli se jonka innoittuneesta kädestä lähti Tutulta perityn Dorén kuvilla somistetun kuvaraamatun kevyesti editoitu pyhä teksti. Käänsi romskuja ja harrasti esperantoa.
ellauri014.html on line 34: nuorempi kuten Jean-Jacques kadonnutta isobroidiaan), entinen Andelin, Mikko Vilkastus Suomen Lahdesta, lehtineekeri, käänsi lisää romskuja, Richardsonin Pamelan edellisen vuosisadan alussa. Pienen paksun islamistijulkkiksen isoisä, sen jonka kuuluisampi vaimo kirjottaa rouva Hietamiestä huonompia lällyromaaneja. Pojanpoika käänsi jostain koraanin. Aikamoinen takinkääntäjä. Pyhiäpä kirjoja kääntelevät Andelinit.
ellauri014.html on line 49: Kun siirtomaakauppa, pyssyt ja kirjapaino teki lopun maa-aatelista ja vahvisti kansanvaltaisuuden henkeä (siis kauppiaiden kukkaroa), tarvittiin eteenpäinpyrkivän keskiluokan käytösoppaita, eli romskuja. Ekax tuli näitä kirjeromaaneja. Ne on musta aina ollu vitun kuivia.
ellauri014.html on line 51: Britit sanoo et ekat romskut tuli briteistä, ranskalaiset että Ranskasta. Tästä tais puhua se Turkkiin karannut saksanjuutalainenkin, joku Erich Auervaara, Mimesis. Vaik se väitti (tietysti) et ekan romskun oli kirjoittanut jehova. No fiktiota jehovan tuotanto on kyllä valtaosalta. Moraalia siinä piisaa vaikka muille jakaa, mut juoni on vähän epäuskottava. Siitä on kyllä tehty valtavasti leffoja ja fan fictionia.
ellauri014.html on line 168: Rebublica saippuan rintatautinen tyttö luki salaa Regentaa, Leopoldi Alasin alias Clarinin (torvi) kirjoittamaa säädytöntä romskua, missä oviedolainen pappi nussii pormestarin vaimoa. Epämoraalista liberaalilibertiinipotaskaa, tuumaa epsanjan paremmat piirit. Sen oonkin lukenut, sain sen Kimmon sihteeriltä lahjaxi. Se on hyvä. Siis se kirja. On se sihteerikin kiltti, vaikka sairaalloisen ujo, ja lesbo luultavasti. Tykkää Frida Kahlosta.
ellauri014.html on line 175: Dora-täti ja iskä hoiti pojat pienenä. Iskä leski houkka suri äitiä, luki pikku Janne-Jaakon kanssa yökaudet romskuja. Lopetti kun pääskyt heräsi.
ellauri014.html on line 753: No onhan se, mutta silti mairittelee Milli-Mollia, eihän tää muuten ois ollu naistenromskuna niin suosittu. Claire on jo naittamassa tyttöään pikku Markulle. Claire on vielä selkeemmin lepsu kuin Julle, sanookin ettei siitä ollut miehen kanssa olemaan, eikä se suin surminkaan tahdo toista. Julkun sylkkyyn lipsumaan se kaipaa. Ihan vapaaehtoisesti se ryömii Julkun jalan alle, aloittaa nuolennan kengänpohjasta. Siellä mahtaakin jo olla ahdasta, Claire, Ted, Ralph ja Wolle kyynärpäilee toisiaan kieli pitkällä.
ellauri024.html on line 654: Romanssi joka nousi keskiajan lopulla on mätkintää sisältävä naimiseen päättyvä aikuisten satu, kuten Danten komedia täysin huumoriton. Kuten tragedia paizi että päättyy hyvin (jos nyt taivaaseen joutuminen on sitä, mieluummin naiminen). Surin osa romskuista ja videoviihteestä on sellasta lasten ja niiden kaltaisten jännää sankarisatua. Romanttinen komedia on edellisten kahden kombinaatio, rakkauden ja sanallisen ym lievän väkivallan färssiä. Sitäkin on nykyään paljon liikkeellä, se on oma genrensä.
ellauri025.html on line 694: Saga-Lillin ex-hammaslääkäriperheenäiti mahtailee kuin Lillan Rehn. Se lukee sentään upper middleclass romskuja, kuten Karen Blixen, eikä lower middle class
ellauri036.html on line 153: Aina jos jossain romskussa joku minä kuvailee miltä se ize näytti, peilissä tai muiden silmissä, voi lyödä vetoa et siinä meillon narsisti. Säteileex mun silmät nyt? Näyttääx mun perse näissä isolta? Onneton, niitä etäisiä ääniä, joita kuulet sydämessäsi, pidät nyyhkytyksinä, mutta ne ovatkin ehkä vain lokin, tuhoa ennustavan myrskylinnun ääniä, joita haaksirikko houkuttelee luokseen. Se olikin vain pöllön silmä, tai lokki kivellä. Musse on TOSI kova paasaamaan, mä on sen rinnalla pelkkä amatööri. Vähän izemurhaperustelua ala Musse:
ellauri037.html on line 303: Sanotaan sen lukeneen luppoaikana romskuja
ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
ellauri039.html on line 296: Effi Briest on Theodor Fontanen sankaritar. Riku luki Fontanea graduunsa, joka koski Gründerzeitin kuuluisinta naistenlehteä, Garten-Laubea. Siinä julkaisivat runoja ja juttuja monet tämän paasaelman julkkixet. Effi Briest-romsku ilmestyi följetongina Deutsche Rundschaussa kuutena episodina 1895-5 ja yxissä kansissa 1896. Runollis-asialinjaisen saxalaisen kirjallisuuden merkkiteos, jonka malliin Mann kirjoitti menestyneemmät Buddenbrookit; senniminen heppu esiintyy jo Effi Briestissä. Merikadulla oli faffalta peritty biedermeier-tuoli kirjoituspöydän edessä. Kirjoituspöytä on airbnbssä, tuoli Eurajoella.
ellauri046.html on line 323: Vaakku K. arveli et Maila Talvio ois voinut tykätä Söörenistä, jo se olis joskus lukenut muutakin kuin romskuja. Mä en siitä pidä, se on liian existentialistista. Mä oon essentialismin kannalla. Poikasena kyllä pidin Viettelijän käsikirjasta, otin siitä oppia.
ellauri047.html on line 101: Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788, kun W. oli 39 ja C. 23. Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830). C:n isoveli Christian pääs kirjastonhoitajax Weimariin ja kirjotti el Zorromaisen romskun Rinaldo Rinaldini. Mullon se suomexi.
ellauri047.html on line 105: Goetheista Christiane oli se jolla oli housut jalassa. Kun Napsun sotilaat tuli Goetheille rähisemään, Woku ihan "kivettyi", ja se oli Christiane joka heitti retkut pihalle. Kiitoxexi Woku "sinetöi" 18-vuotisen leipäsusisuhteensa ja nai seuraavalla viikolla Christianen kirkossa 1806. Niille syntyi paljon lapsia, joista vaan esikoinen August eli aikuisex, tosin tavixex. Sillä ei ole edes enkunkielistä Wikipedia-sivua. Saxalaiselta sivulta käy ilmi millasta oli olla neron varjossa. Aku alko dokata. Sillä välin Roopella oli sen 7 eri hania samaan aikaan kun Christiane piti kotia. Se kirjoitti: "Pidän kovasti pojista, mutta tytöt on vielä kivempia. Jos kyllästyn tyttöön tyttönä, se voi toimia mulle myös poikana." Elämä on etupäässä kivaa, mutta menettelee se takapäässäkin. Schillerin kuolemasta toipuaxeen 58v vanha sika vikitteli jo 1807 18-vuotiasta Minna Herzlieb orpoa, joka esiintyy Goethen viimeisessä romskussa Vaaliheimolaiset Ottilian nimellä.
ellauri054.html on line 171: 1700-luvun onnettomimpia kexintöjä höyrykoneen lisäxi oli klubit, kahvilat, sanomalehdet ja julkinen miälipide. Jotkut Addison ja Steele opettivat keskiluokan lukemaan. Juoruilija ja kumikaula kehittyivät. Spectator käänsi kaulaa ja Tatler sipisi. Sitku keskiluokka joutilastui ja oppi lukemaan maxo vaivaa kirjottaa myös romskuja eli fiktiivistä juoruilua.
ellauri055.html on line 309: Mulla ehkä on se. Maaton oikeistokiinalainen Lin Jutang ansaizi hyvin romskuilla ja mietekirjoilla, kunnes alkoi kexiä kiinalaista kirjoituskonetta. 1 kone valmistui, myynti 0. Kaik män. Sit tuli tietokoneet. Bugger it.
ellauri055.html on line 766: Ei hizi kyl 80-90% romskuista koskee geenien ja meemien, elikkä rahan ja rakkauden yhteensovituxen haikeutta. Aloin lukea Maila Talvion taparomaania Niiniven lapset. Tästäkin pitää tehdä taulukko: kirjailija, teos, lisääntyjät, reviirit ja vartijat.
ellauri058.html on line 755: Kapernaumin synagoogan esimies Jairus horisee Tatu Vaasikiven romskussa. Mitä muuta mieli janosikaan elämänpäivien lyhetessä kuin tuttujen maisemien kazelemista.
ellauri061.html on line 113: Mirkku: Ihme, kumma! Kuink ihania olennoita täällä! Nyt näenkään! Kuink ihminen on kaunis! Suloinen (p.o. uljas) uusi maailma, joss ompi tuollaista kansaa! Tää oli Aldous Huxleyn romskun mottona.
ellauri061.html on line 986:

Eunukki: Sen novellit ja joku romskukin.
ellauri067.html on line 571: Luku 1 oli 232 sivua. Tavallinen romsku olis ohi jo. Mikähän olis sen darwinistinen resumee? EAT FUCK KILL. Eipä juuri midiä. EAT: Banaanipirtelö. Pahoja karkkeja. Designerhuumeita. Täytekakkuja. Jotain salaliittokähmintää. FUCK: muutama pornahtava irrallinen pano, perään- ja suihinotto ja paljon paljon käteenvetoa. KILL: Ikävystyttävää pommitusta ja muuta sotaleffaskeneä. Kokonaisvaikutelma: hyvin hajanaista heittoa. Yhtään kunnollista luonnetta. Eipä tällä juuri kuuhun mennä. Loppupeleissä hämmästyttää kuinka vähän erilaisia halpoja väristyxen aiheita striped-ass babooneille on tarjolla. Ne alkavat toistua jo ennen puoltaväliä. Nenät, penixet, pyllynreijät, ne voi laskea neljän käden sormilla ruumiinaukoista.
ellauri073.html on line 456: Sasha Chapin oli näppyläinen ruma teini joka kompensoi esiintymällä älykkönä ja lukemalla 14-vuotiaana MLA:n 100 parhaan romskun listaa läpi aakkosissa kuin Jorma Oxanen Otavan isoa tietosanakirjaa ja Puu kasvaa Brooklynissä tyttö joka pääsi kaupunginkirjastossa A:sta Burtonin Melankoliaan. Mä luin samassa mielessä Rikhardinkadun kirjastossa EA Tunkelon Vepsän kielen äännehistorian. Se oli äsken divarissa myynnissä merkinnällä (lukematon). Vaikkei mulla teininä ollut juuri näppylöitäkään. Muuten kyllä olin nörtti väpelö. En sentään pilannut elämääni shakilla, kuten Sasha Chapin. Sasha huomas lopulta että sen paikka IQ-toteemipaalussa oli lähempänä paalun jalustaa. Se alkoi haista. Niin minäkin.
ellauri073.html on line 493: Peroratio on kreikaxi epilogi. Nyttemmin se tarkottaa romskuissa ja el Zorrossa jälkikirjoitusta jossa kerrotaan miten sankareille kävi myöhemmin.
ellauri077.html on line 111: Englannin lavixi se kirjoitti pätkän 'Suuri Ohion autiomaa', joka ilmestyi sittemmin osana sen ekaa romskua, 'Järjestelmän luuta'. Siihen saakka sillä ei ollut ollut kirjallisia pyrkimyxiä, vaan se ajatteli lähteä akateemiselle uralle teit' isän ja äidin astumaan.
ellauri077.html on line 133: ‘Loputon läppä’ julaistiin helmik. 1. pnä 1996. Siitä on siis neljännesvuosisata nyt. Sitä ennen kolme palaa romskusta oli julkaistu Harperin lehessä ja New Yorkerissa: 'Kuinka kiinnostuxeni peräreikäjärjestelmiin heräsi' 1993, 'Useita lintuja' 1994 ja 'Väli' 1995.
ellauri077.html on line 135: V. 1997 Wallu alkoi tutkia seuraavaa romskuaan, joka julkaistiin postuumisti 'Kalpeana kuninkaana'. Samana vuonna se teki ekan kokoelman asiatextejä nimeltä 'Kaiketi hauska juttu jota en tee koskaan enää: yritelmiä ja kinasteluja'. Samaan aikaan se jatkoi novellien kirjoitusta.
ellauri077.html on line 177: Huhtik. 15. pnä 2011 ‘Kalpea kuningas’ julkaistiin postuumisti Wallun lesken Karenin toimesta. Vaikka se oli kesken Wallun kuollesssa, romsku oli 1/3 finalistista v. 2012 kaunokirjallisuuden Pulizerin palkintoon. (Eipä voittanut, kukas tuli esaxi? Ei kukaan! jury oli erimielinen. Muut finalistit oli Denis Johnson’s Train Dreams and Karen Russell’s Swamplandia! Never heard nämäkin.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.
ellauri098.html on line 355: Heroa eli sankaria on käsitelty seikkaperäisesti ja eri kanteilta mm. albumeissa 1, 4, 6, 8, 13, 19, 23, 24, 25, 29, 30, 31, 33, 38, 39, 41, 42, 44, 47, 48, 49, 50, 52, 63, 65, 70, 71, 73, 82, 83, 88, 98. Sitä ei voi välttää kun on puhe romskuista. Romskuissa on aina 1 tai useampi ego(isti), jonka ympärillä koko fiktiivinen maailma pyörii, joko bona fide sankari tai antisellainen, kuitenkin riittävästi plusmerkkinen että "lukija" saa siihen samastuttua. Jos samastus meneekin tarinan konnille, niin jotain on pahasti pielessä, ollaan jouduttu universaaliseen trooppiin Pidetty konna. Adolf Hitlerilläkin on paljon faniklubeja.
ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri100.html on line 666: Christina kävi kotikoulua, vanhemmat opetti uskontoa, klassikkoja, satuja ja romskuja. Se symppasi Keatsia Scottia Ann Radcliffea and Matthew Lewistä. Kotona palvottiin Dante Alighieria,, Petrarcaa ja muita Italian julkkixia, ja ne vaikutti Christinan kirjoittamiseen. Koti oli avoinna Italian mamuille taiteilijavallankumouxellisille. Perheen kodit Charlotten kadulla olivat lähellä Madam Tussaudin vahakabinettia, Lontoon Zoota ja äskettäin avattua Hallizijan puistoa, missä Kristina kävi säännöllisesti; toisin kuin mamuvanhemmat, Kristina oli täys lontoolainen, ja onnellinen sellainen.
ellauri100.html on line 1360: No mitäs Barthes sitten sanoi romskuista? Oliko sillä jotain huomionarvoisia näkökohtia?
ellauri100.html on line 1386: No jos kerta kirjailija ei tiedä mitä sen kirja ajaa takaa, pitää löytää niitä merkityxiä jostain muualta. Barthes päätyy siihen että lukijan pitää ne ize sinne kexasta. Yritelmässä S/Z (1970), Barthes soveltaa tätä ajatusta Pallosäkin novellettiin Sarrasine. Se arpoi textistä jotain pätkiä ja tuli loppuviimeisexi siihen että Pallosäkin kirja oli "polyvalentti", siis sen voi lukea ainaskin viidellä eri tavalla, ja varmaan useammallakin, jos jaxaa eziä. Johtopäätös: paras romsku on sellainen jonka voi ymmärtää sen 7 tavalla, eli on aivan helkutinmoisen epämääräinen ja sekava, vähän niinkuin Lassin ja Leevin piirrostehtävä jossa pisteet saa yhdistää ihan missä järjestyxessä mieli tekee. Hyvä romsku on tollanen lukijan "yhdistä pisteet niin saat ankan tai jänixen" tyyppinen askartelutehtävä, huono on sellainen jossa kirjailija tekee kaiken työn.
ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.
ellauri118.html on line 575: Maija kirjottaa kiemuraisesti kuin Aku Ankan valssikuningas. Mut taas on kyse siitä kuka kertoo, minä vaiko se. Luultavimmin aina minä, silloinkin kun sankari on se. Eli romskut on tollasia Caesarin Dr Bello Gallico, heppu kertoo izestään 3 persoonassa. Tuli näki ja voitti. Siinä näkijä missä tekijä.
ellauri143.html on line 127: Herman Hessellä oli tähän liittyen romsku nimeltä Siddartha. Sidh tarkoittaa osumista. Artha bisnestä. Purusha tarkoittaa termiittiapinaa. Eli purusa-artha on monkey business, ja Siddartha on hit business. Sillä alallahan Hermannikin oli.
ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis.
ellauri161.html on line 42: Oli sillä kyllä joku "ompelija" Anne Meunier, vanha kunnon Pät, jonka kuoltua se rupesi katolisexi Huismannien suvun kauhuxi. Se siirtyi Baudelairesta ja Moreausta gregoriaanisen kirkkomusiikkiin. No kaikki tollaset symbolistit on jumalisuuteen oljen verran raollaan. Ne on anaalista järjestystä rakastavia narsistisia oikislaisia. Ihmettelin et mikä sai Andy dandyn suomentamaan tämän romskun ihan apropoo asiasta neljänteen? No selityshän löytyy tosta esipuheesta, tää on kirja noin 179 asteen kääntymyxestä, ja Andylla on tässä oma lehmä ojassa. Lopuxi Jorikin söi tärkkelysöylätin ja kuoli sen perään kurkkusyöpään 1907. Ei siitä koskaan tiedä, vaikka siitä olisi jotain hyötyä, siitä öylätistä siis. Paizi jos tuonpuoleisessa odottaakin jättimäinen kana. Tai Allah, mikä pahempaa. Olis siinä vähän selittelemistä.
ellauri162.html on line 55: Esko Valtaojan kallein kirja arvoltaan noin tuhat euroa. Valtaoja ei laske lukemiaan kirjoja kappaleittain vaan eurometreittäin. Vuodessa kertyy vähintään kolme eurometriä. Valtaoja oppi lukemaan nelivuotiaana, lähinnä englanninkielistä tietokirjallisuutta. Kiinnostus romskuihin on tasan nolla. Ne ovat molemmat ”kultsin” eli Virpi Valtaojan heiniä. Toinen on Dracula ja toinen Viikilä. Se on enemmän kuin kellään hänen tuntemallaan emerituxella. Kirjat ovat Valtaojalle ennen kaikkea työvälineitä puheiden kirjoittamista ja pitämistä varten. Vessasta kuuluu iltaisin kiireistä polinaa ja ruiskahtelua.
ellauri172.html on line 114: Jos. de Maistren, kivenkovan lahkolaisen, pitkäveteisen, onton, korskean ja pompöösin Huisman piilottaa hyllyn taaxe. Hyllyyn jää vain harhaileva, huikentelevainen, tärkeilevä ja monisäikeinen Hello. Sen ajatuxet hiutuvat niin ohkasixi että ne pitäis kuuppeloittaa jollain jumoavalla aineella.Taidokas psykologi ja hurskas niuhottaja yxissä kansissa. Sappivaivojen jäytämä saarnamies, kostonhimoinen ja pöyhkeä. Ihmeellisistä asioista voi puhua vain sopertaen. Kuten Ruisbrookista, josta on jo paasaus. Le Bloy ja Barney d'Aurevilly saapastelevat myös framille. Katolisten 2 sudenkuoppaa ovat mystiikka ja sadismi. Saxanpolkkaa tapernaakkelissa. Löytyisköhän Barneyn romsku Un pretre marié jostakin? Ai onhan tää wikisourcessa.
ellauri172.html on line 817: Valtaosa pappiromskuista käsittelee papin pippelöintiä. Huismanni oli oikeassa että papin kohdalla nimtuten tämä osa silverbäkin reviiristä on se kiperin. Ihmekös tuo kun katolliset ruuvaa irti papin kikkelin. No kyllä protestantitkin koittaa estää papin hevosia karkaamassa muihin talleihin. Siitä syntyy aika lailla misogyniaa, happamista marjoista. Le dégoût, la haine de la femme le firent jurer comme un charretier.
ellauri180.html on line 39: Ei vittu mitä enemmän tutustuu ns. vapaa-ajan viihteeseen, sitä selvemmäxi tulee miten helvatin eläimellisestä roskasta on kysymys. Ja tää käsittää kaiken viihteen, ei vaan teeveetä ja romskuja, vaan myös tieteen, taiteen, uskonnon ja urheilun. (Tiede on mukana siis tiedeviihteen osalta, kuten scifin ja Tiede 2000-lehden.) Se on kai ihan ookoo sinänsä, ei voi kauhalla ottaa apinalta kun on lusikalla annettu. Tärkeää vaan pitää mielessä että tässä ei todellakaan ole mitään osaa joka olis jollain lailla ylevää. Se on samaa EAT! FUCK! KILL! touhua Asta Ööhön.
ellauri185.html on line 848: Augie March ja sen läskiintynyt veli Simon on jyrkästi eri mieltä rakkausavioliitosta. Augie on lukenut liikaa romskuja. Simon ei halua onnea, hän haluaa rahaa.
ellauri214.html on line 634: Lestinheittäjän alkaa tehdä mieli puumana nuoren mezänvartijan tanakkata siitintä. Siitä tulee takuulla ikävyyxiä. Sosialismista ei tule mitään koska porukat ei haluu olla sosiaalisia, ne haluu omistaa ja kilpailla. Mies bylsi Stasiaa ja ravisti viimeiset tipat lattialle. Kun mies työntyi sinne rajusti ne olivat Stasian elämän parhaita hetkiä. Olgalla on jonkinlainen aikafixaatio. Tai no, se on tän romskun teemana.
ellauri216.html on line 854: Igumeni Haritonin kirja on tehty käsikirjaksi, joka on tarkoitettu luettavaksi yhä uudestaan. Niinpä suosittelisin tätä kirjaa jokaiselle omaan hyllyyn hankittavaksi. Sen seuraxi voi ostaa Salingerin romskun Frannysta ja Zooeystä.
ellauri222.html on line 61: Augie March ja sen läskiintynyt veli Simon on jyrkästi eri mieltä rakkausavioliitosta. Romanttinen Augie on lukenut liikaa romskuja. Simon ei halua onnea, hän haluaa rahaa. Oikeasti Saul halusi naisilta omahyväisyyden silitystä ja pillua.
ellauri244.html on line 62: Se on Danin jännärillä ja Esa Sariolan romskuilla yhteistä että niissä ei ole yhtään ainutta miellyttävää hahmoa. Kummia kylmiöitä kusipäitä kaikki tyynni ensimmäisestä viimeiseen, joille tapahtuu irrallisia julmia tapahtumia. Omaxi kuvaxeen hän hänet loi.
ellauri244.html on line 298: Tämmönen "Roger Caillos" mainitaan Anjan avainromskussa. Anja ei osaa edes kirjottaa oikein häiskän nimeä.
ellauri245.html on line 55: Oikeastaan mä pidän eniten puhtaaxiviljellystä klischeestä, kuten lastenkirjoista, el Zorrosta, tai Kinsellasta. (Camilla Läckbergin revenge romsku on kyllä vähän liian paxua misandriaa, ja 100% huumorivapaata.) Sellaisista missä EFK asiat näyttäytyvät puhtaassa matelijamuodossa ilman termiittiapinoiden meemien rumentavaa runkkukuorrutusta. Tässä albumissa esitellään tölkillinen ällömpiä pohjoisgermaanisia natomatoja kiemurtelemassa lieropurkin pohjalla.
ellauri247.html on line 74: P.S. Tähän nummeroon on tulossa romskukohtainen EFK taulukko muotoa nide/kyhääjä/minä/E/F/K.
ellauri257.html on line 400: Lukemistani romskuista Gonzon Pornografia muistuttaa toistaisexi eniten ranskisten (Bernanos, Gide, Zola) langenneista katolisista papeista vääntämiä sepustuxia. Plus Leclosia josta olen kyllä lukenut vain osia. Varmaan muistuttaisi myös markiisi Le Sadea jos olisin sen lukenut. Ton herrasväen nausean puolesta jonkun verran myös Dostojevskiä. Ehkä homopetteri Klaus Mannia vaikka sitäkään en ole kuin vähän selannut. Erilaisia sexuaalisten repressioiden vaivaamia oikislaisia. Jaa ehkä vähän vielä sitä Tokarczukin Alku-karkkia? Ja Nyölenin peukuttamia fin de sièclen katolisia dekadentteja. Katolisuus on hyvin pahaa lääkettä, etenkin puolalainen sellainen. Et tämmöstä:
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri279.html on line 462: Toinen romsku kertoo tarinan etuoikeutetusta nuoresta miehestä, jonka impulssit sosiaaliseen tasa-arvoon tukahduttavat hänen perheensä historiallisen materialismin.
ellauri299.html on line 308: Patti Mulkkinen on ize sekä pappi että kuppari. Helka on karikatyyri sen kateellisesta vaimosta. Pappi ei saa puolisoa tulemaan klitorista näpräämälläkään. Kupparia tarvitaan. Papin mielestä ei saanut enää kirjoittaa romskuja kun Aahrikassa kuolee liikaa pakolaisia ja mezät saastuvat ja puut kaatuvat. Ilmastonmuutos puuttui vielä listasta. Marxismi ei ollut Pekkaa pahempi, käänsi jokia ja kuivas järviä. Patti tekee minkä pystyy: draamailee, rynnäköi ylös alas venuskukkulaa. Ei termiittiapina lakkaa lykkimästä penistä vaginaan vaikka muu luonto katoaa. Työ on ajantappamista joka ei johda mihinkään. Perhe ajankulua. Toivon sijalla on tyhjä kohta.
ellauri341.html on line 114: Puhetta, asiaa, historian käänteitä, knoppitietoa, sanaleikkejä, irvailua ja viittauksia tuhanteen suuntaan riittää kuin erään toisen sairaan eläimen paasauxissa. Tästä Leikolan teoksesta on hyvin vaikea kirjoittaa mitään, sillä se pitää sisällään niin paljon asioita ja tarinoita, että hyvä että lukijakaan muistaa näitä kaikkia juonikuvioita enää lopussa. Tai siis ei muista. Totta totisesti, tämän teoksen kanssa ei ikinä voinut tietää minne tarina vie seuraavaksi. toisin kuin asiallisissa genreromskuissa.
ellauri360.html on line 42: Viime vuonna Marienbadissa (leffa) oli hervotonta haahuilua. Onkohan Robbe Grilletin toinen suorite, romsku Labyrintti samaa kaliiperia?
ellauri393.html on line 524: Vähän tässä on samaa fiilistä kuin Viljo Kojon romskun "also sprach" Sarahuhdan, ent. Poikselän kuulemassa laulunpätkässä:
xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri057.html on line 994: Wang Wei: Aha, ei siis just nytten. Oon lukenu kax Teirin romskuu, ja ne on kuin teini teeskentelis Sale Bellowia tms. Uusinta en oo lukenu.
xxx/ellauri057.html on line 998: Wang Wei: Hmm, ei mulla periaatteessa oo mitään miehii (eikä kikkeleitäkään) vastaan. Ehkä myös naisissa on pöljyyttä. On myös kivoja mieskirjailijoita. Ainaskin Mikko Rimminen. Sen romsku Pölkky.
xxx/ellauri057.html on line 1085: Lao Rui: Sen kesken jäänyt jeesusaiheinen romsku vois olla kiintosa. Ja sen miälipiteet Sillinpäästä sekä Vaakusta.
xxx/ellauri057.html on line 1123: Wang Wei: Pertti on niin pertti, varsinkin sen romskut, joita on julkaissut 3 vanhoilla päivillään! Yx pääsi jopa Finlandia-ehdokkax. Mut ihan vitun paskoja kaikki. Anttihyry-pastissia (toka), kolmas ties mitä...
xxx/ellauri137.html on line 146: Leo N. Tolstoi (1828-1910), kirjailija, sosiaalireformisti ja moralisti, tunnetaan tällä haavaa lähinnä romaaneista (tai leffoista) Vainaa i Mir ja Anna Karenina. Lisäxi se kynäili kaikenlaisia pamfletteja ja muutamia lisäromskuja, esim joku Ylösnousemus. Se hurahti jeesusteluun aika pahasti lähestyessään viittäkymmentä, mistä jäljempänä enemmän.
xxx/ellauri237.html on line 809: Tää runo on takuulla joku Paolo ja Francesca viittaus. Pablo oli Caprilla pettämässä vaimoaan. Paolohan luki Francesca-rouvan kanssa jotain romskua kun sillä alkoi seisomaan ja siirryttiin tuumasta toimeen.
xxx/ellauri265.html on line 471: Mika Pantzar (s. 10. toukokuuta 1956 Helsinki) on suomalainen kauppatieteiden tohtori. Hän on Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti. Pantzar väitteli tohtoriksi vuonna 1991. Hän on erikoistunut teknologiatutkimukseen ja käyttäjäläheisten innovaatioiden tutkimukseen. Onko #metoosta tuttu Veijo Panzar kenties Mika Panzarin setä? Aijoo se #metoo setä onkin Veijo BALTZAR eikä Pantzar. My bad, nimet vain vaikuttivat samalta. Cultural Counsellor Veijo on kyllä ilmiselvä romsku joka pitää tanssahtelevista pikkupilluista. Niin minäkin! Kala alkoi haista. Minä myös.
xxx/ellauri404.html on line 126: Jerusalem-eepos on aika barokki, Eino varoittaa. Pitää pitää mielessä. Turkkilaisvaara Euroopassa 16. vuosisadalla muistuttaa elävästi Venäjän puolustussodasta. Kristikunnan roolissa kiemurtelee nyttemmin Nato, Turkki on hyvisten puolella. Tasso apinoi Homeria ja ritariromskuja niin että ottava rima heilahti. Taistelevaa kirkkoa ja haistelevaa humanismia. Pateettista voimaa, kiihkoa ja voitonvarmuutta. Kuulostaa Iltalehdeltä. Ei lupaa hyvää. Ei muuta kuin tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen.
69