ellauri024.html on line 690: Tragedia ja romanssi on kaikille enempi samoja, koska ne vatvoo yx yhteen Darwinin perusarvoja. Nigerialais-gambialaisen romanttinen komedian Potato potahton unelmatalo oli kuin Charlotten muovinen nukketalo pikku muovijänixille. Kaikki oli ilmeitä ja eleitä myöten kopioitu Karashianeilta. Rikkaat valkaistut ja suoratukkaiset ökyniggerit skizoili avioerosta, köyhä apuväki yritti ryöstöä mut ampu vaan omaan pyllyynsä. Kanitalo oli ympäröity paxulilla muureilla. Kaikki haluis samaa jo olis varaa. Nigeria pilkisti vähän miesten asuista ja kukosta, joka kiekui vahingossa muurin takana. Siitä joku saisi herkullisen aterian.
ellauri024.html on line 692: Muu komiikka ja poliittinen satiiri leikkii vähäisemmillä normeilla ja tabuilla, jotka voi olla eri porukoilla eri. Sellainen komiikka lässähtää helposti ja synnyttää vain suuttumusta ja harmia, koska se riippuu pienemmistä säädöistä kuin tragedia ja apinan koijaamiseen perustuva romanttinen komedia.
ellauri024.html on line 1378: von Wright muistuttaa kaikkien poliisivaltioiden kaikkia ylijohtajia myös kielenkäytöltään tuomitessaan ja leimatessaan "vieraantumisesta" tai jostain muista tsykologisista syistä johtuvia "irrationaalisia käyttäytymiskaavoja", jotka uhkaavat "lakiin perustuvaa järjestystä" (Law and Order): "kielteinen menettely, holtiton kielteisyys, kumouxellinen maanvieremä, romanttinen todellisuuspako, nihilismin purkauxet, sokea viha". Puuttuu vaan "menneisyyden ihannointi". Mut sekin tulee sanotux.
ellauri024.html on line 1382: von Wright tajuaa noin miljoonantena suomalaisena, että kehitys kulkee kohti poliisivaltiota ja ekokatastrofeja. (Huom tää on kirjoitettu ennen kaxoistorneja, ilmastonmuutosta ja kansainvaelluxia!) Sillä ei näytä olleen mitään vaikutusta sen lurituxiin haistelevasta humanismista. von Wrightin mielestä (yliminästä, minästä vai siitä?) hipit pakenevat romanttisesti todellisuutta. Herää kysymys, onko punaposki ize hippi. Sillä mitä muuta sen trivialiteetteilla, toistoilla, latistuxilla ja poissulkemisilla terrorisoiva kirjoittelu on kuin todellisuuspakoa? Valistushenkistä todellisuuspakoa.
ellauri024.html on line 1444: Noi jolpit ei tienneet mitään 70-luvusta, meidän romanttisen nuoruuden ajasta
ellauri025.html on line 558: Varför känns allt lite likadant som i Ivana Trumps roman, det
ellauri025.html on line 564: stiligt, och inte mycket mera humor finns det här än i Trump-romanen.
ellauri026.html on line 263: Soihtuliljaniityt esiintyy Homeroxella vainajien stomping groundina. Joku typerä linkvisti Steve Reese luulee että Homeros kuuli väärin, kyse oli
kata spodelon leimona (tuhkakentällä) väärin kuultuna kat´asphodelon deimona (soihtuliljaniityllä). Paskan marjat Steve, sanonko minne saat ton neronleimauxesi työntää. Me romantikot peukutetaan soihtuliljoja. Tai vähintäänkin narsisseja. Narsissihan on vähän kuin mun oma kukka, hehe.
ellauri031.html on line 821: Höpsismin eri konsteja on mun paasausten kuluessa tullut vastaan monia, vaikken ole kaikista tehnyt numeroa. Joskus käytetään feikki tieteellistä menettelyä jonka yhteys päätettävään asiaan on suunnilleen yhtä satunnainen kuin rahan tai nopan heitto. Ciceron aikana kazottiin linnun sisälmyxiä (auspicium, suotuisa onkin englannixi auspicious), tai heitettiin jonkun pikkueläimen sopivia luita. Niillekin oli joku nimi jonka olen taas unohtanut. Sit on kiinalaiset oraakkelikilpikonnankuoret eli scrapulimantia, saamelaisten arpaluut, sammakkoprofessorit, pilvet, ouijalaudat, kiromantia, Pythagoraan numerologia, katukivien reunat, kissat, tikapuut, voi vizi eihän näistä tule mitään loppua. Noin tsygologisesti nää on pakko-oireita: on pakko menetellä niin tai noin, pakko kävellä näin, niinkuin se nummelalainen pedofiili lauloi. Uskovaisuuden indikaatioita on optimismi, obsessio ja paranoia, kontraindikaatioita autismi ja pessimismi.
ellauri031.html on line 825: Lotkuvakorvainen adoptionorjalainen Minotauri on hyvä esimerkki valikoivasta kuulosta. Mummun pyromantia sai jäädä takataskuun kunnes aika näytti kypsältä. Muistaaxeni syntiä osattiin tehdä 60-luvun loppupuolella jo vaikka kuinka. Samanlaista sutinaa on apinapiireissä ollut sitäpaizi maailman sivu, valkohöyheninen elinikäinen parisuhde on enempi jouzenien tyyliä.
ellauri032.html on line 535: kesämökkiromantiikasta, eli ulkotöistä eikä ulkohuoneesta.
ellauri032.html on line 555: Onko romantiikka säilynyt, vai onx senkin yli aika ajanut.
ellauri033.html on line 51: Sillä oli aatelisia leikkikavereina kuin M. Maigretilla ja Monika Fagerholmilla. Hugon, Byronin ja Ball-sackin fani nuorena, tollasta romanttista realismia ja taantumusta. Osallistu tuhmien snobbailijapoikien kemuihin mutta kauhisteli Rimbaudia.
ellauri033.html on line 229: et de l´ordre. Le roman tel qu´ils l´entendent est une succession de
ellauri033.html on line 340: Hij publiceerde in 1874 in eigen beheer de gedichtenbundel Le drageoir à épices. De heruitgave van het jaar daarop verscheen onder een gewijzigde titel, Le drageoir aux épices. Dankzij zijn artikel over L´Assommoir en een roman, Les Sœurs Vatard (1879), won hij Émile Zola voor zich. Hij leverde een bijdrage aan de bundel Les Soirées de Médan (1880), die het manifest wordt van de naturalistische literatuur. Zijn werken schetsen het beeld van een grijs, banaal en alledaags bestaan, zoals in En ménage (1881) en À vau-l´eau (1882), waarbij hij blijk geeft van pessimisme en van zijn weerzin voor een moderne, door "janhagel en zwakhoofdigen" bevolkte wereld.
ellauri033.html on line 342: In 1884 keerde hij Zola de rug toe met de publicatie van zijn roman À rebours (Tegen de keer). Dankzij Mario Praz´ beroemde studie The romantic Agony is deze roman bekend geraakt als de bijbel van het decadentisme.
ellauri033.html on line 344: In 1891 publiceerde hij de satanische roman Là-bas (Uit de diepte), rond het historische personage Gilles de Rais. Een hoofdpersonage uit deze roman weerspiegelt eveneens Huysmans´ persoonlijke evolutie; een satanische wording, waar occultisme en sensualiteit voorafgaan aan zijn bekering tot het christelijke geloof (La Cathédrale (1898) en L´Oblat, (1903)) waartoe esthetische overdenkingen hem brengen. Vanaf dan zouden alleen nog maar rooms-katholiek geïnspireerde werken verschijnen.
ellauri033.html on line 346: Onder zijn "katholieke" romans: L´Oblat, gebaseerd op zijn eigen toetreding als oblaat van de benedictijnen, en later Les foules de Lourdes (De menigten van Lourdes) over Maria en de wonderen in Lourdes, waar Huysmans indirect afrekent met Émile Zola en diens boek Lourdes (1894). Daarnaast herschreef hij in tijdschriftartikelen het leven van Lidwina van Schiedam. Dit leidde tot een heropleving van de verering van deze heilige. Als dank hiervoor heeft het Schiedamse gemeentebestuur een straat naar hem genoemd. Huysmans stierf als volledig ingetreden kloosterling in de pij van een benedictijner broeder aan de gevolgen van long- en botkanker, veroorzaakt door zijn jarenlange kettingroken.
ellauri033.html on line 374:
A chaque nouveau roman qu´il fait paraître, les bonnes âmes le
ellauri033.html on line 382: encore, à tel roman dont le héros est toujours une victime de l´analyse,
ellauri033.html on line 387: maladies qu´ils dépeignent, ses romans ne le seraient-ils pas davantage
ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
ellauri033.html on line 556: Roopelta menee usko alta kun se huomaa et papit ja uskovaiset on tyhmiä. Ääliöitähän ne ovatkin. Niin ja pahat kirjat vielä! Porariston vallankumouxen jälkeem tulee romantiikka peliin, kirjat alkaa haista synniltä ja alusvaatteilta, tai vielä pahemmalta, sanskulotilta. Pahoja kirjoja:
ellauri033.html on line 564: Toi Musset taitaa olla aika tärkee Bourgetille, se oli dändi ennen dändiä. Täytyy tehdä siitä ihan oma paasaus. Jos usko on lastenkaltaisexi palanneiden ukkeleiden ja mummeleiden heiniä, niin romantiikka on kuin tehty nuorisoa varten. Kun mahla nousee ja panohaaveet on vilkkaimmillaan, tekee mieli lukea tollasta romanttista höttöä. Niinku tää: "Jumalattomuus on tää kaunis nuori mies joka viimeisen yönsä aamusella kazoo verenkarvaista sarastusta ja salamana näkee koko historian ja legendojen taivaanrannan, palataxeen sitten painamaan pääkyn kauniin tytön tisseille, kauneimman unelmansa, jota se rakastaa liian myöhään nyt." Justiinsa niin, liian myöhään joo, todennäköisemmin se tuli ihan liian aikaisin.
ellauri033.html on line 566: Se mikä vei romantiikalta terän oli ehkäisy, nyt pääsee 15-vuotiaat heti koittamaan, ei tarvi lukee runoja ja peiton alla imee yxinänsä namua. Se on kyllä parempi näin. Pikku hukkixen neizyyden vie kolmikymppinen siivooja. Roope on eka halukkaasti mukana mut ruiskautettua sitä alkaa etoa. Mix ihmeessä? Omne animal triste post coitum. Onnex paha olo meni ohi, kohta se jo bylsii Mariannea ihan innolla.
ellauri033.html on line 570: Pahixina mainitaan myös jeesuxenpilkkaaja Renan ja Jouffroy, klesa melankolinen miekkonen romantikan aikana joka menetti katolisen uskon jä käänniskeli skotteja. Se kexi ajatuxen aatteista kulkutaudin kaltaisina meemeinä.
ellauri033.html on line 593: Kun Pikku Hukka ei pärjää kreiville nyrkeillä, se tekee sille frogarit bylsimällä sen pikkusiskoa. Tätä Charlottea kuvataan monisanaisesti, se on yhtä tyypillinen romanttinen lyyli kuin sen kreivi veli on herooinen. Pikku Hukka päättää vietellä sen ihan vaan näyttääxeen isoveljelle.
ellauri033.html on line 774: Päivitys: romanssi nuupahti jo ennen häitä. Leipäsusi kävi kalliix eikä Teukka päässyt pukille kun se pandemian vuoxi asui kotona viitakossa ja manku pätäkkää. Teuvo aikoo vielä käydä hakemassa timanttisormuxen takasin. Ize asiasta kuultuna Steffi sanoi et Teuvo on vanha juoppo.
ellauri033.html on line 828: Lomasen jälkeen muhina jatkuu Pariisissa. Kesällä 1817 Julie on kipee eikä pääse tulemaan järvelle. Lamartinella on aikaa kirjoittaa Le Lac. Alf käyttää Juliesta runoissa peitenimeä Elviira, joka nähtävästi oli tohon aikaan tosi romanttinen nimi. Ei kyllä 1950-luvulla.
ellauri033.html on line 830: Julie kuolee 1817. Kai se sit oli oikeesti kipee. Lamartine on hirmu onneton, tää tapapaukaus teki sitä Ranskan ekan romanttisen runoilijan. Se menee taas järvelle lohduttautumaan ja löytää sieltä tällä kertaa puolisonsa brittiläisen Mary-Annin. Myöhemmin koko perhe tulee järvelle lomalle. Mary-Ann ei pane pahaxeen, kun tyttärelle laitetaan nimi Julia. 1832 Julia jr. kuolee. Lamartine ei kirjoita tästä enää uutta runoa vaan lähtee lohduttautumaan politiikkaan. Tunnetuin tuloxin. Bugger it.
ellauri033.html on line 1085: tollanen epätoivoinen romanttinen rakkaus oli meemimuumien aikaansaannosta.
ellauri033.html on line 1099: À rebours est un roman de Joris-Karl Huysmans paru en 1884. La particularité de ce roman est qu´il ne s´y passe presque rien : la narration se concentre essentiellement sur le personnage principal, Jean des Esseintes, un antihéros maladif, esthète et excentrique, et constitue une sorte de catalogue de ses goûts et dégoûts.
ellauri034.html on line 78: samastua niihin ja lähteä mukaan samoihin romansseihin, seikkailuihin, sotiin.
ellauri034.html on line 413: Freud syntyi hassuhattuiseen hasidiperheeseen lumppukauppiaan Jakob Freudin kolmannen vaimon, sitä 20v nuoremman nätin tytön esikoisena. Sigismund on romanttinen goy nimi, takuulla Amelia äidin valizema. Toinen nimi Schlomo on todennäköisemmin isältä, joka oli kyllä maallistunut. Joo se oli isoisän nimi. Isoäiti oli Peppi. Siggen Abbe sedällä oli vajaita lapsia ja Josef-setä puuhas hämäriä puuhia.
ellauri035.html on line 26:
Seija sanoo mua Aale Tynnixi, kun olen nyt kääntänyt useampia romanttisia runoja omalla jäljittelemättömällä jäljittelevällä tyylillä. Siis käännän mahdollisimman kirjaimellisesti kuten piti tehdä koulussa latinantunnilla, mutta otan sitten aika törkeitä vapauxia, jos musta runo alkaa tuntua liian sentimentaaliselta, tai ei tarpeexi.
ellauri035.html on line 85: Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin – hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassa kansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lastenrunouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.
ellauri036.html on line 89: Hemmetti et vituttaa nää 1800-luvun herrat joilla on aamulla morkkis maxullisesta panosta niin että pussit tyhjennettyään ne lähettää ammattiauttajan inhoten matkoihinsa. Törkimyxiä! No tällä kertaa tyttö ei lähde tarpeex nopeeta ja Musse yllätetään niin sanoaxemme housut nilkoissa. Se sulkee tytön äkkiä vaatekomeroon, vai oisko vaatehuoneeseen. Kaverit tule sisään ja kertoo et George Sandilla ei ollut vaan 2 vaan 3 äijää yhtä aikaa, ja nyt ne 2 muuta on joutuneet riitoihin. Koko riitelevä porukka oli samalla naureskellut Musselle. LOL. Naura sinäkin, pitäisi sanoa Musselle, muttei se naura. Nauru ja romantiikka ei mahdu samojen seinien sisälle. Romantiikka on kuin uskontoa, se on harrasta, se hoidetaan vakavalla lärvällä. Pyhä kärsimyxeni just joo. Hemmetti nuoret miehet on torvia. Eihän tää ole muuta kuin vanhaa virnuilevaa ystäväämme narsismia. Musse läväyttää vaatehuoneen oven auki näyttääxeen ettei se ole mikään surkimus. Kaverit menee vaatehuoneeseen ja vetää oven kii.
ellauri036.html on line 91: Ei hitto kyllä tää Musse on herraskainen monellakin tavalla. Laahus on sen mielestä vastenmielistä, jengi ei enää tunne paikkaansa, vaan yrittää keulia, ei anna tietä herrasväen vaunuille. Säätytietoinen paskiainen kaiken romantiikan takana. Ja #metoo juttuja: naiset jotka bylsii omasta mielijohteesta on paaaaaljon pahempia kuin kurtisaanit jotka sentään rakastuvat pokiinsa, ja joskus sivuuttavat paremmin maxavan asiakkaan köyhän pojannulkin takia. Se on hienoa. "Te olette ikävä, menen miehen luo, jota rakastan. Tämä tyttö oli enemmän arvoinen kuin monet niistä, joille ei makseta." Tästähän on Ballsackillakin paljon omakohtaista kerrottavaa.
ellauri036.html on line 119: Musse on kyllä etevämpi maalailemaan romanttista rakkautta kuin Rusoo (vaikka ei sekään ihan huono ole siinä ainoassa kohdassa jossa Pröö Jullen makuukammarissa). Mut Mussen vuodatusta osan III lopussa kelpaa lukea. Sekin kohta missä vihdoinkin viivalle päässyt mies haistelee jälkikäteen kämmeniään on hyvin tehty. No ei tätä onnea kestänyt kuin 2vrk, miksikä? Se kai kohta selviää. Leski täytti just 30, ja Musse on vaan 20. Se tietää huonoa.
ellauri036.html on line 133: Et semmosia matkasuunnitelmia. Oota vaan, kyllä tääkin varmaan kohta menee mynkään, tulee corona ja matkustuskielto tai jotain muuta estettä. No tietysti, eihän tää muuten olis romanttinen romaani.
ellauri036.html on line 137: Mut ei, just ennen lähtöä Brigitte alkaa "riutua". Sitähän jengi tuppaa tekemään romanttisissa romaaneissa, riutumaan. Ilmeisesti six et sen porukat N:n kaupungista aikoo excommunikoida sen jos se lähtee pariisilaisrotan matkaan. Kysymys: mixei ne mee vaan naimiaisiin? Mikä estää? Toinen on leski ja toinen naimaton. Onx tässäkin nyt jotain "foul play"? No faktisesti olikin, Ovaltine oli elävän paronin leski, eikä vainajan.
ellauri036.html on line 246: Regrettez-vous le temps où nos vieilles romances
ellauri036.html on line 786: Murmurait sur la place une ancienne romance.
ellauri036.html on line 1036: Suretteko aikaa jolloin meidän vanhat romanssit
ellauri036.html on line 1582: mökisi aukiolla vanhaa romanttista laulua.
ellauri037.html on line 630: stritt, hatte Schopenhauer eine stille Affäre mit Karoline Jugemann, der Primadonna vom Hoftheater and anerkannten Geliebten des Herzogs Karl August. Über ihre Beziehung sind nur wenige Einzelheiten zu erzählen, unter anderem, daß Schopenhauer ihre Busen romantischer fand als die
ellauri038.html on line 104: Nietzschen ajattelu ja tuotanto on jaettu myöhemmin erilaisiin vaiheisiin. On puhuttu romanttisesta ja taiteellisesta, sitä seuranneesta skeptisestä ja älyllisestä sekä profeetallisesta ja maanisesta vaiheesta. Ei se noita juttuja kaikkia ihan ize kexinyt, kylä ne oli trendikkäitä fin de sièclen meemejä.
ellauri039.html on line 376: The victim insisted that she and Hatsipompponen had never been romantic — and that the attacker had never even been to her house before Dec. 23, even though they had been friendly colleagues for 14 years.
ellauri039.html on line 778: Tais Forsteria vähä vituttaa, kun vanhempi virkaveli pokkas pokaalin. Ize se oli 16 kertaa ehdolla muttei saanut, kun Galsworthy oli saanut jo. Aika samantapaisia koroillaelävien brittikermaperseiden perhehuolia ne setvii molemmat. Yrittäjähenkisiä romantikoita, koittaa yhdistää money senseä ja artistic sensibilityä. Perseelleen siitä tuppaa menemään molemmat. Geenit ja meemit sekoittuu huonosti. Forster oli muuten Cambridgen apostoli, sieltä hilpeimmästä päästä. Se kirjoitti homoilusta kirjankin nimeltä Maurice.
ellauri040.html on line 480: joku Kaj Ekholm kirjoittamaan gentlemannimaista bromance-ylistystä
ellauri040.html on line 589: Sir Thaddeus (in Polish Pan Tadeusz, czyli ostatni zajazd na Litwie. Historia szlachecka z roku 1811 i 1812 we dwunastu księgach wierszem) is a long poem with an even longer name by Lithuanian romantic poet Adam Mickiewicz. It is regarded as a Polish national epic. It was first published in Paris in 1834. The poet was then in exile in France. Sir Thaddeus is a story of a conflict between two noble families, the Soplicas and the Horeszkos. The time is 1811 and 1812, shortly before Napoleon invaded Russia. When attacked by Russian soldiers, both families fought against the enemy. When not, they fought each other. The conflict between the families was ended with the marriage of Thaddeus Soplica and Sophia Horeszko.
ellauri041.html on line 1821: Flaubert on aina vaikuttanut musta jotenkin säälittävältä. Se yritti liian kovasti, stilisoi ihan vimpan päälle, eikä siitä kuitenkaan tullut yhtään parempaa. Pölhö-kustaa oli oikeasti vähän tyhmä, minkä se tiesi izekin. Se sanoi ize izeään vanhaxi romanttisexi liberaalixi pönttöpääxi, vieille ganache romantique et libérale. Sen kuuluisin kirja on se Emma Bovary, jonka ansiosta sitä sanotaan kirjallisuuden suurimmaxi realistixi. Oikeasti se tykkäs romanttisista jutuista, ja sellaisia se koitti kovasti kirjoittaakkin, niistä vaan tuli floppeja toinen toisensa perästä. Käytyään Ebyktissä ja Turkissa ym. levantin maissa (missä se muuten sai nipun sukupuolitauteja, mm. kupan ja sankkerin), se kirjoitti Salammbön. Koitin lukea sen portugalixi, kun satuin löytämään sen Lissabonista 50-luvun pokkarina el Zorromainen kuva kannessa. Se oli vitun tylsä jopa portugalixi, en jaxanut. Sen toinen parempi kirja taitaa olla se postuumi keskenjäänyt teos Kaxi ludetta, joka kertoo kahdesta torakkamaisesta kaveruxesta, Bouvard & Pécuchet. Sekin mulla on, mutten ole saanut luetuxi loppuun. Se nuoruudenmuistelu, Education sentimentale, oli kyllä kiva, jos oikein muistan.
ellauri041.html on line 1922: Sitä käytti joku säälittävä Jaakkoon takertunut romanialainen filosofi ammoin artikkelin nimenä. Se artikkeli oli printattu dot matrix printterillä ja monistettu spriimonistuskoneella. Säälittävää. En tunnistanut kirjallista viitettä enkä muutenkaan ymmärtänyt paperista tuon taivaallista. Varmaan se oli ihan mobutu seko seko.
ellauri042.html on line 463: Dansk litteratur og i særdeleshed dansk autofiktion er spækket med modbydelige forældre, der svigter og misbruger deres børn på både tænkelige og utænkelige måder. Kim Leines far gør det i Kalak (2007), Erling Jepsens far gør det i Kunsten at græde i kor (2002), og Morten Sabroes mor gør det i Du som er i himlen (2007). Jens Blendstrups 'Gud taler ud' fra 2004 er også et portræt af en forælder, der skruppelløst krænker og sårer, men i modsætning til de øvrige forfattere, leverer Blendstrup en roman, der hverken er et opgør eller en konfrontation. Blendstrup skriver uden omveje og mellemled. Der er ingen stræben efter forsoning med de svigt og sår, en barndom kaster af sig. Der er blot et dybtgående og egensindigt portræt af en alkoholiseret og dæmonisk gnistrende far til fire i et århusiansk villaparadis.
ellauri042.html on line 465: I korte, enkeltstående scener følger romanen familien fra den ruller flyttevognen – med den lille Jens sovende i en kommodeskuffe på ladet – ind ved villaen i Risskov, til faren til sidst dør af kræft, og de fire voksne sønner samles til en fælles afsked. Det er med stor sans for det mundrette sprog og for det humoristiske og komiske, at Blendstrup skildrer faren, også i de mest usympatiske situationer, når han tager livet af en kat med en brevkniv, når han lader sin hund rasere en nabos hønsehus, når hans næver sidder løst, og familien gemmer sig bag låste døre og under gamle sofaer, når han planter sine drømme om jordomrejse til havs i sine sønners hoveder, men ender med at drikke pengene op.
ellauri042.html on line 475: Blendstrups sprogsnilde og nænsomme registreringer gør Gud taler ud til en latterforløsende beretning om et svigefuldt, grænseoverskridende overmenneske, som dog også leverer et stort engagement og nærvær i livet og sin familie. Og kan bogen ikke læses som et opgør eller en forsoning, kan den i stedet forstås som et forsøg på at videreføre arven efter faren eller måske endda at levendegøre ham post mortem ved at lade ham låne sønnens stemme. I en af romanens afsluttende scener, hvor faderen som en følge af sygdommen har mistet stemmen, assisterer sønnen Jens ham ved at lade ham låne sin egen. Faren har skrevet en tale til en familiefest, og Jens stiller sig bag ham med et lagen over hovedet og læser talen højt, imiterende farens stemme, og imens sidder faren på sin stol og mimer med. Romanen ligner en videreførelse af dette eksperiment, hvor Jens iklæder sig nogle sproglige gevandter, der tillader ham at agere sin fars stemme. Og arven efter faren kommer stærkt til udtryk i Jens’ finurlige fikumdikken rundt med sproget.
ellauri042.html on line 477: Romanen blev et gennembrud for Blendstrup, der før Gud taler ud skrev i kortere genrer. Han debuterede med novellesamlingen Mennesker i en mistbænk i 1994. Blendstrups tone er bramfri, men blandet med en fin følsomhed over for det nære. Humoren, det groteske og det surrealistiske går igen i Blendstrups forfatterskab. Jens Blendstrup har siden Gud taler ud skrevet både noveller, romaner, dramatik og tekster til Frodegruppen 40, som han også er forsanger i. Han tager den selvbiografiske fortælling op igen med romanen Bombaygryde fra 2010. Sammen med litteraturkritikeren Lars Bukdahl optræder Blendstrup med den unikke genre ’litterær hypnose’, som er en blanding af dilettantkomedie, oplæsning og dans. Blendstrup er blevet kaldt litteraturens pølsemand, og som en del af forfatterskabets eksistentielle komik står han ikke tilbage for at læse sine tekster højt med en tehætte på hovedet. Men med Gud taler ud står Jens Blendstrup også tydeligt frem som villavejsvidne, hvor det almindelige skildres i dets mange facetter, og det, der på overfladen ligner et almindeligt, rutinepræget liv i et almindeligt, rutinepræget forstadskvarter, viser sig at rumme både små og store særheder.
ellauri042.html on line 745: Dostojevskin romanttiset toilauxet oli sekoilevia. Sen eka avioliitto Maria Isajeva nimisen naisen kaa alkoi Odigitrijevskin kirkossa Kuznetskissa helmik. 6 1857, ja se oli dramaattinen ja eittämättä täynnä haasteita. (Minkälaisia? Täytyypä tutkia.)
ellauri042.html on line 800: Mutta ei. Ne on vaan korvamatoja, samoja mitä niiden on pitänyt muutenkin tahtomattaan hyräillä. Olli on romantikko. Romantikot tuppaa olemaan porvarillisia vakavikkoja. Yhden ictal pleasure on toisen profound joy. Olli pitää kiinni mieluusti joystickistä. Lapsuudenmuistot ei ole sille vaan kivoja vaan pyhiä. Fedja-setä ja Marcel Proust raahataan taas framille.
ellauri042.html on line 802: Oikeistoromantikkona Olli peukuttaa myös symbolismia ja existentialismia, lainaa kyttyräistä Kierkegaardia. Aika paljon kertoo uskonnosta se että sen ymmärtää vajakkikin 100%sesti. Olli on idioottisaarnaaja. Lapset ja muut vajakit ymmärtää hyvän kirjan symboleja ja vertauxia ennenkuin trigonometriaa. Vaik Eukleides on yxinkertasempaa. Koska Eukleides ei ota kantaa. Elukan eka huoli on kannan ottaminen. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Kanta kertaa korkeus tulee myöhemmin jos on luppoaikoja. Skholessa. Huoh tyyylsää sanoo apinat. Mennään kazomaan mitä tulee töllöstä. Pahin vajakkius on ettei mielessä ole oma minä keskellä. Vajakkikin haluaa ja sen pitää saada kukkoilla. Nekin saa olla ikäviä luonteita.
ellauri042.html on line 830: Sacksin romantisoima "personal centre" on vaan jättimäinen narsistinen pyyhekumi jolla me-first apina pyyhkii mielestään kaiken millä ei ole relevanssia omalle evolutiiviselle menestyxelle. Toisin Sir Herbert Oakley:
ellauri042.html on line 975: The last sestet presents a turn, commonly referred as volta, in the poem. The lyrical voice presents god God as a jealous lover who fears that he/she will be tempted away by someone or something else. The ninth line questions this figure (“But why should I beg more love, whenas thou”). Furthermore, there is a romantic imagery to express how the lyrical voice feels about the figure of God (“whenas thou/Dost woo my soul”). God’s interest in the lyrical voice is referred as a “fear” and as “tender” because of the possibility of the lyrical voice being tempted by the “devil” or by “flesh”.
ellauri043.html on line 28: Tähän numeroon koitan nykertää lyhentämättömän suomennoxen Flaubertin kiusauxesta kommentoituna mun tavaxi tulleeseen el Lauri tyyliin. Flaubert ei kyllä ollut mikään realisti vaikka siltä lipsahti se Emma Bovary. Muuten se oli romantikko, vinoilija ja symbolisti. Sisällysluettelo selitettynä Wikipediassa jonkun hemmon mukaan:
ellauri045.html on line 207: Joku serbi "huippututkija" on selvittänyt Herlinin Sanomille, että Suomen rikkaat on useammin kovapalkkaisia kuin vanhoissa plutokratioissa. No sen selitys voi ihan yxinkertaisesti olla, että meillä on vanhaa rahaa vanhastaan ollut vähän. Muut pohjoismaat Ruozia lukuunottamatta on samassa seurassa, ja muutkin entiset Njeuvostoliiton satelliittimaat. Suomen uusrikkaat on entisiä lotuhousuja jotka tahkoo pätäkkää maxamalla toisilleen tähtitieteellisiä palkkoja. Jahka ne saa tarpeexi kokoon paalua niin eiköhän nekin ymmärrä että pääomaverotus on parempi suoja pesämunille. Homoplutia, ompa hieno sana, ja hieno nelikenttäkin, jossa pystyaxelilla kasvaa erituloisuus (gini) ja vaaka-axelilla pääomatulojen ja palkan suhde (ICF). Toimittaja ei ilmeisesti ymmärtänyt siitä pätkääkään. Se että mennään naimisiin omaan säätyyn ei ole uusi ilmiö, vaan paluuta vanhaan ja koettuun pelitapaan. Ehkä kohta taas saa romanttinen rakkaus jalansijaa, kun vääräuskoiset ja pikkukorvaiset ei enää pääse naimisiin jos ne joutuu eri kohdille plutotaulukossa.
ellauri045.html on line 467: Joulukuussa 1925 runoilija Sergei Jesenin (1895-1925) menehtyi Leningradissa romantiikan sääntöjen mukaan. Hotelli Angleterressa Jesenin viilsi ranteensa, kirjoitti jäähyväisrunonsa omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi. Vähän aiemmin hän oli päässyt mielisairaalasta, jossa oli viettänyt kuukauden masennuksen takia.
ellauri045.html on line 767: Porvaristo on kokenut myös vastustusta. McCloskeyhin nojautuva Lillrank näkee hyökkäyksen valistuksen arvoja ja porvarillisia hyveitä kohtaan tulleen kahdesta suunnasta, marxistisesta vasemmistosta sekä romantiikan ja nationalismin oikeistosta. Syytteinä ovat olleet muun muassa epätasa-arvon tuottaminen ja ahneus.
ellauri046.html on line 65: Sufficientemente colta nella letteratura, nell'arte e nella musica, Gaspara fu portata dalla forte carica della sua personalità a vivere in modo libero diverse esperienze amorose, che segnano profondamente la sua vita e la sua produzione poetica. I romantici videro in lei una novella Saffo, anche per la sua breve esistenza, vissuta in maniera intensamente passionale. La vicenda della poetessa va però ridimensionata e collocata nel quadro della vita mondana del tempo, dove le relazioni sociali, comprese quelle amorose, rispondono spesso a un cerimoniale e ad una serie di convenzioni precise. Fra queste è da segnalare l'amore per il conte Collaltino di Collalto, uomo di guerra e di lettere, che durò circa tre anni (1548-1551): tuttavia a causa di lunghi periodi di lontananza Collaltino non ricambiò il sentimento intenso che Gaspara provò per lui, e la relazione si concluse con l'abbandono della poetessa, che attraversò anche una profonda crisi spirituale e religiosa. Leimasimella oli taipumusta depixiin. Kun tuli vastoinkäymisiä (veli kuoli, kreivi jätti), se meni aina rapakuntoon ja meinas mennä nunnaxi. Onnexi ei mennyt.
ellauri046.html on line 154: Uutta henkeä ja kaipuuta takaisin vanhaan heijasti aateliston klassisismi ja romantiikka porvaristolla. Samalla ne nopeutti säätykiertoa. Kun säädyt kiertää tarpeexi nopeasti, ne sekoittuvat kuin Sirkan pulsaattoripesukoneessa Lean saunassa. Kökkäreet nousee silti aina pinnalle.
ellauri046.html on line 474: Nebenher versuchte er vergeblich, den Verlobten seiner dort lebenden Schwester Marie, José Clavijo y Fajardo, zur Einhaltung seines Eheversprechens zu zwingen. Das Verhältnis zwischen Clavijo und Marie war undurchsichtig; Beaumarchais verarbeitete dieses Thema zehn Jahre später zu einem rührenden Miniroman, aus dem Goethe 1774 sein Stück Clavigo machte.
ellauri046.html on line 633: Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista: Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende. Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.
ellauri046.html on line 639: Mitä on romanttinen rakkaus? Kuvitteellista bylsimistä yhdellä, haaveilua perheenlisäyxestä toisella. Sitä ei ole, jos ei paneta (esim. lapset ja lemmikit) tai jos haave on totta (esim. perheelliset). Ei siinä ole mistään illuusiosta kyse. Se on toive, ja onnellinen avioliitto on sen toteutumista.
Koulussa jo ihmetytti vakuutus ita me di adiuvant, niin totta kuin jumalat mua auttakoot. En voinut tajuta mitä tekemistä on totuudella ja toivotuxella. Ei mitään, tää on vala valehtelijoille. Totuus ja valhe vastakohtina pro totuus ja epätotuus. Valhe on pragmatiikkaa, populismia. Vakuutus ei tee väitteestä todempaa.
Hänen uransa alkuaikojen työt olivat romanttisia ja fantasianomaisia, mitä kuvastaa hänen vuonna 1893 julkaistu kokoelmansa The Celtic Twilight (Oletko keltti ja annat suolaa). Keski-iässä hän siirtyi kohti kovempaa ja modernimpaa tyyliä, joihin hän sai innoitusta suhteestaan Ezra Poundiin ja osallistumisestaan Irlannin kansallismieliseen politiikkaan. Eli mun tulkinta on suoraviivainen: Ruskea saapasvaha muistelee tässä lukemattomia Italian junareissuja muiden brittisuklaaosaston ritareiden kaa. Sitä varten ne takuulla matkusteli saapasmaahan, kuten teki myös Tomppa Manni sittemmin. Sinne meni myös Goethe nuolemaan tikkunekkuaan. Monet lentää nykyään Phukettiin. Harri Jäppisen romanttinen matkakohde oli Indoneesia. Ezillä tavalla. Näitä smuttuisia piilokuvia on brittirunoilijoilla tukuittain, esim. Coleridgen Kupla kurkussa. "I've got a first class ticket" ne huutavat kuin Mr. Fogg. Tulkinnasta selviää myös mixi quest on valmis ja runo lopussa kun Roland pääsee mustaan tunneliin toitottamaan sarvella.
ellauri046.html on line 778: Away with your fictions of flimsy romance,
ellauri047.html on line 35: Saxan ja koko maailman suurta neroa, Jussi Woku Jööttiä, en ole vielä sahannut kunnolla enkä paloitellut. Sivunnut jo sen tuhannen kertaa (ks nimiluettelo), mikä tietty kertoo sen keskeisyydestä. Mut mix ihmeessä siitä on tehty niin iso numero, että sitä vois romanit myydä kadunkulmissa?
ellauri047.html on line 41: Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).
ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta.
ellauri047.html on line 801: Nää romanttiset juipit oli siis sitä mieltä, että runojen pitää palata vatkuttamaan apinoiden ur-aiheita, jotka kulttuuri on vaan pilannut. No sitähän minäkin, et ne on vaan ne EAT FUCK KILL jotka meitä motivoi, proosassa ja runoudessakin.
ellauri047.html on line 904: Tähdellisempi kymysys: Mix Eurooppa oli taas kerran uusi 1770-luvulla? Mitä oli tapahtunut? Teollinen vallankumous alkamassa. Maailmankauppa järistänyt rahalautan tasapainoa. Porvaristo nousukiidossa. Nehän ne luki näitä romanttisia pläjäyxiä, esim Pamela. Säätymylläys oli taas menossa, porvarien nuoret apinat näki tilaisuuden tulleen. Tässä on siis puhe Fredrik Suurta seuraavasta polvesta, johon Goethe kuului, valistuxen ja vallankumouxen välisestä. Goethe oli väliinputoaja, ei perustanut kummastakaan.
ellauri047.html on line 1006: Kennedy used the phrase twice in his speech, including at the end, pronouncing the sentence with his Boston accent and reading from his note "ish bin ein Bearleaner", which he had written out using English orthography to approximate the German pronunciation. He also used classical Latin pronunciation of civis romanus sum, with the c pronounced [k] and the v as [w].
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 354: Tääkin on siis järvellä-lyriikka, kuten Lamartinen luritus. Se nyt ainaskin oli lyriikkaa, ja romanttista sellaista. Ja siinä muisteltiin jotakuta poissa olevaa. Jotain sellasta on tässäkin. Mut ainahan Antero pääsee pakoon piispa Berkeleyn paxun mahan alle sateensuojaan: kaikki tapahtunutkin on vaan mun muistoja.
ellauri048.html on line 979: Tennysonin runouden viktoriaaninen romanttisuus ei aina nappaa nykyajan makuun. Kielikuvat voi olla liian kukkaistuoxuisia. Sotasankariutta romantisoidaan. Alf on britti-imperialismin kakunkuorruttaja, se koittaa löytää laissez faire riistosta jotain jaloa. Siinä sivussa se vähän luontoilee. Koko ajan on noita “transseja”, kaikenlaista transsendenssiä ja hiljaisuutta ja yxeyttä siihen sun tähän, ja paljon, paljon loppusointuja. Termiittipesän kuhnuri päästelee peräpäästä pesän tuoxua.
ellauri048.html on line 1129: This stanza is to be found in Canto 27. The last two lines are usually taken as offering a meditation on the dissolution of a romantic relationship. However, the lines originally referred to the death of the poet's beloved friend. They are reminiscent of a line from William Congreve's popular 1700 play, The Way of the World: "'tis better to be left than never to have been loved." What the fuck, this is an obvious homoerotic elegy.
ellauri049.html on line 36: Lyriikan lajit voidaan jaotella eri tavoin. Yksi tapa on erotella kansanrunous taiderunoudesta. Toinen jakoperusta voisi olla perinnäinen säkeistörakenne. Lyriikan lajeja luokitellaan seuraavasti: sonetti, elegia, epigrammi, hymni, dityrambi, oodi, balladi, romanssi, legenda ja faabeli (ks. hakusanoja).
ellauri049.html on line 305: Loppupeleissä setämies kärsi afasiasta, kaiken huipuxi. Ammattitauteja. Tiedän miltä se tuntuu kun ei löydä sanoja. Baudelaire kuoli äitinsä käsivarsille vuonna 1867. Miten romanttista.
ellauri049.html on line 986: Uutta henkeä ja samalla kuitenkin kaipuuta takaisin vanhaan heijasti aateliston klassisismi ja romantiikka porvaristolla. Samalla ne nopeutti säätykiertoa. Kun säädyt kiertää tarpeexi nopeasti, ne sekoittuvat kuin Sirkan pesukoneessa. Värit valuvat, ei pidetä erillään kirjavia ja valkopyykkiä. Villavaatteet kutistuvat. Ei ole enää säätyjä vaan luokkia, rikkaita ja köyhiä. Rikkaat teillä on aina keskuudessanne.
ellauri049.html on line 1066: P.S. Wexi ei väsy lyttäämään runoilijanaisia: "Tietenkin tämä runoteknillisessä shteessa melko taidokas romanssi jossain määrin ylittää kuusitoistavuotiaan tytön todennäköiset mahdollisuudet runonteon taiteessa." Saiko Wexi istua kotona aina isoäidin, tätien ja äidin hännän alla? Todennäköisesti.
ellauri049.html on line 1106: 1810 och närmast följande år visade sig hos Tegnér ett mycket starkt inflytande av tysk vetenskap och diktning. Hans åskådningssätt tog avgörande intryck av den tyska idealistiska filosofin, i främsta rummet Kant, Fichte och Friedrich von Schelling, och hans utveckling i sina väsentliga drag kom att ansluta sig till samma riktning inom tidens idéliv som övriga romantiska skalder i Sverige hyllade. Dock blev han mer förtrolig med Friedrich Schiller än till exempel Uppsalaromantikerna. Den krets av tyska romantiker, Novalis-Tieck-August Wilhelm Schlegel-Friedrich Schlegel, som dessa i synnerhet beundrade, lämnade Tegnér tämligen oberörd.
ellauri049.html on line 1117: Tegnér var sysselsatt med arbetet på sitt största verk: Frithiofs saga i åratal. Oehlenschlägers Helge, möjligen även Fouqués Regner Lodbrok, var förebilder för den form av självständiga romanser som Tegnér valde. Dikten kom ut som följetång. I den sista romansen, "Försoningen", ligger diktens kärna; ett slags kristnad platonism inläggs där i Baldersmyten. De erotiska sångerna fullbordades först sedan Tegnér mottagit djupa intryck av två intagande kvinnor, fru Euphrosyne Palm (1796–1851) i Lund, som inspirerat bland annat "Grannskapet" och "Fågelleken", och friherrinnan Martina von Schwerin; förbittrade utfall mot kvinnokönet i Frithiofs saga tyder på att bakom den djupa besvikelse som bemäktigade sig Tegnér vid mitten av 1820-talet, låg även besvikelser på det romantiska området. Hihii hahaa taas yx narsistinen setämies. Martina oli nuorehkon skaldin puuma suojelija vapaaherratar ja Emili Selldin 19v piispan panopuu, josta sen oli sit pakko luopua:
ellauri050.html on line 1206: Nietsche fanitti Catulle Mendezia kun se oli kova satyyri. Catulle oli Teophile Gauthierin suojatti. Gauthier oli Huugo-peikon maskotti. Parnassisteja, romantismin ja symbolismin välissä. Oltiin dekadentteja, elettiin koroillaaneläjien rahoilla, bylsittiin kaikkea mikä liikkui, saatiin morkkixia, sexitauteja ja tehtiin lehtolapsia. Gauthieria fanittivat Balzac, Baudelaire, Goncourtin veljexet, Flaubert, Pound, Eliot, James, Proust and Wilde.
ellauri051.html on line 271: Esimerkiksi Anssi Sinnemäki ja Marko Auer osaavat avoimesti analysoida toimintaansa. Nuorissa taistolaisissa oli idealismia, mutta myös naiivia kumousromantiikkaa. Tarkoitus pyhitti likaisetkin keinot - kuten oli pyhittänyt muun muassa SKP-johtaja Inkeri Lehtiselle todistelun, jolla oma isä tuomittiin kuolemaan.
ellauri051.html on line 338: ● Neljän miekan tanssi on tullut nyt painosta ja sitä voi ostaa kohtuulliseen hintaan esimerkiksi Holvista. Kuten Paul Laanen julmankomeasta kansikuvasta voi päätellä, romaani on omiaan sekä kauhupitoisista maailmoista että miekkafantasioista pitäville. Yli vuosikymmenen tekeillä ollut romaani oli tarkoitettu balladin tiiviydellä eteneväksi tarinaksi Odius Jumalansurmasta, mutta miekkaleski Adelan osuus kasvoi sitä tukevaksi juonekseen - voidakseni kertoa tarkemmin nelintaisteluista ja Odiuksen kasvatuksesta hovikelpoiseksi taistelijaksi. Itse sanoisinkin kirjan tunnelmaa ennemmin sentimentaalisen ironiseksi kuin ironisen romanttiseksi. Lukuvinkiksi voi antaa, että Adelan ja Odiuksen välinen kasvatusromanssi perustuu nurinkääntöön eräästä suosikkielokuvastani. Lupaan tarjota ison tuopin sille, joka ensimmäisenä tunnistaa mikä elokuva on kyseessä...
ellauri051.html on line 476: 1800-luvun imperialistiromantikoista monet olivat vanhemmiten partapozoja, se näyttää olleen muotina. Ja lähes kaikki julkkiskirjailijat ja runoiljat maailman sivu on olleet aivan vitunmoisia narsisteja. Narsistin passi näyttää olevan julkkissanasepon pääsylippu. Mainiota. Näissä kaikissa on ihan identtistä Amerikan henkeä: Wilt Whatman, Saul Bellow, Henderson the Rain God, ja Donald Trump. Ne on ilkeitä Taavetteja jotka haluis olla Koljatteja, nolata naisia ja neekereitä sillä tavalla. Maailman vahvin mies kisat alkoi USA:ssa, nyt voittajat on pohjoiseurooppalaisia, Burkina Fason Biby on kova haastaja. Pullistelu on yhteistä jenkeille ja härkäsammakoille, jotka Henderson räjäytti kuoliaaxi padon mukana. Aina pitää olla huomion keskipisteenä, näyttämässä muille mistä kana kusee. Mamma, mamma, titta på mej!
ellauri051.html on line 3222: Et je chantais cette romance Ja mä lauloin tätä romaania
ellauri052.html on line 171: The novel, which Bellow initially intended to be a short story, is a roman à clef about Bellow's friendship with the poet Delmore Schwartz. It explores the changing relationship of art and power in a materialist America. This theme is addressed through the contrasting careers of two writers, Von Humboldt Fleisher (to some degree a version of Schwartz) and his protégé Charlie Citrine (to some degree a version of Bellow himself).
ellauri052.html on line 299: Vuonna 1795 Wordsworth tutustui runoilija Samuel Coleridgeen. Tämä tuttavuus johti hedelmälliseen yhteistyöhön, jonka tuloksena oli vuonna 1798 julkaistu runokokoelma Lyrical Ballads. Wordsworthin ja Coleridgen katsotaan aloittaneen tällä runokokoelmalla englantilaisen runouden romanttisen tyylisuuntauksen.
ellauri052.html on line 313: Samuel Taylor Coleridge (21. lokakuuta 1772 Ottery St. Mary, Devon, Englanti – 25. heinäkuuta 1834 Highgate, Englanti) oli englantilainen runoilija, kirjallisuuskriitikko ja filosofi, joka oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Lisäksi hän oli yksi niin kutsutuista Englannin järvialueen runoilijoista. Hänet tunnetaan parhaiten runoistaan Kublai-kaani sekä Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä merkittävimmästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri052.html on line 750: So the two men entwined and wrestled with each other, working nearer and nearer. Both were white and clear, but Gerald flushed smart red where he was touched, and Birkin remained white and tense. He seemed to penetrate into Gerald´s more solid, more diffuse bulk, to interfuse his body through the body of the other, as if to bring it subtly into subjection, always seizing with some rapid necromantic fore-knowledge every motion of the other flesh, converting and counteracting it, playing upon the limbs and trunk of Gerald like some hard wind. It was as if Birkin´s whole physical intelligence interpenetrated into Gerald´s body, as if his fine, sublimated energy entered into the flesh of the fuller man, like some potency, casting a fine net, a prison, through the muscles into the very depths of Gerald´s physical being.
ellauri053.html on line 149: Prerafaeliiteista mulla ei ollut ennestään mitään havaintoa. Viktoriaanisia kapinoizijoita, alkaen 1848, romanttisen toritaiteen tuhertajia nähtävästi. Muka paluuta Rafaelia edeltäneeseen renesanssityyliin.
ellauri053.html on line 820: Prince Dwarkanath Tagore, my great-grandfather, was a romantic figure. Contemporary of Rammohan Roy, the Father of the Renaissance Movement of Bengal, he was closely associated with him in all his activities and rendered financial help when- ever required. The East India Company were by this time firmly established in Bengal and were rapidly building up their trade. Dwarkanath’s knowledge of English helped him to take advantage of the conditions prevailing under the Company’s rule and he was able at quite an early age not only to amass a fortune but also to gain high offices under the British. With Rammohan Roy he took a leading part in all the movements for the promotion of higher education and social welfare. There was hardly any institution founded during his life-time that did not owe its existence to the generous charity of Dwarkanath. He came to be known as Prince Dwarkanath in recognition of his benefactions. His business enterprises extended to fields unexplored by Indians in those days. He had a fleet of cargo boats for trading between India and England. To improve his business connections and gain further concessions from the Company, he himself went to England accompanied by his youngest son, Nagendranath. I have had occasion to read the diary kept by this grand-uncle of mine. It describes vividly and in very chaste English the social life Of the aristocracy of England in the early Victorian age as seen through the eyes of an Indian. There is also an interesting description of his adventurous journey across the country from Bombay to Calcutta at a time when India was in a very disturbed condition on the eve of the Sepoy Mutiny.
ellauri053.html on line 875: Kermaperseet sangossa, lannevaatteissa ja sareissa, romanttisia tissejä. Rampe kirjotti nälkäkuurilla ja luetti tekeleitä kafruilla. Se oli sille ihan tärkeintä
ellauri053.html on line 1154:
ellauri053.html on line 1375: That September, Yeats proposed to 25-year-old Georgie Hyde-Lees (1892–1968), known as George, whom he had met through Olivia Shakespear. Despite warnings from her friends—"George ... you can't. He must be dead"—Hyde-Lees accepted, and the two were married on 20 October. Their marriage was a success, in spite of the age difference, and in spite of Yeats's feelings of remorse and regret during their honeymoon. The couple went on to have two children, Anne and Michael. Although in later years he had romantic relationships with other women, Georgie herself wrote to her husband "When you are dead, people will talk about your love affairs, but I shall say nothing, for I will remember how proud you were of them."
ellauri055.html on line 633: Yhdessä he kuljettivat astiat keittiöön. Mirkku laskosteli pöytäliinan. Mirja ja Jussi heittäytyivät lattialle tulen eteen. Hande kazoi päältä kuin Wolmar uudessa Eloisessa. (No pikemminkin Prospero, Pirre viittaa näät osoittelevasti koko ajan Shakespearen Myrsky-romanssiin Cajanderin käännöxellä. Puovo Huovikkokin ajatteli olevansa se.) Välikössä Mirkku heittäytyy vielä kerran Johannexen kaulaan terhakoine pikku tisseineen ja lupaa tulla hiertämään penkkiä Handen estetiikan tunnille elefantin kokoisenakin.
ellauri055.html on line 781: Sellaiset rompskut on siis muotopuolia joista puuttuu joko romanssi tai reviiri. Hypoteesi on että sellaiset kirjat on joko lapsellisia tai vanhusmaisia. Manninen ja Paloheimo on vähän lapsellisia, Hyry on täysin vanhusmainen.
ellauri055.html on line 783: Taata Sillinpään Setämiehen tie on puhtaaxiviljelty romanssi- ja reviiriromaani. Siinä kyllä sukuvietti joutuu selkeästi selkä seinää vasten perityn ja riistetyn omaisuuven hoijon kaa. Ja moneen otteeseen.
ellauri055.html on line 949: Sosiaalinen tappio ja eroottinen hyvitys. Eli siis jusze sama kuvio kuin Hamsunilla ja Rousseaulla. Geenipenis tökkii meemipimppiä. Mut kaik ne palaa menestyttyään uusromantismista agraaritaantumuxeen. Geeniottimet on jo onnistuneesti upotettu meemitorttuun.
ellauri055.html on line 1088: Pyynikillä Emppu ei tohdi lähteä lutkan matkaan, kun Lare lähtee. Larella oli kyllä paremman näköinen. Emppu pettyy Lareen pahasti, se kun oli ollut sen homoromanssi. Tätä se suree vielä taatavuosinaan.
ellauri055.html on line 1128: Né à Gand, Maurice Maeterlinck est l'aîné d'une famille de trois enfants, flamande, bourgeoise, catholique, conservatrice et francophone. Après des études au collège Sainte-Barbe (Sint-Barbara) de Gand, il suit des études en droit avant de pratiquer le métier d'avocat durant une courte période. Maeterlinck publie, dès 1885, des poèmes d’inspiration parnassienne dans La Jeune Belgique. Il part pour Paris où il rencontre plusieurs écrivains qui vont l'influencer, dont Stéphane Mallarmé et Villiers de l’Isle-Adam. Ce dernier lui fait découvrir les richesses de l'idéalisme allemand (Hegel, Schopenhauer). À la même époque, Maeterlinck découvre Ruysbroeck l'Admirable, un mystique flamand du XIVe siècle dont il traduit les écrits (Ornement des noces spirituelles). C'est ainsi qu'il se tourne vers les richesses intuitives du monde germanique en s'éloignant du rationalisme français. Dans cet esprit, il se consacre à Novalis et entre en contact avec le romantisme d'Iéna (Allemagne, 1787-1831, autour d'August et Friedrich Schlegel et de la revue l'Athenäum), précurseur en droite ligne du symbolisme. Les œuvres que publie Maeterlinck entre 1889 et 1896 sont imprégnées de cette influence germanique.
ellauri055.html on line 1283: Eno Kalan peruskäsitys todellisuudesta oli, että se oli olemassa (realismi) ja että se muodosti ykseyden (monismi). Toisaalta Kala oli kiinnostunut estetiikasta, mikä näkyi myös runouden harrastuksena. Kalan omaksui esteettiset käsityksensä Suomen kansallisromanttisen taiteen klassikoilta Juhani Aholta, Pekka Haloselta, Eero Järnefeltiltä, F. E. Sillanpäältä, Eino Leinolta ja Jean Sibeliukselta, joiden kanssa hän ystävystyi. Tussula MC.
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 954: Dans les romans, il apparaît comme ayant entre 45 et 60 ans. Quand Simenon crée son personnage il lui donne entre 40 et 45 ans et comme il pensait que de toute manière son commissaire devait prendre sa retraite à 55 ans, on peut estimer que le commissaire à la retraite qui apparaît dans le roman Maigret a un peu plus de 55 ans.
ellauri058.html on line 956: En fait Maigret avait pris sa retraite en 1934, à l'occasion du roman intitulé Maigret et qui aurait dû être le dernier de cette série littéraire. Eläkkeelle lähdöstä on myös täs Eclusessa. Ei kauheen johdonmukaista.
ellauri060.html on line 1004: Kumpikos tässä Thermosta ottaa päähän, se että väitetään olleen romanttisella illallisellla Blörffin kanssa vai beibepaljastukset? Oliko lööpeissä ja otsikoissa jälleen, siinä on jälkikasvullekin kavereineen viihdettä kerrakseen. (Kekä on Thermos? Tääkö Sofia?)
ellauri061.html on line 170: Lysähteri luettelee lyhyesti onnettoman romantiikan syyt: 1) eri-ikäisyys, 2) erikokoset reviirit, 3) pappa betalar och stämmer. Hernia ja Lysähteri päättää lähtee Renoon, huizin Nevadaan. Helena, kah, tulee.
ellauri061.html on line 712: Il grande successo letterario arrivò con la pubblicazione del suo primo romanzo, Il piacere a Milano presso l'editore Treves, nel 1889. Tale romanzo, incentrato sulla figura dell'esteta decadente, inaugura una nuova prosa introspettiva e psicologica che rompe con i canoni estetici del naturalismo e del positivismo allora imperanti.
ellauri061.html on line 1662: Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
ellauri062.html on line 626: Quid sum miser tunc dicturus? sieluani virvoittaa, Mitäs sanon kurja siihen? How shall I then make romances
ellauri062.html on line 933: The presence of Jesus the Nazarene in boiling excrement is one of the disputed references to Jesus in the Talmud. Onkelos raises up Yeshu by necromancy, and asks him about his punishment in Gehinnom. Jesus replies that he is in "boiling excrement." Tzoah Rotachat (Hebrew: צוֹאָה רוֹתֵחַת, tsoah rothachath – "boiling excrement") in the Talmud and Zohar is a location in Gehenna (Gehinnom) where the souls of Jews who committed certain sins are sent for punishment. This form of punishment is cited as being of extreme nature, if not the most extreme, in the sense that those individuals sentenced there are not given relief even on Shabbat, and are not released after the standard twelve-month period.
ellauri063.html on line 295: Screenwriter Deborah Moggach initially attempted to make her script as faithful to the novel as possible, writing from Elizabeth's perspective while preserving much of the original dialogue. Joe Wright, who was directing his first feature film, encouraged greater deviation from the text, including changing the dynamics within the Bennet family. Wright and Moggach set the film in an earlier period and avoided depicting a "perfectly clean Regency world", presenting instead a "muddy hem version" of the time. Chickenbutt Knightley was well-known in part from her role in the Pirates of the Caribbean film series. It was marketed to a younger, mainstream audience; promotional items noted that it came from the producers of 2001's romantic comedy Bridget Jones's Diary before acknowledging its provenance as an Austen novel.
ellauri063.html on line 460: Matti Vanhanen on suositellut, ettei romanikerjäläisille anneta rahaa. Minä en ole antanut, koska en halua edistää tätä elämänmuotoa. Autetaan neekereitä niiden omissa maissa, ettei ne tunge tänne. Ei voida ajatella, että esimerkiksi Saksan ei tarvitsi kantaa romanikysymyksestä vastuuta, koska se poisti oman romanikysymyksensä savuna ilmaan 1940-luvulla. Saksaa paremmaksi pani paljon aikaisemmin kuitenkin Suomi, joka maksoi tapporahaa romaneista. Siksi romaneja on meillä niin vähän.
ellauri063.html on line 472: Tällä hetkellä käsittelyssä on/lienee Tom Packalénin liikkeelle laittama aloite, joka saattaa hyvinkin kokea Koivulaakson mainitseman kohtalon, koska romanikerjäläiset siinä eksplisiittisesti mainitaan. Mikäli tämä osoittautuu kerjäämiskiellon läpimenon kannalta keskeisimmäksi tekijäksi, ehdotan, että seuraava mahdollinen esitys riisutaan kaikista kansallisuuksiin tai etnisyyksiin viittaavista käsitteistä.
ellauri063.html on line 476: Vihervasemmistolaisten humanistien aivoitusten käsittely alkaa maistua puulta. Kun puhe tulee mistä tahansa yksilön ongelmasta – köyhyydestä, ahdingosta ja epätoivosta, joita Suomeen tulleista romaneista suurin osa epäilemättä kokee -, naksahtaa vihervasurin päässä jokin rele, ja alkaa liturginen ja väräjävällä tunteella kyllästetty paatos solidaarisuudesta, jakamisesta ja ennakkoluulojen poistosta.
ellauri063.html on line 481: Scheinin katsoi HS:n haastattelussa vuonna 2010, että "koko selvitystyö on kohdistettu yhteen ihmisryhmään. On hyvin vaikea nähdä, että lopputuloksena voisi olla muuta kuin romaneja syrjivä lainsäädäntö" (HS Sunnuntai 11. 7. 2010). Kritiikki kohdistui siis sääntelyn lopputulokseen.
ellauri064.html on line 226: Eindringling (< vieraslaji) aus Afrika: Schwarzer Flüchtling vögelt deutsche Büroangestellte (Die etwas andere Flüchtlingsromantik 1) (German Edition)
ellauri066.html on line 389: Richard Halliburton (s. 9. tammikuuta 1900 – katosi 24. maaliskuuta 1939) oli amerikkalainen lehtimies ja maailmankulkuri. Luonteeltaan hän oli kuuluisan huoleton hetkessä eläjä ja hedonisti, eräänlainen uuden ajan epikurolainen. Halliburton kirjoitti useitakin matkakirjoja; niistä on suomennettu ainakin Ruhtinaallinen retki romantiikan maille ja Lentävä matto.
ellauri067.html on line 281: Эже́н Сю mainittiin jossain ven. klassikossa jonka luin Venäjäxi ja ihmettelin kuka tää nyt oli. Oisko ollut Гончаров (перевод фрагмента из «Атар-Гюля» стал началом его литературной карьеры). Atar-Gull est un roman d´Eugène Sue paru en 1831. Il s'agit d'un roman maritime qui met en scène des négriers ainsi qu´un esclave vengeur du nom dAtar-Gull.
ellauri067.html on line 484: Jaakko Yli-Juotikas oli pettymys romantiikka-alalla. Entäpä Tomi? Thomas Pynchon about sex and women:
ellauri069.html on line 174: John Dillinger (June 22, 1903 – July 22, 1934) oli Suuren Masennuxen ajan chicagolainen gangsteri, varmaan Sale Belovin roolimalli, joka ryösti roistopankkeja, ja Clark Gable esiintyi jossain leffassa. Joo se leffa oli Manhattan Melodrama, jota Jack oli kazomassa romanialaisen pimun kanssa joka lauloi siitä jepeille. Jepet ampui leffan jälkeen Juhaa leukaan. Se oli justifiable homicide. Dillinger oli suunnilleen yhtä komea kuin Nipsu.
ellauri069.html on line 572: romance-of-helen-trent">The Romance of Helen Trent was a radio soap opera which aired on CBS from October 30, 1933 to June 24, 1960 for a total of 7,222 episodes. The show was created by Frank and Anne Hummert, who were among the most prolific producers during the radio soap era. The program opened with:
ellauri069.html on line 574: And now, The Romance of Helen Trent, the real-life drama of Helen Trent, who, when life mocks her, breaks her hopes, dashes her against the rocks of despair, fights back bravely, successfully, to prove what so many women long to prove, that because a woman is 35 or more, romance in life need not be over, that romance can begin at 35.
ellauri071.html on line 134: One of Coward's best-known songs is "A Room with a View". A Room with a View is a 1908 novel by English writer E. M. Forster, about a young woman in the restrained culture of Edwardian era England. Set in Italy and England, the story is both a romance and a humorous critique of English society at the beginning of the 20th century. Merchant Ivory produced an award-winning film adaptation in 1985.
ellauri072.html on line 131: Bernd Heinrich Wilhelm von Kleist (18. lokakuuta 1777 Frankfurt an der Oder – 21. marraskuuta 1811 Berliini) oli saksalainen näytelmä- ja romaanikirjailija sekä runoilija. Hänen tuotantonsa kuului romantiikan suuntaukseen.
ellauri072.html on line 158: Frost’s lowest romantic moment
ellauri072.html on line 536: Wallace’s fiction is, in its attentiveness and labor and genuine love and play, very nice. But what is achieved on the page, if it is achieved, may not hold stable in real life. As another dangerously romanticizeable suicide, Heinrich von Kleist, once said: “It is not we who know but rather a certain state of mind in us that knows.” And one is not always in the same state of mind.
ellauri073.html on line 133: Kukaan mies ei halua pysyä "vain ystävinä", jos hän on kiinnostunut tai viehättynyt naisesta. Jos hän alkaa puhua teistä ystävinä ennen kuin olet evääsi edes ehtinyt hetkauttaa, hän ei ole yksinkertaisesti kiinnostunut sinusta romanttisessa mielessä.
ellauri073.html on line 495: Wertherin axiooma: halu on kääntäen verrannollinen tyydytyxen helppouteen. Tunnetaan myös nimellä romantiikka.
ellauri073.html on line 497: Roomalaispaskiaiset oli kovia vetoamaan tunteisiin. Sitähän se romantiikkakin on etymologisesti, roomalaista hulluutta.
ellauri074.html on line 253: Hugh Michael Jackman is an Australian actor, singer, multi-instrumentalist, dancer and producer. Jackman has won international recognition for his roles in major films, notably as superhero, period, and romance characters. He is best known for his long-running role as Wolverine in the X-Men film series, as well as for his lead roles in the...
ellauri074.html on line 269: Emil Michel Cioran [tšoran] (8. huhtikuuta 1911 Rǎșinari, Itävalta-Unkari – 20. kesäkuuta 1995 Pariisi) oli romanialainen filosofi ja esseisti. Hän muutti Ranskaan vuonna 1937 saatuaan Ranskan Bukaresthin-instituutin apurahan.
ellauri074.html on line 284: Eugène Ionescon tietoiset ja tiedottomat muistot Romaniasta 1930-luvulta ja 1940-luvun alkupuolelta seurasivat häntä koko hänen elämänsä ja inspiroivat suoraan yhtä hänen vuonna 1958 kirjoitettua päänäytelmäänsä, Sarri Kua. Äärioikeistolaisen rautakaartin eli legionaariliikkeen nousu Romaniassa. ja Ionescon tuskallinen kokemus kasvavasta fanaattisuudesta romanialaisten älymystöjen keskuudessa ja jopa lähimpien kirjallisten ystäviensä Cioranin ja Eliaden märinästä, minkä hän tunnusti yhdeksi näytelmän lähteistä. Toinen oli Denis de Rougemontin päiväkirja, joka oli kauhuissaan nähnyt valtavan natsien joukkomielenosoituksen, joka tervehtii führeriään uskonnollisessa kiihkossa; kolmas kirjallinen Kafkan kuuluisa tarina "Metamorfoosi", jonka päähenkilö Gregor Samsa herää eräänä aamuna selittämättömästi muuttuneena colportixi. Denis de Rougemont oleskeli Saksassa Nürnbergissä natsien mielenosoituksen aikana. Denis de Rougemont kertoo meille, kuinka hänen hiuksensa nousivat pystyyn, hän sanoo kirjaimellisesti, kun hän ymmärsi, mitä pyhällä terrorilla tarkoitetaan. Eivätkö juurikin intellektuellit ole nazismin keksijät? Komeljanttarit ja standup koomikot? Entä antibolshevismin? Samat pellehermannit. "Nykyään, jos joku lausuu sanan 'porvari'... kaikki syyttävät yhtä typerästi, yhtä sokeasti tappamaan porvarit tai kapitalistit tietämättä pienintäkään käsitystä, mikä loukkauksen takana on tai miksi sitä on käytetty, tietämättä edes mitä porvarismi on. Sellainen ihminen yrittää yllyttää muita tekemään omaa likaista työtä tai mitkä yksityiset motiivit aiheuttavat tällaista hirvittävää väkivaltaa." Setelit ja vastasetelit, 210.
ellauri074.html on line 287:
ellauri074.html on line 296: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri074.html on line 298: Pariisissa Cioran kirjoitti kaksi kirjaa romaniaksi. Amurgul gândurílor ('Aamunkoiton ajatuksia') valmistui vuonna 1938 ja ilmestyi Sibiussa 1940. Teosta Îndreptar pătimaș ('Intohimoinen käsikirja') hän alkoi kirjoittaa Pariisissa 1940 ja sai sen valmiiksi 1945. Tämän jälkeen ilmestyneet kirjansa hän kirjoitti ranskaksi. Îndreptar pătimaș julkaistiin Bukarestissa 1991 ja ranskankielisenä laitoksena Bréviaire des vaincus ("'Voitettujen käsikirja') Pariisissa 1990. Kommunistien valtakaudella Cioranin kirjat olivat Romaniassa kiellettyjä.
ellauri074.html on line 326: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 336: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri074.html on line 441: Saku ja Mirkku tapaili useinkin sitku Sakun nai se romanialainen matemaatikko 1974, vaimo nro 4, Alexandra Bagdasar. Puhuttiin romaniaa ja kokattiin romanialaisia kotiruokia. Ero tuli vaimosta 1985 ja 1986 kuoli Eliade. Mirkun nazitouhut tuli ilmi vasta 1988. Mirkun 30-luvun kirjoituxet oli aika pahaa fasismia indeed. Sen kannattaman rautakaartin miehet listi silmittömästi jutkuja sakujen rinnalla. Sakua vähän hävetti eze oli kaveerannut tälläsen paskiaisen kaa. Se kirjotti sit Mirkun comic sidekickixi Bloomista kertovaan rompskuunsa Ravelstein: kohteliaasti pokkuroiva pikku romanialainen Radu Grielescu, sliipattu intellektuelli jolla oli antisemiitin rikosrekisteri. Aika noloa. Pääsipä kusettamaan Sakua oikein kunnolla.
ellauri077.html on line 308: Siinä tapapaukauxessa: Onko Wallu Hal vai onko se Jim? Joku Cohen (se on pappi hepreaxi) sanoo että Loputon läppä on tyyliin Künstlerroman, tai “portrait of the artist as a young man.”. Hal Incandenzan tennis olis väliin kipsissä kuten Wallun kirjoittaminen. Barretin Risto myöntää että Loputtomassa läpässä on omaelämäkerrallinen "aspekti", muzen miälestä Hal ei ole Wallu, vaan pikemminkin superman tattoon poika, seuraavaa sukupolvea joka ei osaa muuta tehdä kuin kyynisesti pilkata vanhempien arvoja. Eli Wallu on pikemminkin Jim. Mäkin on samaa mieltä että tennispojat on sukupolven Wallua nuorempia, ja "Jim" ois ehkä Wallun ikänen, ja James size isoisä joka jossain mainitaan. (Onkohan tää mikälie Barret sukua Norjan helluntailiikkeen kuuluisalle supertähdelle joka vaikutti syvällisesti Wilho Pylkkäseen? Ei kai, sen nimi oli Thomas Ball Barratt.)
ellauri077.html on line 542: Toi romantikkojen anhedonia ja emptiness, siis Weltschmerz oli koroillaelävien porvarien versio yhtä toimettomien aatelisten ennuista. Se on yhteistä kaikille jotka elää kuin iiliäiset toisten selkänahasta ilman mitään kunnollista tekemistä. Sixi se on niin yleistä isohiilijalanjälkisillä jenkkikakkiaisilla.
ellauri077.html on line 611: Mut hei Wallu, vika on pikemminkin siinä että jenkkisentimentti, jota kyllä piisaa aivan riittävästi (sä et ehkä kazonu riittävästi iltapäiväsaippuoita tai romanttista komediaa) on immanentisti gooey ja infantiilia. Tässä on se villakoiran ydin: Wallu parka maanmiehineen on jäänyt emotionaalisesti 3-5 vuotiaan tasolle, ihankuin kolleegansa Nipsu ja 90% muusta jenkkiviihteestä.
ellauri077.html on line 764: Näitä ortodoxisia veljexiä ei pie sotkea Bart Niebuhriin eilliseltä vuosisadalta. Barthold Georg Niebuhr (27. elokuuta 1776 – 2. tammikuuta 1831) oli tanskalais-saksalainen valtiomies, pankkiiri ja historioitsija, josta tuli Saksan johtava antiikin Rooman historioitsija ja nykyaikaisen tieteellisen historiografian perustaja . Vuoteen 1810 mennessä Niebuhr inspiroi saksalaista isänmaallisuutta Berliinin yliopiston opiskelijoissa analysoimalla Rooman taloutta ja hallintoa. Niebuhr oli romantiikan johtaja ja Jenan tappion jälkeen syntyneen saksalaisen kansallishengen symboli . Mutta hän oli myös syvästi juurtunut valistuksen aikakauden klassiseen henkeen älyllisissä olettamuksissaan, filologisen analyysin käytössä ja historian yleisten ja erityisten ilmiöiden korostamisessa.
ellauri077.html on line 782: Felo de se: Felo de se è una locuzione latina, il cui significato letterale è: "fellone da sé" ed è un termine legale arcaico (soprattutto in uso nell´area anglosassone) utilizzato per indicare il suicidio di una persona o la sua morte durante un tentativo di commettere un altro crimine (ad esempio un furto o un omicidio). Typically anglosaxon pig latin. Si trova nel romanzo Infinite Jest di David Foster Wallace, in riferimento alla morte del regista James Orin Incandenza.
ellauri077.html on line 816: Meaningless words. In certain kinds of writing, particularly in art criticism and literary criticism, it is normal to come across long passages which are almost completely lacking in meaning. Words like romantic, plastic, values, human, dead, sentimental, natural, vitality, as used in art criticism, are strictly meaningless, in the sense that they not only do not point to any discoverable object, but are hardly ever expected to do so by the reader. When one critic writes, "The outstanding feature of Mr. X's work is its living quality," while another writes, "The immediately striking thing about Mr. X's work is its peculiar deadness," the reader accepts this as a simple difference opinion. If words like black and white were involved, instead of the jargon words dead and living, he would see at once that language was being used in an improper way.
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri088.html on line 79: Mutta mun uskontahto ei siltikään pirstaloitunut (vaikka kyllä mua usein harmitti, noin ammatillisesti). Chiangin kirjanen ja sen pienoisromanttinen filmatisointi pysyi mulla kasassa, ja tarinan sisästä kaikki näytti järkeenkäyvältä. Loppuviimexihän se on vaan fiktiota, kai.
ellauri088.html on line 522: Avaruusromua ja romantiikkaa
ellauri088.html on line 526: Voltin ja Foodoran romanttiset nuoret opiskelijapojat jotka pitää yllä kuntoa fixipyörillä ja tuo sivutoimisesti prekariaatille sushiherkkuja on jo kurjistuneet nekrukuskeixi jotka ajelee surkeilla pyöränrämillä lumisohjossa valtava kolli pizzalaatikoita selässä kuin parhaina britti-imperiumin bwana-aikoina.
ellauri090.html on line 92: A obra de Machado de Assis constitui-se de 10 romances, 219 contos, 10 peças teatrais, 5 coletâneas de poemas e sonetos, e mais de 600 crônicas.
ellauri090.html on line 94: Escreveu em praticamente todos os gêneros literários, sendo poeta, romancista, cronista, dramaturgo, contista, folhetinista, jornalista e crítico literário. Testemunhou a Abolição da escravatura e a mudança política no país quando a República substituiu o Império, além das mais diversas reviravoltas pelo mundo em finais do século XIX e início do XX, tendo sido grande comentador e relator dos eventos político-sociais de sua época.
ellauri090.html on line 96: A crítica moderna chama de trilogia realista os três romances que marcaram um novo estilo na obra de Machado de Assis, a saber Memórias Póstumas de Brás Cubas (1881), Quincas Borba (1891) e Dom Casmurro (1899), e que decisivamente também inovaram a literatura brasileira, introduzindo o Realismo no Brasil e precedendo outros elementos da literatura contemporânea.
ellauri090.html on line 175: Machado de Assis é considerado o introdutor do Realismo no Brasil, com a publicação de Memórias Póstumas de Brás Cubas (1881). Este romance é posto ao lado de todas suas produções posteriores, Quincas Borba, Dom Casmurro, Esaú e Jacó e Memorial de Aires, ortodoxamente conhecidas como pertencentes à sua segunda fase, em que notam-se traços de crítica social, ironia e até pessimismo, embora não haja rompimento de resíduos românticos.
ellauri090.html on line 179: Machado de Assis constrói um livro em que cultiva o incompleto, o fragmentário, intervindo na narrativa para conversar diretamente com o leitor e comentar o próprio romance e suas personagens e fato.
ellauri090.html on line 202: Os críticos notam que na segunda metade do século XIX os intelectuais brasileiros interessavam-se com o "surgimento de novas ideias" como o já citado positivismo de Comte e o evolucionismo social de Spencer. Ao que tudo indica, Machado não compartilhava deste interesse e escreveu seus romances com ceticismo (skeptisesti) a estas escolas filosóficas e políticas. Em Memórias Póstumas de Brás Cubas, por exemplo, um importante aspecto do pessimismo de Brás Cubas é sua visão de que os valores são arbitrários.
ellauri090.html on line 226: Det går ett spöke runt i Europa: folkkapitalismens spöke. Ordet "folkkapitalism" är inte väldigt allmänt, men dyker upp här och där i rapporteringen om sparande, investerinagar och privatekonomi. Ofta framhåller man den så kallade 4-procentsregeln, som säger att man i genomsnitt kan räkna med 4 procents avkastning på sitt kapital. Under järnvägstiden var det 5%. På 1800-talet var det miljoner människor som levde på aktiekapitalets räntor. Nästan de sista var de tyska konstälskande syskonen i London i E.M. Forster's bok Howard's End. 1800-talet var en fin tid för romanförfattare, så många uttråkade välbärgade människor som inget bättre görsmål hade än att bläddra i romaner och diskutera dem. (Touché? Ingalunda!)
ellauri090.html on line 236: Roope oli Brasilian Tomas Ribeiro. Huom nyt ei tarkoiteta samannimistä Real Housewifejen paljasyläpäistä gigoloa ohjaamassa moottorivenettä, eikä portugalilaista footballeria Tomás Aresta Branco Machado Ribeiroa, jonka nimi tuntuisi luppoovalta, mutta se on born vasta 30 April 1999, vaan Tomás António Ribeiro Ferreiraa (1 July 1831 – 6 February 1901), better known as Tomás Ribeiro or Thomaz Ribeiro, joka oli dago poliitikko, lehtimies, runoilija ja ultraromanttinen kynämies. Eli Roope oli ensi-ihastuxessa Karoliinaan yhtä ultraromanttinen. Myöhemmin sen vähän suspektimmissa aforismeissa lukee ettei samaan naiseen rakastuta 2 kertaa. Paras siis olla lopettamatta kesken.
ellauri090.html on line 304: Ainda assim, aparecem já nos romances da segunda fase, sobretudo em Memórias Póstumas de Brás Cubas e em Quincas Borba, e mesmo em diversos contos, todos os elementos centrais trazidos de forma contundente pelo Realismo: a crítica social, sobretudo uma crítica dirigida à burguesia, a crítica à escravidão, ao uso do "homem pelo homem", a crítica a um sistema capitalista puramente interesseiro, financeiro, calculista do dinheiro pelo dinheiro e da mercantilização da vida, das relações, do casamento etc.
ellauri090.html on line 306: Os romances machadianos tratam frequentemente da escravidão sob o ponto de vista cínico do senhor de escravos, sempre criticando-o de forma oblíqua. Sobre a escravidão, Machado de Assis já havia tido uma experiência familiar, quer por seus avós paternos terem sido escravos, quer porque lia os jornais com anúncios de escravos fugitivos. Em seu tempo, a literatura que denunciava crenças etnocêntricas que posicionavam os negros no último grau da escala social era distorcida ou tolhida, de modo que este tema encontra uma grande expressividade na obra do autor.
ellauri090.html on line 327: Sua mensagem artística se dá por meio de uma interrupção na narrativa para dialogar com o leitor sobre a própria escritura do romance, ou sobre o caráter de determinado personagem ou sobre qualquer outro tema universal, numa organização metalinguística que constituía seu principal interesse como autor.
ellauri090.html on line 335: Uma das características mais atraentes e refinadas de Machado de Assis é sua ironia, uma ironia que, embora chegue francamente ao humor em certas situações, tem geralmente uma sutileza que só a faz perceptível a leitores de sensibilidade já treinada em textos de alta qualidade. Essa ironia é a arma mais corrosiva da crítica machadiana dos comportamentos, dos costumes, das estruturas sociais. Machado a desenvolveu a partir de grandes escritores ingleses que apreciava e nos quais se inspirou (sobretudo o originalíssimo Lawrence Sterne, romancista do século XVIII). Na representação dos comportamentos humanos, a ironia de Machado de Assis se associa àquilo que é classificado como o seu grande poder 'analista da alma humana'.
ellauri090.html on line 350: Suas mulheres são "capazes de conduzir a ação, apesar do predomínio da trama romanesca não ter se esvaziado." As personagens femininas de Machado de Assis, ao contrário das mulheres de outros românticos — que faziam a heroína dependente de outras figuras e indisposta à ação principal na narrativa — são extremamente objetivas e possuem força de caráter.
ellauri094.html on line 654: The body of Algernon Charles Swinburne’s poetry is so vast and varied that it is difficult to generalize about it. Swinburne wrote poetry for more than sixty years, and in that time he treated an enormous variety of subjects and employed many poetic forms and meters. He wrote English and Italian sonnets, elegies, odes, lyrics, dramatic monologues, ballads, and romances; and he experimented with the rondeau, the ballade, and the sestina. Much of this poetry is marked by a strong lyricism and a self-conscious, formal use of such rhetorical devices as alliteration, assonance, repetition, personification, and synecdoche. Swinburne’s brilliant self-parody, “Nephilidia,” hardly exaggerates the excessive rhetoric of some of his earlier poems. The early A Song of Italy would have more effectively conveyed its extreme republican sentiments had it been more restrained. As it is, content is too often lost in verbiage, leading a reviewer for The Athenaeum to remark that “hardly any literary bantling has been shrouded in a thicker veil of indefinite phrases.” A favorite technique of Swinburne is to reiterate a poem’s theme in a profusion of changing images until a clear line of development is lost. “The Triumph of Time” is an example. Here the stanzas can be rearranged without loss of effect. This poem does not so much develop as accrete. Clearly a large part of its greatness rests in its music. As much as any other poet, Swinburne needs to be read aloud. The diffuse lyricism of Swinburne is the opposite of the closely knit structures of John Donne and is akin to the poetry of Walt Whitman.
ellauri095.html on line 256: Christina Georgina Rossetti (5 December 1830 – 29 December 1894) was an English poet who wrote romantic, devotional, and children´s poems. "Goblin Market" and "Remember" remain famous. She also wrote the words of two Christmas carols well known in the UK: "In the Bleak Midwinter", later set by Gustav Holst and by Harold Darke, and "Love Came Down at Christmas", also set by Darke and by other composers. She was little sister (2 years junior) of the artist and poet Dante Gabriel Rossetti and features in several of his paintings.
ellauri095.html on line 435: Koko vuoden 1870 Rossetti yöpyi useissa maalaistaloissa Jane Morrisin luona ja jatkoi runojen kirjoittamista ja sonettien lisäämistä hänen pitkään sarjaansa "Elämän talo". Rossettin ja Jane Morrisin lyhyt näennäisen onnellisuuden ja (oletettavasti) seksuaalisen yhteyden kausi on houkutellut elämäkerran kirjoittajia oletetulla romanttisella epätavallisuudellaan. Voisi olla sympaattisempaa ja realistisempaa pitää mielessä tilanteen heikkoudet ja rajoitteet: Rossettin liikalihavuus, riippuvuus, vetiset kivespussit, huono näkö ja kasvavat ahdistukset; Jane Morrisin jatkuvasti ahdistavat lapset, neuralgia ja huono selkä.
ellauri095.html on line 526: Oliko keazkin uraanikaivosmiehiä? Dixon varmaan oli. entä se prerafaeliitti Rossetti? Kristilliset romantikot teki jeesuxesta homppelin ja Magdalan mariasta huoran.
ellauri095.html on line 578: The loss of any emigrant ship had a strong international dimension and was accordingly extensively reported in English in both the ´Times´ of London and the ´New York Times´, for there was a sad irony in the deaths of passengers who had taken ship in search of a better life. Five Franciscan nuns from Salzkotten (now in Nordrhein-Westfalen, western Germany), named Barbara Hultenschmidt, Henrika Fassbender, Norbeta Reinkobe, Aurea Badziura and Brigitta Damhorst, died in the wreck. They were fleeing religious oppression at home as a result of anti-Catholic laws enacted as part of Otto von Bismarck´s ´Kulturkampf´ ("culture struggle") aimed at building centralised and unified German state resisting outside influences. One reader moved by the story in the London press was the Jesuit poet, Gerard Manley Hopkins, who wrote a moving and highly romanticised poem based on the incident, ´The Wreck of the Deutschland´. As Hopkins put it: ´Rhine refused them: Thames would ruin them´.
ellauri096.html on line 153: The eliminativist, who thinks that ‘know’ or ‘justified’ is meaningless, will diagnose the epistemic paradoxes as questions that only appear to be well-formed. For instance, the eliminativist about justification would not accept proposition (4) in the regress paradox: ‘Some beliefs are justified’. His point is not that no beliefs meet the high standards for justification, as an anarchist might deny that any ostensible authorities meet the high standards for legitimacy. Instead, the eliminativist unromantically diagnoses ‘justified’ as a pathological term. Just as the astronomer ignores ‘Are there a zillion stars?’ on the grounds that ‘zillion’ is not a genuine numeral, the eliminativist ignores ‘Are some beliefs justified?’ on the grounds that ‘justified’ is not a genuine adjective.
ellauri096.html on line 864: Mikäli aatelismies oli loukannut toista, vallalla ollut kumma käsitys edellytti, että loukattu osapuoli vaati hyvitystä kaksintaistelun muodossa. Jos loukattu ritari yritti unohtaa nöyryytyksensä, hän leimautui helposti kunniattomaksi pelkuriksi. Mikä tarkoitti vaan sitä että kuka tahansa saattoi kävellä sen ylize ja viedä sen pelivälineet. Aatelismiesten kaksintaistelujen taustalla oli usein nainen, mikä antoi taisteluille romanttisen sävyn. Paskanmarjat, resujen omistuxesta siinä oli kyse silloinkin. Miekoin tai pistoolein käytyä taistelua jatkettiin kuitenkin monesti toisen osapuolen kuolemaan asti, minkä vuoksi kaksintaistelut lopulta kiellettiin sekä suuressa osassa Eurooppaa että Venäjällä. Voi kysyä mixi, siinähän päästiin nopeasti eroon paskiaisista? No kai ne jotka voittivat oli vielä paskiaisempia. Sitäpaizi, huonoja paskiaisia tarvittiin tykinruuaxi. Kaksintaisteluperinne jatkui kielloista huolimatta, ja Saksassa se levisi 1500-luvulla yliopistoihinkin. Tuohon aikaan yliopistojen opiskelijat olivat enimmäkseen aatelisperheiden poikia, jotka olivat sisäistäneet aateliston kunniakäsityksen kasvaessaan. Nykyjään huippyliopistoissa maxavat opiskelijat ovat yleensä pohattojen poikia, jotka ovat sisäistäneet rahanteon ajatuxen kasvaessaan. Yliopistoissa opiskeli kuitenkin myös porvarisperheiden poikia, jotka omaksuivat nopeasti ylhäisiltä opiskelutovereiltaan sekä miekankäyttötaidon että tiukan kunniakäsityksen. Huippuyliopistoissa opiskelee nykyään myös vapaaoppilaina ulkolaisten värivammaisten ylifixua jälkikasvua, jotka nopeasti omaxuvat rahanteon ajatuxen.
ellauri097.html on line 268: Sellanen romanttinen hinuri se oli. Varsinainen hälläpyörä, vaihtoi uskontoa kuin väkkärä. Ei ihme ettei katoliset enää sitä huolineet. Eikä mikään neizyt Maaria:
ellauri097.html on line 341: Disjunctiv Mies jolla on helliä tunteita miehiin vaikka bylsii naisia ("Homoromantic heterosexual") Sale Bellow, Joseph Conrad, T.S. Eliot, Bernard Shaw, Robert Frost, Thomas Mann
ellauri097.html on line 497: Sen melkein kaikki taulut vaimosta on tosi rumia. Kosto elää. Kaikki nää aikasen romantiikan julkkikset oli ällöjä. Byron bylsi kaikkea mikä
ellauri098.html on line 133: genre (ylevä tragedia alatyylinen komedia supermies eepos seikkailu draama koukuttava jännäri kutkuttava dekkari herttainen satu ällö horrori imelä romanssi voimaannuttava chicklit kuiva yritelmä narsu mustelma naivi fantasia nörde "spefi" antiikkinen postnmoderni jne)
ellauri098.html on line 481: Sekopäitä mystikoita ja saarnamiehiä. Väpelöitä romantikkoja.
ellauri099.html on line 63: It is quite true I have worshipped you with far more romance of feeling than a man should ever give to a friend. Somehow I have never loved a woman…. From the moment I met you, your personality had the most extraordinary influence over me…. I adored you madly, extravagantly, absurdly. I was jealous of everyone to whom you spoke. I wanted to have you all to myself. I was only happy when I was with you.
ellauri099.html on line 69: Aika viattomalta tää nyt vaikuttaa, mutta silti vittu: viktoriaaneista oli vaarallista vilauttaa poikarakkauden romanttista puolta (josta jo Plato puhui kaunopuheisesti opensa Sokrateen äänitorvella, Sapphosta puhumattakaan, tai Eski Saarisesta). Hyi, sehän on vaan ällöttävää, kakkatouhuja. Pissapuolella on siivo puuhata. Aikalaista kriitikkoa lainaten:
ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
ellauri101.html on line 155: Joseph Campbell, arguably the greatest mythologist of the twentieth century, was certainly one of our greatest storytellers. This masterfully crafted book interweaves conversations between Campbell and some of the people he inspired, including poet Robert Bly, anthropologist Angeles Arrien, filmmaker David Kennard, Doors drummer John Densmore, psychiatric pioneer Stanislov Grof, Nobel laureate Roger Guillemen, and others. Campbell reflects on subjects ranging from the origins and functions of myth, the role of the artist, and the need for ritual to the ordeals of love and romance. With poetry and humor, Campbell recounts his own quest and conveys the excitement of his lifelong exploration of our mythic traditions, what he called “the one great story of mankind.” Hemmetti nää sen sankarit on lähes yhtä tuntemattomia kuin se ize.
ellauri102.html on line 88: With the one you love you're makin' romance
ellauri102.html on line 96: With the one you love you're makin' romance
ellauri106.html on line 202: Sir Gawain and the Green Knight is a late 14th-century Middle English chivalric romance. The author is unknown; the title was given centuries later. It is one of the best known Arthurian stories. It is an important example of a chivalric romance, which typically involves a hero who goes on a quest which tests his prowess.
ellauri106.html on line 239: Arvostelija Morris Kyrpäkiven mielestä just tää kirja oli aivan hulvattoman hauska: If there has been a funnier novel in the last 10 years, or one that exploits sex, psychoanalysis, and the "family romance" more brilliantly, I don´t know what it could be. Tästä jälleen näemme että huumori on höröttäjän silmässä. Tai tässä tapauxessa pikemminkin perssilmässä.
ellauri106.html on line 287: Arthur Dimmesdale is a fictional character in the 1850 romance The Scarlet Letter by Nathaniel Hawthorne. A Puritan minister, he has fathered an illegitimate child, Pearl, with Hester Prynne and considers himself unable to reveal his sin.
ellauri106.html on line 339: "I hope the time is coming when not only the artist, but the common, average man, who always ´has the standard of the arts in his power,´ will have also the courage to apply it, and will reject the ideal grasshopper wherever he finds it, in science, in literature, in art, because it is not ´simple, natural, and honest,´ because it is not like a real grasshopper. But I will own that I think the time is yet far off, and that the people who have been brought up on the ideal grasshopper, the heroic grasshopper, the impassioned grasshopper, the self-devoted, adventureful, good old romantic card-board grasshopper, must die out before the simple, honest, and natural grasshopper can have a fair field."
ellauri106.html on line 507: Roth’s plots are masked by a fundamentally conservative denial of ideology. They metaphorize the particular crises of these particular men into transcendent markers of the human condition and, in doing so, once again reinforce the “romance” of "modernization." (Whazat? Lue alempaa. Se tarkottaa talousliberalismia.)
ellauri106.html on line 516: Vietnam was, in fact, the inevitable result of America’s romantic liberalism, the natural byproduct of President Truman’s announcement in 1947 that “The free peoples of the world look to us for support in maintaining their freedoms.” In practice, this meant the propping up of each and every anti-communist regime, however unfree it might be.
ellauri106.html on line 531: Confident from its victory over Fascism and emboldened by the subsequent economic boom, America jelled behind what social theorist Jeffrey Alexander has called modernization or romantic liberalism. As has been the case throughout much of Roth’s career, the socio-political touchstone of his American Trilogy is the “patriotic war years” and the consensus culture that blossomed immediately afterward. “Everything was in motion,” Zuckerman says in the opening pages of American Pastoral. “The lid was off. Americans were to start over again, en masse, everyone in it together”. Reagan-propagandaa.
ellauri106.html on line 533: That imagined past included the old left and its heroic narrative of collective emancipation, which, particularly after the revelations of Stalinist atrocities, no longer seemed enticing. Instead, American ideology turned on the “romantic” belief that the nation had, in effect, already discovered an ideal social order, “that progress would be more or less continuously achieved, that improvement was likely”.
ellauri107.html on line 169: Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion.
ellauri107.html on line 173: Much of Hawthorne's writing centers on New England, many works featuring moral metaphors with an anti-Puritan inspiration. His fiction works are considered part of the Romantic movement and, more specifically, dark romanticism. His themes often center on the inherent evil and sin of humanity, and his works often have moral messages and deep psychological complexity. His published works include novels, short stories, and a biography of his college friend Franklin Pierce, the 14th President of the United States.
ellauri108.html on line 63: Jah or Yah (Hebrew: יה, Yah) is a short form of Hebrew: יהוה (YHWH), the four letters that form the tetragrammaton, the personal name of God: Yahweh, which the ancient Israelites used. The conventional Christian English pronunciation of Jah is /ˈdʒɑː/, even though the letter J here transliterates the palatal approximant (Hebrew י Yodh). The spelling Yah is designed to make the pronunciation /ˈjɑː/ explicit in an English-language context (see also romanization of Hebrew), especially for Christians who may not use Hebrew regularly during prayer and study.
ellauri109.html on line 234: Ruth Benedict syntyi New Yorkissa ja valmistui Vassar Collegesta vuonna 1909. Vuonna 1919 hän meni opiskelemaan Columbian yliopistoon, jossa hän opiskeli Franz Boasin oppilaana, ja valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1923. Margaret Mead, jonka kanssa Benedictillä epäillään olleen romanttinen suhde, lanseerasi näihin muistelmiin avaintermin Kubilabala! Liiku horisontaalisesti! Boasin kiihkeä egalitarismi vaikutti Benedictiin, joka jatkoi sitä tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan. Benedict oli rasismin ja uskonnollisen kiihkoilun suorapuheinen vastustaja. Suvaitsevaisuus korostui kaikessa hänen työssään.
ellauri109.html on line 410: C’est en Égypte, durant le règne de Méhémet Ali Pacha, qu’une délégation française débarque en terre des pharaons dans l’intention de moderniser le pays du Nil. Parmi ses membres, y figurent Maxime Du Camp en tant que photographe, mais aussi Gustave Flaubert, qui n’a pas encore 30 ans et surtout qui n’est pas encore devenu un écrivain notoire. Sa mission au sein de la délégation reste peu claire. L’occasion pour Mohamed Taan, en prenant certaines libertés de romancier, de parler sans ambages de l’homosexualité de l’auteur de La tentation de saint Antoine…
ellauri109.html on line 416: À partir de 1870, Flaubert est confronté à de nombreux malheurs : sa mère meurt ainsi que Louise Colet et George Sand. Il est également confronté à des problèmes financiers et à des échecs littéraires. Il se met à écrire un roman satirique, « Bouvard et Pécuchet » qui sera publié inachevé en 1881.
ellauri109.html on line 436: Lui est un roman plutôt autobiographique écrit par Louise Colet (1810-1879), un écrivain parisien. Il s'agit de décrire sa relation avec Alfred de Musset, qui la poursuivit de ses assiduités, tout pendant qu'elle conservait une relation distante et épistolaire avec Gustave Flaubert. C'est l'occasion aussi de revenir sur les amours tourmentées de Sand et de Musset, en particulier les épisodes à Fontainebleau et en Italie, déjà largement évoqués dans trois autres romans, La Confession d'un enfant du siècle de Musset, Elle et Lui de Sand, et Lui et elle de Paul de Musset, le frère de l'écrivain.
ellauri109.html on line 441: Une première rupture avec Louise Colet en apporte la preuve. Dans sa lettre datée du dimanche 7 mars 1847, Flaubert ose enfin clamer à quel point il est allergique32 aux valeurs qu’elle véhicule, valeurs qui baignent et macèrent dans le discours ambiant du romantisme humanitaire33 : « tes idées de moralité, de patrie, de dévouement, tes goûts en littérature, tout cela était antipathique à mes idées, à mes goûts. »34 Ce qui vient immédiatement après est l’affirmation d’une esthétique, sur le mode de l’antithèse : « amoureux exclusif de la ligne pure, du galbe saillant, de la couleur criante, de la note sonore, je retrouvais toujours chez toi je ne sais quel ton noyé de sentiment qui atténuait tout, et altérait jusqu'à ton esprit ». Voilà les griefs d’un amant qui ne sépare pas l’art de la vie. Le lexique sentimental se trouve accaparé par le commentaire stylistique : « amoureux exclusif », écrit Flaubert, non pas d’une femme, comme Louise, elle, le voudrait, mais du tracé ferme, il lui reproche son « ton noyé de sentiment » qu’il interprète comme une déperdition de force et de précision. De même, les muscles relâchés, les lignes floues et les déliaisons trahissent le corps du texte féminin.
ellauri109.html on line 447: Le roman flaubertien se donne pour mission de mesurer la catastrophe produite, sur une femme sensible et oisive, par les rêves venus des poètes languissants.
ellauri109.html on line 449: Lamartine (1790-1869), bête noire, permet de détourner en partie et de crypter la critique virulente que Flaubert adresse à l’écriture femelle. Lamartine, auteur féminin entre toutes les femmes, permet à Flaubert de poursuivre sa guerre misogyne. Le procès que Flaubert intente à la poésie du premier romantisme se fonde donc massivement sur la haine du féminin.
ellauri109.html on line 509: Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction.
ellauri109.html on line 767: celadon (n.) "pale grayish-green color," 1768, from French Céladon , name of a character in the once-popular romance of "l'Astrée" by Honoré d'Urfé (1610); an insipidly sentimental lover who wore bright green clothes, he is named in turn after Celadon (Greek Keladon) , a character in Ovid's "Metamorphoses," whose name is said to mean "sounding with din or clamor."
ellauri110.html on line 300: House with the Mezzanine" (Russian: Дом с мезонином, romanized: Dom s mezoninom) is an 1896 short story by Anton Chekhov, subtitled (and also translated as) "An Artist's Story" (Рассказ художника, Rasskaz khudozhnika).
ellauri110.html on line 324: Siis tommosta tyypillistä meemit vastaan geenit romantiikkaa. Porvariskodin kasvatus oli tehnyt tehtävänsä tavallistakin paremmin. Pässi sai taas nuolla sorkkiaan. Tää on siis niinkö Wertherin kärsimyxet: ei pääse pukille, paizi tässä lekuri kirjoitti artistikaverinsa tarinan. Levitan oli juutalainen taivaanrannan maalari. Ei kelvannut.
ellauri112.html on line 206: Terveisiä Unionpediasta! Tämä on valtava online psyykkistä kartta, joka toimii pohjana konseptin kaavioita. Se on vapaasti käyttää ja jokainen artikkeli tai asiakirja voidaan ladata. Se on työkalu, resurssi tai viite tutkimus, tutkimus, koulutus, oppiminen ja opetus, joka voidaan käyttää myös opettajat, kasvattajat, oppilaiden tai opiskelijoiden; yliopistomaailman: koulu, toisen asteen, lukion, keski, korkeakoulu, tekninen aste, korkeakoulu, yliopisto, perustutkintoa, maisterin tai tohtorin tutkinnot; paperit, raportit, projektit, ideoita, asiakirjat, selvitykset, yhteenvedot tai tutkielma. Tässä on määritelmä, selitys, kuvaus, tai merkitys jokaisen merkittävän johon tarvitset tietoa, ja luettelon niihin liittyvät käsitteet sanasto. Saatavissa suomalainen, Englanti, Espanjan, Portugalin kieli, Japanilainen, Kiinalainen, French, Saksan kieli, Italian, Kiillottaa, Hollanti, Venäjän kieli, Arabia, Hindi, Ruotsalainen, Ukrainan, Unkarin kieli, Katalaani, Czech, Heprealainen, tanskalainen, indonesialainen, norja, romania, turkki, vietnam, korealainen, thain, kreikan, bulgarian, kroatian, slovakin, liettualainen, filipino, latvian, eestin ja slovenian. Lisää kieliä pian.
ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa.
ellauri115.html on line 337: Vaikka M. Rousseau vaikutti järjen vuosisadalla se oli luonteeltaan yhtä romanttinen egomaniakki kuin Goethe, paizi autistisempi ja tyhmempi. Jannen tunnustusten jatko-osa koostuu 10 kävelystä, joista viimeinen jäi katkokävelyxi kun Janne sai ketjureaktion.
ellauri115.html on line 831: Romanttiset näkymät, sanoi Janne ekan kerran ranskaxi, se oppi sanan briteiltä. K-Raudan pienellä kesäapulaisella on romanttiset tissit, tai sellaset pienet mutta terhakat. Mm mitkä maisemat, sanoi el Zorron roisto aika paljon isompia tissejä. Mä pidän enemmän tollasista pienistä. Jouduttuaan Bielenseen autiolle saarelle JJ tuotatti sinne tässä järjestyxessä Terskan, kirjoja ja vähät varusteet. Sen hommana oli dolce far niente. Se sanoo Terskaa elämäntoverixi ja taloudenhoitajaxi kuin Hande Mäkelä Anza repukkaa. Se sanoo olevansa ihan yxin vaikka Terska häärää keittiössä ja sen sängyssä. Sillä aikaa Janne lähti Linné kainalossa kasviruuduille tarkkailemaan kasvien sukupuolielintoimintoja.
ellauri117.html on line 249: So the two men entwined and wrestled with each other, working nearer and nearer. Both were white and clear, but Gerald flushed smart red where he was touched, and Birkin remained white and tense. He seemed to penetrate into Gerald´s more solid, more diffuse bulk, to interfuse his body through the body of the other, as if to bring it subtly into subjection, always seizing with some rapid necromantic fore-knowledge every motion of the other flesh, converting and counteracting it, playing upon the limbs and trunk of Gerald like some hard wind. It was as if Birkin´s whole physical intelligence interpenetrated into Gerald´s body, as if his fine, sublimated energy entered into the flesh of the fuller man, like some potency, casting a fine net, a prison, through the muscles into the very depths of Gerald´s physical being.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 413: Sanoko joku jossakin että Madame Bovary on matkittu Don Leukavasta? Molemmat luki jotain romanttista roskaa ja koitti sitä kotona. Flaubertilla on yllättäviä kytköxiä banaalin ja subliimin välillä. No sehän teki raakaa pilaa kaikesta romanttisuudesta. Taisi jäädä ize siitä aika osattomaxi. Flaubertin aviorikoxeen kiihottamissyytteen paras todiste oli virke: "Hän pääsisi siis vihdoinkin nauttimaan tuota rakkauden iloa, tuota lemmen kuumetta, jota hän oli jo lakannut toivomasta." No jo on heikkoa. Pierrekin pystyi parempaan. Maija väittää että aikalaiset eivät vielä ymmärtäneet style indirect libreä.
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 591: Brooksin teos on kirjallisuudentutkimuksen ”intohimoteorioista” kuitenkin narratologisin. Esimerkiksi René Girardin klassikkoteos Mensonge romantique et vérité romanesque (1961) kulkee kauas kirjallisten piirteiden tutkimuksesta ja laajenee tulkitsemaan antropologisesti niin kirjallisuuden, uskontojen kuin politiikankin jakamia intohimo- ja syntipukkimekanismeja.
ellauri118.html on line 799: Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin.
ellauri118.html on line 807: Madeleine de Scudéryn romaaneille on ominaista sisällön puolesta se että hän käsittelee rakkautta, historiallisia ja klassisistisia aiheita allegorian muodossa ja ottaa presiositeetin hengessä etäisyyttä kaikkeen, mikä hänen mielestään on alhaista ja vulgaaria. Hänet liitetään usein barokkiin, mutta toisaalta hänen teoksensa olivat tärkeä silta keskiajan ritarikirjallisuudesta romantiikkaan. Hänen kymmenosainen teoksena Artamène ou le grand Cyrus, jossa on 2,1 miljoonaa sanaa, on maailmanhistorian pisimpiä romaaneja. Se ei olis sormellakaan koskenut mun penseisiin, ne eivät ole riittävästi presiöösejä.
ellauri118.html on line 809: La Princesse de Clèves est un roman de Madame de La Fayette, d´abord publié anonymement en 1678. Le roman prend pour cadre la vie à la cour des Valois « dans les dernières années du règne de Henri Second », comme l´indique le narrateur dans les premières lignes du récit. Il peut donc être défini comme un roman historique, même s´il inaugure, par bien des aspects (souci de vraisemblance, construction rigoureuse, introspection des personnages) la tradition du roman d´analyse. C´est en effet un des premiers romans dits psychologiques, ce qui contribue à sa modernité.
ellauri118.html on line 828: The little work is scarcely longer than our own Vicar of Wakefield. It is without romanticism and exaggeration, and so it is not a romance; it is more like a book of memoirs.
ellauri118.html on line 830: With La Princesse de Clèves, Mme. de La Fayette created a new kind of fiction,—"substituting," says Saintsbury, "for mere romance of adventure on the one hand, and stilted heroic work on the other, fiction in which the display of character is held of chief account."
ellauri118.html on line 948: "I felt like in the novel there's only so much of the dynamic between Serena Joy and Offred that you're going to see, but in a TV show it's going to go on and on and on hopefully for years. The element that was missing for me was the direct competition between the two women," Miller said. I felt that it was a more active dynamic if Serena Joy felt like this person was usurping her role not only as the reproductive object of the house but gradually taking away the wifely duties, the intimate duties, the romantic, sexual duties." Mitä romanttista on panossa? Se on romanttista ettei paääse pukille vaikka mieli tekisi.
ellauri119.html on line 424: Ancient Greek philosophers identified no less than six forms of love: essentially, familial love (in Greek, storge), friendly love or platonic love (philia), romantic love (eros), self-love (philautia), guest love (xenia) and divine love (agape). Plus a zillion learned words for different kinds of paraphilia. But that's nothing yet compared to the hindoos [below] who have words for love like the Eskimos for ice cream.
ellauri119.html on line 430: In addition to cross-cultural differences in understanding love, ideas about love have also changed greatly over time. Some historians date modern conceptions of romantic love to courtly Europe during or after the Middle Ages, although the prior existence of romantic attachments is attested by ancient love poetry. The complex and abstract nature of love often reduces discourse of love to a thought-terminating cliché. Several common proverbs regard love, from Virgil's "Love conquers all" to The Beatles' "All You Need Is Love". St. Thomas Aquinas, following Aristotle, defines love as "to will the good of another." Bertrand Russell describes love as a condition of "absolute value," as opposed to relative value.[citation needed] Philosopher Gottfried Leibniz said that love is "to be delighted by the happiness of another." Meher Baba stated that in love there is a "feeling of unity" and an "active appreciation of the intrinsic worth of the object of love." But who the fuck is Meher Baba? Biologist Jeremy Griffith defines love as "unconditional selflessness". In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. The 20th-century rabbi Eliyahu Eliezer Dessler is frequently quoted as defining love from the Jewish point of view as "giving without expecting to take" (from his Michtav me-Eliyahu, Vol. 1). Rakkaus on siis ekonomisesti sulaa hulluutta!
ellauri119.html on line 462: Luce Irigaray (born 3 May 1930) is a Belgian-born French feminist, philosopher, linguist, psycholinguist, psychoanalyst and cultural theorist who examined the uses and misuses of language in relation to women. Irigaray's first and most well known book, published in 1974, was Speculum non matris sed aliae mulieris (1974), which analyzes the texts of Freud, Hegel, Plato, Aristotle, Descartes, and Kant through the lens of phallocentrism. Presently, she is active in the Women's Movements in both France and Italy. Eroticism (from the Greek ἔρως, eros—"desire") is a quality that causes sexual feelings, as well as a philosophical contemplation concerning the aesthetics of sexual desire, sensuality, and romantic love. That quality may be found in any form of artwork, including painting, sculpture, photography, drama, film, music, or literature. It may also be found in advertising. The term may also refer to a state of sexual arousal or anticipation of such – an insistent sexual impulse, desire, or pattern of thoughts.
ellauri119.html on line 477: Sternberg says that intimacy refers to "feelings of closeness, connectedness, and bondedness in loving relationships," passion refers to "the drives that lead to romance, physical attraction, sexual consummation, and related phenomena in loving relationships" and decision/commitment means different things in the short and long term. In the short-term, it refers to "the decision that one loves a certain other", and in the long-term, it refers to "one's commitment to maintain that love."
ellauri119.html on line 485: Infatuated love: Infatuated love is passion without intimacy or commitment. This is considered "puppy love" or relationships that have not become serious yet. Romantic relationships often start out as infatuated love and become romantic love as intimacy develops over time. Without developing intimacy or commitment, infatuated love may disappear suddenly.
ellauri119.html on line 489: Romantic love This love is passionate and intimate but has no commitment. This could be considered a romantic affair or could be a one-night stand.
ellauri119.html on line 553: Pragma comes from the Greek term πρᾶγμα, meaning "businesslike", from which terms like "pragmatic" are derived. Lee defines pragma as the most practical type of love, not necessarily derived out of true romantic love. Rather, pragma is a convenient type of love.
ellauri131.html on line 127: Yksi esimerkki liittyy Filippovsshinan kylän romanien äärimmäisen julmaan joukkoampumiseen Luoteis-Venäjällä. Se suoritettiin armeija Nordin (Rückwärtiges Heeresgebiet Nord) selustassa helmikuun lopussa 1942.
ellauri131.html on line 129: Heitä seisotettiin kylän sisääntulotien sillalla. Perheet pakotettiin tanssimaan muiden kyläläisten ”vastenmieliseksi viihdyttämiseksi”. Sen jälkeen romanit ammuttiin kolmen konekiväärin ristitulessa.
ellauri132.html on line 424: Meillä on tosi romanttinen idea sexistä (et arvaa). Meistä olis kiva uskoa eze on perfekti momentti; tunteen ja halun huipennus, ja toisinaan, rakkauden myöskin. Mut tosiasia on et hommat menee usein päin persettä. Useammin kuin ei, kallot kolahtaa, osut väärään reikään, melkein putoot sängystä, tulee noloja pieruja. Ei aina mee niinkuin tarinoissa. Ei se sinänsä haittaa paljon menoa, vaixe on vähän vähemmän sujuvaa. Ize asiassa nolous romanttisissa hommissa voi tuoda sut ja sun siipan lähemmäx koska sun pierut on jotain josta vain se saa olla tietonen. (Ja sun exä, ja sen kamut, jne.) Jos sun tarinassa on kömpelöitä hahmoja, niiden sexikin on kömpelöä, myöskin. Ja se on ihan A-OK. Anna mennä, se on aitoa. Useimmat bylsijät vasta opiskelee partnerin bodya ja toiveita.
ellauri135.html on line 52: Konsta muistelee kunnollisia romanttisia neuvostoliittolaisia, jotka rakastavat isänmaata ja niiden kauniita pitkäkaulaisia vaimoja joiden silmät on toisistansa etäällä. Mä pidän kyllä niistä hurjasti (esim Irina Kudasheva on ihana), niinkuin pidän lyhkäsestä mutta pyhimysmäisestä sisilialaisesta poliisista 'Pronto Montalbaano soono' samannimisessä poliisisarjassa. Ja sen seijamaisesta vaimosta Liviasta, joka on oikeasti saxatar, päälle dubattu. Kauniit naiset hyppää Salvon kaulaan joka käänteessä, mutta se pitää enimmäxeen (joskaan ei aina) kullin siveästi lahkeessa, odottamassa Livian aina yhtä odottamattomia vierailuja. Sixkin mä tykkään Montalbanosta, että siinä on paljon kauniita naisia, ja kaikenikäisiä ihmisiä, ei vaan nuoria aikuisia, vaan myös meitä vanhoja. Kliseistä italialaista sähläystä ja kauniita postikorttimaisemia.
ellauri135.html on line 54: Mutta exyin aiheesta, joka oli Konstantin Paustovski. Ostin Oulunkylän kierrätyskeskuxesta Paustovskin esseekokoelman Syvältä Neuvostomaasta (vai mikä sen nimi olikaan? Neuvostoliitto-lehden lukijalahja kuitenkin, hieno puupiirretty neuvostokansi vaikka 80-lukua.) Luin vasta ize Konstasta ja kokoelman ekan novellin, joka oli aitoa neuvostosotaromanssia, oikein herttainen. Konstaa ehdotettiin noobelille mutta "Sholokhov" veti pitemmän korren koska se oli kuuliaisempi hallituxelle.
ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.
ellauri135.html on line 692: Runo on kirjoitettu Lermontoville ominaiseen suuntaan - romantiikkaan. Kaikki merkit ovat läsnä: surullinen mieliala, fatalismi, kuoleman aiheet ja yksinäisyys.
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.
ellauri144.html on line 577: Both of Bierce´s sons died before he did. Day committed suicide after a romantic rejection (he non-fatally shot the woman of his affections along with her fiancé beforehand), and Leigh died of pneumonia related to alcoholism. Bierce separated from his wife in 1888, after discovering compromising letters to her from an admirer. They divorced in 1904. Mollie Day Bierce died the following year. Bierce was an avowed agnostic, and strongly rejected the divinity of Christ. He suffered from lifelong asthma, as well as complications from his war wounds, most notably episodes of fainting and irritability assignable to the traumatic brain injury suffered at Kennesaw Mountain. In 1913, Bierce told reporters that he was travelling to Mexico to gain first-hand experience of the Mexican Revolution. He disappeared and was never seen again.
ellauri144.html on line 625: Bitter Bierceä haukuttiin aikanaan naturalistixi. Silloin tarkoitettiin varmaan Emile Zolan "pahaa" naturalismia, johon kuului tieteisusko ja determinismi, eikä Norrisin hampaatonta amerikkalaista "naturalismia", joka oli potpurri realismista ja romantiikasta. Zola´s concept of a naturalistic novel traces philosophically to Auguste Comte´s positivism, but also to physiologist Claude Bernard and historian Hippolyte Taine. Hippolyte on jo esiintynyt näissä paasauxissa, kai Akukin on saanut jotain mainintoja. Claude on toistaisexi n.h. (never heard).
ellauri145.html on line 42: Visage décidé, menton en avant, le coin de la lèvre inférieure affaissé à cause de la pipe, chevelure léonine tirée en arrière, le regard fixant l’invisible, André Breton a incarné le surréalisme cinquante ans durant, malgré lui et en dépit du rejet des institutions et des honneurs constamment exprimés. Très tôt, il s’est méfié des romans et leurs auteurs lui donnent l’impression qu’ils s’amusent à ses dépens.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 170: À Mostaganem, il se révèle excellent administrateur mais, victime des idées romantiques qui ne l´ont jamais quitté, il emploie aussi bien les deniers publics que les siens pour sauver ses administrés de la faim et des fièvres. Le prefet critique ses rapports — la plus grande partie était faite en vers.
ellauri145.html on line 233: Dandy endetté, Baudelaire est placé sous tutelle judiciaire et mène dès 1842 une vie dissolue. Il commence alors à composer plusieurs poèmes des Fleurs du mal. Critique d´art et journaliste, il défend Delacroix comme représentant du romantisme en peinture, mais aussi Balzac lorsque l´auteur de La Comédie humaine est attaqué et caricaturé pour sa passion des chiffres ou sa perversité présumée. En 1843, il découvre les « paradis artificiels » dans le grenier de l´appartement familial de son ami Louis Ménard, où il goûte à la confiture verte. Même s´il contracte une colique à cette occasion, cette expérience semble décupler sa créativité (il dessine son autoportrait en pied, très démesuré) et renouvellera cette expérience occasionnellement sous contrôle médical, en participant aux réunions du « club des Haschischins ». En revanche, son usage de l´opium est plus long : il fait d´abord, dès 1847, un usage thérapeutique du laudanum17, prescrit pour combattre des maux de tête et des douleurs intestinales consécutives à une syphilis, probablement contractée vers 1840 durant sa relation avec la prostituée Sarah la Louchette. Comme De Quincey avant lui, l´accoutumance lui dicte d´augmenter progressivement les doses. Croyant ainsi y trouver un adjuvant créatif, il en décrira les enchantements et les tortures.
ellauri145.html on line 322: De vers, de billets doux, de procès, de romances, rakkauskirjeitä, haasteita, romansseja,
ellauri145.html on line 584: Was Nietzsche a romantic person?
ellauri145.html on line 703: Il faudrait...garder la véracité du document, la précision du détail, la langue étoffée et nerveuse du réalisme, mais il faudrait aussi se faire puisatier d’âme et ne pas vouloir expliquer le mystère par les maladies des sens; le roman, si cela se pouvait, devrait se diviser de lui-même en deux parts, néanmoins soudées ou plutôt confondues, comme elles le sont dans la vie, celle de l’âme, celle du corps, et s’occuper de leurs réactifs, de leurs conflits, de leur entente. Il faudrait, en un mot, suivre la grande voie si profondément creusée par Zola, mais il serait nécessaire aussi de tracer en l’air un chemin parallèle, une autre route, d’atteindre les en deçà et les après, de faire, en un mot, un naturalisme spiritualiste... (XII, 1, 10-11)
ellauri146.html on line 110: RUDOLF VON GOTTSCHALL, Kritiker. Diese Litteraturkomödie bietet übrigens insofern ein Interesse dar, als sie uns in ihrem Vexierspiegel (exytyspeili) ein Bild der damaligen sehr verflauten Litteraturepoche vorhält, in welcher die süßlichen Spätromantiker und vor allem die oft faden Schriftstellerinnen der Taschenbücher vielgenannte litterarische Größen waren.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 152: TEUFEL. Shakspeare schreibt Erläuterungen zu Franz Horn, Dante hat den Ernst Schulze zum Fenster hinausgeschmissen, Horaz hat die Maria Stuart geheiratet, Schiller seufzt über den Freiherrn von Auffenberg, Ariost hat sich einen neuen Regenschirm gekauft, Calderon liest Ihre Gedichte, läßt Sie herzlich grüßen und rät Ihnen in Gesellschaft der Liddy morgen die Waldhütte zu Lopsbrunn zu besuchen, weil dieses Häuschen in einer wahrhaft romantischen Gegend läge!
ellauri146.html on line 414: Vigny oli lyriikassaan romantiikan läpimurron edeltäjiä, samoin hän on ensimmäisiä, jotka hylkäsivät pseudoklassismin säännöt ja kulkee William Shakespearen jalanjälkiä. 1829 esitettiin Théâtre français’ssa Vignyn käännös Shakespearen Othellosta, joka aikanaan oli merkittävä rohkean, realistisen tyylinsä vuoksi. Odéonissa 1831 esitetty La maréchale d’Ancre käsittelee historiallista aihetta 1600-luvulta ja on Vignylle tyypillisesti fatalistinen. Pariisin oopperassa 1833 esitetty näytelmä Quitte pour la peur edustaa 1700-luvun tyyliä.
ellauri146.html on line 416: Vignyn suurin teatterimenestys oli kuitenkin vasta Chatterton (esitetty 1835). Se heijastelee romantiikkaa ja erityisesti Vignyn käsitystä runoilijasta marttyyrinä, jota ei ymmärretä. Se oli valtava menestys ja aiheutti itsemurha-aallon, kuten Werther aikanaan. Aihe oli peräisin Vignyn vähän aiemmin julkaisemasta, Laurence Sternen ja Denis Diderot’n esikuvan mukaan kirjoittamasta, katkeruuden leimaamasta Consultations du docteur Noir: Stello ou les dìables bleus (1832). Siinä vaiheessa Vignyn maine varjosti Hugoa, joka vasta vähitellen sai mainetta, mutta tilanne muuttui pian Hugon eduxi, kun Vignyn kirjoitustyö näytti yhtäkkiä lakkaavan.
ellauri147.html on line 98: In the mid-twentieth century Finnish literature had adopted the free verse of modern poetry. Ale Tyynni however went back to a lyrical style, the ballad. Tyynni’s poems were typical of ballads, offering fateful tales dealing with falling in love and sorrow, and life’s turning points. Balladeja ja romansseja (’Ballads and romances’) appeared in 1967. And Tarinain lähde (‘The source of the tales’, 1974) depicted the death of a loved one, sorrow and solitude. Nobody cared to read such balderdash any more.
ellauri147.html on line 454: She co-starred as Marla Mabrey, a devout Baptist beauty queen living in a beautiful home with her strict mother Lucy, in the 2016 American romantic comedy-drama film, Rules Don’t Apply. Her performance in the movie got her nominated for the 2017 Golden Globe Award in the “Best Actress in a Motion Picture – Comedy or Musical” category.
ellauri150.html on line 764: I have basically stopped listening to any other music than church music. Even the old romantic songs seem to be a call to exchange the love of God for earthly love. And from romantic love it devolved into explicit sexual love, and from sexual love into sex without love at all.0
ellauri151.html on line 65: La Symphonie pastorale est un roman court écrit par André Gide entre février et novembre 1918 puis publié en 1919, qui traite du conflit entre la morale religieuse et les sentiments.
ellauri151.html on line 68: L'idée du roman serait venue de la lecture de la nouvelle de Dickens, Le Grillon du foyer.
ellauri151.html on line 70: Gide, dans ce roman, est influencé par Hegel (La conscience malheureuse), Rousseau et Condillac (l'éducation).
ellauri151.html on line 74: Le Grillon du foyer (titre original : The Cricket on the Hearth. A Fairy Tale of Home) est un roman court de Charles Dickens paru en Angleterre le 20 décembre 1845. C'est le troisième des cinq contes de Noël de Dickens, les autres étant : Un chant de Noël (A Christmas Carol, 1843), The Chimes (1844), La Bataille de la vie (The Battle of Life, 1846), The Haunted Man and the Ghost's Bargain (1848) ; c'est aussi l'un des plus populaires.
ellauri151.html on line 409: Lies, fables and romances must needs be probable, but not the truth and foundation of our faith.
ellauri152.html on line 626: I’d never heard of this story before, but all the thoughts you had are so interesting! I totally get your frustrations about the movie changing a pivotal scene to make it more “romantic and dramatic” though – why can’t movies just appreciate subtlety and friendship sometimes?
ellauri155.html on line 220: Kolme kohtalotarta ottaa alzheimermiehen soolonumeroista kännykkäkuvia ja ostaa niillä osamaxulla tummansinisen ökybemarin. Mies ei ymmärrä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN. Naiset saavat tuhansia euroja ja muutaman kuukauden kakun kukin. Ne olivat mitä todennäköisimmin mustilaisia. Se ei ollut romanilain vastaista. Mies oli mitä todennäköisimmin valkolaisia.
ellauri155.html on line 448: Elimelech Weisblum of Lizhensk (1717–March 11, 1787) was a rabbi and one of the great founding Rebbes of the Hasidic movement. He was known after his hometown, Leżajsk (Yiddish: ליזשענסק, romanized: Lizhensk) near Rzeszów in Poland. He was part of the inner "Chevraya Kadisha" (Holy Society) school of the Maggid Rebbe Dov Ber of Mezeritch (second leader of the Hasidic movement), who became the decentralised, third generation leadership after the passing of Rebbe Dov Ber in 1772. Their dissemination to new areas of Eastern Europe led the movement´s rapid revivalist expansion.
ellauri155.html on line 888: Santayana never married. His romantic life, if any, is not well understood. Some evidence, including a comment Santayana made late in life comparing himself to A. E. Housman, and his friendships with people who were openly homosexual and bisexual, has led scholars to speculate that Santayana was perhaps homosexual or bisexual, but it remains unclear whether he had any actual heterosexual or homosexual relationships.
ellauri155.html on line 890: Santayana ei tykännyt olla professori, se oli ajautunut siihen. Se lopettikin professorin hommat 48-vuotiaana tykkänään ja lähti seikkailemaan. Varmaan homostelukin oli silleen helpompaa. In later life, Santayana was financially comfortable, in part because his 1935 novel, The Last Puritan, had become an unexpected best-seller. In turn, he financially assisted a number of writers, including Bertrand Russell, with whom he was in fundamental disagreement, philosophically and politically. Santayana´s only novel, The Last Puritan, ist ein bildungsroman, centering on the personal growth of its protagonist, Oliver Alden. His Persons and Places is an autobiography. These works also contain many of his sharper opinions and bons mots. He wrote books and essays on a wide range of subjects, including philosophy of a less technical sort, literary criticism, the history of ideas, politics, human nature, morals, the influence of religion on culture and social psychology, all with considerable wit and humor.
ellauri156.html on line 307: When we read of this incident, we do so through Western eyes. We live in a day when a woman has the legal right to say “No” at any point in a romantic relationship. If the man refuses to stop, that is regarded as a violation of her rights; it is regarded as rape. It didn't work that way for women in the ancient Near East. Lot could offer his virgin daughters to the wicked men of Sodom, to protect strangers who were his guests, and there was not one word of protest from his daughters when he did so (Genesis 19:7-8). Even less later, when they asked their father Lot to fuck them at will. These virgins were expected to obey their father, who was in authority over them. Michal was first given to David as his wife, and then Saul took her back and gave her to another man. And then David took her back (1 Samuel 25:44; 2 Samuel 3:13-16). Apparently Michal had no say in this whole sequence of events. Oh, those days of innocence!
ellauri156.html on line 469: Uriah leaves David's presence. Now David adds a further touch. He sends a “present from the king” after, or with, Uriah. How we would love to know just what that “gift” was. Was it a night for two at the Jerusalem Hilton? Was it dinner and dancing at a romantic restaurant? I think we can safely say this: (1) We are not told what the present was. (2) We are not supposed to know, or it would not add to the story for us to know what it was. (3) Whatever it was, it was very carefully planned to facilitate David's scheme of getting Uriah to bed with his wife, as quickly as possible.
ellauri159.html on line 1423: The unclassified residuum, 299. The Society for Psychical Research and its history, 303. Thought-transference, 308. Gurney's work, 309. The census of hallucinations, 312. Mediumship, 313. The 'subliminal self,' 315. 'Science' and her counter-presumptions, 317. The scientific character of Mr. Myers's work, 320. The mechanical-impersonal view of life versus the personal-romantic view, 324.
ellauri160.html on line 490: The Homeric Hymns (Ancient Greek: Ὁμηρικοὶ ὕμνοι, romanized: Homērikoì húmnoi) are a collection of thirty-three anonymous ancient Greek hymns celebrating individual gods. The hymns are "Homeric" in the sense that they employ the same epic meter—dactylic hexameter—as the Iliad and Odyssey, use many similar formulas and are couched in the same dialect.
ellauri161.html on line 105: Monothelitism, or monotheletism (from Greek: μονοθελητισμός, romanized: monothelētismós, lit. 'doctrine of one will'), is a theological doctrine in Christianity, that holds Christ as having only one utility function. The doctrine is thus contrary to dyothelitism, a Christological doctrine that holds Christ as having two wills (divine and human). Historically, monothelitism was closely related to monoenergism, a theological doctrine that holds Jesus Christ as having only one strategy set. Both doctrines were at the center of Christological disputes during the 7th century.
ellauri161.html on line 217: Nico tuli tunnetuksi romansseistaan Jim Morrisonin, Lou Reedin, Iggy Popin, Leonard Cohenin ja Alain Delonin kanssa.
ellauri161.html on line 887: Aivan päättömiä otteita. Jotain sekin todistanee. Ernest Hello est mentionné par Joris-Karl Huysmans dans son roman Là-bas en ces termes : « Le véritable psychologue du siècle, se disait Durtal, ce n´est pas leur Stendhal, mais bien cet étonnant Hello dont l´inexpugnable insuccès tient du prodige. »
ellauri161.html on line 978: Kekäs sit oli tää Bloy? Nietzschewiixinen turvelo. Léon Bloy, né le 11 juillet 1846 à Périgueux et mort le 3 novembre 1917 à Bourg-la-Reine, est un romancier et essayiste français. Connu pour son roman Le Désespéré, largement inspiré de sa relation avec Anne-Marie Roulé, il est aussi un polémiste célèbre.
ellauri162.html on line 113: After the war, he worked in insurance before writing Sous le soleil de Satan (1926, Under the Sun of Satan). He won the Grand Prix du roman de l'Académie française for The Diary of a Country Priest (Journal d'un curé de campagne), published in 1936.
ellauri162.html on line 154: Ce roman est l´un des plus célèbres de son auteur, probablement parce qu´il s´y révèle lui-même, tel un accompagnateur témoignant d´une présence extrêmement attentive et parfois fraternelle.
ellauri162.html on line 224: Il était l’auteur de trente-cinq romans traduits en plus de vingt-sept langues (dont dix-huit sont le français en date du mois de février 2018). Il était également scénariste pour le cinéma, la radio et la télévision.
ellauri162.html on line 233: Les œuvres de Pas si Mauvais sont de romans d´humour écologique. Les premiers romans sont du genre «grinçant» (cringe). D´autres romans appartiennent plutôt au genre "pittoresque", notamment "Le Bestial Serviteur du pasteur Huuskonen."
ellauri162.html on line 265: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
ellauri163.html on line 527: Payot (Hebrew: פֵּאָה, romanized: pe’ot, plural: פֵּאוֹת) is the Hebrew term for sidelocks or sideburns. Payot are worn by some men and boys in the Orthodox Jewish community based on an interpretation of the Tenach injunction against shaving the "sides" of one's head. Literally, pe'ah means "corner, side, edge". There are different styles of payot among Haredi or Hasidic, Yemenite, and Chardal Jews. Yemenite Jews call their sidelocks simanim (סִימָנִים), literally, "signs", because their long-curled sidelocks served as a distinguishing feature in the Yemenite society (differentiating them from their non-Jewish neighbors).
ellauri172.html on line 163: «Nella città di Asti, in Piemonte, il 17 gennaio dell'anno 1749, io nacqui di nobili, agiati ed onesti parenti». Così Alfieri presenta se stesso nella Vita scritta da esso, autobiografia stesa, per la maggior parte, intorno al 1790, ma completata solo nel 1803. Alfieri ebbe un'attività letteraria breve ma prolifica e intensa; il suo carattere tormentato, oltre a delineare la sua vita in senso avventuroso, fece di lui un precursore delle inquietudini romantiche.
ellauri172.html on line 165: Come la gran parte dei piemontesi dell'epoca, Vittorio Alfieri ebbe come madrelingua il piemontese. Giacché di nobili origini, apprese dignitosamente il francese e l'italiano, cioè il toscano classico. Compilava piccoli vocabolari. Dopo una giovinezza inquieta ed errabonda, si dedicò con impegno alla lettura e allo studio di Plutarco, Dante, Petrarca, Machiavelli e degli illuministi come Voltaire e Montesquieu: da questi autori ricavò una visione personale razionalista e classicista, convintamente anti-tirannica e in favore di una libertà ideale, al quale unì l'esaltazione del genio individuale tipicamente romantica.
ellauri172.html on line 830: Atala, roman de François-René de Chateaubriand, 1801, avec le personnage du père Aubry
ellauri172.html on line 832: René, roman de François-René de Chateaubriand, 1802, avec le personnage du père Souël
ellauri172.html on line 834: Le Vicaire des Ardennes roman d'Honoré de Balzac (1824) (publié sous le pseudonyme d'Horace de Saint-Aubin) : le curé Jérôme Gausse, le jeune vicaire Joseph, personnage principal du roman.
ellauri172.html on line 836: Les Chouans roman d'Honoré de Balzac (1829) paru sous le titre Le Dernier Chouan ou la Bretagne en 1800. Personnage de l'abbé Gudin qui excite les Chouans et les tient en respect.
ellauri172.html on line 838: Les Fiancés (I promessi sposi), roman d'Alessandro Manzoni, 1825-1827. Il y a plusieurs ecclésiastiques importants dans ce roman : Don Abbondio[4],[5], Saint Abbondio est le saint patron de la ville de Côme, le cardinal Borromée canonisé au xviie siècle, cité dans l'ouvrage et personnage ayant réellement existé, le père Cristoforo brûlant d'humilité chrétienne et tendu vers le bien.
ellauri172.html on line 840: Le Rouge et le Noir, roman de Stendhal, 1830, personnage de l'abbé Chélan, mentor et conseiller de Julien Sorel. CHECK
ellauri172.html on line 842: Notre-Dame de Paris, roman de Victor Hugo, 1831. Claude Frollo est l'archidiacre de Notre-Dame.
ellauri172.html on line 844: Le Curé de Tours, roman d'Honoré de Balzac, 1832, personnage de l'abbé François Birotteau qui est le frère aîné de César Birotteau. Dans le roman éponyme, il n'est encore que vicaire[8]. On le retrouve confesseur de Madame de Mortsauf dans Le Lys dans la vallée[9]. Dans Le Curé de Tours, il devient le souffre-douleur de Mademoiselle Gamard, sa logeuse et de son rival : l'abbé Troubert.
ellauri172.html on line 848: La Duchesse de Langeais, roman d'Honoré de Balzac (1834). Le Vidame de Pamiers (à la fois titre d'archevêque et titre nobiliaire). Il protège la réputation de sa cousine Antoinette de Langeais. Dans Ferragus, il donne de bons conseils à Auguste de Maulincour, dans Le Contrat de mariage, il protège Victurnien d'Esgrignon, et dans Splendeurs et misères des courtisanes, il n'est plus qu'un habitué des salons mondains.
ellauri172.html on line 850: La Chartreuse de Parme, roman de Stendhal, 1839, personnage de l'abbé Blanès. CHECK
ellauri172.html on line 852: Ursule Mirouët, roman d’Honoré de Balzac, publié 1841 : le personnage du vicaire de Nemours, précepteur de Savinien de Portenduère.
ellauri172.html on line 854: Le Curé de village, 1841, roman d'Honoré de Balzac. L'abbé Bonnet qui aurait inspiré à Hugo le personnage de Mgr Myriel selon le dictionnaire des œuvres Laffont-Bompiani. L'abbé Bonnet œuvre à la rédemption de Véronique Graslin, responsable d'un meurtre.
ellauri172.html on line 856: Splendeurs et misères des courtisanes, roman d'Honoré de Balzac, 1838-1847, l'abbé Carlos Herrera sous l'habit duquel se cache Vautrin. CHECK
ellauri172.html on line 858: Les Mystères de Paris, roman d'Eugène Sue, (1842-1843) avec l'abbé Polidori.
ellauri172.html on line 860: Le Comte de Monte-Cristo, roman d'Alexandre Dumas, 1844 : l'abbé Faria, compagnon de captivité d'Edmond Dantès, puis l'abbé Busoni, habit sous lequel se cache Edmond Dantès.
ellauri172.html on line 862: La trilologie romanesque de D'Artagnan et des trois mousquetaires, par Alexandre Dumas : Aramis, qui annonce entrer chez les lazaristes à la fin du premier roman et est évêque de Vannes dans le dernier. Les Trois mousquetaires, Vingt ans après (1845) Le Vicomte de Bragelonne'(1849)
ellauri172.html on line 864: Illusions perdues, roman d'Honoré de Balzac 1836 et 1843 avec le personnage du vicaire général de l'évêque d'Angoulême. CHECK
ellauri172.html on line 866: Un début dans la vie roman d'Honoré de Balzac, l'Abbé Loraux est le vicaire de l'église Saint-Sulpice, dansHonorine (1843-1844) l'abbé Loraux apporte son aide à Honorine de Bauvan, dans La Rabouilleuse, l'abbé Loraux est le confesseur d'Agathe Bridau.
ellauri172.html on line 868: Un prêtre en 1839, roman inachevé, écrit par Jules Verne vers 1845, avec le personnage du prêtre défroqué Pierre Hervé.
ellauri172.html on line 870: L'Envers de l'histoire contemporaine, roman d'Honoré de Balzac, 1848, le personnage de l'abbé de Vèze, qui loge chez Madame de la Chanterie.
ellauri172.html on line 871: Les Paysans, 1844-1854, roman inachevé d'Honoré de Balzac, terminé par sa veuve la Comtesse Hanska : le personnage de l'abbé Brossette. Il vit pauvrement dans un village où les paysans le méprisent, mais il est reçu par le comte de Montcornet riche propriétaire. Dans Béatrix, ce même abbé est directeur de conscience de Béatrix de Rochefide, une figure de la haute société parisienne.
ellauri172.html on line 875: L'Ensorcelée roman de Jules Barbey d'Aurevilly, 1852-1854 : l'abbé de la Croix-Jugan actif du côté des Chouans.
ellauri172.html on line 877: Catherine Blum, roman d'Alexandre Dumas, 1854 : le personnage de l'abbé Grégoire, inspiré par Louis-Chrysôstôme Grégoire, vicaire de Villers-Côterêts, qu'Alexandre Dumas connut dans son enfance.
ellauri172.html on line 879: Cinq semaines en ballon, roman de Jules Verne, 1863 : personnage épisodique d'un missionnaire anonyme mourant recueilli par les trois héros.
ellauri172.html on line 881: Madame Bovary, roman de Gustave Flaubert, 1857, l'abbé Bournisien présenté comme un raté, ne sachant pas accompagner ses ouailles. CHECK
ellauri172.html on line 883: Les Misérables, roman de Victor Hugo, 1862, personnage de Mgr Bienvenu Myriel.
ellauri172.html on line 885: Un prêtre marié roman de Jules Barbey d'Aurevilly, 1864, le prêtre défroqué Jean Sombreval. CHECK
ellauri172.html on line 889: La Conquête de Plassans, roman d'Émile Zola, l'abbé Faujas personnage principal du roman.
ellauri172.html on line 891: Quatrevingt-treize, roman de Victor Hugo, (1874), Cimourdain prêtre rallié aux jacobins, envoyé en mission en 1793 en Vendée par le Comité de salut public pour combattre les Chouans.
ellauri172.html on line 893: La Faute de l'abbé Mouret, roman d'Émile Zola, 1875. CHECK
ellauri172.html on line 895: Bouvard et Pécuchet, roman de Gustave Flaubert, (1882) l'abbé Jeufroy formidablement crédule. CHECK
ellauri172.html on line 897: L'Abbé Constantin, roman de Ludovic Halévy, (1882), avec le personnage de l'abbé Constantin.
ellauri172.html on line 899: Une histoire sans nom, roman de Jules Barbey d'Aurevilly, (1882), avec l'abbé Riculf, prêtre impie.
ellauri172.html on line 901: Famille-Sans-Nom, roman de Jules Verne, 1889, Joan Morgaz, prêtre catholique et frère du héros Jean Morgaz ou Jean sans nom.
ellauri172.html on line 907: Le Pont des soupirs (tome I) et Les Amants de Venise (tome II), roman en deux parties de Michel Zévaco, 1901, avec le personnage du cardinal Bembo.
ellauri172.html on line 908: - André Gide, La symphonie pastorale, roman, éd. Gallimard, 1920. CHECK
ellauri172.html on line 910: Sous le soleil de satan, roman de Georges Bernanos, 1926, avec l'abbé Donissan et l'abbé Menou-Segrais.
ellauri172.html on line 912: L'Imposture, roman de Georges Bernanos, 1927 avec les personnages des abbés Cénabre et Chevance.
ellauri172.html on line 914: La Joie, roman de Georges Bernanos, 1929, où l'on retrouve l'abbé Cénabre.
ellauri172.html on line 916: La Mort et l'Archevêque (Death Comes for the Archbishop (en)), roman de Willa Cather, 1927, avec les personnages de l'évêque Jean-Marie Latour et du père Joseph Vaillant.
ellauri172.html on line 918: L'Auberge de la Jamaïque, roman d'atmosphère de Daphné Du Maurier, 1935, avec Francis Davey, vicaire d'Altarnum.
ellauri172.html on line 920: Le Journal d'un curé de campagne, roman de Georges Bernanos, 1936, avec le curé de Torcy, personnage inspiré à Bernanos par ses souvenirs d'enfance de Fressin, et le curé d'Ambricourt[38] qui emprunte plusieurs traits au curé Fenouille de Monsieur Ouine. CHECK
ellauri172.html on line 922: Gustalin, roman de Marcel Aymé, 1938, le curé de Chesnevailles, considéré comme un cureton par les gens du village. Adapté à l'écran en 1976 par Guy Jorré.
ellauri172.html on line 924: La Puissance et la Gloire, roman de Graham Greene, 1940, avec le personnage du Whisky priest.
ellauri172.html on line 926: Les Clés du royaume, roman d'Archibald Joseph Cronin, 1941, avec le père Chisholm. Adapté au cinéma en 1944 par John M. Stahl.
ellauri172.html on line 928: Les Amitiés particulières, roman de Roger Peyrefitte, 1943, avec le père Lauzon et le père de Trennes. Adapté à l'écran en 1964 par Jean Delannoy.
ellauri172.html on line 930: Un recteur de l'Île de Sein, roman d'Henri Queffelec, 1944
ellauri172.html on line 932: La Peste, roman d'Albert Camus, 1947. Le père Paneloux a un rôle secondaire. Ses deux sermons sont des passages clefs du roman. CHECK
ellauri172.html on line 938: Le Cardinal, roman d'Henry Morton Robinson, 1950
ellauri172.html on line 940: Léon Morin, prêtre, roman de Béatrice Beck,1952[45]
ellauri172.html on line 942: Les Deux Étendards, roman de Lucien Rebatet, 1952
ellauri172.html on line 944: L'Avocat du diable, roman de Morris West, 1959
ellauri172.html on line 946: Les Souliers de saint Pierre, (The Shoes of the Fisherman), 1963, roman de Morris West, avec Mgr Kiril Lakota, adapté au cinéma en 1968[46]
ellauri172.html on line 948: Les Nouveaux Prêtres, roman de Michel de Saint Pierre, 1964
ellauri172.html on line 950: L'Espion du pape (Scarlet Pimpernel of the Vatican), roman de Jean-Pierre Gallagher, 1967, adapté au cinéma (La Pourpre et le Noir)[47]
ellauri172.html on line 952: L'Exorciste, roman de William Peter Blatty, 1970, adapté au cinéma
ellauri172.html on line 954: Pieter Daens (nl), roman de Louis Paul Boon avec Adolf Daens, 1971, adapté au cinéma dans Daens.
ellauri172.html on line 956: Les oiseaux se cachent pour mourir, roman de Colleen McCullough, 1978
ellauri172.html on line 958: Le Nom de la rose, roman d'Umberto Eco, 1980 CHECK
ellauri172.html on line 962: Série de 17 romans (1985-2008) de Andrew Greeley, avec le personnage du père John Blackwood, surnommé Blackie Ryan.
ellauri172.html on line 964: Abraham Lévy, curé de campagne, roman de Joseph Joffo, 1988
ellauri172.html on line 966: La Controverse de Valladolid, roman de Jean-Claude Carrière, 1992 et 1999.
ellauri172.html on line 968: Les Cantos d'Hypérion, suite de romans de science-fiction de Dan Simmons écrits entre 1989 et 1997, avec notablement les prêtres Lénar Hoyt, Paul Duré et le jésuite Federico DeSoya
ellauri172.html on line 992: Cydalise oli ranskalaisen romantiikan sana runoiljoiden bändäreistä, itämaisen kauniista ja mielellään tubisista naisista. XIX vuosisadan pissaliisoja. "Talon vanhassa salongissa kajahtelivat meidän riimimme, jota usein pätkivät cydaliisojen hilpeät naurunpurskahduxet ja hupsut laulut. Missä ovat rakastettumme? Haudassa ovat. He ovat onnellisempia siellä, kauniissa paikassa, kuin kuoliaaxi nukutetut koirat. He ovat enkelten tykönä sinitaivaan takana ja laulavat ylistystä jumalanäidille." Niin, aina, joko madonnia tai huoria tai ehkä vähän molempia. Läski vanginvartijaämmä Beforeignereissa, jolta Tor Hunden kysyi johtuuko sen tahallinen vittumaisuus luonteesta vai työnkuvasta, vastasi: ehkä vähän molemmista.
ellauri180.html on line 304: If James Cameron had spent some time reading things written by Native people about Pocahontas and what that storyline means to their people and how offensive and damaging the sexualization of native women is, he might have reconsidered that romantic subplot. If he had started to read and then balked at all the vicious hatred and anger, it is as if he never even tried.
ellauri184.html on line 340: Capernaum (/kəˈpɜːrneɪəm, -niəm/ kə-PUR-nay-əm, -nee-əm; Hebrew: כְּפַר נַחוּם, romanized: Kfar Naḥum, lit. 'Nahum's village'; Arabic: كفر ناحوم, romanized: Kafr Nāḥūm) was a fishing village established during the time of the Hasmoneans, located on the northern shore of the Sea of Galilee.
ellauri184.html on line 775: It does not take long for us to find out that Saramago is extremely sharp at finding all contradictions on roman-catholic religion. In the novel God seems to be the greediest of all gods, the vainest, the most detached from his people. Detached even from his son as he appeared to him in different shapes, only in the meeting at the lake did he appear to him as a man. God does not command, he orders, he tricks his own son into following his plan to the end. Ultimately Jesus’s betrayal was his last act of martyrdom.
ellauri185.html on line 850: Geenien vaikutus ei ole additiivista kiitos homo-ja heterozygotian. Sixi niissä saa ja tulisikin mendelöidä. Meemien suhteen asia on toisin: tilikirjassa on 1+1 vähintäinkin 2, joten rikkaiden kannattaa naida rikkaita. Nämä 2 menestystekijää ovat siis ristiriidassa. Tästä konfliktista saamme kiittää romantiikkaa ja romaaneja, kuten tätä Augie Marchia.
ellauri185.html on line 859: The celebrated writer kept romances alive in different cities, two or three at any given time — with students and faculty divorcées at the University of Chicago, assistants at The New Yorker, even his housecleaner. A dreary train of affairs.
ellauri188.html on line 54: Taipii on yhdistelmä romaania ja matkakertomusta. Huima seikailukertomus, kiehtova kuvaus Etelämeren romanttisella paratiisisaarella, pää hulahulatyttöjen kaislahameissa ja niiden romanttiset tissit kourassa kuin kookospähkinät.
ellauri188.html on line 120: He invites correspondence, hence this communication. Mr. Wester refers to statements in the romantic "White Shadows in the South Seas," and to the inter- esting article by Church in the Geographie for Octo- ber, 1919, and mentions Church's prediction that in ten years from that date "there would not be a full- blooded Marquesan alive." If taken literally, this would mean that the year 1929 or 1930 will witness the extinction of all pare-blooded Marquesans, and consequently, very shortly after, according to Wester, the gradual dying out of all Marquesan breadfruit.
ellauri188.html on line 140: I will venture to say that in ten years Tahiti, picturesque and romantic for so long a time, will have lost its charm because of the presence of hordes of low-caste Chinese and half-bloods. However unattractive this may be from the standpoint of the tourist and sentimentalist, there is no contradicting the fact that they will make these islands a thousand times more productive than would the pure-blooded native, and their skill and habits of application will undoubtedly extend to the preservation of the breadfruit. The Chinese and half-blood Chinese are on all the Marquesan islands which are inhabited, and it will be to their financial interest as well as to the interest of their personal food supply, to preserve the breadfruit there as well as in the Societies. It is notable that the cocoanut and banana plantations and papaye (papaw) groves in Typee at the time of my visit, were either owned or worked by Chinese or half-bloods (Chinese + Tahitian or Chinese + Marquesan).
ellauri188.html on line 399: Melvillin havainnollisesta kirjasta tulee värikkäitä flashbackeja. Nuku Hivan maisemat on kuin Coleridgen eroottinen runo Xanadu. Syvät ja romanttiset rotkot joissa koski kohisee, tiedetään. Zolan papin ruokaemäntä Teuse ja sen törkyinen apupappi pelasivat aina sotaa. Se oli ainut peli jota emäntä osasi, pip-pelin lisäxi.
ellauri189.html on line 70: Antoni Malczewski (3 June 1793 – 2 May 1826) was a Polish romantic poet, known for his only work, "a narrative poem of dire pessimism", Maria (1825).
ellauri189.html on line 73: At the times, prominent and scandalizing was his autodestructive romance with a married woman, Zofia Rucińska, who had a mental illness.
ellauri189.html on line 77: "Maria" was hailed by the younger generation as one of the first authentic literary products of Polish romanticism (the adherents of the so-called Warsaw Classicism were, on the contrary, horrified by the dark plot and the author’s preference for “provincial” words and expressions). Malczewski was then already in poor health and, before a year had passed, in May 1826, he died – impoverished and disgraced because of his affair with a hysterical married woman (whom he was supposed to heal by means of mesmerism – after his death she returned to her husband).
ellauri189.html on line 81: It is generally held to be most influenced by Lord Byron, whom Malczewski had met in Venice during his travels around western Europe, though it is considerably more gloomy and Gothic than Byron's work. Malczewski is sometimes considered part of the "Ukrainian school" in Polish poetry, though others consider his work to stand uniquely separate. Maria was also influential on later Polish poets, especially Adam Mickiewicz, and on writer Joseph Conrad, although he was not a romantic as such. Well, some of his stuff is pretty gooey, like Nostromo, the Panamanian guy.
ellauri189.html on line 91: to the public as the Ukrainian School of romantic poetry.
ellauri189.html on line 202: However, romantics aside, in reality these entirely different bodies share only one quality: they race towards nothingness, like all phenomena, either hurrying towards an unknown distance (the linear perspective), or turning around with the
ellauri189.html on line 214: The boundless steppe of the Ukraine turns out to be a cage with invisible bars. Man appears at first sight to be free, without apparent goal roaming over the plain of life, being a lord of the steppe, “a king of the wilderness” (“król pustyni”), or tries to create in a premeditated manner his own future, deciding – by the way – on the fate of his fellow men (the source of unceasing conflicts). However, in the latter case he often unwittingly obeys the voice of his own wild, unruly nature. The ambivalence of this situation seems to be intimately connected with the concept of romantic irony. Man possesses the ability to objectify his passions, i.e. he can explain them psychologically, by means of a chain of causes and effects, but he still remains the slave of this volitional nature that constitutes his innermost self, always and ever receding (like the horizon of the Ukrainian plain) when he tries to catch it (the idea of the Unconscious does not really explain this “schizophrenic” state of mind – it merely affirms man’s essential homelessness: I am myself, when I realize that my self eternally escapes me). - I can relate to that, says the Russian tank driver sitting stuck in the Ukrainian mud.
ellauri189.html on line 655: Gaseeli (arab. غزل, ġazal) on persialainen runomuoto. Siihen kuuluu kaksisäkeisiä säkeistöjä. Ensimmäisen säeparin loppusointukaava toistuu myöhemmin parillisissa säkeissä. Persian runouden hallitsevaa muotoa on käyttänyt muun muassa Hafez. Eurooppalaisessa kirjallisuudessa se oli suosittu romantiikan aikana.
ellauri190.html on line 303: Novorossiya (Russian: Новороссия, tr. Novorossija, IPA: [nəvɐˈrosːʲɪjə] (audio speaker iconlisten); Ukrainian: Новоросія, romanized: Novorosija; Romanian: Noua Rusie, Polish: Noworosja), literally New Russia, is a historical term of the Russian Empire denoting a region north of the Black Sea. In Ukraine the territory was better known as Stepovyna (Steppeland) or Nyz (Lower land). It was formed as a new imperial province of Russia (Novorossiya Governorate) in 1764 from military frontier regions along with parts of the southern Hetmanate in preparation for war with the Ottomans. Bessarabit kazoivat sivusta ja soittelivat Klezmeriä.
ellauri190.html on line 313: Little Russia (Russian: Малороссия/Малая Россия, romanized: Malaya Rossiya/Malorossiya; Ukrainian: Малоросія/Мала Росія, romanized: Malorosiia/Mala Rosiia), also known in English as Malorussia, Little Rus' (Russian: Малая Русь, romanized: Malaya Rus'; Ukrainian: Мала Русь, romanized: Mala Rus', and Rus' Minor (from Greek: Μικρὰ Ῥωσία, romanized: Mikrá Rosía), is a historical non-native name (or exonym) for Ukraine. The first use of such names has been attributed to Bolesław-Jerzy II, ruler of Ruthenia and Galicia-Volhynia, who in 1335 signed his decrees Dux totius Russiæ minoris.
ellauri192.html on line 285: Powys is fortunately dead by now, so he is out of the contest. Some sort of self-made philosopher, or rather a self-help man, who went on tours in the U.S. and got a following from the expatriates. These works were frequently bestsellers, especially in the United States, like "In Defence of Sensuality". BTW, Hardy is an gooey-romantic piece of shit as well.
ellauri194.html on line 690: Banerjeen kirjat ovat sydänsarjamaista romanttista paskaa, tiesi Seija kertoa.
ellauri196.html on line 694: In Songs My Mother Taught Me, Brando wrote that he met Marilyn Monroe at a party where she played piano, unnoticed by anybody else there, that they had an affair and maintained an intermittent relationship for many years, and that he received a telephone call from her several days after she died. He also claimed numerous other romances, although he did not discuss his marriages, his wives, or his children in his autobiography.
ellauri196.html on line 906: Jelinek syntyi Mürzzuschlagissa, mutta kasvoi Wienissä. Hänen isänsä Friedrich Jelinek oli tšekinjuutalainen kemisti ja äiti Olga Ilona (o.s. Buchner) romaniansaksalainen ohjaaja. Nobelisti Montale ei pitänyt ohjaajista. En minäkään, kaikki tuntemani ovat olleet paskiaisia.
ellauri196.html on line 934: Es sind mehrere Bilder, die sich hier überlagern: die noch nicht getrennten Körper, die Spuren der Verletzungen an der Haut, die durch Gegenstände oder Hände verursacht wurden. Es ist auf jeden Fall das Zeugnis sexualisierter Gewalt. Es sind auch Narben, die niemals vergehen. frühling hat uns zurück geholt in eine frühlingshafte Idylle und romantische Liebesvorstellung. Es ist so, als wäre nichts gewesen.
ellauri197.html on line 507: In the anglo-saxon common law tradition, a heartbalm tort is a civil action that a person may bring to seek monetary compensation for the end or disruption of a profitable romantic or marital relationship. A heartbalm statute is a statute forbidding such actions.
ellauri198.html on line 262: You never bought no Saigon trim while you was over there? Guess I'm a romantic. I'm a feminist. They want to sell me a piece of ass, they got the right. Shit. You're gonna pay for it one way or another. You see yourself getting married, Purple? No, sir. I'm not a big enough asshole to put a woman and children through that. Hey. Don't. Shh. Dick!
ellauri198.html on line 631:
ellauri198.html on line 695: In 1845, at 32, Browning met the poet Elizabeth Barrett, 38, six years his senior, who lived as a semi-invalid in her father's house in Wimpole Street, London. They began regularly corresponding and gradually a romance developed between them, leading to their marriage and journey to Italy (for Elizabeth's health) on 12 September 1846.
ellauri198.html on line 703: According to some reports Browning became romantically involved with Louisa Caroline Stewart-Mackenzie, Lady Ashburton, but he refused her proposal of marriage, and did not remarry. In 1878, he revisited Italy for the first time in the seventeen years since Elizabeth's death, and returned there on several further occasions.
ellauri198.html on line 848: Another important element of poems in both these collections and other volumes is Yeats’s keen awareness of old age. Even his romantic poems from the late 1890s often mention gray hair and weariness, though those poems were written while he was still a young man. But when Yeats was nearly 60, his health began to fail and he was faced with real, rather than imaginary, “bodily decrepitude” (a phrase from “After Long Silence”) and nearness to death. Despite the author’s often keen awareness of his physical decline, the last 15 years of his life were marked by extraordinary vitality and an appetite for life, including young boys and girls.
ellauri203.html on line 431: Enough is enough. I left my fart car behind, sanoo Turgenev proosarunossaan Enough, joka alkaa romanttisella lässytyxellä, mutta ryhdistäytyy loppupuolella, säkeistöstä XIV alkaen.
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
ellauri203.html on line 693: Paxu Daily Mailin kriitikko Roger Lewis arvioi Katherine Rundellin kirjaa John Donnesta, jossa Kate sanoo Donnea brittihistorian sexikkäimmäxi runosepoxi. Paxu Daily Mailin kriitikko piti enemmän Keazista, joka oli romanttisempi eikä sexin suhteen yhtä suorasukainen. Keaz hoiteli vaan tuberkuloottista veljeään eikä tainnut kovin usein päästä viivalle. Donne sen sijaan oli koko ajan availemassa kalukukkaroa. Mun täytyy sanoa että pidän selkeästi enemmän Donnesta.
ellauri205.html on line 81: Rembrandtin Euroopan ryöstö -maalauksessa, häräksi muuntautunut Putin ryntää veteen ja selässä istuva Eurooppa katselee rannalle hädissään jääneitä ystäviään. Putin menee valkeana härkänä, selässään Eurooppa, foinikialainen prinsessa peloissaan tai ylimaallisen tyynenä, usein sarvesta pidellen, ja härän munaa pakottaa synkkien tai pastellinpehmeiden vetten yli, dramaattisia taivaita, ympärillä lenteleviä amoriineja, illanruskoa ja myrskyn enteitä. Aiheesta oli innoittunut stadionillinen miesmaalareita, Marten de Vos, Paolo Veronese, Tizian, Rubens, François Boucher, Juan Sán chez-Cotan, Juan Bautista Martínez del Mazo ja kasa muita juaneja, Jean-Baptiste Marie Pierre, Jean-François de Troy ja kasa muita jeaneja, Gauguin, Matisse, Picasso, Dali ja vähäisempiä nimiä, renessanssia, mannerismia, barokkia, rokokoota, romantiikkaa ja modernismin villejä muunnelmia ja nimettömiä julistemaalareita ja pornografisia kansitaiteilijoita.
ellauri205.html on line 92: Paikka paikoin Riku Rinkula on yllättävän leukava ollaxeen kynäilijä Suomen Turusta, vaikka onkin läpimätä setämies. Hyvää siinä on sanavarasto, romanttiset pätkät, sarkasmi ja asiasta kolmanteen siirtyminen. Aino joka oli nuorena suruton ja soma kuin pieni klitoris lauloi nuotin vierestä Nick Draken biisiä River Man.
ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä.
ellauri206.html on line 265: Kukaan ei koskaan suuttunut Nerval-poloiselle, koittaa pistää väliin Alice. Se pitää frühromantikoista. Miehet ei kuuntele, ne pyörii jossain kukkoilun ja homoilun välimaastossa. Mitä niitä kiinnostaa varhaisromantikot, ne on fin de sieclen miehiä.
ellauri206.html on line 267: Gérard de Nerval (oik.Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska - 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier'n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Ei ihmekään että heput ignoreerasi. Théophile Gautier rappellera dans La Presse du 30 janvier 1853 les mots de Goethe écrits au jeune traducteur : "je ne me suis jamais si bien compris qu'en vous lisant". Nervalin haudalla seisoo Obelix.
ellauri206.html on line 269: Figure majeure du romantisme français, il est essentiellement connu pour ses poèmes et ses nouvelles, notamment son ouvrage Les Filles du feu, recueil de nouvelles (la plus célèbre étant Sylvie), son recueil de sonnets (Les Chimères, dont le célébrissime El Desdichado, placé sous le signe du Soleil noir de la Mélancolie.
ellauri210.html on line 85: Alfred Jarry, né à Laval, en France, le 8 septembre 1873 et mort à Paris 6e le 1er novembre 1907 (34 ans) , était un poète, romancier, écrivain et dramaturge français. Il est aussi dessinateur et graveur.
ellauri210.html on line 1150: Au cours de la guerre et jusqu'à la fin des années 1950, elle cesse de publier. Elle travaille dans des crèches, et co-traduit avec son mari Pierre Fridas plusieurs livres de Níkos Kazantzákis comme Alexis Zorba ou La Liberté ou la mort. Elle se remet ensuite à écrire, des poèmes et des romans, en opposition avec l'orthodoxie surréaliste. Ces textes sont toutefois inclassables. Brelin le frou, ou le portrait de famille (1975) décrit des personnages vivant selon des règles fantaisistes. Sur les dessins de l'auteur, ils ont la particularité de porter une coiffe à l'image de leur sexe. Les nouvelles de Mon cœur les écoute (1982) font montre d'un humour poétique proche de celui d'Henri Michaux ou de Joyce Mansour. Elle est également connue pour ses dessins et ses « tentures », des œuvres plastiques réalisées à l'aide de morceaux de tissu de couleur découpés.
ellauri210.html on line 1216: Alphonse Rabbe (1786—1829) tunnetaan pessimistinä. Usein romanttisen pessimismin esimerkkinä pidetty Rabbe, nuori, komea ja älykäs, sairastui kuppaan ja nautti liikaa oopiumia. Hän kirjoitti journalismia ja vähäarvoisia historiallisia kokoelmia ja lopuksi postuumisti julkaistun (1835) Album d'un pessimiste , osittain Rabben ja muiden havaintojen antologian elämän merkityksettömyydestä ja kuoleman väistämättömyydestä sekä äärimmäisen sardonista. ja katkeria proosarunoja, jotka inspiroivat Baudelairea. Välillä syvästi liikuttava...
ellauri210.html on line 1316: The narrator, randomly named André, ruminates on a number of Surrealist principles, before ultimately commencing (around a third of the way through the novel) on a narrative account, generally linear, of his brief ten-day affair with the titular character Nadja. She is so named “because in Russian it's the beginning of the word hope, and because it's only the beginning,” but her name might also evoke the Spanish "Nadie," which means "No one." The narrator becomes obsessed with this woman with whom he, upon a chance encounter while walking through the street, strikes up conversation immediately. He becomes reliant on daily rendezvous, occasionally culminating in romance (a kiss here and there). His true fascination with Nadja, however, is her vision of the world, which is often provoked through a discussion of the work of a number of Surrealist artists, including himself. While her understanding of existence subverts the rigidly authoritarian quotidian, it is later discovered that she is mad and belongs in a sanitarium. After Nadja reveals too many details of her past life, she in a sense becomes demystified, and the narrator realizes that he cannot continue their relationship.
ellauri214.html on line 68: The Shiromani Gurdwara Parbandhak Committee (abbr. SGPC; "Supreme Gurdwara Management Committee") is an organization in India responsible for the management of gurdwaras, Sikh places of worship in three states of Punjab, Haryana, and Himachal Pradesh and union territory of Chandigarh. SGPC also administers Darbar Sahib in Amritsar.
ellauri214.html on line 234: Rikille mustekaloja ja lohkoperunoita. Mikille pilsneriä ja kuskusta suuhun. Käpertyisin mielelläni kainaloosi. Ojentuisin mielelläni sinun, mutten ehdi enkä jaxa juuri nyt. Gör er klara för morgontvagning, tid två minuter. Sixi, että sen jälkeen minä haluan sexiä. Mikki ja Rikki ovat romanttinen pari paljaine kankkuineen. SMP:n koko johtoporras on konnia. Ei huonoja ihmisiä mutta ahneita. Kyllä kansa tietää.
ellauri216.html on line 318: Soligalitš (ven. Солига́лич) on kaupunki Kostroman alueella Venäjällä. Suola-Galitsia, jonka suolakaivoxista suomalaisetkin saivat suolansa. Galitsiasta monet juutalaiset muuttivat pogromeja pakoon Amerikkaan. Kostroma on keski-Venäjällä Moskovan liepeillä. Se sijaitsee Volgaan laskevan Kostromajoen rannalla 216 kilometriä Kostromasta koilliseen. Kaupunki on Soligalitšin piirin keskus. Asukkaita oli 6 100 henkeä vuonna 2010. Nyt varmaan vähemmän. Kaupunki koostuu lähinnä 1–2-kerroksisista koristeellisista puutaloista. Kostroma-joen vastarannalla on kylpylä, jossa annetaan erilaisia mineraalivesi- ja mutahoitoja. Soligalich.com on myytävänä. Notable people:
ellauri216.html on line 345: Kostroman alueen tärkein pyhäkkö on ihmeellinen Feodorovskaya-symboli Pyhästä Theotokosista (kz. toinen jumalansynnyttäjä). Ihmeellinen Feodorovskaya-kuvake Pyhästä Theotokosista on tunnettu 1100-luvulta lähtien, jolloin se sijaitsi kappelissa lähellä muinaista Volgan kaupunkia Gorodetsia. Myöhemmin tänne perustettiin luostari, nimeltään Theotokos-Feodorovski; ihmekuva oli luostarin pääpyhäkkö vuoteen 1239 asti, jolloin mongoli-tatari-tunkeilijat tuhosivat ja polttivat Gorodetsin ja ikoni katosi kaupungista.
ellauri216.html on line 348: Feodorovskajan ikonin ihmeellinen ilmestyminen Kostromassa ruhtinas Vasili Jaroslavitšille, Pyhän Aleksanteri Nevskin nuoremmalle veljelle, tapahtui 1200-luvun 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa. Ilmestyksen aattona, kaikkein pyhimmän jumalanpalveluksen taivaaseenastumisen juhlapäivänä, monet Kostroman asukkaat näkivät kaupungin kaduilla soturin, jolla oli Jumalan Äidin kuvake tazkana käsivarsissaan. Kostroman asukkaat tunnistivat pyhän suurmarttyyri Theodore Stratilatesin soturissa hänen ikonimaalauksestaan Kostroman katedraalikirkossa. Seuraavana päivänä, 16. elokuuta, vanhan tyylin mukaan, prinssi Vasili Jaroslavitš näki metsästäessään tämän kuvakkeen puun oksilla lähellä Zaprudnya-jokea. Hankittu pyhäkkö tuotiin juhlallisesti kulkueessa Kostromaan ja sijoitettiin katedraalin kirkkoon Suuren marttyyri Theodore Stratilatesin nimeen, minkä jälkeen se tunnettiin nimellä Feodorovskaya.
ellauri216.html on line 352: Maaliskuun 14. päivänä, vanhan tyylin mukaan, 1613, Kostroman Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarissa Mihail Feodorovich Romanov, ihmeellisen Feodorovskaja-ikonin edessä, hyväksyi Zemskin katedraalin valinnan Venäjän valtion valtaistuimelle. Kroniikan todisteiden mukaan katedraalin sanansaattajat, jotka edustivat kaikkia Venäjän maan kiinteistöjä, pyysivät useiden tuntien ajan Mihail Feodorovichia ja hänen äitiään, suuri nunna Marfa Ioannovnaa, hyväksymään neuvoston päätöksen; suostumus saatiin vasta suurlähetystön päällikön, Ryazanin arkkipiispan ja Murom Theodoretin vetoomuksen jälkeen, joka kehotti nuorta Mihailia ja hänen vanhempiaan kumartamaan Jumalan tahdon edessä. Mihail Feodorovich Romanov vannoi uskollisuutta Isänmaalle, ortodoksiselle kirkolle ja Venäjän kansalle Ihmeellisellä Feodorovski-kuvakkeella. Tästä tapahtumasta, joka oli suurten vaikeuksien voittamisen alku, Kostroman kaupungissa sijaitsevasta Feodorovskin Jumalanäidin ikonista ja Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarista tuli erityisen arvostettuja Romanovien kuninkaallisen talon pyhäkköjä. muisto Mihail Feodorovichin kutsumisesta valtakuntaan, toinen ikonin juhla perustettiin - 27. maaliskuuta, uusi tyyli.
ellauri216.html on line 357: Kirkon vainon vuosina 1900-luvulla, ihmeellinen Feodorovskaya-kuvake Pyhästä Theotokosista ei poistunut temppelin seinistä, vaan se säilytettiin kirkon pyhäkkönä. Kun otetaan huomioon ikonin henkinen ja kulttuurinen arvo ja merkitys ortodoksiselle, tämä tapaus on ainutlaatuinen Venäjän ortodoksisen kirkon lähihistoriassa. Vuodesta 1991 lähtien ihmeellistä kuvaa on säilytetty Kostroman loppiaisen-Anastasian katedraalissa (). Vuodesta 1991 lähtien on myös pidetty kronikkaa nykyaikaisista ihmeistä, jotka on suoritettu rukousten kautta Feodorovskajan ikonin luona; Tähän mennessä on tallennettu yli 100 tällaista tapahtumaa.
ellauri216.html on line 360: Venäjän ortodoksisen kirkon kädellisen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Aleksius II:n siunauksella vuosina 2001-2004 Moskovassa ja Pietarissa, Jekaterinburgissa uskovat toivat Feodorovskaja-kuvakkeen kaikkein pyhimmäksi jumalanpalvelukseen. ja Arkangeli, Solovetskin saaret, Nižni Novgorod ja Kazan, Tver. Kostroman alueen pääpyhäkkö osallistui syksyllä 2004 Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksius II:n siunauksella ja Ukrainan ortodoksisen kirkon primaatin, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitin Vladimir Putinin kutsusta. Koko Ukrainan läpi puski isovenäläinen uskonnollisessa kulkueessa, joka kulki 40 suuren ja pienen Ukrainan kaupungin läpi ja lakosi useita miljoonia ihmisiä.
ellauri216.html on line 364: Vuonna 1891 Moskovan käsityöläiset valmistivat keisari Aleksanteri III:n henkilökohtaisella osallistumisella jalokivillä koristellulle Feodorovskajan Jumalanäidin ikonille kultaisen rizan, joka kerättiin kaikkialta Venäjältä Kostroman ja kaupungin asukkaiden vapaaehtoisilla lahjoituksilla. muut Venäjän alueet. Rizan korkea taiteellinen arvo teki mahdolliseksi pitää sitä yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä korutaideteoksista.
ellauri216.html on line 395: Koska Theodore Iconin temppeli tuhoutui kokonaan, se siirrettiin Pyhän Nikolauksen kirkkoon. John, sitten Kostroman katedraaliin. Sodan jälkeen kaupungin asukkaat keräsivät varoja uuteen palkkaan sisustaakseen pyhäkön sen ansaitsemalla tavalla. Nykyään kuva on Pyhän Tapanin luostarissa. Anastasia. Arvostettu luettelo esitettiin Nikolaukselle, Venäjän viimeiselle keisarille, ja sitä säilytettiin Tsarskoje Selossa. Nyt hän on samassa paikassa.
ellauri216.html on line 429: Nuorempi veli St. blgv. Prinssi Aleksanteri Nevski, Prinssi Vasili Kostroma eksyi metsästäessään metsään, se tapahtui 16. elokuuta 1239, yhdessä puusta hän näki upean Neitsyt-kuvakkeen, jonka hän halusi poistaa, mutta hän nousi yhtäkkiä ilmaan. Palattuaan kaupunkiin prinssi Vasily kertoi papistolle ja ihmisille ihmeestä, minkä jälkeen kaikki muuttivat prinssin osoittamaan paikkaan. Nähdessään kuvakkeen kaikki putosivat polvilleen ja tarjosivat erityisen rukouksen Jumalan äidille. Sitten papit, poistaneet ikonin, siirsivät sen Kostroman katedraalin kirkkoon. Prinssin poissa ollessa kaupungissa asukkaat näkivät, että tietty pyhä soturi, joka näytti suuren marttyyri Fedor Stratilatin kuvalta, käytti Neitsyt Marian pyhää kuvaa ympäri kaupunkia, joten ikoni siitä ajasta alkoi. kutsutaan nimellä "Fedorovskaya".
ellauri216.html on line 449: Joulukuun alussa 1919 Kostromassa tutkittiin ihmeellistä Jumalanäidin kuvaa Koulutuksen kansankomissariaatin museoosaston tutkimusmatkalla I.E.:n johdolla. Tartu, jotta alkuperäinen maalikerros paljastuu. Mutta toisin kuin muut taidehistorioitsijoiden huomion kohteeksi tulleet ikonit, Kostroman pyhäkkö ei poistunut kirkon seinistä moniin vuosiin.
ellauri216.html on line 451: Keväällä 1922, koko venäläisen kirkon arvoesineiden takavarikointikampanjan aikana, arvokas riza poistettiin "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellisestä kuvasta. Saman vuoden kesällä kunnostajat valtasivat Kostroman Kremlin temppelit; näin ihmeellinen ikoni päätyi heidän käsiinsä. Vuonna 1928 kunnostajayhteisö vei ikonin Moskovaan kunnostettavaksi, mutta pian ikoni palasi kuitenkin Kostromaan.
ellauri216.html on line 457: Huhtikuussa 1964 Kostroman arkkipastorien tuolin pakkosiirron yhteydessä Ala-Debran ylösnousemuskatedraaliin, ihmekuva siirrettiin myös sinne.
ellauri216.html on line 459: Venäjän ortodoksisen kirkon elpyminen, joka alkoi vuonna 1988 Venäjän kasteen vuosituhatjuhlasta, heijastui myös Kostroman pyhäkköjen kohtaloon. 29. 29. elokuuta 1990 - ensimmäistä kertaa vuosikymmenien jälkeen, Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvakkeen ilmestymispäivänä, monien tuhansien kulkue kulki jumalallisen liturgian jälkeen katedraalista Ylösnousemuksen katedraalista koko Kostroman kautta Zaprudnyassa sijaitsevaan Vapahtajan kirkkoon; Siitä lähtien, kuten ennenkin, kulkueesta on tullut jälleen perinne. 18. elokuuta 1991 "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen ikoni siirrettiin juhlallisesti raunioista uudelleen rakennettuun Epiphany-Anastasia-katedraaliin, josta tuli uusi katedraali.
ellauri216.html on line 462: Vuonna 2003 Kostroman hiippakunta aloitti lahjoitusten keräämisen arvokkaan kultaisen temppelin entisöimiseksi. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II antoi 23. kesäkuuta 2003 siunauksensa hankkeen kehittämiselle ja kadonneen kotelon (1891) tarkan kopion valmistamiselle.
ellauri216.html on line 464: Nyt "Fedorovskaya" kaikkein pyhimmän Theotokosin ihmeellinen ikoni sijaitsee Kostroman katedraalissa erillisessä kullatussa ikonikotelossa katoksen alla, kuninkaallisten ovien oikealla puolella.
ellauri216.html on line 469: Temppeli vihittiin suuren marttyyri Theodore Stratilatin kunniaksi. Syrtsov V.A., pappi. Legenda Fedorovskaya Ihmeellinen Jumalanäidin ikoni, joka on Kostroman kaupungissa. Kostroma, 1908, s. 6.
ellauri216.html on line 470: 1900-luvun 20-luvulle asti "Fedorovskaya" Jumalanäidin ikoni oli Kostroman taivaaseenastumisen katedraalin ikonostaasissa.
ellauri216.html on line 471: Arseniev Jacob, arkkipappi. Kuvaus Kostroman taivaaseenastumisen katedraalista. SPb., 1820, s. 17-18.
ellauri216.html on line 488: Kostroman vasemman jalan saapastehtaalla paha nazilaisittain posmittava Ernest hakkaa ikonia kepillä. Jumalan äiti ei kosta heti, mutta painaa tyypin mieleensä. Selkäsauna kääntää ainakin Krysanteemin takas ortodoxiaan.
ellauri216.html on line 775: Hariton rettelöi jatkuvasti kelvottoman varaimugeenin kanssa vaikka muka ei parempaa pyydä kuin saada olla rauhassa ja imeskellä valkoista leipää ja isoja sokeri- ja teeannoxia. 60-vuotiaana Riza saa lopultakin haltuunsa imugeenin timanttiset rossit. Taaxe on jääneet Liettuan vulvattaren romanttiset tissit.
ellauri217.html on line 39: Romantiikka on geenien ja meemien konfliktia. Se ilmenee selkeästi Kippari Kallen Oskarin näköisen egyptiläisen nobelistin abrahamistiuskontoja pilkkaavasta allegorisesta kirjasta. Kopulaatio ei ole romanttista ellei siihen ei liity sellaista konfliktia. Voi se olla muuten mukavaa muttei yhtä jännää.
ellauri217.html on line 297: Heinz Günther entstammte nach eigenen unbestätigten Aussagen einem alten sächsischen Adelsgeschlecht (Freiherren von Günther, Ritter zu Augustusberg), das seinen Titel in der wilhelminischen Zeit ablegte. Sein Vater war Versicherungsdirektor. Bereits mit zehn Jahren schrieb Günther einen ersten Frauenroman.
ellauri219.html on line 404: A Hollywood heartthrob of the 30s, 40s, and 50s, Tyrone Power was known for starring as the titular hero in the swashbuckling adventure film The Mark Of Zorro, though he also played the role of outlaw cowboy Jesse James, and starred in musicals, romantic comedies, and war movies.
ellauri219.html on line 633: Notorious womanizer Michael James wants to be faithful to his fiancée Carole Werner, but every woman he meets seems to fall in love with him, including neurotic exotic dancer Liz Bien and parachutist Rita, who accidentally lands in his car. His psychoanalyst, Dr. Rainer Fassbinder, cannot help, since he is stalking patient Renée Lefebvre, who in turn longs for Michael. Carole, meanwhile, decides to make Michael jealous by flirting with his nervous wreck of a friend, Victor Shakapopulis. Victor struggles to be romantic but Carole nevertheless feigns interest.
ellauri220.html on line 258: Miles Lightman Miles Lightman is the documentarian Klara Sax has a romantic fling with in the summer of 1974.
ellauri220.html on line 663: Esmeralda. Esmeralda voi tarkoittaa seuraavia: Esmeralda, naisen etunimi. Esmeralda, romanityttö Victor Hugon romaanissa Pariisin Notre-Dame. Esmeralda, Aleksandr Dargomyžskin ooppera. Esmeralda, Cesare Pugnin säveltämä baletti. Esmeralda, meksikolainen telenovela-sarja. Esmeralda Bank, merenalainen tulivuori Tyynellämerellä lähellä ... tai sit vaan smaragdi.
ellauri221.html on line 317: Bond-romantiikkaa
ellauri222.html on line 63: Geenien vaikutus ei ole additiivista kiitos homo-ja heterozygotian. Sixi niissä saa ja tulisikin mendelöidä. Meemien suhteen asia on toisin: tilikirjassa on 1+1 vähintäinkin 2, joten rikkaiden kannattaa naida rikkaita. Nämä 2 menestystekijää ovat siis ristiriidassa. Tästä konfliktista saamme kiittää romantiikkaa ja romaaneja, kuten tätä Augie Marchia.
ellauri222.html on line 72: The celebrated writer kept romances alive in different cities, two or three at any given time — with students and faculty divorcées at the University of Chicago, assistants at The New Yorker, even his housecleaner. A dreary train of affairs.
ellauri222.html on line 195: You can see the biographical problem. From the beginning, Bellow drew on people he knew, including his wives and girlfriends and the members of his own family, for his characters. In “Augie March,” almost every character—and there are dozens—was directly based on some real-life counterpart. Most of “Herzog” is a roman à clef. Leader therefore decided to treat the novels as authoritative sources of information about the people in Bellow’s life. When Leader tells us about Jack Ludwig and Sondra Tschacbasov, he quotes the descriptions of Gersbach and Madeleine in “Herzog.” In the case of the many relatives with counterparts in “Augie March,” this can get confusing. You’re not always sure whether you’re reading about a person or a fictional version of that person.
ellauri222.html on line 361: Grandma Lausch tells Augie, “The more you love people the more they’ll mix you up. A child loves, a person respects. Respect is better than love.” Which is really better, respect or love? The two brothers, Augie and Simon, are on opposite sides of this argument. Augie identifies himself on the side of love. An idealist with a soft heart, he is almost comically susceptible to falling in love, and openly shows his sympathy, even toward the small lizards that are killed by the eagle Caligula. Augie’s vision for an orphan home and academy is driven by his motivation to share love. Simon, on the other hand, prefers respect. He marries Charlotte and stays with her because he admires her business sense, not because he feels romantic love for her. He doesn’t care whether the men at the club love him. In fact, he knows they hate him. But this doesn’t matter to him as long as he is respected. Ultimately, Simon is richer and more successful, but Augie seems happier. What's love got to do with it. What a reptile.
ellauri222.html on line 567: Simon is Augie’s older brother. Tall, good-looking, and blond, Simon has a self-assurance and sense of direction that Augie does not. He thinks Augie is too soft-hearted. After being jilted by his girlfriend Cissy Flexner, Simon marries the coal heiress Charlotte Magnus and becomes rich through multiple business ventures. Simon is very successful, but not content. Although he respects Charlotte for her business sense, his marriage lacks romantic love. His mistress, Renée, uses him for his money. Augie pities him because he cannot have children.
ellauri223.html on line 192: However, an increasing number of reports circulated about friction in the marriage, with speculation that this may have been due to Alice's making do with less money than she had once been accustomed to. It was said that she was strongly interested in fame and fortune, and when household finances dwindled, she complained bitterly. Bunten wrote in her Life of Alice Barnham that, upon their descent into debt, she went on trips to ask for financial favours and assistance from their circle of friends. Bacon disinherited her upon discovering her secret romantic relationship with Sir Frodo Underhill. He subsequently rewrote his will, which had previously been very generous—leaving her lands, goods, and income—and instead revoked it all.
ellauri226.html on line 175: Per Gunnar Henning Evander, född 25 april 1933 i Ovansjö, Gävleborgs län, död 16 maj 2022 var en svensk folkhögskollärare, författare, manusförfattare och farbrorman. Evander var en mycket framgångsrik och produktiv författare. Evanders romaner kretsar ofta kring förlorarna i folkhemmet. Gång på gång gestaltar han personer som är svikna av samhället och har psykiska problem, som han.
ellauri226.html on line 189: Nu har hon bestämt sig att tala ut. Anledningen är Per Gunnar Evanders självbiografiska roman "I min ungdom speglade jag mig för ofta".
ellauri226.html on line 206: Detta plågade till slutet den ganska begåvade och givande författaren Evander som han var i några romaner på 70-talet.
ellauri236.html on line 470: Now this is romantic, don't we know. EAT! and FUCK! eternally at war. Good genes against food and shelter, and the good genes win. Sama juttu myös modernissa Foggissa. Vaikka, huomasitte kai, sammakkomaan lakukeppiä ei päästetty kättelemään punatukan äveriästä isäpappaa. Tämä vaivaannuttava episodi sivuutettiin taidolla. Tollanen kolmikko ei pysy koossa kuin jossain liberaalissa ajatuskuplassa tai 10 leguan syvyydessä valtameren pohjassa. Mixi muuten Passport ei ottanut päästä hattua tullessaan herrasmiesten klubille? Koska siltä puuttuu tapakasvatus!
ellauri238.html on line 269: Pena ei tajunnut romaniankielisistä esitelmistä sanaakaan, ja sen vuoxi luikki mielellään Saran kanssa nussimaan. Vaimoilta ei kande tulla kyselemään runoilijan säkeiden merkitystä, ne tietää hämärien kielikuvien likaisen konkreettiset taustat. Tämä mun pitäisi ehkä kirjoittaa ylös, kuten Enola Holmes sanoisi. Hyvin päätelty Robin, ei ne ole symboliikkaa, ne on muistikuvia. Tuula-Liina ja Sarah ei päässeet jälkeenpäin vaihtamaan kokemuxia Pena-vainajasta, koska toinen ei osannut saxaa eikä toinen englantia.
ellauri238.html on line 375: Saarikosken ja luomistaan tunnetun itäsaksalaisen runoilijan Sarah Kirschin kaunis, suuri rakkaus kertoo kahden kuuluisan runoilijan riuduttavasta suhteesta. Saarikoski tapasi Kirschin syksyllä 1966 Romaniassa, ja leimahtaneesta romanssista syntyi nopeasti pienten lemmenrunojen kokoelma Laulu laululta pois samana vuonna:
ellauri241.html on line 68: Yhden Michael O´Neillin mukaan Leimiä runossa "kohdellaan ambivalenttisesti, mutta huomattavalla myötätunnolla", mikä tekee "jyrkän kontrastin rauhallisempaan ja näennäisesti kritiikittömään romantiikan käyttöön kahdessa seuraavassa kerronnallisessa runossa.... onneton Lycius on Apollonioksen pelkistävän rationalismin ja Leimiän lumoavan illusorisuuden nalkissa kuin puun ja kuoren välissä."
ellauri241.html on line 70: Kiitsin Leimiä on pitkä kuin Elvixen muna. Jaxaakohan sitä ilman läpiveto-ohjeita? No Kooklellahan se kääntyy kipakasti, ja yllättävän hyvin vielä. Kyltää on ihan kuin joku Netflixin originaalisarjaohjelma tyyliin "Winter is coming". Juu on tää tyypillistä romantiikkaa, toisaallahan on jo tiivistetty, että romantiikka on geenien ja meemien keskinäistä sotaa: ottasinko tän pardnerin jolla näyttää olevan parhaat itiöt, vaiko tän jolla on niin paljo paalua ettei taho paskalle taipua? Sepä se, kun kaikkea ei voi saada. Järki sanoo ota lämsä, matelijanaivo itiöt.
ellauri241.html on line 819: Siis kai Kiizin pojo tässä oli et antakaa hei tiedekaverit meidän romanttisten runoilijoiden loistaa ja toistaa näitä myyttejä, älkääkä tulko vittuilevasti sanomaan et "Hölmö! Hullu!" ja pilaamaan meidän sateenkaaria jollain prismoilla ym tieteellisillä selityxillä.
ellauri241.html on line 922: Runsas 200 vuotta sitten John Keats kirjoitti pitkän romanttisen runoelman Endymion. Endymion on nuori paimenkuningas, joka rakastuu kuun jumalattareen, Cynthiaan. Hänet tuomitaan elämään nukkuen ikuisesti nuorena pysyen luolassa kuun jumalattaren rakastajana. Ei mitenkään paha tuomio, verrattuna Turun Kakolaan!
ellauri242.html on line 89: Oehlenschlägerin teoksia ovat muun muassa runokokoelma Digte, romanttinen satunäytelmä Aladdin, murhenäytelmät Hakon Jarl, Baldur hin gode, Axel og Valborg (suom. Aksel ja Walpuri, 1875) ja 2-jalkaista mezämiesten vainoamaa hirveä koskeva romanssisikermä Hälge.
ellauri242.html on line 92: Oehlenschläger on 1819 kirjoittanut tekstin Tanskan kansallislauluun "Der er et yndigt land". Yksi hänen kirjoittamansa runo on virtenä Tanskan kirkon virsikirjassa virsi 537 "Lær mig, o skov, at visne glad sekä Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 304 "Lär mig, du skog, att vissna glad", Niilo Rauhalan 1996 suomentamana: "Tahtoisin kerran kuihtua". Virsi sisältyi Oehlenschlägerin kirjoittamaan romanttiseen kertomukseen Eremiten vuodelta 1813. Rauhalalla on vaimonsa Leenan (o.s. Tulkki) kanssa ainakin kymmenen lasta. Eipä Niilolla ihan heti nuupahtanut!
ellauri242.html on line 97: Epäromanttiset vanhat parrat vittuilivat Eulenspiegelille aika pahasti:
ellauri243.html on line 577: Kun Stark kirjoitti tämän, Vivre Libre ou Mourir ("Elä ilmaiseksi tai kuole") oli jo Ranskan vallankumouksen suosittu motto. Englantilainen romanttinen runoilija William Wordsworth omaksui myös tämän vallankumouksellisen moton säveltäessään rivin: "Meidän on oltava vapaita tai kuoltava, jotka puhumme Shakespearea."
ellauri243.html on line 730: Endymion is very like Benjy´s autobiography, with his boring English politics woven into the thread of the story. The action and conversations are distributed between characters who had figured in English politics and the fashionable romances of Europe during the last forty years.
ellauri244.html on line 289: Tuomari Nurmion Vielä yxi opetus oli Punainen planeetta-älppärillä joka ilmestyi 1982. Jos Pupu ja Lammas ei ehtineet sitä esittää duuona niin niiden styylaus oli ohi jo syxyllä 1981? Hetkinen, Abiturientti tuli 1980, kauramorsiamen Sonja O (eli Anja Koo) ajoi siitä oikealta ohize 1981. Leffakässärin mukaan siihen päättyi koko romanssi, Harri oli räntämummolle tosi kade. Juu eihän rakkaudesta tule mitään kun veijarit on samalla alalla ja vitun kilpailuhenkisiä. Nopeat syövät hitaat eivät. Kateuteen ei saa sortua, toisille julkisuutta tulee enemmän, toisille vähemmän. Ennen pitkää kaikki pogot halusivat esiintyä ja tienata omilla nimillään.
ellauri244.html on line 424: USA Today and #1 bestselling contemporary romance author Madison Faye is the dirty alter ego of the very wholesome, very normal suburban housewife behind the stories. While she might be a wife, mom, and PTA organizer on the outside, there’s nothing but hot, steamy, and raunchy fantasies brewing right beneath the surface!
ellauri244.html on line 433: The world Cassandra Faye created was rich with imagination and detail and the hero was the perfect mix of strength and tenderness. As with all her stories, there were some dark scenes that took me to the edge of my seat, yet the romance balanced the book perfectly. I lost sleep over this book staying up late to read 'just one more chapter'.
ellauri244.html on line 435: Mia Faye is a romance addict who lives for the joy of entertaining her readers with her novels. She loves to hear from you via social media or via mail: miafayebooks@gmail.com ... "On His Desk" from bestselling author Mia Faye is a stand-alone second chance romance, between enemies who become lovers, with a baby surprise and a guaranteed HEA ...
ellauri244.html on line 439: Faye Madden's novels are sweet and wholesome, and through her richly crafted characters she explores all the heartache, pain, yet ultimately joyous happiness love brings, however that journey may unfold. Many of her novels explore this through the prism of a second chance romance, whilst others focus on love lost and found, or in unrequited love.
ellauri244.html on line 451: Faye Avalon lives in the UK with her super-ace husband and onebeloved, ridiculously spoiled Golden Retriever. She worked as cabin crew, detouredinto property development, public relations, court reporting, and education beforefinally finding her passion: writing steamy romance.
ellauri245.html on line 273: Leopard (Originaltitel Panserhjerte. Panserhjerte is a Norwegian term for Constrictive pericarditis) ist ein Kriminalroman des norwegischen Autors Jo Nesbø aus dem Jahr 2010. Es ist der achte Teil der Harry-Asshole-Serie.
ellauri245.html on line 275: Nach den im Vorgängerroman beschriebenen Ereignissen und insbesondere der Bedrohung durch den Serienmörder, dessen Freundin Rakel und Sohn Oleg von Harry abgeschlachtet worden waren, verlässt Harry Hole Oslo und zieht nach Hongkong, wo er verschuldet sowie fantasiespiel- und drogensüchtig lebt.
ellauri245.html on line 299: Where Nesbø weakens by comparison is when he turns to non-criminal matters. The Leopard features a variety of these, from a turf war with another crime bureau to the illness of Harry´s father to Harry and Kaja´s romance, all of which slow the book´s pace and end in predictable Norwegian noir moralizing.
ellauri245.html on line 375: Jeg finner det svært interessant at politiets etterforskningsarbeid ikke har vært et like populært felt i politiforskningen (se Høigård, 2005 og Valland, 2011), mens det samtidig finnes mange medierte bilder av hva det angivelig handler om. Selv om politiforskningen har vist lite oppmerksomhet til etterforskere og deres arbeid, vies det en enorm interesse for feltet fra andre ikke-akademiske områder. Det skrives flere bøker om fiktive etterforskere, og TV-serier og film sendes ofte på TV i beste sendetid. I en undersøkelse foretatt i 2012, ble kriminalromaner rangert som nummer to, etter bøker i den bestselgende sjangeren Skjønnlitterære romaner og noveller (Bokhandlerforeningen, 2012). Forfatteren og musikeren Jo Nesbø har gitt ut ti bøker om fiktiv figuren Harry Hole, en dyktig politietterforsker. Leserne følger Hole gjennom alle sakene han etterforsker, og får også innblikk i hans personlige problemer, som er kjæmpemange.
ellauri245.html on line 688: They're looking for a little romance Saanko pluvan vai tanssitaanko eka
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 371: Näinä vuosina on tullut vaikein hänen kohtalossaan. Tämä liittyy ensisijaisesti onneton rakkaus. Sitä voidaan kutsua romantico-runoilijan (S. Albert Kivinen) sanoin kivisexi. Maria Basmanova oli epätavallinen tyttö eikä muuttunut ajan myötä. Kuuluisa taiteilija, kylmä, hiljainen, jossa tuntui ujo kauneus. He tapasivat maaliskuussa 1962, ja useimmat eivät nähneet. Menimme kaduilla. Hän luki runojaan, hiän kuunteli. Mutta romaani ei hyväksynyt hänen vanhempiaan. Pian ystävät alkoivat usein riidellä, joka kerta eroten ikuisesti. Julma masennus ja itsemurhayritykset olivat seurauksia näiden kierteiden seurauksista hänelle. Ystävät usein näkivät ranteensa sidoksissa veren jälkiä. Ja lopullinen kuilu on tulos kaikkein tavallisimmasta: banal Love Triangle. Yksi lähimmistä Josefin ystävistä Dmitry Basyshev otti tytön ystäväxi ajanjaksona, jolloin Brodsky oli piilossa poliisilta, jo pelkäävät vainoa virittää. Siellä he sopivat. Joseph saapui selvittämään, mutta hiänellä ei ollut aikaa puhua hänelle. Pidätys ja tuomioistuin seurasivat. Ja tämä on täysin erilainen tarina, marinan kuilu suorastaan.
ellauri247.html on line 207: L’Histoire de Gil Blas de Santillane est un roman d'inspiration picaresque de l'écrivain français Alain-René Lesage, paru entre 1715 et 1735. Lesage joue avec les références antiques et picaresques qu'il détourne. Et l'inspiration antique marque l’œuvre jusque dans le découpage en douze livres, qui rappelle les douze chants de l'Énéide.
ellauri247.html on line 209: L'Histoire de Gil Blas de Santillane n'est pas un roman picaresque puisque le personnage éponyme monte au fur et à mesure l'échelle sociale contrairement au picaro qui, lui, cherche en vain à atteindre la richesse et la noblesse, contrairement à Gil Blas qui devient riche et obtient ses lettres de noblesse. La dimension religieuse est présente dans l’œuvre puisqu'Ambroise de Lamela et don Raphaël, deux brigands ayant joué des tours à Samuel Simon et ayant volé l'argent d'un couvent, seront punis par l'Inquisition sous les yeux de Gil Blas (XII, 1).
ellauri247.html on line 211: Alain-René Lesage ou Le Sage, né le 8 mai 1668 à Sarzeau1 et mort le 17 novembre 1747 à Boulogne-sur-Mer, est un romancier et dramaturge français. Bien qu’il soit aujourd’hui surtout connu pour son roman picaresque Histoire de Gil Blas de Santillane, Lesage est l’auteur d’une importante production théâtrale. Il a notamment contribué au développement et au renouvellement du « théâtre de la Foire » Après les marionnettes et les danseurs de corde, les acteurs forains en vinrent progressivement à jouer de véritables petites comédies, souvent écrites par des auteurs de renom et de talent. Toujours modeste, c’est par ses ouvrages seuls qu’il obtint sa réputation, et jamais il ne rechercha les dignités et les titres littéraires. Nietsche piti Gil Blasista enemmän kuin Shakespearesta. Varmaan se oli parempi kuin tuo nenäkäs skottitohtori.
ellauri247.html on line 242: Der Schelmenroman oder pikarischer/pikaresker Roman (aus dem Spanischen: pícaro = Schelm), dessen Ursprung im 16. Jahrhundert in Spanien liegt, schildert aus der Perspektive seines Helden, wie sich dieser in einer Reihe von Abenteuern durchs Leben schlägt. Der Schelm stammt aus den unteren gesellschaftlichen Schichten, ist deshalb ungebildet, aber „bauernschlau“. In der Absicht, die soziale Stigmatisierung aufgrund seiner niederen Geburt zu überwinden, ist er ständig auf der Suche nach Aufstiegsmöglichkeiten und greift dabei nicht selten auf kriminelle Mittel zurück. Er durchläuft alle gesellschaftlichen Schichten und wird zu deren Spiegel. Der Held hat keinen Einfluss auf die Geschehnisse um ihn herum, schafft es aber immer wieder, sich aus allen brenzligen Situationen zu retten.
ellauri247.html on line 244: Traditionell ist der Schelmenroman eine (fingierte) Autobiographie mit satirischen Zügen, die bestimmte Missstände in der Gesellschaft thematisiert. Sie beginnt oft mit einer Desillusionierung des Helden, der die Schlechtigkeit der Welt erst hier erkennt. Er begibt sich, sei es freiwillig, sei es unfreiwillig, auf Reisen. Die dabei erlebten Abenteuer sind episodenhaft, d. h., sie hängen nicht voneinander ab und können beliebig erweitert werden, was bei Übersetzungen oft der Fall war. Das Ende ist meist eine „Bekehrung“ des Schelms, nach der er zu einem geregelten Leben findet. Es besteht auch die Möglichkeit einer Flucht aus der Welt, also aus der Realität.
ellauri248.html on line 69: Vaikka mitä genreä tää nyt lopultakin oli?, krimi, mystery, action, whodunit, noir romance, jännitys vai kauhu, se oli jäänyt tv-pläjäyxen pohjana olleen kirjasarjan lukijoillekin epäselväxi, kuten rajusti heittelevät Goodreads-arvostelut näyttävät. Ilmeisesti kysymys on myös vähän siitä oliko tää "tyttöjen" vaiko "poikien".
ellauri248.html on line 118: I loved this book to pieces, even though I could not shake off the overwhelming feeling of sadness and hollowness after finishing it. I loved it despite (or maybe because?) of the frustrating incompleteness of some plot lines, the frequent lack of resolution, and the unfulfillment of my wishes for the characters and events. [noir romance]
ellauri248.html on line 130: There's a touch of love in this book, just a touch, not enough to be called romance. No descriptive sex. No sweet-nothings. Nothing like that. And yet, it still fucking broke my heart. [noir romance]
ellauri248.html on line 131: And I was honestly on the verge of tears after reading the ending and then reading friends' reviews of the second book in this series and discovering that we never get to hear more from Rob. [noir romance]
ellauri249.html on line 413: Geok Tepe (Turkmen: Гөкдепе, romanized: Gökdepe, "Blue Hills") is a city in and the administrative center of Gökdepe District, Ahal province, Turkmenistan, east of the Caspian See. Eventually, the defenders, and the 40,000 civilians inside the fort, fled across the desert, pursued by General Skobelev's cavalry. Around 8,000 Turkmen soldiers and civilians died while fleeing, adding to 6,500 who had died in the fort. Russian casualties were 398 killed and 669 wounded. Typical numbers with technological supremacy.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 83: Programmatisch für das serapiontische Prinzip, das „wie Theodor sehr richtig bemerkte, eben nichts weiter heißen wollte, als daß die Serapionsbrüder übereingekommen, sich durchaus niemals mit schlechtem Machwerk zu quälen“, ist die Absage an jede Art von Nachahmungspoetik und jeden sogenannten Realismus. Nicht die Außenwelt soll durch die Dichtung abgebildet werden, sondern es gilt, „das Bild, das dem wahren Künstler im Innern aufgegangen“, durch „poetische Darstellung ins äußere Leben zu tragen“. Wie Serapion, der als weltfremder Eremit nur seinen Visionen folgte, soll auch der Dichter sich von der Einsamkeit als idealer Sphäre seines schöpferischen Geistes inspirieren lassen. Je mehr ihm die Welt zum bloßen Störfaktor wird, desto autonomer, genialer und serapiontischer sein Werk. Indem die fiktiven Erzähler der Novellensammlung über die serapiontische Qualität ihrer Texte diskutieren, wird die ästhetische Reflexion – ganz im Sinne romantischer Poetologie – selbst zum Bestandteil der Poesie. Verwirrend für die Interpreten E.T.A. Hoffmanns sind dabei die für ihn so charakteristischen visionär-phantastischen Projektionen, mit denen er die künstlerische Innenschau mit der alltäglichen Wirklichkeit verbindet und dabei eine typisch serapiontische Mischung aus Phantasie und Realität schafft, die für den Leser nur noch schwer zu entwirren ist.
ellauri254.html on line 107: Saksalaisen romantikon E. T. A. Hoffmannin teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa Vsemirnaja literatura -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat Lev Lunts, Nikolai Nikitin, Mihail Slonimski, Ilja Gruzdev, Konstantin Fedin, Vsevolod Ivanov, Mihail Zoštšenko, Veniamin Kaverin, Jelizaveta Polonskaja ja Nikolai Tihonov sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa Maksim Gorki ja Viktor Šklovski.
ellauri254.html on line 120: Boris Pilnjak (ven. Бори́с Пильня́к, oik. Boris Andrejevitš Vogau ven. Бори́с Андре́евич Вога́у; 11. lokakuuta (J: 29. syyskuuta) 1894 Možaisk, Venäjä – 21. huhtikuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen kirjailija. Hän toimi myös Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtajana mutta menetti virkansa ideologisesti arveluttavina pidettyjen kirjoitustensa takia. Pilnjak käsitteli kommunistisen puolueen toimintatapoja hyvin epäluuloiseen sävyyn, ja hänen kirjansa joutuivat siksi usein ankaran sensuurin kohteeksi. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt taiteellisten kompromissien tekemisestä. Pilnjakin tunnetuimpia teoksia ovat Alaston vuosi, Mahogani ja Volga vpadet v Kaspiskoje more (suom. Volga virtaa Kaspianmereen), jotka käsittelevät vallankumouksen ja sitä seuraavan ajan Venäjää. Hänen tunnettujen töidensä joukkoon lukeutuu myös Okei: Amerikanski roman, joka kertoo hänen vuonna 1931 tekemästään matkasta Yhdysvaltoihin ja esittelee sikäläistä elämänmenoa pitkälti kielteiseen sävyyn.
ellauri254.html on line 506: When Klages (at 23) moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him (12 yrs), and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature, and squeaky clean. During his years in Schwabing, Klages also became romantically involved with novelist Franziska zu Reventlow, which was further alluded to in her 1913 roman à clef Herrn Dames Aufzeichnungen. Both Stefan George and Alfred Schuler, with whom Klages closely associated, were openly homosexual men. Whilst some of Klages' outward statements on homosexuality may be seen as harsh, he maintained an intimate personal and not just academic admiration for Schuler all throughout his life. Kaikki käy, kuhan paikat pysyy kemiallisen puhtaana. Kemia ei tunne likaa.
ellauri254.html on line 671: Neuvostoliittolaisten virkamiesten kanssa käytyjen pitkien neuvotteluiden jälkeen Trotskin oli lähdettävä Norjasta Meksikoon. Meksikon presidentti Lázaro Cárdenas otti Trotskin vastaan Tampicon satamakaupungissa, jossa hänelle oli järjestetty erikoisjuna Méxicoon. Meksikossa Trotski asui ensin taidemaalari Diego Riveran luona ja koki lyhyen romanssin Frida Kahlon kanssa. Maanpakoaikanaan hän jatkoi ahkeraa kirjoittamistyötään suomien Neuvostoliiton tilaa ja Stalinin toimia ja nimitti Neuvostoliittoa ”byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi”.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri254.html on line 1065: Luullakseni siihen tarvitaan realismin ja romantiikan yhdistämistä. Ei realisti eikä romantikko, vaan sekä realisti että romantikko kuin kaksi eri persoonaa yhdessä olennossa.
ellauri254.html on line 1067: Fedin ko-ko-ko-ko-kommentoi: Nuo sanat kahden alkuperusteen, realismin ja romantismin, yhdistämisestä kuulostivat minusta kaiken sen arviolta, mitä neuvostokirjailijat olivat saaneet kuluneina vuosina aikaan, johtopäätökseltä Venäjän kirjallisuustoimintaa koskeneista loputtomista mietiskelyistä. Minusta tuntui, että noiden alkuperusteiden yhdistäminen luonnehtii parhaiten Gorkia itseään, hänen unelmoimansa kansamme suuren tulevaisuuden romanttisuutta ja tuon tulevaisuuden rakentamisen reaalisuutta. Se on sosialistinen realismi pähkinänkuoressa. Reaalisosialismista muodostui sitten kova kuori siihen pähkinään.
ellauri256.html on line 384: However, after Mayakovsky shot himself in the heart at the height of his fame, their romance turned into a tragic legend, and Brik was practically declared the poet's killer. Especially after she released their correspondence: there were hundreds of letters with declarations of love from Mayakovsky and terse answers and requests to send money from Lilya.
ellauri257.html on line 99: Taras Bulba ( venäjäksi : «Тарас Бульба» ; Tarás Búl'ba ) on Nikolai Gogolin (1809-1852) romanttinen historiallinen novelli , joka sijoittuu 1600-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Siinä on iäkäs Zaporožian kasakka Taras Bulba ja hänen poikansa Andriy ja Ostap. Pojat opiskelevat Kiovan akatemiassa ja palaavat sitten kotiin, minkä jälkeen kolme miestä lähtivät matkalle Zaporizhian Sichiin (Zaporizshin kasakkojen päämaja, joka sijaitsee Etelä- Ukrainassa ), missä he liittyvät muihin kasakoihin ja lähtevät sotaan Puolaa vastaan.
ellauri257.html on line 512: She and Singer met in the Catskills, at a farm village named Mountaindale. Although in the manuscript, Alma is elusive about dates, it is known that the encounter took place in 1937. The two were refugees of what Singer’s older brother, Israel Joshua, by then already the successful novelist I.J. Singer, would soon describe as “a world that is no more.” And the two were married to other spouses. Alma and her husband, Walter Wasserman, along with their two children, Klaus and Inga, had escaped from Germany the previous year and come to America, settling in the Inwood section of Manhattan. As for Isaac — as Alma always called him — he arrived in 1935. She portrays their encounters as romantic, although she appears to have been perfectly aware of his reputation.
ellauri258.html on line 535: Serbokroatiaksi, bosniaksi, makedoniaksi, bulgariaksi ja romaniaksi baba tarkoittaa " isoäitiä " tai "vanhaa naista". Nykypäivän puolaksi ja venäjäksi baba on halventava synonyymi 'naiselle', erityisesti sellaiselle, joka on vanha, likainen tai typerä.
ellauri260.html on line 91: Personalistit alkoi hälistä romantiikan jälkeisenä aikana. Impersonalistiset filosofiat hallitsivat valaistumista ja romantiikkaa panteismin ja idealismin rationalististen ja romanttisten muotojen muodossa Spinozasta Hegeliin. Tämän reaktion avainhenkilöitä olivat Friedrich Heinrich Jacobi (1743–1819), niin sanotun Pantheismusstreitin alullepanija 1780-luvulla, ja F. W. J. Schelling (1775–1854), joka myöhemmässä työssään hylkäsi varhaisten idealististen järjestelmiensä persoonattomat kannat.
ellauri260.html on line 109: Jeesuxen hyvää orjuutta vastaan hyökätään sekä oikealta että vasemmalta, onhan se keskustalaisuutta. Nouseva personalistinen filosofia kuitenkin hylkäsi persoonattomuuden paitsi idealistisen tai materialistisen determinismin ja kollektivismin muodossa, myös radikaalin individualismin muodossa, joka oli yhtä lailla modernin rationalismin ja romantiikan tuote ja joka esimerkiksi tiettyjen liberalismin ja anarkismin muotojen kautta oli ominaista myös yhdeksännelletoista vuosisadalle. Alusta alkaen personalismi julisti omalla tavallaan solidaarisuuden ja keskinäisen suhteen yhteisöllisiä arvoja. Vaatiessaan loukkaamatonta ihmisarvoa personalistit vastustivat utilitarismia, joka tekisi yhdestä ihmisestä vain "hyödyllisen" toiselle. Sosiaalisuus on kunnossa kunhan se tapahtuu seurakunnassa.
ellauri260.html on line 233: Lassalle kuoli kaxintaistelussa, johon se haastoi erään Helenen isän joka ei halunnut päästää Lassallea naimisiin Helenen kanssa. Helenen isä antoi homman romanialaiselle pajarille, dem rumänischen Bojaren Janko von Racowitza (Iancu Racoviţă), ein Mitglied des Corps Neoborussia-Berlin. Pajari harjoitteli ampumista aamupäivällä ja ampui sitten Lassallea kruununkalleuxiin. Siihen päättyi vallankumouxellisen tie. Wenige Wochen vor seinem Tod hatte Lassalle bereits Bilanz gezogen:
ellauri260.html on line 423: Vitun Schiller saattoikin ylistää Rousseauta "mieheksi, joka teki kristityistä miehiä eikä piipunrasseja". Siitä alkoi romantiikka joka johti sitten nationalismin ja maailmansotien kautta nazismiin. Tähän lamaantuneeseen etuhalkioon tarvitaan nyt idealistista postivismia. Sosialismista ei tässä ole mihinkään, koska se on materialistista eikä ota huomioon henkimaailman tarpeita. Sillä ei ole aavistustakaan itsenäisten yrittäjätiimien muodostamisesta. Se ei siedä vahvaa keskiluokkaa, vaan näkee siinä vain kokoelman niin monia ahneita yksilöitä, joilla ei ole erityistä historiaa eikä erityisiä tehtäviä. Se luulee että määrä voittaa laadun. Ehei! Se on välinpitämätön kaikelle, mikä on yksilöllistä, suoraa, alkuperäistä. Näin palaamme aina siihen vakaumukseen, että todellinen tasa-arvo voidaan löytää vain hengellisistä konteksteista ja että ajatus naturalistisesta tasa-arvosta on suorastaan ristiriitainen, p ja ei-p tyyppinen.
ellauri262.html on line 299: Tolkienin teoksissa näkyy hänen nihkeä suhtautumisensa tekniikkaan ja rakkautensa vanhaa, romantisoitua brittiläistä maaseutua kohtaan. Kirjailijan teoksissa on myös toistuvasti esillä kuolemaan ja kaiken loppumiseen viittaavia teemoja. Tolkien oli harras katolilainen. Hän on sanonut kristillisten teemojen olevan vahvasti upotettuina hänen teostensa tarinaan ja symboliikkaan. Nää taitaa kaikki nää fantasiakuikelot olla enemp vähemp kristillisdemokraatteja! KJ Rowlingsia myöden.
ellauri262.html on line 317: Commentators have remarked on the apparent lack of sexuality in The Lord of the Rings; the feminist and queer theory scholar Valerie Rohy notes the female novelist A. S. Byatt's remark that "part of the reason I read Tolkien when I'm ill is that there is an almost total absence of sexuality in his world, which is restful"; the Tolkien scholar Tom Shippey wrote that "there is not enough awareness of sexuality" in the work; and the novelist and critic Adam Mars-Jones stated that "above all, sexuality [is] what is absent from the [work's] vision". Rohy comments that it is easy to see why they might say this; in the epic tradition, Tolkien "abandons courtship when battle looms, apparently sublimating sexuality to the greater quest". She accepts that there are three romances leading to weddings in the tale, those of Aragorn and Arwen, Éowyn and Faramir, and Sam and Rosie, but points out that their love stories are mainly external to the main narrative about the Ring, and that their beginnings are basically not shown: they simply appear as marriages.
ellauri262.html on line 403: The academic critic Q. D. Leavis criticises Sayers in more specific terms in a review of Gaudy Night and Busman's Honeymoon, published in the critical journal Scrutiny, saying her fiction is "popular and romantic while pretending to realism." Leavis argues that Sayers presents academic life as "sound and sincere because it is scholarly," a place of "invulnerable standards of taste charging the charmed atmosphere". But, Leavis says, this is unrealistic: "If such a world ever existed, and I should be surprised to hear as much, it does no longer, and to give substance to a lie or to perpetuate a dead myth is to do no one any service really." Leavis comments that "only best-seller novelists could have such illusions about human nature."
ellauri262.html on line 425: In 1920 Sayers entered into a passionate though unconsummated romance with Jewish Russian émigré and Imagist poet John Cournos, who moved in London literary circles with Ezra Pound and his contemporaries. Sayers did not consummate her relationship with him unmarried, due to her religious beliefs. Cournos disdained monogamy and marriage, did not want children and was dedicated to free love.[53] He also considered crime writing, which Sayers had started, to be low brow, though he assisted her with aspects of publication.[54] Within two years their relationship had broken up when he insisted on consummation with birth control. Returning to New York, he soon married a crime writer who had two children. This left Sayers embittered that he had not held to his own principles, feeling that he had been testing her, pushing her to sacrifice her own beliefs in submission to his own. He later confessed that he would have happily married Sayers if she had submitted to his sexual demands. After a period of heated correspondence, they concluded with more amicable missives after she met her future husband.
ellauri263.html on line 715: The word compersion is loosely defined as the opposite of jealousy. Instead of feeling upset or threatened when your partner romantically or sexually interacts with another person, you feel a sense of happiness for them. It is curious that Darwin did not come up with this idea, it's great.
ellauri263.html on line 778: We found a lot of ways to support our intellectual belief in compersion with actual psychological rewards. For example, I'd help my partner get matches on Tinder and give him tips on cute bars to take them, and after the dates, he'd tell me how they went and give me a ton of love and affirmation whenever I pouted over him having a good time. Meanwhile, he played wingman with me when I wanted to meet up with a potential flame at a party or concert, and I always made sure to come home to him and share the sexy things I'd done with the new guy and what things I wanted to migrate into our own sex life. In this way, we began to be able to associate positive experiences together (showering each other with affection and affirming the strength of our relationship) with the aftermath of one of us having fun with someone else. When it became clear that these extradyadic encounters only brought us closer, it became easier and easier for us to feel earnest joy for the other person's romantic successes.
ellauri264.html on line 109: Än en gång kom tåget upp ur underjorden och körde fram ovan Brooklyns bakgårdar och oansenliga hus, små steniga trädgårdar och gatlampor som bara fördjupade det dystra dunklet. Människor av olika etnisk ursprung bodde hår, och här växte deras barn upp. Det var judar, italienar, polacker och irlandare, det var svarta och gula. Kulturer flämtade och dog i de här husen. Här växte barn upp utan något arv. Deras andliga fäder var stereotypa filmstjärnor från Hollywood, deras litteratur var dråpromaner och sensationstidningar.
ellauri266.html on line 155: Epileptinen Sari Karalahti (Virpi Hämeen-Anttila) on antanut izelleen luvan pihkaantua Aslania ainakin ääneltään (Liam Neeson) muistuttavaan prof. Mikko Gromaniin. Paizi ettei se ole kuin kirppuinen dosentti. Pitkäköhän sillä on jäykkänä? Jäykistyyköhän sillä edes enää? Jonkun suuremman kiihkeätä ezintää.
ellauri266.html on line 446: La Planète des singes est un roman de science-fiction publié en janvier 1963 par l´écrivain français Pierre Boulle. Succès commercial, il est rapidement traduit dans de nombreuses langues.
ellauri266.html on line 447: Le roman raconte l’histoire de trois hommes qui explorent une planète lointaine très-similaire à la Terre, où les grands singes sont les espèces dominantes et intelligentes, alors que l´humanité est réduite à l’état animal. Le narrateur, Ulysse Mérou, est capturé par les singes et se retrouve enfermé dans un laboratoire. Prouvant son intelligence aux singes, il aide ensuite les scientifiques simiens à découvrir les origines de leur civilisation.
ellauri266.html on line 449: Satire de l´humanité, de la science et de la guerre, l´ouvrage aborde également les thèmes de l´instinct, de l´évolutionnisme et de la société humaine. La Planète des singes est l´un des romans les plus célèbres de Pierre Boulle et fait l’objet de plusieurs adaptations cinématographiques internationales. L´auteur est même contacté par les producteurs pour rédiger le scénario d´un des films.
ellauri266.html on line 484: Durant le voyage, Ulysse constate que son fils Sirius parle, et Nova apprend aussi à parler. Arrivés sur Terre, sept cent ans après le départ des explorateurs, Ulysse et sa famille aperçoivent la tour Eiffel et se posent à Orly. Heureux d´être de retour chez lui, Ulysse se précipite hors du vaisseau. Une personne vient les accueillir. Le narrateur constate avec stupeur que c´est un gorille. Pour clore le roman, la narration retourne vers Jinn et Phyllis, le couple en voyage spatial. Le lecteur découvre alors qu´eux aussi sont des chimpanzés et que l´homme évolué a certainement disparu de la galaxie.
ellauri266.html on line 486: Pierre Boulle considère son roman comme n´étant pas de la science-fiction. Pour lui, ses « singes ne sont pas des monstres, ils ressemblent aux hommes comme des frères ». La science-fiction n´est qu´un prétexte pour aborder d´autres thématiques comme les relations entre les hommes et les singes. La sophistication, qui est pourtant inhérente au genre, est en effet peu présente dans le récit. Rod Serling créateur de la série télévisée de science-fiction La Quatrième dimension (1959-1964) et premier adaptateur du roman pour le cinéma confirme en 1972 que Boulle « n´a pas la dextérité d´un écrivain de science-fiction ». Serling écrit que le livre de Boulle est « une longue allégorie sur la morale plus qu’un monument de science-fiction. Cependant, il contient dans sa structure une phénoménale idée de science-fiction ».
ellauri266.html on line 488: L´évolution artificielle des singes et la déchéance des hommes sont quant à elles révélées au chapitre huit de la troisième partie: « Il [un singe] était chez moi depuis des années et me servait fidèlement. Peu à peu, il a changé. Il s´est mis à sortir le soir, à assister à des réunions. Il a appris à parler. Il a refusé tout travail. Il y a un mois, il m´a ordonné de faire la cuisine et la vaisselle. [...] Une paresse cérébrale s´est emparée de nous [les hommes]. Plus de livres ; les romans policiers sont même devenus une fatigue intellectuelle trop grande. [...] Pendant ce temps, les singes méditent en silence. Leur cerveau se développe dans la réflexion solitaire... et ils parlent. ». Boulle dans ce passage ne présente pas la capitulation physique de l’homme devant plus fort que lui mais la capitulation de l’homme vis-à-vis de lui-même.
ellauri266.html on line 492: Le roman semble se faire l’écho des débats des années 1960 autour du miracle économique japonais, notamment à travers les discussions entre Ulysse et ses interlocuteurs singes pour savoir si l’évolution des singes s’est faite par imitation ou par génie créatif. À l´époque, les économistes occidentaux se posent les mêmes questions au sujet du Japon. Le déclin de l´humanité peut, lui, faire écho à la décolonisation de l´empire français lors de ces mêmes années. Le combat que mènent Zira et Cornélius pour reconnaître des droits aux humains semble être un écho du mouvement des droits civique contre la ségrégation raciale. À l´instar de Rosa Parks qui refuse de céder sa plac
ellauri266.html on line 496: Pierre Boulle ne pensait initialement pas que son roman deviendrait un film. Il lui « semblait difficile de ne pas en faire un film ridicule ».
ellauri266.html on line 497: Pourtant, l´histoire intrigue Jacobs, qui achète immédiatement les droits d´adaptation pour le cinéma même s´il considère que le roman n´a pas une nature intrinsèquement cinématographique.
ellauri269.html on line 346: The Wagner Group (Russian: Группа Вагнера, romanized: Gruppa Vagnera), also known as PMC Wagner (Russian: ЧВК[a] «Вагнер», romanized: ChVK «Vagner»; lit. 'Wagner Private Military Company'), is a Russian privately owned paramilitary organization. It is variously described as a private military company (PMC), a network of mercenaries, or a de facto private army of Russian President Vladimir Putin, depending how hawkish you are. The group operates beyond the law in Russia, where private military contractors are officially forbidden. While the Wagner Group itself is not ideologically driven, various elements of Wagner have been linked to neo-Nazis and far-right extremists, now fighting the Ukrainian neo-Nazis and far-right extremists in a war which is just unjust.
ellauri271.html on line 125: Elikkä tässä ollaan oikeastaan käytännössä levittämässä izekästä isorokkoa?! Jotain geeniloista? Koko tämä vaivannäkö, runous ja romantiikka vain senkö takia? Voi vittu, ei paremmin voi sanoa!
ellauri271.html on line 134: Joku Sari Leukkunen (n.h.) louskutti leukoja Zhivagosta Kiiltomadossa 2005, USAn Irakin ryöstöretken aikana, ennen 2008 pörssiromahdusta. Kirja oli ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa uudestaan 2005. Kääntäjä(t): Juhani Konkka Kesäklassikko: Tohtori Živago ja venäläisen älymystön tie. Sari Leukkunen | 31.8.2005
Boris Pasternak (1890–1960), eräs suurimmista venäläisistä runoilijoista, tunnetaan lännessä ennen muuta Tohtori Živagon kirjoittajana. Tämä eeppinen rakkaus- ja aateromaani salakuljetettiin Neuvostoliitosta Italiaan, julkaistiin siellä vuonna 1957 ja käännettiin pian lukuisille kielille. Romaanista tuli lännessä menestys: siinä oli selkeä juoni, joka taipui myös elokuvaksi; se oli helppo tulkita romanttiseksi rakkaustarinaksi, jossa oli surullinen loppu. Elokuvassa hehkutettiin (Suomessa Kolilla kuvattuja) Siperian lumikinoksia ja ulvovia susia, karvahattuisia runoilijoita, kynttilöitä ja kauniita naisia. Pasternakista tuli lännessä tunnettu toisinajattelija ja romanttisen slaavilaisuuden inkarnaatio.
ellauri272.html on line 57: Zane Grey, alkuaan Pearl Zane Gray, (31. tammikuuta 1872 Zanesville, Ohio – 23. lokakuuta, 1939 Altadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen hammaslääkäri, baseball-pelaaja ja viihdekirjailija, joka tunnetaan Suomessa parhaiten villiin länteen sijoittuvista seikkailukirjoistaan. Zane Grey loi suurelta osaltaan romantisoidun kuvan rosoisesta Villistä lännestä kirjoittamassaan 56 lännenkirjassaan. Grey oli 1920-luvun myydyin kirjailija Yhdysvalloissa. Mä luulin pienenä että Zane oli nainen. No se oli kyllä Helmi-niminen hammaslääkäri, joten virhe oli ymmärrettävä.
ellauri272.html on line 83: A second study in 2014 was conducted to examine the health of women who had read the series, compared with a control group that had never read any part of the novels. The results showed a correlation between having read at least the first book and exhibiting signs of an eating disorder, having romantic partners that were emotionally abusive and/or engaged in stalking behavior, engaging in binge drinking in the last month, and having 5 or more sexual partners under age 14. The authors could not conclude whether women already experiencing these "problems" were drawn to the series, or if the series influenced these behaviors to occur after reading.
ellauri272.html on line 554: Fifty Shades Freed on brittiläisen kirjailijan EL Jamesin eroottisen romanssin Fifty Shades Trilogy kolmas ja viimeinen osa. Hyväksyttyään yrittäjäjohtaja Christian Greyn naintiehdotuksen Fifty Shades Darker -elokuvassa Anastasia Steelen on sopeuduttava paitsi avioelämään myös uuden aviomiehensä varakkaaseen elämäntapaan, Amex Platinum luottokorttiin ja hallitsevaan luontoon. Tää on tosi samantapaista kuin himoshoppaaja, paizi himoshoppaajassa Kinsella on domina. Huisin samanlainen juoni on myös Avarassa luonnossa: eläimet Pohjois-Atlantin armoilla. Puolison valintaa, pesän ezintää, poikimista, poikasten hoitoa, koko ajan riskipeliä oman ja poikasten hengen uhalla aggressiivisten koiraiden ehdoilla. Pokkaripainos julkaistiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2012. Silloin oltiin Seijan synttäriä viettämässä Kiinassa. Se oli Pezkun pedon vuosi, mulla olis ollut 60v juhlat mutne peruuntuivat. 70-vuotisjuhlatkin oli sitten aika paskat, varsinkin lahjat. Krimin Anscluss tapahtui 2014.
ellauri272.html on line 738: … kun vuosi 2023 ja matujen pidätys maamme rajalla kiihtyy ja olet silti tulossa Suomesta, meillä on pieni palvelus kysyttävämme. Uusi vuosi merkitsee uusia mahdollisuuksia, ja toivomme tämän vuoden tuovan jotain kaivattua vakautta ja edistystä. Tapahtuipa mitä tahansa, Guardian on paikalla ja käsi ojossa kuin Isoa Numeroa kauppaava romani. Moooiii! Ajat ovat vaikeita, ja tiedämme, etteivät kaikki pysty maksamaan uutisista. Mutta koska olemme lukijoiden rahoittamia, luotamme jatkuvaan anteliaisuuteen niiltä, joilla on siihen varaa. Tämä tärkeä tuki tarkoittaa, että miljoonat länkkärit voivat edelleen lukea luotettavia raportteja maailmaamme muovautuvista tapahtumista. Sijoitatko Guardiaan tänä vuonna? Sijoitus on tuottava! Luotathan?
ellauri275.html on line 448: The period of publication was sandwiched between the Victorian era, with its strict classicism, and Modernism, with its strident rejection of pure aestheticism. The common features of the poems in these publications were romanticism, sentimentality, and hedonism. Later critics have attempted to revise the definition of the term as a description of poetic style, thereby including some new names or excluding some old ones. W. H. Davies, a contemporary, is sometimes included within the grouping, although his "innocent style" differs markedly from that of the others.
ellauri275.html on line 451: Prince Alexander Chavchavadze (Georgian: ალექსანდრე ჭავჭავაძე, Russian: Александр Чавчавадзе; 1786 – November 6, 1846) was a Georgian poet, public benefactor and military figure. Regarded as the "father of Georgian romanticism", he was a pre-eminent Georgian aristocrat and a talented general in the Imperial Russian service.
ellauri275.html on line 462: After 1832, his perception of the national problems became different. The poet unambiguously pointed out those positive results which had been brought about by the Russian annexation, though the liberation of his native land remained to be his most cherished dream. Later, his poetry became less romantic, even sentimental, but he never abandoned his optimistic streak that makes his writings so different from those of his predecessors. Some of the most original of his late poems are, Oh, my dream, why have you appealed to me again (ეჰა, ჩემო ოცნებავ, კვლავ რად წარმომედგინე), and The Ploughman (გუთნის დედა) written in the 1840s. The former, a rather sad poem, surprisingly ends with hope for the future in contemplation of the poet. The latter combines Chavchavadze's elegy for his past years of youth with calm humorous farewell to lost sex-life and potency. Composer Tamara Antonovna Shaverzashvili used Chavchavadze’s text for her song “My Sadness.”
ellauri275.html on line 692: Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan Aleksei Kapleriin. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan ja sen jälkeen Vorkutan teollisuuskaupunkiin nykyiseen Komin tasavaltaan lähelle napapiiriä. 17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947. Allilujevan seuraava puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Tämäkin liitto purkautui myöhemmin. Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.
ellauri275.html on line 709:
ellauri276.html on line 156: Tunnettu ja suosittu on Grekovin runoihin perustuva romanssi "Treffi" (musiikki P. Bulakhov ), P. I. Tšaikovski kirjoitti teoksensa runoihinsa ("Emme kävele kauan ...", "Katso: siellä on pilvi ...", "Odota hetki" ), A. Aljabjev ("En koske mykkä suruun..."), A. Varlamov ("Tähti"), A. Dargomyzhsky ("Olemme helvetissä...", "Peltojen kukat"), A. Gurilev ("Syksypäivä"," Kyynel"," Sydän"," Serenadi", "Merimiehen laulu "), S. Donaurov ("Juon terveydellesi ...", "Tapasimme joskus yöllä ..."), M. P. Mussorgsky ("Missä sinä, tähti ..."), sekä P. P. Bulakhov ("Unettomuus").
ellauri276.html on line 158: Kirjoitti vaudevilleä. Hänen esseensä "Toinen romanssi korkealla tiellä tai mitä olla, jota ei voida välttää" esitettiin Moskovan Bolshoi-teatterin lavalla 22. tammikuuta 1832.
ellauri276.html on line 443: Kavanaghin ensimmäinen kokoelma, Plowman and Other Poems, julkaistiin vuonna 1936. Se on tunnettu realistisesta kuvauksestaan Irlannin maalaiselämästä, ilman romanttisia tunteita, joita usein nähtiin tuolloin maalaisrunoissa, piirre, jota hän inhosi. Macmillanin uusista runoilijoista kertovassa sarjassaan julkaissut kirja ilmaisi sitoutumisen puhekieleen ja oikeiden ihmisten iänikuiseen elämään, mikä teki hänestä epäsuositun kirjallisuuden keskuudessa.
ellauri276.html on line 476: Vuonna 1942 hän julkaisi pitkän runonsa Suuri nälkä, joka kuvaa hänen tuntemansa maaseutuelämän puutteita ja vaikeuksia. Vaikka tuolloin huhuttiin, että Garda Síochána takavarikoi Horizonin, kirjallisuuslehden, jossa se julkaistiin, kopiot, Kavanagh kiisti tämän tapahtuneen ja sanoi myöhemmin, että kaksi Gardía vain vieraili hänen kotonaan (luultavasti erityisvaltuuksia koskevan lain mukaisen Horizon- tutkimuksen yhteydessä). Yksittäisen talonpojan näkökulmasta historiallisen nälänhädän ja emotionaalisen epätoivon taustalla kirjoitettu runo on kriitikoiden mielestä usein Kavanaghin hienoin teos. Se pyrki vastustamaan irlantilaisen kirjallisen laitoksen sakarimaista romantisointia sen näkemyksessä talonpoikien elämästä. Richard Murphy The New York Times Book Review -lehdessä kuvaili sitä "suureksi teokseksi" ja Robin Skelton Poetryssa ylisti sitä "näkemykseksi myyttisestä intensiivisyydestä".
ellauri276.html on line 820: Gordon Bottomley (20. helmikuuta 1874 – 25. elokuuta 1948) oli georgialais-englantilainen runoilija, joka tunnettiin erityisesti runodraamistaan. Hän oli osittain vammainen tuberkuloosisairauden vuoksi. Hänen päävaikuttajansa olivat myöhemmät viktoriaaniset romanttiset runoilijat, esirafaeliitit ja William Morris.
ellauri276.html on line 826: Bottomley aloitti runouden kirjoittamisen 1890-luvulla ja sai vaikutteita romanttisista runoilijoista ja vielä enemmän sellaisista myöhemmistä henkilöistä, kuten Rossetti ja Algernon Swinburne. Bottomley sisälsi ystäviinsä monia kuuluisia kirjailijoita, runoilijoita ja taiteilijoita. Vaikka hän piti heihin yhteyttä pääasiassa kirjeitse, hän vieraili satunnaisesti Lontoossa ja otti kotiinsa myös vieraita, kuten Arthur Ransome ja Edward Thomas.
ellauri276.html on line 1298: "Bostonin avioliitto" oli historiallisesti kahden varakkaan naisen avoliitto, joka oli riippumaton miehen taloudellisesta tuesta. Sanan sanotaan olleen käytössä Uudessa Englannissa 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Jotkut näistä suhteista olivat luonteeltaan niin romanttisia, että niitä voitaisiin nyt pitää lesbosuhteina; muut eivät olleet. Termi Bostonin avioliitto yhdistettiin Henry Jamesin The Bostonians (1886) -romaaniin, joka käsitteli pitkää avoliittoa kahden naimattoman naisen, "uusien naisten" välillä, vaikka James itse ei koskaan käyttänyt termiä. Jamesin sisar Alice eli sellaisessa suhteessa Katherine Loringin kanssa ja oli hänen romaanin lähteittensä joukossa. Bostonin avioliitot olivat niin yleisiä Wellesley Collegessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, että termistä Wellesley-avioliitto tuli suosittu kuvaus. 1800-luvun lopulla Wellesleyn 53 naisen tiedekunnasta vain yksi nainen oli perinteisesti naimisissa miehen kanssa; useimmat muut asuivat naispuolisen seuralaisen kanssa. Yksi tunnetuimmista pareista oli Katharine Lee Bates ja Katharine Ellis Coman. Bates oli runouden professori ja " America The Beautiful " renkutuxen kirjoittaja.
ellauri277.html on line 138: Gibran piti ensimmäisen taidenäyttelynsä piirustuksistaan tammikuussa 1904 Bostonissa Dayn studiossa. Tämän näyttelyn aikana Gibran tapasi Mary Haskellin, yhdeksän vuotta häntä vanhemman tyttökoulun rehtorin kaupungissa. Kaksikko solmi ystävyyden, joka kesti Gibranin loppuelämän. Haskell käytti suuria summia Gibranin tukemiseen ja toimitti myös kaikkia hänen englanninkielisiä kirjoituksiaan. Heidän romanttisen suhteensa luonne jää epäselväksi, vaikka jotkut elämäkerran kirjoittajat väittävät, että he olivat rakastavaisia mutta eivät koskaan menneet naimisiin, koska Haskellin perhe vastusti. Alusvaatteista saadut todisteet viittaavat siihen, että heidän suhteensa ei koskaan toteutunut fyysisesti. Gibran ja Haskell olivat lyhyesti kihloissa vuosien 1910 ja 1911 välillä. Joseph P. Ghougassianin mukaan Gibran oli kosinut häntä koska "ei tiennyt kuinka muuten maksaa takaisin kiitokseksi neiti Haskellille", mutta Haskell keskeytti yhdynnän tehden "hänelle selväksi, että hän piti hänen ystävyydestään ennen kuin raskasta sidettä mamuavioliitossa." Haskell meni myöhemmin naimisiin Jacob Florance Minisin kanssa vuonna 1926, samalla kun hän pysyi Gibranin läheisenä ystävänä, suojelijana ja hyväntekijänä ja käytti Jacobin vaikutusvaltaa Kallen uran edistämiseen.
ellauri277.html on line 217: Khalil senior seems to have been a violent drinker and a gambler; rather than tend to his walnuts he went to be a collector of taxes for the village headman, a job that was not considered reputable. In 1891 he was convicted of some fiscal irregularity, and his property was confiscated. Gibran later described his father to his women friends as a descendant of cavaliers, a romantic figure, who got into trouble with the law for refusing to compromise with corrupt village authorities. BUAHAHAHA.
ellauri278.html on line 545: Suunnitelman varsinainen toimeenpano käynnistyi 22. kesäkuuta 1941 kello 4.45 noin 3,5 miljoonan saksalaisen, italialaisen ja romanialaisen sotilaan, yli 3 300 panssarivaunun ja 2 500 lentokoneen voimin. Tätä ennen oli jo miinoitettu yhdessä Suomen merivoimien kanssa merialue Suomenlahdella 17. kesäkuuta alkaen Viron SNT:n vesialueelle asti.
ellauri281.html on line 544: Suunnitelman varsinainen toimeenpano käynnistyi 22. kesäkuuta 1941 kello 4.45 noin 3,5 miljoonan saksalaisen, italialaisen ja romanialaisen sotilaan, yli 3 300 panssarivaunun ja 2 500 lentokoneen voimin. Tätä ennen oli jo miinoitettu yhdessä Suomen merivoimien kanssa merialue Suomenlahdella 17. kesäkuuta alkaen Viron SNT:n vesialueelle asti.
ellauri282.html on line 62: 2020-luvun muskelimasa Harjunpäätä ei ruumiit paljn paina, onhan noita tullut nähtyä muissa suorasoittosarjoissa. Se varmaan unohtaisi ellei sitä pantaisi joka jaxossa muistuttamaan kazojia ja vähän izeäänkin, että se on masis. Rahat ei riitä kalliin rivitalonpätkän lyhennyxiin, mutta rumaa purjevenettä ei kyllä myydä, ennen sitten vaikka kutistetaan kakarat ja pantataan koko Niskavuori. Hoblassa sinkku Abszess ei tahdo lapsia, se on tyytyväinen olemaan vain täti jolla on tukku nettiystäviä (vrt Kristina-täti). Romanttinen rakkaus ei säily hengissä lapsiperheessä, se on todennut. No ei vittu tietysti, romantiikka on sitä ettei ole varma saako pillua.
ellauri282.html on line 354: Toipuessaan leikkauksesta ja huomattuaan pikkuveitikan heikon tilan Íñigo koki hengellisen kääntymyksen ja havaitsi kutsun uskonnolliseen elämään. Hän koki autioitumista ja tyytymättömyyttä, kun romanttinen sankaruusunelma oli ohi, mutta pyhä unelma päättyi paljon iloa ja rauhaa, viis sankaruusuista.
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri282.html on line 570: Kyrpelä som titulerar sig själv som en köttätande heteroman säger att han röstade som han gjort tidigare år, han tycker att diskussionen kring taktikröstande varit överdriven.
ellauri282.html on line 573: Kimmo Kyrpelä borde ha kölhalats redan före valet och resterna spritts som foder till måsar och kräftor, tillsammans med alla likadana heteromaner. Det är inte för sent att göra det nu efteråt heller.
ellauri283.html on line 63: Boken utspelar sig i en fiktiv jämtländsk by kallad Svartvattnet, dit en kvinna från Stockholm flyttar med sin dotter för att arbeta som lärare i ett kollektiv som hennes pojkvän ingår i. Detta är en bok som behandlar såväl kärlek som grova mord. Ekman beskriver med sitt drivna och poetiska språk hur ett dubbelmord förblir ouppklarat, och hur detta påverkar de bosatta i och runt Svartvattnet. Romanen är en deckare som parallellt också utvecklas till en samhällsskildrande utvecklingsroman, med gott om såväl mytiska och intertextuella paralleller som symboliska och ironiska inslag. Boken ansågs som den bästa svenska deckaren genom tiderna. Boken dramatiserades 2023 av SVT i en dramaserie med samma namn, regisserad av Mikael Marcipan.
ellauri283.html on line 200: Tästä puuttuu vielä pulttiboisten kestosuosikit romanit ja saamelaiset sekä kenkäplankilla tuhritut Halva-neekerit. Niitä politiikkaan pyrkinyt wokempi James Potkukelkka pyyteli jo anteexi, mutta nazi Aake Kalliala pysyi kovana. Naiset ja homopetterit sentään ovat vieläkin luvallista riistaa.
ellauri284.html on line 422: "Mennyt aika, edelläkävijä, yksinäinen, joka toimii yksin, ilman yhteiskunnan etua. Sillä on yleensä jotain tekemistä jonkinlaisen koston kanssa; hän hoitaa koston itse, ei soita poliisille. Kuten Robin Hood. Se on viimeinen maskuliininen raja. Luulen, että romanttinen myytti, vaikka nykyään on vaikea ajatella mitään romanttista. Länsimaissa voit ajatella, Tsiisus, oli aika, jolloin ihminen oli yksin, hevosen selässä, siellä, missä ihminen ei ole vielä pilannut maata." (Eastwood, länsimaisten yksinäisten kuvaamisen filosofisesta viehätyksestä.)
ellauri285.html on line 779: The original rebuttal authors conclude this salvo by lamenting that the "unbridled romanticism" of which humanist psychology has been accused has not been replaced with a rigorous evidence-based psychology—as Seligman and Csikszentmihalyi promised in their founding manifesto of positive psychology—rather, the widespread acceptance of the critical positivity ratio shows that positive psychology has betrayed this promise, stating that "the sin is now romantic scientism rather than pure romanticism is not, in our view, a great advance."
ellauri288.html on line 171: Kielet esiintyvät valassa monikossa, eivätkä sattumalta. ”Suomi on monikielinen maa. Suomen ja ruotsin lisäksi emme voi unohtaa myöskään saamen ja romanin kieltä, eikä viroa, Venäjää, Somalia eikä arabiaa. Ihmisellä on oltava oikeus puhua äidinkieltään ilman, että häntä lyödään (niinkuin äiskä minua).” ”Kulttuureilla viittaan muun muassa erilaisiin yhteisöihin ja niiden tapoihin, kuten islamiin, näkövammaisiin tai seniorikulttuuriin. Laajasti ymmärrettynä kulttuurit tarkoittavat myös tiedettä ja taiteita, romaanitaidetta ja bisexuaalisuutta."
ellauri288.html on line 535: Tämä on syvällinen filosofinen teos romuttaa romanttisen kuvan sankarista, osoittaa hänet ihmisenä kaikki tunteet luonnostaan yksilön.
ellauri294.html on line 324: Teklan romanssi HV:n kertomana
ellauri294.html on line 326: Vähemmän kuuluisan Sir Uilliam Ramsayn ansiosta tutkijat ovat taipuvaisia pitämään Piven ja Teklan romanssia jonsei totena niin hyvin kexittynä. Näin se menee suunnileen:
ellauri297.html on line 621: Hän oli sosialisti, joka puolusti suffragette-liikettä, mutta käytti näytelmissään usein Schopenhauerin ja Nietzschen naisvihkon sanastoa ja kuvaili naista saalistuseläimenä, joka aikoi vangita urossaaliinsa. Hän väitti, että hän oli aina "puolustellut naisten älyllistä kapasiteettia", mutta kuitenkin antanut hedelmällisyyden voiman "äitinaiselle", samalla kun hän on varannut luovuuden "taiteilijamiehelle". Ja omassa elämässään hän halveksi seksuaalisuutta - hän ei onnistunut saamaan päätökseen omaa avioliittoaan - mutta vaali korkealentoista romantiikkaa harjoittaen tulista romanssia joidenkin päivän johtavien näyttelijöiden kanssa.
ellauri300.html on line 591: McLean was raised in the Catholic faith of his mother, Elizabeth McLean; his father, Donald McLean, was a Protestant. His father died when McLean was 15. McLean grew up in a physically abusive household, and was abused by both his parents and his sister. His second marriage was to Patrisha Shnier McLean, of Montreal, Canada, from 1987 to 2016. They have two children, Jackie and Wyatt, and two grandchildren, Rosa and Mya. In 2018, McLean confirmed his romantic relationship with model and reality star Paris Dylan, who is 48 years his junior. McLean sang a duet of his song "Vincent" with Ed Sheeran.
ellauri301.html on line 80: Henning Georg Mankell (efternamnet uttalas med betoning på första stavelsen), född 3 februari 1948 i Sankt Görans församling i Stockholm, död 5 oktober 2015 på Särö i Släps församling, Hallands län, var en svensk författare och dramatiker. Han var mest känd för sina deckarromaner med kriminalkommissarie Kurt Wallander i huvudrollen. Hans böcker har sålts i över 40 miljoner exemplar.
ellauri301.html on line 125: I Henning Mankells roman Den Vita Lejoninnan (utgiven 1993) spelar organisationen en avgörande roll i handlingen, som inleds med en översikt av orsakerna till Broederbonds grundande 1918 och dess grepp om Sydafrikas politik fram till 1990-talet. Tää Mankellin läpyskä löytyi Käpylän vaihtohyllystä. Halusin vaan zekata hinkuuko Wallenberg myös Mankelin kyhäämissä kirjoissa vai onko se vasta korona-ajan meemi.
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri308.html on line 271: Ville oli vaurastuneen kyläräätälin äiditön poika jonka lukuaineiden keskiarvo oli 9,2. Isä teki pankrotin ja kuoli. Wille oli koulupoikana hartaan uskonnollinen, rukoili paljon, kävi ahkerasti kirkossa ja kirjoitteli romanttisia runoja. Muun koulunuorison tavoin hän oli erittäin isänmaallinen, mikä näkyi muun muassa hänen kirjoittamissaan runoissa. Oton 1. vaimo Saima oli sitä 8v vanhempi. Lanko Einar Dahlström (myöh. Laaksovirta) oli kotoisin varakkaasta talosta Luhangasta. Syksyllä 1900 hän kirjautui Helsingin yliopistoon valiten pääaineikseen filosofian, estetiikan ja taidehistorian. Oton ja Saiman esikoistytär Aino syntyi heinäkuun lopulla 1901, mikä johti yliopisto-opintojen katkeamiseen. Siitä huolimatta, että Dalhströmit avustivat taloudellisesti nuorta paria, heidän toimeentulonsa ei ollut kehuttava. Aino-tytär kuoli vuonna 1903, jolloin isänmaallisen maaseudun puolustajan, Jumalaa pelkävään vanhasuomalaisen Kuusisen usko alkoi horjua ja sosialismi otti hänen elämässään uskonnon paikan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi lokakuussa 1905.
ellauri308.html on line 465: Stefan Żeromski ([ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] (kuuntele); 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri308.html on line 620: Jidan Romania juutalaiset Jidistä, romanialainen vastine sanalle yid.
ellauri308.html on line 718: Salo tai slanina (ukraina ja venäjä: сало, valkovenäläinen: сала, unkari: szalonna, puola: słonina, romania: slănină, tšekki ja slovakki: slanina, karpaattirusina: солонина/solonyna, liettuaa: lašianbo - Croatiniai: сланина/slanina) on itäeurooppalainen ruoka, joka koostuu kuivatuista sianrasvapaloista iholla tai ilman. Sauli Niinistö on kotoisin Salosta.
ellauri309.html on line 95: yli 225 romanssiromaania. Hän kirjoittaa nimillä JD Robb, Jill March ja
ellauri309.html on line 124: romanttisista pariskunnista, joilla on onnellinen loppu. esim. Fiona ja
ellauri309.html on line 133: yhtäläisyyksiä ja julkaisi vertailukelpoiset kohdat Internetiin. Daley oli entinen supertähti, jolla oli yli 200 miljoonaa romaania painettuina tapahtuman aikaan, ja Roberts oli romanssien "kuumin uusi kirjoittaja". Roberts
ellauri309.html on line 147: uusintapainosoikeudet 50 hänen aiemmin julkaistuun romanssiinsa. Vuonna
ellauri309.html on line 164: the Romance Novel -elokuvassa. Regis kutsuu siinä Robertsia "romanttisen
ellauri309.html on line 169: jotka olivat aikoinaan harvinaisuuksia romanssiromaanien genressä. Muttei
ellauri309.html on line 196: kritisoi voimakkaasti romanssikirjailijaa Cassie Edwardsia, joka oli
ellauri309.html on line 200: romantiikkagenressä tosi vaikeaa määritellä, koska apinoiden biljardissa on
ellauri309.html on line 750: Mitäs uutta tässäkään, samaa vanhaa akkaväen noituutta ja kiromantiaa. Raakelkin istui Laabanin kotijumalien päällä ilman kalsareita väittäen että maalarit oli talossa. ”Mielikuvitus ja lumo ovat selvästi jotain, mitä ihminen tarvitsee, jänniä voimia, jotka voivat viedä moneen suuntaan. Ne voivat myös olla vaarallisia, kuten kaikki voimat. Mutta ilman niitä elämä helposti latistuu.” Lumo rakentaa huonolaatuisia koteja ja Fantasia tekee pahaa kebaabia ja likilaskuisia pizzoja.
ellauri309.html on line 767: Im Smoking sah ihr Bruder Josh wirklich phantastisch aus! Altmodisch und romantisch. Die schwungvolle Musik lockte Tänzer zum Paaren. Auch Nicht -Alkoholisches wurde serviert. Lauras Verpflichtung als eine Templeton war es, mit alten Ziegen zu tanzen und plaudern. Sie duftete wie eine Frau. Ein Teil ihres Vaters (guess which) hoffte das sie noch schön brav auf Knien vor ihm wäre. Alle Lauras Freunde werden da sein, wenn dasselbe mit diesem Ridgeway nicht klappt.
ellauri309.html on line 774: Aber was! Ein Überraschungsfest! Margo hat Josh gepflückt, sogar die anorektishe Kate hat jemanden gekriegt mit dem romantischen Namen Byron de Witt. Sogar leitender Direktor von Templeton Kalifornien, no less.
ellauri309.html on line 908: name basis. Liebesromane sind eine boomende Industrie, bemannt von boomers wie
ellauri309.html on line 956: Lihaxikas Tommy joka piti kaikesta romanttisesta oli siittänyt Joshin tornihuoneen paxulla persialaismatolla. Tommy miten vuodet menivät niin nopeasti huokaa Susan nyt samalla tahmaisella matolla. Et ole vielä kovin ryppyinen lohdutti Tommy. Pienen jutustelun jälkeen kaadutaan taas tekemään lisää tahmaisia fläkkejä der Teppichiin.
ellauri309.html on line 974:
ellauri309.html on line 1033: kevytmielisiä yllätyksiä ja romanttinen komedia.
ellauri310.html on line 197: paavi Julius III :lla (Rooman piispa) huhuttiin romanttinen suhde teini-ikäisen
ellauri310.html on line 586: Was Thomas Wolfe and Maxwell Perkins' relationship in any way romantic? Though the movie at times edges on a near-romantic relationship between Wolfe and his editor Perkins, others have described the real Max Perkins as being more of a father figure to Wolfe. Indeed there was a special bond between the two men, as evidenced in Wolfe's letters to Perkins and Perkins' own remarks about Wolfe, calling their friendship "one of the greatest things in my life" (Publishers Weekly). Despite some speculation, there is little doubt that the two were just very, very very close friends.
ellauri313.html on line 128: Pako pohjoiseen näyttää natseja pakenevan saksattaren ja suomalaismiehen kiihkeän romanssin.
ellauri313.html on line 219: nuorten naisten määrä on suuri ja etsii parhaillaan romanttisia suhteita
ellauri313.html on line 291: leipominen, pitkiä romanttisia kävelyretkiä ja toisen puoliskon miellyttämistä.
ellauri313.html on line 307: huonoja." Liv Strömquistinkin mielestä romanttinen avioliitto on perseestä,
ellauri313.html on line 310: avioliiton olevan vain romanttista, meidän ei pitäisi liittää siihen
ellauri315.html on line 371: Musta sotnia (eskadroona, venäjäksi: Чёрная сотня, romanisoitu: Tšornaja sotnya), joka tunnetaan myös mustasatasina (venäjäksi: черносотенцы; chernosotentsy), oli taantumuksellinen, monarkistinen ja ultranationalistinen liike Venäjällä 1900-luvun alussa. Se oli Romanovin talon vankkumaton kannattaja ja vastusti kaikkea vetäytymistä hallitsevan monarkin itsevaltiudesta. Nimi syntyi keskiaikaisesta käsitteestä "mustat" eli tavalliset (ei-jaloiset) ihmiset, jotka on organisoituneet miliisiiksi.
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 615: Volhynia (kirjoitetaan myös Volynia) (/ v oʊ ˈ l ɪ n i ə / voh- LIN -ee - ə ; ukraina : Воли́нь , romanisoitu: Volýnʹ , puola: Wołyń , Yhýʽd̒: ннnn. : װאָלין, romantisoitu: Volin), on historiallinen alue Keski- ja Itä-EuroopassaKaakkois - Puolan , Lounais - Valko - Venäjän ja Länsi - Ukrainan välillä. Alueen rajoja ei ole määritelty selkeästi, mutta alue, joka edelleen kantaa nimeä, on Volynin alue Länsi-Ukrainassa. Volhynia on vaihtanut omistajaa useita kertoja historian aikana ja jaettu kilpailevien valtojen kesken. Se oli vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä. Puolan jakamisen yhteydessä tapahtuneen Venäjän liittämisen jälkeen koko Volhyniasta tuli osa Pale of Settlement -aluetta Venäjän valtakunnan lounaisrajalla, juutalaisten pihattoa. Tärkeitä kaupunkeja ovat Zhytomyr, Rivne, Lutsk, Zviahel ja Volodymyr. Eli ukrainanjuutalainen oli tämäkin sähläri, kuten diasteemainen viulunsoittaja katolla. Get off my property!
ellauri317.html on line 619: Kaplan oli kotona koulutettu ja lähti pian kotoa töihin hattumieheksi Odesaan. Hänestä tuli poliittinen vallankumouksellinen varhaisessa iässä ja hän liittyi sosialistiseen ryhmään, Socialist Revolutionaries (SRs). Vuonna 1906, kun hän oli 16-vuotias, Kaplan pidätettiin Kiovassa hänen osallistumisestaan terroristipommisuunnitelmaan. Hänet vangittiin, kun hänen ja hänen romanttisen kumppaninsa työskennellyt pommi räjähti vahingossa. Hän oli sitoutunut elinikäiseen katorgaan, kovan työn vankileirille. Hän palveli Maltsevin ja Akatuyn vankiloissa Nerchinsk katorgassa Siperiassa, jossa hän menetti näkönsä, joka palautettiin hänelle osittain myöhemmin. Hänet vapautettiin 3. maaliskuuta 1917, kun helmikuun vallankumous kaatoi keisarillisen hallituksen. Vangitsemisen seurauksena Kaplan kärsi jatkuvista päänsäryistä ja sokeuden jaksoista.
ellauri317.html on line 640: Punainen terrori (venäjäksi: красный террор, romanisoitu: krasnyy terror) Neuvosto - Venäjällä oli poliittisen sorron ja teloitusten kampanja, jonka bolshevikit toteuttivat pääasiassa Chekan, bolshevikkien salaisen poliisin kautta. Se alkoi virallisesti syyskuun alussa 1918 ja kesti vuoteen 1922. Syntyi Vladimir Leninin ja Petrogradin Chekan johtajan Moisei Uritskyn salamurhayritysten jälkeen. Väitetyssä kostossa bolshevikkien julmuuksista, joista jälkimmäinen onnistui, punainen terrori perustui Ranskan vallankumouksen kauhuvallan malliin ja pyrki eliminoimaan poliittisen erimielisyyden, opposition ja kaiken muun bolshevikkivallan uhkan. Laajemmin termiä käytetään yleensä bolshevikkien poliittiseen sortotoimiin sisällissodan aikana (1917–1922), erotettuna valkoisen armeijan (venäläisen ja muun) toteuttamasta valkoisesta terrorista, missä bolshevikkien valtaa vastustaneet venäläiset ryhmät listivät apinan raivolla poliittisia vihollisiaan, mukaan lukien bolshevikit.
ellauri318.html on line 141: Lars är en hyllning till den svenska kriminalromanförfattaren Stieg Larsson då det var han som inspirerade duon till att själva börja skriva inom genren. ”Han andades nytt liv i skrivartraditionen inom den svenska krim-genren på ett sätt som gav upphov till vår egen kreativitet”, säger författarparet.
ellauri321.html on line 73: As a character, Sam Weller complements Mr. Pickwick, just as Sancho Panza complements Don Quixote. Whereas Mr. Pickwick is innocent and elderly, Sam is experienced and young, the most intelligent character in the novel. If Mr. Pickwick loses his temper easily, Sam is quite self-possessed. While Mr. Pickwick has no romantic intentions, Sam carries on a... Скрыть
ellauri321.html on line 115: This literary movement (known as romanticism), of which the masterpieces are Rousseau's “Confessions,” Ste. Pierre's “Paul et Virginie,” Goethe's “Sorrows of Werther,” and Chateaubriand's “Les Natchez,” has an American representative in these letters of a Pennsylvania farmer.
ellauri321.html on line 220: Set in the year before the Wall Street crash, Juan in America is a classic evocation of the final mania of prohibition, as seen through equally maniacal British eyes. The character Eric Linklater devised to be his unreliable explorer was one capable of absorbing the enormity of the American experience without being overwhelmed by its incongruities. A blithe, bastard descendent of Byron(tm)s Don Juan, Linklater´s Juan is an anti-hero with a taste for the grotesque and the ridiculous, at once both dirty and deity whose response when faced either with sudden catastrophe or miraculous survival is simply to laugh. A novel in the mode of the picaresque, this is a story of erotic discovery in the sense, as Juan puts it, that, eh, your trousers hide not only your willy but your kinship to the clown. A nation emerging as a great power is exalting in absurdist energies. In its last spasms before the great depression, America is revealed through a series of unlikely accidents as Juan stumbles from state to state, somehow evading consequences as he goes. On his first day, he falls for the daughter of a gangster, witnesses a murder in a speakeasy and watches a woman leap to her death in a New York street. He thrills to the bizarreness of each spectacle and moves on to the next in a galloping mood that is part medieval romance, part running commentary on what was still, in the 1920s, the new world.
ellauri321.html on line 356: "Oodi kreikkalaiselle urnille" on englantilaisen romanttisen runoilijan John Keatsin toukokuussa 1819 kirjoittama runo, joka julkaistiin ensimmäisen kerran nimettömänä Annals of the Fine Artsissa vuodelta 1819.
ellauri322.html on line 142: Kirjaa kunnioittivat ensimmäisen sukupolven romanttiset runoilijat , kuten William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge , vaikka he myöhemmin kääntyivät pois radikalismista. Kuitenkin, kuten romantiikan tutkija Andrew McCann selittää, " Percy Shelleyn töiden radikalismissa Godwinin ajattelulla oli suurin vaikutus romanttiseen liikkeeseen, ja ... Shelleyn työ oli keskeisin radikaalin tunteen elpymiselle Napoleonin sotien lopulla."
ellauri322.html on line 278: Tuppukylissä ollaan vieraanvaraisia koska siellä ei ole parempaakaan tekemistä. Rahvas on hövelimpää Marylle kuin ökykauppiaat. Porukat ahmivat jatkuvasti pöperöitä joissa on Marysta liikaa mausteita, ja sivupöydällä vielä smörgåsbordia ja paloviinaa. Loppupäässä kirjettä on Marylla aina romanttista luontopläjäystä. Adjö!
ellauri322.html on line 373: You will ask, perhaps, why I wished to go farther northward. Why? not only because the country, from all I can gather, is most romantic, abounding in forests and lakes, and the air pure, but I have heard much of the intelligence of the inhabitants, substantial farmers, who have none of that cunning to contaminate their simplicity, which displeased me so much in the conduct of the people on the sea coast. A man who has been detected in any dishonest act can no longer live among them. He is universally shunned, and shame becomes the severest punishment.
ellauri322.html on line 394: Vähän harmitti lähteä Göteborgista matkustamatta pitemmälle Ruotsiin, mutta silti näyttää siltä, että se on romanttinen maa, jossa on vähän asutusta, ja nämä köyhyydessä kamppailevat asukkaat. Norjan talonpoikaisväestö, enimmäkseen itsenäinen, on karkea määrätynlaisella suoralla tavalla; mutta Ruotsin renderöity kurjuus on jossain määrin kohteliaisuuden peitossa joka, vaikka se voi joskus lähestyä vilpillisyyttä, vaikuttaa enemmän murretulta selältä jota kurjuus pikemminkin pehmentää kuin alentaa.
ellauri322.html on line 476: Tilaisuus näyttää olevan se muotti, jolla ihmisten hahmot muovataan: niin paljon, että viime aikoina näkemäni perusteella en halua näyttää ankaralta, kun lisään - kysyttyäni aiemmin, miksi papit ovat yleensä ovelia ja valtiomiehet petollisia? - että ihmiset, jotka ovat täysin omistautuneet kaupalle, eivät koskaan hanki tai menetä kaikkea makua ja mielen suuruutta. Rikkauksen näyttävä esittely ilman eleganssia ja nautintojen ahne nauttiminen ilman sentimentaalisuutta kuluttaa heidät, kunnes he kutsuvat kaikkia hyveitä sankarillisiksi, romanttisia pyrkimyksiä johonkin luontomme yläpuolelle ja huolenpitoa toisten hyvinvoinnista, onnettomuuden ezimisexi, josta emme välitä hevon vittua.
ellauri323.html on line 64: Mutta hän tai hänen kiitolliset brittikustantajansa eivät pitäneet sitä kirjallisessa mielessä kovin merkittävänä. Myöhemmällä iällä Vita inhosi kuulla edvardiaanien mainitsemista, puhumattakaan ylistystä. Hän ei ehkä kuitenkaan ollut tyytyväinen tietäessään, mitä Leonard Woolfin piti kirjoittaa omaelämäkertaansa hänen kuolemansa jälkeen. Hän sanoi, että edvardiaanien menestys johtui siitä, että Vitassa – joka erityisesti runoudessaan halusi olla ensiluokkainen kirjailija – oli "rehellinen, yksinkertainen, tunteellinen, romanttinen, naiivi ja pätevä kirjailija":
ellauri323.html on line 86: Zuleika pystyy keskeyttämään herttuan ensimmäisen itsemurhayrityksen jokiveneestä, mutta hänellä näyttää olevan romantisoitunut näkemys hänen puolestaan kuolevista miehistä, eikä vastusta itsemurha-käsitystä kokonaan. Sen sijaan herttua lupasi tappaa itsensä seuraavana päivänä - minkä Zuleika enemmän tai vähemmän sallii - päivällisellä sinä iltana seuraklubissaan, jossa myös muut jäsenet vahvistavat rakkautensa Zuleikaa kohtaan. Kerrottuaan heille suunnitelmastaan kuolla, muut sopivat yllättäen myös itsemurhan tekemiseen Zuleikan puolesta. Tämä idea saavuttaa pian kaikkien Oxford-opiskelijoiden mielet, jotka väistämättä rakastuvat Zuleikaan ensi silmäyksellä. Kaikki Oxfordin undergraduate opiskelijat ovat pian kuolleet, mukaan lukien hieman viiveellä pelkuri Noaks. Zuleika keskustelee koettelemuksesta isoisänsä Mertonin portinvartijan kanssa, joka paljastaa, että hänkin oli ihastunut kaikkiin poikiin koko ikänsä.
ellauri325.html on line 243: Simon ja Toyota Celican sarvetetun isän mielestä kaikkein loukkaavinta Maurassa (=musta) ole että se oli kvarteroni eli neljännes neekeri. Vaimo perkele oli päästänyt puoliverisen pukille! Voi vittu mikä rasisti! Vaikkei sitä päältä huomannut. Sielusta sen kyllä huomasi, ja hitlerwiixistä. Kuraverisyys jättää sieluun ruman jäljen. Arteagoakin vaivasi myötäsyntyisen konnuuden taakka, sillä hän oli äpärrä. Mutta sellasta diktatuuria ei tulekaan joka hävittää kaiken romantiikan maailmasta. Eipä tietysti, FUCK! on Darwininkin suurin käsky, jolle EAT! ja KILL! tekee hunööriä.
ellauri326.html on line 473: Kahden hupaisan naapuruksen esipuheessa nimetön kirjoittaja sanoo, että kertomus on käännekohta Gogolin tuotannossa, sillä hän jättää siinä hyvästit nuoruuden romanttisille haaveille ja siirtyy nykyarkeen, jossa hän kuitenkin näkee vain sen naurettavat puolet. Gogol yritti turhaan kuvata "ideaaliluonteita", sillä siinä hän epäonnistui todella pahasti. Hän oli omimmillaan kuvatessaan karikatyyrejä.
ellauri327.html on line 480: Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1892.[4] Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi. Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa 1892–1893. Keväällä 1893 pataljoona matkusti sotaharjoituksiin Krasnoje Seloon Pietarin lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä Suometar-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä 1893.
ellauri328.html on line 221: Joseph von Eichendorff (10. maaliskuuta 1788 Lubowitz, Ratibor, Ylä-Sleesia, Preussi – 26. marraskuuta 1857 Neisse, Preussi) oli saksalainen vapaaherra sekä viimeinen saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija. Eichendorff vietti lapsuutensa ylimyksellisen loiston ja nautintojen keskellä, mutta samalla ankaran katolisesti. Alusta alkaen häntä kiehtoivat romantiikan aatteet ja epäluuloisuus vieraita valtioita kohtaan.
ellauri330.html on line 213: Ze'ev Jabotinsky, Member of the Most Excellent British Order (heprea : זְאֵב זַ׳בּוֹטִינְסְקִי, romanisoitu : Ze'ev Zhabotinski; syntynyt Vladimir Jevgenjevitš [17 October 1880 – 3 August 1940] oli revarisiionisten johtaja, kirjailija, runoilija, puhuja, sotilas ja juutalaisten itsepuolustustekniikan kehittäjä Odesassa (huom: vain 1 s).
ellauri330.html on line 313: Monet kohdat korostavat Varjenkan alaisten olevan aivan normaaleja ihmisiä, ja Varjenkan kuuluvan heidän joukkoonsa emännän statuksesta ja rahoistaan huolimatta. Ainakin paljon luontevammin kuin Ippolitin seuraan. Varjenka juoruilee palvelijoiden Mashan ja Grigorijin aluillaan olevalla romanssista ja koittaa saattaa heitä yhteen, ja tuo esiin Grigorijin lukeneisuuden. Erot luokkien välillä ovat pienemmät kuin mitä intellektuellien eristäytyneisyyden norsunluutornista käsin voisi kuvitella.
ellauri330.html on line 343: Brandes sanoo Kierkegaardista: "Tällä ironialla ei ole pelkästään nimen vuoksi yhtäläisyyttä Kierkegaardin kanssa, joka myös aristokraattisesti 'valitsee tulla ymmärretyksi väärin'. Nerouden ego on totuus, ellei siinä mielessä, että Kierkegaard haluaisi meidän ymmärtävän hänen ehdotuksensa: " Subjektiivisuus on totuus", silti siinä mielessä, että egolla on kaikki ulkoisesti pätevä käsky ja kielto vallassaan; ja maailman hämmästykseksi ja skandaaliksi ilmaistaan poikkeuksetta paradokseina. Ironia on "jumalallista rohkeutta". Näin ymmärrettyssä uskaluudessa on loputtomasti mahdollisuuksia. Se on vapautta ennakkoluuloista, mutta silti se ehdottaa mahdollisuutta uskalimman puolustamiseen kaikista mahdollisista ennakkoluuloista. Se on helpommin saavutettavissa, meille kerrotaan, naiselta kuin mieheltä." Kuten naisellisella puvulla, naisellisella älyllä on tämä etu maskuliiniseen nähden, että sen haltija voi yhdellä rohkealla liikkeellä nostaa helmat kaikkien sivilisaation ennakkoluulojen ja porvarillisen tavanomaisuuden yläpuolelle ja samalla kuljettaa itsensä viattomuuden tilaan. ja luonnon syliin'. Luonnon syli! Lurps! Jopa tässä mielettömässä tiradissa on kaiku Rousseaun äänestä. Näytämme kuulevan vallankumouksen trumpetin huudon; se, mitä todella kuulemme, on vain reaktion julistus. Rousseau halusi palata luonnontilaan, jolloin miehet kulkivat alasti poluttomissa metsissä ja elivät tammenterskojen päällä. Schelling halusi kääntää evoluution suunnan takaisin ikiaikoihin, aikakauteen ennen ihmisen kaatumista. Schlegel puhaltaa vallankumouksellisia melodioita naisen suureen romanttiseen "ihmetorveen".,,"
ellauri331.html on line 455: Ensimmäiset tutkimukset omistettiin eri aiheille. Myöhemmin julkaisussa alettiin julkaista materiaaleja Venäjän viranomaisten ja puolueiden salaisista yhteyksistä ja liiketoiminnasta, Venäjän hallituksen ja suuryritysten korkeimpien korruptiosuunnitelmista sekä Venäjän hallituksen painostuksesta ja vaikutuksesta mediaan ja sosiaalisiin verkostoihin. Julkistettiin tutkimuksia Rubljovkan arvostetulla asuinalueella asuvista ihmisistä, venäläisen energiayhtiön Rosneftin ja Amaffin välisistä siteistä, Tšetšenian päällikön Ramzan Kadyrovin ja venäläisen virkamiehen Adam Delimkhanovin tuloista sekä erikoishankkeesta. "Rautanaamiot" ( venäjäksi : Железные маски, romanisoitu : Zheleznye Maski ) omistettu Venäjän presidentille Vladimir Putinille ja hänen ystävilleen.
ellauri332.html on line 171: James Cameronin eeppinen romanssi oli titaaninen...menestys, kun se julkaistiin vuonna 1997, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista elokuvista. Puhumattakaan siitä, että se ampui heti Leonardo Dicaprion ja Kate Winsletin Hollywoodin kuninkaalliseen maailmaan. Elokuvan ennätysmenestys ei tarkoittanut, että se olisi vapaa kulissien takana olevista kiistoista. Sen lisäksi, että se oli kuusi kuukautta myöhässä aikataulusta, se myös ylitti budjetin 100 miljoonalla dollarilla. Kyllä, luit sen oikein. 100 miljoonaa dollaria! Se on enemmän kuin Rossia Segodnya saa Putinilta vuodessa! Vielä pahempaa on, että yli 60 miehistön jäsentä sairastui vakavasti sen jälkeen, kun heidän lounaaseensa oli lisätty PCP:tä. Vaikka syyllistä ei ole koskaan saatu kiinni, oletetaan, että se oli tyytymätön miehistön jäsen vastauksena Cameronin kuvauksissa luomiin vaikeisiin työolosuhteisiin
ellauri332.html on line 211: Ang Leen vuoden 2005 elokuvaa "Brokeback Mountain" pidettiin laajalti "New Queer Cineman" monumentaalisena hetkenä tuolloin. Kaikki katsojat eivät hyväksyneet kahden cowboyn välistä homoromantiikkaa, ja jotkut maat jopa kielsivät elokuvan sen rannoilta Vaikka elokuva oli suosikki voittaa Oscarin "Parhaasta elokuvasta" vuonna 2006, monet uskovat, että se hylättiin "kiistanalaisen" aiheensa vuoksi. Siitä huolimatta se on edelleen elokuvan queer-esityksen tunnusmerkki.
ellauri332.html on line 227: Jamie Dornan ja Dakota Johnson näyttelevät tämän kiihkeän "romantiikka"-elokuvan rakastajia, ja siinä yritettiin hyödyntää samannimisen romaanin mainetta. Silti elokuva ei päässyt edes kirjan matalalle tasolle; koska kahdella päänäyttelijällä oli niin vähän kemiaa, suhde vaikutti pikemminkin kammottavalta ja saalistusvaltaiselta kuin... mitä sen pitikin olla kirjassa? Ihan samaa paskaahan se oli siinäkin, come to think of it. Siinä ei ollut meille kerrotun äänikirjan intohimoista jännitystä tai mielenkiintoista voimadynamiikkaa. Itse asiassa Johnsonin ja Dornanin kerrotaan vihanneen toisiaan. Se teki romanttisesta elokuvasta todennäköisesti kovan kakan.
ellauri332.html on line 294: Monia elokuvia on arvosteltu huonon käytöksen ylistämisestä, mutta Oliver Stonen "Natural Born Killers" on pohjimmainen esimerkki. Elokuva keskittyy (väistämättä erittäin siistiin) rakastettuun pariin, josta tuli joukkorikollisia. Elokuvan sekoituksen romantiikkaa ja väkivaltaa on sanottu inspiroineen useita "kopiorikoksia", mukaan lukien kauhistuttava Columbinen lukion tragedia.
ellauri332.html on line 311: Ranskalaiset näyttelijät Lea Seydoux ja Adele Exarchopoulos näyttelevät "Blue Is the Warmest Colour" -elokuvaa, joka on intiimi ja mukaansatempaava romanttinen draama. Panoa muttei genitaalit näkyvillä siis. Vaikka elokuva on saanut kansainvälistä kritiikkiä, sekä näyttelijä että miehistön jäsenet ovat sittemmin puhuneet kuvauksissa kokemastaan huonosta kohtelusta ja kohtuuttomista työoloista. Valitukset vaihtelivat palkattomista ylitöistä tarpeettoman epämukaviin raiskauskohtauksiin.
ellauri332.html on line 380: Ellet elänyt kiven alla vuosina 2008–2021, "Twilight"-saaga soittaa sinulle kelloa. Kenelle kellot soivat kelle ei. Lukioon sijoittuva vampyyrin rakkaustarina ei vain rypisti höyheniä sen vuoksi, että se on lajitteleva, vaan myös siksi, että se romantisoi valtavan... ikäeron Bellan ja Edwardin välillä. Höh, melko huolestuttava 87 vuoden ikäero tarkemmin. Mutta Edwardin valtava muna on yhä salamannopea ja hampaat terävinä Bellan niskassa.Tämä oli amerikkalaisittain erityisen huolestuttavaa, koska franchising-ryhmän pääkohdeyleisö koostui huutavista tweensistä, joilla on vielä isän antamat pledgesormuxet. Bella ei kyllä ole mikään missi, tisutkin sillä on kuin kuhmuiset omenat. Voisi sitä silti pikasesti vetästä.
ellauri332.html on line 434: Täh? Buahaha! Gotcha! Ruodittavana onkin jonkun Joffen 1995 "romanttinen" Hollywood versio Hawthornen sepustuxesta! Eikä Wimin onneton 1973 pläjäys. Sitä ei varmaan jenkeissä edes näytetty. LOL!
ellauri332.html on line 658: Beauty and the Beast on vuoden 2017 amerikkalainen musikaalinen romanttinen fantasiaelokuva, jonka on ohjannut Bill Condom ja tuottanut nippu juutalaisia, käsikirjoituksesta "vastaa" Stephen Chbosky ja Evan Spiliotopoulos. Walt Disney Picturesin ja Mandeville Filmsin tuottama tämä elokuva on live-action/CGI-remake Disneyn vuoden 1991 samannimisestä animaatioelokuvasta, joka on itse sovitus Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin vuoden 1756 sadusta. Pääosissa heiluu brittejä, Happy Rotterista tuttu laajaozainen nörtti Emma Watson ja joku Downton Abbeysta [n.s.] esiin ponnahtanut Dan Stevens. With an estimated budget of around $255 million, it is one of the most expensive films ever made. Disneyn live-action-remake-versioista elokuva on toiseksi eniten tuottanut uudelleenlämmitys tähän mennessä. Ykkösenä heiluu vielä narsistisempi Leijonakuningas. Elokuva päättyy siihen, että Belle ja ex-hirviö isännöivät juhlaa valtakunnan puolesta.
ellauri332.html on line 718: Whitstable Pearl kuuluu britti tönkköhumoristisiin kökkösarjoihin. Siinä liikutaan ihan persupiireissä. Kaikki ovat kouluttamattomia xenofoobisia landepaukkuja jotka juo kaljaa pullonsuusta ja syö perinteistä kebaabia ja pizzoja. Punkero pää-ämmyrkäinen on viisikymppinen, yhtä punkero depressiivinen puolimutiainen on Johnia vuotta nuorempi. Lapset jää kyllä niiltä saamatta. Juuri paljastettiin että mulatin sidekick onkin lepakko. Siitäkään ei sitten enää ole häiriötä. Uuvuttavan pitkästyttävä "romanssi" punkeroiden kesken nytkähti juuri eteenpäin kun saatiin potkituxi ämmyrkäisen musta poika pihalle ja masixesta leskimieheltä liian laiha leski samantien huut helkkariin. Onnen tiellä on enää ämmyrkäisen homssu äisky, Kirsin ikätoveri nosy Parker Dolly. Se on sitten saanut tyttärensä 15-vuotiaana, tuskin ylläri. Tämä vielä vanhainkotiin niin rannikko on kirkas. Siinä tarvitaan kyllä vankka peti kun nää hylkeet pääsee vällyihin.
ellauri333.html on line 63: The reasons behind the kala pani proscription include the inability to carry out the daily rituals of traditional Hindu life and the sin of contact with the characterless, uncivilized mleccha creatures of the foreign lands. Mleccha (from Vedic Sanskrit: म्लेच्छ, romanized: mlecchá) is a Sanskrit term, referring to those of an incomprehensible speech, foreign or barbarous invaders as contra-distinguished from Aryan Vedic tribes. Arjalaiset ovat hyviä, tuumasivat kielettömät sakemannitkin.
ellauri333.html on line 223: Rama (/ˈrɑːmə/; sanskriti: राम, romanisoitu: Rāma; sanskrit: [ˈraːmɐ]) on hindulaisuuden tärkein jumaluus. Hän on seitsemäs ja yksi suosituimmista Vishnun avatareista. Hindulaisuuden Rama-keskeisissä perinteissä häntä pidetään korkeimpana olentona.
ellauri333.html on line 267: Ne nuoret, jotka nyt toimivat aktiivisesti jengeissä, ovat 15–19-vuotiaita. He ovat kymmenenvuotiaista asti kuluttaneet päivittäin sisältöä verkossa ja sosiaalisessa mediassa, missä gangsterikulttuuria, materialismia, rahakeskeisyyttä ja tietynlaista gangsterimentaliteettia ihannoidaan ja romantisoidaan.
ellauri333.html on line 352: Geenitutkimuksissa on todettu Euroopan romanien olevan dalitien jälkeläisiä.
ellauri335.html on line 70: Maalaisromanttinen ja skandinaavinen minimalismi ovat tehneet itselleen nimeä, mutta kun katsot sosiaalista mediaa tai suunnittelijoiden mood boardeja, huomaat, että vuosisadan puoliväli näkyy kaikkialla. Trendi johon ei kyllästytä, vaan se näyttää vain kasvavan vuosien saatossa. 70-luvun nostalgia näkyy vuonna 2023. Suosikkitapamme vangita tämä tyyli on nojata lujasti vuosisadan puoliväliin. Harjaantunut silmä yhdessä ja kaipuu kestävämpiin valintoihin on johtanut kapinaan massatuotantoa vastaan. Paljon näkee myös, että alakaappien ovet korvataan kokonaan esimerkiksi kauniilla pellavaverhoilla.
ellauri335.html on line 330: Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä. Kuin Aku Ankka ei Vares vanhene ja miljöönä on enimmäkseen Turku ja hyvin usein Turun saaristo. Monessa teoksessa läsnä on villin länsilounaan kuvasto ja saaristointiaanit eli romanit. Vareksen hahmoon on otettu vaikutteita Morgan Kanesta. Morgan Kane on norjalaisen kirjailijan Louis Mastersonin (oik. Kjell Hallbing) luoma kuvitteellinen western-kirjallisuuden antisankarihahmo. Kaiken kaikkiaan 83 Morgan Kane -teosta julkaistiin vuosien 1966 ja 1985 välisenä aikana. Kirjoissa Morgan Kane itse on entinen palkkionmetsästäjä ja lainsuojaton, josta myöhemmin tulee Texas Ranger, ja sen jälkeen liittovaltion šeriffi.
ellauri335.html on line 334: Mäen teoksissa rikollisuus tulee usein idästä. Kotimaista rikollisuutta hallitsevat talousrikolliset ja erilaiset "liikemiehet". Myös romanit ovat yliedustettuina. Etenkin rikollisten kuvausta on pidetty stereotyyppisenä. Bushien ilmoille pöräyttämä ns. kv. terrorismi oli paskajännärien väsääjille todellinen kultakaivos. Mainioita viholliskuvia ja lupa tappaa kaikenlaisille freelance häärääjille. Kukaan ei enää soita poliisille kun niistä eio mihinkään. Mutka käteen ja ize takapihoille ja parkkitaloihin lasauttelemaan. Hylätyt tehdastontit on myös hyviä.
ellauri338.html on line 139: Isabella eli Basilikan ruukku (1818 ) on John Keatsin kerronnallinen runo, joka on muokattu Boccaccion Decameronen tarinasta Lisabetta e il testo di bassilico (1349 - 1353). Se kertoo tarinan nuoresta naisesta, jonka perhe aikoo mennä naimisiin "jonkun korkean jalon ja hänen oliivipuidensa kanssa", mutta joka rakastuu Lorenzoon, yhteen veljiensä työntekijöistä. Kun veljet saavat tietää tästä, he murhaavat Lorenzon ja hautaavat hänen ruumiinsa. Hänen haamunsa ilmoittaa tästä Isabellalle unessa. Hän kaivaa ruumiin ja hautaa pään basilikaruukkuun, jota hän pitää pakkomielteisenä, samalla kun hän kuihtuu pois. Runo oli Pyhän Agnesin aatton edeltäjä. Molemmat sijoittuvat keskiajalle ja koskevat intohimoisia ja vaarallisia romansseja. Se julkaistiin vuonna 1820 yhdessä jälkimmäisen teoksen ja muiden kanssa.
ellauri340.html on line 36: Supersankareita käsittelevien sarjakuvien suosio ja levikki oli laskenut toisen maailmansodan jälkeen, ja kauhua, rikollisuutta ja romantiikkaa käsittelevät sarjakuvat veivät suurempia osia markkinoista. Sarjakuvien ja nuorisorikollisuuden välisistä väitetyistä yhteyksistä syntyi kuitenkin kiistaa, joka keskittyi erityisesti rikollisuuteen, kauhuun ja tiettyihin supersankarien elementteihin. Vuonna 1954 julkaisijat ottivat käyttöön
ellauri341.html on line 222: Suomalainen yleisradioyhtiö Yle julkaisi MOT-sarjan alla ohjelman MISAsta ja Gregorian Bivolarusta. Ohjelmassa haastateltiin entisiä Nathan jäseniä. Nathan kerrotaan juurtuneen romanialaiseen MISA-liikkeeseen. Haastateltavat kuvailivat kiistanalaisia toimia, kuten oksentamista, puhdistautumiskeinona. Myös seksuaalisia taipumuksia, kuten pornografiaa ja seksuaalisia suhteita opettajien ja oppilaiden kanssa raportoitiin. Suomalaisen Nathan edustaja kommentoi, että seksi on aina -- no, melkein aina, kahden ihmisen välinen asia. Voi siinä joskus olla vain yksikin tai paljon useampia.
ellauri341.html on line 263: Aloitettuaan kirjeenvaihdon Mircea Eliaden, tuolloin Yhdysvalloissa asuneen suuren romanialaisen uskontohistorioitsijan kanssa (sen Saul Bellowin vittumaisen naapurin), jota kommunistit pitivät "kansan vihollisena", Gregorian Bivolaru joutui salaisen poliisin ensimmäiseen kierrokseen kotonaan. vuonna 1971, ennen kuin hän täytti 20 vuotta. Absurdilla tekosyyllä etsiä kadonneita naisia varastosta, kolme salaisen poliisin agenttia sai tehtäväkseen ryöstää talon. Itse asiassa he halusivat pelotella häntä ja he ottivat pois kaikki hänen henkisyyttä käsittelevät muistikirjat, kaikki kopiokirjat, muistiinpanot sekä pornokuvat, joita vaihdettiin ulkomailta tulleiden ihmisten kanssa. Näin alkoi salaisen poliisin 19 vuotta kestänyt terrori ja häirintä - joulukuuhun 1989 asti, jolloin Ceausescun hallinto kaatui.
ellauri341.html on line 518: Zoriin ja Poen vuorovaikutus nykypäivänä näyttää viittaavan myös jonkinlaiseen romanttiseen yhteydenpitoon, sillä Zorii vetää Poen housut alas ei kerran, vaan kahdesti. Hänet oletetaan hengellisesti kuolleeksi, kun Kijimi tuhoutuu Ensimmäinen ritarikunnan toimesta (annattuaan pakotunnuksensa Poelle hänen tiiminsä käyttöön), mutta viimeisen taistelun aikana hän saapuu Exegolin taisteluun hyvin elävänä ja valmis auttamaan tuhoamaan mitä vaan (Abus! Ensimmäinen tilaus!) Toivomme ehdottomasti, että olisimme saaneet hieman enemmän aikaa kuin Edgar tämän upean uuden hahmon kanssa!
ellauri342.html on line 83: Siellä oli yksi paavi nimeltä Boniface, joka oli erityisen hyvä vanha keppi. Voi kuinka kyyneleet valuivatkaan Avignonissa hänen kuollessaan. Hän oli sellainen ihana, niin miellyttävä prinssi. Hän nauraisi kanssasi sellaisena kuin hän istui muuliinsa. Ja kun tulit hänen luokseen, olit nöyrä hullu kasvien keräilijä tai suuri kaupungintuomari -- hän siunasi sinua aivan samoin harkiten. Todellakin, paavi Yvetotista, mutta provencelainen Yvetot, jossa jotain iloista hänen naurussaan, ripaus meiramia hänen birettassaan ja ei merkkiäkään naisen rakkaudesta... Ainoa romanttinen ilo, jonka hän on koskaan tuntenut hyvä isä, oli hänen viinitarhansa - pieni, jonka hän oli istuttanut itse Chateau-Neufin myrttien keskuudessa muutaman kilometrin päässä Avignonista.
ellauri342.html on line 323: Larnin puistattava rikos oli Literaturnaja gazetassa julkaistu Solženitsyn-artikkeli, jonka pakinoivassa kielessä haistoi tosiaankin rikinkatkua: ”Jos tietynlaisella kirjailijalla on allergia aurinkoa kohtaan, hän kuvaa auringon helvetin sikiönä, kun taas yötä ja pimeyttä hänellä verhoaa romanttinen usva.” Solzhenizynin oikea karva paljastuikin sittemmin usvan seasta (kz. albumi 279) ja sai monet ex-kannattajat noloixi.
ellauri342.html on line 378: Esityksen lähtökohtana on luisevan oikeusantropologi Temperance "Bones" Brennanin ja kaappimaisen FBI:n erikoisagentti Seeley Boothin välinen epäpyhä liitto. Jokaisessa jaksossa esiteltyjen mahdollisten murhatapausten lisäksi sarjassa tutkitaan Brennanin ja Boothin välistä romanttista jännitystä. Tärkeä jatkuva dynamiikka Brennanin ja Boothin välillä on heidän erimielisyytensä tieteestä ja uskosta. Brennan puhuu tieteen, todisteiden ja ateismin puolesta, kaappi puolustaa intuitiota, uskoa ja Jumalaa. Kolme sanaa vaan, usko jumalaan.
ellauri342.html on line 506: We do not like romance Me emme pidä romansseista
ellauri342.html on line 517: And yet romance, expelled from actual life, Silti vittu jos romanssin ajaa pois laiffista,
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri344.html on line 238: Kaikki runon sankarit voidaan ehdollisesti jakaa neljään ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostuu päähenkilöistä, jotka menivät onnellisuuteen: damian; romani; lanka; nivus; Ivan ja Mitrodor Gubiny; Luca.
ellauri345.html on line 163: Tämänkaltaiset lausunnot antoivat aihetta epäillä, että kaunis seikkailija olisi henkisesti hämmentynyt. Hra von Reva-avanne, joka ei voinut hyvin ymmärtää tällaista päätöstä paeta maailmaan, epäili nyt, että he ehkä olivat halunneet mennä naimisiin hiänen taipumustaan vastaan. Jälkeenpäin hän pohti, eikö se ollut rakkauden epätoivoa; ja kummallista kyllä, kuten yleensä on, kun hän uskoi naisen rakastavan jotakuta toista, hän rakastui itse ja pelkäsi, että hän haluaisi matkustaa eteenpäin. Hän ei voinut irrottaa katsettaan kauniilta kasvoilta, jotka oli koristeltu puolimaailman vihreällä valolla. Koskaan, jos koskaan oli nymfiä, ei kauniimpaa ilmestynyt nurmikolle; ja tämän tapaamisen hieman romanttinen luonne loi viehätyksen, jota hän ei kyennyt vastustamaan.
ellauri345.html on line 167: Kokoillallisen piehtaroinnin jälkeen pieni ilkikurinen kosketus teki hiänestä vieläkin kauniimman, ja neiti kääntyi hymyillen Reva-avanteen puoleen ja sanoi, että hiänen tapansa maksaa lounaansa tekemällä töitä ja aina kun rahaa puuttui, nuolla nuppineuloja kuin paraskin emäntä. "Salli minun pujottaa kukka tuohon kirjontakehykseenne", hiän lisäsi, "jotta tulevaisuudessa muistatte sen nähdessään vieraan köyhän." Mihin von Reva-avanne vastasi sanomalla, että hän on hyvin pahoillaan. pistot ovat häneltä toistaisexi lopussa, ja siksi heidän taitonsa ihailun on jäätävä paitsi. Pyhiinvaeltaja käänsi katseensa välittömästi pianoon. "Joten minä haluan", hiän sanoi, "maksaa velkani tuulirahalla, aivan kuten vaeltavat laulajat yleensä tekivät." Hiän kokeili soitinta kahdella tai kolmella preludilla, mikä osoitti hyvin harjoitettua kättä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että hiän oli arvokas nainen, jolla oli kaikki ystävälliset taidot. Aluksi hiänen soittonsa oli kirkasta ja loistavaa; sitten hiän vaihtoi vakaviin sävyihin, syvän surun sävyihin, jotka samaan aikaan näkyivät hiänen silmissään. He kastuivat kyynelistä, heidän kasvonsa muuttuivat, heidän sormensa pysähtyivät; mutta yhtäkkiä hiän yllätti kaikki laulamalla mielettömän laulun maailman kauneimmalla äänellä, hauskalla ja naurettavalla. Koska oli syytä uskoa, että tämä burleskiromanssi oli hieman lähempänä sydäntäsi, annat minulle anteeksi, jos sisällytän sen tähän.
ellauri345.html on line 291: Goethe oli tunkeutunut niin syvälle runouden olemukseen, että hän järisyttävimmin missasi kaikkia häntä ympäröivän maailman laulun tilaisuuksia, mutta halusi kuitenkin tallata vain tuota totuuden matoa. Hän oli myöhässä saksalaisen romantiikan kynnyksellä. Hänelle pääsy uskontoon, jonkinlainen kääntymys, yhteisön puoleen kääntyminen ei ollut sallittua, kuten Hölderlin ei saanut tehdä. Hän inhosi Goethea varhaisten romantiikan keskuudessa.
ellauri345.html on line 446: Das lyrische Schaffen Rudolf Borchardts, der zunächst dem Georgekreis verbunden war, kann nur schwer bestimmten literarischen Strömungen seiner Zeit wie der Neuromantik oder dem Fin de siècle zugerechnet werden. Infolge selbstgewählter Isolation blieb er ein Solitär, ein poeta doctus mit höchstem Anspruch an sich und andere. Er wurde geprägt vom Studium der Altertumswissenschaft und durch die Dichtungen Georges und Hofmannsthals.
ellauri345.html on line 514: Haluaminen on ainoa poikkeus. Sillä sovinnon näyttäminen saattaa todellakin olla toivottavaa: se yksin on äärimmäisen toivon talo. Niinpä hän vihdoin irrottautuu hänestä ja kirjan lopussa oleva "kuinka kaunista" kuulostaa vain vapisevalta kysymykseltä kuolleille, jotka, jos koskaan, eivät herää kauniissa, vaan siunatussa maailmassa. Elpis on viimeinen alkuperäisistä sanoista: siunauksen varmuus, jonka rakastajat kantavat kotiin novellissa, vastaa lunastuksen toivoa, jota pidämme kaikkien kuolleiden puolesta. Se on kuolemattomuususkon ainoa oikeus, jota oma olemassaolo ei saa koskaan sytyttää. Mutta juuri tämän toivon takia ovat paikallaan ne kristillismystiset hetket, jotka loppujen lopuksi - aivan toisin kuin romanttiset - ilmestyivät yrityksestä jalostaa kaikkea peruskerroksen myyttistä. Tämä nasaretilainen olento ei ole, vaan rakastajien päälle laskeutuvan tähden symboli, joka on sopiva ilmaus siitä, mitä mysteeri asuu teoksessa tarkassa merkityksessä.
ellauri345.html on line 677: Hänen varhaiset teoksensa perustuvat Georg Wilhelm Friedrich Hegelin, Friedrich Wilhelm Joseph Schellingin, Franz von Baaderin ja Jakob Böhmen vaikutteisiin ja ovat luonteeltaan romanttis-teosofisia.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri345.html on line 687: Vaikka hän keskittyi pääasiassa runouteen 1850-luvulla, hänen työlleen on ominaista "vahva sisäinen viittaus islamiin ja lyhyen aikaa juutalaisuuteen". Mutta aikalaistensa suureksi yllätykseksi hän kääntyi katolilaisuuteen Mainzin katedraalin taivaaseenastumispäivänä vuonna 1859. Samana vuonna ilmestyneissä kääntymyskirjoituksissaan Kääntymäni ja Rooman kolmoiskruunu hän selitti muuttonsa epätoivolla itselleen ja lähimmäisilleen ja ajalle yleensä. Tämän tunnustuksen mukaan hänen kääntymyksensä laukaisijana oli ranskalaisen romantiikan Charles Nodierin teoksen lukeminen, joka uskoi, että ihminen korvattaisiin korkeammalla olennolla, jonka olemassaolo ei olisi väliaikaista vaan pysyvää - tulevaisuuden enkeli. Daumer uskoi tunnistavansa Kristuksen tässä olennossa. Sellaiset me haluaisimme!
ellauri345.html on line 693: Bachofen erbrachte für den romantischen Polaritätsgedanken mit einem heute auch noch nicht entfernt ausgeschöpften Belegstoff den Beweis seiner Herkunft aus dem Urbewußtsein der Menschheit Erde und Himmel, Nacht und Tag, Mond und Sonne, Wasser und Feuer, links und rechts usw. gehören gleichsinnig paarweise zueinander wie Leib und Seele und werden durch das nämliche Wechselverhältnis als unablässig die Welt erneuernd gedacht wie das weiblich empfangende und das männlich zeugende Prinzip. No niinpä tietysti. Befürworter des Kommunismus wie der hochgelehrte Kropotkin suchte mit der Hilfe der Bachofenschen Begriff des Mutterrechts (Matriarkats) aus der Naturgeschichte der Menschheit Waffen zu schmieden gegen das kapitalistische Eigentumsdogma.
ellauri347.html on line 95: L’Âge de raison est un roman de Jean-Paul Sartre, paru en 1945. C'est la première partie de la trilogie Les Chemins de la liberté. En grande partie autobiographique, cette trilogie pose les grands problèmes chers à Jean-Paul Sartre sur la liberté, l’engagement, l’amour.
ellauri347.html on line 97: Ivich a pour modèle Olga Kosakiewicz, amie du couple Sartre/Beauvoir, et le roman de Sartre transpose très différemment la même expérience de trio que le roman L'invitée de Simone de Beauvoir. Hei mulla on nyt nää molemmat! Kazotaanpa mitä ne on syäneet!
ellauri347.html on line 149: Sankarin rakastaja Marcelle kertoo hänelle olevansa raskaana, ja he sopivat, että hän tekee abortin. Syynä tähän Mathieun päätökseen on "boheemin" Mathieun pelko, että jos hänellä on lapsi, hänen on solmittava "porvarillinen" avioliitto; Beauvoir oli römäkkä lepakko ja köyhä kuin kirkonrotta. Lisäksi hänellä on orastava romanssi Ivishin-nimisen opiskelijan kanssa, joka on Venäjältä tulleiden valkoisten siirtolaisten pojan, Mathieun entisen oppilaan, Borisin sisar. Mathieu etsii rahaa abortin maksamiseen (joka oli tuolloin laitonta Ranskassa). Hänen tuttavansa Daniel sekä Mathieun veli Jacques, varakas lakimies, kieltävät sankarilta rahat ja neuvovat häntä pitämään lapsen ja menemään naimisiin. Lopulta Mathieu varastaa vaaditun summan 5000 frangia Lolalta, Borisin rakastajattarelta. Mutta kun Mathieu tuo Marcelille rahaa, heillä on erimielisyyttä. Lopulta Mathieu vierailee Daniellen luona ja tuo takaisin 5000 frangia. Daniel kertoo myös Mathieulle odottamattomia asioita - hän, Daniel, on homoseksuaali , ja että hän on valmis naimisiin Marcelin kanssa ja avioliitto solmitaan pian ja että he pitävät Mathieun lapsen.
ellauri347.html on line 225: Rämön etsivän erottuva ominaisuus on hänen sujuvuus. Hän on itsenäinen, itsenäinen ja romanttisesti poliittisesti sitoutumaton, mutta myös empaattinen, herkkä ja ystävällinen. Hänen apurinsa on komea suomalainen Jakob, joka harvoin lopettaa neulomista. Menestyneet naiset rakentavat suojamuureja ympärilleen estääkseen muita varastamasta saavutuksiaan.
ellauri348.html on line 219: Françoise Sagan (syntynyt Françoise Delphine Quoirez; 21. kesäkuuta 1935 – 24. syyskuuta 2004) oli Ranskalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja käsikirjoittaja. Sagan tunnettiin teoksistaan, joissa oli voimakkaita romanttisia teemoja, joihin sisältyi varakkaita ja pettyneitä porvarillisia hahmoja. Hänen tunnetuin romaaninsa oli hänen ensimmäinen – Bonjour Tristesse (1954) – joka kirjoitettiin hänen ollessaan teini.
ellauri348.html on line 344: Rakentava meedia ei kertoisi rumista konflikteista tai toivottomista yrityxistä pysäyttää luontokatastrofia, vaan välittäisi liikuttavia menestystarinoita ihmisistä jotka jakavat hyväntekeväisyyttä toisille. Suosituimmat elokuvat olisivat Remember the Titans, Forrest Gump ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind. Kyseiset elokuvat koettiin merkittävixi, koska ne sivuavat FUCK! teemoja. Ne auttavat iloizemaan ihmisistä, jotka ovat olleet vähemmän onnekkaita kuin me ize. Elokuvat lisäsivät yleisesti halua hymyillä ihmisille, jopa tuntemattomille. Ontto Eskolakin hymyili mustalaisille. Iloinen ukko! romanit sanoivat.
ellauri348.html on line 367: No joo, tää lehva käyttää psykologisen draaman, science fictionin ja epälineaarisen kertomuksen elementtejä tutkiakseen muistin ja rakkauden luonnetta. Elokuvan pääosissa nähdään Jim "like a glove" Carrey ja Kate Winslet, joka on saanut paljon palkintoja itsepäisten ja monimutkaisten naisten esittämisestä. Time -lehti valitsi Winsletin maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuosina 2009 ja 2021. Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin komentajaksi vuonna 2012. Kate voitti BAFTA-palkinnon Marianne Dashwoodin roolista elokuvassa Sense and Sensibility (1995). Maailmanlaajuista tähteyttä seurasi hänen pääroolinsa James Cameronin eeppisessä romanssissa Titanic (1997), joka oli tuolloin tuottoisin elokuva. Hänellä on jokaisesta avioliitosta lapsi, mukaan lukien näyttelijä Mia Threapleton.
ellauri348.html on line 717: D'Aulnoys roman översattes till svenska 1746. Motivet har bland annat behandlats av Anton Kalmeter (1712-1764) i alexandrindikten Saga om prints Adolph, och printsessan Lycksalighet (1747) som är en bearbetning av d'Aulnoys roman. Den svenska varianten av sagan utkom i sina första versioner på 1760- eller 1770-talet. En utgåva hos Axmar i Falun från 1810, Lycksalighetens ö, förestäld uti en wacker historisk berättelse, som wisar deras fåfänglighet, hwilka söka at winna den rätta lycksaligheten här i werlden, samt huru tiden och afunden alt til intet gör, ehuru stort nöje man tycker sig : hafwa ärnådt. är den variant som gav Atterbom uppslaget till hans sagospel Lycksalighetens ö.
ellauri348.html on line 726: Ossian oli yksi monista nimistä, joita niin kutsutun ossialaisen runouden säveltäjän James Macphersonin (kuoli 1796) romanttiset teokset suosittelivat. Tämän seurauksena se ja muut ossialaiset nimet – kuten Malvina, Minona, Orla, Oscar ja Selma – otettiin innokkaasti käyttöön Skandinaviassa 1800-luvulla. Till exempel vackra Carlson. Pikku Selma osoittautui tuulimunaxi.
ellauri348.html on line 756: Burken mukaan kaunis on se, mikä on hyvin muotoiltua ja esteettisesti miellyttävää, kun taas ylevä on se, jolla on voima pakottaa ja tuhota meidät. Ylevä mieluummin kauniiseen nähden oli merkki siirtymisestä uusklassismista romanttiseen aikakauteen.
ellauri349.html on line 747: Johann Christian Friedrich Hölderlin oli saksalaisen romantiikan avainlapsi. Hän oli myös tärkeä ajattelija saksalaisen idealismin kehittämisessä, erityisesti hänen varhaisessa yhteydessä Georg Wilhelm Friedrich Hegeliin ja Friedrich Wilhelm Joseph Schellingiin ja heihin filosofisen vaikutuksensa ansiosta.
ellauri350.html on line 64: Eli Finkel – bestseller-kirjan The All-Or-Nothing Marriage: How the Best Marriages Work kirjoittaja – on professori Northwestern Universityssä, jossa hänellä on nimityksiä psykologian osastolla ja Kellogg School of Managementissa. Hän opiskelee romanttisia suhteita ja Amerikan politiikkaa. Northwestern's Relationships and Motivation Labin (RAMLAB) johtajana hän on julkaissut noin 170 tieteellistä artikkelia ja on vieraileva esseisti The New York Timesissa . Hänen ikätovereidensa kyselyssä hänet tunnistettiin 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi suhdetutkijaksi; Economist julisti hänet " yhdeksi parisuhdepsykologian johtavista valoista".
ellauri350.html on line 66: Tutkimuskohde 1: Ihmisten välinen vetovoima: Mikä ennustaa ihmisten välistä vetovoimaa? Tietävätkö ihmiset todella, mitä ominaisuuksia he haluavat parisuhdekumppaniltaan? Miten treffiinnovaatiot, kuten pikatreffit ja online-treffit, vaikuttavat romanttiseen aloitusprosessiin?
ellauri350.html on line 570: Tämä psykologi Arthur Aronin tietokilpailu on auttanut vahvistamaan läheisyyttä tuhansien tuntemattomien välillä, mikä on johtanut ystävyyteen, romanssiin ja jopa avioliittoon.
ellauri350.html on line 573: Vuonna 1997 New Yorkin osavaltion yliopistossa Kivisessä purossa tehdyssä tutkimuksessa psykologi Arthur Aron tutki, voitaisiinko kahden täydellisen vieraan ihmisen välistä läheisyyttä nopeuttaa. Hän keksi seuraavat 36 kysymystä, jotka johtavat rakkauteen. Siitä lähtien, kun Aron loi tietokilpailun, hän on jopa nähnyt sen herättävän uudelleen romantiikkaa pitkäaikaisissa suhteissa. ”Kun olet ensimmäistä kertaa romanttisessa suhteessa, tunnet voimakasta jännitystä. Mutta sitten totutte toisiinsa", Aron kertoi Berkeley Newsille. ”Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa. Se tekee suhteestasi paremman." Aivan oikein – voit rakastua tai rakastua uudelleen kysymällä näitä
ellauri350.html on line 574: kysymyksiä ja vastaamalla niihin. Ne jopa toimivat, jos yrität vain olla romanttisempi kumppanisi kanssa.
ellauri350.html on line 577: Ja jos sinusta tuntuu, että tarvitset yli 36 kysymystä rakastuaksesi, saat ehkä enemmän inspiraatiota näistä klassisista rakkausrunoista tai romanttisista rakkauslainauksista ja suhteista.
ellauri350.html on line 617: Ei arvostelua, jos olet tehnyt tämän tehdessäsi varauksen romanttiseen ystävänpäiväravintolaan .
ellauri350.html on line 624: Älä ihmettele, jos se päättyy suoratoistamalla hauska romanttinen komedia ja käpertyä sohvalla.
ellauri350.html on line 650: Yksi esimerkki: Ehkä olette molemmat rakastuneita romanttisiin kirjoihin.
ellauri350.html on line 709: Monet romanttiset suhteet alkavat ystävyyssuhteista. Joten mitä ystävyys merkitsee sinulle?
ellauri350.html on line 743: Esimerkiksi: "Toivon, että minulla olisi joku, jonka kanssa voisin jakaa rakkauteni romanttisiin elokuviin ."
ellauri350.html on line 809: Nämä 36 kysymystä tehtiin äskettäin suosituksi New York Timesin Modern Love -kolumnissa, ja ne ovat murtaneet emotionaalisia esteitä tuhansien tuntemattomien välillä, mikä on johtanut ystävyyteen, romanssiin ja jopa joihinkin avioliittoihin.
ellauri350.html on line 813: Aron ja muut tutkijat käyttivät kahden parin lähestymistapaa viime vuonna tutkimuksessa, jossa selvitettiin, kuinka "itsensä paljastaminen" voi herättää romanssin uudelleen pitkäaikaisissa pariskunnissa.
ellauri350.html on line 814: "Teoria on, että kun olet ensimmäisen kerran romanttisessa suhteessa, jännitys on kovaa, mutta sitten totutte toisiinsa", Aron sanoi. "Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa, se parantaa suhdettasi."
ellauri351.html on line 594: Helsingissä 12 hengen murhavyyhti johon sekaantuneista valtaosa oli sekä romaneita, juutalaisia että suomalaisia sekakäyttäjiä.
ellauri353.html on line 198: Vuonna 1949 Buñuel luopui Espanjan kansalaisuudestaan tullakseen meksikolaiseksi. Los Olvidados Ciudad Mexicon katulapsista pysyy Munuelin teosten joukossa hetkenä, jolloin hän murtautui pinnalle ja räjähti, ennen kuin hän vaipui takaisin kuin ilotulite etuoikeutettujen maailmaan, jossa hänen surrealistinen näkemyksensä rakasti pelata. Buñuelin katulapset eivät ole "jalostettuja" heidän epätoivoisesta selviytymistaistelusta, he ovat itse asiassa armottomia saalistajia, jotka eivät ole parempia kuin heidän yhtä romantisoitumattomat uhrinsa. Kuvaamisen aikana useat miehistön jäsenet vastustivat tuotantoa monin eri tavoin: yksi teknikko kohtasi Buñuelin ja kysyi, miksi hän ei tehnyt "oikeaa" meksikolaista elokuvaa "sen sijaan surkea kuva kuten tämä"; elokuvan kampaaja erosi paikan päällä kohtauksen johdosta, jossa päähenkilön äiti kieltäytyy antamasta hänelle ruokaa ("Meksikossa yksikään äiti ei sanoisi noin pojalleen."); toinen henkilökunnan jäsen kehotti Buñuelia luopumaan "roskakasalla" ampumisesta. Eivät pitäneet rikkaan spanjuunan ilostelusta märkäselkien kustannuxella. Buñuelilta vaadittiin jopa Meksikon kansalaisuuden peruuttamista.
ellauri353.html on line 360: Babel meni naimisiin Jevgenia Gronfeinin kanssa 9. elokuuta 1919 Odesassa. Vuonna 1929 heidän avioliitostaan syntyi tytär, Nathalie Babel Brown, josta tuli isänsä elämän ja työn tutkija ja toimittaja. Vuoteen 1925 mennessä Baabelien avioliitto oli hapan. Jevgenia Babel muutti Ranskaan, koska hän tunsi itsensä miehensä uskottomuuden petetyksi ja kommunismia kohtaan lisääntyvän vihansa johdosta. Babel näki hänet useita kertoja Pariisin vierailunsa aikana. Tänä aikana hän aloitti myös pitkäaikaisen romanttisen suhteen Tamara Kashirinan kanssa. Yhdessä heillä oli poika Emmanuil Babel, jonka hänen isäpuolensa Vsevolod Ivanov adoptoi myöhemmin. Emmanuilin nimi muutettiin Mihail Ivanoviksi, ja hänestä tuli myöhemmin tunnettu taiteilija.
ellauri353.html on line 531: Isaac Babel kirjoitti kokonaisen kirjan juutalaisista gangstereista. Hän ei ollut romanttinen sielu. Tässä lyhyessä novellissa moderni kirjailija, nyt politrukki, keskustelee Gedalin kanssa, joka on vastoinkäymisten ja päämäärien vartija, toisen ajan asioita, joista ei ole juurikaan hyötyä nykyisyydessä. Babel jättää meidät, jopa nyt vuonna 2023, pelkäämään seuraavaa historian käännettä, pelkäämään seuraavaa armeijaa, jolla on totuus, yksi totuus ja joka tulee luoksemme missä tahansa olemmekin. Olisiko se vihdoinkin Israelin armeija?
ellauri355.html on line 51: Lokakuu on ryssissä ollut vallankumouxellinen. In September and October 1993, a constitutional crisis arose in the Russian Federation from a conflict between President Boris Yeltsin and Russia's parliament. President Yeltsin performed a self-coup, dissolving parliament and instituting a presidential rule by decree system. The crisis ended with Yeltsin using military force to attack Moscow's House of Soviets and arrest the lawmakers. In Russia, the events are known as the October Coup (Russian: Октябрьский путч, romanized: Oktyabr'skiy putch) or Black October (Russian: Чëрный октябрь, romanized: Chyorniy Oktyabr').
ellauri355.html on line 144: Oikeistolainen unkarilainen poliitikko ja Kotimaa-liikkeemme -puolueen johtaja Laszlo Toroczkai totesi 27. tammikuuta, että Unkarin tulee ottaa Ukrainan Zakarpattian alue, jos Ukraina häviää sodassa. Oikeistolainen romanialainen poliitikko ja Romanian liiton puoluejohtaja Claudiu Tarziu korosti 29. tammikuuta, että Romanian on "integroitava" Ukrainan naapurialueet, joissa romanialaiset asuivat, suvereniteetin säilyttämiseksi.
ellauri359.html on line 185: Vaikka aikalaiset pitivät Blakea hulluna hänen omituisten näkemyksiensä vuoksi, myöhemmät kriitikot ja lukijat arvostivat häntä suuresti hänen ilmaisukyvystään ja luovuudestaan sekä hänen työnsä filosofisista ja mystisista pohjavirroista. Hänen maalauksiaan ja runojaan on luonnehdittu osaksi romanttista liikettä ja "esiromanttiseksi". Teistinä, joka piti parempana omaa markioniittista teologian tyyliään, hän oli vihamielinen Englannin kirkkoa kohtaan (itse asiassa lähes kaikille järjestäytyneen uskonnon muodoille), ja hän vaikutti sikäläisten ihanteiden ja kunnianhimojen vaikutuksesta kuten Ranskan ja Amerikan vallankumoukset.
ellauri360.html on line 55: Robbe-Grillet on pysynyt yhteydessä nouveau romaniin koko uransa ajan. Hän on myös käsikirjoittanut ja ohjannut useita elokuvia. Hän kirjoitti käsikirjoituksen Alain Resnais'lle L' année dernière à Marienbad (Viime vuosi Marienbadissa) , jota nykyään yleisesti pidetään yhtenä parhaista sodanjälkeisistä ranskalaisista elokuvista. Hän kuoli vuonna 2008. Vähän nuorempana kuin ikätoverinsa Pirkko Hiekkala.
ellauri360.html on line 63: Perinteiset kirjallisuuden analyysin termit, kuten "juoni" ja "hahmo", eivät sovellu mukavasti Alain Robbe-Grilletille myönnettävään uuteen romaaniin. Pour un nouveau roman (1963; Uudelle romaanille , 1965) esseesarjassa Robbe-Grillet kuvailee sellaisia termejä kuin "useita vanhentuneita käsitteitä": Olemme niin tottuneet keskusteluun "luonteesta", "ilmapiiristä". ”, "muoto" ja "sisältö", "viestin" ja "kerronnan kyvyt" ja "todelliset kirjailijat", että se vaatii ponnisteluja vapautua tästä hämähäkinverkosta ja ymmärtää, että se edustaa ajatusta romaanista (valmis -tehty idea, jonka kaikki myöntävät ilman argumentteja, siis kuollut idea), eikä ollenkaan se...romaanin "luonne", johon meidän pitäisi uskoa.
ellauri362.html on line 32: Ylpeys ja ennakkoluulo
ellauri362.html on line 73: Paige Wiser, joka kirjoittaa Chicago Sun-Timesille, päinvastoin nimtuten jämentää, että Aston kirjoittaa tarinansa Austenin tyyliin, jonka tuloksena on "hyviä hahmoja, mahtavia sarjakuvia, upeaa romantiikkaa". Vuonna 2013 The Daily Buglen Aja Romano listasi sen parhaiden Austen-sovitusten joukkoon. Useat kommentoijat ovat luokitelleet sen tylysti fanifiktioksi.
ellauri362.html on line 78: Fitzwilliam Darcy, Gentleman on yhteinen nimi, joka on annettu Pamela Aidanin kirjoittamalle historiallisten romanttisten romaanien trilogialle. Kuten nimestä voi päätellä, ne perustuvat vahvasti Jane Austenin vuoden 1813 romaaniin Ylpeys ja ennakkoluulo, ja niissä on monia romaanin tapahtumia nähtynä herra Fitzwilliam Darcyn, Austenin romaanin keskeisen mieshahmon, näkökulmasta.
ellauri362.html on line 114: Darcy ja hänen serkkunsa Richard Fitzwilliam matkustavat joka kevät Kentiin auttamaan tätiään Lady Catherinea tämän Rosings Parkin kartanon kevätsiivouxessa. Lady Catherine Bourgh inhoaa kevätsiivousta yhtä paljon kuin Kaislikossa suhiseen myyrä. Heidän linja-automatkallaan Lontoosta Fitzwilliam huomaa Darcyn surkeasti sormeilevan Elizabethin kirjontalangan kirjanmerkkiä, ja hän haluaa kuulla siihen liittyvän romanttisen tarinan. Välttääkseen kertomasta Fitzwilliamille totuutta Darcy päättää nopeasti tarjota hänelle vaihtoehtoisen tarinan siitä, kuinka hän pelasti yhden parhaista ystävistään harkitsemattomasta avioliitosta. Tarina tyydyttää Fitzwilliamin uteliaisuuden ja lisää hänen arviotaan Darcysta.
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri362.html on line 276: Rachel Knowles writes clean/Christian historical romance set in the time of Jane Austen. She has been sharing her research on this blog since 2011. Rachel lives in the beautiful Georgian seaside town of Weymouth, Dorset, on the south coast of England, with her husband, Andrew.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri364.html on line 104: Goethen henkilökohtaisten suojattien joukossa oli nuori mies nimeltä Krafft. Tälle Goethe uhrasi hämmästyttävän paljon aikaa ja pätäkkää, piti hänestä huolta, oli kirjeenvaihdossa hänen kanssaan ja kävi henkilökohtaisesti häntä tapaamassa. Krafft oli selvästi vaikea skitsoidinen hypokondrikko, joka pysyi suunnilleen samanlaisena, vaikka hänen "lääkärinsä" olikin itse Wolfgang Apollo, kanakeiton jumala. [Wolfgang Apollon, ihastuneen Frödingin antama nimi.] Nykyajan psykoterapeutikko tuskin olisi onnistunut paljonkaan paremmin. Koko romantiikka on täynnä skizoilua ja psykopatiaa. Minun nähdäxeni romantiikka merkizeekin juuri sitä. Sotapojat on paljon terveempiä kuin kynäilijät. Naureskelevat palatessaan tappohommista. Jawohl, zäh ist der Mensch!
ellauri364.html on line 257:
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 51: M. var en kraftigt sensuell natur, en friluftsmänniska och atlet, sjudande af af lifslust, säker i sin styrka, måttlöst hängifvande sig åt alla sensationer, full af känsla inför naturens skådespel, en vacker natthimmel, ett doftande fält, en solbelyst öppning i den högstammiga skogen, älskande kvinnan med en naiv, nästan animal, men ( på samma gång blyg lidelse. I denna öfversval- lande lifsglädje blandade sig dock alltid en viss sorgbundenhet. Han har själf tecknat sitt väsen, då han någonstädes säger, att han vissa dagar hatar allt, så att han kunde önska sig döden, andra åter känner sig glad och lycklig som ett djur. I kraft af detta sitt lynne, hvars tendenser funno sin motsvarighet i den naturalistiska riktning, som behärskade litteraturen i det ögonblick, då M. framträdde, kom hela hans diktning att röra sig inom det sinnliga lifvets sfär, återgifvande enkla och rela- tivt föga sammansatta själstillstånd och med för kärlek tecknande folkliga typer. Hans analys är kanske icke så djup, men hans rika begåfning öf verskylde i viss mån denna brist genom den styrka och lysande klarhet, hvarmed han återgaf det sedda. Ingen har mästerligare än M. förstått att ge relief och betydelsefullhet åt hvardagliga ämnen. Han ser så skarpt och klart, och hans språk är så säkert och smidigt, att han i några få ord tecknar profilen af ett ansikte eller en individs karaktär, gester och hela yttre person. I början öfverlämnade han sig kanske alltför fritt åt en viss ytlig uppsluppen och sensuell lifsglädje. Större utrymme för sina rika anlag fann han i romanerna "Une vie" och "Bel-ami", hvilka återge vissa sidor af det moderna lifvet med en rikedom på nyanser och en ironi, som blottar alla motsägelser och löjligheter situationerna eller personernas karaktär. Och denna ironi är så öfverlägsen och så objektiv, att det förefaller, som om det vore icke författaren, utan tingen själfva, som talade. Hvad M. än skildrar, är uppfattningen så frisk, så omedelbar, så utan all sjuklighet och förkonstling, att han kan säga mycket, som skulle stöta hos andra författare. Sådant gestaltade sig M:s författarskap under de första åren af åttiotalet, men hans oerhörda produktion och hans i öfrigt våldsamma lefnadssätt. bröto snart hans krafter. Plötsligen stod han, som dittills endast haft öga för det fysiska lifvet, undrande inför en ny värld, hvilken uppgått i hans inre. Ett annat ljus faller öfver företeelserna och ger en ny karaktär åt hans diktning. Intet vittnar kanske mera om omedelbarheten och styrkan i hans begåfning än den säkerhet, hvarmed han äfven tecknat dessa nya själstillstånd. I "Le Horla" se honom redan kämpa med de vansinnets fantom, som snart skulle omtöckna hans själslif. Tankar på ålderdomen, på döden, ett mörkt tungsinne utbreda sig allt mer och mer öfver hans skrifter. Särskildt romanerna "Fort comme la mort" och "Notre coeur" präglas af en gripande och känslofull själsfinhet, som hans tidigare skrifter. knappast låtit ana. 1892 sökte han döda sig med rakknif, då han kände, att han icke längre kunde strida mot vansinnet. I tvångströja fördes han till ett sjukhus, där han dog af paralysie générale efter 18 månaders sjukdom. Han nekade flera gånger att taga säte i franska akademien liksom att mottaga hederslegionen. I Parc Monceau i Paris har man rest ett vackert monument öfver honom. Verlet; ett annat finnes i Rouen. Hans rykte har varit i ständigt stigande efter hans död. Ytterligare sv. öfv. äro "Lifsbilder" (1888), "Berättelser och skisser. Med en inledning om hans författarskap af T. Hedberg" 1893) och "En duell. Efterlämnade skisser och berättelser" (1900). Se J. Lemaître, "Les contemporains" I, V och VI (1885, 1892, 1896), R. Doumic, "Ecrivains d'aujourd'hui" (1894), G. Brandes, "Samlede skrifter", VII (1901), A. Lom- broso, "Souvenirs sur M." (1905), och Maynial, "La vie et l'œuvre de M." (1906). 1902 började Oeuvres complètes att utkomma. (Nordisk familjebok 1912 s.v. Maupassant)
ellauri365.html on line 457: Han debuterade som författare år 1888 med en diktsamling som bröt med den då rådande svenska litterära traditionen med realism och naturalism, för att istället fokusera på romantik, individualism, sensualism och romantisering av den svenska stormaktshistorien, med särskilt fokus på de karolinska soldaternas öden. Färgglädjen och bejakandet av en munter sinnlighet gjorde starkt intryck och kom att bli stilbildande för flera andra svenska författare under 1890-talet och åren därefter. von Heidenstam kom därför att bli den främste företrädaren för dessa "nittiotalister" och hans böcker innehåller genomgående många nationella och historiska teman.
ellauri365.html on line 472: Heidenstam sände i början av 1880-talet några dikthäften till Zacharias Topelius för bedömning. De gick huvudsakligen påverkade av efterromantikens stil och även influerade av Johan Ludvig Runeberg.
ellauri365.html on line 482: När diktsamlingen Vallfart och vandringsår publicerades i april 1888 väckte den en enorm uppmärksamhet. Den innebar ett brott med den dittills förhärskande naturalismen och istället för social misär och enformigt industriarbete skrev Heidenstam om njutningslystnad och romantik.
ellauri365.html on line 486: På våren 1889 utkom Heidenstams roman Endymion, som är ytterligare ett vittnesbörd om Heidenstams svärmeri för Orienten. Keats Endymion blev klar tvåa I jämförelse. Heidenstam framställer Palestine som en plats där man lever för dagen, medan framtiden ligger i Västerlandets materialism.
ellauri365.html on line 584: Back North, the self-centered man forgot his despondency by merging himself into the larger soul of his estate. To those familiar with his membership of the committee, it came as no surprise that in 1916 Heidenstam was awarded the Nobel Prize for Literature. He is perhaps most like Browning. Above all things he abhors uninspired naturalism; "gray-weather moods," he calls it. Strindberg merely "let the cellar air escape through the house.", he said. He repudiates pessimism no less than sentimentalism. He wrestled with August for the deeper meaning of life. The imagery is often daring, as when a negro's lips are compared to the crimson gash on a foreskin. Heidenstam, though one of the most daringly earnest of poets, is sufficiently an artist to relieve his style by such touches of humor and of the deeper sort of romance. But atonement was repugnant to his manhood. He longs to be worthy of his heritage, to give his life for some damn cause. He believes it is only in moments of great exaltation that we really live. The best bit is where Verner dissuades his poor countrymen from whacking the filthy rich. Without his saying so, we feel in him the quality of St. Paul affirming: "I have fought the good fight, I have kept the faith."
ellauri365.html on line 631: I början av sitt eget författarskap på 1880-talet var Levertin liksom August Strindberg en del av den unga naturalismen, men han blev starkt påverkad av den romantiska och bakåtblickande tonen i Verner von Heidenstams första diktsamling Vallfart och vandringsår (1888). Levertin och Heidenstam kritiserade naturalismen i en gemensam pamflett, Pepitas bröllop (1890), och trots att Levertin i motsats till många generationskamrater aldrig övergav sin vetenskapligt materialistiska historiesyn skulle han från denna tid och framåt skriva romantiska dikter med medeltidsteman men utan svensk nazism. I motsats till muskulöse Valter var Oscar en tuberkulotisk liten stackare. Under sina sista dagar drabbades Oscar av halsfluss, och hans läkare ordinerade ett särskilt slags gurgelvatten. När Levertin sedan, omtöcknad av sjukdomen, steg upp mitt i natten för att dricka ett glas vatten, svalde han i stället av misstag ett glas gurgelvatten, drabbades av en allergisk reaktion, och avled.
ellauri367.html on line 162: Varhaisessa iässä herra Burns jätti perheensä asumaan kieroutuneen ja sydämettömän miljardöörin luo, joka omisti "atomimyllyn" Shelbyvillessä (oletettu hänen isoisänsä). Hän eli etuoikeutettua elämää ja huvitti itseään vahingoittamalla siirtotyöläisiä. Mr. Burns opiskeli myöhemmin Yalen yliopistossa, jossa hän opiskeli tiedettä ja liiketaloutta, yhtyi Seeley Boothin autistiseen heilaan Bonesiin, kilpaili "eetteripainon" painiluokassa ja valmistui luokassa vuonna 1914. 25-vuotisessa yliopistokokouksessaan hänestä tuli romanttisesti tekemisissä vanhan liekin tyttären kanssa. Hän synnytti myöhemmin hänen lapsensa, Larry Burnsin, joka asetettiin adoptoitavaksi ja joka myöhemmin astui Mr. Burnsin elämään hetkeksi. Mr. Burns on ollut naisissa ainakin kolme kertaa: Gertrude-nimisen naisen kanssa, joka kuoli yksinäisyyteen ja raivotautiin, Marge Simpsonin äidin Jacqueline Bouvierin kanssa, ja tekaisi Larry-pojan Gloria-nimiselle metrin piikaselle.
ellauri367.html on line 189: Christian Georgievich Rakowski (venäjä Христиан Георгиевич Раковский; bulgaria Кръстьо Раковски Krastjo Rakowski; romania Cristian Racovski; ukraina Христиан Георгиевич н Георгъристия н Георгsch Rakowskyj; syntynyt 1. elokuuta, heinäkuuta / 13. elokuuta 1873, seurakunta Kotelissa, Itä-Rumeliassa, Ottomaanien valtakunnassa; † 11. syyskuuta 1941 Medvedev-metsässä lähellä Orjolia, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa) oli bulgarialainen sosialistinen vallankumouksellinen, bolshevikkipoliitikko ja Neuvostoliiton diplomaatti. Hän oli vallankumouksellisen Georgi Rakovskyn vastavallankumouxellinen veljenpoika.
ellauri368.html on line 91: Lebensohniin vaikutti romanttinen liike. Hänen henkilökohtaisia tunteita ja kokemuksia kuvaavan lyyrisen runouden intiimi nuorekas tuoreus poikkeaa jyrkästi aikaisemman Haskalah-kirjallisen perinteen rationalismista, moralisoinnista ja hienostuneista retorisista lauseista.
ellauri368.html on line 107: Vuonna 1853 Avraham Mapun romaani Ahavat Tsiyon (Siionin rakkaus) julkaistiin Vilnassa. Sen siveä kieli, kuvaukset Israelin maan luonnosta ja erityisesti sen romanttinen juoni, joka sijoittuu raamatullisiin aikoihin, lumoi lukijoiden sukupolvia ja merkitsi merkittävää käännekohtaa heprealaisessa proosassa. Sen ilmestyminen toimi katalysaattorina pitkään jatkuneelle keskustelulle romaanin paikasta heprealaisessa kirjallisuudessa – polemiikassa, joka lopulta määritti romaanin keskeisen aseman "todellisuuden peilinä" ja varmisti sen paikan perinteisen raamatullisen eeposen luonnollisena perillisenä.
ellauri369.html on line 332: Jane teki näet onnistuneen vierailun sinne syyskuussa 1825. Siellä ollessaan Carlyle kirjoitti saksalaisen romanssin (1827), kokoelman Johann Karl August Musäuksen , Friedrich de la Motte Fouquén , Ludwig Tieckin , ETA Hoffmannin ja Jeanin aiemmin kääntämättömiä saksalaisia romaaneja.
ellauri369.html on line 335: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu (jep, albumisa 128). Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 465: Fasistinen romanismi uhmaa sivilisaatiota.
ellauri370.html on line 84: Amalek (/ˈæməlɛk/ Biblical Hebrew: עֲמָלֵק, romanized: ʿĂmālēq; Arabic: عماليق, romanized: ʿAmālīq) is described in the Hebrew Bible as the enemy nation of the Israelites. The name "Amalek" can refer to the descendants of Amalek, the grandson of Esau, or anyone who lived in their territories in Canaan. In some rabbinical interpretations, Amalek is etymologised as am lak, 'a people who lick (blood)', but most scholars regard this as xenophobic bullshit.
ellauri370.html on line 258: Varför sikta sökarljuset just mot judarna? frågar man sig i förstone. Spanjoren var militärisk upptäckare sen lat och slö, tysken romantisk sen militärisk, italienare militärisk världhärskare sen älskvärd men hållningslös, juden militärisk sen knipslug och nu militärisk igen. Whats the big difference?
ellauri370.html on line 625: Vuonna 1869, Rio de Janeirossa oleskelunsa ikävystyessä, Gobineau palasi romanttiseen proosaan. Hänen yhdessä päivässä kirjoitettua novelliaan Adelaide pidetään joskus hänen mestariteoksenaan, vaikka se ilmestyi vasta postuumisti. Kahden naisen väliseen mustasukkaisuuteen keskittyvä tapaus, on täynnä julmuutta, röyhkeyttä ja huumoria.
ellauri373.html on line 110: Porcia, conosciuta in italiano anche come Porzia (circa 70 a.C. – 42 a.C.), è stata una nobildonna romana, figlia di Catone l´Uticense e della sua prima moglie Atilia. Sposò in prime nozze Marco Calpurnio Bibulo (un alleato politico del padre) e successivamente Marco Giunio Bruto, suo primo cugino. Secondo Plutarco, si procurò una profonda ferita alla gamba per convincere Bruto a renderla partecipe dei piani per uccidere Cesare.
ellauri373.html on line 677: B'nai B'rithin juutalaiset, joita kutsutaan nimellä Ahad-Ham val "assimiloituneita" juutalaisia, pakotettaisiin siirtyykö toiselle sijalle ja luovuttaako paikkansa viemärijuutalaiset, venäläiset, romanialaiset ja galicialaiset- skim, joka kävi läpi Asher Gintsbergin "koulun". Yksi syy siihen, miksi länsimaiset juutalaiset useimmat joutuivat epäedulliseen asemaan, eivät muinaisen heprean kielen tunteminen tai sen liiallinen osaaminen pinnallisesti, oli hallitseva merkitys He alkoivat pitää tärkeänä tämän kielen osaamista.
ellauri374.html on line 91: Kostroman ja Jaroslavlin ympäristöön pätäkkää tuli Pietarista, jonne yritteliäitä nuoria miehiä meni kausityöläisiksi raxalle. Kun Martyanin tuli aika toimittaa asiakirjat, jotka antavat hänelle mahdollisuuden työskennellä Pietarissa, hän päätti ottaa sukunimekseen isänsä etunimen (Sozon Markov) - Sozonov, joka lausutaan ja kirjoitettiin myöhemmin nimellä Sazonov.
ellauri374.html on line 99:
ellauri374.html on line 685: Baškiiri eli baškirti (baškiiri: Башҡорт аты, romanisoitu: Başqurt atı) on baškiirien hevosrotu. Sitä kasvatetaan pääasiassa Bashkortostanissa, joka tunnettiin aiemmin nimellä Bashkiria, Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta, joka sijaitsee eteläisten Uralvuorten länsipuolella ja ulottuu Volga-jokeen. Jalostuksen tärkein keskus on pääkaupunki Ufa (Öfö).
ellauri377.html on line 68: Gnostilaisuus ( muinaisesta kreikasta: γνωστικός, romanisoitu: gnōstikós, Koine kreikaksi: [ɣnostiˈkos], 'jolla on tietoa') on kokoelma uskonnollisia ideoita ja järjestelmiä, jotka yhdistyivät 1. vuosisadan lopulla ja alkukristittyjen juutalaisten keskuudessa. Nämä eri ryhmät korostivat henkilökohtaista henkistä tietoa (gnosis) proto-ortodoksisten opetusten, perinteiden ja uskonnollisten instituutioiden auktoriteettien yläpuolelle. Gnostilaisuudesta on lyhyt yhteenveto albumissa 170.
ellauri377.html on line 151: Yaldabaoth, otherwise known as Jaldabaoth or Ialdabaoth (/ˌjɑːldəˈbeɪɒθ/; Coptic: ⲒⲀⲖⲦⲀⲂⲀⲰⲐ Ialtabaôth; Latin: Ialdabaoth, Koinē Greek: Ιαλδαβαώθ, romanized: Ialdabaóth), is a malevolent God and demiurge (creator of the material world) in various Gnostic sects and movements, sometimes represented as a theriomorphic lion-headed serpent. He is identified as the false god who keeps the souls trapped in physical bodies, imprisoned in the material universe. Jaldabahuutti tarkoittanee "isyyden aiheuttaja", mikä sopii vällykäärmeeseen kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri377.html on line 162: Tässä yhteydessä jotkut egyptiläiset näkivät samankaltaisuuksia Jahven ja Setin kertomusten välillä sekä foneettisen samankaltaisuuden lisäksi Koinē kreikan : Ἰαω , romanisoitu: Iaō , Jahven nimi , jota hellenisoituneet juutalaiset käyttävät , ja koptin Iō , lit. "aasi", jota pidettiin silloin Sethin eläimenä. Nalle Puhin masentunut ystävä Ior liittyy tähän jotenkin.
ellauri378.html on line 235: Die Ems hat die Orte an ihren Ufern seit Generationen geprägt. Heute zieht es Einheimische und Gäste wieder an das Wasser des kleinsten deutschen Stroms. Zahlreiche Veranstaltungen wie "Greven an die Ems" oder das "Emsfestival" nutzen den Fluss als Kulisse. Historische Ortskerne, romantische Bauwerke und die einzigartige Natur der Emsauen schmücken den Lauf der Ems. Saxan ja Hollannin raja Emsin suulla on epämääräinen, siitä on jo tullut kahnausta kun sinne tehdään kilpaa tuulimyllyjä.
ellauri381.html on line 453: Vuonna 1974 Andrei Saharov puhui kriittisesti Solženitsynin näkemyksistä, ei hyväksynyt Sanyan ehdottamaa autoritaarista vaihtoehtoa siirtyä kommunismista saman tien fasismiin epädemokraattista kehityspolkua, "uskonnollis-patriarkaalista romantiikkaa" ja ideologisen tekijän yliarviointia. Saharov vertasi Solženitsynin ihanteita viralliseen Neuvostoliiton ideologiaan, Stalinin aika mukaan lukien, ja varoitti niihin liittyvistä vaaroista. Solženitsynin maanpakolainen ystävä, "sharashkaan" vangittu Lev Kopelev kritisoi julkisesti Solženitsynin näkemyksiä useaan otteeseen, ja vuonna 1985 hän tiivisti valituksensa kirjeeseen, jossa hän syytti Solženitsyniä emigranttien riitauttamisesta ja suvaitsemattomuudesta.
ellauri382.html on line 704: Deep loneliness. Todellisten ikätovereiden tai romanttisen kumppanin löytäminen on usein haaste superärsyttävälle lahjakkaalle aikuiselle. Kyllästyt ja alistimuloitut helposti, ja sinulla voi olla vaikeuksia löytää ihmisiä, jotka jaxavat pysyä mukanasi. Sinun voi olla vaikea tavata henkilöä, joka vastaa älyllistä, emotionaalista ikääsi ja on samalla romanttisesti houkutteleva. Liian ryppyisiä ja huonojalkaisia usein ovat.
ellauri383.html on line 64: Er schrieb er auf der Grundlage seines eigenen Filmskripts Es geschah am hellichten Tag den Roman Das Versprechen, den er im Untertitel als Requiem auf den Kriminalroman bezeichnete, da in und mit ihm die gängigen Regeln eines Krimis zur Diskussion gestellt werden. Während der menschlich-engagierte Kommissär Matthäi im Film mit seinen Ermittlungen Erfolg hat, scheitert er im Roman letztlich an einem Zufall. GW Larssonin ruåzalaisessa matuaiheisessa krimipaskassa oli naispoliisi nimeltä Mattei. Aika omaperäistä.
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 569: Mutta jos otamme Saksan armeijan tappiot yhdessä sen liittolaisten-unkarilaisten, romanialaisten, italialaisten ja niin edelleen - kanssa, heidän tappionsa ovat jo verrattavissa meidän-11,9 miljoonan ihmisen-tappioihin.
ellauri386.html on line 62: Kun humalainen oli raiskannut yhdeksänvuotiaan tytön, Fedjaa pyydettiin hakemaan isäänsä hoitamaan häntä. Tapaus jäi vähän vaivaamaan, ja teema kypsän miehen halusta nuoren tytön haarukkaan esiintyy kirjoituksissa Pirut, Karamazovit , Rikos ja rikosseuraamus ja muissa kirjoituksissa. Vaikka Dostojevskin fyysinen rakenne oli ruipelo, hänen vanhempansa kuvasivat häntä kusipäiseksi, itsepäiseksi ja röyhkeäksi. Häntä kuvailtiin kalpeaksi, sisäänpäin kääntyneeksi unelmoijaksi ja karvakätisexi romantikoksi.
ellauri386.html on line 151: PST: Nuori, kirjoitettu vuonna 1874, kahdeksan vuotta Annan avioliitosta Dostojevskin kanssa, on romana klee.
ellauri386.html on line 222: Grels Teirs roman Jungfrustigen i hårda pärmar kostar nu 5e inte mer, 83% ner från listpriset 30e. Gudskelov jag inte köpte den förr i tiden, för nu fick jag den gratis på lån från sågspånsbiblioteket. Grels' autofiktion påminner en mest av den galna psykiatern Roope "Bob" Tikkanen som försökte drunkna med familj i Kolerabassängen och lite senare dräpte sin rika fru med en kandelaber och lindade henne i vardagsrummets matta.
ellauri386.html on line 228: Jungfrustigen är en roman om sådant som börjar och tar slut, om passion som tar tid på sig och om att plötsligt befinna sig i stormens öga och fråga sig: Hur vill jag leva mitt liv? Vad har jag rätt till? Vad har jag råd till? Det är också en bok om det moderna samhällets nya familjeformer och den svåra konsten att leva under samma tak. Mycket intressant och originellt får man säja.
ellauri386.html on line 230: Detta mästerverk är autofiktivt dvs en roman a cle. Vad heter Philips ex verkligen och vem är den nya ålderstigna frun som låter som "något slags" Paula Koivuniemi och ser ut som Elizabeth Taylor? Svårt att säga när man inte bor i ankdammen.
ellauri386.html on line 237: Hans roman Jungfrustigen beskriver på ett återhållsamt och sparsmakat sätt den otrogne mannens syn på triangeldramat, och visar att lyckan inte är så enkel att den skapas av en drömprins eller drömprinsessa. En rejäl överraskning till hans läsare. Jörn Donners fru hämnades genom att gräva ned hans aska i komposten. Bra gjort Bitte!
ellauri386.html on line 247: Men på vuxenallvar: vem var Sonja i verkligheten och hänger Philip fortfarande med den ålderstigna Paula? Den moderna skilsmässoromanen är sin egen genre, med sina egna konventioner. Den utspelar sig oftast i medelklassen och tenderar att gestalta skilsmässan som en konsekvens av allmän livsleda och tristess snarare än av några egentliga relationsproblem. Barnen är halvstora, karriären går på tomgång, huset är färdigrenoverat. Enter en ny kvinna/man som får det att pirra i magen, och skilsmässan är ett faktum.
ellauri386.html on line 249: Med små variationer följer Philip Teirs roman ”Jungfrustigen” denna mall till punkt och pricka.
ellauri386.html on line 385: Raleigh's poem is a departure from the more idealized and romantic treatments of love that were common in Elizabethan poetry. It reflects the growing skepticism and disillusionment with love that began to emerge during the Renaissance. It also foreshadows the more cynical and satirical treatments of love that would become prevalent in the following century. Lizzy loved it until she found out that Walt was actually thinking of the servant.
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri389.html on line 53: Kiukkuinen viirusilmä Karen Torahammas Houstonista todistaa jäännöxettömästi, että Lammas ei ollut niinkään romantikko kuin pesunkestävä postnapoleonisen imperiumin keskiluokan nousukas, eikä mikään 1700-luvun jätös. Se oli Lontoon Valentin eli Ensio Rislakki, ja London Magazine jossa Elian pakinat ilmestyivät oli sen Seura-lehti. Former bluecoat boy and child of servants.
ellauri389.html on line 57: In previous critical examinations of Lamb, Samuel Taylor Coleridge is usually cited as the archetypal representative of romantic imagination that Lamb tried to ape (esp. Sam's colonialistic Kubla Kurkussa). The celebrated philosopher and poet was Lamb's childhood friend, and hence anchors the predominantly biographical criticism on Lamb that accounts for his distinctively precious tone as an evasive expression of his sense of literary inferiority. Similarly, Lamb's 10 years older sister Mary, who murdered their mother in 1796, has been suggested as another source of Charles's supposed romantic agony.
ellauri389.html on line 63:
The journals flourishing at the start of the century resembled imperial corporations in the extent to which they promoted individual authors, aiding the so-called "minor" romantics in particular. "Old China" illustrates this historically symbiotic collaboration of author with organ not only through its external context in the highly topical London Magazine, but also especially internally, in the essay's ventriloquization of Coleridge.
ellauri389.html on line 85: Another show of Lamb's "economy" of romantic imagination is his essay, "A Dissertation upon Roast Pig" (1822), which also implicitly recognizes the porcelain industry as a primary theater of contemporary British imperial dominance.
ellauri389.html on line 111: Lamb's essay tropes contemporary developments in English political economy as it was most prominently figured by the porcelain industry. Under the auspices of an imperial organ, they unleash John Bull in a china shop, facetiously troping these radical changes in Sino-British consumer history in order to wreak havoc on existing protections of romantic genius. "Old China" is literary chinoiserie for an age shaped by the new imperial industry.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa.
ellauri389.html on line 459: Tähän didaktiseen runoelmaan tekijä yhdisti luonnon ja yhteiskunnan ilmauksia niin, että niihin syntyi kiehtovia ja todenmukaisia valo- ja varjovivahduksia. suuntaa kirjoittamalla arkielämästä ja Englannin maaseudun kohtauksista. Cowper on vaikuttanut Englannin runouteen uudistavasti ja muotosuunnista vapauttavasti. Cowper vapautti 1700-luvun luontorunouden. Hän oli monella tapaa yksi romanttisen runouden edelläkävijistä . Samueli Taylor Coleridge kutsui häntä "parhaaksi nykyrunoilijaksi", kun taas Ville eli Wordsworth ihaili erityisesti hänen runoaan "Yardley-Oak".
ellauri390.html on line 173: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
ellauri390.html on line 174: Radcliffe julkaisi elämänsä aikana viisi romaania, joita hän kutsui aina " romansseiksi". Väkivalta ja erotiikka kutkuttivat niissä lukijoita. Jane Austenin Northangenissa pilkkaama Udolfo lienee niistä nimekkäin.
ellauri390.html on line 215: "Pietarin slummet. Hyvinsyötyjen ja nälkäisten kirja" on Vsevolod Krestovskin seikkailunhaluinen romaani ja hänen kuuluisin teoksensa. Romaani kirjoitettiin kirjailija N. G. Pomyalovskyn vaikutuksen ja tuen alaisena. Hän antoi hänelle idean suuresta romaanista E. Xun " Pariisilaisten mysteerien " hengessä, joka yhdistäisi realistiset ja romanttiset suuntaukset.
ellauri390.html on line 237: Joistakin Krestovskin runoista tuli suosittuja urbaani romansseja ("Sireenin tuoksuvan oksan alla", "Anteeksi ikuisesta erosta"). Krestovskyn balladista "Vanka - avaimenpitäjä" tuli tunnettu kansanlaulu. Hän oli myös mukana kääntämässä Anakreonin, Alcaeuksen, Horatian, Sapphon, Goethen ja T. Shevchenkon runollisia teoksia.
ellauri390.html on line 303: Ehkä myös I.S.n runo juontaa juurensa lauluun prinssi Volkonskysta ja Vanka Klyuchnikista. Turgenevin "Balladi" ("Hän seisoo hiljaa kuvernöörin edessä...", 1841), vaikka tarinan henkilöiden nimiä ei mainita Turgenevin kirjoittajatekstissä. Hänen runoihinsa perustuva romanssi A.G. Rubinstein (1891) saavutti suosion F.I. Stravinsky, jolle säveltäjä oli omistettu, ja erityisesti F.I. Shalyapin. Turgenevin runon kansanlaulusovitukset sisällytettiin kansandraaman "Tsaari Maximilian", "Ataman Storm", "Ermak" esityksiin.
ellauri392.html on line 829: Hölderlingin bändäri Wilhelm Waiblinger ( saksa: [ˈvilhɛlm ˈvaɪblɪŋɐ] ⓘ ; 21. marraskuuta 1804 – 17. tai 30. tammikuuta 1830) oli saksalainen romanttinen runoilija joka tunnetaan lähinnä Friedrich Hölderlinin katamiittina.
ellauri393.html on line 335: Huolimatta joidenkin sosiaalisen median käyttäjien spekulaatioista, ei ole uskottavia todisteita siitä, että tietyt hahmot tai tarinat olisivat saaneet lainata The Crook's Songista, vuoden 1930 amerikkalaisesta romanttisesta musikaalista, jonka ohjasi Lionel Barrymore. Sankarien visuaaliset kuvat eivät millään tavalla muistuta vuoden 1930 amerikkalaisen musikaalin "The Rogue Song" sankareita. On mahdotonta vetää yhtäläisyyksiä (lukuun ottamatta tšerkessialaisia vaatteita ja capakhia) trion välillä Coward – Bovdur – Buvaliy, jonka esittää Vitsin – Nikulin – Morgunov sarjakuvaparin Ali-Bek (Stan Laurel) ja Murza-Bek (Oliver Hardy) kanssa.
ellauri393.html on line 361: Me emme eroa! vannoivat Tamara Lund ja Aatos Tapala Jaana-lehden kannessa 1974 Rauhixen vessassa. Olikohan noin? Tässä vaiheessa varmaan romanikaveri jo jyysti puolivenakkoa sakuissa. Tero kuunteli silmät pystyssä äiskän voihketta seinän takana.
ellauri393.html on line 374: He saivat pojan nimeltä Tero, jonka kanssa Tamara myöhemmin lähti Saksaan töihin. Lehdet saivat kolahduttavan uutisen, kun hän Saksassa 1974 rakastui romanialaiseen tenorilaulajaan Aleksandru Ionitâan. Yhteinen lapsi, Maria, syntyi vuonna 1983, pari vuotta ennen kuin kummankaan avioero oli selvä. He pystyivät avioitumaan vasta parin vuoden päästä. Er präsentierte sich als „ein Belcanto-Tenor von enormer Durchschlagskraft und gutem Stehvermögen“. Takuulla seisoi kykenevämmin kuin Aatoxella, olihan romani juniori.
ellauri395.html on line 514: Tuula Åkerlund vaalii romanien katoavia muistoja romanttisesta kiertolaiselämästä - "Lapset istuivat pakkasessa reessä, isä kiersi talosta taloon".
ellauri398.html on line 450: Vuonna 1973, samalla kun folkista ja soulista oli tulossa romanttisempia ja intiimimpiä, Roberta Flack julkaisi kappaleen "Killing Me Softly With His Song". Sinä vuonna olin E. Saarisen kanssa Jyrisevän kesäkoulussa Oulussa ja tutkistelin sivusilmällä Ison T:n hämmentävän mahtavia kannuja. En kuitenkasn tohtinut lähteä niitä tunnustelemaan vaikka oikein pyydettiin koska olin uskollinen Pia Pipsukalle. Miten naivia. En taaskaan naenut vaekka Naemaan päästettiin. Ois pitänyt ottaa Jee-suxesta mallia.
ellauri398.html on line 667: romanttisiin ja eroottisiin suhteisiin, eikä se rajoittunut hänen vaatimuksiinsa
ellauri399.html on line 76: It wasn't at all romantic. I didn't have a romantic dorm room, so I slept on the floor in friends' rooms, I returned coke bottles for the 5¢ deposits to buy food with, and I would walk the 7 miles across town every Sunday night to get one good meal a week at the Hare Krishna temple. I loved it, especially the chanting and opening the little doors. And much of what I stumbled into by following my curiosity and intuition turned out to be priceless later on. Let me give you one example:
ellauri399.html on line 151: The two finally ended their romantic relationship for good in late 1977, after Brennan became pregnant with their daughter, Lisa. Brennan worked as a waitress and collected welfare checks to support herself and their baby daughter. Jobs publicly denied he was Lisa’s father for years, even though he took a paternity test in 1979 proving he was the dad. He was paying $500 a month in child support when he told Time magazine in 1983, “28 percent of the male population in the United States could be the father.”
ellauri402.html on line 132:
Sitä vastoin kartromanttiset tarot-kortit syntyivät
ellauri402.html on line 144: Kartromanttisissa Tarot-korteissa, jotka on johdettu latinalaismaisista
ellauri402.html on line 410: Dracula on Bram Stokerin goottilainen kauhuromaani, joka julkaistiin 26. toukokuuta 1897. Epistolaarinen romaani, kertomus liittyy kirjeisiin, päiväkirjamerkintöihin ja sanomalehtiartikkeleihin. Siinä ei ole yhtä päähenkilöä, ja se alkaa asianajajan Jonathan Harkerin kanssa, joka lähtee liikematkalle transilvanialaisen aatelismiehen, kreivi Draculan linnaan. Harker pakenee linnasta saatuaan tietää, että Dracula on vampyyri, ja kreivi muuttaa Englantiin ja vaivaa Whitbyn merenrantakaupunkia. Pieni ryhmä, jota johtaa Abraham Van Helsing, tutkii, metsästää ja tappaa Draculaa, lyövät hänen sydämensä, mestaavat hänen päänsä ja täyttävät hänen suunsa valkosipulilla. Hän löysi nimen Dracula Whitbyn julkisesta kirjastosta lomallaan, koska hän ajatteli sen tarkoittavan paholaista romaniaksi. Christopher Craft kirjoittaa, että kreivi Draculan aiheuttama ensisijainen seksuaalinen uhka on, että hän "viettelee, tunkeutuu ja [ja] tyhjentää toisen miehen" Jonathan Harkerin innostuessa siitä, että kolme naamiona ja edustajana toimivaa vampyyrinaista tunkeutuu häneen hänen homoseksuaalisen halunsa vuoksi.
ellauri402.html on line 425: Vladin apurahakirje oli "kirjoitettu kanin nahalle". Useimmat romanialaiset taiteilijat ovat pitäneet Vladia oikeudenmukaisena hallitsijana ja realistisena tyrannina, joka rankaisi rikollisia ja teloitti epäisänmaallisia bojaareja vahvistaakseen keskushallintoa. Romaanien pitäisi hävetä Vladia sen sijaan, että esittävät häntä "rohkeuden ja isänmaallisuuden mallina".
ellauri402.html on line 433: Hänen romanttisesta elämästään tiedetään vain vähän, vaikka Smith ei koskaan naimisissa tai saanut lapsia. On varmasti mahdollista, että hän piti parempana naisia; tutkijat ovat spekuloineet hänen suhteistaan kotitoveriin Nora Lakeen sekä Smithin läheiseen ystävään, näyttelijä Edith Craigiin, joka oli ehdottomasti lesbo. Smith ympäröi itsensä luovilla, älykkäillä ihmisillä, jotka arvostivat hänen intohimoaan taiteeseen ja eksoottista ulkonäköään sekä hänen vapaata henkeään ja mustaa puskaansa.
ellauri403.html on line 395: Vuonna 2015 Zelenskyystä tuli televisiosarjan Kansan palvelija tähti, jossa hän näytteli Ukrainan presidenttiä. Sama komediarooli on jäänut päälle. Zelenskyy työskenteli enimmäkseen venäjänkielisissä tuotannossa. Hänen ensimmäinen roolinsa ukrainan kielellä oli romanttinen komedia Minä, sinä, hän, hiän, joka ilmestyi Ukrainan valkokankaille joulukuussa 2018. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio kirjoitettiin ukrainaksi, mutta se käännettiin venäjäksi liettualaiselle näyttelijälle Agnė Grudytelle. Myöhemmin elokuva dubattiin ukrainaksi.
ellauri405.html on line 524: Vaikka Pasternakin romaanin amerikkalaisen painoksen Zhivago-runoja ei ole numeroitu, on mielenkiintoista huomata, että "Fairy Tale" ("Skazka" alkuperäisessä), keskeinen kuten sekä uusn liite ja romaanin tapahtumat, on kolmantenatoista kaksikymmentäviidestä runosta, jotka sankarilla, Yuri Zhivagolla, on hänen testamentinaan. Se on itse asiassa Lara kun panee kehottaen, että runoilija päättää tallentaa osan työstä, jonka hän on kuullut hänen lausuvan. Tämä tapahtuu pariskunnan rauhallisena oleskelun toisena ja kolmantena iltana, kolmentoista päivän jakso, joka varastetaan pois ajasta, historiasta. "Fairy Tale" on syvästi henkilökohtainen viesti Laralle, mutta se on niin vailla "romanttista sairastuvuutta", että se taipui "laajalle ja seesteiseen visioon, joka [nostaa] nimen universaalin ja tuttujen tasolle."
ellauri406.html on line 78: Ordets definition varierar. Man kan inte säga att ordet har endast en mening. Vissa ser det som negativt och hotfullt. Medan andra använder det själva för att beskriva sig själva och andra som de tycker ordet passar in på, oftast folk med icke-svank bakgrund. Ordet har sina rötter från romarna och betyder kackerlacka på deras språk. Det finns även rötter från finsk romani där ordet betyder blåman(där de syftar på väldigt mörka människor som är så mörka att de nästan får en blå hudton). Men ordet har även sina rötter från andra ställen. Ordet har vridits och formats från olika håll. Från araber och romer, svarta, bruna och vita människor. Ingen kan definiera ett ord som beskriver en hel folkgrupp bara för att de har en sak gemensamt.
ellauri408.html on line 70: Näyttää siltä, että ajatus Paholaisen "lunastuksesta" rakkauden kautta on kaukana uudesta! Ihmettelen, ovatko ohjelman kirjoittajat lukeneet tämän runon. Suosittelen alkuperäistä ranskankielistä versiota, jos voit lukea sen: Runoudelle on ominaista, että se menettää jotain käännöksessä. "Eloaa" on kutsuttu kauneimmaksi ranskalaisromanttisista runoista. Kuvasto on upea. Tarina kertoo, että uusi enkeli, Eloa (huomaa nimen samankaltaisuus klassisen ranskalaisen romanttisen sankaritar Heloisen kanssa), syntyy Jeesuksen Lasaruksen kuollessa vuodattamasta kyynelestä. Hän nousee liittyäkseen enkelien joukkoon taivaassa, missä häntä varoitetaan langenneesta kaverista. Mutta sen sijaan että tuomitsisi hänet, hän on surullinen ajatuksesta, että joku on niin täysin yksinäinen ja rakastamaton. Ei hyvä merkki taivaan näkökulmasta!
ellauri408.html on line 74: Tietysti Eloa vietellään ja viedään alas helvettiin nuohottavaxi. Luciferia romanttisella aikakaudella ympäröivien kuvien moniselitteisyydestä pitäisi kirjoittaa kirja, jos ei ole jo tehty. Voit nähdä sen Liegen Luciferissa (julkaistu useita kertoja subissa), Rapisardin "Luciferossa", Cabanelin L'Ange Déchussa ja muualla. Piirretyt yhteydet vanhoihin pakanajumaliin ja Prometheus-myyttiin. Puhumattakaan Eroksesta ja Psykestä. Tämä epäselvyys Paholaisesta saattoi hyvinkin olla heijastus 1800-luvun levottomasta omastatunnosta: Kristinuskon ja vallankumouksen välisen jännitteen aikakaudesta. Suurin osa ihmisistä uskoi edelleen, mutta tietyt perinteisen kristillisen opetuksen näkökohdat olivat yhä ongelmallisempia, kuten panokielto. Kristinusko opettaa alistumista oleville voimille. Se opettaa alistumista maailmalle sellaisena kuin se on, koska tärkeintä on tuonpuoleinen elämä ja kaikki mikä tapahtuu on Jumalan tahtoa (sota, orjuus, julmuus mukaan lukien). Demokraattinen ja jopa humanitaarinen muutos voidaan nähdä jossain mielessä pirullisena. Tosiasia, jonka amerikkalaiset abolitionistit huomasivat epämiellyttävästi, kun he etsivät Raamatusta heidän kantaansa tukevia kohtia ja tulivat melkein tyhjin käsin takaisin: Hyvä kirja on ylivoimaisesti orjanomistajan puolella. Kaikille, jotka ovat edelleen kanssani, anteeksi tämän viestin pituus. Mutta se on todella kiehtova aihe.
ellauri408.html on line 498: De 1844 à 1848, à Berlin, il étudie la philosophie (avec Schelling), la psychologie (avec Friedrich Eduard Beneke), la philologie et la théologie. Il fut l'un des premiers étrangers à s'intéresser à la philosophie de Schopenhauer, qu'il présenta à ses étudiants en 1866 déjà, mais son éducation et son caractère l'empêchèrent d'y adhérer, en lui faisant préférer celle de Hantta Krause, l'inventeur de panentheisme. En 1849, il revient à Genève et devient professeur d’esthétique et de littérature française, à l'université de Genève, grâce à son étude Du mouvement littéraire dans la Suisse romande et de son avenir.
ellauri408.html on line 545: Carl Jonas Love Almqvist (även Carl Jonas Lovis Almquist; på gravstenen Carl Jonas Ludvig Almquist och kallade sig under en period för Carl Westermann, född 28 november 1793 i Stockholm, död 26 september 1866 i Bremen, var en svensk författare, lärare, präst, romantisk ekonomikritiker, och tonsättare. Almqvist skrev i en rad olika genrer; såväl prosa, dramatik och lyrik, som andra, till exempel journalistik och läroböcker. En stor del av hans skönlitterära produktion samlades inom ramberättelsen Törnrosens bok. Han hade inga som helst avelhämningar, tom två fruar på samma tid.
ellauri408.html on line 614: Roman de la rosen jatko-osa on satiiri luostarikuntia, pappien selibaatia, aatelistoa, Pyhää posliini-istuinta vastaan, kuninkaallisten liiallisia väitteitä, mutta ennen kaikkea satiiri naisista ja avioliitosta. Vaikka Guillaume oli asettanut itsensä rakkauden palvelukseen ja paljastanut "kohteliaisuuden" lait, Jean de Meung lisää "rakkauden taiteen" paljastamalla julmasti naisten oletetut viat, heidän ansojaan ja keinot rotkauttaa heitä. Jean de Meungissa ruumiillistuu fabliauxin pilkan ja skeptisyyden henki. Hän ei jaa aikansa taikauskoa, ei kunnioita vakiintuneita instituutioita, halveksii feodalismin ja romanssin käytäntöjä. Hänen runonsa pituus ei ollut este sen suosiolle 1200- ja 1300 - luvuilla.
ellauri408.html on line 666: Charlotte Stein is a writer of steamy and emotional romances, including the bestselling When Grumpy Met Sunshine.
ellauri408.html on line 668: A steamy, opposites-attract romance with undeniable chemistry between a grumpy retired footballer and his fabulous and very sunshine-y ghostwriter.
ellauri408.html on line 671: But after their business arrangement is mistaken for a budding romance, the pair have to pretend to be an item for a public who’s ravenous for more of this Cinderella story. Or at least, it feels like it’s pretend―until each slow burn step in their fake relationship sparks a heat neither can control. Now they just have to check is this sizzling chemistry just for show? Or something so real it might just give them their fairytale ending? Will they end up as another Teme and Sirpa?
ellauri408.html on line 942: Sonnet 227 documents Petrarch´s slow realization that his love for Laura, 12, might be more painful than it is pleasant. The early sonnets praise her beauty and the importance of romance. Sonnet 227 compares Laura's gaze to being stung by the "wasps of love." Petrarch is still very much in love with Laura, but this love now arrives to him in the form of a painful sting. He is left stumbling around like an animal. He has lost all of his dignity. Petrarch's love for Laura is no longer the impassioned daydream that it once was.
ellauri413.html on line 135: Den tvådelade släktromanen Saari tuulten sylissä (1937) och Viheriöivä risti (1938) blev en publikframgång; även utgiven i en förkortad ettbandsversion under titeln Lähtö ja kotiinpaluu. Se kertoo Arvin kokemuxista Hartolassa. Romaania onkin täysin aiheellisesti sanottu "Itä-Hämeen kansan kestäväksi muistomerkiksi". Arvi oli Nuoren Voiman päätoimittaja 1937-38. Nuoruudenkokoelmassaan Kalhon kankaalla ja elämä on sarja "Itä-Hämeestä", johon kuuluva runo Kotiinpaluu kesäyössä ylittää ahtaat pitäjänrajat Sysmän puolelle.
ellauri418.html on line 227: Tontin runoja on käännetty 20 kielelle: saksaksi, englanniksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi, puolaksi, sloveeniksi, ruotsiksi, tšekiksi, viroksi, japaniksi, portugaliksi, kreikaksi, latinaksi, kroatiaksi, romaniaksi, venäjäksi ja marathiksi, mariksi, volapükiksi ja hepreaksi.
ellauri418.html on line 254: ("Mamanin" käännettyä selän Jasulle se kääntyi vähin äänin takaisin protestantixi.) Hänestä tuli hänen suojelijansa lähes 14 vuodeksi turvaten hänen musiikillisen ja kirjallisen koulutuksensa ja tulevaisuutensa. Hän aloitti romanttisen suhteen hänen kanssaan vuonna 1732, samalla kun hän oli yhteydessä hänen sihteerinsä Claude Anetiin, joka oli seurannut häntä maanpaossa Évianissa.
ellauri419.html on line 164: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri419.html on line 169:
ellauri420.html on line 66: Regina Jeffers, a public classroom teacher for thirty-nine years, considers herself a Jane Austen enthusiast. She is the author of several Austen-inspired novels, including Darcy's Passions, Darcy's Temptation, Vampire Darcy's Desire, Captain Wentworth's Persuasion, The Phantom of Pemberley, Christmas at Pemberley, The Disappearance of Georgiana Darcy, Honor and Hope, and The Mysterious Death of Mr. Darcy. She also writes Regency romances: The Scandal of Lady Eleanor, A Touch of Velvet, A Touch of Cashémere, A Touch of Grace, His: Two Regency Novellas, and The First Wives' Club. A Smithsonian presenter, a Time Warner Star Teacher and Martha Holden Jennings Scholar, Jeffers often serves as a consultant in language arts and media literacy. Currently living outside Charlotte, North Carolina, she spends her time with her writing, gardening, and her adorable grandson Lucifer.
ellauri420.html on line 74: Alunperin ajattelin, että Aiden Kimbolt menisi naimisiin Satiné Aldridgen, Velvet Aldridgen sisaren kanssa kirjassa 2 ( A Touch of Velvet ) ja kaksosen Cashémere Aldridgen kanssa kirjassa 3 ( A Touch of Cashémere ), mutta siinä oli ongelma. Näetkö, kirjan 5 mukaan en voinut enää sietää Satinén tapoja. Tiedän! Kirjoitin hänelle sillä tavalla, mutta pitkän harkinnan jälkeen ajattelin, että Aiden ansaitsi paremman naisen kuin Satiné. Kirjassa 3 hän yrittää pelastaa Satinén sieppaajalta, mutta hän kaadetaan tajuttomaksi ja herää hitaasti aivotärähdyksen jälkeen. Hänellä on jonkin verran muistihäiriötä, mikä tekee Hillin petoksen nieltäväksi lukijalle. Ongelmana on, että Aiden houkuttelee Mercytä, mutta jos hiän on hänen sisarpuolensa, kuten Mr. Hill on selittänyt, heidän välillään ei voi olla romanttista suhdetta. Tai no voi, mutta se on sukuruzaa, mikä on lähes yhtä paha asia kuin izesaastutus.
ellauri420.html on line 244: Malraux, joka piti Syyriassa sählännyttä Arabian Lawrencea roolimallina, piti izeäänkin intellektuaalisen toiminnan miehenä ja romanttisena, arvoituksellisena sankarina. Lawrence nääs piti itseään ennen kaikkea kirjailijana mutta esitti itsensä kirjoissaan toiminnan miehenä,
ellauri420.html on line 358: Gérard Labrunie, dit Gérard de Nerval, est un écrivain et un poète français, né le 22 mai 1808 dans l'ancien 7e arrondissement de Paris, où il est mort le 26 janvier 1855. Figure majeure du romantisme français, le « plus pur des écrivains romantiques de la France » selon Georges Gusdorf, il est essentiellement connu pour ses poèmes et ses nouvelles, notamment son ouvrage Les Filles du feu (1854), recueil de nouvelles qui comprend Sylvie et les sonnets Les Chimères, et sa nouvelle Aurélia publiée en 1855. Il a aussi publié un récit de voyage, le Voyage en Orient (1851).
ellauri420.html on line 381: Sombrant tôt dans une folie qui lui accorde néanmoins de longues périodes de lucidité, il finira par se suicider lors d'une glaciale nuit d'hiver. Héritier direct des romantiques allemands qu'il contribue à faire découvrir en France, son influence sera grande chez les symbolistes et même chez les surréalistes, par son intérêt pour l'intériorité psychique et notamment pour les rêves. Le 26 janvier 1855, on le trouve pendu aux barreaux d'une grille qui ferme un égout de la rue de la Vieille-Lanterne.
ellauri420.html on line 532: Analyysi (ai): Runo esittää autioituneen näkemyksen Jumalan poissaolosta, luoden syvän menetyksen ja epätoivon tunteen kuolleiden maailmojen ja tyhjän tyhjyyden kuvien kautta. Se toistaa aikakauden romanttista pessimismiä, jolle on ominaista pettymys Napsun rökäletappioon ja eksistentiaalinen kriisi. Verrattuna Nervalin muihin teoksiin tämä runo on esimerkki hänen tutkimisestaan vieraantumisesta, kärsimyksestä ja merkityksen etsimisestä pettyneessä maailmassa. Siinä on yhtäläisyyksiä hänen muiden runoinsa kanssa eloisten kuvien, melankolisen sävyn ja ihmisen tilan tutkimisen suhteen.
ellauri420.html on line 536: Sa matière, comme on sait, est empruntée à Jean Paul Richter, et plus précisément à un épisode du roman Siebenkäs (1796) intitulé Le Discours du Christ mort, traduit par Mme de Staël sous le titre Un songe et lu par Nerval probablement dans la version que Loève-Veimars publie sous le titre La Dernière Heure – Vision dans la Revue de Paris du 4 juillet 18308 . Le monologue lyrique qui découle de cet emprunt est donc mis au centre du poème, – signe que, pour les romantiques et très singulièrement pour Nerval, toute matière discursive doit être
ellauri421.html on line 257: Neuvostoliiton pääromantikko Jevgeni Dolmatovski. Laulun "The Night is Short" kirjoittaja pakeni kuolemalta kahdesti. / Cheprunov / RIA Novosti. 5. toukokuuta 1915 syntyi Evgeniy Dolmatovsky , kappaleiden "Kaikki ympärillä on muuttunut siniseksi ja vihreäksi", "Odotat, Lizaveta, terveisiä ystävältä", "Rakas kaupunki voi nukkua rauhassa", kirjoittaja. Yö on lyhyt, pilvet nukkuvat, ja makaa kämmenilläni, tuntematon kätesi", "Ja vuodet lentää". Niitä muistetaan, rakastetaan ja lauletaan tänäkin päivänä.
ellauri421.html on line 261: Ystävät kutsuivat runoilijaa korjaamattomaksi romanttiseksi ja optimistiksi. He sanoivat, että hän oli maan pääromantikko. Dolmatovsky kantoi tätä ominaisuutta koko elämänsä ajan, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät useinkaan vaikuttaneet tähän. Runoilijan isä julistettiin kansan viholliseksi ja ammuttiin. Edessä Dolmatovsky itse melkein kuoli - hänet piti ampua vankeudessa, mutta hän pakeni ihmeen kautta. Laskeutuneina vuosinaan kuuluisa runoilija törmäsi autoon.
ellauri425.html on line 224: "Sivilisaatio" kosmopoliittisessa perinteessä tarkoitti itse asiassa "kulttuuria, jonka Euroopan romaaniset ja germaaniset kansat olivat yhdessä kehittäneet. Sivistyneet kansat olivat jälleen ensi sijassa romanilaisia ja germaanisia ja niiden jälkeen niitä muita kansoja, jotka oli hyväksynyt eurooppalaisen kulttuurin". Kosmopolitismin ja šovinistien kannattajat olivat siis olennaisesti samanlaisia; vain ne toimivat niin sanotusti eri tasoilla. Jopa ensimmäisten vihamielisyys jälkimmäistä kohtaan löysi valmiin rinnakkaisuuden jälkimmäisten asenteessa separatisteja (esim kreivejä) kohtaan omassa maassaan. Historiallisesti tämä niin kutsuttu kosmopolitismi johtui romanogermaanisten kansojen yhteisestä kehityksestä.
ellauri426.html on line 712: Ennen tämänpäiväistä iskua Izmailia pommitettiin tammikuun lopussa. Sitten maanalaiset taistelijat laskivat 13 voimakasta pelargoniaa, kuten partisaanit kirjoittivat, "13 kimppua". Se karjui ja paloi niin kovaa, että romanialaiset peloissaan jopa nostivat taistelukoneensa ilmaan.
ellauri428.html on line 78: Opus on omistettu Raymond Queneaulle. Raymond Queneau était un romancier, poète, dramaturge français, cofondateur du groupe littéraire Oulipo, né le 21 février 1903 au Havre et mort le 25 octobre 1976 à Paris 13e. Raimo perusti Oulipon kun André Breton lemppasi sen dadaisteista. Juliette Grécon hitti xava xava xa oli Raimon keximää neoranua.
ellauri428.html on line 429: En 1903, un éboulement détruit la mine de soufre et provoque la faillite de l'entreprise paternelle dans laquelle était investi tout ce qu'il possédait ainsi qu'une partie de la dot de sa femme. Ruiné, Pirandello, qui a envisagé de se suicider, reprend courage en s'investissant dans son travail de créateur. Il publie l'année suivante, en 1904, son roman le plus connu, Feu Mathias Pascal. À trente-sept ans, ce succès lui ouvre les portes de la plus grande maison d'édition italienne de l'époque, Trèves, et lui assure la sécurité matérielle.
ellauri428.html on line 433: La vie familiale de Pirandello et de ses enfants est difficile et douloureuse. La paranoïa de sa femme, qui commence après la naissance de leur troisième enfant, aurait nécessité un internement mais Pirandello, qui ne peut s'y résoudre, garde sa femme au foyer familial pendant dix-sept années. L'écrivain, qui a trouvé refuge dans un travail acharné, écrit des nouvelles, des romans et des essais. Il publie son essai sur L'Humour en 1908 et collabore l'année suivante au Corriere della sera.
ellauri429.html on line 124: al-Lat (Arabic: اللات, romanized: al-Lāt, pronounce[alːaːt]), also spelled Allat, Allatu, and Alilat, is a pre-Islamic Arabian goddess, at one time worshipped under various associations throughout the entire Arabian Peninsula, including Mecca, where she was worshipped alongside Al-Uzza and Manat as one of the daughters of Allah. The word Allat or Elat has been used to refer to various goddesses in the ancient Near East, including the goddess Asherah-Athirat. She also is associated with the Great Goddess.
ellauri429.html on line 677: Nojoo jokohan päästiin noista saatanan säkeistä. 3. osa on taas something completely different, joitain argentiinalaista Martín Ferro plagiaattia. Ei nää ole kuin jotain melodraaman paloja, kuin apina vaihtaisi kanavaa Intian Bollywood romanssien välillä. Lyön vetoa että ilman fatwaa Salmanin noobelista ei olis mitään puhetta.
ellauri429.html on line 839: Rustamin seitsemän työtä ( persiaksi: هفت خان رستم , romanisoituna Haftkhān-e-Rostam ) olivat sarja tekoja, jotka Iranin sankareista suurin suoritti. Ferdowsi kertoi tarinan uudelleen eeppisessä runoelmassaan Shahnameh. Seitsemän työtä olivat seitsemän vaikeaa tehtävää, jotka Rostam suoritti useimmissa tapauksissa vain uskollisen ja viisaan ratsunsa Rakhshin (Jolly Jumper) seurassa, vaikka kahdessa työssä hänen seurassaan oli myös porkkananenäinen mestari Olaf.
ellauri429.html on line 1087:
ellauri432.html on line 113: Jeg er født d. 14. marts 1935 på Frederiksberg og voksede op på Frederiksberg Gasværk, hvor min far var overmaskinmester. Vi boede i en villa der lå i et grønt område mellem de tre gasbeholdere. Dette milieu kan genfindes flere steder i mit forfatterskab, især i romanerne "Gensyn med virkeligheden" og i "Nadvergæsten".
ellauri432.html on line 123: Samtidig med arbejdet på radioen og med børneteaterarbejdet skrev jeg en række bøger; to voksenromaner og en række ungdomsromaner, ofte med globalt- eller ulandsperspektiv. Romanen Anne fortæller om en dansk pige som forelsker sig i en jødisk fyr Simon Meier. Men Tonny er en vaskeægte viking.
ellauri433.html on line 110: Jeg har lest mange romaner fra 2. verdenskrig, men jeg tror denne er den svakeste og langsomste jeg har lest. Det er vel det man kaller å koke suppe på en spiker. Man merker godt at den er skrevet for 35 år siden.
ellauri434.html on line 435: Kilpailuasetelma oli siis olemassa, vaikka Kati ja Keke liikkuivat usein Tulenkantajien piirissä parivaljakkona ja olivat kirjeenvaihdossa keskenään. Syksyllä 1924 naisten suhteeseen antoi lisäväriä kummankin ihastus Yrjö Jylhän tummiin silmiin, jotka olivat kiehtoneet Kerttua jo kouluvuosina Tampereella. "Nuo hindunsilmät tulevat vielä tielleni, sillä niissä on se YÖ, joka on minun sielussani", hän kirjoitti Katillekin. Kuten lukijat tietävät, Kati veti sitten Vienolan teltassa sen pidemmän korren sepaluxesta suhteessa Yrjöön, mutta romanssi lopahti muutamassa kuukaudessa.
ellauri435.html on line 95: L’Âge de raison est un roman de Jean-Paul Sartre, paru en 1945. C'est la première partie de la trilogie Les Chemins de la liberté. En grande partie autobiographique, cette trilogie pose les grands problèmes chers à Jean-Paul Sartre sur la liberté, l’engagement, l’amour.
ellauri435.html on line 97: Ivich a pour modèle Olga Kosakiewicz, amie du couple Sartre/Beauvoir, et le roman de Sartre transpose très différemment la même expérience de trio que le roman L'invitée de Simone de Beauvoir. Hei mulla on nyt nää molemmat! Kazotaanpa mitä ne on syäneet!
ellauri435.html on line 149: Sankarin rakastaja Marcelle kertoo hänelle olevansa raskaana, ja he sopivat, että hän tekee abortin. Syynä tähän Mathieun päätökseen on "boheemin" Mathieun pelko, että jos hänellä on lapsi, hänen on solmittava "porvarillinen" avioliitto; Beauvoir oli römäkkä lepakko ja köyhä kuin kirkonrotta. Lisäksi hänellä on orastava romanssi Ivishin-nimisen opiskelijan kanssa, joka on Venäjältä tulleiden valkoisten siirtolaisten pojan, Mathieun entisen oppilaan, Borisin sisar. Mathieu etsii rahaa abortin maksamiseen (joka oli tuolloin laitonta Ranskassa). Hänen tuttavansa Daniel sekä Mathieun veli Jacques, varakas lakimies, kieltävät sankarilta rahat ja neuvovat häntä pitämään lapsen ja menemään naimisiin. Lopulta Mathieu varastaa vaaditun summan 5000 frangia Lolalta, Borisin rakastajattarelta. Mutta kun Mathieu tuo Marcelille rahaa, heillä on erimielisyyttä. Lopulta Mathieu vierailee Daniellen luona ja tuo takaisin 5000 frangia. Daniel kertoo myös Mathieulle odottamattomia asioita - hän, Daniel, on homoseksuaali , ja että hän on valmis naimisiin Marcelin kanssa ja avioliitto solmitaan pian ja että he pitävät Mathieun lapsen.
ellauri435.html on line 239: Rämön etsivän erottuva ominaisuus on hänen sujuvuus. Hän on itsenäinen, itsenäinen ja romanttisesti poliittisesti sitoutumaton, mutta myös empaattinen, herkkä ja ystävällinen. Hänen apurinsa on komea suomalainen Jakob, joka harvoin lopettaa neulomista. Menestyneet naiset rakentavat suojamuureja ympärilleen estääkseen muita varastamasta saavutuksiaan.
ellauri439.html on line 76: Martin Walser kirjoittaa tarinan Johann Wolfgang von Goethen viimeisestä rakkaudesta. Goethe on romaanissa jo leskeksi jäänyt ja kirjailijana erittäin kuuluisa. Hän rakastuu 73-vuotiaana 19-vuotiaaseen Ulrike von Levetzowiin, jota hän liehittelee Marienbadin kylpylässä vuonna 1823. Nuori neito ei ole ollenkaan vastahakoinen, mutta onko hänellä samanlaisia tunteita Goetheä kohtaan kuin tällä tyttöä kohtaan? Entä mitä mieltä "maailma" on moisesta rakkaussuhteesta? Voisiko romanssi toimia, vaikka se on monen mielestä kiusallinen ja häpeällinen? Vizi eihän tää Martin hyypiö muusta puhukaan kuin siitä ja sen kestävyydestä. Goethe kaliiperin häntyri, puolen jalan putki koko ajan juhlakunnossa.
ellauri439.html on line 85: Muistomerkistä ja siihen liittyvästä tietokeskuksesta huolehtii vuonna 2000 perustettu Euroopan murhatuille juutalaisten muistomerkki -säätiö, joka toimi myös rakennuttajana. Koska yhteistä muistomerkkiä kaikille nazien uhreille ei ollut mahdollista toteuttaa, tarvittiin erillinen muistomerkki jokaiselle uhriryhmälle. Säätiö huolehtii siis myös kansallissosialismin aikana vainottujen homoseksuaalien muistomerkistä, kansallissosialismin aikana murhattujen Euroopan sinttien ja romanien muistomerkistä sekä kansallissosialististen "eutanasia"-murhien uhrien muisto- ja tiedotuspaikasta.
ellauri439.html on line 144: Stereotyyppiset ranskalaiset asiat pähkinänkuoressa: Lyhyt katsaus yleisimpiin ennakkoluuloihin ranskalaisia kohtaan näyttäisi suunnilleen tältä: 1) Vaatteiden suhteen tyypillinen ranskalainen käyttää barettia, punaista huivia ja raidallista bretonilaista toppia. 2) Ranskalaiset haluavat vaeltaa ympäriinsä patonki kainalossaan, koska he syövät tonnin tätä tavaraa joka päivä. 3) Ruoanlaitto ja ruokailuajat ovat erityisen tärkeitä paikkoja. Ranska on juuston, punaviinin, etanoiden ja sammakonjalkojen maa. 4) Ranskalaiset eivät tee kovin kovaa työtä, pitävät erityisen paljon lomista ja mielellään protestoivat tai menevät lakkoon pienimmästäkin provokaatiosta. 5) Ranskalaiset naiset ilmentävät tietynlaista eleganssia, ovat erityisen huolissaan hahmoistaan ja rakastavat suunnittelijan muotia. 6) Ranskalaiset, varsinkaan Pariisissa, eivät ole kohteliaisuuden esikuvia: he ovat äärimmäisen suoria, ylimielisyyteen asti ja alentuvia muita, erityisesti jenkkituristeja ja emilyjä kohtaan. 7) Ranskalaiset pitävät ritarillisuudesta ja rakkausromantiikasta. 8) Ranskalaiset ovat likaisia eivätkä ole luokkansa huippuja hygienian suhteen, mikä selittää heidän halunsa hajuvettä kohtaan. 9) Ranskalaiset eivät ole erinomaisia puhuessaan vieraalla kielellä. 10) Hienostunut ja aina utelias ranskalaiset nauttivat kirjallisuudesta, keskustelevat filosofiasta juoman ääressä ja käyvät loputtomia keskusteluja maailman muuttamisesta.
ellauri439.html on line 186: Wallenius palasi Suomeen jägerhundina Saxasta vuonna 1918. Suomen sisällissodassa hän palveli valkoisten puolella joukkueenjohtajana Tervolan ja Tornion taisteluissa. Helmikuussa Wallenius vangitsi Ruotsiin matkalla olleen Neuvosto-Venäjän rajakomissaari Svetslitšin, vaikka tämä kulki samassa seurueessa romanialaisen diplomaatin Constantine Diamandin kanssa ja tällä oli myös Romanian diplomaattipassi. Diamandin vastalauseista huolimatta Wallenius teloitti Svetslitšin sekä neljä muuta venäläistä.
ellauri443.html on line 54: Tämän albumin päähenkilö on NOT Philomena Cunk vaan brittiläinen kirjailijatähti Rachel Cusk, joka on noussut maineeseen romanitaiteen uudistajana. Näitähän piisaa Malmin kirjastoautoja, 6 romania Ladassa. Hän on saanut siitä ylistystä mutta myös kritiikkiä. Rachel nimestä huolimatta ei ole juutalainen, vaan Kanadassa nussittu britti, pesunkestävä anglosaxi. Eikä mikään eilisen teeren poika, 58 vee.
ellauri443.html on line 165: Vaikka James oli amerikkalainen ja Wells brittiläinen, ja vaikka James oli "elinikäinen poikamies" (lue homo) ja Wells naimisissa - hänen nimeensä liittyy useita korkean profiilin suhteita - kahdella kirjailijalla näyttää olleen paljon yhteistä. Mutta vuonna 1898 heidän kirjallisen uransa erot olivat erityisen silmiinpistäviä (kirjan " Henry James and HG Wells: A Record of their Friendship, their Debate on the Fiction Art, and their Quarrel " kautta). 1800-luvun loppuun mennessä James oli vakiintunut kirjallisuushahmo, tuttu nimi ja tunnettu julkkis Lontoon kirjallisissa ja akateemisissa piireissä. Hänen lukijakuntansa oli kuitenkin hupenemassa, ja hän oli yhä vainoharhaisempi perinnöstään. Sillä välin Wells oli villisti suosittu "tieteellisten romanssien" kirjoittaja – mitä me tunnemme nykyään tieteiskirjallisuudessa – vielä luovan elämänsä alkuvaiheessa, mutta kirjallisuuden ei täytynyt vielä ottaa sitä vakavasti.
ellauri443.html on line 251: Mutta kuten naiset summaavat: ilman kieltoja ei ole romantiikkaa, sillä mikään ei maistu niin hyvältä kuin kielletty hedelmä.
ellauri443.html on line 351: Vuonna 1981 Sagania syytettiin plagioinnista. Maaliskuussa 1988 Sagania syytettiin ”huumeiden käytöstä ja kuljetuksesta” 250 gramman heroiinista ja 250 gramman kokaiininopeudesta. Tontun tapauxen 9 millin veromätkyjen jälkeen Francoise jää pennittömäxi. Démunie, privée de chéquier, elle est recueillie par son amie et dernière compagne, Ingrid Mechoulam, qui, dans sa maison parisienne, la soigne et la soutient pendant ses douze dernières années. Elle cesse d'écrire après son roman Le Miroir égaré, publié en 1996. Guillaume Durand la rencontre avenue Foch pour un livre d'entretiens : « Sa principale blessure venait de cette histoire avec le fisc. Elle se sentait coincée. Elle s'est enfermée dans un désenchantement élégant. Elle restait en pyjama, lisait les grandes romancières anglaises et écrivait au lit, sa célèbre Kool à la main. Elle demeurait pourtant pudique et coquette, se remaquillait un peu avant de me recevoir.»
ellauri443.html on line 360: Masterly potrait of primate human bonds, skunkin miälestä. Tätä samaahan on kaikki romantic leffat väärällään. Perhe-elämän kritiikkiä, samaa mitä näätä ize harrastaa.
ellauri444.html on line 99: Smithin kirjat ovat saavuttaneet varsin suurta suosiota ympäri maailmaa. Smithin suosion salaisuutena on luultavasti hänen taitonsa kertoa tarinaa hyvin elävästi, luoda kiinnostavia henkilösuhteita henkilöhahmojen välille ja tarjota jännitystä. Smithin henkilöhahmot ovat usein varsin voimakkaita persoonia, jotka eivät kaihda käyttää tarvittaessa likaisiakaan keinoja päämääriensä edistämiseen, kuten Smithin ensimmäisen teoksen päähenkilö Sean Courtney. Silti Smithin tuotannossa on myös jollakin tavalla ruumiillisesti vajavaisina pidettyjä hahmoja, kuten Joen jumalan eunukki Taita ja Aurinkolinnun kyttyräselkäinen arkeologi Benjamin Kazin. His work focuses on southern African ways of life, with emphasis on hunting, mining, romance, and conflict.
ellauri445.html on line 139: De Kremlinfluisteraar is uw debuutroman. Gaat u vanaf nu meer fictie schrijven? ‘Als je non-fictie schrijft, gebruik je maar één deel van je hersenen: het rationele deel. Als je een roman schrijft, gebruik je je hele brein. En dat is een drug, het is verslavend. Ik weet niet of ik het nog een keer kan. Maar ik ga het wel proberen.’
ellauri445.html on line 143: Hittiromaani on kyllä aika vanha, se on kirjoitettu ennen peloponnesolaissotia. Toen ik deze roman schreef, leefden we nog in een andere wereld, het was nog voor de oorlog in Oekraïne. Nu zal geen Rus ons aanklagen, maar toen lag alles anders. ‘Ik ben nooit zelf in het Kremlin geweest, Ze komen uit de voormalige KGB, of hebben veel geld. Dat betekent overigens niet dat je iets rechtwaardigt.'
ellauri445.html on line 302: Pericles, as commander-in-chief, led the Athenian forces in a number of battles but never could gain a significant advantage. A truce was finally agreed to by Cimon, who returned from his exile in 451 BCE and fixed what Pericles had broken. The truce allowed Pericles to focus his attention on other areas like culture, architecture and music. So Pericles was engaged in various cultural initiatives in Athens which brought him into regular skin contact with the leading intellectuals of the city like the foreign-born writer and teacher Aspasia of Miletus and, in 445 BCE, he divorced his wife (name unknown) and began (or continued) a romantic relationship with Aspasia.
ellauri445.html on line 347: George Gordon Byron, joka runouden ystäville ja kirjallisuuden opiskelijoille tunnettiin paremmin Lord Byronina, eli monien mielestä tapahtumarikasta elämää. Hän ei vain kirjoittanut romanttisen ajan tunnetuimpia kerrontarunoja, vaan hän oli myös malli Byronin sankarille. Hän siitti jopa yhden ensimmäisistä tietokoneohjelmoijista, Ada Lovelacen.
xxx/ellauri027.html on line 954: The participant is approached with respect, handed a bulk cut flower with a kiss or handshake depending on gender, and treated as a miraculous (if suspect) specimen of life. (I realize the romanticism of this way of speaking, but that’s the way I think, and it works. Everybody buys it hook, line, and sinker.) Whether a clown or a king, the participant is assumed to possess potential that nobody can quite name. (Not before nor after the treatment. But that is not the point.)
xxx/ellauri044.html on line 101: Ruozalainen dokkari kertoo ruozalaisen white trashin ja romanikerjäläismamun liitosta. Onnellisen alun jälkeen -
xxx/ellauri044.html on line 282:
xxx/ellauri044.html on line 796: Wecksellin ura oli lyhyt mutta menestyksekäs. Wecksell ehti julkaista virallisesti uransa aikana vain kaksi teosta, runokokoelman Valda ungdomsdikter (1860) ja näytelmän Daniel Hjort (1863). Wecksellin henkinen tasapaino murtui 24-vuotiaana, ja hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Weckselliä pidetään lahjakkaimpana romantiikan jälkimaininkien ruotsinkielisistä kirjailijoista. lähde?
xxx/ellauri044.html on line 914: Gripenberg aloitti kirjailijanuransa 1903 runokokoelmalla Dikter. 1900-luvun alussa hän kuului radikaaliin yltiöindividualistiseen Euterpe-ryhmään, joka kannatti vapaata rakkautta ja erotiikkaa ja vastusti valtionkirkkoa ja kristinuskoa. Tämän kauden jälkeen Gripenberg siirtyi runoudessaan ensin kotiseuturomantiikkaan Hämeen luontoa kuvaavissa runoissaan ja lopulta kiihkonationalistiseen sotaa ja valkoista Suomea kuvaavaan runouteen.
xxx/ellauri044.html on line 1048: Burgo kommentoi romanttista rakkautta eli hullaannusta aika kuivasti, ellei tylysti. Siihen sisältyy kaupankäyntiä. Tuntuu ihanalta saada kuulla olevansa niin erityislaatuinen että ansaizee tulla hemmotelluxi, vaikka pitäisi olla selvää, ettei tosiasiassa ole sen erityislaatuisempi kuin kukaan muukaan. Jokainen on uniikki, se on tautologia:
xxx/ellauri056.html on line 150: ”Olen halunnut tehdä romanttista, helppolukuista ja hauskaa. Silleen että jos on vakavia asioita mukana, niitä ei pointata esiin vaan että ne menevät ikään kuin taustalla.”
xxx/ellauri056.html on line 353: Tatu Vaasikiven alter ego Joe Arimatee sanoo kirjassa Vittujen kevät: Minun on lähettävä Meeromiin, rabbi Gamaliel on kärsimätön kuten aina vanhat ihmiset. Tatulta jäi Novalixen Blaue Blume prässäämättä, pahoittelee Elina. Tässä kohin käyn pyykkikorikaupalla läpi saxalaisia idealisteja ja romantikkoja. Kai niiden putkahtaminen pinnalle liittyi kaupunkiporvariston rikastumiseen. Toi blaue Blume on Novalixen kexintöjä:
xxx/ellauri056.html on line 359: Novalis (* 2. Mai 1772 auf Schloss Oberwiederstedt; † 25. März 1801 in Weißenfels), eigentlich Georg Philipp Friedrich von Hardenberg, war ein deutscher Schriftsteller der Frühromantik und Philosoph. Sein Rufname war „Fritz“.
xxx/ellauri056.html on line 365: Karl Wilhelm Friedrich Schlegel (* 10. März 1772 in Hannover; † 12. Januar 1829 in Dresden), seit 1814 von Schlegel, meist kurz Friedrich Schlegel genannt, war ein deutscher Kulturphilosoph, Schriftsteller, Literatur- und Kunstkritiker, Historiker und Altphilologe. Friedrich Schlegel war neben seinem Grossbruder August Wilhelm Schlegel einer der wichtigsten Vertreter der „Jenaer Frühromantik“.
xxx/ellauri056.html on line 377: Calderónin tuotanto heijastelee katolista teologiaa ja mystiikkaa. Hän nousi uudelleen eurooppalaisen sivistyneistön lukemistoon 1800-luvulla, jolloin saksalainen romantiikka kohotti hänen nimensä Danten ja William Shakespearen rinnalle. Calderón julkaisi vain näytelmiä. Hänen tuotantonsa koostuu parista sadasta näytelmästä lyhyet autos sacramentales, uskonnolliset ehtoollisnäytelmät, mukaan luettuna. Espanjan kulta-ajan kirjailijalle lukumäärä on oikeastaan vähäinen. Calderónin tuotantoa on usein verrattu hymähdellen häntä tuotteliaampiin espanjalaisnäytelmäkirjailijoihin, Lope de Vegaan, Tirso de Molinaan ja Juan Ruiz se Alarcóniin. Ei tällä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri056.html on line 401: Humboldt kyllä tykkäsi, paikoin jopa liikutti. Mutta pian alkoi nuorten kesken julma pilkanteko. Schiller oli niistä schwatzig, Sovinnaista lässyä. Neronleimaus on hakusessa. Thomas Mann pöyristyi, miten noi romantikot viizikin, tehdä nyt pilkkaa Schilleristä. Misson niiden EU-henki? Nein, nicht diese Töne!
xxx/ellauri056.html on line 461: Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg) oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi. Kantin työt rakensivat aasinsiltaa rationalististen ja empirististen koulukuntien välille. Hänellä oli suuri vaikutus niin valistusta seuranneeseen romantiikkaan ja 1800-luvun saksalaisiin idealisteihin kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluihin. Jaakko Hintikkakin oli olevinaan kantilaisia.
xxx/ellauri057.html on line 561: Lauseesta "Himmelhoch jauchzend, zum Tode betrübt" (taivaallinen ilo, tappava suru) Klärchenin laulusta Goethen Sturm und Drang-näytelmän Egmont kolmannessa näytöksessä on tullut eurooppalaisten intellektuellien usein romanttiselle sielulle tunnusomaiseksi siteeraama sanonta.
xxx/ellauri057.html on line 780: Ei tosi pahalta tää näyttää. Korvenraivausromantiikkaa kymmenluvulta. Maailmansota riehuu jo toisaalla. Bang! Bang! zing! zip! AAH! Pannahinen!
xxx/ellauri057.html on line 910: Passé vingt-deux ans, il abat directement avec sa machine à écrire deux écrits de genre populaire par semaine à raison de huit heures et quatre-vingts pages par jour. À la maturité, commençant toujours à partir de 4 heures du matin, il avoue rédiger vingt pages fermes par d'intenses matinées et écrire invariablement un roman en onze journées, nécessairement continues.
xxx/ellauri057.html on line 933: Avec sa seconde épouse Denise Ouimet, canadienne française originaire d'Ottawa, plus jeune de dix-sept ans que lui, il vit une passion faite de sexe, de jalousie, de disputes d’alcool, que son épouse évoquera dans le roman Le Phallus d'or publié en 1981 sous le pseudonyme d'Odile Dessane.
xxx/ellauri057.html on line 943: En 1972, Simenon, qui a soixante-neuf ans, renonce au roman, mais rédige une longue autobiographie de vingt et un volumes, dictant tout sur un petit magnétophone:
xxx/ellauri057.html on line 1180: Ongelma on Havukaisen ja Toivosen mukaan se, miten idylliseltä maatalous kirjassa näyttää. Esimerkiksi maidontuotannosta annetaan romanttinen kuva. ”Nykyään emme itse edes juo maitoa. Se kirja on aikansa tuote.”
xxx/ellauri057.html on line 1222: Ompa romanttista. Romanttisessa, keskuslyyrisessä runoudessa luonnon avulla käsiteltiin sisäisen maailman tuntoja. Luonnon nähtiin kasvavan ja kehittyvän ihmeellisenä, korkeamman heijastuksena kohti täydellisyyttä. Luonnon kuvissa runoilijan oli mahdollista kokea ja nähdä oman mielensä liikahduksia ja ihanteita. Kuten Elina Vaara kirjoittaa runossaan ”Pilvikuvat”:
xxx/ellauri057.html on line 1250: saksalaisten romantikkojen ideaalin vertauskuvaa –
xxx/ellauri057.html on line 1402: Runoilijana marakatti oli 1920-luvulla lähellä Tuijunkantajat-ryhmää, muttei innostunut ryhmän eksotiikan ja koneromantiikan ihailusta, vaan korosti miehekkäästi suomalaista perinnetietoisuutta. Toisen maailmansodan ja sen aiheuttaman aatteellisen hämmennyksen (Mitä? nazit hävisi?) jälkeen Haavio korosti runoudessaan vastapareja luonto–ihminen, pysyvä–katoava, ajattomuus–sodan hävitys. Sodanjälkeisessä tuotannossaan hän toimi siltarumpuna perinteisen ja modernin lyriikan välillä ja uudisti merkittävällä tavalla runouden rytmiikkaa.
xxx/ellauri068.html on line 66: A group of philologists, united in the Society of Lovers of Russian Literature,sharply criticized the romanization. This society set up a commission that issued astatement that Latin "not only does not make it easier, but rather makes it moredifficult for foreigners to study the Russian language." Yet it was not until the late 1930s that the attempt of the romanization of the Russian alphabet was given up. There were also political reasons for the introduction of Russian as a second language. From the international perspective, the Soviet leadership was disillusioned with the course for the world communist revolution, which was now viewed as a matter of distant future. The need for a common international script on the European (Latin) base was no longer as topical as before.
xxx/ellauri068.html on line 68: The events in Germany since January 30, 1933, when Nazis came to power and declared as their aim the march to the east to capture resourcesand "living space" greatly contributed to it. The USSR realized the enormous importance of the national question and recognized the great role of the country´s history and patriotism in the consolidation of the society. There was mounting criticism of romanization. It was admitted that, in some cases, there had been overreliance on the alphabetical creativity of the linguists,engaged in language construction, which manifested itself in the creation of individual alphabets for numerically very small dialects, as well as in the overly largenumber of letters for some alphabets, in frequent disregard for the practical problemsof language construction and in the exclusive use of the Latin as a possible basis forthe creation of writing for the illiterate peoples, as well as in the insufficient attentionto the use of other alphabets (Novyi alfavit (The New Alphabet), 1934).
xxx/ellauri068.html on line 70: The cyrillization was conducted more swiftly than romanization. It did not have thesynchrony observed during the first Soviet alphabet shifts: for some peoples it tookplace in 1937-1938, for others a little later, from one to two years. With that, a singlestate body, similar to the All-Union Committee for the Development of the NewTurkic Alphabet, dedicated only to cyrillization, was not set up. New alphabets werecreated directly "in the field." Even so, the transition from the Latin alphabet to theRussian alphabet was more smooth and easy than the first “letter revolution”(Alpatov, 1993). The successful completion of cyrillization was announced in June 1941.
xxx/ellauri075.html on line 528: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi.
xxx/ellauri076.html on line 104: Forgot the names, remember romance Unohdin nimet, muistan romanssin
xxx/ellauri076.html on line 145: For this intercontinental romance Tänne mannertenväliseen romanssiin
xxx/ellauri076.html on line 161: They're still romantic in their own way Ne on silti romanttisia omalla tavallaan
xxx/ellauri076.html on line 680: Vadim oli paizi Aku Ankan veljenpoika kuuluisa romansseistaan ja avioliitoistaan nuorten kauniiden näyttelijöiden kanssa. 30-vuotiaana hän asui teini-ikäisen Catherine Deneuven kanssa, jolta hän sai lapsen Christian Vadimin ennen avioliittoaan Fondan kanssa. Hän oli myös tekemisissä vällyissä amerikkalaisten näyttelijöiden Margaret Markovin ja Davy Crockettin kanssa. Myöhemmin hän asui useita vuosia käsikirjoittaja Ann Bidermanin kanssa ja ilmoitti kihlauksestaan vuonna 1984, mutta pari ei koskaan mennyt naimisiin.
xxx/ellauri081.html on line 519: Benny had some romantic encounters, including one with dancer Mary Kelly,[2]:23–24 whose devoutly Catholic family forced her to turn down his proposal because he was Jewish.
xxx/ellauri084.html on line 134: Esimerkiksi fyysisten vähittäismyyntiliikkeiden asema muuttuu koko ajan kyseenalaisemmaksi, kun asiakas voi kotisohvalta tilata kotiovelleen oikestaan mitä tahansa paljon laajemmasta valikoimasta ja yleensä edullisemmalla hinnalla. Elintarvikkeet muodostavat tästä poikkeuksen, mutta niidenkin myynti keskittyy supermarketteihin vastaavista syistä. Kaupunkiromantikot itkevät kivijalkaputiikkien perään, mutta harva on valmis maksamaan korkeampia hintoja ja tyytymään siihen, mitä hyllyille on sattunut mahtumaan, kun gigamarketista saa kaiken kuviteltavissa olevan paljon halvemmalla.
xxx/ellauri084.html on line 603: Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.
xxx/ellauri085.html on line 618: Isä-Jamesin leffoissakin esiintynyt tunteilun ja läpän yhdistelmä sopii sinänsä vallan mainiosti, eikä siinä ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Aristofanes ei ollut järin sentimentaalinen (but cf. here), eikä Rabelais, mutta siitä eteenpäin Hamletin ja Cervantesin kautta Moliéreen, ja Dickensiin puhumattakaan jostain Steinbeckistä ja Saroyanista. Koko jenkkiteeveegenre "romanttinen komedia" on justiinsa sitä.
xxx/ellauri086.html on line 684: Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion.
xxx/ellauri086.html on line 695: Elmer Kennedy-Andrews remarks that Hawthorne in "The Custom-house" sets the context for his story and "tells us about ´romance´, which is his preferred generic term to describe The Scarlet Letter, as his subtitle for the book – ´A Romance´ – would indicate." In this introduction, Hawthorne describes a space between materialism and "dreaminess" that he calls "a neutral territory, somewhere between the real world and fairy-land, where the Actual and the Imaginary may meet, and each imbues itself with nature of the other". This combination of "dreaminess" and realism gave the author space to explore major themes.
xxx/ellauri086.html on line 702: Edgar Allan Poe (19. tammikuuta 1809 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat – 7. lokakuuta 1849 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Poe on amerikkalaisen romantiikan suuria nimiä. Poe tunnoetaan etenkin kauhuteemoistaan, ja hän on vaikuttanut symbolisteihin sekä ollut monen salapoliisi- ja tieteiskirjailijan esikuva.
xxx/ellauri087.html on line 241: – Pipsa on inhimillisen lämmön ihminen, rakkauden keskittymä. Hän vaalii ja vaatii vilpittömyyttä ja inhimillisyyttä arjessa. Suhteemme on tosi romanttinen. Pipsan kieltämättä jo venähtäneet kalsarit ja tissiliivit on vieläkin makuhuoneen tyynyllä. Pipas levittää ne sinne aamulla heti pedattua. Joskus tyynyllä on yllätyxenä vielä suklaakonvehti.
xxx/ellauri087.html on line 323: Moorellakaan ei ollut sille mitään sanottavaa, mutta matemaatikko Hardyn kanssa se tuli juttuun. Hardyn periaate sanoo että geenijakaumat on stabiileja ellei ympäristö vaikuta. Lawrence oli varmaan jotain kolmikymppinen kansakoulunopettaja ja Hardy sitä 7v vanhempi kiltinoloinen kaveri jonka vanhemmat oli olleet seminaarinkäyneitä opettajia. Hardykin oli "apostoli". Sen ainoa romanssi oli sen tuttavuus Ramanujanin kaa, sen joka kuolinvuoteella piti Hardyn ehdottamaa tyhmää kokonaislukua kiinnostavana. Masentuneena vanhuxena se kirjoitti Matematiikan apologian. Russell kirjoitti Principia Mathematican 1910, jonka nimen se otti Mooren Principia Ethicasta 1903, joka puolestaan apinoi Newtonin (Philosophiae naturalis) Principia Mathematicaa 1687, jonka esikuva oli Eukleideen Stoikheia 300 BC. Aika nenäkästä porukkaa.
xxx/ellauri087.html on line 461: The phrase "there will be time" occurs repeatedly in a section of T. S. Eliot's "The Love Song of J. Alfred Prufrock" (1915), and is often said to be an allusion to Marvell's poem. Prufrock says that there will be time "for the yellow smoke that slides along the street", time "to murder and create", and time "for a hundred indecisions ... Before the taking of a toast and tea". As Eliot's hero is, in fact, putting off romance and consummation, he is (falsely) answering Marvell's speaker.
xxx/ellauri087.html on line 485: World and Time Enough is a 1994 independent gay-themed romantic comedy-drama written and directed by Eric Mueller. In Frasier (season 10, episode 9), Niles, who has recently had heart surgery, says: "Good health is not a competition. When you've heard time's winged chariot hurrying near, as I have, every day is a gift."
xxx/ellauri091.html on line 183: Die Invasion der Wurmgesichter (orig. Have Spacesuit – Will Travel) ist ein Jugendroman von Robert A. Heinlein. Das Buch ist in Deutschland erstmals 1960 erschienen, deutsche Alternativtitel sind Raumjäger, Piraten im Weltraum sowie Kip überlebt auf Pluto.
xxx/ellauri091.html on line 298: From 1883 to 1884 Hauptmann studied art in Rome and wrote a romantic poem based on the myth of Prometheus. Ill health forced him to return to Germany. In 1885 he married Marie Thienemann; they had four children. Marie Thienemann was a beautiful, rich heiress, whom he had met in 1881, and who supported him through the four years of their engagement. Hauptmann settled with Marie in Berlin. She admired her husband, but did not much understand literature and was devastated when Gerhart's attention strayed. However, her wealth gave him the freedom to start his career as a writer.
xxx/ellauri091.html on line 300: In 1885 Hauptmann set up a home with his wife in the little lakeside village of Erkner. Abandoning his early romantic ideals, he became convinced that life should be depicted as it is. From the intellectual currents of his day he adopted a belief in scientific causality and materialism. His early stories 'Fasching' (1887) and 'Bahnwärter Thiel' (1888) were tales of simple people, although there is also a level which transcends the boundaries of realism.
xxx/ellauri091.html on line 445: säjer dagens August Ahlqvist, eller bättre Toini Havu i Hbl. Modersförakt, har hon skrivit på många ställen i marginalen. Hon recenserar romanen Blödningen av den svenska författaren Lyra Koli (1990), fd Lyra Ekström Lindbäck, vars första roman hette Tillhör Lyra Lindström Lindbäck. Varför heter hon nu Koli? Om hon hade en dotter kunde hon få förnamnet Escherichia. Men hor han säkert ingen, för hon är lesbian.
xxx/ellauri091.html on line 447: Toini - hon heter Ylva Perera enligt underskriften, men kan man lita på sånt numera på denna postn-modernistiska tid? Oförlitliga berättare med mera. - Toini gillar inte klovneriet som Lyra den här gången fått till. Det finns en filosofisk essä i mitten av romanen, och essän är känslostarkare en själva romanen, som känns rätt känslolös och oengagerad, med ointressanta hjältinnor som faktist inte hade behövts alls.
xxx/ellauri104.html on line 372: Mä olen ollut täällä jo kolme vai neljä vuotta - en tarkaalleen muista, sillä täällä ajalla ei ole merkitystä ...tai on sillä, kun on ruoka-aika tai lääkitys jaetaan. Mun diagnoosi on maanisdepressiivinen. Mä tulin tänne kun haudoin itsemurhaa. Silloin jokainen pienikin asia tuli käsitettyä negatiivisesti ja se oli samalla niitti mun sinkkiarkun kanteen. No, en mä oo päässyt itsemurhassa kuin suunnittelun tasolle -en mä pystyis sitä oikeasti tekemään. En ole ikinä edes viillellyt itseäni...niin kuin eräs naistuttavani täällä. Meillä oli pieni romanssikin täällä, mutta hoitajat yllättivät meidät pukilla ja jouduimme sen takia kuulusteluun - kuin lapsena rehtorin kansliassa. Ize asiassa viihdyn täällä suht koht hyvin.
xxx/ellauri104.html on line 1102: Just samasta reviirikotilon säilytyxestä ja meemiperinnöllisyydestä on tässä kymysys kuin kaikilla äveriäämmillä. Siis siitä homoplutiasta jonka serbihuippututkija ihmeexeen oli nähnyt tilastoissa vielä tai taas tänäkin päivänä. On se romanttista.
xxx/ellauri114.html on line 544: Susan Mayeria kuvaillaan sarjassa Kotirouvien päivänpannut "onnettomuusalttiiksi" kömpelöksi, sekä huono-onniseksi. Näyttelijä Teri Hatcher kuvaili Susania "ei sulavakäytöksiseksi" ja "vähiten onnekkaan ihmisen jonka haluta tavata." Hänellä "on harvoin kömmähdys-vapaata hetkeä... ja kun vaikuttaa siltä että asiat ovat hänen kannalta hyvin, hän tekee jotain kamalaa joka pilaa kaiken." Susanin alttius huonolle tuurille ja noloille tilanteille on luonut useita sarjan muistettavimpia hetkiä, mukaan lukien Edie Brittin talon palaminen ja oman kotinsa ulkopuolelle lukkiutuminen täysin alasti. Susan on myös tunteellisesti hyvin yritteliäs ja toivoton romantikko. Sarjassa hän on kuvaillut itseään ihmiseksi, joka antaa aina romanttisten fantasioiden vallata itsensä. Hän tukeutuu vahvasti miehiin, ja miehet tunkeutuvat häneen, jonka todistaa Edien laskelma, että Susan vietti vain 41 päivää sinkkuna high schoolissa ja collegessa. Sarjan alkaessa Susanin erosta on kulunut vuosi, "mutta hän on silti itkuinen ja haavoittuva sotku" ja hänen itseluottamuksensa on "täysin pilalla." Hatcher kuvailee Susania sarjan alussa "haparoivaksi ja haavoittuvaksi." Useat sarjan hahmot ovat kohdanneet Susanin kyvyn olla elämättä onnellisesti ilman draamaa. Susanin kokkaustaidoista on tullut alituinen vitsailun aihe sarjan alusta alkaen. Brokenwoodin Kristin tekee pahaa kahvia, virkaveljet kuiskuttavat toisilleen. Älä juo!
xxx/ellauri114.html on line 660: Kuulostaa epidemiavarotoimenpiteiltä. Nimi athinganoi, myöh. atsinganoi, tuli nimexi romanikansalle jota alkoi valua Byzanttiin noina aikoina. Siitä tulee kaikki zigaanisanat. Ne on selvästi samoja porukoita kuin Turkin mustalaiset tänä päivänä.
xxx/ellauri116.html on line 200: Niin tää on oikeesti se kuumottava pointti kanssa. Sitten kun on ollut valistus ja näin, alkoikin jo sopivasti romantiikan aikakausi, ja avioliittoja alettiin solmia rakkauteen perustuen. Se tavallaan paransi vaimon statusta, vaikka nainen muuten pysyi samalla paikalla hierarkian alaportaalla. Vaimosta tuli apinan paras ystävä, muttei yhtään sen enempää. Onnen piti löytyä perheestä. Nainen ei ollutkaan enää syntinen eeva vaan viaton madonna. Avioliitossa piti olla kyse rakkaudesta eikä järjestelystä. Piti helliä toisiaan, pysyä terveinä ja lisääntyä harmonisessa yhteishengessä, ihan jepa.
xxx/ellauri116.html on line 202: Äitiydestä tuli korkein ja haluttavin status naiselle, tai ainakin se aiemmin kexitty ja päätetty naisen primitiivinen velvollisuus ja myötäsyntyinen vaisto puettiin tällä kertaa romanttiseen tyllihörhelöön ja kuorrutettin intohimolla. Tää trendi alkoi valistuxesta ja jatkui erilaisten protestanttisten ja katolisten uudistusten myötä 1900-luvulle. Size saavutti huippunsa Freudin jutuissa. Äiti on vastuussa siitä tuleeko lapsista onnellisia ihmisiä. Syyllistäminen konseptina syntyi.
xxx/ellauri116.html on line 206: 2. maailmansota oli 1 harvoista ajanjaxoista, jolloin äitiys oli toissijasta ja naisia houkuteltiin töihin. Mut ei sekään johtunut muusta kuin että miehet oli sotimassa sodassa jonka ne oli aloittaneet ihan ize. Jonkun piti pyörittää maailmaa, siivota jälkiä. Sillä sekunnilla kun sota oli ohi, naiset sai mennä takas kotirouvailemaan. Ja taas alettiin äidinvaistosta ja hoivavietistä ja kiintymyssuhteista ja romantiikasta. Kaiken pitäis olla existentialismia, vapaiden valintojen tekoa vauvojen valintamyymälässä, ei mitään essentialismia. En kadu tänne tuloa, koska tää on vapaa maa. Täällä saa kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.
xxx/ellauri116.html on line 353: Titeln på romanen ”Valparna” hänvisar till den grupp av unga rebeller, från rika familjer, som så småningom följer samma väg som sina föräldrar, träder in i borgarklassen, och förkastar de värderingar som skiljer sig från dem som samhället sätter.
xxx/ellauri116.html on line 390: Take, for example, 16-year-old Bianca Bienenfeld, a student of de Beauvoir’s who was 14 years her junior. Soon after the two women began their affair, de Beauvoir introduced her lover to Sartre. He promptly made it his mission to seduce Bienenfeld. After a romantic entanglement between the three of them, de Beauvoir told Sartre to end it, which he abruptly did in a letter.
xxx/ellauri116.html on line 396: Bienenfeld may be an extreme example, but she’s not atypical. Sartre tended to treat younger romantic prospects (all of whom were female) more as conquests than partners, spending months or years persuading them to get into bed with him and then bouncing off to regale “the Beaver” with details.
xxx/ellauri120.html on line 164: Malttamaton mikromanageeraaja.
xxx/ellauri120.html on line 390: Viljo Kajava oli alun perin Eino Leinoa ihaileva romantikko. Hän kääntyi vapaan mitan kannattajaksi, kun nuoruudentoveri Nyrki Tapiovaara mojautti Olavi Paavolaisen runolla päähän ja sitten toiseen päähän kynnettömällä nyrkillä. (No ei vaitiskaan, kz. tunnustusta edellä.) Huomenna on Eino Leinon päivä 6.7., jona Mikko Roth on syntynyt. Mikon päivänä mentiin Riitan hoviväkenä Heinolaan juhlistamaan esikoisen syntymää saxalaisen mamun raflassa. Ostettiin sieltä sen vaimon pensselöimä taulu, se oli aika tuherrus.
xxx/ellauri120.html on line 406: Nyrki Tapiovaara syntyi metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran (1879–1959) ja Aino Aleksandra Grönroosin (1886–1929) perheeseen. Aino Aleksandra oli Pilppulan kartanon tytär ja äitinsä puolelta sukua Suomen ensimmäiselle naispuoliselle kuvanveistäjälle Eveliina Särkelälle. Hän oli taiteen ystävä ja kannusti lapsiaan näiden taiteellisissa harrastuksissa. (Selvää homoainesta.) Kaarlo Tapiovaara oli hämäläistä talonpoikaissukua, joka oli satoja vuosia asuttanut Myrrö- ja Märri-nimisiä maatiloja Vilppulassa. Kaarlo ja Aino Tapiovaaran yhteinen tie kulki Sortavalan ja Helsingin kautta Hämeenlinnaan, jonne perhe päätyi 1919. Tapiovaarojen kodissa elettiin kansallisromanttisessa hengessä. Sen mukaisesti perheen kaikille yhdelletoista lapselle annettiin kalevalaiset etunimet. Ennen Veikko Nyyrikkiä syntyivät poika ja tytär ja hänen jälkeensä kuusi poikaa sekä kaksi tytärtä. Kaarlo Tapiovaara oli Hämeenlinnan ainoa porvari, joka kävi perheineen säännöllisesti kaupungin työväenteatterissa.
xxx/ellauri121.html on line 159: TOIVO Kuula syntyi vuonna 1883 Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. Pojan musiikilliset lahjat havaittiin jo pienenä, ja Toivo halusi säveltäjäksi. 1900-luvun alussa, vain 25-vuotiaana, hänestä oli tullut nousevan suomalaiskansallisen kulttuurin suuri nimi. Hän ammensi musiikkiinsa voimaa kansanlauluista ja suomalaisesta luonnosta. Sävellystyyli oli kansallisromanttinen. Kuula oli vahvasti suomenmielinen ja kiivasluontoinen. Venäläistä sortovaltaa hän vihasi, samoin ruotsin kieltä.
xxx/ellauri122.html on line 798:
'Neuromancer' by William Gibson
xxx/ellauri122.html on line 800: 'Neuromancer' was the first winner of the science-fiction 'triple crown' -- the Nebunal Award, the Philip K. Dick Award, and the Hugo Award.
xxx/ellauri124.html on line 124: Samantha nukke on jo tosi todentuntuinen. This doll wants to be romanced. The doll, named "Samantha," has artificial intelligence that make it responsive to certain touches in particular locations. When it's touched in a certain area, a "family mode" can be initiated, while certain other areas stimulate its "sexy mode."
xxx/ellauri124.html on line 125: "She can respond to hands," says Santos. "Hands are 'family' and romantic." Handling boobs and crotch activate the turboboost. Just like in real life.
xxx/ellauri124.html on line 813: ja hyvin kansallisromanttista. Seksiä myös on paljon, se on mielenkiintoista ja
xxx/ellauri125.html on line 126: Florence “Sally” Horner e Frank La Salle teriam inspirado as personagens Dolores “Lolita” Haze e Humbert-Humbert, do romance “Lolita”, publicado há 60 anos.
xxx/ellauri125.html on line 132: “Sally era morena, praticamente da mesma idade de Lolita, e também filha de mãe viúva e chantageada com uma ameaça de internamento numa escola correcional. Seu sequestro seguiu o mesmo modus operandi que Nabokov desenvolve em seu romance. Weinman encontrou anotações e recortes de jornais sobre o caso nos arquivos do escritor, até mesmo um registro da morte de Sally, em agosto de 1952”, assinala Sérgio Augusto. “Há claras — e, às vezes, diretas — referências ao drama de Sally e a La Salle em ‘Lolita’. No capítulo final, atormentado pela culpa, Humbert-Humbert se compara a La Salle e confessa sua desconfiança de que também possa ser condenado a 35 anos por estupro.”
xxx/ellauri125.html on line 134: O autor do romance, Vladi Nabokov, homem circunspecto, deixa a impressão de que é uma incógnita. Na verdade, não é. Ele escreveu sobre si, em “Fala, Memória” (Alfaguara, 328 páginas, tradução de José Rubens Siqueira), e há a estupenda biografia escrita pelo irlandês Brian Boyd (PhD em literatura pela Universidade de Toronto), publicada em dois volumes, “Vladimir Nabokov — Os Anos Russos” (Anagrama, 626 páginas, tradução de Jordi Beltran) e “Vladimir Nabokov — Os Anos Americanos” (Anagrama, 966 páginas, tradução de Daniel Najmías). Não há tradução brasileira. “Véra. Señora de Nabokov” (Alianza Editorial, 744 páginas, tradução de Miguel Martínez), de Stacy Schiff, é uma magnífica biografia de Véra Nabokov, a mulher do autor de “Fogo Pálido”. Trata-se, por sinal, de uma biografia indireta de Vladimir Nabokov. Ganhou o reputado prêmio Pulitzer.
xxx/ellauri125.html on line 136: O livro “The Real Lolita”, de Sarah Weinman, resgata a história de duas pessoas cuja história teria colaborado para a formatação do romance “Lolita”, de Vladimir Nabokov. Brian Boyd relata que Vladimir Nabokov leu “notícias sobre acidentes publicadas em jornais, sobre crimes sexuais e assassinatos: ‘um violador de meia idade’ que raptou Sally Horner, uma garota de 15 anos de Nova Jersey, e a manteve em seu poder durante 21 meses, levando-a como ‘escrava’ por todo o país até que a encontraram em um motel do sul da Califórnia”. O nome do homem não é citado. Por que a quase nenhuma importância dada ao caso? Porque, como mostra o biógrafo, o romance de Vladimir Nabokov vai muito além da história de Sally Horner e de seu raptador. Reduzi-lo a isto é reduzir a importância de sua literatura (que nada tem de jornalismo).
xxx/ellauri125.html on line 138: “Nabokov talvez nem precisasse de Sally Horner para criar sua paradigmática ninfeta, pois já localizaram referências à sexualidade precoce de meninas pré-púberes em pelo menos seis de suas criações ficcionais, entre contos, novelas e romances.” Brian Boyd revela que Vladimir Nabokov fez ampla pesquisa sobre a sexualidade de pessoas do sexo feminino “de 6 a 19 anos”. Não deixou nem mesmo de pesquisar as gírias dos jovens.
xxx/ellauri125.html on line 428: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction. In each performance of a self, Roth captured the same sound and consciousness. in nearly fifty years of reading him I’ve never been more bored. I got to know Roth in the nineteen-nineties, when I interviewed him for this magazine around the time he published “The Human Stain.” To be in his presence was an exhilarating, though hardly relaxing, experience. He was unnervingly present, a condor on a branch, unblinking, alive to everything: the best detail in your story, the slackest points in your argument. His intelligence was immense, his performances and imitations mildly funny. “He who is loved by his parents is a conquistador,” Roth used to say, and he was adored by his parents, though both could be daunting to the young Philip. Herman Roth sold insurance; Bess ruled the family’s modest house, on Summit Avenue, in a neighborhood of European Jewish immigrants, their children and grandchildren. There was little money, very few books. Roth was not an academic prodigy; his teachers sensed his street intelligence but they were not overawed by his classroom performance. Roth learned to write through imitation. His first published story, “The Day It Snowed,” was so thoroughly Truman Capote that, he later remarked, he made “Capote look like a longshoreman.”
xxx/ellauri125.html on line 774: On July 23, 1989, Love married Leaving Trains vocalist James Moreland in Las Vegas; the marriage was annulled the same year. She later said that Moreland was a transvestite and that they had married "as a joke". After forming Hole, Love and Erlandson had a romantic relationship that lasted over a year. In Hole's formative stages, Love continued to work at strip clubs in Hollywood (including Jumbo's Clown Room and the Seventh Veil), saving money to purchase backline equipment and a touring van, while rehearsing at a Hollywood studio loaned to her by the Red Hot Chili Peppers. Hole played their first show in November 1989 at Raji's, a rock club in central Hollywood. Their debut single, "Retard Girl", was issued in April 1990 through the Long Beach indie label Sympathy for the Record Industry, and was played by Rodney Bingenheimer on local rock station KROQ. Hole appeared on the cover of Flipside, a Los Angeles-based punk fanzine. In early 1991, they eleased their second single, "Dicknail", through Sub Pop Records.
xxx/ellauri126.html on line 473: La journaliste est la fille de l'écrivaine Nathalie Sarraute, avocate et femme de Lettres, membre phare du courant littéraire du Nouveau Roman. C'est dans les colonnes du journal Le Monde que Claude Sarraute s'est confiée sur sa relation avec sa mère. Selon elle, la romancière d'origine russe lui avait donné un prénom unisexe car elle aurait voulu avoir un garçon...
xxx/ellauri127.html on line 319: Elorna on valmistunut ja on nyt 19-vuotias. Nuori mies, Philip Ammon, saapuu kaupunkiin. Hänen setänsä, lääkäri, neuvoi Philipia käymään Onabashassa toipumassa lavantaudista. Hän on Elornan ja hänen äitinsä kanssa kesän ja auttaa Elornaa keräämään koia. Kaksi rakastuu vähitellen; hän on kuitenkin kihloissa toisen nuoren naisen, Edith Carrin kanssa, joka on rikas, pilaantunut ja itsekeskeinen. Elorna teeskentelee, ettei hän ole alkanut lankea Philipille, auttaa häntä kirjoittamaan kirjeitä Edith Carrille ja rohkaisee kaikin tavoin hänen avioliittoa lapsuudenystävänsä kanssa. Kun Philip päivittäisen, pitkittyneen keskustelun ja kenttätöiden jälkeen huomaa hänen romanttisen kiinnostuksensa Elornaa kohtaan, on rouva Cumstick huomannut ensimmäisenä, mutta hän vakuuttaa hänelle: "Ihailen häntä kun ihailen täydellistä luomusta." Rouva Cumstick vastaa: "Eikä mikään tässä maailmassa pilaa keskimääräistä tyttöä niin nopeasti ja varmasti". Philip Ammon pakotetaan palaamaan Chicagoon, kun hänen isänsä on sairas, ja pyytää Elornaa jäähyväissuudelmalle; hän kieltäytyy hänestä ja palaa murheellisen äitinsä luo. Philip ja Edith väittävät, mitä heidän piti olla heidän kihlasivat. Edith on kuullut Philipin puhuvan upeasta nuoresta naisesta, jonka hän tapasi Limberlostissa. Hän loukkaa häntä kauheasti ja kutsuu heidän sitoutumisensa pois (ei ensimmäistä kertaa). Philip tajuaa, ettei hän koskaan rakasta Edithiä, lähtee kotoa ja ehdottaa Elornalle. Samana iltapäivänä, kun hän antaa Elornalle kihlasormuksen, Edith ajaa ylös (mukana Hart, Polly ja Tom) Cumsticksin kotiin kutsumattomalla vierailulla. Kun Edith vaatii puhumaan Elornalle yksityisesti ja vannoo, että Elorna ei koskaan ota Philipia häneltä, Elorna on viileä ja kohtelias. Kun Edith ja ryhmä, mukaan lukien Philip, ovat lähteneet, Elorna lähtee salaa pois, jättäen muistiinpanon, josta ei näy mitään hänen suunnitelmistaan ja antaa Edithille mahdollisuuden todistaa, ettei Philip menisi naimisiin kenenkään muun kanssa. Elorna matkustaa jäädäkseen O'Moresin ( Freckles and the Angel ) luo. Philip sairastuu huolesta Elornasta. Edithin ystävä Hart näkee Elornan O'Moresin kanssa ja vakuuttaa Edithin antamaan hänen lähettää sanaa Elornan Philipille. Hart suostuttelee Edithin myöntämään, että hän on väärässä ja että Philip ei mene naimisiin kenenkään muun kuin Elornan kanssa.
xxx/ellauri127.html on line 363: Juliste Limberlostin romanssille (1938), joka perustuu osittain Tyttö Limberlostiin
xxx/ellauri127.html on line 435: Prosper Mérimée naît le 28 septembre 18031 à Paris dans une famille bourgeoise. Du côté de sa mère, Prosper Mérimée est sans doute l'arrière-petit-fils de Jeanne-Marie Leprince de Beaumont (1711-1776). Les parents de Prosper, qui se sont mariés à (Paris 12e) le 22 juin 1802, ont un solide bagage intellectuel et artistique datant du XVIIIe siècle, mais ne s'engagent guère dans les courants culturels naissants (romantisme). De l'éducation parentale, Mérimée retient l'horreur de l'emphase.
xxx/ellauri127.html on line 559: But oh! that deep romantic chasm which slanted Mut oi! toi romanttinen syvä rako,
xxx/ellauri127.html on line 713: Chatterton soon conceived the romance of Thomas Rowley, an imaginary monk of the 15th century, and adopted for himself the pseudonym Thomas Rowley for poetry and history. According to psychoanalyst Louise J. Kaplan, his being fatherless played a great role in his imposturous creation of Rowley. The development of his masculine identity was held back by the fact that he was raised by two women: his mother Sarah and his sister Mary.
xxx/ellauri127.html on line 846:
1795 syntynyt John Keats oli enkku romanttinen poeetta ja kynäili 3 runoa jota pidetään parhaina enkun kielellä.
xxx/ellauri127.html on line 848: John Keats [kiːts] (31. lokakuuta 1795 Lontoo, Englanti – 23. helmikuuta 1821 Rooma, Kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa. Keatsin lyhyen (26v) elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen oli huomattava. Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja (eli ylistyslaulujä), jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä.
xxx/ellauri128.html on line 167: Richterin tuotanto on laaja ja osin melko vaikeaselkoinen. Tyylillisesti häntä on vaikea laskea juuri mihinkään koulukuntaan tai ryhmään, vaikka hän eli saksalaisen klassismin ja romantiikan aikana. Hänen saksankielensä on monivivahteista ja sen tähden hänen kirjojaan on vaikea kääntää muille kielille. Hänen teoksiaan ei ole käännetty suomeksi. Muotokuvassa hän näyttää Lord of the Ringsin Klonkulta, mutta oli ilmeisesti tylsän porsaan näköinen.
xxx/ellauri128.html on line 168: Jean Paulilla on aina ollut ihailijansa ja hän kuuluu saksalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin. Hän oli monille romantiikan ajan kirjailijoille tärkeä esikuva. Lisäksi hänen kirjoillaan oli suuri merkitys eräille romanttisille säveltäjille, esimerkiksi Robert Schumannille ja Johannes Brahmsille. Jostain syystä siihen liitetään adjektiivit "humorous" ja "sentimental". Oliko se siis jonkinlainen huromisti?
xxx/ellauri128.html on line 182: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri128.html on line 186: Rahel Varnhagen von Ense, geborene Levin (* 19. Mai 1771 in Berlin; † 7. März 1833 ebenda, auch Robert bzw. Robert-Tornow, angenommener Familienname ab Mitte der 1790er-Jahre, Friedericke Antonie, Taufname ab 1814), war eine deutsche Schriftstellerin und Salonnière jüdischer Herkunft. Rahel Varnhagen gehörte der romantischen Epoche an und vertrat zugleich Positionen der europäischen Aufklärung. Sie trat für die jüdische Emanzipation und die Emanzipation der Frauen ein.
xxx/ellauri128.html on line 420: Remy de Gourmont, né au manoir de la Motte à Bazoches-au-Houlme, près d'Argentan (Orne), le 4 avril 1858 et mort à Paris le 27 septembre 1915 (à 57 ans), est un écrivain français, à la fois romancier, journaliste et critique d'art, proche des symbolistes. Remy on ruppaperseen näköinen.
xxx/ellauri128.html on line 456: Eva Seeberg (født 28. april 1931 i Oslo, død 12. januar 2019 i Sigtuna, Sverige) var en norsk romanforfatter og filmmanusforfatter. Hun utga et titalls romaner og en rekke filmmanus.
xxx/ellauri128.html on line 486: Kreivitär Anna de Noailles kääntyi Kaarlo Sarkian runoherkissä käsissä. Anna de Noailles, kirjailijanimi Mathieu de Noailles, (15. marraskuuta 1876 Pariisi, Ranska – 30. huhtikuuta 1933 Pariisi, Ranska), kreivitär, oli romanialais-kreikkalais-ranskalainen runoilija. Hän julkaisi useita runokokoelmia, kolme romaania ja omaelämäkerran.
xxx/ellauri128.html on line 487: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri128.html on line 492: Maurice Bedel, né le 30 décembre 1883 à Paris et mort le 15 octobre 1954 à La Genauraye à Thuré (Vienne)1, est un écrivain, essayiste et journaliste français. Aika lailla Urpo Harvan näköinen. Docteur en médecine, la thèse de Maurice Bedel est consacrée aux obsessions périodiques et se tourne vers la psychiatrie. Il publie ses premiers poèmes sous le pseudonyme de Gabriel Senilis : Le Cahier de Phane. Couronné par le prix Goncourt en 1927 pour son premier roman Jérôme 60° latitude nord, il est élu en 1948 président de la Société des gens de lettres.
xxx/ellauri128.html on line 529: André Maurois, pseudonyme d’Émile Salomon Wilhelm Herzog, né le 26 juillet 1885 à Elbeuf et mort le 9 octobre 1967 à Neuilly-sur-Seine, est un romancier, biographe, conteur et essayiste français.
xxx/ellauri128.html on line 531: Il préfère en effet une carrière littéraire à la direction de l’usine familiale et s’illustre d’abord par des romans qui lui gagnent un public féminin : Climats, Les Roses de septembre. Il obtient un Prix d´Honneur au Concours général et passe sa licence de lettres. Sa première épouse fut Jane-Wanda de Szymkiewicz (Jeanine) (1892-1923), fille d’un comte polonais qui lui donnera trois enfants, deux garçons et une fille, Michelle1.
xxx/ellauri128.html on line 603: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri129.html on line 346: Suomalaiset ovat puineet aivan liikaa 60- ja 70-lukujen poliittisia pikaromansseja työväestön kanssa. (Que hermosas son las obreras, bailemos con ellas.) Markkina-arvon ja maksutaseen aika on synnyttänyt tylsän tunnustuksellisen lajityypin: katuva taistolainen tv-studiossa klo 21.10. Heidän kostuneet silmänsä kavaltavat heidät – hauskaa on ollut. Jokaiselle suodaan yksi ihana nuoruus, jonka ylle kohoaa huojuva näyttelypaviljonki nimeltä ihmiselämä. Joillakin se nuoruus näyttää jatkuvan kuin persjalkaisen balttinaisen reisi suoraan kenkään.
xxx/ellauri129.html on line 377: Lääkäriromantiikka onnistuu Korhosen mielestä kliseistään huolimatta kertomaan jotain olennaista tunteista ja ihmissuhteista, noista tutuista ja rakkaista EAT! ja FUCK! teemoista.
xxx/ellauri129.html on line 380: Mutta vaikka Korhonen avaa kirjoituksissaan paljon elämäänsä, yksityiselämän romanttiset puolet hän pitää yksityisinä. Asiaan voi vaikuttaa se, että hän on jo pari vuotta seurustellut kirjailija Anna-Leena Härkösen kanssa, ja voi kuvitella miten raivokkaasti naistenlehdet tappelisivat häräntappoaseen ja härkösen yhteishaastattelusta. Niinkuin tekivätkin, kun majakka ja perävaunu teki bänet vähän myöhemmin.
xxx/ellauri129.html on line 609: Paul Courty Né le 8 Avril 1840 Décédé en 1892- Dramaturge et romancier français. Découvrez la biographie de Paul Courty , ainsi que des anecdotes, des citations de Paul Courty , des livres, des photos et vidéos.
xxx/ellauri129.html on line 615: Francis Wiener de Croissant, né Edgar Franz Wiener à Bruxelles le 28 janvier 1877 et mort à Neuilly-sur-Seine le 8 novembre 1937, est un auteur dramatique, romancier et librettiste français. Francis de Croisset est issu d'une famille juive allemande. Son grand-père, Jacques Wiener (1815-1899), s'était installé vers 1835 à Bruxelles ; graveur, il créa le premier timbre belge. Le frère cadet de celui-ci, Léopold Wiener, se fit également connaître comme graveur, médailleur et sculpteur. Le père de Francis de Croisset, Alexandre Wiener (1848-1920), était peintre. L'un de ses oncles, Samson Wiener (1851-1914), fut sénateur à la chambre haute de Belgique et bourgmestre d'une commune bruxelloise. The whole family was known for their remarkable skinless wieners. Francis' innovation was to embed his Jewish wiener in a French croissant, creating the first hot-dog.
xxx/ellauri129.html on line 639: Gerfaut Philippe pseudonyme de Marguerite Dardenne de La Grangerie. Pensées d´un sceptique. Usant de plusieurs pseudonymes tels que Philippe Gerfaut et Marie-Alix de Valtine, elle est l´auteur entre autres du roman Le passé de Claudie (1884), des Pensées d´un sceptique (1886) et de Belle et bonne histoire d´une grande fillette (Prix Lambert en 1890).
xxx/ellauri129.html on line 640: Son mari, Albert Dardenne de la Grangerie, était fameux journaliste, rédacteur entres autres du Figaro et du Messager du Midi. Marguerite de la Grangerie fut avec son mari très liée au couple Gautier, Judith et Théophile. Elle était la petite-fille du duc de Persigny, propriétaire du chateau de Chamarande ou Théo séjourna en 1866. Ce dernier lui dédiera d’ailleurs deux sonnets dont « les poètes chinois… ». Usant de plusieurs pseudonymes tels que Philippe Gerfaut et Marie-Alix de Valtine, elle est l’auteur entre autres du roman Le passé de Claudie (1884), des Pensées d’un sceptique (1886) et de Belle et bonne histoire d’une grande fillette (Prix Lambert en 1890). Superbe exemplaire dans une reliure mosaïquée parfaitement établi par Louis Pouillet. Petites taches pâles sur le plat supérieur. Gerfaut puuttuu Vaakun hakemistosta.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 725: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri130.html on line 564: Delphin-Antoine-Edmond Thiaudière, né le 17 mars 1837 à Gençay, où il est mort le 9 novembre 1930, est un homme de lettres français, à la fois poète, romancier, philosophe et « maximiste ». Issu d’une famille de médecins depuis quatre générations, Edmond Thiaudière, opte pour une carrière d’homme de lettres après s’être détourné de ses études de droit brillamment menées à Poitiers. Il s’essaie au roman, aux nouvelles, à la poésie, au théâtre, écrit des essais politiques et autres pamphlets, mais il se distingue surtout par son œuvre philosophique, parsemant sur quarante années une douzaine de recueils aux titres sibyllins, avec le sous-titre générique Notes d’un Pessimiste. Son premier recueil de pensées, La Proie du Néant, qu’il publie en 1886, contient en préambule une longue dédicace adressée à Léa et Mosès, ses deux chiens fidèles.
xxx/ellauri136.html on line 86: Jung war ein Bulle von einem Mann. 1,85 Meter hoch, mit grobgeschnittenen Zügen, nach einer etwas zweifelhaften Familienlegende Urenkel Johann Wolfgang von Goethes durch ein illegitimes Verhältnis, und von einem imponierenden Körperbau. Sein Humor war derb und grob, und geistreich zugleich. Er hatte einen wilden Temperamament und einen Hang zur Grobheit: einmal nannte er eine Patientin mit einer krankhaftern Angst vor Syphilis "eine dreckige Sauge". Seine Neigung zum Grandiosen war vielleicht der Grund für seine Bewunderung Hitlers und der Nazis. Die Juden seien paranoid. Nach dem Krieg hatte er bequemlicherweise seine Meinung geändert: Hitler sei "mehr als halb verrückt". Sein Sohn erzählt dass er mogelte beim Spiel und war ein schlechter Verlorer, wie Adolf Hitler auch. Er lief im Garten in zerlumpten Shorz, mit dem Pimmel heraushängend, aber war ein Feinschmeckerkoch. Er liebte Kriminalromane und Hunde. "Der Weise von Zürich" starb im Alter von 85 Jahren.
xxx/ellauri136.html on line 370: Mihail Jurjevitš Lermontov ( Михаил Юрьевич Лермонтов ), venäläinen romanttinen kirjailija, runoilija ja taidemaalari, jota joskus kutsutaan "Kaukasuksen runoilijaksi", oli tärkein venäläinen runoilija Aleksanteri Puškinin kuoleman jälkeen. Hänen vaikutuksensa myöhempään venäläiseen kirjallisuuteen tuntuu edelleen nykyaikana, ei vain hänen runoutensa, vaan myös hänen proosansa kautta.
xxx/ellauri137.html on line 751: The novel features a passionate romance between Rei Shimura and Hugh Glendinning, the Scottish lawyer. Though the romance was not very realistic, I think it added an exciting and entertaining element to the novel. The first person point-of-view from which the novel is narrated allows the audience to truly understand the good and the bad of Rei’s character. She is independent to a fault but extremely loyal. She wants to immerse herself in Japanese culture, yet she rejects the social norms of society when they conflict with her desires. She is passionate about her interest in history and antiques, but logical by staying on as a teacher. The contradictions make her human and contribute to the reality of the novel. While mystery was not entirely believable, it was in no way predictable and I genuinely found the plot to be exciting. The Salaryman’s Wife, fits into the detective fiction tradition as most closely as a cozy, however the urban setting and the inclusion of graphic sex scenes contradict that classification
xxx/ellauri137.html on line 753: While the immersed-in-Japan aspect of the book was well-researched and interesting (and accurate, as far as I could tell), the mystery and romance were not so well-done. For one thing, it was hard to care about the woman who got murdered, since we only saw her once and she wasn't that nice or interesting, and it wasn't clear why the protagonist cared enough about her to go and investigate the whole thing. Maybe it was the money. In addition, cliched attempts on the protagonists life seemed unrealistic, and when we finally discovered who the murderer was, it felt more like a random pulling of a number out of a hat than the one true solution.
xxx/ellauri137.html on line 755: The romance also felt unrealistic. Maybe it was just hard for me to understand the protagonist sleeping with the guy after knowing him for a day or two, or maybe I just didn´t like either of them very well at all. But their "romantic encounters" seemed contrived, and their whole relationship seemed based on lust and mutual interest, and not really anything deeper.
xxx/ellauri137.html on line 757: Suzy I agree with you entirely about the romance/relationship angle in this (and all her) books. I find the descriptions of life in Japan & art history engrossing, but the shift in to her personal life is shallow and inexplicable. I frequently stare at those paragraphs wondering, what's Rei's problem, whats Massey's problem? Rei's choice of friends are also pretty bad.
xxx/ellauri139.html on line 341: Additionally, this idealistically romantic Romantic poem is known to have been written shortly after Keats fell in love with Fanny Brawne.
xxx/ellauri139.html on line 397: Of old romance. These let us wish away, Mut hei, ne on menneiden talvien vaan lunta,
xxx/ellauri139.html on line 854: Käännetty englannista: Charles Hubert Millevoye, né à Abbeville le 24 décembre 1782 et mort à Paris le 26 août 1816. oli ranskalainen runoilija, jota Académie française kunnioitti useita kertoja. Hän oli siirtymäkauden hahmo kahdeksastoista ja yhdeksästoista vuosisata välillä, kuten hänen romanttisissa runoissaan paljastettiin. Wikipedia (englanti)
xxx/ellauri139.html on line 1033: Quelques mois avant sa mort, il écrit une Ode imitée de plusieurs psaumes, plus généralement connue sous le nom d'Adieux à la vie, un poème dont la thématique pré-romantique sera reprise par Alfred de Vigny dans Stello et Chatterton (voir ci-dessus).
xxx/ellauri139.html on line 1038: Eise mitään kuollut köyhänä ja kirottuna, vaan mukavasti eläkkeellä, ja testamenttas vielä loput rahat Bernadottelle. Elämälle heippa, sain siltä paljon. Sensijaan Thomas Chatterton, joka oli se Rowleyhuijari joka mainittiin Keazin yhteydessä kai, kuoli nälkäisenä arsenikkiin 17-vuotiaana. Thomas Chatterton, né le 20 novembre 1752 à Bristol et mort le 24 août 1770 à Holborn, est un poète et mystificateur anglais. Ayant attribué ses œuvres à un moine médiéval du nom de « Rowley », il fut accusé à tort d’être un faussaire par certains de ses contemporains les plus influents. Il est reconnu comme un poète de talent, malgré sa mort à l'âge de 17 ans, ayant préféré se suicider à l’arsenic plutôt que de mourir de faim, devenant ainsi pour les romantiques le symbole de l’homme de génie non reconnu.
xxx/ellauri139.html on line 1042: Hégésippe Moreau ( ranskalainen Pierre-Jacques Roulliot ; 8. huhtikuuta 1810-20 . joulukuuta 1838) oli ranskalainen lyyrinen runoilija . Syntymästään lähtien häntä kutsuttiin biologisen isänsä (Moreau) sukunimellä ja hän otti salanimen Hégésippe, kun hän aloitti runojen julkaisemisen vuonna 1829. Ranskan romantikkojen ja 1800 -luvun yleisön mielikuvituksessa Hégésippe Moreaun vaikeudet elämä ja hänen ennenaikainen kuolemansa tekivät hänestä romanttisen vastineen aikaisemmille runoilijoille Thomas Chattertonille , Nicolas Joseph Laurent Gilbertille ja Jacques Clinchamps de Malfilâtrelle . Tämä romanttinen myytti vahvistui julkaisemalla hänen täydelliset teoksensa yhdessä Gilbertin teosten ja luettelon runoilijoista, jotka kuolivat nälkään vuonna 1856; hänen teostensa 1860-painos sisälsi Sainte-Beuve'n tärkeän elämäkertaisen esipuheen.
xxx/ellauri139.html on line 1082: Assassin romantique (beaucoup de femmes assistent au procès), il avoue tout avec cynisme et désinvolture et implique ses deux complices Avril et François, considérant qu'ils l'ont dénoncé et que tous les trois méritent la mort. Son avocat commis d'office, Maitre Brochant de Villiers, plaide la folie, en vain.
xxx/ellauri139.html on line 1147: Manfred est un drame en vers de George Gordon Byron, dit Lord Byron, publié en 1817. Bourrelé de remords après avoir tué celle qu'il aimait, Manfred vit seul comme un maudit au cœur des Alpes. Il invoque les esprits de l'univers, et ceux-ci lui offrent tout, excepté la seule chose qu'il désire, l'oubli. Il essaie alors, mais en vain, de se jeter du haut d'un pic élevé. Il visite ensuite la demeure d'Ahriam, mais refuse de se soumettre aux esprits du mal, leur enjoignant d'évoquer les morts. Enfin lui apparaît Astarté, la femme qu'il a aimée puis tuée par son étreinte (« My embrace was fatal... I loved her and destroy'd her »). Répondant à son invocation, Astarté lui annonce sa mort pour le lendemain. Au moment prédit apparaissent des démons pour s'emparer de lui, mais Manfred leur dénie tout pouvoir sur sa personne. Pourtant, à peine sont-ils apparus qu'il meurt. La situation de Manfred deviendra l'un des poncifs favoris composant le portrait de l'homme fatal du romantisme. Cette pièce s'inspire, pense-t-on[Qui ?], dans son plan, du Faust de Goethe et selon certains, contiendrait une allusion du poète à sa demi-sœur Augusta Leigh. Sitäkin se dodennäköisesti bylsähti.
xxx/ellauri139.html on line 1157: Le philosophe Michel Foucault considérait que la notoriété de Lacenaire chez les Parisiens marquait la naissance d'un nouveau genre de bandit adulé, le criminel romantique bourgeois. Le roman La Voix Secrète de Michael Mention retrace les dernières semaines de sa vie.
xxx/ellauri149.html on line 435: Arguably the strongest moment: when he is at absolute rock bottom, right before his suicide, Judas breaks into a reprise of Mary's "I Don't Know How to Love Him." When Mary sings it, it's implicitly about romantic love. And while Judas's version stops before "And I've had so many men before," it concludes with the anguished cry, "Does he love me, too? Does he care for me?"
xxx/ellauri154.html on line 99: While there were many contemporary critics of her comportment, many people accepted her behaviour until they became shocked with the subversive tone of her novels. Those who found her writing admirable were not bothered by her ambiguous or rebellious public behaviour. Victor Hugo commented "George Sand cannot determine whether she is male or female. I entertain a high regard for all my colleagues, but it is not my place to decide whether she is my sister or my brother. I bet s/he doesn´t know her/himself." She engaged in an intimate romantic relationship with actress Marie Dorval. She was buried in sand behind the chapel at Nohant. In 1880 her children sold the rights to her literary estate for 125,000 Francs[28] (equivalent to 36 kg worth of gold, or 1.3 million dollars in 2015 USD). Quite a handsome net worth for a lady. Sand often performed her theatrical works in her small private theatre at the Nohant estate. Sand was all for the bourgeois revolution but no communist. Victor Hugo, in the eulogy he gave at her funeral, said "the lyre was within her, so no wonder nothing else could fit in."
xxx/ellauri157.html on line 473: Buber kirjoitti runollista ja vaikeaselkoista kieltä, eikä hänen esityksensä ole missään nimessä systemaattista. Kieltä kuvataan vaikeaselkoiseksi, romanttiseksi ja ekspressionistiseksi. Buberin muutettua Jerusalemiin ja opittua kunnolla hepreaa hänen kerrotaan vitsailleen ”että hän voisi kirjoittaa sitä yhtä epäymmärrettävästi kuin saksaksi”.
xxx/ellauri165.html on line 489: Azrael (/ˈæzriəl/; Hebrew: עֲזַרְאֵל, romanized: ʿÁzarʾēl; Arabic: عزرائيل, romanized: ʿAzrāʾēl or ʿEzrāʾēl) is the angel of death in some Abrahamic religions, namely Islam and some traditions of Judaism. He is also referenced in Sikhism. In the Smurfs, the cat of the evil wizard Gargamel is called Azrael. In Hebrew, Azrael translates to "Angel of God" or "Help from God".
xxx/ellauri167.html on line 50: Nell'episodio infernale è Francesca la sola a parlare, mentre Paolo tace e piange alla fine del racconto della donna. Le due anime volano affiancate nella bufera infernale che trascina i lussuriosi e Dante chiede a Virgilio il permesso di parlare con loro; Francesca dapprima si presenta e ricorda l'assassinio subìto ad opera del marito, poi (su richiesta di Dante) spiega la causa del loro peccato, ovvero la lettura del romanzo di Lancillotto e Ginevra che li spinse a intrecciare una relazione amorosa.
xxx/ellauri167.html on line 266: Voi helevetin helvetti, kyllä genret on sitten perseestä. Mihkähän genreen kuuluu "Crister"in oma elämä? Luultavasti se on tragikoominen. Mix vitussa pitää kaikki luokittaa? KAIKKI pitää luokittaa, vitun apinat. Kirjat on kirjakaupassa osastoittain "fiktio", "jännitys", "romantiikka", "sota". Voi vittu, täähän on taas sitä vanhaa EAT EAT FUCK FUCK KILL KILL touhua. Matelijanaivot sanelee myös viihdepläjäyxien luokat.
xxx/ellauri169.html on line 165: B'nai B'rith International (/bəˌneɪ ˈbrɪθ/, from Hebrew: בְּנֵי בְּרִית, romanized: b'né brit, lit. 'Children of the Covenant') is a Jewish service organization. B'nai B'rith states that it is committed to the security and continuity of the Jewish people and the State of Israel and combating antisemitism and other forms of bigotry.
xxx/ellauri170.html on line 99: In a 2013 interview, Rendell stated: Wexford is a Liberal Democrat though, and I am a Labour party member, in fact a Labour peer, so I am further to the left than him. Wexford is an intelligent, sensitive man. He has a placid wife, Dora, and two daughters, Sheila and Sylvia. He has a good relationship with Sheila (his favourite) but a difficult relationship with Sylvia (who feels slighted though he has never actually intended to slight her). He also has a suspiciously strong friendship with intelligent, sensitive DI Mike Burden. White man's burden. Just joking, Mike is white too. Rendall says that Kingsmarkham in Sussex "is not romantic at all."
xxx/ellauri170.html on line 233:
xxx/ellauri173.html on line 48: Ce roman est considéré comme l'une des œuvres fondatrices de la science-fiction. Tiede käteenvedon palveluksessa. Ajatus askartaa ja sitten käsi.
xxx/ellauri175.html on line 792: Lopuksi, siitä hetkestä, jolloin Sowanan okkulttinen herkkyys ei kestä sähkönesteen salaista toimintaa - esimerkiksi niin pieneen shokkiin, joka on annettu tässä alla rouva Andersonille - kun taas kataleptisessa tilassa ei ole muuta ulkopuolista vaikutusta saavuttaa sen ja että toinen voitaisiin polttaa elävältä herättämättä ensimmäistä, ― Minusta on osoitettu, että hermoston neste ei ole täysin välinpitämättömässä tilassa sähkönesteen suhteen ja että siksi sellaisessa ja sellaisessa asteella, osa niiden ominaisuuksista voi sulautua tuntemattoman luonteen ja voiman synteesiksi. Kuka tahansa tämän uuden nesteen löydettyään pystyisi hävittämään sen kuten kaksi muuta, pystyisi tekemään ihmeitä hämmentämään Intian joogit, tiibetiläiset munkit, Coromandelin fakiirit, Sankt Olafin verisuisen vulvan, raitapyllyiset paviaanit.
xxx/ellauri176.html on line 163: The Demise of Father Mouret" is not likely to win Franju new friends in the U.S. of A., though I've no doubt that the film may be faithful to the novel, which I haven't read, and to Zola, whose occasional flights into a kind of naturalized romanticism haven't worn well. "The Demise of Father Mouret"
xxx/ellauri176.html on line 168: Quelque estime que l'on ait pour Franju, il faut constater son échec. Si La Faute de l'abbé Mouret n'est pas un des meilleurs Rougon Macquart, le roman ne manquait ni de puissance, ni de poésie. Dans le film, on se trouve en face d'un anticléricalisme primaire dont la puissance, parfois ressentie au travers du personnage d'Archangias, est en partie désamorcée par des allusions aux faits actuels. Comment croire qu'Archangias borné, fanatique, puisse imaginer l'existence future des prêtres ouvriers, de la messe en français ? La violence du frère, la douceur évangélique de Serge deviennent ainsi schématiques, concertées.
xxx/ellauri176.html on line 170: Et le merveilleux Paradou du roman, ce paradis panthéiste, cet hymne à la nature, à l'amour – ces paysages décrits par Zola perdent toute vibration, toute poésie. On croit voir défiler les pages du catalogue Vilmorin où s'ébattent Serge et une Albine issue du Petit Echo de la Mode. Le film projeté ne montre pas la séquence du grenier, la découvert des toilettes féminines – les nombreux changements de robe d'Albine sont, dès lors, gratuits, irritants. Comme tous les autres acteurs, Gillian Hills (Albine) est mal dirigée, elle n'a aucune grâce, aucun naturel. Francis Huster (Serge), lui, a du charisme mais son dur combat, sa douceur sont hélas surtout perceptibles par le fard qui rantôt ranime, tantôt creuse un visage que des zooms inutiles amènent en gros plan. Et pour avoir voulu donner aux paysages de la Sainte-Baume, du Lubéron, du Parc Floral d'Orléans une certaine unité, on aboutit à des tonalités froides, éteintes. Seules les intérieurs (l'église, la chambre de Serge, la salle à manger de la cure) gardent leurs contrastes, leurs valeurs. Les personnages n'existent guère, aucune vibration n'émane d'eux, ni de la nature cruelle ou triomphante, de ce Paradou, terre-mère bruissante de vie, féconde.
xxx/ellauri178.html on line 61: (Maggiekin oli sitä vanhempi. Se tykkäs milfeistä. Selvä äitifixaatio. Turbojalka kyseessä.) Claire ei ollut mikään söpö nykerönenä kylläkään vaan pikemminkin kotkamainen profiili, kova ja fragiili kuin posliini. Charlie on hukkapätkä ja aika pulskea. Oliko Chaplin syntyjään Israel Thornstein vaiko romani? Ei tiennyt izekään. Sekä USA että USSR piti sitä epäilyttävänä. Paljon väliä. Joku vammanen nyt kuitenkin. V. 1952 Charlie ei päässyt enää jenkkeihin.
xxx/ellauri178.html on line 274: Peppu ei tiettävästi tehnyt ize mitään rangaistavaa, ei jäänyt kiinni ainakaan, mutta kuten Surku Yniäinen tai Riitta Roth, se ihailee röyhkimyxiä, susia ja roistoja, kuten Meyer Lanskya tai Jean Genetiä. Monet äidin pojat on tollasia. Musta roistot on vaan just sellasia, eli roistoja, ei niissä ole mitään romantisoitavaa.
xxx/ellauri178.html on line 294: Ses premiers romans, écrits en prison, jugés pornographiques, sont censurés et se distribuent sous le manteau. Notre-Dame-des-Fleurs est un jeune assassin de 16 ans à la beauté fulgurante.
xxx/ellauri179.html on line 111: The novel tells the story of Richard Lamb, a young Englishman who marries a teenage Argentinian girl, Paquita, without asking her father's permission, and is forced to flee to Montevideo, Uruguay with his bride. Lamb leaves his young wife with a relative while he sets off for eastern Uruguay to find work for himself. He soon becomes embroiled in adventures with the Uruguayan gauchos and romances with local women. Toivottavasti se oli ympärileikattu ettei gonorrhea turvottanut nuppia. After the events of the story he was captured by Paquita's father and thrown into prison for three years, during which time Paquita herself died of grief.
xxx/ellauri179.html on line 149: The Jewish Princeton man and writer Cohn believes in love, romance and the ideals he finds in literature but he gets on the nerves of most of the other men in the novel by the way he pathetically hangs around Brett and with his "superior, Jewish" way. He becomes a target for the other men's dissatisfaction.
xxx/ellauri179.html on line 153: The Lady Brett Ashley character is a British, charismatic, and independent woman with a drinking problem. She is the love of Kake's life and she loves him too, but she (and Kake) both see his impotence as a possible obstacle to a relationship as she leads a promiscuous life of romantic adventures. She is waiting to get divorced from the aristocrat from whom she got her title, and then plans to marry Mike Campbell. She is terminally unhappy and always wanting someone else. She falls in love with Romero at the bullfight and becomes his inspiration at the ring.
xxx/ellauri179.html on line 155: Bill Gorton is Kake's buddy from the war. A writer who moved back to America after the war, he is a joker, using humor to disguise the horrors of the war. He doesn't mind, for his penis remains shipshape and intact. He goes along with the group, unattached to Brett but getting caught up in the romantic business anyway.
xxx/ellauri179.html on line 639: So Novick is deprived of the happy romance he wanted to chronicle at Posilipo. He consoles himself by a detailed account of Zhukovski’s adoption into Bayreuth, his painting the sets for Parsifal and being considered a kind of son by the Wagners. Novick seems to be trying to walk down two streets at once–the street of the refinements of literary biography and the more rigid roadway of the prosecutorial argument. He attempts to turn certain of his fancies into fact–but his data is simply too vague for him to get away with it.
xxx/ellauri186.html on line 98: In 1865, Robert E. Bonner of the New York Ledger offered Beecher twenty-four thousand dollars to follow his sister's example and compose a novel; the subsequent novel, Norwood, or Village Life in New England, was published in 1868. Beecher stated his intent for Norwood was to present a heroine who is "large of soul, a child of nature, and, although a Christian, yet in childlike sympathy with the truths of God in the natural world, instead of books." McDougall describes the resulting novel as "a New England romance of flowers and bosomy sighs ... 'new theology' that amounted to warmed-over Emerson". The novel was moderately well received by critics of the day.
xxx/ellauri187.html on line 99: Born in 1875 in Prague, Rilke was until he was six or seven got up in skirts by his mother, who named him René and tried to console herself for the death of an infant daughter. By the time Rilke was ten, his disappointed romantic of a mother had left his father, a kindly but ineffectual minor railway official, who had spent some years in the Austrian army unsuccessfully seeking commission as an officer. Rilke's parents decided to send the young boy to military school, a prospect that stirred the father's hopes of turning his son into a soldier. LOL. Though he later claimed to have loathed military school, the young bohemian warmly absorbed the values of discipline, valor, and self-sacrifice into his ideal of the defiant artist-hero. He skillfully foiled his father's martial expectations, and lack of funds freed the aspiring poet from his family's next plans for him: law school. In fact, though he attended several universities, soaking up lectures on diverse subjects throughout his life, he never graduated from any of them. About such a practical matter as a sheepskin, the finest German lyricist since Goethe wrote as an adolescent, "And even if I never reach my Arts degree / I'm still a scholar, as I wished to be."
xxx/ellauri187.html on line 113: Yet to put the burden of salvation solely on relations between men and women is to make a life between stumbling, imperfect men and women impossible. Rilke had no illusions about the nature of his erotic and romantic ideal. It flowed out from and quickly ebbed back into an unappeasable inward intensity. Rilke could not love or be loved for long, except in the absence of the beloved. After a passionate affair with the brilliant and beautiful Lou Andreas-Salomé, Rilke's muse and cicerone on his Russian trips, he suffered pangs of rejection and then happily settled into a lifelong correspondence with her. He married the sculptress Clara Westhoff when he was twenty-five, lived with her and their child for a year, and then by agreement left to take up his pilgrimage again. Through periodic reunions, but mostly through a voluminous and extraordinary correspondence, they maintained what Rilke called an "interior marriage," until emotional reality banged louder and louder on their youthful experiment and they eventually grew estranged.
xxx/ellauri187.html on line 115: Rilke seems to have passed with relief from the all-consuming rites of romance to the half communion, half self-examination of writing letters, an activity that also served as a calm precursor of his art. Not surprisingly, he was one of the greatest--and most self-conscious--letter writers who ever lived. He composed missives with a devotional purposiveness. He once wrote a poem about the Annunciation in which the angel forgets what he has come to announce because he is overwhelmed by Mary's beauty. The implication seems to be that communicating through the mail would have been a more fruitful procedure.
xxx/ellauri193.html on line 158: Tarina alkaa vajaa vuosikymmen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Päähenkilö, vähän yli 20-vuotias Hans Castorp, menee davosilaiseen alppiparantolaan tapaamaan siellä tuberkuloosin vuoksi hoidossa olevaa serkkuaan Joachim Ziemßeniä. Castorpin vierailu parantolassa venyy hänen saamiensa yhä pahenevien, osittain näyteltyjen sairauksien vuoksi. Castorp tapaa parantolassa henkilöitä, kuten humanistin ja tietokirjailijan Lodovico Settembrinin, totalitaristisen jesuiitan Leo Naphtan, hedonistin Pieter Peeperkornin ja romanttisesti köyrimänsä rouva Chauchat’n.
xxx/ellauri193.html on line 208: The "crime of passion" defense challenges the mens rea element by suggesting that there was no malice aforethought, and instead the crime was committed in the "heat of passion". In some jurisdictions, a successful "crime of passion" defense may result in a conviction for manslaughter or second degree murder instead of first degree murder, because a defendant cannot ordinarily be convicted of first degree murder unless the crime was premeditated. A classic example of a crime of passion involves a spouse who, upon finding his or her partner in bed with another, kills the romantic interloper.
xxx/ellauri193.html on line 581: Olof Edvin Verner “Eyvind” Jonsson tog sig som författare namnet Eyvind Johnsson vilket subtilt hånades av bland annat vännen och kollegan Vilhelm Moberg. Eyvind Johnson debuterade med en diktsamling för att sedan ge ut sina två första romaner som behandlar den norrländska landsbygden medan hans tredje roman utspelar sig i Paris där han bodde vid författandet av boken. Under sin litterära karriär gick han från småstadsskildringar till att testa sig fram med bland annat radikal kulturkritik och primitivism. Därefter gick han med raka steg mot sitt genombrott genom att med modern berättarstil med bland annat inre monologer beskriva erfarenheter från sin ungdom. Dessa böcker anses ofta vara hans mest framstående verk även om han skrev en lång rad andra böcker efter dem.
xxx/ellauri199.html on line 1100: Kaikki tollaset meemijutut on vittumaisia, apinat haistelee toistensa perseitä kuin jotkut rotukoirat. Mä en välitä mistään niistä vitun vertaa. Ranskalaisen ilmeisesti komedialeffan Värivikaa ja vitun makua ärsyttävin piirre oli miten kaikki riippuu puolet aikaa kiinni typerissä kotitoteemeissaan ja puolet aikaa lipsuttaa toistensa jalkoväliä. Mut niihänse just on termiittiapinoiden reviireillä, siitähän on ollut jo monasti puhetta. Siihenhän romantiikka perustuu. EAT! vs. FUCK! implies KILL!
xxx/ellauri199.html on line 1118: Muija kirjoittaa romanttista soopaa
xxx/ellauri200.html on line 190: The actual world has for Naipaul a radiance that diminishes all ideas of it. The pink haze of the bauxite dust on the first page of Guerrillas tells us what we need to know about the history and social organization of the unnamed island on which the action takes place, tells us in one image who runs the island and for whose profit the island is run and at what cost to the life of the island this profit has historically been obtained, but all of this implicit information pales in the presence of the physical fact, the dust itself. ... The world Naipaul sees is of course no void at all: it is a world dense with physical and social phenomena, brutally alive with the complications and contradictions of actual human endeavour. ... This world of Naipaul's is in fact charged with what can only be described as a romantic view of reality, an almost unbearable tension between the idea and the physical fact ...
xxx/ellauri201.html on line 46: Suomalainen Raid on poliisisarjoista selkeästi aivan ykkönen. Kerrankin aidon rehellistä kertomaa ja todentuntuisia tapahtumia. Ei jälkeäkään anglosaxisesta keekoilusta. Kunnon suomalaista talviluontoa, lada samaroita ja mannepirssejä. Korutonta panoa ja turpiinvetoa. Rouheaa romantiikkaa nakkikiskan pitäjättären kanssa asuntovaunussa. Poliisit ja roistot just yhtä tuhnuisia. Kukaan ei kiihdy nollasta sataan ilman aihetta, eikä edes aiheesta. Ketään ei tapeta ilman painavia perusteita. Kaikki puhuvat Aki Kaurismäki vauhdilla ja äänellä.Tästä me Pertti Perusjätkät pidämme. Tähän on helppo samastua.
xxx/ellauri201.html on line 118: Neiti Fixin ja Jean Passepartoun romanssi. Seijan epäsäätyinen liitto ruozalaistaustaisen matun kaa.
xxx/ellauri201.html on line 123: Karl Stig-Erland Larsson, inofficiellt Stieg Larsson, född 15 augusti 1954 i Skelleftehamn, Västerbotten, död 9 november 2004 i Stockholm, var en svensk journalist och författare. Stig-Erland är känd för sin romansvit Millennium (Män som hatar kvinnor (2005), Flickan som lekte med elden (2006) och Luftslottet som sprängdes (2007)), som filmatiserats i både Sverige och USA. Romansviten utgavs efter Stigs död i hjärtinfarkt 2004.
xxx/ellauri202.html on line 202: Les Thibault est une suite romanesque de Roger Martin du Gard, composée de huit volumes d'inégale longueur dont la publication s'est étalée de 1922 à 1940. C’est tout particulièrement pour cette œuvre, et bien qu'il lui restât encore à en écrire l'Épilogue, que Roger Martin du Gard reçut, en novembre 1937, le prix Nobel de littérature.
xxx/ellauri202.html on line 204: Le cycle se compose de huit romans : Le Cahier gris (1922), Le Pénitencier (1922), La Belle Saison (1923), La Consultation (1928), La Sorellina (1928), La Mort du Père (1929), L'Été 1914 (1936) et Épilogue (1940).
xxx/ellauri202.html on line 430: Juonen lähtökohtana näyttää olevan romantiikan peruskuvio eli EAT! vs FUCK!. Älä poika bylsi tota köyhää mirriä jolla on hyvät geenit vaan tätä rumaa joka tuo muassaan lisää meemejä. Miten pitkästyttävää.Tulee mieleen viulunsoittaja katolla.
xxx/ellauri208.html on line 756: Idström gick Konstindustriella högskolans film- och tv-linje och tog examen 1974. Hon debuterade 1980 med romanen Sinitaivas. I romanen Luonnollinen ravinto ("Naturlig föda", 1994) är kannibalism ett av temana. Idström arbetade även som fotograf, journalist, regissör och dramaturg.
xxx/ellauri208.html on line 1032: Due to the linguistic dissimilarities of the name "Idris" with the aforementioned figures, several historians have proposed that this Quranic figure is derived from "Andreas", the immortality-achieving cook from the Syriac Alexander romance.
xxx/ellauri208.html on line 1034: The Alexander Romance is an account of the life and exploits of Alexander the Great. Although constructed around a historical core, the romance is largely fictional. It was widely copied and translated, accruing legends and fantastical elements at different stages. The original version was composed in the Greek language before 338 AD, when a Latin translation was made. Several late manuscripts attribute the work to Alexander´s court historian Callisthenes, but the historical person died before Alexander and could not have written a full account of his life. The unknown author is still sometimes known as Pseudo-Callisthenes.
xxx/ellauri208.html on line 1050: Dhu al-Qarnayn, (Arabic: ذُو ٱلْقَرْنَيْن, romanized: Ḏū l-Qarnayn, IPA: [ðuː‿l.qarnajn]; lit. "He of the Two Horns") appears in the Quran, Surah Al-Kahf (18), Ayahs 83–101 as one who travels to east and west and sets up a barrier between a certain people and Gog and Magog (called Ya'juj and Ma'juj). Elsewhere the Quran tells how the end of the world will be signaled by the release of Gog and Magog from behind the barrier. Other apocalyptic writings predict that their destruction by God in a single night will usher in the Day of Resurrection (Yawm al-Qiyāmah).
xxx/ellauri208.html on line 1053: Taking place, according to its incipit, "when gods were in the ways of men," Tablet I of Atra-Hasis contains the creation myth of Anu, Enlil, and Enki—the Sumerian gods of sky, wind, and water. Following the cleromancy ('casting of lots'), the sky is ruled by Anu, Earth by Enlil, and the freshwater sea by Enki.
xxx/ellauri208.html on line 1159: Jasmiini kävi bylsimässä ison cheefin tuvassa. Siitä nousi hirveä älämölö. Rifaa asettui puolustamaan lutkarukkaa, siitä nousi vielä isompi. Tätä se romantiikka on, geenit vastaan meemejä. Joosef Shafeystä tulee mieleen se pehmo Nene Schnitzelissä jolla oli kapinakenraalin wiixet kun se oli latino. Sen vaimolla oli siinä perheessä housut jalassa. Sellaisten pojista tulee usein homoja.
xxx/ellauri212.html on line 77: His novels were admired by the author Somerset Maugham. A few years after Lodwick's death, Anthony Burgess wrote: "He is not afraid of rhetoric, grandiloquence; his knowledge of foreign literature is wide; his mastery of the English language matches Evelyn Waugh's." He warned, nevertheless, that because of his early death he was "in danger of being neglected", and indeed D. J. Taylor has written that in the post-war years Lodwick's "doomy romanticism sat queerly alongside the comic realism of a Waterhouse or an Amis: Lodwick's reputation did not survive the 1960s."
xxx/ellauri212.html on line 404: Chika halusi liikkua bändin kanssa vapaasti. Siis miten kysyi Norie täti epäluuloisesti. Millaista liikkumista se on? No horisontaalista, neuvoi Rei, ei niinkuin Takeo joka naulizi Rein tatamiin kuin perhosen. Vaikka saattaahan sitä tulla niinkin, jopa 2x, jos on taitava. Sujata ei pitänyt japsujen currystä, se oli liian paxua. 18v emi kuoli ja hede nuupahti. Emin isä pyysi Emin kamikazea julkisesti anteexi mikä oli Reistä naurettavaa. Anteexi mixi? Reinhän tässä pitäisi pyytää anteexi. Emi oli pinnallinen mutta rakasti oikeasti Takeota. Hän erehtyi kuvittelemaan että parittelimme romanttisessa mielessä. Vaixe oli vain isänmaallista anaaliseroottista yhdyntää kahteen otteeseen. En gång är ingen gång men två gånger är en vana.
xxx/ellauri215.html on line 480: Sexual taboos and abstinence, and romance which is their consequence, is much more efficient in expediting one-shot pregnancies than demanding ladies whining for longer pumping sessions.
xxx/ellauri218.html on line 81: Kuten mustavalkoisesta tv-kuvasta näkyy selvästi, Bobby Thomson ei ollut neekeri. Myöhemmin osoittautuu että se oli skotti. Branca oli puolixi joku Bulgarian romani. Mitäs asiaa Big Simsillä (joka oli) sit oli mennä karzalle huutamaan I am Bobby Thomson? Koska baseball is about caring, because it is about miracles against all odds. Usko toivo ja rakasta, 9.999.999 tyhjän arvan jälkeen tulee se oikea!
xxx/ellauri218.html on line 310: Bronxissa on romanttista laahusta. Katulapsia. Postneukku Leningradissakin oli niitä. Edgar on anaalis-retentiivinen kylmän sodan nunna. Se ei ole aappa-arvon puolesta taistelija kuten Gracie vaan paatunut pieni korppi.
xxx/ellauri225.html on line 49: The gay content in The Telling is rather subtle and subdued, but it isn’t an afterthought. Sutty’s lesbianism is an important aspect of her character, and when she starts meeting mazis, the keepers of the Telling, many of them are gay couples as well. There is a quiet romanticization of gay monogamy throughout The Telling that moved me when I first read it, and although not every aspect of the novel has aged as well, I’m still very endeared of it for that reason. If you enjoy classic science fiction, where the point is less a thrilling story and more the discovery of a brand new world, The Telling is by far my favorite of the bunch.
xxx/ellauri225.html on line 299: The first three Earthsea novels together follow Ged from youth to old age, and each of them also follow the coming of age of a different character. A Wizard of Earthsea focuses on Ged´s adolescence, while The Tombs of Atuan and The Farthest Shore explore that of Tenar and the prince Arren, respectively. A Wizard of Earthsea is frequently described as a Bildungsroman, in which Ged´s coming of age is intertwined with the physical journey he undertakes through the novel. To Mike Cadden the book was a convincing tale "to a reader as young and possibly as headstrong as Ged, and therefore sympathetic to him". Reviewers have described the ending of the novel, wherein Ged finally accepts the shadow as a part of himself, as a rite of passage. Scholar Jeanne Walker writes that the rite of passage at the end was an analogue for the entire plot of A Wizard of Earthsea, and that the plot itself plays the role of a rite of passage for an adolescent reader. Any fucking involved at all? What kind of coming of age would it be without some?
xxx/ellauri225.html on line 383: Harold 'Hart' Crane (21. heinäkuuta 1899 – 27. huhtikuuta 1932) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän kirjoitti modernistista tai romanttista, vaikeaa ja huoliteltua runoutta. Esimerkiksi kriitikko Harold Bloom on nimennyt hänet ”henkilökohtaiseksi suosikkirunoilijakseen”.
xxx/ellauri225.html on line 459: Ymmärrystä sivuoven salasuhteeseen lisäsi se, ettei Elisabeth Rehn itsekään ollut ollut "mikään pyhimys". Hän paljastaa, että eräällä lomamatkalla hänellekin syntyi romanssi. "Siellä sitten vähän retkahdin, olin suoraan sanottuna uskoton. Kerroin sen heti ovella kun tulin kotiin, vaikka ei ehkä olisi edes tarvinnut - se nyt olisikin vielä puuttunut...
xxx/ellauri227.html on line 167: Förra året så uttryckte Camilla Läckberg en hel del oro inför sitt nästa boksläpp, då hon helt och håller bytt genre. Nya boken En bur av guld var dock inget som behövde oroa Läckberg, då hämndromanen blev en av år 2019:s bäst sålda böcker. Varje år som går är hon närmare en flopp!
xxx/ellauri227.html on line 190: – Speciellt när jag testar nya saker, som att i min senaste roman lämna doldisarna Erica och Patrik och istället presentera en helt ny lady, miljonärshustrun Faye, var en medveten risk jag tog. Som läsare är man rätt konservativ och man tycker om igenkänning, men för att inte tappa lusten behövde jag den här utmaningen. Publiken är nyckfull, samtidigt har jag under åren insett att jag har samma smak som många andra. Om jag tycker om det jag gör är det då stor chans att min publik, 200M vardagsflugor, känner detsamma. Så många flugor kan i inga omständigheter ta fel.
xxx/ellauri227.html on line 192: Det finns knappt någon som missar så många bollar i luften samtidigt som Camilla. Under det senaste året har hon släppt sin elfte roman, En bur av guld och en ny bok i barnserien om Super-Charlie. Hon och hennes affärspartner har även startat ett bolag där de stöttar kvinnliga företagare. Just nu är hon dessutom engagerad i en, för henne, helt ny typ av utmaning. Camilla är aktuell med tv-serien Lyckoviken som har premiär senare i år.
xxx/ellauri228.html on line 296: Toinen sovitus Solariksesta tuotettiin vuonna 2002, ja sen on kirjoittanut ja ohjannut arvostettu elokuvantekijä Steven Spielberg - korjaan Soderbergh. Se on hyvin tehty ja viihdyttävä, ja siinä George Clooney on Kelvin, mutta se on hyvin erilainen kuin Tarkovskin versio, mikä tekee Solariksesta yhdistelmän scifi-jännitystä ja rakkaustarinaa. Häiritseviä hallusinaatioita kokevan miehistön pelko ja jännitys käsitellään hyvin, mutta Kelvinin vierailuja kuolleessa vaimossaan pidetään vähemmän pelottavina kuin romanttisina, mitä on vaikea tehdä uskottavaksi oudon ja häiritsevän tarinan yhteydessä. Tonttia muutetaan tämän uuden näkökulman mahdollistamiseksi. Riippuvuus vuoropuhelusta tapahtumien selittämiseksi erottuu verrattuna Tarkovskin velttokyrpäisempään, suurelta osin visuaaliseen tarinaan. Elokuvan korkeat tuotantoarvot, Soderberghin lahjakkuus ja hyvä näyttelijä, mukaan lukien Viola Davis stoalaisena miehistön jäsenenä, joka taistelee ottaakseen loogisen lähestymistavan kaoottisiin olosuhteisiin, auttavat elokuvaa eteenpäin; mutta se menettää suuren osan Tarkovskin epäselvyydestä ja mysteeristä.
xxx/ellauri228.html on line 302: Saapuessaan Solarisin asemalle Kevin saa tietää, että Gibrarian on tehnyt itsemurhan ja suurin osa miehistöstä on joko kuollut tai kadonnut outoissa olosuhteissa. Molemmat elossa olevat miehistön jäsenet, Turska ja tohtori Lordon, ovat haluttomia selittämään käsillä olevaa tilannetta. Tilanne mutkistuu entisestään, kun Kelvin näkee nuoren pojan juoksevan aseman läpi. Ollessaan yksin asuintiloissaan Kevin haaveilee kauan kuolleesta vaimostaan Seyasta ja elää uudelleen, kun he tapasivat ensimmäisen kerran, ja joitain heidän romanttisimmista ja intiimeimmistä hetkistään. Hän herää muna kädessä järkyttyneenä ja kauhuissaan kohdatessaan Seyan, ilmeisesti jälleen elossa hänen vieressään sängyssä. Kevennettyään keino-Seyaan oloaan Kevin johtaa tämän "Seyan" pakotilaan ja heittää podin avaruuteen.
xxx/ellauri230.html on line 560: Carol oli aika kansanomainen. During the war he had contracted a morganatic marriage to Ioana "Zizi" Lambrino. Carol (ei kuitenkaan Mrs. Kiparsky) luopui kruunusta mieluummin kuin Lupescusta. Vähän päästä Mikki-pojan sijaishallitus joutui pölkylle ja Carol kuzuttiin Magdoineen romanien kunkuxi. Kunkku Carol kakkoineen selvisi jotenkuten Magdan antamilla ohjeilla kunnes Hitlerin tullen tuli aika ottaa jalat alle luotisateessa. Pariskunta muutti Etelä-Amerikkaan, Carol sairasteli ja kuoli siellä. Liekö ollut tahto herran että joltisenkin samanlainen kohtalo oli Eetu-prinssillä, joka exyi amerikkalaisen leskihaahkan herkkuhaarukkaan ja menetti kuninkuutensa. Tuskin sentään poikuuttaan enää siinä vaiheessa.
xxx/ellauri233.html on line 71: Carterin perheenyhdistäminen osoittautuu lyhytaikaiseksi, sillä valmistautuessaan avioeroromantiikkaan hän romahtaa ja hänet kiidätetään sairaalaan, jossa selviää, että syöpä on levinnyt jopa hänen saxanpähkinää muistuttaviin aivoihinsa. Edward, joka on nyt huomattavassa remissiossa, vierailee hänen luonaan tehdäkseen sovinnon. Carter, aina vaarallinen! triviaa tunteva fani paljastaa, kuinka viidakkokissa syöttää Edwardin kopi luwak -kahvin ja ulostaa sen ennen sadonkorjuuta. Kun molemmat nauravat hysteerisesti hämärälle tosiasialle, Carter pyytää Edwardia viimeistelemään listan hänen puolestaan. Mikäs siinä nyt niin hysteerisesti naurattaa? Jo on typerää.
xxx/ellauri233.html on line 199: Micael har i intervjuer berättat om det utanförskap han upplevde när han växte upp och blev mobbad. Året efter att han gått in i väggen tog han tjänstledigt från sin professur på Handelshögskolan i Stockholm och gav bland annat ut romanen ”Livet på Mars” som handlar om en utomjording som känner sig främmande på jorden. Just som Liza "Annika Bengzon" Marklund i Piitime, va?
xxx/ellauri233.html on line 238: Wimpy statists in the sidelines of the big scramble for money cry for big government, a government that gains power at the expense of individual freedom, a government that uses its power to confiscate and redistribute wealth, to regulate and control the economy, and to micromanage citizens’ behavior.
xxx/ellauri235.html on line 147: Sarja kirjoitettiin 1930-luvun lopulla ja jatkui 1960-luvulle, ja suurin osa niistä on kirjoitettu toisen maailmansodan aikana (mukaan lukien sen edeltäjä ja jälkimainingit). Niiden sijoittaminen aikaisempien sotien aikaan, joiden lopputulos oli tunnettu ja mieluinen, teki niistä täydellisen eskapistisen fiktion. Ne ovat romantisoitua, urhoollista aikakautta ja ovat täynnä aikakauden yksityiskohtia, jotka ovat peräisin suoraan Foresterin tutkimuksesta.
xxx/ellauri235.html on line 374: Muse, Contemplation ("Oodissa keväällä") ja isä Thames herätetään heidän omaavansa profeetallisen viisauden vuoksi. Yksi profetian tehtävistä on muuttaa halu "rakkaudeksi" tai "raivotuhoisiksi intohimoiksi". Mielikuvituksen personifiointitottumus paljastaa halun omaksumat alhaiset muodot ("Kateus hiipuu, ja haalistunut hoito"), aivan kuten "Oodissa keväällä" oleva "ihmisen rotu" paljastuu hyönteiselämänä "Mietiskelyn raittiin silmälle". " Visio palvelee aina muodon paljastamista, ja Greyssä paljastettua on vähennetty, kielletty tai kielletty. Reduktiivisen tunnustamisen strategia "Oodissa keväällä" hylkää unelman halusta; strategia jättimäisten spektrimuotojen luomiseksi Eton Collegen oodissa rohkaisee pahoihin uniin, halun kääntäminen demoniseksi. Northrop Frye kuvailee jotain tämän tyyppistä toimintaa keskustelussaan Quest-Romancesta: "Käännettynä unelmatermeiksi, etsintä-romantiikka on libidon tai kaipaavan itsensä etsimistä täyttymykseen, joka vapauttaa sen todellisuuden peloista, mutta sisältää silti se todellisuus." Toteuttaminen voi vaatia, kuten Grayn tapauksessa, että suojeleva äitihahmo syrjäyttää uhkaavan naispuolisen oikeushenkilön; Siten syyllisyys haihtuu halun hylänneen tottelevaisen näyttelijän saamassa hyväksynnässä. Tämä yhteenveto kuvaa myös "Hymn to Adversity".
xxx/ellauri235.html on line 430: Grayn kirjalliset saavutukset – kuten William Collinsin , James Macphersonin, Thomas Chattertonin , William Cowperin ja Christopher Smartin saavutukset, sekä Joseph ja Thomas Warton – 1780- ja 1790-luvuilla ilmestynyt Wordsworth, Coleridge ja nopeasti menestynyt toinen romanttisten kirjailijoiden sukupolvi varjostivat.
xxx/ellauri235.html on line 458: Roald Dahl (13. syyskuuta 1916 – 23. marraskuuta 1990) oli brittiläinen kirjailija, runoilija, käsikirjoittaja ja hävittäjälentäjä. Dahl kirjoitti elämänsä aikana kaikkiaan 19 lastenkirjaa, yhdeksän novellikokoelmaa ja useita elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia plus pornoa. Dahlin tunnetuimpia kirjoja ovat Jali ja suklaatehdas sekä Matilda. Roaldilla oli sodan jälkeen varmaan jotain jimbajambaa "Hornblower" Smithin kanssa. Siihen liittyvä roman à clé on Iso kiltti jätti ja perskurkkana.
xxx/ellauri237.html on line 832: Hay que tener en cuenta que Neruda vivía separado de su todavía mujer, Delia del Carril, a la cual enviaba cartas en las que le ocultaba su relación con Matilde. El aire está aquí. Ojalá fueras hermosa. Esta situación, sumada a la lejanía de su patria, influye de forma decisiva en el contenido de Los versos del capitán. La primera edición de este libro (1952), de tirada limitadísima, ni siquiera llevó su nombre. No quería Neruda que se hiciese público su romance… Diez años más tarde, el poeta chileno reconocía la autoría, y justificaba su anonimato debido al “clima desconsolado y ardiente del destierro”…
xxx/ellauri239.html on line 348: Mihinkään tälläseen pelurointiin mulla ei ole vähäisintäkään taipumusta, vaikka tein gradun peliteoreettisesta semantiikasta. Emmä edes sillonkaan tykännyt peliteoriasta enkä peleistä. Mulla ei ole uskoa, luottoa eikä toivoa. Ne on kaikki aivan syvältä. Tässä yhteydessä kanzis ehkä lukaista toi Doston Pelurit. Tai mixei Pascalin veto tai 419 scam, ne on vielä kreisimpiä. Mixhän Nääsböön ällö Harrykin oli pelimiehiä? Jotain romanttista siinäkin on olevinaan kaiketi.
xxx/ellauri250.html on line 144: Genombrottet kom med hans andra roman, Det röda fältet från 1987, som utspelar sig på ett destilleri för durrabrännvin. Boken nådde också utomlands, mycket tack vare Zhang Yimous filmatisering från samma år, som vann Guldbjörnen vid Filmfestivalen i Berlin.
xxx/ellauri250.html on line 161: Ask the Dust is a 2006 romantic drama film based on the 1939 book Ask the Dust by John Fante. The film was written and directed by Robert Towne. Tom Cruise (with Paula Wagner and Cruise/Wagner Productions) served as one of the film's producers. The film was released on a limited basis on March 17, 2006, and was entered into the 28th Moscow International Film Festival. It was filmed almost entirely in South Africa with the use of stages to portray Los Angeles. The film received negative to mixed reviews from critics. The review aggregator Rotten Tomatoes reported that 65% of critics gave the film negative reviews, based on 104 reviews. The site's consensus states: "Though Hayek is luminous, Farrell seems miscast, and the film fails to capture the gritty, lively edginess of the book upon which it's based."
xxx/ellauri250.html on line 164: This is not a movie for the masses. It is, however, a small film about real life hardships and their tragic consequences. While the dialogue and careful pacing befits the original novel, the film sometimes drags because of it. Towne has not given us the great American love story, but he has presented us with a captivating view of 1933 Los Angeles and a tale of romance that involves us in the plight of the characters.
xxx/ellauri250.html on line 340: Ham on Rye (norsk Nedenom og hjem) er en halvbiografisk roman av Charles Bukowski fra 1982, utgitt på norsk i 1993. Hovedpersonen er forfatterens alter ego Henry Chinaski, som opptrer i flere av hans verker. Nedenom og hjem er en oppvekstskildring som anses å være en nøkkelroman for Bukowski.
xxx/ellauri250.html on line 467: Kuosmanen has crafted a drama within a clearly defined moment in recent history, only to refuse to be tied to it. This approach to period storytelling proves far more intriguing than the romantic drama within this setting.
xxx/ellauri250.html on line 489: Sydämeltään Kuosmanen kuvaa häntä romanttisen komedian mahdottomana kumppanina. Ensireaktio, jota ohjaa hahmon antipatia, voi olla epäusko suhteeseen, jonka yhteyspisteet ovat niin lukukelvottomia. Siksi osasto nro 6 flirttailee epäjohdonmukaisuudella. Juonityyppisen "kaksi muukalaista, jotka on lukittu tilaan, jotka on pakko päästä lähemmäksi" saumat päätyvät näkyviin, ja joitain asioita tapahtuu, koska elokuvallinen keskustelu tarvitsee niitä kulkemaan.
xxx/ellauri250.html on line 741: Prominent figures in EA have cast polyamory as a more “rational” romantic arrangement. The philosopher Peter Singer, whose writing is a touchstone for EA leaders, seemed to endorse polyamory in a July 2017 interview in which he argued that monogamy may be increasingly anachronistic in the age of birth control. Caroline Ellison, the CEO of the FTX-tied Alameda Research, who reportedly was romantically involved at times with Bankman-Fried, apparently posted on her blog that the ideal configuration for romantic relationships would resemble an “imperial Chinese harem” in which “everyone should have a ranking of their partners.”
xxx/ellauri251.html on line 51: «Hemingway skrev at når du først har åpnet din sjel for Afrika, vil du ikke noe annet sted.» «Hemingway skrev det?» spurte Harry tvilende. «Ja visst, men Hemingway skrev jo sånt romantisk piss hele tiden. Skjøt løver i fylla og pisset den der søte whiskyurinen på kadaverne. Sannheten er at ingen kommer tilbake til Kongo hvis de ikke må.»
xxx/ellauri252.html on line 289: Kalle Päätaloa eli ”Joulupuukalle Pääkalloa” hän ei ole jaksanut lukea kymmentä-viittätoista sivua enempää ja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hän leimaa ”ryynegreeniläiseksi” sotaromantiikan tuotteeksi. Velikultakirjallisuutta, jota on käytetty sotapropagandan välineenä.
xxx/ellauri252.html on line 554: En vänsterradikal tendens, kommunistisk ideologi och dramatiskt effektiv berättarkonst utmärker Wahlöös tidiga romaner om makt och rätt. Från mitten av 1960-talet skrev han tillsammans med "livskamraten" Maj Sjöwall en rad kriminalromaner med antihjälten Martin Beck som brottsutredare. Flera av dem har filmatiserats. "Livskamraten" Sjöwall oli kermaperseistä ravintoloizijasukua. Varmaan Per veti runsaasti hapanta kerta haima sanoi poks.
xxx/ellauri255.html on line 227: Nikolai Nekrasovin isä oli upseeri ja äiti puolalaista aatelissukua. Hän kasvoi isänsä tilalla Grešnevossa Jaroslavlin kuvernementissa. Nekrasov kävi viisi luokkaa kimnaasia, ja hänet lähetettiin 16-vuotiaana Pietariin sotilaskoulutukseen. Hän kuitenkin jätti sotilasuran ja pyrki yliopistoon, jonne ei päässyt kokopäiväiseksi opiskelijaksi vaan suoritti vain yksittäisiä kursseja. Nikolain isä lakkasi lähettämästä rahaa pojan jätettyä sotilasuran, ja poika eli äärimmäisessä köyhyydessä. Runoilija Vasili Žukovski piti Nekrasovin ensimmäisestä runokokoelmasta, mutta arvostelija Vissarion Belinski tyrmäsi sen aivan oikein romanttisena hömppänä.
xxx/ellauri259.html on line 548: Solvej Balles roman ’Om udregning af rumfang’ handler kort fortalt om Tara, som sammen med sin mand, Thomas, handler med antikvariske bøger. Efter en forretningsrejse er tiden gået i stykker og kommet imellem dem, fordi Tara er den eneste, der har været i- og oplevet den 18. november, mens Thomas (og alle andre) lever i dagen før. Tara indvier sin mand i problemet flere dage i træk og må starte forfra hver dag med at forklare forskydningen, som han gerne vil hjælpe med at opklare – men det bliver hurtigt et gentagende sisyfosarbejde.
xxx/ellauri259.html on line 552: Hele romanen bliver fortalt fra Taras perspektiv, og det er helt klart denne spekulative fiktions styrke, fordi man som læser bliver i tvivl om, hvorvidt Tara er til at regne med, men også hvilken tilgang man skal have til romanen. Der insisteres på, at Tara ikke er blevet skør, at der hverken er tale om en parallelverden, en tidssløjfe, en hallucination eller en erindringsforskydning. I stedet bliver der åbnet for muligheden for, at det kunne ske i virkeligheden: ”at vi må indse, at vores forventning om verdens konstans hviler på et usikkert fundament.”
xxx/ellauri259.html on line 554: Opbygningen af romanen spejler romanens handling gennem en cirkulær struktur med dagenes gentagelser. Det gør indimellem læsningen trættende og ensformig, men på den anden side er det også det, der gør, at man kommer til at opleve Taras frustration i et absurd og ensomt tomgangliv med genfortællinger, hvor hun nærmest kender dagen, før solen går ned. Som læser venter man, som Tara, på, at tingene tager en uventet drejning, fordi romanens plot jo netop bygger på det usandsynlige.
xxx/ellauri259.html on line 564: Handlingsstoffet denne gang nu ellers kan synes alvorligt og apokalyptisk-dystopisk nok. For kernen i romanen udgøres af dét brud på tiden, som opstår for ægteparret Tara og Thomas Selter, da tiden med ét kommer imellem dem og mentalt anbringer dem i to forskellige verdener.
xxx/ellauri259.html on line 574: Hvorvidt dette lykkes, skal anmeldelsen ikke røbe, kun at romanens projekt er gennemført med ubønhørlig konsekvens, koncis uhygge og en egen tør intensitet.
xxx/ellauri259.html on line 576: Afslutningsvis kan man spørge, hvad det er, der gør en roman som denne eksistentielt så vigtig midt i en tid, hvor såvel politiske som klimamæssige sammenbrud og katastrofer truer. Jo, Om udregning af rumfang går, på sin egen sindige, stilfærdige måde, hen og bliver en forløsende og forsonlig påmindelse om, hvor udsatte vi i grunden er.
xxx/ellauri259.html on line 582: Sådan spørger Solvej Balles roman, som på én gang betegner en tilbagevenden til alt det største og bedste i hendes æstetiske bestræbelser – og et modigt spring fremad, båret af uendelig taknemmelighed ved det at være til i samme tid som vore medmennesker.
xxx/ellauri261.html on line 95: Jossain vaiheessa seurueeseemme liittyy myös Isä Ambrosius, ortodoksisen kirkon väsymätön etsijä, joka viimeistelyä vailla olevasta romaanistani kuultuaan ehdottaa, että pitäisin romaanin teemojen pohjalta eteerisen luentosarjan Valamon kesävieraille, jotka ovat matkanneet luonnon helmaan etsimään toisenlaista tietoisuutta ja sitä kautta henkisen elämän eväitä. Lupaan harkita asiaa, mutta painotan etten mielelläni tee sitovia päätöksiä koomamaisen ryyppäyksen keskellä. Isä ymmärtää ja ehdottaa maljaa romaneille, joille kaikki pöydässä istujat ennustavat suurta menestystä.
xxx/ellauri261.html on line 442: Irene Molloy: A widow and a beautiful, smart, fun-loving milliner with a hat shop in New York City. Dolly has introduced her to Horace Vandergelder but she yearns for romance.
xxx/ellauri261.html on line 454: Judge: A white-whiskered night court judge. Easily moved to tears by romance.
xxx/ellauri261.html on line 474: Hello, Dolly! is a 1969 American musical romantic comedy film unwittingly based on the 1964 Broadway production of the same name, which was unwittingly based on Thornton Wilder´s play The Matchmaker, which was unwittingly based on Einen Jux will er sich machen, which was unwittingly based on A DAY WELL SPENT.
xxx/ellauri268.html on line 454: tai jotain romanttista paskaa, säleiden taakse tuettua elokuvaa, velho sanoi roskakäsityksen, joka teeskentelee olevansa viisas kaikkitietävä koira halvan fanin takana.
xxx/ellauri281.html on line 263: Happolati tok over det flotte lokale til Ylajali i 2016, navnet er hentet fra Knut Hamsunds roman "SULT". Romanens navnløse hovedperson forelsket seg i en vakker kvinne, Ylajali, som bodde nettopp her på St. olavs plass. hennes far het J. A Happolati.
xxx/ellauri286.html on line 185: Kertoja keskittyy minäkuvan käsitteeseen. Ihminen "pukee" jatkuvasti omaa hahmoaan mielessään, ja kertoja pohtii, mitä tapahtuisi, jos tämä romantisoitu sisäinen peili katoaisi. Jäljelle jäävät vain heijastukset vieraiden ihmisten silmissä omnibussissa, josta hän uskoo tulevien kirjailijoiden kirjoittavan. Hän pohtii myös yleistyksiä ja tapoja, jotka määrittävät ihmisen elämää, mutta muuttuvat ja katoavat sukupolvien yli, mikä saa hänet pohtimaan "laittomia vapauksia", joita ajan myötä voi tulla.
xxx/ellauri286.html on line 187: Viittaus minäkuvaan on ironista, sillä kertoja antaa hyvin vähän yksityiskohtia elämästään tässä tietoisuuden virrassa – jos tämä "romantisoitu kuva" kuitenkin viittaa hänen ajatuksiinsa oppineista miehistä ja sivilisaatiosta, myöhempi kuva tuntemattomista ihmisistä. Omnibussi vahvistaa tuossa sivilisaatiossa todellisuudessa esiintyvän vieraantuneisuuden ja anonymiteetin. Hänen hyppynsä yleistyksiin herättää jälleen kiehtovan sodan, vaikka hänen kyynisyytensä sivilisaatiosta johtaa heikkoon toivoon. Jos nykyiset tavat ovat vain "pukutettuja" versioita todellisuudesta, ajan kuluminen sallii muutokset tässä todellisuudessa ja vapautumispotentiaalin.
xxx/ellauri286.html on line 346: käännetty ainakin englanniksi, liettuaksi, romaniaksi, ruotsiksi, tšekiksi,
xxx/ellauri286.html on line 418: ”Hundparken” är en rakknivsvass uppgörelse med makten över kvinnors kroppar och babyfabriker i öst. Man ska inte bara läsa nyheter, man ska även läsa skönlitteratur eftersom den har förmågan att öppna nya världar. Hennes förra roman, Norma, handlade bland annat om handel med mänskligt hår.
xxx/ellauri286.html on line 590: Ihmiset, joilla on BPD, ovat taipuvaisia olemaan vihaisia perheenjäsenilleen ja vieraantunut heistä. Omasta puolestaan perheenjäsenet ovat usein vihaisia ja avuttomia siitä, kuinka heidän BPD-perheenjäsenensä suhtautuvat heihin. BPD:tä sairastavien aikuisten vanhemmat ovat usein sekä yli- että ali-seuloutuneita perhevuorovaikutuksiin. Romanttisissa suhteissa BPD liittyy lisääntyneeseen krooniseen stressiin ja konflikteihin, romanttisten kumppanien tyytyväisyyden vähenemiseen, perheväkivaltaan ja ei-toivottuun raskauteen. Nämä linkit voivat kuitenkin koskea persoonallisuushäiriöitä yleensä. Viisaasti kyllä Sofi ei hankkinut lapsia. Vääryyttä ei saa päästää jatkumaan.
xxx/ellauri287.html on line 632: Bibliografia: Bost-Pouderon, C. 2000. "Le ronflement des Tarsiens: l'interprétation du Discours XXXIII de Dion de Pruse." REG 113: 636-51.—. 2003. "Dion de Pruse et la physiognomonie dans le Discours XXXIII." REA 105.1: 157-74.—. 2006. Dion Chrysostome: Trois discours aux villes (Or. 33-35). 2 osaa Salerno: Helios.—. 2009. "Entre predication morale, parénèse et politique: les Discours 31-34 de Dion Chrysostome (ou: la subversion des genres)." Julkaisussa Danielle van Mal-Maeder et ai., toim. Jeux de voix: enonciation, intertextualité et intencionalité dans la littérature antiikki. Bern: Peter Lang. 225-56.Desideri, P. 1978. Dione di Prusa: un intellettuale greco nell'impero romano. Messina: d'Anna. Gleason, Maud. 1995. Making Men: Sophistis and Self-Presentation in Ancient Rome. Princeton: Princeton University Press. Gangloff, Anne. 2006. Dion Chrysostome et les mythes: Hellénisme, communication et philosophie politique. Grenoble: Millon. Houser, J. Samuel. 1998. "Eros" ja "Aphrodisia" Dio Chrysostomin teoksissa. Classical Antiquity 17.2: 235-58. Jones, CP 1978. Dio Chrysostomosin roomalainen maailma. Cambridge, MA: Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Local Cultures in the Room Empire: Libyan, Punic and Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949. "Die προλαλία bei den griechischen Schriftstellern." Wiener Studien 64: 71-81. Swain, Simon. 1996. Hellenismi ja valtakunta: kieli, klassismi ja valta kreikkalaisessa maailmassa, 50-250 jKr. Oxford: Oxford University Press.—. 2007. "Polemonin fysiognomia". Julkaisussa Simon Swain, toim. Kasvojen näkeminen, sielun näkeminen: Polemonin fysiognomia klassisesta antiikista keskiaikaiseen islamiin. Oxford: Oxford University Press. 125-202. Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Paikalliset kulttuurit Rooman valtakunnassa: Libyan, Punic ja Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949.
xxx/ellauri292.html on line 173: Paavalin ja Teklan teot ( Acta Pauli et Theclae ) on apokryfinen tarina – Edgar J. Goodspeed kutsui sitä " uskonnolliseksi romanssiksi " – apostoli Paavalin vaikutuksesta nuoreen neitsyeen nimeltä Tekla. Se on yksi Uuden testamentin apokryfien kirjoituksista. Tertullianus, De baptismo 17:5 (n. 190) sanoo, että Aasiasta kotoisin oleva presbyteeri kirjoitti Paavalin ja Theklan historian, ja hänet nyrjäytettiin sen jälkeen, kun hän tunnusti kirjoittaneensa sen. Eugenia Roomalainen Commoduksen hallituskaudella (180–192) raportoi marttyyrikuolemansa teoissa olleen Theklan mallina tekstin lukemisen jälkeen, ennen kuin Tertullianus paheksui sitä. Hieronymus kertaa Tertullianuksen tiedot, ja hänen tarkkuutensa vuoksi kronologian raportoinnissa jotkut tutkijat pitävät tekstiä 1. vuosisadan luomuksena.
xxx/ellauri292.html on line 594: Eleusinian mysteerit ( kreikaksi : Ἐλευσίνια Μυστήρια, romanisoitu: Eleusínia Mystḗria ) olivat antiikin Kreikan Demeterin ja Persefonen kultin vihkimyksiä, jotka perustt yxityinen firma Panhellenic Sanusiccuary. Niitä pidetään "muinaisen Kreikan tunnetuimpina uskonnollisista riiteistä". Niiden perustana oli vanha maatalouskultti, ja on todisteita siitä, että ne johtuivat maan uskonnollisista käytännöistä Mykeneen aikakaudella. Mysteerit edustivat myyttiä Persefonen sieppauksesta hänen äidiltään Demeterin toimesta alamaailman kuningas Hadesin toimesta syklissä, jossa oli kolme vaihetta: laskeutuminen (menetys), etsintä ja nousu. Pääteema on Persefonen nousu ( ἄνοδος ) ja jälleennäkeminen äitinsä kanssa. Se oli suuri festivaali Helleenien aikakaudella ja levisi myöhemmin Roomaan. Samanlaisia uskonnollisia riittejä esiintyy Lähi-idän maatalousyhteiskunnissa (Osirixen ja Isixen nimeen. Obelix hypnotisoitui, Asterix ei ollut moxiskaan) ja Minoan Kreetalla.
xxx/ellauri295.html on line 46: Tintagel on 1 Mortonin pienenä unelmoimista paikoista. Se on Cornwallissa jossain niemenkärjen pohjoisrannalla. Kuten Geoffreyn suositussa historiassa kuvataan, Gorlois, Cornwallin herttua, laittoi vaimonsa Igrainen Tintagoliin sodan aikana (posuit eam in oppido Tintagol in littore maris: "hän laittoi hänet oppidum Tintagoliin meren rannalla"). Merlin naamioi Uther Pendragonin Gorloisiksi, jotta Uther voisi tulla Tintageliin ja "kyllästää" Igreenin teeskennellen olevansa Gorlois; Utherin ja Igrainen lapsi oli kuningas Arthur. Tästä motiivista tuli Arthurin vakio alkuperätarina myöhemmissä keskiaikaisissa kronikoissa ja ritarillisissa romansseissa. Jotkut Tristanin ja Iseultin legendan tapahtumat sijoittuvat myös Tintageliin.
xxx/ellauri295.html on line 196: Entä sitten Onesimus! Morton veikkaa että tämä omituinen kirje Filemonille lähti Efesoxesta. Kolossa on sisämaassa 16 peninkulman (100 mi.) päässä itään Efesoxesta. Suurin haaste kirjeen aitoudelle tuli ryhmältä saksalaisia tutkijoita 1800-luvulla, joka tunnettiin nimellä Tübingenin koulu. Heidän johtajansa Ferdinand Christian Baur hyväksyi vain neljä Uuden testamentin kirjettä sellaisina kuin Paavali oli aidosti kirjoittanut: Roomalaiskirje , 1. ja 2. Korinttilaiskirje ja Galatalaiskirje. Kommentoidessaan Philemonia Baur kuvaili aihetta "niin omituiseksi, että se herätti epäilyksiämme" ja päätteli, että kyseessä on kenties "kristillinen romanssi, joka palvelee aidon kristillisen idean (poikarakkaus) välittämistä". Vähemmän julkkis sir Uilliam Ramsay kävi Baurin koulua muttei sentään uskonut siitä sanaakaan.
xxx/ellauri295.html on line 452: Vizi näitä yxinäisiä miehiä on piisannut. B-miehiä jotka eivät kynnelle kykene, kynnetön sormi kylmenee, jää inselixi. Yxinäiset naiset lukee mieluummin romanttista höttöä.
xxx/ellauri295.html on line 463: ”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan sensijaan Karistolla Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää myös Anun siis Liinan miesrintamalla alkaa tapahtua, kun Liina tutustuu nuoreen talonisäntään Janneen ja kirjaston yläkerrassa asuvaan inseliin Jyriin.
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri295.html on line 477: Minulle tuli muutama vuosi sitten suorastaan palava tarve kirjoittaa. Halusin huvikseni kokeilla, miten minulta onnistuisi kepeän, viihteellisen maalaisromanttisen tarinan laatiminen. Kirjoitusprosessi oli todella innostava ja hurahdin siihen täysillä. Käsikirjoituksen lähettäminen kustantajalle oli päähänpisto, ajattelin että siinä ei menetä mitään. Valitsin kustantajan joka julkaisee vastaavan genren luettavaa. Läpimeno oli tietysti valtava yllätys, voisi puhua myös järkytyksestä.
xxx/ellauri295.html on line 513: The Masoretic Text[a] (MT or 𝕸; Hebrew: נֻסָּח הַמָּסוֹרָה, romanized: Nūssāḥ Hammāsōrā, lit. 'Text of the Tradition') is the authoritative Hebrew and Aramaic text of the 24 books of the Hebrew Bible (Tanakh) in Rabbinic Judaism.
xxx/ellauri295.html on line 590: The Talmud (/ˈtɑːlmʊd, -məd, ˈtæl-/; Hebrew: תַּלְמוּד, romanized: Talmūḏ) is the central text of Rabbinic Judaism and the primary source of Jewish religious law (halakha) and Jewish theology. Until the advent of modernity, in nearly all Jewish communities, the Talmud was the centerpiece of Jewish cultural life and was foundational to "all Jewish thought and aspirations", serving also as "the guide for the daily life" of Jews. Talmud translates as "instruction, learning", from the Semitic root LMD, meaning "teach, study".
xxx/ellauri298.html on line 65: Patti alkoi opiskella venäjää ja kirjallisuutta. Luki Eino Leinon Tummaa izesäälin vallassa. Patti oli kuin Aku Ankka Savon murteella. "Mää matkoosi rumahinen! Ee tässä paljaalla leevällä eletäk!" Patti halusi tulla piippua sauhuttavaxi setäläisexi. Oikeasti Patti tahtoi olla romanihenkilö, vaikka Stavrogin. Tai Charlie Chaplin, eller Tarmo Manni. Kirjanpitoa ei oppinut mutta siivoamista ja postinkantoa.
xxx/ellauri298.html on line 765: Keskiaikaisen mytologian, romanttisen rakkauden ja modernin hengen syntyessä Campbell
xxx/ellauri303.html on line 55: Tidningens rykande färska nyheter, bilderna av sexiga kvinnor och skrattande frånskilda fruar som krävde sina män på feta underhåll och rapporterna om skandalösa domstolsutslag som förde tanken till Sodom - allt detta stank av förakt för andras lidande, speciellt oss väl förbärgade farbrorsmän. I dagens romaner dryftar man ämnen och använder ord som tidigare hörde till undervärlden, liksom skit, knull och fingerpulla. Men modern kultur är den undre världen, så det är faktiskt helt okej.
xxx/ellauri303.html on line 84: Job 40:20-28: "Kan du draga upp Leviatan med krok och med en metrev betvinga hans tunga? Kan du sätta en sävhank i hans nos eller borra en hake genom hans käft? Menar du att han skall slösa på dig många böner eller tala till dig med mjuka ord? Att han skall vilja sluta fördrag med dig, så att du finge honom till din träl för alltid? Kan du hava honom till leksak såsom en fågel och sätta honom i band åt dina tärnor? Pläga fiskarlag köpslå om honom och stycka ut hans kropp mellan krämare? Kan du skjuta hans hud full med spjut och hans huvud med fiskharpuner? Ja, försök att bära hand på honom du skall minnas den striden och skall ej föra så mer. Nej, den sådant vågar, hans hopp bliver sviket, han fälles till marken redan vid hans åsyn." Haha ynkrygg, just det kan vi, och gör. Yes we can! Itämerelle exynyt ryhävalas on tapettava, öyhöttää Mikko Kärnä. Pyöriäiset uivat omassa veressään Huippuvuorilla. Kannanhoidollista valaantappoa. Kun karhu erehtyi syömään nälkäänsä jonkun romanin myönsivät romanialaiset heti 500 karhunkaatolupaa. Silmä silmästä, 500 hammasta yhdestä. Ihanhan tää on Gazan genosidin vauhtia.
xxx/ellauri303.html on line 346: Neturei Karta (Jewish Babylonian Aramaic: נָטוֹרֵי קַרְתָּא, romanized: nāṭōrēy qartāʾ, lit. 'Guardians of the City') is a religious group of Haredi Jews, formally created in Jerusalem, then in Mandatory Palestine, in 1938, splitting off from Agudas Yisrael. Neturei Karta opposes Zionism and calls for a "peaceful dismantling" of the State of Israel, in the belief that Jews are forbidden to have their own state until the coming of the Jewish Messiah and that the state of Israel is a rebellion against God.
xxx/ellauri304.html on line 403: I got my gift from my god, so I hope you did too. Otherwise, dont even bother. Your best bet is a genre novel -- a book that fits into one of the broad general categories such as mystery, suspense, horror, romance, sci-fi, fantasy, historical, paranormal, even soft porn, like my stupid son.
xxx/ellauri304.html on line 407: Genre fiction, also known as popular fiction, is a term used in the book-trade for fictional works written with the intent of fitting into a specific literary genre, in order to appeal to striped-ass baboons and fans already familiar with that genre. A number of major literary figures have written genre fiction. John Banville publishes crime novels as Benjamin Black, and both Doris Lessing and Margaret Atwood have written science fiction. Georges Simenon, the creator of the Maigret detective novels, has been described by André Gide as "the most novelistic of novelists in French literature", and the one who has made most money and scored most arse with it. The main genres are crime, fantasy, romance, science fiction and horror—as well as perhaps Western, inspirational and historical fiction.
xxx/ellauri305.html on line 89: Setänsä ansiosta hän tapasi ihmisiä ylemmän luokan yhteiskunnassa Cortlandissa. Hän aloitti myös romanttisen ja seksuaalisen suhteen Brownin, "tehdastytön" kanssa.
xxx/ellauri305.html on line 1559: Nekromantia masoreettisen tekstin mukaan ; erityisesti ne, jotka hallitsevat aaveita (heprea: Ba'al ob) ja ne, jotka saavat tietoa kuolleilta (heprea: Yidde'oni). Paizi Septuaginta tuomitsee gastromanssin (kreikaksi: eggastrimuthos) ja lumouksen (kreikaksi: epaoidos).
xxx/ellauri306.html on line 435: Goottien mukaan on nimetty monia myöhemmän ajan ilmiöitä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten goottien kanssa. Renessanssiajan oppineet alkoivat kutsua 1100–1500-luvuilla suosittua taiteen ja arkkitehtuurin suuntausta halventaviksi tarkoitetuilla nimityksillä ”goottilainen” ja gotiikka. Heidän tarkoituksenaan oli korostaa, että keskiajan taide oli vähempiarvoista kuin antiikin taide, koska heidän mielestään gootit olivat tuhonneet antiikin korkeakulttuurin ja korvanneet sen omallaan. Kun romantiikan aikana keskiaika nousi uudelleen kiinnostuksen kohteeksi, ”goottilaisiksi” alettiin kutsua monia romantiikan taiteen ilmentymiä, kuten kauhukirjallisuuteen kuuluvia niin sanottuja goottilaisia romaaneja. Tämän seurauksena ”goottilaisuus” alettiin yhdistää synkkään kauhuestetiikkaan, mikä puolestaan innoitti 1900-luvun lopulla syntynyttä goottikulttuuriksi kutsuttua nuorison alakulttuuria. Tää on taas tietysti kaikki anglosaxipotaskaa.
xxx/ellauri307.html on line 629: Janet Evanovich on myydyin kirjailija ja on ansainnut kymmeniä palkittuja romaaneja. Hän aloitti romanttisten romaanien kirjoittamisen 1980-luvulla, ja lopulta hän vaihtoi genrejä keskittyäkseen enemmän lukemisen jännittävään puoleen. Evanocih nousi tähteen ja kuuluisuuteen Stephanie Plum -franchisellaan.
xxx/ellauri307.html on line 636: Kymmenen vuoden ajan hän yritti kirjoittaa Great American Novelin ja viimeisteli kolme käsikirjoitusta, joita ei saanut kaupaxi. Kun joku ehdotti häntä yrittämään kirjoittaa romanssiromaaneja, Evanovich luki useita romansseja ja huomasi nauttivansa genrestä.
xxx/ellauri307.html on line 638: Hänen työnsä romanttisen romaanin genren parissa auttoi häntä oppimaan luomaan miellyttäviä hahmoja ja houkuttelevia johtavia miehiä. Kahdennentoista romanssinsa päätyttyä Evanovich kuitenkin tajusi, että häntä kiinnostaa enemmän romaanien toimintajaksojen kirjoittaminen kuin seksikohtaukset. Hänen kustantajansa eivät olleet mielissään hänen mielenmuutoksestaan.
xxx/ellauri307.html on line 644: Elsie Hawkinsin romaanit ovat itsenäisiä romansseja sivuhahmon Elsie Hawkinsin kanssa, joka on ase eläkeläinen, jolla on tiukat harmaat kiharat, joka "ei ota hölmöä keneltäkään".
xxx/ellauri307.html on line 904: Nora Roberts on myydyin amerikkalainen kirjailija, jolla on yli 200 romanttista romaania. Roberts aloitti kirjoittamisensa 70-luvun lopulla ja teki bestsellerin "Playing the Odds" vuonna 1985.
xxx/ellauri312.html on line 414: Samalla voi tuntea voimakasta sukupuolista halua. Sitä tunsin ize viime yönä kun olin muuttanut Seijan yskimisen takia toiseen huoneeseen ja näin siellä unta romanialaisesta naisesta joka ui kiimaisena mun liiveihin ja mä vastaavasti pyrkyröin penis ojossa sen pikkuhousuihin; pitkästä aikaa otti eteen oikein kovan kankeana, naisen nisät tökkivät terävinä ihoa ja ohjailin jo innokasta terskan nuppia kohti naisen kuumankosteaa halukasta puoliavointa alahuuliota, kun tietysti uni katkesi taas ante portas. Bugger it.
xxx/ellauri312.html on line 546: Kierkegaard’s view was that one’s relation to a deity is irreducible to a creed (TRR, pp. 391–392). Instead of belief, what is vital is the religious romance. Willy to believe. The intimacy between a lesser being and a greater being is something we find in Keats' Endymion. Rorty analogizes religious faith with the experience of lovemaking. Unfair relations are valuable if they are able to deepen an individual’s unique life experience. They redeem the believer and the lover by helping them grow meaningfully, not by stretching uncomfortably. Religious connections range from "one of adoring obedience, or ecstatic communion, or quiet confidence, or some combination of these". Sounds a lot like Al Bundy's Love And Marrage.
xxx/ellauri312.html on line 625: romantic hope with those who profess a desire for ‘‘a world in which human beings live far happier lives than they live at the present time’’
xxx/ellauri312.html on line 945: Brawne Lamia’s name comes from a combination of John Keats’ beloved Fanny Brawne, and his poem named Lamia (1819). She is described as a rather short and muscular with an intense gaze. She has shoulder-length black curls, dark eyes, sharp nose and wide expressive mouth. She is said to be very beautiful anyway. She becomes "romantically involved" with Johnny and pregnant to boot. She's from Lusus, a world that has gravity 1.3 times stronger than that of Earth. Because of that, she's shorter than many others, but has "heavy layers of mussel". Varoitus! seuraava kuva paljastaa yxityiskohtia ulkosynnyttimistä!
xxx/ellauri319.html on line 505: Robert Louis Stevenson (1850–1894), Neo-romantic Scottish essayist, novelist and poet, is thought to have suffered from tuberculosis during much of his life. He spent the winter of 1887–1888 recuperating from a presumed bout of tuberculosis at Dr. E.L. Trudeau's Adirondack Cottage Sanitarium in Saranac Lake, New York.
xxx/ellauri320.html on line 152: Kalutut Palat marrask. 1977 sisältää lyhyen pamfletin Barbara Cartlandilta, jossa se väittää "keskustelun virikkeexi" että koskemattomuus on taas kohta muodissa. "Minä olin nuori 20-luvulla, eikä silloin käynyt päinsä ristiinsuihkinta. Eihän meillä ollut muuta kuin suihinotto, kouraantulo, pyllyynpano ja lampaansuolia jotka haisivat ja vuotivat. Se ei ole yhtään romanttista. Minun kirjoissani on 150 neizyttä ja yhtä monta defloraatiota. Now that's what I call romantic."
xxx/ellauri320.html on line 229: Barbara Cartlandin valtavassa takakatalogissa on satoja historiallisia puhtaita romansseja täynnä huimia prinssejä, itsenäisiä ja vahvoja sankarittaria, synkkiä rakkauskilpailijoita ja jännittäviä paljastuksia, jotka ovat täynnä onnellisia loppuja. Valitse kirjat, joita haluat selata annettujen suodattimien avulla.
xxx/ellauri320.html on line 237: Vaikka tämä on syvästi surullista aikaa perheelle ja tiiviille tiimillemme, on rohkaisevaa pohtia, että Ianin perintö tekisi hänen äitinsä erittäin onnelliseksi. Hänen kuolemansa jälkeen – ja todellakin kauan ennen – Ian omisti elämänsä ilahduttaakseen lukemattomien miljoonien Barbara Cartlandin innokkaiden lukijoiden sydämiä julkaisemalla uudelleen jokaisen yli 700 romanssistaan.
xxx/ellauri320.html on line 242: Kukaan ei voisi olla pätevämpi ottamaan tämän valtavan tehtävän, pocketing the 5 or so millions, sillä Ian sitoutui uransa julkaisemaan Dame Barbaran teoksia. 30-vuotiaasta lähtien hän työskenteli väsymättä äitinsä kanssa tämän maapallon seikkailuissa, toimi diplomaattina ja ovien avaajana, hallinnoi maailmanlaajuisia julkaisuoikeuksia ja TV-esiintymisiä sekä järjesti käännöksiä, jotka tekivät Barbara Cartlandista kiistattoman romanssin kuningattaren maailmanlaajuisesti.
xxx/ellauri320.html on line 248: 1990-luvun puolivälissä, jolloin hän oli myynyt yli miljardi kirjaa, Vogue kutsui Cartlandia "todelliseksi romanssin kuningattareksi". Hänestä tuli suosittujen tiedotusvälineiden tukipilari tavaramerkkinsä vaaleanpunaisissa mekoissaan ja pyöreissä hatuissaan, ja hän keskusteli rakkaudesta, avioliitosta, politiikasta, uskonnosta, terveydestä ja muodista. Hän vastusti julkisesti rukouksen poistamista valtion kouluista ja vastusti uskottomuutta ja avioeroa, vaikka hän myönsi tuntevansa molemmat näistä aiheista ensi kädeltä.
xxx/ellauri320.html on line 264:
xxx/ellauri320.html on line 267:
xxx/ellauri320.html on line 269:
xxx/ellauri320.html on line 276:
xxx/ellauri320.html on line 280:
xxx/ellauri329.html on line 329: Ukrainalaissyntyinen Svetlana Aleksijevitš sai kuin saikin Nobel-palkinnon hävityn Krimin sodan ansioista 2015. Aleksijevitš on kuvannut Turoman mukaan dystooppista maailmaa, Seppo Puttonen puhuu karusta maailmasta. Vittu se kuvaa juuri tätä maailmaa, ei jotain muuta.
xxx/ellauri329.html on line 331: Akatemiatutkija Sanna Turoman mukaan on jokaisen itse ajateltavissa, oliko valinnan taustalla poliittisia motiiveja. – Svetlana Aleksijevitšin voittoon on vaikea uskoa, koska hän on juuri tällä hetkellä ehkä liian poliittisesti tulenarka valinta, Seppo Puttonen ja Nadja Novak kirjoittivat artikkelissaan aiemmin tällä viikolla. Aleksijevitšille palkinto kuitenkikn meni, ja Kultakuumeen haastattelussa akatemiatutkija Sanna Turoma kehottaa jokaista itse miettimään, oliko taustalla poliittisia motiiveja. Hän on erikoistunut venäjänkieliseen kirjallisuuteen. – Aiemmin on puhuttu venäläisestä kirjallisuudesta, nyt ehkä pitäisi käyttää termiä venäjänkielinen kirjallisuus, Turoma sanoo.
xxx/ellauri329.html on line 512: Sarja tosin painottaa enemmän romantiikkaa kuin Stalinin henkilökulttia ja hirmutekoja. Sashan elämää Kalininissa käsittelevässä jaksossa oli kyllä käsikirjoittaja päästänyt mielikuvituksensa valloilleen. Rybakovin romaanitrilogiassa Varja ei lähtenyt Sashaa tapaamaan Kalininiin eikä Ljuda juossut Sashan perässä mustasukkaisuutta uhoten. Eikä Varja muuten ollut blondi vaan tummatukkainen!
xxx/ellauri329.html on line 513: No ohjaaja oli käyttänyt taiteellisia vapauksiaan ja hieman muokannut juonenkäänteitä. Varsinkin romantiikan lisääminen oli ainakin naiskatseiljoille mieluisaa. Lisäksi tarina oli älykäs. Tarinan sijoittuminen 1930-luvulle oli niin kulttuuri- kuin yhteiskuntahistoriallisestikin kiinnostavaa. Nostalgiset vaatteet ja vanhat kuorma-autot olivat hauskoja! :)
xxx/ellauri337.html on line 84: Gruppenbild mit Dame ist ein Antikriegsroman. Für Böll war die Bombardierung der Zivilbevölkerung schlimmer als die Front.
xxx/ellauri337.html on line 183: Das Buch ist zugleich Antikriegsroman. Für Böll waren die Bombardierung der Städte und das Leid der Zivilbevölkerung schlimmer als das, was die Soldaten an der Front erlebten. Viele Details offenbaren, dass Böll seine Heimatstadt Köln und deren komplette Zerstörung als Vorlage nahm.
xxx/ellauri354.html on line 91: Puhdas rakkaus ja romanttiset päiväunelmat ovat tehneet hänet onnelliseksi ja tämä onnellisuus on tunkeutunut hänen liiransa jokaiseen osa-alueeseen, kunnes hän vuosistaan huolimatta kävelee kevät askeleella ja hymy kasvoillaan ja tämä onni tekee hänestä sankarin kaikille, jotka nähdä hänet.
xxx/ellauri356.html on line 428: Lokakuussa 1914 Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kääntäjän Sofia Parnokin; heidän romanttinen suhteensa jatkui vuoteen 1916. Tsvetaeva omisti Parnokille runosarjan "Tyttöystävä". Tsvetaeva ja Parnok erosivat vuonna 1916; Marina palasi miehensä Sergei Efronin luo. Tsvetaeva kuvaili suhdettaan Parnokin "elämänsä ensimmäiseksi katastrofiksi".
xxx/ellauri357.html on line 403: Nyt Eeva alkaa dekonstruoida romantikkomiehiä, Percy Bysshe Shelly etunenässä, mutta ei pie unohtaa omituista Blakea, jota homo-Jeeves siteerasi Bonesissa.
xxx/ellauri357.html on line 426: Toisin kuin Blaken, byzzöttäjän mielestä Plato oli ihan huippua. Siitäkin jo voi päätellä että jätkä oli syvältä. Kaveri kiitteli erityisesti krekujen homostelua. Oli takuulla ihan silmitön narsisti. Percy nautti elämästä naisten ympäröimänä: ensin sisaret, sitten vaimo 1 Harriet ja sen sisko Eliza, sitten Mary Frankenstein ja sen sisarpuoli Jane, sit 1 Teresa, kunnes Percy hukkui kaikexi onnexi Italian biitsillä 1822. Vizi mikä päkäpää. Empsychidionissa Persy käy nää kaikki hoidot vielä läpitte. Kaikki anglosaxi romantikkomiehet: Blake, Wordsworth, Coleridge, Keats, Byron, Shelley, luuli olevansa jotain luomakunnan kingejä. Kavereille se ainut oikea tuntuu olevan minä ize, jota taajaan vaihtuvat panopuut vaan täydentää. Länkkärimiesajattelijoilla on ollut taipumus mieltää järki, henki, aktiivisuus, filosofia ja kulttuuri ylemmixi, miehekkäixi elementeixi ja tunne, materia, passiivisuus, intuitio ja luonto alemmixi, naismaisixi elementeixi. Erit. Plätö, Pekoni ja Hegel oli näillä linjoilla. Pekoni sentään kexi pakastekanan. Romanttiset miehet koitti omia naistenkin alemman kenttäpuoliskon tunteellisille setämiehille, kuin FBI-agentti Siili Booth.
xxx/ellauri357.html on line 439: Percy Bysshe Shelley ( / b ɪ ʃ / ⓘ BISH ;4. elokuuta 1792 – 8. heinäkuuta 1822) oli brittiläinen kirjailija, jota pidetään yhtenä suurimmistaenglantilaisista romanttisista runoilijoista. Runoudessaan sekä poliittisissa ja sosiaalisissa näkemyksissään radikaali Shelley ei saavuttanut mainetta elämänsä aikana, mutta tunnustus hänen saavutuksistaan runoudessa kasvoi tasaisesti hänen kuolemansa jälkeen, ja hänestä tuli tärkeä vaikuttaja seuraavien sukupolvien runoilijoille, mukaan lukien Robert Browning, Algernon Charles Swinburne, Thomas Hardy ja WB Yeats. Amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, rasvainen Harold Bloom kuvailee häntä "erinomaiseksi käsityöihmiseksi, lyyriseksi runoilijaksi ilman kilpailijaa ja varmasti yhdeksi kehittyneimmistä skeptisistä älyistä, joka on koskaan kirjoittanut runon."
xxx/ellauri357.html on line 443: Shelleyn elämää leimasivat perhekriisit, huono terveys ja vastareaktio hänen ateismiaan, poliittisia näkemyksiään ja sosiaalisten käytäntöjen uhmaamista vastaan. Hän joutui pysyvään maanpakoon Italiaan vuonna 1818 ja tuotti seuraavien neljän vuoden aikana sen, mitä Zachary Leader ja Michael O'Neill kutsuvat "joiksi romanttisen ajanjakson hienoimmista runoista". Hänen toinen vaimonsa Mary Shelley oli Frankensteinin kirjoittaja. Hän kuoli veneonnettomuudessa vuonna 1822 29-vuotiaana. Percy oli niikö Dr. Frankenstein ja Mary oli sen hirviö.
xxx/ellauri358.html on line 42: Emily Brontën vuoden 1847 tarina surkean Yorkshiren mustalais-herrasmies Heathcliffin ja hänen lapsuusvuosiensa rakkauden Catherinen välillä tuomitusta romanssista on kuvattu monta kertaa, joskaan ei koskaan niin kauniisti kuin tässä tunnelmallisessa Wyler-tuotannossa, joka menee vain niin pitkälle kuin Luku 17 Brontën kirjassa, pääosissa Laurence Olivier ja Merle Oberon, jossa esikansalainen Kane Gregg Toland tuo onnistuneesti mieleen sumun seppelöimiä englantilaisia nummia Etelä-Kaliforniassa.
xxx/ellauri358.html on line 76: PG | 105 min | Draamaa, historiaa, romantiikkaa
xxx/ellauri358.html on line 97: Romantiikan käynnisti teollisuusporvariston ja työväenluokan uudet lisääntymistavat. Nyt romantiikka on pois muodista kun proletaareja ei enää tarvi kylvää enempää. Ne pörräävät kuin kuhnurit varakkaiden pesän ulkopuolella eikä saa tehdä enää jälkeläisiä. Siinä sosiaalinen tilaus feminismille ja Eevan lapsettomia irtosuhteita kannustavalle rakkausfilosofialle.
xxx/ellauri358.html on line 176: Irigaraysta rakastaminen on liikettä. Niin minustakin, edestakaista. Korkean veisun romantiikka on vähä teinityylistä. Ei siinä paljon suunnitella eikä skizota ehkäisystä. Ei suunnitella avioliittoa eikä huolehdita lapsista. Älkää häiritkö, do not disturb, lukee lapussa hotellihuoneen ovella.
xxx/ellauri363.html on line 721: Dilthey syntyi Biebrichissä lähellä Mainzia pappisperheeseen, jossa harrastettiin paljon kulttuuria, erityisesti kirkkomusiikkia ja suositeltavaa kirjallisuutta. Teologian opinnot eivät kuitenkaan tyydyttäneet Diltheyta, ja hän vaihtoi ne filosofiaan Berliinin yliopistossa. Dilthey väitteli tohtoriksi Berliinissä 1864. Historialliset opinnot ja filosofia vieraannuttivat hänet uskonnosta. Äidilleen hän kirjoitti, että häntä riivasi tiedonjano, jota papan uskonto ei voi tyydyttää. Hänen kiinnostuksensa uskontoa kohtaan kuitenkin säilyi läpi elämän, samoin kuin jonkinlainen romantikoilta omaksuttu pantyhose maailmankatsomus. Hänen lukeneisuutensa määrä oli miltei käsittämätön, tosin ei se lukemastaan paljon muistanut. Hän kirjoitti paasauxia filosofian historiasta Spinozasta Wolffiin ja Kantiin, Schellingistä Comteen ja Schopenhaueriin, Schleiermacherista Nietzscheen. Multa puuttuu vielä muutama, ainakin Wolff ja Comte. Baselissa (eräänlainen Kouvola) hän kirjoitti suurtyötään Schleiermacherin elämäkertaa sekä tärkeitä tekeleitä kuten Goethe und die dichterische Phantasie ja merkittävään kulttuurifilosofiseen esseekokoelmaansa Das Erlebnis und die Dichtung.
xxx/ellauri366.html on line 110: Damachen romanttiset suunnitelmat keskittyivät kuitenkin pian LaRosen ympärille. LaRosen kerrotaan kuitenkin pitäneen Damachea paljon vähemmän vaikuttavana henkilökohtaisesti ja yrittäneen vihjailla itse FBI:lle jotta he maksaisivat hänen palauttamisestaan Yhdysvaltoihin. Niinkuin maxoivatkin. LaRose palasi Yhdysvaltoihin ja myönsi avoimesti roolinsa juonessa, syyllistämällä Damachen ja Ramirezin. LaRose sai kymmenen vuoden vankeustuomion ja Ramirez kahdeksan vuoden tuomion. Ramirez sai istua koko pyttytuomion, LaRose vain 4/10 sinisilmäisyyden tähden.
xxx/ellauri366.html on line 229: Undersökningen om Mats Löfvings jobb visade bland annat att han bestämt att en polis skulle få ha ett vapen. Han höjde också hennes lön. Han förlängde hennes vakans och gav henne lov att läsa romaner på jobbet.
xxx/ellauri366.html on line 247: År 2018 debuterade Staaf med kriminalromanen Ulv i fårakläder. 2023 utkom hennes andra bok Allt är inte guld. Bägge böckerna är kriminalromaner som utspelar sig i Jämtland. I januari 2024 förlovade hon sig med överbefälhavare Michael Bydén. Hon är en ypperlig lårsklättrare. Behöver ingen stege.
xxx/ellauri376.html on line 72: Den viktigaste orsaken till att Midsommardansen väckte en sådan uppståndelse torde vara stilblandningen: de kristna kretsarnas religiösa känslor sårades av att romanen i en gäckande predikan, framförd av en berusad man, blandar in låga och folkliga uttryck. Ärkebiskop Martti Simojoki anklagade boken för att vara omoralisk. Han ansåg att den var anstötlig och sårade den religiösa känslan. Men Jag, Olle och Pensé är i alla fall Hasse Viggs betydligaste alster. Jag väntar med spänning hur översättaren klarar den odödliga sazen "Kiskoin kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka."
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri376.html on line 274: Mauprat est un roman historique publié en 1837. L'histoire se déroule pour la majeure partie dans le Berry à l'aube de la Révolution française au XVIIIe siècle. Il relate l'histoire d'un jeune garçon issu d'une famille de seigneurs cruels, les Mauprat, qui échappe peu à peu à son lourd héritage familial grâce à l'amour qu'il éprouve pour sa cousine Edmée, nettement plus civilisée que lui. L'œuvre recèle plusieurs aspects: si Mauprat est avant tout un roman d'amour et une histoire de famille, c'est aussi un roman politique, une fable philosophique et un manifeste féminin.
xxx/ellauri376.html on line 281: Au début du roman, Bernard est présenté comme un personnage détestable, un véritable voyou sans scrupules. Il est élevé dans une famille de brigands et est un con. Cependant, au fil de l’histoire, nous assistons à sa transformation profonde, alors qu’il est confronté à l’amour et à la bienveillance de la belle Edmée de Mauprat. Bernard devient ainsi le symbole de la rédemption, luttant contre ses instincts les plus sombres pour devenir un homme meilleur.
xxx/ellauri376.html on line 285: Un véritable chef-d’œuvre de la littérature qui continue de fasciner les lecteurs aujourd’hui. D’autres l’ont critiquée pour sa complexité narrative et ses personnages peu convaincants. Certains lecteurs, y compris Poline, ont également trouvé que le roman était trop long, avec des passages qui semblaient superflus et qui ralentissaient le rythme de l’histoire.
xxx/ellauri376.html on line 348: Venäjän valistajalla pyhällä Vladimirilla (15.7.) oli kaksitoista poikaa, joista Boris ja Gleb, kristillisiltä nimiltään Roman Yangarber ja David Pesetsky, olivat nuorimmat. Heidän äitinsä oli Vladimir Putinin kristitty vaimo, bysanttilainen prinsessa Anna. Boris ja Gleb saivat puhtaasti kristillisen kasvatuksen ilman pakanauskontojen vaikutusta, toisin kuin Vladimirin vanhemmat pojat. Nuoruudestaan asti he erottuivat sixi veljesten joukossa lempeydellään ja hurskaudellaan. Isältään he saivat hallittavaksi Rostovin ja Muroman ruhtinaskunnat. Vanhempi veli Svjatopolk kadehti veljeksiä. Vladimirin kuoltua hän päätti raivata heidät tieltään.
xxx/ellauri376.html on line 414: Sofia Pavlovna Famusova, hänen tyttärensä, sankaritar, jota ei ole idealisoitu eikä pilapiirretty, jolla on outo, kuiva romanttinen maku. Tarkoituksenmukaisuudellaan, valmiilla nokkeluudellaan ja syvällä, mutta pidättyväisellä intohimollaan hän on näytelmän pääasiallinen aktiivinen voima ja juoni etenee pääosin hänen teoistaan.
xxx/ellauri379.html on line 250: The Mass Effect series has been the subject of several major video game controversies. A cutscene from the first Mass Effect, which contains depictions of partial nudity and total sexual activity, was accused by neoconservative media outlets of being obscene content in late 2007. Controversy over the cutscene, especially one version which depicts a potent intimate scene between Liara T'Soni and a female Commander Shepard, attracted at least one instance of government scrutiny, which led to the game being briefly banned in Singapore. The controversy prompted an intervention from BioWare management into the development of Mass Effect 2 to remove planned same sex romantic content for companion characters Taylor Wift and Applejack.
xxx/ellauri380.html on line 187: "The Thief of Bagdad" (1924) is a romantic fantasy-adventure starring Douglas Fairbanks and featuring Snitz Edwards, a star of Silent Hall of Fame. "The Thief of Bagdad" was selected for preservation in the National Film Registry as being "culturally, historically, or aesthetically significant" in 1996.
xxx/ellauri380.html on line 191: Thief of Bagdad Video Item Preview ... and the '61 version undoubtedly had some comedic scenes . As I'm not a student of film the elaborate and exaggerated gestures necessary to convey meaning, intent and emotion for silent film is difficult to watch. ... Douglas Fairbanks was a little long in the tooth to play a romantic young adventurer, yet ...
xxx/ellauri385.html on line 95: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri387.html on line 102: Totalt består "Frithiofs saga" av 24 dikter, "romanser", alla författade på olika versmått (käytin muuton samaa tekniikkaa don Wilhossa!).
xxx/ellauri387.html on line 176: James Meeker Ludlow kuvailee kohtausta romanttisesti kirjassaan The Age of the Crusades:
xxx/ellauri387.html on line 225: Lyhyesti sanottuna juoni koostuu paljon pidetyn kauniin seuralaisen Elizabeth Nightingalen murhasta, avioliitosta varakkaasta turhamaisesta naisesta. Häntä lyötiin toistuvasti tylpällä soittimella metsässä hänen tilansa luona. Epäiltyihin lukeutuvat hänen miehensä Quentin Nightingale, hänen mielialaveljensä ja Wordsworth-tutkija Denys Villers ja hänen vaimonsa Georgina, au pair -tyttö Katje, nuori poptähtiä tavoitteleva puutarhuri Sean Lovell, hänen äitinsä rouva Lovell ja uskollinen rouva Cantrip ( joka ei todellakaan ole kovinkaan epäilty, mutta tavallaan toivoin, että hän olisi pahaa-aavistamaton murhaaja). Syyllinen ei edes ollut syyllisen kalun omistaja Denys, jonka romanttinen penys nuohosi sievän siskon vaipanvälissä. Hannelen professori Denis the Penis ei vaan jaxanut Hannelen ylipirteyttä.
xxx/ellauri394.html on line 134: Afterward, she became romantically involved with the American-born John Owen Dominis, a staff member for Prince Lot Kapuāiwa (the future Kamehameha V) and secretary to King Kamehameha IV. Dominis was the son of Captain John Dominis, of Trieste, and Mary Lambert Jones, of Boston. According to Liliʻuokalani's memoir, they had known each other from childhood when he watched the royal children from a school next to the Cookes'. During a court excursion, Dominis escorted her home despite falling from his horse and breaking his leg.
xxx/ellauri400.html on line 212: Arnold did not like lyrics and could not stand romantics nor comics. He was a typical mediocre Victorian. Arnold is sometimes called the third great Victorian poet, along with Alfred, Lord Tennyson, and Robert Browning.
xxx/ellauri400.html on line 324: Hyvän tytön opas murhaarviointiin: Emma Myers -show on keskinkertainen huijari, sanoo Trisha Bhattacharya (jälleen muuten intialainen kriitikko). Elokuvan teko on suoraviivaista, nuorelle yleisölle räätälöityä, ja hahmot puhuvat teini-ikäisille suhteutettavalla tavalla. Itsepintainen pyrkimys lisätä romantiikkaa Ravin ja Pippan välille tuntuu tarpeettomalta ja heikentää Andien murhan ratkaisemisen painavampaa kerrontaa. Sitäpaizi ei näytetä yhtään tappoa, car chasea, eikä panoa. "Hyvän tytön opas murhaan" on hyvä kertakäyttökello. Se tarjoaa kunnon sovituksen mukaansatempaaviin hetkiin, erityisesti niille, jotka pitävät teini-draamista ja kevyistä mysteereistä. Kirjan fanit saattavat kokea että siitä puuttuu syvyys.
xxx/ellauri410.html on line 471: Paraclete ( / ˈ p æ r ə k l iː t / ; kreikka : παράκλητος , romanisoitu : paráklētos ) on kristillinen raamatullinen termi , joka esiintyy viisi kertaa Uuden testamentin johannilaisissa teksteissä. Kristillisessä teologiassa sana viittaa yleisesti Pyhään Henkeen ja se on käännetty "puolustajaksi", "neuvonantajaksi" tai "auttajaksi".
xxx/ellauri410.html on line 861: Jokainen erillinen kommentin osa jalostaa edelleen Danten käsitystä romanttisesta rakkaudesta ensimmäisenä askeleena henkisessä kehityksessä, joka johtaa kykyyn jumalalliseen rakkauteen (katso poikarakkaus).
xxx/ellauri410.html on line 962: Olivierin pitkäkestoinen rakkaustarina vaimonsa Sandrinen kanssa kestää yli 36 vuotta ja syntyi romanttisesta ehdotuksesta ikonisella Place Dauphine -aukiolla. Yhdessä he kasvattivat neljä poikaa: Martinin, Valentinin, Louisin ja Raphaelin.
xxx/ellauri414.html on line 346: Norjassa ei moni osaa venättä. Susi on vaarantunut laji sekä Norjassa että Ryssissä. Norjalainen pastori uskoo että Sievert luopuu luopioinnista lukemalla ensin venäläisen romaanin Forbrytelse og straff (Преступление и наказание). Den skildrer studenten Raskolnikovs drap på en vondsinnet, selvopptatt og gammel pantelånerske og hennes yngre søster og hans påfølgende kæmpestore sjelelige og mentale kvaler. Det er den første av Dostojevskijs litt større romaner han skrev for å bli kvitt spillegjelden sin. Med Raskolnikov ville forfatteren vise hva ungdommens irreligiøse nihilisme ledet til: brutal umenneskelighet og pinlig uverdighet. Paranoidi Raskolnikov ei edes tohdi vetää wiixeen Sonja Marmeladovaa. Kak zhalj.
xxx/ellauri416.html on line 398:
romantichnii-seks-13.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 588: Muita huijauksia voivat olla: kilpailuhuijaukset, hyväntekeväisyyshuijaukset, romantiikkahuijaukset, ennakkomaksuhuijaus, ”Voittavien” mahdollisuuksien huijaukset, ja muut järjestelmät, mukaan lukien yllä mainitut tavalliset huijaukset. Huijarit käyttävät erilaisia menetelmiä, kuten tietojenkalasteluviestejä, ei-toivottuja viestejä, väärennettyjä asiakastukipuheluita, feikkialustoja kuten tämä, ja henkilökohtaisia viestejä sosiaalisessa mediassa.
xxx/ellauri416.html on line 622: Kohdennetut deittipalvelut toimivat Academic Singles-palvelussa missä imago ja suorituskyky on synkronoitu. EDUT: tieteelliset persoonallisuustestit ja vakavasti otettavat kumppanisuositukset, jotka sopivat täydellisesti Kimmo Koskenniemimaiseen persoonallisuuteesi. Deittailu, kuvat ja chat ovat ainoastaan maxukykyisten Premium-jäsenten käytettävissä. Premium-kumppaninhaku löytää eliittiluokan romanttisia sinkkuja.
xxx/ellauri417.html on line 72: Knausgård-romanar som frå eigne erfaringar i det
xxx/ellauri417.html on line 87: finst ein raud tråd her, må det vere at romanen rokkar
xxx/ellauri417.html on line 109: tenkje at romanane følgjer to ulike vegar inn til språk
xxx/ellauri423.html on line 86: Tänä keväänä ovat sporttivibat muotia, ja epäsymmetriset solmut, mokkanahkatakit ja romanttiset röyhelöt. Solmun epäsymmetrisyys on vain luonnollista.
xxx/ellauri427.html on line 231: No niin! Saatat kysyä! Vain pari viikkoa sitten sain valmiiksi jännittävän murhamysteerin kirjoittamisen, jossa oli mukana myös tavallinen romanttinen mieleni. Otsikko on VIIMEINEN TIETÄÄ. Olen nyt valmis pitkälle makuulle aurinkoiselle rannalle jonnekin toipuakseni ja päästäkseni yli itsestäni (kissojen ja ajatusteni kanssa) sulkeutumisesta pitkiä aikoja. Kirjoittaminen (eikö kukaan koskaan kertonut sinulle?) on kovaa työtä. (Lähde: Elizabeth Adler Oral History. Zusammenfassung: Audiovisual testimony of a Holocaust survivor. Includes pre-war, wartime, and post-war experiences.)
xxx/ellauri436.html on line 173:
Ramakrishna (18 February 1836 – 16 August 1886), also called Ramakrishna Paramahansa (Bengali: রামকৃষ্ণ পরমহংস, romanized: Ramôkṛṣṇo Pôromohôṅso; pronounced [ramɔkriʂno pɔromoɦɔŋʃo] ⓘ; IAST: Rāmakṛṣṇa Paramahaṃsa), born Ramakrishna Chattopadhay, was an Indian Hindu mystic. He was a devotee of the blackface goddess Kali, but adhered to various religious practices from the Hindu traditions of Vaishnavism, Tantric Shaktism, and Advaita Vedanta, as well as Christianity and Islam. His parable-based teachings advocated the essential unity of religions and proclaimed that world religions are "so many paths to reach one and the same goal". He was regarded by his followers as an avatar (divine incarnation). He later proceeded towards tantric sadhanas, which generally include a set of heterodox practices called vamachara (left-hand path), which utilise as a means of liberation, activities like eating of parched grain, fish and meat along with drinking of wine and sexual intercourse (shagti). Paras paraabeli oli se missä sykofantti shakaali turhaan odotti sonnilta putoavan nannaa kasseista. Opetus: älä nuolaise ennenkö tipahtaa.
xxx/ellauri438.html on line 69: Uskonnon alueella rituaali toimii keinona erottaa pyhä ja arkipäiväinen eli profaani toisistaan ja siirtyä pyhän alueelle, whatever that may mean. Ainakaan siellä ei sovi pelleillä eikä naureskella. Uskonnollisella rituaalilla on usein esikuva, joka toimii mallina rituaalin suorittamiselle. Tämä esikuva kerrotaan myytissä, joka sijoittuu mytologiseen alkuaikaan. Kepulin romanialaisen Mircea Eliaden mukaan rituaali on siis näyteltyä myyttiä. Yliluonnollisia olentoja kuten jumalia ja henkiä lähestytään, torjutaan, lepytetään, palvotaan ja pyydetään avuksi yleensä rituaalisessa kontekstissa. Tällaisia rituaaleja ovat esimerkiksi uhraaminen, rukoilu tai jumalanpalvelus.
xxx/ellauri438.html on line 283: Beru: Alexandre-Benoît Bérurier, parfois surnommé Béru, est un personnage de la série de romans policiers San-Antonio. Dans Béru-Béru (1970), on apprend qu'il a été sergent au « 116e Tirailleur de Sénégalais », où il a été le supérieur de Savakoussikoussa, qui deviendra plus tard président dictateur du Kuwa, un pays d'Afrique équatoriale. Ses meilleurs amis sont le commissaire Antoine San-Antonio et César Pinaud. Eise taida kuitenkaan olla neekeri vaikka muna on sillä jättikokoa. Vaikka olen valkoinen munani on musta.
xxx/ellauri438.html on line 290: Bérurier, pris en otage, est victime d'une expérience qui provoque chez lui une mutation, lui laissant un pénis d'une taille phénoménale, sourcede gags dans les romans suivants. « J'veux pas jouer les gros bras, mais l'mien m'sure 41,5 cm." Le rôle de l'inspecteur Bérurier a été joué au cinéma par Gérard Depardieu. Beru on Dardin Obelix tai paremminkin kenraali Aurelio Xavier. Sa grosse brioche était éternellement en butte à des gargouillements. On avait le plus souvent l'impression d'un pet remontant du fond d'une baignoire, et d'autres fois ça produisait un bruit de vélomoteur dans une église.
xxx/ellauri438.html on line 294: San-Antonio est une série de romans policiers rédigés par Frédéric Dard mais signés San-Antonio, du nom d'un commissaire de police, Antoine San-Antonio, censé narrer lui-même ses aventures. Elle comporte 175 volumes, publiés de 1949 à 2001.
xxx/ellauri438.html on line 298: Frédéric Dard naquit avec le bras gauche atrophié, inerte. Joku juutalainen syntyi vastaavasti oikea käsi paskana, juu se oli Isaiah Berlin. Très influencé par le roman américain (Faulkner, Steinbeck) et surtout par le Britannique Peter Cheyney, il se lie avec Georges Simenon, qui lui rédige une préface pour son livre Au Massacre mondain.
xxx/ellauri440.html on line 66: Stadissa Madilda pian pihkaantuu keski-ikäiseen kangaskauppiaaseen nimeltä Ismael. Onkohan se tattari. Juu olihan se tattari, Atik Ismail. Ymär Abdrahim. (Ymär putkahtaskin esiin myöhemmin!) Tuntuvatko naisten jalat heikoilta kun niitä pussaa joku ihana? Seija ei muista. Eikai tää vain ole helppohintaista romantisointia, Hertta sarjan tai Reginan tyyppistä? Liian aikaista sanoa.
xxx/ellauri440.html on line 160: Jesus Christ Superstar was controversial because the portrayal of Jesus as having moments of doubt, the focus on Judas Iscariot, and the implied romantic relationship between Jesus and Mary Magdalene upset many Christians. Why did Jesus Christ Superstar not include the Resurrection? Simple. Tim Rice, the lyricist, does not believe Jesus was the Son of God. Rice said, “We approached the opera from the point of view of Christ the man, rather than Christ the God. Rice and Lloyd Webber were in their 20s when they wrote Jesus Christ Superstar. How is Andrew Lloyd Webber so rich? Real estate investments: Aside from his musical career, Webber sources income from profitable investments in the real estate world. The prolific British composer behind "Cats," "Phantom of the Opera," and "Jesus Christ Superstar," built a billion-dollar fortune off blockbuster musicals. But Sir Paul McCartney was the richest musician in the United Kingdom and Ireland in 2022.
xxx/ellauri440.html on line 462: Jotkut tutkijat uskovat, että kirjaan on vaikuttanut farisealainen perinne, ja siinä on osia, jotka sisältävät suosituksen rukoukselle kuolleiden puolesta ja kuolleiden ylösnousemuksen. Fariseukset ( / ˈfærəsiːz / ; hepreaksi : פְּרוּשִׁים, romanisoitu : Pərūšīm, kirjaim. ' eronneet') olivat juutalainen yhteiskunnallinen liike ja ajattelukoulukunta Levantilla toisen temppelin juutalaisuuden aikaan. Toisen temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 jKr. farisealaisista uskomuksista tuli rabbiinisen juutalaisuuden liturginen ja rituaalinen perusta. Vaikka ryhmää ei enää ole olemassa, heidän perinteillään on suuri merkitys moninaisille juutalaisille uskonnollisille liikkeille.
xxx/ellauri441.html on line 239: Petite Lotta: roman pour les jeunes / Tuomi Elmgren-Heinonen ; traduit du finnois par Irja Spira. 1944.
1155